Lue keskustelun säännöt.
Äsytyävät aikuisopiskelijat! Arghhh
01.02.2017 |
Onko muilla kokemusta ärsyttävistä aikuisopiskelijoista? Siis näistä keski-ikäisistä alanvaihtajista tai jatkokouluttautujista, jotka luennoilla keskeyttää luennoitsijan kertoakseen milloin minkäkin "aiheeseen liittyvän" oman kokemuksen tai muuten vaan päteäkseen, aloittaen sanoin "kyllähän se niin on, että...".
Näiden kanssa ryhmätöiden tekeminen on ihan mahdotonta, lähteiden käyttöä ja merkintää eivät osaa, eivätkä kirjoittaa selkeää, analysoivaa tekstiä.
Omia puutteita ei siis tunnisteta, tai sivuutetaan tyyliin "mä en ole ikinä ollut mikään kirjatoukkajoka joka piipertää yksityiskohtien kanssa, paljon tärkeämpää on käytäntö Ja sen mä osaan kun on tätä ELÄMÄNKOKEMUSTA!!!" Tämäkin siis muita ikäänkuin halventaen.
Ja sitten korostetaan lisää sitä elämänkokemusta joka välissä. "Kun mulla on tätä ELÄMÄNKOKEMUSTA niin tiedän kyllä että..." tai vähyksytään nuorempia tyyliin "kyllä tässä työssä vaan on parempi työntekijä jos on sitä ELÄMÄNKOKEMUSTA.." jne.
Esim. pedagogiikan opinnoissa yksi täti kailotti kuinka ei pitäisi päästä päiväkotiin töihin, jos ei ole omia lapsia, sillä silloin ei voi olla pätevä.
Ja ei, en ole itse mikään 20v, ja opiskelemani ala ei ole kasvatustiede, vaikka pedagogiikan opintoja siihen liittyykin.
Onko muilla kokemuksia, että aikuisopiskelijat (päälle 40v.) olisivat jotenkin erityisen rasittavia opiskelutovereita? Vai onko se vaan minä ?
Kommentit (163)
tsuppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko keskustelua mutta muutaman ärsyttävän piirteen olen aikuisopiskelijoissa huomannut.. Kasvatustiede pääaineena, joten näitä "lapsellisia" riittää.
Esim. ryhmätöitä esiteltäessä hän puhuu ensin ja esittelee asiaa x, jonka jälkeen sanoo "Saara esittelee seuraavaksi teille asian x, OLE HYVÄ SAARA". Mitä perkeleen puheenvuoroja ne jakelee?? Ihan kuin hän olisi siinä joku johtaja ja "Saaraa nyt jännittää puhua 20 ihmiselle niin minä tässä pidän saatepuheen". Ei jumalauta.
"Minun lapseni..." Aivan juu. Jos sinun lapsesi pelaa edelleen lautapelejä niin helvetin kiva, muutkin pelaaa tai sitten on pelaamatta. Sädekehä.
"Minulla ei ole aikaa tässä jonotella". Ja muillako on? Pitäisi aina päästä jonon eteen kun on hoidettavia asioita ja kiire. Samahan se meillä muillakin on.
"En nyt ehdi tehdä tätä kun lapsilla on muskaria ja uintia ja ties mitä kuviokellutaa..." Itse hän on kurssinsa valinnut ja niihin osallistuu. Ei mitään "minulla on lapsi" -erivapauksia. Ottakoot kurssit sitten kun pystyy niihin osallistumaan ja tekemään asiat annetun aikataulun mukaisesti.
Ja sitten yksi ärsyttävimpiä tyyppejä. Luennoilla runsaasti nyökyttelevät jotka komppaavat luennoitsijoita tuolla pään heiluttelulla ja mutisevat "joo, kyllä, niin aivan". Ja sitten luennon lopuksi mennään joka jumalan kerta kiittämään luennoitsijaa "niin arvokkaasta ja ajankohtaisesta tiedosta". Joskus ihan ok, mutta aina pitää mennä nuoleen persettä sinne eteen ja "puhumaan asiallisia".
Juu, kaikki eivät ole tuollaisia mutta osa todellakin on.
Täällä yksi puheenvuorojen jakaja! Teen tätä kyllä siksi, että olen (valitettavasti) huomannut, että ryhmässä jossa on nuoria naisia ja miehiä, kiilaavat miehet aina puhumaan ja puhuvat tyttöjen puheen päälle. Entisenä esimiehenä ja feministinä tämä vähän ärsyttää.
En ole suoraan sanonut tästä miehille mitään tyyliin "älä puhu toisten puheen päälle, kuuntele mitä muut sanovat", koska tosiaan en ole enää esimies. Sen sijaan yritän helpottaa sitä, että naiset saavat puheenvuoron ja aktiivisesti kyselen "hei mitä Jasmin sinä olet mieltä tästä" ja "sopiiko että aloitetaan vaikka Liisasta".
Ihan sama jos joku ajattelee, että olen ärsyttävä, ainakin nuoret naiset saavat harjoitella sitä, että myös he saavat puheenvuoron. Seuraava askel olisikin sitten tsempata heitä ottamaan puheenvuoro ilman facilitointia...
Ei tuo ärsyttävältä kuulosta jos tuolla tavalla ohjailet keskustelua tai puheenvuoroa, mutta se että oikein erikseen mainitaan että Saara tässä puhuu teille seuraavaksi ja vielä mainitaan asia mitä aikoo kertoa. Ihan kuin Saara ei itse osaisi puhua.. Ja tälläisissä tilanteissa se jolle pohjustuspuheenvuoro on tehty on ihan reipas ja asiallinen opiskelija joka kyllä hoitaa asiansa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aikuisopiskelija ja välillä kerron omia kokemuksiani. Opiskelen sosiaalialaa ja tällä hetkellä olen päihdetyön kurssilla. Olen ollut alalla töissä joten minusta on ihan luonnollista, että saatan toisinaan mainita jotain aiheeseen liittyvää mistä minulla on kokemusta. En tajunnut, että joku tästäkin suuttuu. Lisäksi tykkään kysellä paljon. Olenko nyt sitten rasittava?
Miksi alapeukut? Opettaja esimerkiksi kertoi huumeista ja kerroin omasta työkokemuksesta, että mitä huumeita nykyään eniten asiakkaat meillä tuntuu käyttävän. En kerro sitä faktana vaan omana kokemuksena. En käsitä mitä pahaa tässä nyt on? Joskus opettaja jopa kysyy minulta, että miten meillä toimitaan asiassa X. Hän kun nykyään vaan opettaa, eikä ole enää alalla töissä.
Minusta tämä on ihan hyväksyttävää, jos toisinaan kerrot. Eri asia sitten se, jos Maarit 45v alkaisi kertomaan miten naapurin serkkun lapsi oli narkkari ja hän lakkasi käyttämästä huumeita joogan avulla. Tällaiset tarinat taas ovat ihan turhia, kun opiskellaan faktaa jostain aiheesta. Teoriantunteja on ainakin AMK:n puolella nykyään niin vähän, että ei aina jaksaisi kotona sitten selailla dioja jotka jäivät käymättä, koska itse luennolla keskusteltiin tämän Maaritin serkun lapsesta ja huumeiden käytöstä. Luennolla opitaan teoriaa ja työharjoittelussa sitten sitä käytäntöä.
Näin juuri. Pitää osata miettiä, onko se oma tarina relevantti käsiteltävän aiheen kannalta ja voivatko muut opiskelijat hyötyä tarinasta. Minusta on mielenkiintoista esimerkiksi kuulla, jos joku on lukenut jonkin tiiviisti aiheeseen liittyvän tutkimuksen, artikkelin tai uutisen, tai jos on kerrottavana oma kokemus (kuten tuo "näitä huumeita tulee nykyään vastaan päihdehuollossa"), joka on oikeasti tärkeä asian kannalta. Mutta kun yleensä ne on just niitä "joo mullekin kävi kerran silleen ja joo hei tiedättekö mulla on serkun kummin poika joka on kanssa päihderiippuvainen ja se piikittää kannabista on se kyllä kamalaa" - tarinasta ei hyödy kukaan eikä se tuo mitään lisäarvoa luentoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan omasta nuoruudesta miten ärsyttäviä aikuisopiskelijat olivat ja sitten myöhemmin kolmekymppisenä aloin saarnaamaan nuorille parikymppisille lapsille samaa elämänkokemuksesta yms.
Uskokaa että elämänkoulu ja sen tuoma kokemus on totta. Ei ne opettajatkaan ole syyttä vanhempia kuin te. Heillä on kokemusta.
Luennoitsijoiden ja professorien kokemus tulee väitöskirjan ja tieteellisten artikkelien tekemisestä ja julkaisemisesta. Tutkimuksesta toisin sanoen. Nämä huutelijat taas ovat saaneet kokemuksensa omien lasten läksyissä auttamisesta.
Näin meillä kasvatustieteissä.
Joka toinen lapsellinen ihminen oli aina kertomassa milloin asperger-lapsestaan, milloin lapsensa adhd:stä ja joskus niistä tavallisistakin lapsista. Ei siinä mitään jos liittyy aiheeseen, silloin on ihan mukavakin kuunnella, mutta joka luennolla ei jaksaisi.
Valtiotieteen luennoilla en kertaakaan kohdannut samanlaista tilannetta vaan siellä keskityttiin asiaan ja kommentoitiin vain perusteluineen. Luulisi sieltäkin löytyvän niitä jotka kyseenalaistavat joitain politiikan tutkimuksen asioita "koska meidän puolueessakin tehdään näin", mutta ikinä en kuullut sellaista huutelua siellä. Johtuiko siitä etten viettänyt yhtä pitkää aikaa siellä kuin kasvatustieteessä vai onko tämä ilmiö oikeasti pahimmillaa kasvatusalalla?
Haha. Kasvatustiede on sellaista liibalaabaa, että kukaan vähänkään vanhempi ei ota sitä tosissaan. Joutavaa jorinaa itsestäänselvyyksistä. Kun itse opiskelin sitä vanhempana, oli mukava ottaa luulot pois näiltä nuorilta luokanopettajaopiskelijatyttösiltä, jotka ottivat kaiken niin kurttuotsaisen tosissaan. Onneksi oli siellä muitakin vanhempia, muuten en olisi kestänyt millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aikuisopiskelija ja välillä kerron omia kokemuksiani. Opiskelen sosiaalialaa ja tällä hetkellä olen päihdetyön kurssilla. Olen ollut alalla töissä joten minusta on ihan luonnollista, että saatan toisinaan mainita jotain aiheeseen liittyvää mistä minulla on kokemusta. En tajunnut, että joku tästäkin suuttuu. Lisäksi tykkään kysellä paljon. Olenko nyt sitten rasittava?
Miksi alapeukut? Opettaja esimerkiksi kertoi huumeista ja kerroin omasta työkokemuksesta, että mitä huumeita nykyään eniten asiakkaat meillä tuntuu käyttävän. En kerro sitä faktana vaan omana kokemuksena. En käsitä mitä pahaa tässä nyt on? Joskus opettaja jopa kysyy minulta, että miten meillä toimitaan asiassa X. Hän kun nykyään vaan opettaa, eikä ole enää alalla töissä.
Minusta tämä on ihan hyväksyttävää, jos toisinaan kerrot. Eri asia sitten se, jos Maarit 45v alkaisi kertomaan miten naapurin serkkun lapsi oli narkkari ja hän lakkasi käyttämästä huumeita joogan avulla. Tällaiset tarinat taas ovat ihan turhia, kun opiskellaan faktaa jostain aiheesta. Teoriantunteja on ainakin AMK:n puolella nykyään niin vähän, että ei aina jaksaisi kotona sitten selailla dioja jotka jäivät käymättä, koska itse luennolla keskusteltiin tämän Maaritin serkun lapsesta ja huumeiden käytöstä. Luennolla opitaan teoriaa ja työharjoittelussa sitten sitä käytäntöä.
Näin juuri. Pitää osata miettiä, onko se oma tarina relevantti käsiteltävän aiheen kannalta ja voivatko muut opiskelijat hyötyä tarinasta. Minusta on mielenkiintoista esimerkiksi kuulla, jos joku on lukenut jonkin tiiviisti aiheeseen liittyvän tutkimuksen, artikkelin tai uutisen, tai jos on kerrottavana oma kokemus (kuten tuo "näitä huumeita tulee nykyään vastaan päihdehuollossa"), joka on oikeasti tärkeä asian kannalta. Mutta kun yleensä ne on just niitä "joo mullekin kävi kerran silleen ja joo hei tiedättekö mulla on serkun kummin poika joka on kanssa päihderiippuvainen ja se piikittää kannabista on se kyllä kamalaa" - tarinasta ei hyödy kukaan eikä se tuo mitään lisäarvoa luentoon.
Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmassa koulutuksessani sattui oikeasti ihan hirveä aikuisopiskelija samaan ryhmään. Kertoi luennoilla ihan epäolennaisia juttuja omasta elämästään kesken luennon, puheenvuorot(monologit) saattoivat kestää 10min. Naisen aiheet useimmiten sivusivat luentojen aihetta _todella kaukaisesti_. Oli ainoa aikuisopiskelija ja katsoi meitä nuorempia alaspäin ja vähätteli. Eräällä luennoitsijalla meni hermo ja aloittikin tunnit joka kerta sanomalla ''säästetään kysymykset ja omat jutut tunnin loppuun'' tämän tyypin ilmeestä huomasi tämän hölöttäjänaisen puhuessa kun pinna kiristyi :D Epäilen että tuolla naisella ei ollut sosiaalista elämää muualla kuin koulussa ja siksi kertoili tunneilla 'hauskoja' tai 'opettavaisia' tarinoitaan. Nykyisessä ryhmässäni on oikeasti kivoja aikuisopiskelijoita joiden kanssa olen tutustunut ja ollaan tehty yhdessä joitakin ryhmätöitä.
Just meinasin samaan tarttua että itsellä aina kokemus näistä ärsyttävistä kaikkitietävistä hölöttäjistä vanhemmassa ikäluokassa on se, että sosiaalinen elämä heillä kenties niin kapeutunutta että jossain pitää päästä ääneen. Liekö sitten nyrkin ja hellan välissä vai kaksin kissan kanssa asuvia. Yleensä myös pelkästään naisia, harvemmin ärsyttäviin vanhempiin miesopiskelijoihin törmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse päälle 30, ja teen toista tutkintoa. Kuitenkin meidän kurssilla (avoimen puolella tosin) on eräs rouva, n. 45-50 vee, tulee suoraan työpaikalta iltaluennoille ja heti kun se istahtaa se keskeyttää opettajaa, ja juttelee ystävälliseen sävyyn niitä näitä talousasioita. Joskus tällä tädillä on tietoa, useimmiten ei, ja se että jos me kaikki keskeytettäis samallalailla, joka tunti, niin eihän nyt opetuksesta tulisi mitään.
Kerran selitti mulle tää täti tunnin päätteeks kuinka hän oli mitä ja mitä juhlavaatteita saanut laittaa verovähennykseen "edustuskuluina". :D
On valitettavasti. Opiskelin aikoinaan aikuisena töiden ohella ammattikorkeakoulussa itselleni uuden tutkinnon. Voi luoja.... tosi moni luokkalaisista näsäviisaita kaiken tietäviä joka asiassa keskeyttäviä keski-ikäisiä naisia jotka pitivät omia oivalluksiaan ja mielipiteitään ainoina oikeina.... Ihan megaärsyttävä luokka. Ehkä huippu oli kun yksi muija kerran sanoi minulle "on se nyt kumma kun et ole aina tunneilla, mitä opiskelua tuollainen on." Juu en kestänyt sitä akkalaumaa enkä koulumaisuutta, jos ei ollut pakollisia tunteja niin opiskelin mieluimmin kotona! Mitä helvettiä yleensäkään toisten opiskelut kuuluu toiselle opiskelijalle. Silloin vielä amk:ssa opiskeleminen oli valitettavan koulumaista... Tuntui kuin olisin joutunut uudestaan yläasteelle. Kamala kokemus! Tästä jatkoin yliopistoon ja voi sitä ihanuutta! (Opinnot yhä kesken yliopistossa). Yliopistossa ei mitään tämän kaltaista ollut/ole. Jokainen on jotenkin niin uppoutunut omiin juttuihinsa ja luennoilla käydään luentomaisesti, ei koulumaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta krapulassa koulussa nukkuvista,lintsaavista, tehtäviään tekemättömistä ja tunnilla supisevista teineistä on kyllä kokemusta. Onneksi tuolla ei joudu enää viettämään kun joka toisen viikonlopun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle suurin ongelma aikuisopiskelijoiden kanssa (45+) on ollut se ettei osata käyttää tietokonetta ja edes edes näitä perusohjelmia. Tämä ei ole mikään pikkuongelma. Mitä teet kun pitäisi tehdä ryhmätyötä ja hommat jaetaan jokaiselle ja yksi ilmoittaa ettei osaa tehdä mitään tietokoneella? Pitäiskö se vain ronskisti potkia ulos ryhmästä? Nykyään ei pahemmin voi ryhmätöitä tehdä ilman tietokonetta.
Kuitenkin jo ammattikorkeakouluissakin lähdetään siitä että jokainen oppilas osaa käyttää windowsia, Officen ohjelmia, pilvipalveluita ja muita perusjuttuja.
Tuota, väittäisin, että ainakin noin viisikymppiset aikuisopiskelijat saattaa osata käyttää tietokonetta jopa nuoria paremmin. On joudutta antamaan komentoja komentorivillä, ja konfiguroimaan milloin mitäkin. Nykyään ohjelmat ovat niin käyttäjäystävällisiä, että ne eivät paljon älliä välttämättä vaadi.
Valitettavasti mun kokemus on ihan toisenlainen. Samaan ongelmaan olen törmännyt sekä toisella että kolmannella asteella. Toisella asteella vielä jotenkin ymmärrän, mutta osaamattomuus oli tosiaankin sitä leveliä että opettaja käski avata Wordin tai Excelin ja yksi sanoo ettei tiedä mikä se on, ei ole koskaan kuullutkaan ja mistä tämä kone käynnistetään. Ja kyllä, tämä oli 2010-luvulla.
Ammattikorkeassa taas loppuu kyllä ymmärrys kun vedotaan siihe ettei osata käyttää Wordia, Exceliä, PowerPointtia, pilvipalveluita, koulun sähköpostia ja muita järjestelmiä. Siellä vaan pitää sitten itse tajuta lisäkouluttaa itseään niin että edes pärjää jotenkuten mukana.
Kyllä ohjelmien ja järjestelmien käyttö pitäisi opettaa jos niiden osaamista vaaditaan. Ei ne tiedot ja taidot itsestään putkahda päähän eikä kaikilla edes ole omaa PC:tä. Korkeakouluissa ne yleensä opetetaan opintojen alkuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas paljon kokemuksia suuntaan ja toiseen! Enpä olisi uskonut. Kaipa tuo on joku tietty ihmistyyppi, jonka piirteet oikein korostuvat sitten keski-iässä.
Vierailija kirjoitti:
suurin osa näistä vanhemmista naisista on myös todella kädettömiä kaiken tekniikan kanssa (mikä on todella suuri osa opiskelua nykyään). eivät kaikki tietenkään, mutta suurin osa.
kaikkeen pitää opettaa kädestä pitäen, ei mitään omatoimisuutta. tunneilla ei ehditä käydä läpi asioita mitä pitää, kun marja-riitalle täytyy opettajan koko ajan käydä näyttämässä mistä tietokone menee päälle, miten kirjaudut koneelle sisään, miten word avataan jne.
Vaikea uskoa, etteivät vanhemmat opiskelijat osaisi alkeellistakaan tietokoneen käyttöä. Ehkäpä sinusta vain tuntuu siltä. Olin itse muutama vuosi sitten yliopiston yleisopintoihin kuuluvassa tvt-tentissä. Siellä tuntui olevan iso joukko nuoria naisopiskelijoita jo toista tai kolmatta kertaa yrittämässä koetta. Itse viisikymppisenä leiskautin kokeen läpi hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. ryhmätöitä esiteltäessä hän puhuu ensin ja esittelee asiaa x, jonka jälkeen sanoo "Saara esittelee seuraavaksi teille asian x, OLE HYVÄ SAARA". Mitä perkeleen puheenvuoroja ne jakelee?? Ihan kuin hän olisi siinä joku johtaja ja "Saaraa nyt jännittää puhua 20 ihmiselle niin minä tässä pidän saatepuheen". Ei jumalauta.
Häh? Ihan normaalia käytöstä esitystä pidettäessä. Ei yhtään liity siihen, että Saaraa jännittäisi. Itse vaikutat sekopäältä, kun suutut tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten yksi ärsyttävimpiä tyyppejä. Luennoilla runsaasti nyökyttelevät jotka komppaavat luennoitsijoita tuolla pään heiluttelulla ja mutisevat "joo, kyllä, niin aivan". Ja sitten luennon lopuksi mennään joka jumalan kerta kiittämään luennoitsijaa "niin arvokkaasta ja ajankohtaisesta tiedosta". Joskus ihan ok, mutta aina pitää mennä nuoleen persettä sinne eteen ja "puhumaan asiallisia".
Juu, kaikki eivät ole tuollaisia mutta osa todellakin on.
No ei sulle sitten mikään kelpaa, pitäisikö niiden huudella siinä kesken luennon, kuten ap:n kertomuksen tyypit? Miten voi sua niin kovasti ärsyttää että joku menee juttelemaan luennoitsijalle? :D
Eikä kalikka kalahtanut, en ole tuota tyyppiä, mutta ei pätkääkään haittaa erilaiset tavat tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. ryhmätöitä esiteltäessä hän puhuu ensin ja esittelee asiaa x, jonka jälkeen sanoo "Saara esittelee seuraavaksi teille asian x, OLE HYVÄ SAARA". Mitä perkeleen puheenvuoroja ne jakelee?? Ihan kuin hän olisi siinä joku johtaja ja "Saaraa nyt jännittää puhua 20 ihmiselle niin minä tässä pidän saatepuheen". Ei jumalauta.
Häh? Ihan normaalia käytöstä esitystä pidettäessä. Ei yhtään liity siihen, että Saaraa jännittäisi. Itse vaikutat sekopäältä, kun suutut tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten yksi ärsyttävimpiä tyyppejä. Luennoilla runsaasti nyökyttelevät jotka komppaavat luennoitsijoita tuolla pään heiluttelulla ja mutisevat "joo, kyllä, niin aivan". Ja sitten luennon lopuksi mennään joka jumalan kerta kiittämään luennoitsijaa "niin arvokkaasta ja ajankohtaisesta tiedosta". Joskus ihan ok, mutta aina pitää mennä nuoleen persettä sinne eteen ja "puhumaan asiallisia".
Juu, kaikki eivät ole tuollaisia mutta osa todellakin on.
No ei sulle sitten mikään kelpaa, pitäisikö niiden huudella siinä kesken luennon, kuten ap:n kertomuksen tyypit? Miten voi sua niin kovasti ärsyttää että joku menee juttelemaan luennoitsijalle? :D
Eikä kalikka kalahtanut, en ole tuota tyyppiä, mutta ei pätkääkään haittaa erilaiset tavat tässä asiassa.
Tohon ekaan vielä lisäys - tarkotin että normaalia siis siinä tapauksessa, että olette sopineet kuka puhuu mitä ja missä järjestyksessä. Kertoo oman osuutensa ja esittelee seuraavan. Jos ette ole sopineet mitään, niin sitten ehkä koki tarvetta jollekin järjestykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen lähihoitakaksi, ja luokallani on kaikenikäistä porukkaa. Naisia ollaan kaikki, vanhin on 44 ja nuorin joku parikymppinen. Itse oon 21.
Kurssien alussa opettaja haluaa usein tietää opiskelijoitten taustoista vähän, työkokemusta yms. Nämä "mää oon tehny 20 vuotta asiakaspalvelutyötä samassa duunipaikassa, en harrasta liikuntaa ja mulla on kaksi teiniä kotona" ovat kaikkein ärsyttävin luokkakaverityyppi! Niillä ei ole mitään atk-taitoja EIKÄ halua oppia niitä, sysäävät ryhmätyöt muitten niskoille kun heillä on näitä perhejuttuja, jos ovat mukana tekevät kaiken päin percettä kun eivät ossaa käyttää kuin wikipediaa. Meillä varsinkin opettajat kohtelee tosi eriarvoisesti eri ikäisiä, opettajat kun on 50-vuotiaita naisia.
Siis tosi mukavia ihmisiä voivat olla kyllä, mutta älyttömän raskaita välillä, kun eivät ota vastuuta, kyselevät whatsappryhmässä powerpointin käyttöohjeita ja koealueita moneen kertaan. Ja opettajien käytös on naurettavaa, eihän se ikää ja elämänkokemusta kato kuinka hyvä esim lähäri voit olla!
Ompa ihana että tästäkin voi puhua!
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten yksi ärsyttävimpiä tyyppejä. Luennoilla runsaasti nyökyttelevät jotka komppaavat luennoitsijoita tuolla pään heiluttelulla ja mutisevat "joo, kyllä, niin aivan". Ja sitten luennon lopuksi mennään joka jumalan kerta kiittämään luennoitsijaa "niin arvokkaasta ja ajankohtaisesta tiedosta". Joskus ihan ok, mutta aina pitää mennä nuoleen persettä sinne eteen ja "puhumaan asiallisia".
Juu, kaikki eivät ole tuollaisia mutta osa todellakin on.
Muuaaahh! Kumman kaa -tyylistä perseennuolentaa :D :D :D
Vähän sama kuin meidän iltalukiossa oleva 44v setä joka intti ihan typerästä asiasta opettajan kanssa noin 22 minuutin verran. Oli tosi kiva kuunnella tän herran yksinpuhelua. Aina lauseiden päätteeksi hän nauroi remakasti. Aina silloin tällöin iski kämmenet pulpettiin paukkuen. Viimeistään siinä vaiheessa alkoi jälleen pitkän unohduksen jälkeen kuuntelemaan sedän selityksiä siitä kuinka asia olisi järkevämpi hoitaa ja opettaja vain toistelee että tämä hoidetaan oppitunnin tavoin herra x. Ja herra esittää asiansa uudestaan eritavoin mutta opettaja ilmoittaa oman kantansa. Opettaja ei menetä missään vaiheessa hermojaan.
Kurssin päätteeksi hän ei suinkaan ottanut syvää kyykkyasentoa ja irvistänyt koeputki nyrkissään. Heristellyt koeputkea kuin apina ja puristanut sen murskaksi nyrkkiinsä huutaen olevansa oikeassa ja voittaneensa väittelyn loistavilla insinöörin taidoillaan.
Opiskellessani parikymppisenä oppilaitoksessa oli myös suoraan peruskoulusta tulleita.
Kuulutus lapsosille käytävällä: "Älkää heittäkö viherkasvien koristeena olevilla kivillä toisianne."
Ikäero ei ollut suuri, mutta toisinaan ap:n parjaamalla elämänkokemuksella on merkitystä - samoin opitulla käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun joku (kuten täällä) kommentoi, että opettajaksi voisi ruveta oikeastaan kuka vaan ja elämän- sekä työkokemus riittää, tyhmentää itsensä välittömästi. Ei ole selkeästi pienintäkään käsitystä meidän opettajienkoulutussysteemistä ja vaatimuksista. Ei todellakaan ole mikään toisella kädellä iizy biizy pala kakkua, vaan kovan luokan ammattitaitoa harjoitteluineen.
Ainakaan pari vuotta sitten vielä yliopiston opettajilta ei vaadittu pedagogista pätevyyttä, joten moni on ruvennutkin. Tällä viikolla muuten Hesarista luin, että vain n. 20% luokanopettajiksi opiskelevista kykenee tunnistamaan lauseesta subjektin. Selkeästi huippuvaatimukset opettajilla.
En ole luokanopettajaksi opiskeleva, mutta koitan onneani.
Otetaan vaikka tuo sinun eka lauseesi. Veikkaan että siinä subjekti on "moni".
Tokassa lauseessasi subjekti on vaikeammin löydettävissä. Veikkaan "luin" eli sinä luit, ja "luokan opettajiksi opiskelevista"
Viimeinen lause on pahin.."opettajilla"?
😂👋