Lue keskustelun säännöt.
Marja, 64v menetti eläkesäästönsä huijarille
12.02.2017 |
Miten tyhmä voi ihminen olla? Miten joku voi uskoa tuollaista nettihuijarisoopaa? "Kirurgi Kabulista" kiinnostuu suominaisesta. Ja tämä Marja oli vielä joku akateeminen. Ihan käsittämätöntä, että jotkut kaatavat rahansa näille huijareille. En voisi kuvitellakaan.
Kommentit (168)
Ihmettelen tuota, mitä kautta ihmiset ajautuvat viestien vaihtoon ventovieraiden ihmisten kanssa. Ymmärrän tällaisen keskustelupalstan idean kyllä, että on mukava vaihtaa ajatuksia eri aiheista ilman että edes tietää kenen kanssa juttelee. Mutta kuka hyväksyy Facebookissa kaveriksi jonkun tuntemattoman ihmisen? Tai vastaa tuntemattoman ihmisen lähettämään viestiin? En pysty ymmärtämään. Deletoin kaikki tuollaiset suoralta kädeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille "viisaille" jotka eivät voisi ikinä uskoakaan tulevansa huijatuiksi todella toivoisi sitä kokemusta, niin ettepä kulkisi niin tunteettomina tuomitsemassa toisia. Harvapa sitä ennakolta uskoo voivansa tulla huijatuksi, näin se vain on. Sitten kun se tapahtuu, tajuatte mekanismin. Se kun iskee siihen tiedostamattomaan heikkouteenne. Voi olla muukin tapa tulla huijatuksi kuin nämä fb-lähestyjät.
Paskat. Yksikään "diginatiivi" eli nuori, joka käyttää nettiä ei harahtaisi näihin.
Mummeli kirjoitti:
Vaikkapa yksinäisyys saa ihmisen toimimaan typerästi. Ehkä hän takertui "viimeiseen oljenkorteen" 😔
Tällä Marjalla on kuitenkin aviomies. Hänhän ihmetteli kuinka voi miehelleen kertoa.
Veikkaanpa että tämä mies on hapan kuin sitruuna eli sikäli yksinäisyysteoria varmaan pitää paikkaansa.
Ajattelin että tietty sukupolvi naisia esim. Suomessa on myös kasvatettu olemaan luottavainen. Moni uskoo myös kirjoitettuun sanaan, eli jos se lukee Hesarissa, Facebookissa tai missä vaan Internetissä, sen on oltava totta. Näillä naisilla on usein myös sellainen persoonallisuus, jossa he haluavat tuntea olevansa hyviä ihmisiä, joten jos heiltä pyytää suoraan jotain, on naisten vaikea sanoa ei.
Mun äiti ei kehdannut esim. sanoa ei puhelinmyyjille. Osti ja tilasi kaiken mitä tuutista tuli. Pakkohan se on tilata se lehti, kun toinen soittaa ja suoraan sanoo että "laitetaanko tämä?"
Ongelma ei ole siis ihmisen älyssä vaan kasvatuksessa, siinä minkälainen käsitys ihmisellä on itsestään ja muista ihmisistä. Näin kasvatettujen ihmisten on todella vaikea kieltäytyä mistään, koska heidät on kasvatettu tottelemaan kun joku käskee; he luottavat auktoriteettiasemassa oleviin ihmisiin, siksihän huijausviestejä lähettävät ovat upseereja, lääkäreitä, yms.
He ovat myös alttiita tuntemaan häpeää, jos joku saa heistä väärän kuvan, esim. jos puhelinmyyjältä ei osta jotain, myyjä voi ajatella että on köyhä ressukka. Näiden ihmiset ylin toive on esiintyä hyväntekijöinä, joten jos joku huijari kirjoittaa s-postiviestissä, että "yhyy tyttäreni täytyy päästä leikkaukseen ja kaikki miljoonani on sijoitettu niin etten pysty kustantamaan lapsen leikkausta", niin totta kai näiden tätien mielestä lasta on autettava - sellainen ihminenhän on kamala, joka lasta ei auta hädässä, jne jne. Jos vielä viesteissä on annettu lisätietoja sairaasta lapsesta, kuten sukupuoli, ikä, muita tietoja ja kuvakin, niin lapsi ja tämän hätä ovat helposti huijattavien mielessä on muuttunut todelliseksi.
Näiden helposti huijattavien ihmisten elämä on ehkä ollut sillä lailla etuoikeutettua, että läheinen ihminen ei ole koskaan valehdellut heille eikä pettänyt, joten huijaus ei tule heille mieleenkään. Tai sitten he eivät ole pettämistä ja valehtelua kohdatessaan tunnustaneet asiaa suoraan itselleen vaan peittäneet asian. Eli heidän maailmankuvaansa hallitsee tosiasioita enemmän omaan persoonaan liittyvät toiveet, tarpeet ja käsitykset. Eivät oikein erota yleistä ja yksityistä.
Olen huomannut myös, että näiden ihmiset on hyvin vaikea toimia netissä, koska he ottavat joka viestin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Juuri netissä on vaikea erottaa mikä on koneellista toimintaa, mikä yleistä, mikä yksityistä, mikä mainosta, mikä jotain muuta. Ei siis ihmeellistä, jos etenkin kaikki mikä tulee omaan tuttuun Facebookin koetaan hyvin henkilökohtaisesti ja luotettavana. "Sehän tulee MINUN sivulleni".
Jos lähipiirissä on tämäntyyppisiä ihmisiä, ei kannata häväistä eikä haukkua heitä, vaan auttaa.
Tekis mieli hyväksyä jonkun "leskisotilaan" kaveripyyntö. Sitten kun pari päivää on tehty tuttavuutta, niin alkaisi vinkua rahaa jollakin naurettavalla tarinalla. 😂😂😂
Mikäköhän olisi reaktio toisessa päässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten buumi oli ensimmäisenä, vanhemmat naiset tulee jälkijunassa. Muista että joitakin vuosia sitten oli täkäläisssä maakuntakehdessä juttu kuvan kanssa naisesta jolle isäntä oli lähettänyt kymmeniä tuhansia rahaa. Kuvasta näki sekunnissa ettei ole mikään tavallinen nainen vaan siinä oli selkeästi valokuvamalli kuvattavana, joku pieni toppi ja perseshortsit jalassa, kurvikas kaunis nainen. Naisena kuva huusi niin selvästi feikkiä että ihmettelin suuresti kuinka kukaan voi tuohon mennä, mutta kyllä nää kenraalimajurit Kabulista onnihan samaa sarjaa, vain eri lailla.
Miten ihmiset kokevat tuntevansa rakkautta ilman mitään fyysistä kontaktia tai edes reaaliaikaista Skype-keskustelua? Tai uskottelevat itselleen olevansa suhteessa virtuaalimaailmassa? En voi käsittää!
Lienee verrattavissa johonkin 13-vuotiaan idoli-ihastukseen eli samalla kehitystasolla liikutaan. Onneksi itselle, en kykene rakastumaan ilman fyysistä kontaktia :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu feissareiden kanssa. Puhuvat niin kauan että suostuu lahjoittajaksi ja heillä on vastaus jokaiseen yritykseen kieltäytyä lahjoittamasta rahaa.
Kieltäydyn aina. Sanon feissarille, että asiansa on tärkeä, mutta en hoida raha-asioitani kadulla.
Feissarit ehdottavat sitten tapaamista jossain muualla. Osa voi pyytää jopa ulos vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että tietty sukupolvi naisia esim. Suomessa on myös kasvatettu olemaan luottavainen. Moni uskoo myös kirjoitettuun sanaan, eli jos se lukee Hesarissa, Facebookissa tai missä vaan Internetissä, sen on oltava totta. Näillä naisilla on usein myös sellainen persoonallisuus, jossa he haluavat tuntea olevansa hyviä ihmisiä, joten jos heiltä pyytää suoraan jotain, on naisten vaikea sanoa ei.
Mun äiti ei kehdannut esim. sanoa ei puhelinmyyjille. Osti ja tilasi kaiken mitä tuutista tuli. Pakkohan se on tilata se lehti, kun toinen soittaa ja suoraan sanoo että "laitetaanko tämä?"
Ongelma ei ole siis ihmisen älyssä vaan kasvatuksessa, siinä minkälainen käsitys ihmisellä on itsestään ja muista ihmisistä. Näin kasvatettujen ihmisten on todella vaikea kieltäytyä mistään, koska heidät on kasvatettu tottelemaan kun joku käskee; he luottavat auktoriteettiasemassa oleviin ihmisiin, siksihän huijausviestejä lähettävät ovat upseereja, lääkäreitä, yms.
He ovat myös alttiita tuntemaan häpeää, jos joku saa heistä väärän kuvan, esim. jos puhelinmyyjältä ei osta jotain, myyjä voi ajatella että on köyhä ressukka. Näiden ihmiset ylin toive on esiintyä hyväntekijöinä, joten jos joku huijari kirjoittaa s-postiviestissä, että "yhyy tyttäreni täytyy päästä leikkaukseen ja kaikki miljoonani on sijoitettu niin etten pysty kustantamaan lapsen leikkausta", niin totta kai näiden tätien mielestä lasta on autettava - sellainen ihminenhän on kamala, joka lasta ei auta hädässä, jne jne. Jos vielä viesteissä on annettu lisätietoja sairaasta lapsesta, kuten sukupuoli, ikä, muita tietoja ja kuvakin, niin lapsi ja tämän hätä ovat helposti huijattavien mielessä on muuttunut todelliseksi.
Näiden helposti huijattavien ihmisten elämä on ehkä ollut sillä lailla etuoikeutettua, että läheinen ihminen ei ole koskaan valehdellut heille eikä pettänyt, joten huijaus ei tule heille mieleenkään. Tai sitten he eivät ole pettämistä ja valehtelua kohdatessaan tunnustaneet asiaa suoraan itselleen vaan peittäneet asian. Eli heidän maailmankuvaansa hallitsee tosiasioita enemmän omaan persoonaan liittyvät toiveet, tarpeet ja käsitykset. Eivät oikein erota yleistä ja yksityistä.
Olen huomannut myös, että näiden ihmiset on hyvin vaikea toimia netissä, koska he ottavat joka viestin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Juuri netissä on vaikea erottaa mikä on koneellista toimintaa, mikä yleistä, mikä yksityistä, mikä mainosta, mikä jotain muuta. Ei siis ihmeellistä, jos etenkin kaikki mikä tulee omaan tuttuun Facebookin koetaan hyvin henkilökohtaisesti ja luotettavana. "Sehän tulee MINUN sivulleni".
Jos lähipiirissä on tämäntyyppisiä ihmisiä, ei kannata häväistä eikä haukkua heitä, vaan auttaa.
Tämä avarsi asiaa, kiitos. Näin 25-vuotiaana ei edes käynyt tuollainen mielessä.
Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi isoäitini uskoo joihinkin höpöhöpö-netissä leviäviin tarinoihin.
Hän myös luulee, että minut potkitaan tulorajojen takia kaupungin asunnosta pihalle, kun saan hyväpalkkaisen työn, lähteenä sisäpiiri (MV-lehtikö?!)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hyvin mahdollista että tuon ikäisellä ei enää pää toimi ihan kybällä. Kyllä kun töissäkin katsoo eläkkeelle lähtijöitä, niin monella on ajatuksenjuoksu selvästi hidastunut ja toimintakyky alentunut. Etenkin jos on koko ikänsä juonut kuten tuon ikäpolven ihmisillä on tapana juoda - määrät joita he pitävät "normaaleina" mutta jotka oikeasti ovat suurkäyttöä. Se kyllä ihan oikeasti rapauttaa aivoja ja ajatuksenjuoksua. Lisäksi tämän sukupolven ihmiset on kasvatettu "kilteiksi" ja monille ei-sanan sanominen ja rajojen vetäminen on miltei mahdotonta, jos joku ottaa kohteekseen.
Alapeukkujen määrä osoittaa, kuinka pää puskissa tuo sukupolvi edelleen on alkoholimääriensä kanssa. Se on ihan fakta, että juomamäärät ovat monilla ihan tavallisilla ihmisillä ihan liian suuret. Eikä silloin puhuta mistään ojassa makaavasta rapajuoposta, vaan ihan tavallisista ihmisistä, joilla on hämärtynyt kuva sen suhteen, millaiset määrät alkoa on normaalin rajoissa. Sellaisissa rajoissa, ettei niistä ala tulla väkisinkin ainakin lieviä haittoja kun ikää tulee. Koko sukupolvi vähättelee noita ongelmia ja jopa suuttuu, jos joku uskaltaa tuoda asian esille. Koko ikänsä jos on juonut kännit per viikonloppu tai tissutellut enemmänkin pisin viikkoa menemään, niin kyllä se aivotoiminnassa ja muutenkin kunnossa näkyy kuusikymppisenä.
Itse törmään tuon ikäisiin paljon ja erot ovat valtavia siinä, että missä kunnossa he ovat. Ja suurin selittävä tekijä on elintavat (polttaminen, juominen, paino, syöminen, liikunta jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu feissareiden kanssa. Puhuvat niin kauan että suostuu lahjoittajaksi ja heillä on vastaus jokaiseen yritykseen kieltäytyä lahjoittamasta rahaa.
Kieltäydyn aina. Sanon feissarille, että asiansa on tärkeä, mutta en hoida raha-asioitani kadulla.
Feissarit ehdottavat sitten tapaamista jossain muualla. Osa voi pyytää jopa ulos vapaa-ajalla.
Häh? Mitä te itkette feissareita, siis eihän niille tarvi sanoa ku ei kiitos/kiire/ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
>Hello!
>I like to buy your car, but you must first pay some money for (tollon vedätys) customs. It's 5000 euros.
>I am a general and i serve in Afganistan so the banking systems are very hard to operate
>here. I add a western union account number, so you can pay customs for me and then i
>send all the money (59 000euros) to pay for your car to your bank account.
Hi!
Why don't you pay your (tollon vedätys) customs by yourself? It's your customs, not mine.
>Hello!
>I can't pay those (tollon vedätys) customs, because *tähän uskottavan kuuloinen, tunteisiin
>vetoava selitys esim. tyttäreni loukkaantui pommiräjähdyksessä ja nyt ei ole yhtään varaa
>muihin ylimääräisiin kuluihin, koska kaikki rahat menee sairaalakuluihin. Nyyh. Olen itkenyt
>monta päivää. Yhyy.*
Jos mies on Afganistanissa niin miksi raha pitää lähettää Indonesiaan. Kannattaa ehdottaa että lähettää rahaa jonnekin Kabulissa sijaitsevaan yritykseen josta kenraalimajuri rahat voi näppärästi käydä noutamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että tietty sukupolvi naisia esim. Suomessa on myös kasvatettu olemaan luottavainen. Moni uskoo myös kirjoitettuun sanaan, eli jos se lukee Hesarissa, Facebookissa tai missä vaan Internetissä, sen on oltava totta. Näillä naisilla on usein myös sellainen persoonallisuus, jossa he haluavat tuntea olevansa hyviä ihmisiä, joten jos heiltä pyytää suoraan jotain, on naisten vaikea sanoa ei.
Mun äiti ei kehdannut esim. sanoa ei puhelinmyyjille. Osti ja tilasi kaiken mitä tuutista tuli. Pakkohan se on tilata se lehti, kun toinen soittaa ja suoraan sanoo että "laitetaanko tämä?"
Ongelma ei ole siis ihmisen älyssä vaan kasvatuksessa, siinä minkälainen käsitys ihmisellä on itsestään ja muista ihmisistä. Näin kasvatettujen ihmisten on todella vaikea kieltäytyä mistään, koska heidät on kasvatettu tottelemaan kun joku käskee; he luottavat auktoriteettiasemassa oleviin ihmisiin, siksihän huijausviestejä lähettävät ovat upseereja, lääkäreitä, yms.
He ovat myös alttiita tuntemaan häpeää, jos joku saa heistä väärän kuvan, esim. jos puhelinmyyjältä ei osta jotain, myyjä voi ajatella että on köyhä ressukka. Näiden ihmiset ylin toive on esiintyä hyväntekijöinä, joten jos joku huijari kirjoittaa s-postiviestissä, että "yhyy tyttäreni täytyy päästä leikkaukseen ja kaikki miljoonani on sijoitettu niin etten pysty kustantamaan lapsen leikkausta", niin totta kai näiden tätien mielestä lasta on autettava - sellainen ihminenhän on kamala, joka lasta ei auta hädässä, jne jne. Jos vielä viesteissä on annettu lisätietoja sairaasta lapsesta, kuten sukupuoli, ikä, muita tietoja ja kuvakin, niin lapsi ja tämän hätä ovat helposti huijattavien mielessä on muuttunut todelliseksi.
Näiden helposti huijattavien ihmisten elämä on ehkä ollut sillä lailla etuoikeutettua, että läheinen ihminen ei ole koskaan valehdellut heille eikä pettänyt, joten huijaus ei tule heille mieleenkään. Tai sitten he eivät ole pettämistä ja valehtelua kohdatessaan tunnustaneet asiaa suoraan itselleen vaan peittäneet asian. Eli heidän maailmankuvaansa hallitsee tosiasioita enemmän omaan persoonaan liittyvät toiveet, tarpeet ja käsitykset. Eivät oikein erota yleistä ja yksityistä.
Olen huomannut myös, että näiden ihmiset on hyvin vaikea toimia netissä, koska he ottavat joka viestin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Juuri netissä on vaikea erottaa mikä on koneellista toimintaa, mikä yleistä, mikä yksityistä, mikä mainosta, mikä jotain muuta. Ei siis ihmeellistä, jos etenkin kaikki mikä tulee omaan tuttuun Facebookin koetaan hyvin henkilökohtaisesti ja luotettavana. "Sehän tulee MINUN sivulleni".
Jos lähipiirissä on tämäntyyppisiä ihmisiä, ei kannata häväistä eikä haukkua heitä, vaan auttaa.
Hyvin kirjoitettu!
Mediakriittisyyttä ja omien rajojen vetämistä ei ole helppo oppia enää vanhempana kun siihen ei ole kasvanut ja oppinut nuoresta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos kerran noin paljon on löysää rahaa irrottaa, eli varaa lahjoittaa tuntemattomalle, niin ei ole kovin paljon raatanutkaan niiden rahojen eteen, tuntuu. Onko siis syytä edes valittaa sitten? NO joo onhan se silti väärin, mutta jos ei oo väliä minne 200 000 päätyy niin aika heppoisesti ne rahat on tainneet tullakkin. Mikä helposti tulee se viheltäen menee.
Kyllä 64- vuotias akateeminen nainen on voinut ne elämän mittaan säästääkin, hänellähän on mieskin joka on mitä todennäköisimmin myös tienannut. Ja voi olla perintönä saatua. Minulla on naimaton täti joka on ollut duunari mutta varmasti on omaisuutta kaksi kertaa tuo.
Erittäin säästäväinen elämä ja noin 50 vuotta töissä, niin kyllä se mahdollista on. Hänellä jää varmasti koko ajan eläkkeestäkin säästöön. Hän ei kyllä olisi todellakaan lähettänyt rahaa minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu feissareiden kanssa. Puhuvat niin kauan että suostuu lahjoittajaksi ja heillä on vastaus jokaiseen yritykseen kieltäytyä lahjoittamasta rahaa.
Kieltäydyn aina. Sanon feissarille, että asiansa on tärkeä, mutta en hoida raha-asioitani kadulla.
Feissarit ehdottavat sitten tapaamista jossain muualla. Osa voi pyytää jopa ulos vapaa-ajalla.
Häh? Mitä te itkette feissareita, siis eihän niille tarvi sanoa ku ei kiitos/kiire/ei mitään.
Normifeissarille riittää mutta pari kertaa törmännyt sellaisiin takiaisiin joista ei pääse ohi millään.
Muutama varoitusmerkki:
- tuntematon henkilö pyytää rahaa eri syihin vedoten (olette saaneet miljoonaperinnön, jonka testamentin toimeenpanoon tarvitaan summa X tilille Y), äitini, tyttäreni, minä tarvitsen rahaa leikkaukseen, lunnasrahoiksi jne.
- mullistavia tapahtumia enemmän yhdellä henkilöllä kuin laki sallii (on ollut tulipalossa, lento-onnettomuudessa, vankilassa, aivokasvain, ihmiskaupan uhri)
- työkomennus Afrikan mantereella, erilaiset työläät rahansiirto-operaatiot ympäri maailmaa
- ylitsepursuavat rakkaudentunnustukset lyhyen tuttavuuden jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos kerran noin paljon on löysää rahaa irrottaa, eli varaa lahjoittaa tuntemattomalle, niin ei ole kovin paljon raatanutkaan niiden rahojen eteen, tuntuu. Onko siis syytä edes valittaa sitten? NO joo onhan se silti väärin, mutta jos ei oo väliä minne 200 000 päätyy niin aika heppoisesti ne rahat on tainneet tullakkin. Mikä helposti tulee se viheltäen menee.
Kyllä 64- vuotias akateeminen nainen on voinut ne elämän mittaan säästääkin, hänellähän on mieskin joka on mitä todennäköisimmin myös tienannut. Ja voi olla perintönä saatua. Minulla on naimaton täti joka on ollut duunari mutta varmasti on omaisuutta kaksi kertaa tuo.
Erittäin säästäväinen elämä ja noin 50 vuotta töissä, niin kyllä se mahdollista on. Hänellä jää varmasti koko ajan eläkkeestäkin säästöön. Hän ei kyllä olisi todellakaan lähettänyt rahaa minnekään.
Tapauksen nainenhan otti vielä lisäksi pankkilainan kun säästöt eivät enää riittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kokevat tuntevansa rakkautta ilman mitään fyysistä kontaktia tai edes reaaliaikaista Skype-keskustelua? Tai uskottelevat itselleen olevansa suhteessa virtuaalimaailmassa? En voi käsittää!
Lienee verrattavissa johonkin 13-vuotiaan idoli-ihastukseen eli samalla kehitystasolla liikutaan. Onneksi itselle, en kykene rakastumaan ilman fyysistä kontaktia :-)
No siis itse hengasin lomalla pari kolme päivää nykyisen avomieheni kanssa ja toki siinä syntyi se ensi-ihastus, mutta kun palasin Helsinkiin, niin juuri sen juttelun myötä homma syveni.
Kyllä siinä kun chattaa eli juttelee ni voi ihastua kovastikkin, mutta rakastumisesta en tiedä.
Näköjään löytyy vielä minuakin pahempia raha-asioissa möhlijöitä... En toki halua irvailla sen pahemmin. Tsemppiä vaan tuollekin naiselle. 😕
En silti ymmärrä. AV:lläkin on puitu moneen kertaan se että nainen löytää aina halutessaan miesseuraa ja täälläkin pyörii kaikenikäisiä kilttimiehiä, jotka eivät ikinä uneksisikaan pettävänsä ja huiputtavansa naista ja luultavasti luovuttaisivat näille koko omaisuutensa jos vain sitä pyytävät. Kilttimiehet eivät ehkä ole yhtä sanavalmiita eikä rakkauden tunnustuksia ja kehuja tule yhtä spontaanisti. Tunnetta, hellyttä ja rakkautta kyllä löytyy sitten kun tutustuvat.