En saa nähdä lapsenlastani ilman miniää
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi viime huhtikuussa ja on jo siis 10 kk vanha. Poikani perheineen asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten viikottain emme näe mutta kuitenkin kohtuullisen useasti olosuhteisiin nähden.
Alussa totta kai miniä oli jatluvasti vauva rinnallaan, mikä ihan ymmärrettävää mutta nyt laosi syö jo kiinteää ruokaa pääsääntöisesti ja ei enää tarvitse häntä jatkuvasti kannella kun hän itse konttaa menemään.
Mutta edelleen miniä vahtii pienokaistaan kuin haukka, kun olen kylässä. Ei anna minun itsenäisesti vaihtaa vaippaa, eikä syöttää. Jos kysyn, että haluaisiko äiti hieman vapaa-aikaa et voisin käydä vaunulenkillä niin hän haluaa vain mukaan. Laskin etten kertaakaan ole saanut olla yksin edes pientä hetkeä lapsenlapseni kanssa.
Puhelin miniän kuulleen lapsenlapselleni et kyl mummi sut sitten vie kahdestaan mökille kalastamaan kun oot vähän isompi tyttö niin miniä heti siihen sanoi että äiti tulee tietenkin mukaan myös.
Onko muilla tällaisia haukkoja miniöinään?
Itse olen antanut poikani isovanhempien ihan kahdenkeskenkin hoitaa häntä kun oli vielä vauva ja paljon viettivät aikaa poika ja isovanhemmat ilman minua tai miestä.
Onko tämä vaan joku uusi äitien trendi?
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on maailman ihanin anoppi ja lasteni mummi. Nyt kun olen aloittanut työ, menevät lapseni joka arkipäivä mummin luo hoitoon koska hän on itse näin toivonut. Minulle sopii enemmän kuin hyvin; säästetään hoitokuluissa ja luotan 100prosenttisesti anoppiini niin lastenhoidossa kuin muissakin asioissa. Ikinä hän ei ole tuputtanut omia mielipiteitään eikä koskaan ole tehnyt suuria päätöksiä / ostoksia ilman että on tuonut asian minulle ensin esille. Arvostan anoppiani suuresti ja hän on varmaan hyväsydämisin ihminen ketä tunnen.
Olisi kamalaa jos lapseni ei saisi viettää aikaa mumminsa kanssa ilman minua. Heillä on niin hauskaa ja ihan omia juttuja
Olet onnekas. Vaihtaisin kanssasi anoppia kovin mielelläni.
Meillä anoppi puhuu lapsille pahaa minusta ja miehestäni (sekä mun vanhemmista), syöttää lapsille makeaa niin että oksentavat ellei ole vieressä vahtimassa jne.
Kun vielä pääsi vahtimaan lapsia meille kotiin, niin lapset saivat leikkiä ainoastaan anopin ostamilla leluilla. Vaippaa ei "huomannut" vaihtaa, vaan lapsen takapuolesta sai melkein taltalla nakuttaa kuivunutta kakkaa anopin hoitosession jälkeen (vaihtoehtoisesti oli sotkenut lavuaarin pskalla ja se kakkavaippa oli avoinaisena lattialla). Päästi mulle vieraita ihmisiä "ihailemaan" lapsenlapsiaan kotiimme ilman mitään ennakkovaroitusta jne. On myös erittäin epätasapuolinen lasteni välillä, sitä nuorempaa kun ei olisi anopin mukaan pitäisi edes olla olemassa.
Nyt itku kurkussa selittää pitkin kylää, että on hullu miniä, kun ei anna hoitaa. Miksihän ei?
Meilläkään ei mummo ymmärrä omassa toiminnassaan olevan mitään vikaa.
On ihan suoraan voivotellut minulle, että "voi kun sina et raaski antaa lasta (yö)hoitoon minulle". Kyse ei miteenkään ole raaskimisesta vaan siitä etten halua antaa lapsiani minnekkään jossa
a) joutuisin stressaamaan jatkuvasti miten lastani tai lapsiani hoidetaan
b) lapsiani hoitaisi ihminen joka kuvittelee tietävänsä paremmin kuin lapsen vanhemmat mitä lapsi haluaa tai tarvitsee
c) lapsiani hoitaisi ihminen joka tekee juuri päinvastoin kuin sanotaan vaikka kyse olisi lapsen turvallisuudesta
d) lapsiani hoitaisi ihminen joka vähättelee ja haukkuu minua henkilökohtaisesti ja sukuani vaikkei heitä edes tunne
Jne.
Mutta ehkä minä olen mummon mielestä kuitenkin vain haukkamainen äiti joka turhaan vahtii lastaan eikä anna mummon toteuttaa itseään ja "uusäitiyttään" lapsen/lasten kanssa yksin.
Olen tuo, jolle vastasit..
Siihen haukkamaiseen käytökseen on kyllä syynsä, vaikka se anoppi ei sitä tajua. Nyt kun lapset ovat vähän vanhempia (4 ja 5), niin jatkuvasti lupailee lapsille (sopimatta mun tai mieheni kanssa asioista) että lapset pääsevät yökylään mummulaan ja kesällä sitten mennään PowerParkin jne. Juu, anoppilassa siivo on sellainen, että lapset joutuvat vaihtamaan vähintään housut ja sukat parin tunnin visiitin jälkeen, kun ovat yltä päältä koirankarvoissa, joka paikasta roikkuu paksun pölyn peittämiä vanhoja hämähäkinseittejä jne. Metriäkään en anna lasten istua autossa, jota anoppi ajaa. Hänen mielestään autoon ei tarvita turvaistuimia, kun ei hänenkään lapset ole turvaistuimissa olleet, ja ovat vielä elossa kaikki. Nopeusrajoituksetkin ovat vain suosituksia... Ja mikä suuri epäkohta onkaan, kun peltipöntöt ovat arvon frouvaa sakottaneet, kun on kaasua tullut tallattua liian innokkaasti. Pari kertaa olen hänen kyydissään istunut, mutta itsesuojeluvaisto kieltää menemästä enää vastaisuudessa samaan autoon.
Meilläkään ei mummo ymmärrä omassa toiminnassaan olevan mitään vikaa.
On ihan suoraan voivotellut minulle, että "voi kun sina et raaski antaa lasta (yö)hoitoon minulle". Kyse ei miteenkään ole raaskimisesta vaan siitä etten halua antaa lapsiani minnekkään jossa
a) joutuisin stressaamaan jatkuvasti miten lastani tai lapsiani hoidetaan
b) lapsiani hoitaisi ihminen joka kuvittelee tietävänsä paremmin kuin lapsen vanhemmat mitä lapsi haluaa tai tarvitsee
c) lapsiani hoitaisi ihminen joka tekee juuri päinvastoin kuin sanotaan vaikka kyse olisi lapsen turvallisuudesta
d) lapsiani hoitaisi ihminen joka vähättelee ja haukkuu minua henkilökohtaisesti ja sukuani vaikkei heitä edes tunne
Jne.
Mutta ehkä minä olen mummon mielestä kuitenkin vain haukkamainen äiti joka turhaan vahtii lastaan eikä anna mummon toteuttaa itseään ja "uusäitiyttään" lapsen/lasten kanssa yksin.