Kympin keskiarvon lapsi haluaa amikseen

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet puolustelevat että "kympin oppilas" pystyy peruskoulun jälkeen mihin vaan, että ei missään nimessä amikseen. Enpä sanoisi. Itse olin kympin oppilas, se oli niin helppo saavuttaa peruskoulussa. En koskaan lukenut kokeisiin, läksyjä en tehnyt kotona. Lukiossa se ei enää riitä, tai ainakin arvosanojen taso laskee, mikä lannistaa motivaation ja syöksykierre alkaa...

Itse olin yläasteella samanlainen kympin tyttö. Lukiossa sama meno jatkui ja keskiarvo tippui kasiin, mutta yo-paperit LLEEEEM. Kirjoituksiin luin kyllä jonkin verran. Yliopistossa opiskelurutiini on löytynyt ja jälkikäteen kaduttaa, ettei sitä löytynyt jo lukiossa, kun paperit voisivat olla sen ansiosta paremmat.

Itse suosittelen lukiota, vaikka se monien mielestä kuulostaakin tylsältä ja työläältä. Jos on yhtään taipuvainen matemaattiseen lahjakkuuteen, kannattaa vaan valita suoraan pitkä matikka, fysiikka ja miksei kemiakin, niillä aukeaa ovet ihan mihin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ja on hyvin varma asiastaan. Miehen mukaan sulaa hulluutta, itse olen hieman kahden vaiheilla. Toisaalta varmasti pärjäisi hyvin lukiossakin, toisaalta hänen elämänsä ja unelmansa siinä ovat kyseessä.

Syy on kuulemma se, että ei jaksa istua pulpetissa mitään tekemättä enää kolmea vuotta. Omien sanojensa mukaan ei tee muuta kuin pelaa puhelimella koulussa koska siellä on tylsää kuulemma ihan kaikki. Ihmiset ja opetettavat aineet. Haluaa kuulemma saada aikaan jotain omaa ja oikeaa.

No olisko kaksoistutkinto mitään? Vieläkö niitä voi suorittaa?

Vierailija kirjoitti:

Kympin keskiarvolla amikseen. Niinpä. Onko lapsesi ollut opettajien silmäterä ja saanut kiitettävät numerot ansaitsematta edes niitä kymppejä? Lapsesi tietää oman suorituskykynsä ja sitä paitsi lukio on nykyisin yliarvostettu. Lukio ja amis ovat ihan yhtä hyviä opiskelupaikkoja, tekipä sitten toisen asteen koulutuksen jälkeen mitä tahansa työtä vai jatkaako sitten opintoja kolmannella koulutusasteella.

No jos yliopistoon mielii, niin amispohjalta on vähän hankala ponnistaa. Kaksoistutkinnolla vähän helpompi. Teknillisten alojen perusmatikoiden kanssa on nimittäin pulassa jo lukion lyhyellä matikallakin.

Ei se lukio ole mitenkään yliarvostettu, siellä oppii eri asioita kuin amiksessa. Lukio on yleissivistävä ja ajattelemaan ja opiskelemaan opettava, molemmat taitoja joita vaaditaan jatko-opinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toki aiheellista muistaa, että ammatillinen koulutus ei estä opiskelua ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta miksi aina unohdetaan käytännön työ? Mitä vikaa tavallisessa suorittavassa työssä on? Miksi sitä ei saisi tehdä ja miksi siihen ei saisi kouluttautua?

Ei kukaan jaksa tehdä suorittavaa työtä ja koulutusaika menee hukkaan. Siis jos on yhtään keskitasoa fiksumpi

Miten se voisi hukkaan mennä, jos kuitenkin voi opiskeluaikoina mennä kesätöihin esim. sähköasentajaksi eikä hautausmaanharavoijaksi? Siis sitten kuin suorittavaan työhön kyllästyneenä on tarpeeksi motivoitunut opiskelemaan yliopistossa.

Koska tällöin lukio jää käymättä ja pelkona on fakki-idiootiksi valmistuminen

Millä tavalla lukion käyminen voi taata sen, että sen jälkeen ei voi tulla fakki-idiootiksi? Eivät kaikki ylioppilaat pääse yliopistoon, idiootit eivät edes amikseen.

Ei se takaakaan, myös lukion käymällä voi olla hankkimatta hyvää yleissivistystä. Lukio kuitenkin antaa siihen mahdollisuuden ja suurin osa tutuista lukion käyneistä tietää myös muustakin kuin omasta alasta. Amiksen käyneillä tämä on harvinaisempaa, jopa tietämys omasta alasta on usein puutteellista. Kieltämättä hauskaa, kun DI-kaveri näyttää tietävän lääketieteestä enemmän kuin lähihoitajatuttu

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vaikea ikä kun ei tiedä mitä haluaa ja jos kaverit ovat menossa amikseen niin se houkuttaa.  Mutta kyllä kuitenkin kannattaisi kannustaa lukioon jollakin konstilla.  Vaikka että saa jonkun paremman puhelimen, tietokoneen tms.  Eikö veli voisi vähän puhua sen lukion puolesta.  Hän kun on DI niin työt ovat aivan eri maailmasta kuin amiksen käyneellä.  Lisäksi lukion jälkeenkin voi mennä amikseen, mikä on kylläkin epätodennäköistä, koska ikää on enemmän silloin ja samoin järkeä.  Sähköala on kylläkin varmasti mielenkiintoista.  Jos hän kuitenkin menee amikseen voi hän jatkaa AMK:n puolelle ja siitä vielä teknilliseen korkeakouluun, eli putki ei katkea välttämättä.  Tiedän tyypin joka on näin tehnyt.

Jaa? Minä olen DI ja omat työni ovat aivan samasta maailmasta kuin työttömällä datanomilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.

Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.

Bullshit. Sähköalalla amitsutaustainen (diplomi)insinööri hakkaa mennen tullen lukiotaustaisen .

Noin niinku 15 vuoden kokemus alalta ja nähty niin monta kertaa käytännössä tämä, itse olen ins/DI/arska (ja lukiokin käyty).

Tekniikan puolella on paljon muutakin kuin sähköala 🙄

Miksi luit noin vuotta päästäksesi DI:ksi? Etkö työllistynyt aikaisemmilla tutkinnoilla, palkka ei riittänyt?

Siksi, koska minusta ei koskaan pitänyt tulla edes dippainssiä. Tienasin viisi vuotta AMK-inssiksi valmistuneena paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneet dippainsseistä (TEKin tilastojen perusteella). Samana keväänä tosin valmistuin työn ohessa opiskellen viiden vuoden jälkeen dippainssiksi. Ja ainoa syy miksi menin TTKK:lle - kuulin turhan monta kertaa "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia ja kuitata takaisin "anytime".

Meinaan ns oikean työn kannalta en oppinut sitten YHTÄÄN MITÄÄN sellaista, jota en olisi jo oppinut tekuAMK:ssa tai työelämässä...mutta voipahan sanoa olevansa akateeminen häng-araund nyt.

Joten kirveesi kopsahti kiveen pahasti jos yritit olla niin terävä ad hominem. Ensi kerralla sitten vähän paremmin, eikös juu?

No, itse olen tekniikan tohtori (ylioppilas->DI->TkT) ja väitän, että asiantuntemukseni on parempi, kuin saman alan amistaustaisella inssillä/DIllä juurikin paremman matemaattisen osaamisen vuoksi. Katsos, kun tekniikan alallakin työtehtäviä on erilaisia ja ne vaatii erilaista osaamista, eikä sähköala ole tästä mitenkään poikkeus.

Kun olin 15 halusin alkaa kosmetologiksi. Miksi ihmeessä? En osannut meikata eikä se minua oikeastaan kiinnostanut. Päädyin ympäristön paineesta lukioon ja sittemmin minusta tuli luonnontieteellisen aineen tohtori. Ei nuori aina tiedä mitä haluaa ja muiden on vähän tökättävä oikeaan suuntaan. ;)

Olen kympin oppilas, ja menin lukion jälkeen amikseen, koska kaipasin laiskottelua, konkretiaa ja välivuosia. Amis sopi siihen tarkoitukseen oikein hyvin. Lukio oli tosi rankka ja kovaa työtä, ja ehdottomasti rankempi koulu kuin vaikka yliopisto. Amis oli helppo ja leppoisa, mutta toki vaati fyysistä, käytännönläheistä työtä. Keskityttiin amiskavereiden kanssa lähinnä hölmöilemään ja juopottelemaan, mikä ei kyllä lukioaikoina olisi onnistunut. Jos lapsi kaipaa haasteita, suosittelen lukiota. Toinen vaihtoehto olisi kaksoistutkinto. Laajoilla lukiovalinnoilla, erityisesti pitkällä matematiikalla ja monilla vapaaehtoisilla aineilla ei lukiossa taatusti pääse helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.

Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.

Bullshit. Sähköalalla amitsutaustainen (diplomi)insinööri hakkaa mennen tullen lukiotaustaisen .

Noin niinku 15 vuoden kokemus alalta ja nähty niin monta kertaa käytännössä tämä, itse olen ins/DI/arska (ja lukiokin käyty).

Tekniikan puolella on paljon muutakin kuin sähköala 🙄

Miksi luit noin vuotta päästäksesi DI:ksi? Etkö työllistynyt aikaisemmilla tutkinnoilla, palkka ei riittänyt?

Siksi, koska minusta ei koskaan pitänyt tulla edes dippainssiä. Tienasin viisi vuotta AMK-inssiksi valmistuneena paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneet dippainsseistä (TEKin tilastojen perusteella). Samana keväänä tosin valmistuin työn ohessa opiskellen viiden vuoden jälkeen dippainssiksi. Ja ainoa syy miksi menin TTKK:lle - kuulin turhan monta kertaa "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia ja kuitata takaisin "anytime".

Meinaan ns oikean työn kannalta en oppinut sitten YHTÄÄN MITÄÄN sellaista, jota en olisi jo oppinut tekuAMK:ssa tai työelämässä...mutta voipahan sanoa olevansa akateeminen häng-araund nyt.

Joten kirveesi kopsahti kiveen pahasti jos yritit olla niin terävä ad hominem. Ensi kerralla sitten vähän paremmin, eikös juu?

No, itse olen tekniikan tohtori (ylioppilas->DI->TkT) ja väitän, että asiantuntemukseni on parempi, kuin saman alan amistaustaisella inssillä/DIllä juurikin paremman matemaattisen osaamisen vuoksi. Katsos, kun tekniikan alallakin työtehtäviä on erilaisia ja ne vaatii erilaista osaamista, eikä sähköala ole tästä mitenkään poikkeus.

Minulla oli kollegana ns pitkän linjan heppu, joka oli ylpeä ettei ollut päivääkään istunut lukion penkillä. asentaja -> teknikko -> amk-inssi -> DI -> lisensiaatti ja nyt työttömänä ollessaan harkitsee että tekeekö sen viimeisen väikkärin vai ei.

Minun työtehtävissäni lukion pitkä matikka on edustanut "nice-to-know"-osuutta, todellinen soveltava osuus opetettiin tekuAMK:ssa ja loput teoriasta teknillisessä korkeakoulussa.

Juu, eikä minusta tule tohtoria, kärsivällisyys ei riitä. Ei pitänyt tosiaan dippainssiksikään tulla koskaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.

Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.

Bullshit. Sähköalalla amitsutaustainen (diplomi)insinööri hakkaa mennen tullen lukiotaustaisen .

Noin niinku 15 vuoden kokemus alalta ja nähty niin monta kertaa käytännössä tämä, itse olen ins/DI/arska (ja lukiokin käyty).

Tekniikan puolella on paljon muutakin kuin sähköala 🙄

Miksi luit noin vuotta päästäksesi DI:ksi? Etkö työllistynyt aikaisemmilla tutkinnoilla, palkka ei riittänyt?

Siksi, koska minusta ei koskaan pitänyt tulla edes dippainssiä. Tienasin viisi vuotta AMK-inssiksi valmistuneena paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneet dippainsseistä (TEKin tilastojen perusteella). Samana keväänä tosin valmistuin työn ohessa opiskellen viiden vuoden jälkeen dippainssiksi. Ja ainoa syy miksi menin TTKK:lle - kuulin turhan monta kertaa "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia ja kuitata takaisin "anytime".

Meinaan ns oikean työn kannalta en oppinut sitten YHTÄÄN MITÄÄN sellaista, jota en olisi jo oppinut tekuAMK:ssa tai työelämässä...mutta voipahan sanoa olevansa akateeminen häng-araund nyt.

Joten kirveesi kopsahti kiveen pahasti jos yritit olla niin terävä ad hominem. Ensi kerralla sitten vähän paremmin, eikös juu?

No, itse olen tekniikan tohtori (ylioppilas->DI->TkT) ja väitän, että asiantuntemukseni on parempi, kuin saman alan amistaustaisella inssillä/DIllä juurikin paremman matemaattisen osaamisen vuoksi. Katsos, kun tekniikan alallakin työtehtäviä on erilaisia ja ne vaatii erilaista osaamista, eikä sähköala ole tästä mitenkään poikkeus.

Siis väitätkö nyt, että lukion matematiikka painaa korissa noin paljon edelleen tohtorina? Et voi olla tosissasi. Samat asiathan siellä yliopiston matematiikan tunnilla kerrataan ja vähän päälle.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.

Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.

Bullshit. Sähköalalla amitsutaustainen (diplomi)insinööri hakkaa mennen tullen lukiotaustaisen .

Noin niinku 15 vuoden kokemus alalta ja nähty niin monta kertaa käytännössä tämä, itse olen ins/DI/arska (ja lukiokin käyty).

Tekniikan puolella on paljon muutakin kuin sähköala 🙄

Miksi luit noin vuotta päästäksesi DI:ksi? Etkö työllistynyt aikaisemmilla tutkinnoilla, palkka ei riittänyt?

Siksi, koska minusta ei koskaan pitänyt tulla edes dippainssiä. Tienasin viisi vuotta AMK-inssiksi valmistuneena paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneet dippainsseistä (TEKin tilastojen perusteella). Samana keväänä tosin valmistuin työn ohessa opiskellen viiden vuoden jälkeen dippainssiksi. Ja ainoa syy miksi menin TTKK:lle - kuulin turhan monta kertaa "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia ja kuitata takaisin "anytime".

Meinaan ns oikean työn kannalta en oppinut sitten YHTÄÄN MITÄÄN sellaista, jota en olisi jo oppinut tekuAMK:ssa tai työelämässä...mutta voipahan sanoa olevansa akateeminen häng-araund nyt.

Joten kirveesi kopsahti kiveen pahasti jos yritit olla niin terävä ad hominem. Ensi kerralla sitten vähän paremmin, eikös juu?

No, itse olen tekniikan tohtori (ylioppilas->DI->TkT) ja väitän, että asiantuntemukseni on parempi, kuin saman alan amistaustaisella inssillä/DIllä juurikin paremman matemaattisen osaamisen vuoksi. Katsos, kun tekniikan alallakin työtehtäviä on erilaisia ja ne vaatii erilaista osaamista, eikä sähköala ole tästä mitenkään poikkeus.

Siis väitätkö nyt, että lukion matematiikka painaa korissa noin paljon edelleen tohtorina? Et voi olla tosissasi. Samat asiathan siellä yliopiston matematiikan tunnilla kerrataan ja vähän päälle.

Juuri näin minäkin kyseenalaistan, että lukion pitkä matikka joka on kuitenkin insinöörimatikan ALKEITA mukamas painaa tohtoritasolla...

Minä menin amikseen sen takia että tykkään tehdä, ja olen huono opiskelemaan asioita joista en pidä. Ainut missä minua voi sanoa tyhmäksi on matikka, se on sula mahdottomuus minulla. Joten päädyin opiskelemaan maalariksi. Enkä ole katunut ammattivalintaa. Mukavaa työtä, työllisyys on välillä vähän huonompi, mutta kasvamaan päin, mutta parasta on se että nautin siitä. Myöhemmin elämässä voisin keskittyä kalusteiden entisöintiin, mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kalusteet nimenomaan ovat ne suurin intohimoni. Itseni sivistämisen hoidan vapaa-ajalla liittyen asioihin jotka minua kiinnostavat. Lukiosta tuskin olisin mitään varsinaisesti irti saanut. Mutta jos haluan myöhemmin jollekkin akateemiselle alalle käyn ilta lukion ja jatkan siitä mihin jatkankin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen näin. Todennäköisesti jos lukion haluan myöhemmin käydä niin silloin myös löytyy motivaatiota opisella niitä pakollisia aineita, minkä takia en 9. luokan jälkeen lukioon halunnut mennä. Turhaa olisi ollut käydä lukio ja kirjoittaa huonot arvosanat.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on/oli vähän sama tilanne. Olen siis nyt ysiluokalla, ja ja ajattelin pitkään että teen kaksoistutkinnon (lääkeala + lukio-opintoja), mutta kuulin ettei kaksoistutkintomahdollisuutta ole, sekä sen että yo- papereilla tulee olemaan iso arvo. Harkitsin joku pari päivää menenkö vain lääkealalle, mutta nyt se on varmistunut että teen kolmoistutkinnon (hammahoitaja + lukio) Luulin ettei hammashoitajan koulutusta edes olisi haettavana. Harkitsin myös lvi-alaa/metallialaa ja siihen lukio-opintoja, mutta hammashoitaja + lukio on nyt se ainoa hyvä ja järkevä vaihtoehto minulle.

H

Tajusin ettei musta oo mihinkään 1800e/kk työhön, josta ei pääse mihinkään välttämättä kaksoistutkinnollakaan, sillä haluan kuitenkin opiskella hammaslääkäriksi. Lukio itsestään ei tosiaankaan tunnu vaihtoehdolta, vaan haluan opsikella myös ammatin, jotta voisin siinä välissä työskennellä jos en pääsekkään hammaslääkikseen ekalla yrittämällä, sekä lukio yksinään tuntuu tylsältä. Ja käyn muutenkin armeijan, joten on hyvä että on lukio + ammatti jo opiskeltuna! Vaikka se kovaa työtä vaatiikin, niin en usko lukion olevan niin kamalaa kuin sen oletetaan olevan. Tuo hammashoitajan ammattinimike tulee siis lähihoitajakoulutuksen suun terveydenhoidon puolelta, ja oon kuullu juttua että lähihoitajan koulutus olis todella helppoa. (On siis samoja opintoja kaikkien lähäriopiskelijoiden kanssa)

Ka mulla on tällä hetkellö 9,17, nousee päättötodistukseen aika varmasti. Kirjoittaminen on mulle kaikissa esseissä, esitelmissä ja tutkielmissa jne helppoa, sillä oon kirjoittanu koko ikäni tarinoita, ja äikänopettajakin on maininnut tuosta. Enköhän mä saavuta sen minkä haluan, vaikka ka ei nyt mitään kymppiä olekkaan. Omalta luokalta hakee lukioon 7 keskiarvollakin, ja uskon heidän pärjäävään, joten miksipä minä en pärjäisi!

mikäli pyrit hammaslääk. Niin tarvitset fykebi tiedot. Siihen iltalukio on mitä mainioin. Kantsis lukio suorittaa kokonaisuudessa.

Kodista paljon riippuu meneekö lukioon vai ammattikouluun.

Mun poika päätti yläasteen n. 7 keskiarvolla ja halusi amikseen LVI-puolelle. Ei päässyt. Sinne oli niin paljon hakijoita. Amikseenkaan ei niin vaan mennä.

Kampaamopuolella on järjestäen näitä kympin tyttöjä, siellä pitää keskiarvon olla reilusti yli 8, että on mitään mahiksia päästä sisään.

Sen sijaan poikani pääsi lukioon tuolla keskiarvolla ja kävikin sen sitten ja sai lakkinsa. Päivääkään ei ole ollut työttömänä ja yksi ammattitutkinto on plakkarissa. Nyt on 27 v. ja hakee ammattikorkeakouluun. Itse menin aikanaan yliopistoon 32-vuotiaana, jo kymmenen vuoden työkokemus oli alalta. Pääsykokeet ei tehneet tiukkaakaan.

Nykyään on monia väyliä ja aikuisena voi aina opiskella lisää ja uutta.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.

Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.

Bullshit. Sähköalalla amitsutaustainen (diplomi)insinööri hakkaa mennen tullen lukiotaustaisen .

Noin niinku 15 vuoden kokemus alalta ja nähty niin monta kertaa käytännössä tämä, itse olen ins/DI/arska (ja lukiokin käyty).

Tekniikan puolella on paljon muutakin kuin sähköala 🙄

Miksi luit noin vuotta päästäksesi DI:ksi? Etkö työllistynyt aikaisemmilla tutkinnoilla, palkka ei riittänyt?

Siksi, koska minusta ei koskaan pitänyt tulla edes dippainssiä. Tienasin viisi vuotta AMK-inssiksi valmistuneena paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneet dippainsseistä (TEKin tilastojen perusteella). Samana keväänä tosin valmistuin työn ohessa opiskellen viiden vuoden jälkeen dippainssiksi. Ja ainoa syy miksi menin TTKK:lle - kuulin turhan monta kertaa "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia ja kuitata takaisin "anytime".

Meinaan ns oikean työn kannalta en oppinut sitten YHTÄÄN MITÄÄN sellaista, jota en olisi jo oppinut tekuAMK:ssa tai työelämässä...mutta voipahan sanoa olevansa akateeminen häng-araund nyt.

Joten kirveesi kopsahti kiveen pahasti jos yritit olla niin terävä ad hominem. Ensi kerralla sitten vähän paremmin, eikös juu?

No, itse olen tekniikan tohtori (ylioppilas->DI->TkT) ja väitän, että asiantuntemukseni on parempi, kuin saman alan amistaustaisella inssillä/DIllä juurikin paremman matemaattisen osaamisen vuoksi. Katsos, kun tekniikan alallakin työtehtäviä on erilaisia ja ne vaatii erilaista osaamista, eikä sähköala ole tästä mitenkään poikkeus.

Siis väitätkö nyt, että lukion matematiikka painaa korissa noin paljon edelleen tohtorina? Et voi olla tosissasi. Samat asiathan siellä yliopiston matematiikan tunnilla kerrataan ja vähän päälle.

En ole tuo, jolle viestisi osoitit, mutta vastaan silti.

Ongelma ei ole siinä, että teknillisen yliopiston matematiikan peruskursseilla ei  opittaisi niitä asioita, joita tekniikan tohtori tarvitsee. Ongelma amiksesta tulleella on se, että teknillisen yliopiston matematiikan peruskursseilla oletetaan, että lukion pitkä matematiikka on hyvin hallussa. Ei siellä peruskurssilla enää kertailla lukion pitkän matematiikan asioita, vaan niiden oletetaan olevan takaraivossa ja opetus lähtee siltä pohjalta. Jos sitten tuleekin amiksesta eikä osaa oletettuja asioita ennestään, on peruskurssilla vaikeuksissa. Kovalla työllä niistä voi päästä läpi ykkösellä tai kakkosella, mutta ei tämä tuo sellaista pohjaa, jolta ponnistetaan tohtorin opintoihin - ainakaan, jos on tekemässä tohtorin tutkintoa aiheesta, jonka hallinta vaatii hyvää matematiikan osaamista. Toki tilanne voi olla eri, jos tekee väitöskirjaa esim. työpsykologiasta tutalle.

Toki niitä matematiikan taitoja voi amiksestakin valmistunut täydentää esim. iltalukiossa tai lahjakas tyyppi itseopiskelullakin, joten ei tie ole tukossa amiksen valinneellakaan. Amiksesta valmistuneelle opinnot teknillisessä yliopistossa ovat kuitenkin selvästi vaativammat kuin lukion hyvin suorittaneelle.

Sanomani matematiikan peruskurssien tasosta koskee ainakin Aallon kursseja. Voi olla, että joissain toisissa yliopistoissa (joihin pääsee selvästi vähemmällä matematiikan osaamisella) matematiikan peruskursseilla on enemmän lukion kertausta.

Vierailija kirjoitti:

Ja on hyvin varma asiastaan. Miehen mukaan sulaa hulluutta, itse olen hieman kahden vaiheilla. Toisaalta varmasti pärjäisi hyvin lukiossakin, toisaalta hänen elämänsä ja unelmansa siinä ovat kyseessä.

Syy on kuulemma se, että ei jaksa istua pulpetissa mitään tekemättä enää kolmea vuotta. Omien sanojensa mukaan ei tee muuta kuin pelaa puhelimella koulussa koska siellä on tylsää kuulemma ihan kaikki. Ihmiset ja opetettavat aineet. Haluaa kuulemma saada aikaan jotain omaa ja oikeaa.

Itse olin peruskoulussa luokkani paras ja olisin tahtonut ammattikouluun. Vanhemmat eivät vaan suostuneet. Amikseen pääsin vasta lukion jälkeen.

Pidin amiksesta niin että valmistuin opettajaksikin sinne. Silloin jo muutuivat nämä korkeakoulujen valinnat että hyvällä ammattikoulutodistuksella pääsi jatko opintoihin helpommin kuin keskinkertaisella YO-todistuksella.

Opetaja aikoinani oli paljon suosittuja linjoja, joihin pääsemiseen vaadittiin paljon parempi todistus kuin lukioon.

Samallakin linjalla jossain sähköpuolella saattoi olla peruskoulun kympin oppilaita ja niitä jotka eivät edes lukioon olisi päässeet.

Suosittelen amista, vaikka sekin saattaa nykyään olla kännykän räpeltämistä.

Suosittelen kaksoistutkintoa, jos kerta pärjää niin hyvin koulussa jo valmiiksi.

Sähköasentajakoulutuksessahan on 2 ensimmäistä vuotta melkeinpä PELKKÄÄ teoriaa, lukuunottamatta niitä satunnaisia valaistusasennuksia/pistorasiankytkemisiä, jotka etenevät amisryhmissä todella hitaasti, koska joukkoon mahtuu elämäm_koululaisia, jotka ovat valinneet vaan jonku alan, että pystyvät ryypätä opintotuella.

Tämä on täyttä faktaa, sen lisäksi poikasi tulee pettymään pahasti siihen että asiat etenevät hitaasti, koska kuka tahansa nero retardien joukossa kyllästyy ensimmäisen viikon aikana tunnistamaan eri työkaluja/kaapeleita, mutta niitä jankataan jälkeenjääneiden takia ensimmäinen vuosi.

Ammattikoulun meininki on aina ollut lepsuilua, nuoret tykänneet iät ja ajat ottaa kaljaa ja hommata vaan jonkun tutkinnon, että saa lisää rahaa ottaa kaljaa. Poikasi voi käydä ammattikoulun, mutta huomatkoon sen ettei varmana halua jäädä perusasentajan tasolle. Sähkösuunnittelija olisi varmasti pojallesi sopiva ura.

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.

Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.

Bullshit. Sähköalalla amitsutaustainen (diplomi)insinööri hakkaa mennen tullen lukiotaustaisen .

Noin niinku 15 vuoden kokemus alalta ja nähty niin monta kertaa käytännössä tämä, itse olen ins/DI/arska (ja lukiokin käyty).

Tekniikan puolella on paljon muutakin kuin sähköala 🙄

Miksi luit noin vuotta päästäksesi DI:ksi? Etkö työllistynyt aikaisemmilla tutkinnoilla, palkka ei riittänyt?

Siksi, koska minusta ei koskaan pitänyt tulla edes dippainssiä. Tienasin viisi vuotta AMK-inssiksi valmistuneena paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneet dippainsseistä (TEKin tilastojen perusteella). Samana keväänä tosin valmistuin työn ohessa opiskellen viiden vuoden jälkeen dippainssiksi. Ja ainoa syy miksi menin TTKK:lle - kuulin turhan monta kertaa "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia ja kuitata takaisin "anytime".

Meinaan ns oikean työn kannalta en oppinut sitten YHTÄÄN MITÄÄN sellaista, jota en olisi jo oppinut tekuAMK:ssa tai työelämässä...mutta voipahan sanoa olevansa akateeminen häng-araund nyt.

Joten kirveesi kopsahti kiveen pahasti jos yritit olla niin terävä ad hominem. Ensi kerralla sitten vähän paremmin, eikös juu?

No, itse olen tekniikan tohtori (ylioppilas->DI->TkT) ja väitän, että asiantuntemukseni on parempi, kuin saman alan amistaustaisella inssillä/DIllä juurikin paremman matemaattisen osaamisen vuoksi. Katsos, kun tekniikan alallakin työtehtäviä on erilaisia ja ne vaatii erilaista osaamista, eikä sähköala ole tästä mitenkään poikkeus.

Siis väitätkö nyt, että lukion matematiikka painaa korissa noin paljon edelleen tohtorina? Et voi olla tosissasi. Samat asiathan siellä yliopiston matematiikan tunnilla kerrataan ja vähän päälle.

Juuri näin minäkin kyseenalaistan, että lukion pitkä matikka joka on kuitenkin insinöörimatikan ALKEITA mukamas painaa tohtoritasolla...

No, jos asian noin ajattelee, mutta hieman jos olisit henkeä vetäissyt, ymmärtäisit asiaa ajatella vähän pidemmälle. DI-tutkinnon matikat rakentuu lukion pitkän matikan päälle. Meidän matikoissa ainakin kerrattiin lukion pitkä matematiikka läpi ensimmäisen peruskurssin ensimmäisten viikkojen aikana, jonka jälkeen tuli jo uutta asiaa. Jos pitkää matikkaa ei ole lukenut, helposti putoaa kärryltä jo aivan alussa. Kyllä mä väitän, että jos olisin amispohjalta ponkaissut, en olisi nyt tekemässä tätä homma, mitä nyt teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkevältä. Hänhän voi mennä esim.: amis -> ammattikorkea: insinööri -> DI -> tekniikan tohtori. Ei amis sulje pois edes akateemista uraa.

Työkavereina on ollut pari lukion väliin jättänyttä DI:tä ja sen huomaa, eikä mitenkään positiivisesti. Matemaattiset taidot eivät oikein rakennu peruskoulun matematiikan pohjalta.

Bullshit. Sähköalalla amitsutaustainen (diplomi)insinööri hakkaa mennen tullen lukiotaustaisen .

Noin niinku 15 vuoden kokemus alalta ja nähty niin monta kertaa käytännössä tämä, itse olen ins/DI/arska (ja lukiokin käyty).

Tekniikan puolella on paljon muutakin kuin sähköala 🙄

Miksi luit noin vuotta päästäksesi DI:ksi? Etkö työllistynyt aikaisemmilla tutkinnoilla, palkka ei riittänyt?

Siksi, koska minusta ei koskaan pitänyt tulla edes dippainssiä. Tienasin viisi vuotta AMK-inssiksi valmistuneena paremmin kuin 90% samana vuonna valmistuneet dippainsseistä (TEKin tilastojen perusteella). Samana keväänä tosin valmistuin työn ohessa opiskellen viiden vuoden jälkeen dippainssiksi. Ja ainoa syy miksi menin TTKK:lle - kuulin turhan monta kertaa "et vaan pysty", joten pitihän ne turvat tukkia ja kuitata takaisin "anytime".

Meinaan ns oikean työn kannalta en oppinut sitten YHTÄÄN MITÄÄN sellaista, jota en olisi jo oppinut tekuAMK:ssa tai työelämässä...mutta voipahan sanoa olevansa akateeminen häng-araund nyt.

Joten kirveesi kopsahti kiveen pahasti jos yritit olla niin terävä ad hominem. Ensi kerralla sitten vähän paremmin, eikös juu?

No, itse olen tekniikan tohtori (ylioppilas->DI->TkT) ja väitän, että asiantuntemukseni on parempi, kuin saman alan amistaustaisella inssillä/DIllä juurikin paremman matemaattisen osaamisen vuoksi. Katsos, kun tekniikan alallakin työtehtäviä on erilaisia ja ne vaatii erilaista osaamista, eikä sähköala ole tästä mitenkään poikkeus.

Siis väitätkö nyt, että lukion matematiikka painaa korissa noin paljon edelleen tohtorina? Et voi olla tosissasi. Samat asiathan siellä yliopiston matematiikan tunnilla kerrataan ja vähän päälle.

Juuri näin minäkin kyseenalaistan, että lukion pitkä matikka joka on kuitenkin insinöörimatikan ALKEITA mukamas painaa tohtoritasolla...

No, jos asian noin ajattelee, mutta hieman jos olisit henkeä vetäissyt, ymmärtäisit asiaa ajatella vähän pidemmälle. DI-tutkinnon matikat rakentuu lukion pitkän matikan päälle. Meidän matikoissa ainakin kerrattiin lukion pitkä matematiikka läpi ensimmäisen peruskurssin ensimmäisten viikkojen aikana, jonka jälkeen tuli jo uutta asiaa. Jos pitkää matikkaa ei ole lukenut, helposti putoaa kärryltä jo aivan alussa. Kyllä mä väitän, että jos olisin amispohjalta ponkaissut, en olisi nyt tekemässä tätä homma, mitä nyt teen.

Jo pelkkä tekuAMK-inssien matematiikka menee syvemmälle kuin lukion pitkä matikka, ja amitsutaustaisilla on huomattava määrä ylimääräistä matematiikkaa, samaan aikaan kun me lukiosta tulleet käytiin ylimääräistä (teoreettista) sähkötekniikkaa ja elektroniikkaa.

Eli aivan bullshittiä puhua että lukion pitkä matikka on edellytys DI-opintoihin, syvemmän osaamisen sille teoreettiselle puolelle saa jo ihan AMK-papereiden kautta.

Tiedätkö muuten miksi aikoinaan (2000-luvun alussa) TTKK:n ohjelmistotekniikan proffa (J.Harju?) hyökkäsi vahvasti suomalaista korkeakoulumatematiikan opettamista vastaan - siksi että se on "aivan liian epäpragmaattista". Enkä yhtään ihmettele, näin tekuAMK ja dippainssimatikoiden läpikäyneenä. Tekussa sentäs laplace & fourierit sidottiin mukavasti käytäntöön ja niitä  sitten tutkittiinkin tietoliikennetekniikan ja sähkötekniikan labroissa, mutta eipä vastaavia käytännön harjoitteita korkeakoulussa nähty jokseenkaan koskaan muualla kuin säätötekniikan puolella (PID-säätimien & teorian kanssa pelehtiessä).