Luetellaan "Finnish Nightmares" tilanteita

En ny tiiä liittyykö suomalaisuuteen, mutta ahdistaa aina, kun jossain on vartijoita, esim kaupassa. Alan heti kuvitella, että vaikutan epäilyttävältä ja että ne tarkkailee mua. Välttelen katsomasta niitä ja yritän olla normaali, mutta luulen käyttäytyväni siten vain entistä omituisemmin.

Etenkin jos muutenkin mua on sillä kauppareissulla jännittänyt, niin sitten kun menen kassalle ja siinä lähellä on vartija, niin rupean epäilemään, että se on siinä ihan minua odottamassa, koska aiemmin olin käyttäytynyt hermostuneesti.

"Pelkään" myös poliisiautoa, olin liikkeellä sitten autolla, pyörällä tai kävellen.

Se on kai se tarkkailtavana olemisen kammo.

Se, kun bussissa joutuu istumaan ainoalle selkä menosuuntaan olevalle riville. Tuntuu, että koko bussillinen ihmisiä tuijottaa ilmeettömästi ja tuomitsevasti, kun sillä tavalla kehtaan erottua laumasta. Pahimmissa busseissa ne selkä menosuuntaan -penkit ovat vielä sellaisella korokkeella, että varmasti erottuu!

Menin kauppaan tarjousjäätelön perässä, mutta pakastealtaalla oli joku tyyppi edessä, joten pyörin ympärillä odottamassa kohdan vapautumista. Ajattelin vaikuttavani oudolta siinä lähettyvillä, joten menin hetkeksi vähän kauemmaksi odottamaan. Kun tulin takaisin, siinä oli tällä kertaa eri henkilö. Jäin siihen ympärille pyörimään, jotta pääsisin itse seuraavaksi. Kun sekin tyyppi viimein lähti, pääsin tutkimaan valikoimaa! Se oli vähän hidasta, koska silmieni piti erotella, mitkä kaikki jäätelöt siihen tarjoukseen kuului; osa oli laktoosittomia, osa eri merkkisiä jne. Jäätelöt oli vähän siellä täällä, joten minun piti käyttää aikaa niiden "hahmottamiseen" ennen kuin pystyisin valinnan tekemään (aikaisempien asiakkaiden käyttämän ajan perusteella en ollut ainoa hidas miettijä, huh).

Hetken päästä siihen viereeni tuli joku muukin tutkimaan niitä jäätelöitä, mistä olin niin vaivaantunut, että en pystynyt enää keskittymään. Enää en jaksanut ruveta pyörimään enkä toisaalta pystynyt unohtamaan sen toisen ihmisen häiritsevää läsnäoloa.

Poistuin kaupasta – ilman jäätelöä.

Yleensä kun vieraat tulee, niin se tilanne kun sun pitää mennä vieraita ovelle vastaan. Pitääkö siinä seisoa töllöttää vieressä kun vieraat riisuu vaatteita naulakkoon vai onko liian tökeröä mennä esim keittiöön valmistelemaan tarjottavia tai mennä edeltä olohuoneeseen.

Taitaa olla ne vieraatkin aika vaivautuneita, kun isäntäväki toljottaa vieressä, miten kengät otetaan jalasta ja mihin takki tungetaan.

hillakka kirjoitti:

Sama tyyppi tulee vastaan joka aamu työmatkalla... Sanoako jotain vai ei... Huoh.

Mulle yksi teini huus joka kerta kun aamulla menin hänen ohitseen, että "v*ttu taas!" Ja kun kymmenennen kerran menin hänen ohitseen niin silloin kuului jo "no nyt kyllä hankit elämän, voi v*ttu!" Luuli vissiin että stalkkaan häntä, huoh...

Tämmösiä ei ainakaan kannata vieraille lähteä laukomaan vaikka kuinka usein tulis sua vastaan.

Nostan loistavaa ketjua, lisää! :D

Tämä voi tapahtua varmaan muuallakin kuin Suomessa, mutta kuitenkin. Minulla on älyttömän huono kasvomuisti ja tämä johtaa monesti kiusallisiin tilanteisiin.

Eli siihen, että joku tyyppi tervehtii sinua etkä muista yhtään mistä sinun pitäisi tietää/tuntea hänet. Sitten se vaivautunut rupatteluhetki siinä "Aika nätti ilma" "On joo, mitähän muuten *Mäkisen Sannalle nykyään kuuluu" (sinulla ei ole hajuakaan kenestä puhutaan) "Niin en tiedä yhtään, anteeksi mutta minulla on vähän kiire" "Hei hei, nähdään taas" "Hei hei"

Ja se wtf-fiilis että kuka tuo oli ja tajusiko se, ettei minulla ollut hajuakaan :D

Turhia monotypioita.