Lue keskustelun säännöt.
Äsytyävät aikuisopiskelijat! Arghhh
01.02.2017 |
Onko muilla kokemusta ärsyttävistä aikuisopiskelijoista? Siis näistä keski-ikäisistä alanvaihtajista tai jatkokouluttautujista, jotka luennoilla keskeyttää luennoitsijan kertoakseen milloin minkäkin "aiheeseen liittyvän" oman kokemuksen tai muuten vaan päteäkseen, aloittaen sanoin "kyllähän se niin on, että...".
Näiden kanssa ryhmätöiden tekeminen on ihan mahdotonta, lähteiden käyttöä ja merkintää eivät osaa, eivätkä kirjoittaa selkeää, analysoivaa tekstiä.
Omia puutteita ei siis tunnisteta, tai sivuutetaan tyyliin "mä en ole ikinä ollut mikään kirjatoukkajoka joka piipertää yksityiskohtien kanssa, paljon tärkeämpää on käytäntö Ja sen mä osaan kun on tätä ELÄMÄNKOKEMUSTA!!!" Tämäkin siis muita ikäänkuin halventaen.
Ja sitten korostetaan lisää sitä elämänkokemusta joka välissä. "Kun mulla on tätä ELÄMÄNKOKEMUSTA niin tiedän kyllä että..." tai vähyksytään nuorempia tyyliin "kyllä tässä työssä vaan on parempi työntekijä jos on sitä ELÄMÄNKOKEMUSTA.." jne.
Esim. pedagogiikan opinnoissa yksi täti kailotti kuinka ei pitäisi päästä päiväkotiin töihin, jos ei ole omia lapsia, sillä silloin ei voi olla pätevä.
Ja ei, en ole itse mikään 20v, ja opiskelemani ala ei ole kasvatustiede, vaikka pedagogiikan opintoja siihen liittyykin.
Onko muilla kokemuksia, että aikuisopiskelijat (päälle 40v.) olisivat jotenkin erityisen rasittavia opiskelutovereita? Vai onko se vaan minä ?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Muistan omasta nuoruudesta miten ärsyttäviä aikuisopiskelijat olivat ja sitten myöhemmin kolmekymppisenä aloin saarnaamaan nuorille parikymppisille lapsille samaa elämänkokemuksesta yms.
Uskokaa että elämänkoulu ja sen tuoma kokemus on totta. Ei ne opettajatkaan ole syyttä vanhempia kuin te. Heillä on kokemusta.
Luennoitsijoiden ja professorien kokemus tulee väitöskirjan ja tieteellisten artikkelien tekemisestä ja julkaisemisesta. Tutkimuksesta toisin sanoen. Nämä huutelijat taas ovat saaneet kokemuksensa omien lasten läksyissä auttamisesta.
Näin meillä kasvatustieteissä.
Joka toinen lapsellinen ihminen oli aina kertomassa milloin asperger-lapsestaan, milloin lapsensa adhd:stä ja joskus niistä tavallisistakin lapsista. Ei siinä mitään jos liittyy aiheeseen, silloin on ihan mukavakin kuunnella, mutta joka luennolla ei jaksaisi.
Valtiotieteen luennoilla en kertaakaan kohdannut samanlaista tilannetta vaan siellä keskityttiin asiaan ja kommentoitiin vain perusteluineen. Luulisi sieltäkin löytyvän niitä jotka kyseenalaistavat joitain politiikan tutkimuksen asioita "koska meidän puolueessakin tehdään näin", mutta ikinä en kuullut sellaista huutelua siellä. Johtuiko siitä etten viettänyt yhtä pitkää aikaa siellä kuin kasvatustieteessä vai onko tämä ilmiö oikeasti pahimmillaa kasvatusalalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2534627/akateeminen_tabu_rasittavat_aiku…
Selvästi sama henkilö kirjoittanut.
Joo, siis pahoitteluni että pilasimme opiskelukokokemuksesi.
Minäkin kävin opiskelemassa siinä vaiheessa kun sain kenkää kolmenkymmenen työvuoden jälkeen ja yritin kuumeisesti keksiä jotain tilkitsemään ammottavaa aukkoa CV:ssä. Hävetti ja nolotti että loistava urakehitys päättyi potkuihin, yritin naamioida sen opiskeluksi.
En keskeyttänyt luennoitsijaa, en puhunut elämänkokemuksesta enkä kompuroinut IT-asioissa. Totta on että ohjelmat oli vaihtuneet sillä välin kun käväisin työelämässä piipahtamassa. Se vaikeutti.
Olen pahoillani että pahoitin mielesi, yritin kyllä olla hipihiljaa ja maastoutua niin hyvin kuin mahdollista, sillä minua itseänikin vähän nolotti olla kaikkitietävien teinien joukossa vanhana kääkkänä. Pääsin onneksi uuteen työpaikkaan, ja opinnot loppuivat siihen paikkaan - ei ole rahaa istuskella luennoilla.
Meillä vanhoilla ei ole elämässä enää mitään iloja, kuten tiedät - paitsi nostalgia. Huomaan että edellisessä työpaikassa usein muistelin vanhoja. Ehkä siksi sieltä potkittiin vain meitä yli 50-vuotiaita. Olen nyt värjännyt hiuksista harmaat pois, pukeudun nuorekkaasti ja yritän olla tietämättä mitään yli 5 vuotta vanhaa, ettei vaan tulisi samasta syystä potkuja uudestaan. Harkitsen kauneusleikkausta, sillä vanhoja tosiaan vihataan sekä koulussa että työelämässä.
Viisas ihminen osaisi jättää tuollaisen omaan arvoonsa, antaa päteä jos joku haluaa elämänkokemuksellaan päteä. Aika pieni murhehan tuo on, jos joku joskus keskeyttää tai huutelee keskittyisit vaan omiin opintoihisi. Ja voithan pyytää opettajaa/ luennoitsijaa puuttumaan asiaan ja selittämään niille keskeyttäjille että heidän tapansa häiritsevät joidenkin oppimista.
Ihan totta, mutta samalla tavalla ne 19-kesäiset tyttösetkin osaavat. Yhdellä luennolla eräs ehdotti että koko päivähoitojärjestelmä pitäisi lakkauttaa ja vanhempien kuljettaa lapsia mukanaan töissä. Äitiyslomaa ei tarvita lainkaan koska vauvan voi ottaa töihin. Se ei itke, jos se on hyvin hoidettu. Hänellä on kaveri joka palasi töihin vauvan ollessa viikon ikäinen ja ihan hyvin sujuu. Kaikki on kiinni siitä etteivät vanhemmat edes yritä. Voi myötähäpeän määrää...
Mä olin häirikkö kirjoitti:
Mieluummin liuta aktiivisia aikuisopiskelijoita kuin niitä takarivin "onks tukka hyvin, uskallanko puhuu aiheesta kun on noloo"-pissiksiä.
Monilla opettajilla se työkokemus itse aiheesta voi olla jotain 2-3 v, verrattuna Marja-Leenan 20 vuoteen.
Kokemus on valttia.
Äääh. Tästä viestistä näkee justiinsa sen, mitä ne rasittavat tyypit ei tajua!
Siellä hiton luennolla opiskellaan TEORIAA. Siellä on ihan syystäkin professori eikä joku vankan työkokemuksen omaava toimari tai päällikkö.
Jonkun tädin "käytännön kokemus työelämästä" ei todellaan kuulu luennolle ellei niitä kysytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi että olen vanha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2534627/akateeminen_tabu_rasittavat_aiku…
Selvästi sama henkilö kirjoittanut.
Joo, siis pahoitteluni että pilasimme opiskelukokokemuksesi.
Minäkin kävin opiskelemassa siinä vaiheessa kun sain kenkää kolmenkymmenen työvuoden jälkeen ja yritin kuumeisesti keksiä jotain tilkitsemään ammottavaa aukkoa CV:ssä. Hävetti ja nolotti että loistava urakehitys päättyi potkuihin, yritin naamioida sen opiskeluksi.
En keskeyttänyt luennoitsijaa, en puhunut elämänkokemuksesta enkä kompuroinut IT-asioissa. Totta on että ohjelmat oli vaihtuneet sillä välin kun käväisin työelämässä piipahtamassa. Se vaikeutti.
Olen pahoillani että pahoitin mielesi, yritin kyllä olla hipihiljaa ja maastoutua niin hyvin kuin mahdollista, sillä minua itseänikin vähän nolotti olla kaikkitietävien teinien joukossa vanhana kääkkänä. Pääsin onneksi uuteen työpaikkaan, ja opinnot loppuivat siihen paikkaan - ei ole rahaa istuskella luennoilla.
Meillä vanhoilla ei ole elämässä enää mitään iloja, kuten tiedät - paitsi nostalgia. Huomaan että edellisessä työpaikassa usein muistelin vanhoja. Ehkä siksi sieltä potkittiin vain meitä yli 50-vuotiaita. Olen nyt värjännyt hiuksista harmaat pois, pukeudun nuorekkaasti ja yritän olla tietämättä mitään yli 5 vuotta vanhaa, ettei vaan tulisi samasta syystä potkuja uudestaan. Harkitsen kauneusleikkausta, sillä vanhoja tosiaan vihataan sekä koulussa että työelämässä.
Samanlaisella strategialla mennään. Itse tosin olen tietotekniikkaa soveltavalla alalla ja tietämykseni laajempaa kuin mitä yliopistolla opetetaan. En vaan viitsi siitä kertoa. Tein sivutöinä labrassa töitä ja jouduin salaamaan osaamistani jos opiskelijoita oli paikalla. Eräs maisteriopiskelija yritti pyytää minua mentoriksi mutta kiersin kysymyksen ja kieltäydyin. Olen onnistunut salaamaan heiltä sen että minulla on kansainvälinen työkokemus eri organisaatioasteilta. Proffien kanssa voin onneksi keskustella asiantuntevasti. Nyt tosin opiskelu loppuu ja joudun palaamaan takaisin työelämään.
Mulle varmaan käynyt hyvä tuuri, kun on aina "aikuispuolella" sattunut järkeviä tiimitovereita. Kaikki turha asioiden pyörittely on jätetty pois, jokainen ymmärtää että elämässä on paljon muutakin kuin opiskelu, mutta ne yhteiset hommat hoidetaan tehokkaasti ja laadukkaasti.
"Nuorisopuoli" on taas osin aivan järkyttävä piittaamattomuutensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko keskustelua mutta muutaman ärsyttävän piirteen olen aikuisopiskelijoissa huomannut.. Kasvatustiede pääaineena, joten näitä "lapsellisia" riittää.
Esim. ryhmätöitä esiteltäessä hän puhuu ensin ja esittelee asiaa x, jonka jälkeen sanoo "Saara esittelee seuraavaksi teille asian x, OLE HYVÄ SAARA". Mitä perkeleen puheenvuoroja ne jakelee?? Ihan kuin hän olisi siinä joku johtaja ja "Saaraa nyt jännittää puhua 20 ihmiselle niin minä tässä pidän saatepuheen". Ei jumalauta.
"Minun lapseni..." Aivan juu. Jos sinun lapsesi pelaa edelleen lautapelejä niin helvetin kiva, muutkin pelaaa tai sitten on pelaamatta. Sädekehä.
"Minulla ei ole aikaa tässä jonotella". Ja muillako on? Pitäisi aina päästä jonon eteen kun on hoidettavia asioita ja kiire. Samahan se meillä muillakin on.
"En nyt ehdi tehdä tätä kun lapsilla on muskaria ja uintia ja ties mitä kuviokellutaa..." Itse hän on kurssinsa valinnut ja niihin osallistuu. Ei mitään "minulla on lapsi" -erivapauksia. Ottakoot kurssit sitten kun pystyy niihin osallistumaan ja tekemään asiat annetun aikataulun mukaisesti.
Ja sitten yksi ärsyttävimpiä tyyppejä. Luennoilla runsaasti nyökyttelevät jotka komppaavat luennoitsijoita tuolla pään heiluttelulla ja mutisevat "joo, kyllä, niin aivan". Ja sitten luennon lopuksi mennään joka jumalan kerta kiittämään luennoitsijaa "niin arvokkaasta ja ajankohtaisesta tiedosta". Joskus ihan ok, mutta aina pitää mennä nuoleen persettä sinne eteen ja "puhumaan asiallisia".
Juu, kaikki eivät ole tuollaisia mutta osa todellakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luennoitsijan tehtävä on pitää ohjat käsissä ja keskeyttää turhat kysymykset ja keskustelut. Hän voi aina sanoa, että palataan asiaan luennon lopussa. Joskus tosin hyvä kysymys ja kommentti rikastuttaa luentoja. Mutta jaarittelua ei pidä sallia.
Mä teen juuri ryhmätyötä jossa on mukana yksi aikuisopiskelija. Joka väliin pitää heittää, että kuinka hän ei halua tuhlata aikaa turhuuksiin kun hän on yliopistossa. Että nuoret saavat bilettää, mutta hän on aikuisopiskelija. Hän on tavoitteellinen ja hän haluaa saada parhaat arvosanat, koska hän ei tuhlaa aikaa turhuuksiin. Hän hän hän. Prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin häirikkö kirjoitti:
Mieluummin liuta aktiivisia aikuisopiskelijoita kuin niitä takarivin "onks tukka hyvin, uskallanko puhuu aiheesta kun on noloo"-pissiksiä.
Monilla opettajilla se työkokemus itse aiheesta voi olla jotain 2-3 v, verrattuna Marja-Leenan 20 vuoteen.
Kokemus on valttia.Äääh. Tästä viestistä näkee justiinsa sen, mitä ne rasittavat tyypit ei tajua!
Siellä hiton luennolla opiskellaan TEORIAA. Siellä on ihan syystäkin professori eikä joku vankan työkokemuksen omaava toimari tai päällikkö.
Jonkun tädin "käytännön kokemus työelämästä" ei todellaan kuulu luennolle ellei niitä kysytä.
Toisaalta teoria on käytäntöä varten. Jos teoria ei toimi käytännössä, se on aika turha. Käytännön esimerkki voi selventää teoriaa. Ja aika paljon muutakin yliopistossa opiskellaan kuin vain tätä mystistä teoriaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko keskustelua mutta muutaman ärsyttävän piirteen olen aikuisopiskelijoissa huomannut.. Kasvatustiede pääaineena, joten näitä "lapsellisia" riittää.
Esim. ryhmätöitä esiteltäessä hän puhuu ensin ja esittelee asiaa x, jonka jälkeen sanoo "Saara esittelee seuraavaksi teille asian x, OLE HYVÄ SAARA". Mitä perkeleen puheenvuoroja ne jakelee?? Ihan kuin hän olisi siinä joku johtaja ja "Saaraa nyt jännittää puhua 20 ihmiselle niin minä tässä pidän saatepuheen". Ei jumalauta.
"Minun lapseni..." Aivan juu. Jos sinun lapsesi pelaa edelleen lautapelejä niin helvetin kiva, muutkin pelaaa tai sitten on pelaamatta. Sädekehä.
"Minulla ei ole aikaa tässä jonotella". Ja muillako on? Pitäisi aina päästä jonon eteen kun on hoidettavia asioita ja kiire. Samahan se meillä muillakin on.
"En nyt ehdi tehdä tätä kun lapsilla on muskaria ja uintia ja ties mitä kuviokellutaa..." Itse hän on kurssinsa valinnut ja niihin osallistuu. Ei mitään "minulla on lapsi" -erivapauksia. Ottakoot kurssit sitten kun pystyy niihin osallistumaan ja tekemään asiat annetun aikataulun mukaisesti.
Ja sitten yksi ärsyttävimpiä tyyppejä. Luennoilla runsaasti nyökyttelevät jotka komppaavat luennoitsijoita tuolla pään heiluttelulla ja mutisevat "joo, kyllä, niin aivan". Ja sitten luennon lopuksi mennään joka jumalan kerta kiittämään luennoitsijaa "niin arvokkaasta ja ajankohtaisesta tiedosta". Joskus ihan ok, mutta aina pitää mennä nuoleen persettä sinne eteen ja "puhumaan asiallisia".
Juu, kaikki eivät ole tuollaisia mutta osa todellakin on.
Täällä yksi puheenvuorojen jakaja! Teen tätä kyllä siksi, että olen (valitettavasti) huomannut, että ryhmässä jossa on nuoria naisia ja miehiä, kiilaavat miehet aina puhumaan ja puhuvat tyttöjen puheen päälle. Entisenä esimiehenä ja feministinä tämä vähän ärsyttää.
En ole suoraan sanonut tästä miehille mitään tyyliin "älä puhu toisten puheen päälle, kuuntele mitä muut sanovat", koska tosiaan en ole enää esimies. Sen sijaan yritän helpottaa sitä, että naiset saavat puheenvuoron ja aktiivisesti kyselen "hei mitä Jasmin sinä olet mieltä tästä" ja "sopiiko että aloitetaan vaikka Liisasta".
Ihan sama jos joku ajattelee, että olen ärsyttävä, ainakin nuoret naiset saavat harjoitella sitä, että myös he saavat puheenvuoron. Seuraava askel olisikin sitten tsempata heitä ottamaan puheenvuoro ilman facilitointia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla kokemusta ärsyttävistä aikuisopiskelijoista? Siis näistä keski-ikäisistä alanvaihtajista tai jatkokouluttautujista, jotka luennoilla keskeyttää luennoitsijan kertoakseen milloin minkäkin "aiheeseen liittyvän" oman kokemuksen tai muuten vaan päteäkseen, aloittaen sanoin "kyllähän se niin on, että...".
Näiden kanssa ryhmätöiden tekeminen on ihan mahdotonta, lähteiden käyttöä ja merkintää eivät osaa, eivätkä kirjoittaa selkeää, analysoivaa tekstiä.
Omia puutteita ei siis tunnisteta, tai sivuutetaan tyyliin "mä en ole ikinä ollut mikään kirjatoukkajoka joka piipertää yksityiskohtien kanssa, paljon tärkeämpää on käytäntö Ja sen mä osaan kun on tätä ELÄMÄNKOKEMUSTA!!!" Tämäkin siis muita ikäänkuin halventaen.Ja sitten korostetaan lisää sitä elämänkokemusta joka välissä. "Kun mulla on tätä ELÄMÄNKOKEMUSTA niin tiedän kyllä että..." tai vähyksytään nuorempia tyyliin "kyllä tässä työssä vaan on parempi työntekijä jos on sitä ELÄMÄNKOKEMUSTA.." jne.
Esim. pedagogiikan opinnoissa yksi täti kailotti kuinka ei pitäisi päästä päiväkotiin töihin, jos ei ole omia lapsia, sillä silloin ei voi olla pätevä.Ja ei, en ole itse mikään 20v, ja opiskelemani ala ei ole kasvatustiede, vaikka pedagogiikan opintoja siihen liittyykin.
Onko muilla kokemuksia, että aikuisopiskelijat (päälle 40v.) olisivat jotenkin erityisen rasittavia opiskelutovereita? Vai onko se vaan minä ?
Osaamattomuus kuvastaa ehdottomuutta ja siksi moniulotteisesti ajattelevat, arkielämäänsä teorioita reflektoivat opiskelijat ottavat sinua päähän. Suosittelen sinulle kirjaa Ajattelun Kehitys Aikuisuudessa, toimittanut Eeva Kallio (erikoistutkija, dosentti). Sen pitäisi kuulua kaikkien pedagogiikkaa opiskelevien lähteisiin.
Kunpa kaikki työvuosillaan ja -kokemuksellaan pätevät ymmärtäisivät sen, että se ei itsessään kerro mitään ammattitaidosta tai osaamisesta. Asiat voi tehdä sen 20 vuotta myös aivan päin helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aikuisopiskelija ja välillä kerron omia kokemuksiani. Opiskelen sosiaalialaa ja tällä hetkellä olen päihdetyön kurssilla. Olen ollut alalla töissä joten minusta on ihan luonnollista, että saatan toisinaan mainita jotain aiheeseen liittyvää mistä minulla on kokemusta. En tajunnut, että joku tästäkin suuttuu. Lisäksi tykkään kysellä paljon. Olenko nyt sitten rasittava?
Miksi alapeukut? Opettaja esimerkiksi kertoi huumeista ja kerroin omasta työkokemuksesta, että mitä huumeita nykyään eniten asiakkaat meillä tuntuu käyttävän. En kerro sitä faktana vaan omana kokemuksena. En käsitä mitä pahaa tässä nyt on? Joskus opettaja jopa kysyy minulta, että miten meillä toimitaan asiassa X. Hän kun nykyään vaan opettaa, eikä ole enää alalla töissä.
Minusta tämä on ihan hyväksyttävää, jos toisinaan kerrot. Eri asia sitten se, jos Maarit 45v alkaisi kertomaan miten naapurin serkkun lapsi oli narkkari ja hän lakkasi käyttämästä huumeita joogan avulla. Tällaiset tarinat taas ovat ihan turhia, kun opiskellaan faktaa jostain aiheesta. Teoriantunteja on ainakin AMK:n puolella nykyään niin vähän, että ei aina jaksaisi kotona sitten selailla dioja jotka jäivät käymättä, koska itse luennolla keskusteltiin tämän Maaritin serkun lapsesta ja huumeiden käytöstä. Luennolla opitaan teoriaa ja työharjoittelussa sitten sitä käytäntöä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne opettajat lähes ainakaan ole mitään autuaaksitekeviä jumalhahmoja ja sellaisia auktoriteetteja joita ei saisi ollenkaan kyseenalaistaa.
Parhaimmat ja fiksuimmat opettajat suorastaan vaativat että heidät kyseenalaistetaan.
Mitäköhän kertoo sinusta, että et kestä mielipiteeseesi kohdistuvaa arviointia, vaan se pitäisi niellä sellaisenaan? Pohdin vain. :,)
T. Nelikymppinen täti-ihminen
Oi kyllä, erittäin tuttua. Ajatukset on niin kiinni siellä käytännöissä, ettei varmaan lekallakaan päähän saisi uppoamaan käsitystä siitä, mitä on tieteellinen ajattelu ja tieteellinen tutkimus. Ei, vaikka sinulla olisi jonkinlainen kokemus, se ei tarkoita, että aina menisi niin. Ja ei, vaikka asian olisikin tutkittu olevan jollakin tavalla, se ei tarkoita, etteikö asiassa voisi olla myös poikkeavaa kokemusta. Ja ei, kaikkia ei ihan joka välissä kiinnosta kuunnella jonninjoutavia jorinoita jostain terveyskeskuksen vuodeosastolta, vaikka sinun hattara-aivoista kaikenlaista kerrottavaa joka välissä pompsahtelisikin.
Terkkuja vaan kaikille sosiaalipolitiikan opintoja terrorisoineille sairaanhoitajadaameille.
En opeta yliopistossa, vaan kansalaisopistossa ja vanhemmat oppilaat usein haluaisivat dominoida tuntien kulkua tyyliin tehtäiskö seuraavaksi tämä kuuntelu, eikai tätä jätetä väliin, vähemmän pariharjoituksia. Huutelevat raivostuttavasti vinkkejään. Lukiolaiset opiskelijat eivät tunge tällä tavoin tontilleni. Yliopistossa vanhemmilla opiskeilijoilla ei ehkä ole kapasiteettia yrittää tehdä opettajan työtä hänen puolestaan.
No siis justiinsa kaveri kertoi KTM-opinnoistaan, joissa monia vuonna peruna tradenomin tai vastaavan tutkinnon suorittaneita.
Ovat toki olleet toimistotöissä, yksi toimistoassarina vuosia. Mutta ei vaan Moodle suju. Ei olla totuttu sellaiseen, koska omat opinnot käyty ties kuinka kauan.
Yhdellä kurssilla raporttia varten matskuna 12 tieteellistä artikkelia. Mitä nää tyypit tekee? KÄÄNTÄÄ ne suomeksi, koska "eivät tämmöstä ymmärrä".
Omassa koulussa justiinsa niillä aikuisilla oli aina huuli pyöreänä, että niin mitä piti tehdä ja mistä tuon tiedoston löytää...