Luetellaan "Finnish Nightmares" tilanteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku soittaa ovikelloasi, kun et odota vieraita saapuvaksi.

Ja voi helkkari jos ovessa ei ole ovisilmää :/

Meidän talossa välioven avaamisen ääni kuuluu rappukäytävään. Jos kurkistaa ovisilmästä, se ovikelloa soittanut KUULEE! Tästä syystä en käy edes katsomassa kuka kelloa soittaa, vaan olen ihan hiirenhiljaa kunnes kuulen, että askeleet menevät pois. En siis avaa ovea ikinä jos en ole sopinut mitään kenenkään kanssa.

Sama. Miksi avaisin oven, kun en ole sopinut, että minulle tulisi kylään ketään? Jos ovikellon soittajalla oli jotain tärkeää asiaa, se voi laittaa luukusta lapun. Eihän se tyyppi tiedä olenko oikeasti kotona vai en.

Helkutin kiva kun se onkin joku talkkari / vuokraisäntä joka tunkeekin kämppään omilla avaimillaan. Siellä sitten röhnötät jossain reikäisissä alkkareissa (joita et tietenkään ikinä muulloin käytä) ja yrität siinä 0.2 sekunnissa keksiä syytä miksi et vastannut ovikelloon.

Miks sun vuokraisäntä tulee omilla avaimilla sisään?

Ei kai kenenkään kämppään saa mennä noin vaan? Eihän poliisitkaan saa ilman etsintälupaa. Eihän? EIHÄN!? :D

Se kun tajuat että olet viimeinen henkilö bussissa. Tätä paheni kerran se että istuin keskivaiheilla ja se bussikuski alkaa huudellen mulle jutella

Naapurin seurankipeä mummo, jolle vielä vahingossa kerroin, että mulla on lääketieteellinen tutkinto. Nyt hän joka kerta jää jaarittamaan sairauskertomuksiaan ja ystäviensä sairauskertomuksia, vaikka mä esitän kiireistä. Tilanne mennyt jo siihen, että jos näen hänet pihalla kaukaa, alan kuumeisesti etsiä pakotietä, otan kännykän ja olen puhuvinani siihen tai jopa oikeasti soitan jollekulle, kun avaan oven kuuntelen että rappukäytävässä on hiljaista ennen kuin ryntään ulos jne. :D

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään kämppään saa mennä noin vaan? Eihän poliisitkaan saa ilman etsintälupaa. Eihän? EIHÄN!? :D

Ei saa, mutta eipä niitä aina kiinnosta. Ja silloinkin kun tulosta on ilmoitettu, ei anneta asukkaalle aikaa avata ovea vaan samalla sekunnilla kun ovikelloa soitetaan, tullaan jo yleisavaimella sisään. Huoltomiehet päästivät kerran koiranikin ovenraosta karkuun, kun en ehtinyt kissaa (tai koiraa) sanoa ovikellon soimisen ja sisääntulon välissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään kämppään saa mennä noin vaan? Eihän poliisitkaan saa ilman etsintälupaa. Eihän? EIHÄN!? :D

Etsintälupaa ei Suomessa tarvita. Jos poliisilla on hyvä syy epäillä että sielä asunnossa pitää käydä he saavat tulla sisälle.

Töissä ryhmä italialaisia jotka koko ajan nauraa ja pälättää kovaan ääneen, ja ovat kuin ekstaasissa koko ajan siitä että saavat olla toisten ihmisten seurassa ja vuorovaikutuksessa. Minä joka olen ihan perusmölliäinen, ei mitään erityistä sosiofobiaa, vaikutan heidän seurassaan masentuneelta ja välinpitämättömältä myrtsiltä joka vähintäänkin hautoo itsaria :D

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään kämppään saa mennä noin vaan? Eihän poliisitkaan saa ilman etsintälupaa. Eihän? EIHÄN!? :D

Poliisi saa mennä kotiin ilman lupaa jos on epäilys että sielä on hätä tai laittomuuksia. Kotietsintälupa on elokuvien hömppää suomessa

- Sinun pitää päästä pyörällä ohi jostain rinnakkain liikkuvista ihmisistä kevyen liikenteen väylällä ja joudut käyttämään soittokelloa kun eivät kuule miten vaihtelet vaihteita epätoivoisesti. Tai vielä pahempi, joudut huutamaan "voisitteko väistää", koska soittokellosi on varastettu.

- Kävelet tasaisella ja meinaat liukastua tai tasapaino horjuu kun jalka jotenkin töksähtää nolosti. Paniikinomaista ympärille vilkuilua, ei kai kukaan nähnyt?

- Kävelet tai pyöräilet liukkaalla ja kaadut niin että sattuu. Huudat spontaanisti VOI V*TTU! ja pomppaat ylös paniikinomaisesti vilkuillen, ei kai kukaan nähnyt eikä kuullut?

Olen päättänyt hymyillä ja moikata aina kun kohtaan jonkun etäisestikin tutun, ehkä helpointa itselleni niin.

Pelkkä hymy ja nyökkäys nopeasti riittää, joskus ihan "moi", en jää yleensä juttelemaan kuitenkaan.

Sehän moikkaamisen tarkoitus kai onkin, huomioida että "aha, sinä olet nyt siinä, jalkeillakin näytät olevan, hyvä juttu" :)

Työpaikalla moikkaan ja vaihdan pikaiset kuulumiset jos toista vaikuttaa kiinnostavan, ekalla kohtaamisella, sen jälkeen lähinnä hymy jos kohdataan uudestaan. Jos kohdataan koko ajan uudestaan niin sitten avaan taas keskustelua siitä.

Monesti kavereitten kanssa jutellaan, miten joskus bussissa/junassa on vaan kiva sulkeutua muulta maaailmalta kuulokkeiden pariin.... ja eikös silloin kyytiin nouse joku puolituttusi, joka haluaa ehdottomasti tulla rupattelemaan ja istuu viereenkin vielä.

Se kun terveyskeskuksessa ollessa tuttu ihminen tulee paikalle ja alkaa jutella. En tahdo valottaa miksi sielä olen vaikka kyseessä olisi vain flunssa

-Törmäät johonkin sukulaiseen, kenen kanssa et ole ollut tekemisissä

-Törmäät johonkin exään tai tyyppiin jolle olet antanut pakit/saanut pakit

-Ravintolassa tarjoilija kysyy maistuuko ruoka, joka ei oikein maistu. Pakko yrittää puristaa hymy ja sanoa, että on tosi hyvää. Ei voi sanoa, että perunat on raakoja ja salaattikin on vanhaa.

-Se, kun et ole yhtään tyytyväinen kampaajan luomukseen, mutta et kehtaa valittaa ja purskahdat itkuun viimeistään kotona ja soitat paniikkipuhelun kaverille/äidille/siskolle tms.

-Se, kun naapuri tuo usein tuliaisia tai antaa koiranruokaa jota hänen koira ei syö. Pitääkö sille antaa jotain takaisin?

Pokemon Gota pelatessa yksin jossain syrjäisellä alueella juuri kun on salilla tappelemassa niin sinne tulee muita pelaajia ja et tunne niitä. Sitten ne kävelevät ohi lumistelevasti tuijotellen ja siinä meni tunnelma pilalle. Vielä pahempi jos ne alkavat siinä vaania ja yrittää puolustaa sitä salia. 

Aloitat opiskelun jossain koulussa ja opettaja on entinen hoito. 

Vielä noista, kun jotkut pelkäävät että tulee sanottua jotain tyhmää..ihan turha huoli.

Voit rupatella ihan mitä vain tilanteeseen liittyvää, sää on aika takuuvarma joka sopii kaikkiin tilanteisiin, sukujuhlissa voi puhua vaikka ruoasta, sisustuksesta (juhlapaikan), juhlien aiheesta jne. Ihan vaan sellaista ystävällistä hattarankevyttä rupattelua, tarkoituksena vain tehdä kaikkien olo hieman mukavammaksi. Tärkeintä on että sanot vaikka vain pienen ystävällisen sanan toiselle, kai se on joku primitiivireaktio että kuvittelee alitajuisesti että toinen suunnittelee suurin piirtein murhaasi jos ei suostu puhumaan sinulle mitään :) Olen ihan supisuomalainen mutta silti on jotenkin aina ihmetyttänyt Suomessa kun ei usein sanota mitään ja kädetkin on puuskassa, jalat ristissä poispäin jne.

Se on vaivaannuttavaa kun kävelee kadulla, vastaan tulee joku ja yritätte molemmat väistää samalta puolelta. Alkaa sellainen siksak väistely kun molemmat yrittää jatkuvasti väistää samaan aikaan samalta puolelta. En tiedä onko siihen joku sääntö kummalta puolelta väistetään mutta joka tapauksessa unohdan sen aina viimeistään siinä tilanteessa.

Se kun et kehtaa lukea älypuhelimesta meilejä, kuunnella musaa, vastata viesteihin, selata nettiä julkisissa koska kuumottaa että kanssamatkustajat kuikuilee sun puhelinta. Koska häpeilet sun kasari-guilty pleasure-musalistaa Spotifyssa, kaksimielisiä ja/tai älyvapaita juttuja parhaan kaveris kanssa Whatsappissa, tai viimeaikaisia googletuksiasi peräpukamista. Joten syvennyt äpyn sijaan tutkimaan kynnenalusiasi, kun et haluaisi lähijunassa/metrossa sitä vastapäätä istuvan naamaakaan tuijottaa :D

Kun oot keliaakikko/maitoallerginen/vegaani/whatever ja jättäydyt pois kaikista sosiaalisista tilanteista joissa on pelkona että saattaisi olla ruokaa tarjolla, koska et halua pahoittaa kenenkään mieltä sillä ettet maista tarjottavia. Vielä vähemmän haluat kiinnittää huomion itseesi tai selitellä omaa ruokavaliotasi ja yliherkkyyksiä kun muut kuitenkin ajattelee että olet nirppanokka tai luulosairas tai syömishäiriöinen tai kerjäät huomiota. Joten jätät väliin kaikki mukavat tilaisuudet esim. illanvietot, koulutuspäivät, pikkujoulut, virkistyspäivät... ja syöt kotona pikkukiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan ole mikään kauhean yleinen käytäntö, mutta naapurini pakenee rapusta takaisin asuntoonsa, jos kuulee/näkee että joku muu liikkuu rapussa.

Miks? :D Jopa minä jolla on paha paniikkihäiriö en käyttäydy noin. En vain tervehdi naapuria, jos naapuri tervehtii minua tervehdin toki takaisin mutta en koskaan itse tee aloitetta

Minä teen noin, koska huonosti koulutettu koirani haukkuu ihan kaikille rappukäytävässä.