Luetellaan "Finnish Nightmares" tilanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan omasta elämästä nämä:

Joku tulee samaan aikaan rappukäytävään. Hiippaillaan vaan toistemme ohi kuin ei huomattaisikaan, tai ynähdetään jotain epämääräistä. Jos olen lähdössä kotoa ja kuulen jonkun olevan rapussa, odotan hänen poistuvan.

Naapurin ukko, joka päivystää aina pihalla. Ei taaskaan oikein tiedä, tervehtisikö vai ei ja mitä jos se tulee taas hetken päästä uudestaan vastaan? Ahdistavaa.

Se, kun kävelet päiväkodilta yhtä matkaa lapsen kaverin vanhemman kanssa. Etkä keksi mitään puhuttavaa, ainakaan mitään normaalia.

Miksei voi vaan rappukäytävässä ohittaessa tervehtiä? Tuo on todella umpimielistä ja huonoa käytöstä. Itse olen sairastanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta se ei estä olemasta ystävällinen ja kohtelias kanssaihmisille.

Koska tervehdin naapureita n. kaksi vuotta yksipuolisesti. Sitten lopetin ja liityin hiljaisten hiippailijoiden joukkoon.

- Joudut ostamaan epäterveelliset mätöt kaverin kaverin tms tutun kassalta. Useasti. Ja perkule kun kerran menin viereiselle kassalle niin siellä jokun ystävällinen nainen ilmoitti heti kovaan ääneen minulle että viereisellä kassalla on vähemmän porukkaa. Pakkohan minun oli sitten mennä sinne tutun kassalle.

Se "perinteinen" kun olet bussissa ja aikomuksena jäädä seuraavalla pysäkillä. Sitten jostain syystä kuski ei muista avata ovea tai se ei aukea ja joudut huutamaan "voisitko avata tän keski/takaoven". Liian monta kertaa olen sitten jäänyt yhden pysäkin myöhemmin ja kävellyt takaisin päin, koska en vain saa huudettua kuskille.. :D huoh.

Vierailija kirjoitti:

Oot viemässä bioroskia hissillä ja sinne tuleekin joku naapuri. Sitä miettii, että olisko pitänyt viedä aikaisemmin bioroskat, kun haju ei ollut vielä niin voimakas. Tai näkyykö siitä biopussista läpi, että oonko syönyt jotain terveellistä vai kamalaa höttöö. Arvosteleeko se nyt mun syömisiä. Olisko kohteliasta, jos jäisin kesken hissimatkan pois, niin sen naapurin ei tarvi olla tässä hajussa... Vai onko epäkohteliaampaa pysäyttää hissi, kun sit siinä kestää ja se tietää, että olen tulossa kans alas asti roskiksille.

Ihanaa ku joku muukin on miettiny tän roskien viemisen loppuun asti :'D Itse laitan joskus roskapussin toisen pussin sisälle ihan vain siksi, että ei näkyisi läpi mitä roskia mulla on. Ja pelkään, että se yksi pussi hajoaa kesken matkan ja kaikki ällöttävät roskat leviää nolosti keskellä pihaa! Mitä siinäkään voisi edes tehdä?! Alkaa keräilemään likaisia pikkuroskia epätoivoisesti syliin ja koittaa kiikuttaa sinne jätekatokseen? Tulla uudestaan pihalle jonkun harjan ja ehjien pussien kanssa hinkkaamaan pihamaata, tuntien kaikkien vihaisten naapurimummojen piinaavan katseen niskassa, tiedostaen että kohta löytyy heippalappu käytävän ilmoitustaululta "hei sinä roskaaja, sinulta jäi vielä ruuantähteitä ja epämääräistä paperisilppua pihasoralle".

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi vaan rappukäytävässä ohittaessa tervehtiä? Tuo on todella umpimielistä ja huonoa käytöstä. Itse olen sairastanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta se ei estä olemasta ystävällinen ja kohtelias kanssaihmisille.

Koska naapurit ovat kaikki vanhoja kääpiä jotka jäävät juttelemaan samat vanhat asiat (mm. naapurin Teuvon roskien erittely virheistä) vähintään kolmeksi tunniksi kun yrität epätoivoisesti raahata noin 10 kg painavan kauppakassin kotiin ennen kuin jäätelöt ehtivät sulaa. 

En tiiä onko suomalainen ongelma,mutta kuitenkin :D Siis saat viestin puolitutulta ja päätät, että vastaat siihen myöhemmin. No menee tyyliin viikko ja sitten päässä välähtää ainii prkl. Eihän siihen enää kehtaa vastata :D Jos et vastaa niin vaikutat hölmöltä ja jos vastaat noin myöhään, niin vaikutat ihan yhtä hölmöltä. Pahinta on kuitenkin jos näät tän ihmisen, joka on sulle viestin laittanu ja yrität siinä sitten jotain pakosuunnitelmaa keksiä, ettei tarvis selitellä miksi et oo vastannu.

Kun kaupan kassalla on joku vanha yläastekaveri tms, jonka kanssa olit aikanaan läheinen mutta nyt ette ole jutelleet 10 vuoteen sanaakaan. Siinä sitten hymistellään ja mietitään, pitäisikö sanoa muutakin kuin moi, kiitos, moikka. Kotipaikkakunnan kaupan kassalla on yksi tällainen kaveri, ja hän on AINA töissä, kun käyn siellä.

Vierailija kirjoitti:

Hauska lukea näitä. :D Mä en vissiin oo suomalainen kun mikään näistä ei oo mulle ongelma, mutta laittakaa lisää!

No ei varmaan suurimalle osalle oikeasti olekaan ongelma mikään näistä ja tilanteista selvitään (lähes joka päivä) ja osataan käyttäytyä normaalisti. Eihän tämä yhteiskunta muuten toimisikaan, jos kaikki antautuisivat totaalisrsti introverttiytensä valtaan. Mutta kaikki suomalaiset pystyvät samaistumaan näihin ja varmasti jokainen on ainakin kerran elämässään mielessään tai oikeasti käynyt läpi tilanteet. Se tämän ketjun pointti olikin. Os haluaa mainostaa olevansa suvereeni extrovertti maailmanmatkaaja ja sosiaalisten tilanteiden guru, joka ei pelkää mitään eikä missään, voi siitä keskustella sitten toisessa ketjussa :)

Vierailija kirjoitti:

Se "perinteinen" kun olet bussissa ja aikomuksena jäädä seuraavalla pysäkillä. Sitten jostain syystä kuski ei muista avata ovea tai se ei aukea ja joudut huutamaan "voisitko avata tän keski/takaoven". Liian monta kertaa olen sitten jäänyt yhden pysäkin myöhemmin ja kävellyt takaisin päin, koska en vain saa huudettua kuskille.. :D huoh.

Tämä käy aina silloin, kun bussi on melko tyhjä ja kaikki varmasti näkevät, että nouset penkiltä seisomaan ja odottamaan pysäkkiä. Silleen, hehheh, muuten vaan seisoskelen tässä...

Vierailija kirjoitti:

Se "perinteinen" kun olet bussissa ja aikomuksena jäädä seuraavalla pysäkillä. Sitten jostain syystä kuski ei muista avata ovea tai se ei aukea ja joudut huutamaan "voisitko avata tän keski/takaoven". Liian monta kertaa olen sitten jäänyt yhden pysäkin myöhemmin ja kävellyt takaisin päin, koska en vain saa huudettua kuskille.. :D huoh.

Tai kun ei huomaa ajoissa, että hei täähän on mun pysäkki. Muut matkustajat ovat jo nousseet bussista ulos ja kuski sulkemassa ovia. Mut sitten ei kehtaa huutaa kaikkien kuullen, että munkin täytyis vielä mennä, sori en huomannut, että oltiin jo kohdilla. Joten tottakai sä sitten menet bussin kyydissä vielä yhden pysäkin verran ja esität, että siinä sun pitikin vasta jäädä pois. Kävelet sitten takaisin oikealle pysäkille.

Vierailija kirjoitti:

Hississä on joku. Ovi on auki. Suomalainen päättää kävellä 6 kerrosta ylös vaikka on rapakunnossa ja meinaa saada sydärin rasituksesta, sillä hississä ei ole riittävää hajurakoa muihin ihmisiin, minkä suomalainen tarvii ja saattaa joutua jopa keskustelemaan naapurin kanssa.

Ei saamari tämähän olen minä. Ja kannan samalla vaikka koiran sinne kuudenteen kerrokseen. Lääh puuh, lääh puuh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku soittaa ovikelloasi, kun et odota vieraita saapuvaksi.

Ja voi helkkari jos ovessa ei ole ovisilmää :/

Meidän talossa välioven avaamisen ääni kuuluu rappukäytävään. Jos kurkistaa ovisilmästä, se ovikelloa soittanut KUULEE! Tästä syystä en käy edes katsomassa kuka kelloa soittaa, vaan olen ihan hiirenhiljaa kunnes kuulen, että askeleet menevät pois. En siis avaa ovea ikinä jos en ole sopinut mitään kenenkään kanssa.

Sama. Miksi avaisin oven, kun en ole sopinut, että minulle tulisi kylään ketään? Jos ovikellon soittajalla oli jotain tärkeää asiaa, se voi laittaa luukusta lapun. Eihän se tyyppi tiedä olenko oikeasti kotona vai en.

Väliovi on auki, telkkari päällä ja joku soittaa ovikelloa. Tietää että telkun ääni kuuluu vaimeasti mutta varmasti sinne ovikellon soittajalle, muttei haluaisi avata. Pahin oli tapaus jossa olin kokonaan unohtanut vesimittareiden lukemisen, makasin sohvalla katsomassa telkkaria, ovikello soi, en reagoi ja sit huoltomies tulee avaimilla sisään. Päätin (hyvin epäuskottavasti) esittää nukkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku soittaa ovikelloasi, kun et odota vieraita saapuvaksi.

Ja voi helkkari jos ovessa ei ole ovisilmää :/

Meidän talossa välioven avaamisen ääni kuuluu rappukäytävään. Jos kurkistaa ovisilmästä, se ovikelloa soittanut KUULEE! Tästä syystä en käy edes katsomassa kuka kelloa soittaa, vaan olen ihan hiirenhiljaa kunnes kuulen, että askeleet menevät pois. En siis avaa ovea ikinä jos en ole sopinut mitään kenenkään kanssa.

Sama. Miksi avaisin oven, kun en ole sopinut, että minulle tulisi kylään ketään? Jos ovikellon soittajalla oli jotain tärkeää asiaa, se voi laittaa luukusta lapun. Eihän se tyyppi tiedä olenko oikeasti kotona vai en.

Helkutin kiva kun se onkin joku talkkari / vuokraisäntä joka tunkeekin kämppään omilla avaimillaan. Siellä sitten röhnötät jossain reikäisissä alkkareissa (joita et tietenkään ikinä muulloin käytä) ja yrität siinä 0.2 sekunnissa keksiä syytä miksi et vastannut ovikelloon.

Isommat tilaisuudet/sukujuhlat. Pitäisi yrittää keskustella luontevasti ja vääntää tikusta asiaa nykyään lähes tuntemattomien ja etäisten sukulaisten kanssa. Läheisimmät sukulaiset/ihmiset ovat aivan eri asia. Tai sitten puolison suvun juhlat. Että osaakin olla kiusallista ja kankeaa, kun en mikään supliikki ihminen ole muutenkaan. Ja jälkeen päin miettii, että tulikohan nyt jotenkin annettua huono vaikutelma tai mokattua.

Vierailija kirjoitti:

Väliovi on auki, telkkari päällä ja joku soittaa ovikelloa. Tietää että telkun ääni kuuluu vaimeasti mutta varmasti sinne ovikellon soittajalle, muttei haluaisi avata. Pahin oli tapaus jossa olin kokonaan unohtanut vesimittareiden lukemisen, makasin sohvalla katsomassa telkkaria, ovikello soi, en reagoi ja sit huoltomies tulee avaimilla sisään. Päätin (hyvin epäuskottavasti) esittää nukkuvaa.

Mulle kävi kans näin. Siitä lähtien olen avannut sen oven kuikuilun jälkeen...

Töissä pitkillä käytävillä kun näet työkavereita. Pitääkö niitä tervehtiä, jos on jo aamulla tervehtinyt? Ja jos tervehtii, niin missä vaiheessa?  Silloin kun itse näkee heidät kunnolla, vai siinä vaiheessa kun olettaa, että he näkevät sut. Jos tervehtii liian myöhään, niin se toinen luulee, ettet aiokaan moikata ja et saa enää katsekontaktia nyökkäysmoikkausta varten. Sit voit olla joko hiljaa tai moikata ääneen, mutta se toinen on joka tapauksessa mennyt jo ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan omasta elämästä nämä:

Joku tulee samaan aikaan rappukäytävään. Hiippaillaan vaan toistemme ohi kuin ei huomattaisikaan, tai ynähdetään jotain epämääräistä. Jos olen lähdössä kotoa ja kuulen jonkun olevan rapussa, odotan hänen poistuvan.

Naapurin ukko, joka päivystää aina pihalla. Ei taaskaan oikein tiedä, tervehtisikö vai ei ja mitä jos se tulee taas hetken päästä uudestaan vastaan? Ahdistavaa.

Se, kun kävelet päiväkodilta yhtä matkaa lapsen kaverin vanhemman kanssa. Etkä keksi mitään puhuttavaa, ainakaan mitään normaalia.

Miksei voi vaan rappukäytävässä ohittaessa tervehtiä? Tuo on todella umpimielistä ja huonoa käytöstä. Itse olen sairastanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta se ei estä olemasta ystävällinen ja kohtelias kanssaihmisille.

Itse en tervehdi ikinä ketään, koska tiedän, että vaikka se tilanne menisi ihan hyvin, aivoni kääntävät sen silti häpeälliseksi, ja se saattaa aiheuttaa minulle monen päivän pakko-oireet ja useamman kuukauden häpeämisen. Paljon vähemmän hävettää katsoa muualle, kävellä ohi ja olla se epäkohtelias naapuri. En ikinä puhu kenellekään yhtään mitään muuten kuin äärimmäisessä hädässä, koska en pysty sanomaan mitään häpeämättä sitä kuollakseni. On vähemmän tuskaista pysyä yksin kotona ja olla koskaan tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku soittaa ovikelloasi, kun et odota vieraita saapuvaksi.

Salamannopeasti musiikki tai televisio äänettömälle. Ja toivot että valot eivät ole näkyneet verhojen raosta ulos, myös varovainen ulos kyylääminen kuuluu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku soittaa ovikelloasi, kun et odota vieraita saapuvaksi.

Ja voi helkkari jos ovessa ei ole ovisilmää :/

Meidän talossa välioven avaamisen ääni kuuluu rappukäytävään. Jos kurkistaa ovisilmästä, se ovikelloa soittanut KUULEE! Tästä syystä en käy edes katsomassa kuka kelloa soittaa, vaan olen ihan hiirenhiljaa kunnes kuulen, että askeleet menevät pois. En siis avaa ovea ikinä jos en ole sopinut mitään kenenkään kanssa.

Sama. Miksi avaisin oven, kun en ole sopinut, että minulle tulisi kylään ketään? Jos ovikellon soittajalla oli jotain tärkeää asiaa, se voi laittaa luukusta lapun. Eihän se tyyppi tiedä olenko oikeasti kotona vai en.

Helkutin kiva kun se onkin joku talkkari / vuokraisäntä joka tunkeekin kämppään omilla avaimillaan. Siellä sitten röhnötät jossain reikäisissä alkkareissa (joita et tietenkään ikinä muulloin käytä) ja yrität siinä 0.2 sekunnissa keksiä syytä miksi et vastannut ovikelloon.

Ihan vaan tiedoksesi, että kämppään ei saa tulla ilmoittamatta. Eri asia tietenkin, jos käynnistä on sovittu ja sä olet unohtanut, mutta jos ehdit, niin kaivaudu salamannopeasti peiton alle tai sohvalle ja esitä nukkuvaa (tai "herää" tokkuraisen näköisenä) :)