äiti tappoi autistisen pojan pattijoella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti rakasti lastaan enemmän kuin mitään ja siksi koki että tuo on oaras ratkaisu vaihtoehtoina olevista. Eli jos ei itse enää jaksanut.

Eli murha on oikeutettu, koska:

a) rakasti lastaan

b) se oli paras ratkaisu vaihtoehtoina olevista

c) ei jaksanut

Ei varmasti oikeutettu mutta näin siinä varmasti käynyt. Ei ollut hänellä sen enempää oikeutta kuolla kuin sikiölläkään tai muulla elävällä mutta näin varmaan käynyt :( mutta ei sitä terveen äiti ymmärrä. Itse olen tutun äidin puheita kuunnellut jolla sairas lapsi ja siksi uskon taustalla olevan suuren rakkauden.

Mistä sä kuvittelet tän tietäväs? Miksi ei olis mahdollista et se nainen olis vaan silkka pahantahtoinen murhaaja?

En todellakaan tiedä! Mutta näin voisi hyvin käydä vastaavassa tapauksessa jos äidillä ei mitään tukiverkkoja ja kaikki omalla vastuulla. Mieti jos olisit ainoa mahdollinen hoitaja lapsellesi. Ainakin mulle tulis kauheet paineet varsinkin jos alkais jaksaminen olla koetuksella. Tästä tapauksesta en tiedä mutta toivoisin edes ajattelua erilaisilta kanteilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.

Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.

Ei 20v enää kouluja käy, edes vammainen.

Vammaisille on kaikenlaista päivätoimintaa, kerhoja ym. Asuntolat, joissa hoitajat yötä päivää...siellä on mm kavereita. nimim. läheltä seurannut

Et tiedä asiasta selvästi mitään.

Laitospaikkoja ja asuntoloita on erittäin vähän, ja niihin pääseminen on lottovoiton tasoa. Pitää olla hyvin vaikeasti vammainen tai esim. vanhemmat joutuvat perustamaan sen asuntolan itse, mikä ei vähävaraisilta onnistu.

Jos tuo poika ei ollut syvästi autistinen, hänellä ei ole mitään asiaa vammaishoitolaitokseen.

Sittenkin sinne joutuu odottamaan, ja voi olla, että asuntola sijaitsee kaukana ja sinne pääsee vasta vuosien jonotuksen jälkeen.

En usko tuota väitettä alkuunkaan! Jos vammaisen pojan huoltaja sairastuu, etteikö hänelle tarjota apua, eli laitospaikkaa, tai tukiasuntoa, jos hän ei kykene itsenäiseen elämään. Juurikin läheiseni dawn-tyttö, 27, sai tällaisen paikan.

Mutta varmasti ei saa, jos ei edes kysele, eikä yritä. Vie pojan jokeen ja istuu päälle. Thats it.

No älä usko, mutta pliis, voisit sentään vähän perehtyä asiaan.

Tässä faktoja:

- eri kunnissa on hyvin eri tilanne. Jossain on asuntolapaikkoja tarjolla, toisaalla taas ei ollenkaan.

- vammaisuutta on monenasteista ja vain osa autismikirjolaisista saa kehitysvammadiagnoosin. Down-aikuisilla ymmärtääkseni on aina kehitysvammadiagnoosi.

- kehitysvammaisuuden puuttumisesta huolimatta autismikirjolaisilla voi olla äärimmäisiä vaikeuksia selvitä itsenäisesti. Monilöa heistä ei ole taitoja soveltaa sääntöjä laisinkaan. Jos he ovat - kuten tuon uutisen nuori mies - esimerkiksi tottuneita kävelemään prikulleen tiettyä reittiä kävelyn joka arkipäivä, he saattavat eksyä, jos syystä tai toisesta tulevat puhutelluksi kävelyn aikana ja kävelevät vaikka vain 50 metriä sivuun normireitiltään. Tai jos sataa ja myrskyää, he tunkevat väkisin sille lenkilleen, koska se on "pakko" tehdä tietyllä kellonlyömällä - ja pukevat ylleen riittämättömästi. Tällaista, saati sitten jos tarvitsisi vaikka muuttuvassa elämäntilanteessa hankkia jotakin tukea tai palvelua viranomaisilta.

- toisin sanoen kaikkein vaikeinta saattaa olla juurikin niillä erityisillä, jotka ovat diagnoosimielessä liian hyvätasoisia saadakseen tukea, vaikka todellisuudessa eivät pärjääkään itsenäisesti. He ovat väliinputoajia. Ja heille EI ole asuntoloita, eikä tuettua asumista olemassakaan.

Ok. Mutta puhuin tilanteesta, jossa vammaisella, tässä tapauksessa autistilla, ei ole enää holhoojaa, jos hän on "pois pelistä" sairauden takia. Ei tällaista avutonta nuorta voi kadullekaan heittää, vai mitä meinaat? Miten hänelle sinun mielestäsi olisi käynyt, jollei äiti olis tappanut poikaa?

En ole tuo, jolta kysyt, mutta onpa sulla ihme kuvitelmat. Kenen luulet ottavan hoitaakseen aikuisen ihmisen elämän kaikkine tarpeineen, jos hän ei ole jo valmiiksi asuntolassa ja holhouksen alaisena? Kuka jossain Pattijoella näkee kristallipallostaan heti, että hei, Möttösen Matti on nyt avuttomassa tilassa ilman hoitoa ja ruokaa, tarve on tämä ja tämä, nyt heti kriisiryhmä paikalle panemaan miehen asiat kuntoon.

Eli jo pelkkä asioiden tietoon saaminen viranomaisille voi viedä tosi pitkän ajan, saati että viranomaisista joku ottaa oikean kokonaisvastuun.

No mutta Möttösen Matillahan oli äiti, joka kaikki  siihen asti, eiks vaan? MIKSI äiti ei näitä asioita järkännyt, kun muuten pystyi pojasta huolehtimaan??? Äiti olisi voinut sosiaaliviranomaisille todistaa olevansa sairas ja kyvytön enää huolehtimaan pojastaan. Varmasti olisi jonkinlaista apua Matille saatu, mutta ei, äiti meni, vei Matin jokeen ja istui päälle, jolloin Matti hukkui. Teki tämän suunnitelmallisesti, ei siis missään hetken mielijohteessa. Karsea juttu kaikenkaikkiaan.

Täällä vallitsee sellainen henki, että ei tuo nyt niin paha ollut, vaikka tappoikin poikansa. Eihän tällä mitään elämää enää olis kumminkaan ollut. Pöyristyttävää.

Sitä paitsi, Pattijoki on pieni paikkakunta. Siellä naapurit tunnetaan, koko kylä lähestulkoon tuntee toisensa. Matti EI OLIS JÄÄNYT SIELLÄ HEITTEILLE.  Joku olisi puuttunut ennen pitkää ja järkännyt asiat, jos äiti ei sitä älynnytkään tehdä.

Pieni paikkakunta ei takaa mitään. Olen omin silmin pikkupaikkakunnalla nähnyt ja kuullut heittellle jääneistä. Noiden kuntien talouskin on usein niin kuralla, että kaikesta säästetään eikä mitään tukiasuntoja ole. Terveydenhuoltokin on kaukana. Sitäpaitsi eikö joku tuossa ylempänä jo kertonut, että "Matti" pyöräili kylillä ja kävi töissä. Eli "Matti" olis pärjännyt yksikseen kyläläisten mukaan (olettaisin että kirjoittaja on paikkakuntalainen tai saanut tietonsa paikkakuntalaiselta). Ei kukaan olis välttämättä "Mattia" auttanut, olisivat olettaneet että tämä pärjäilee kun kerran käy töissä ja pyöräileekin. Aika harvalla loppujen lopuksi on tietoa toisten elämästä kotiseinien sisällä, edes pikkupaikkakunnalla. Oletukset tehdään sen mukaan mitä kylillä nähdään. Ja jos "Matin" nähdään pyöräilevän ja käyvän tukitöissä, niin oletetaan että kyllä tää osaa ja pärjää. Ei tiedetä, kuinka paljon "Matin" äiti sitä pärjäämistä tukee. Eivätkä tiedä, että tukemisen loputtua myös "Matin" pärjääminen loppuu.

Niinkö sinä tosiaan kuvittelet, että ihmiset Pattijoella eivät tienneet, että Matti on ns. erityisnuori?

Tiesivät tasan tarkkaan. Ja kun pikkukylällä asuu tällainen, hänen elämäänsä tietyllä tapaa seurataan.

Olen satavarma, että jos kyläläiset, naapurit, Matin työnantaja ja työkaverit huomaisivat, että Matin äiti joutuu vaikkapa sairaalaan, kaikilla olisi suuri huoli Matin pärjäämisestä. Auttavia käsia ja sitä kautta viranomaisia löytyisi.

Ihan turhaan eukko tappoi lapsensa, ihan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Monien tänne kirjoittavilla naisilla tuntuu olevan psyykkisiä ongelmia myös itsellään. Ihminen joka kirjoittaa lapsen murhaamisen olevan paras ratkaisu on psyykkisesti sairas.

Iitse kirjoitin jurikin että kannattaa akatella eri kannoilta asioita. Vuosi sitten olisin kylmästi sanonut että ihan törkeää mutta juteltuani äidin kanssa jolla vakavasti sairas lapsi niin ajatusmaailmaki muuttui täysin (ilmeisesti tulin sitten psyykkisesti sairaaksi sen keskustelun myötä). Tiedän vain että äiti rakastaa lastaan enemmän kuin mitään mutta monenlaisia ajatuksia tällaisen lapsen kanssa elämisen myötä tulee, mutta, terveen lapsen äiti ei voi ymmärtää, enkä minäkään aiemmin ymmärtänyt).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti rakasti lastaan enemmän kuin mitään ja siksi koki että tuo on oaras ratkaisu vaihtoehtoina olevista. Eli jos ei itse enää jaksanut.

Eli murha on oikeutettu, koska:

a) rakasti lastaan

b) se oli paras ratkaisu vaihtoehtoina olevista

c) ei jaksanut

Ei varmasti oikeutettu mutta näin siinä varmasti käynyt. Ei ollut hänellä sen enempää oikeutta kuolla kuin sikiölläkään tai muulla elävällä mutta näin varmaan käynyt :( mutta ei sitä terveen äiti ymmärrä. Itse olen tutun äidin puheita kuunnellut jolla sairas lapsi ja siksi uskon taustalla olevan suuren rakkauden.

Mistä sä kuvittelet tän tietäväs? Miksi ei olis mahdollista et se nainen olis vaan silkka pahantahtoinen murhaaja?

En todellakaan tiedä! Mutta näin voisi hyvin käydä vastaavassa tapauksessa jos äidillä ei mitään tukiverkkoja ja kaikki omalla vastuulla. Mieti jos olisit ainoa mahdollinen hoitaja lapsellesi. Ainakin mulle tulis kauheet paineet varsinkin jos alkais jaksaminen olla koetuksella. Tästä tapauksesta en tiedä mutta toivoisin edes ajattelua erilaisilta kanteilta.

Tai tietyissä tapauksissa äiti alkaa vihaamaan sairasta riippakiveään? Tämä ei ole ollenkaan tavatonta. Päättää hankkiutua riipasta eroon.

Myös naiset voivat olla vain kylmäverisiä murhaajia, joten ei teidän tarvitse kehitellä mielikuvitus nyykytarinoita noista murhaajista. Toki sitä haluaa omasta sukupuolesta ajatella kaikkea ylevää ja hienoa, joskus se totuus on kaikkea muuta kuin ylevää ja hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, kuinka nää lapsiaan tappavat äidit saa aina valstavan viharyöpyn niskaansa. Kai se on se ajattelu, että naisen ja varsinkin äidin pitäis aina suojella lapsiaan ja vaikka kuolla näiden puolesta. Lapsensa tappava äiti ei sovi tähän kaikean lapsensa puolesta tekevään äidin malliin ja on siis kauhea hirviö. Pelkäämmekö me sitä, että meissäkin vois olla tämä paha puoli jos oikein tiukka paikka tulis. Että mekin olisimme kykeneviä tappamaan ne joita eniten rakastamme. Että me itsekin olisimme hirviöitä, jos sellainen tilanne tulis.

Miehen kohdalla ei tällaista vihaa ole näkyvissä. Esim. vastikään Haapavedellä 80v. mies tappoi vaimonsa ja itsensä. En nähnyt yhtään keskustelua jossa olis todettu, että olis hommannut vaimolleen laitospaikan ja antanut tämän elää. Olis tehnyt sitä ja tätä. Muutama vuosi sitten samoin eläkeläismies tappoi vammaiset kaksoistyttärensä ja vaimonsa. Ei taaskaan mietitty, että olis antanut lastensa elää ja tappanut vaan itsensä. Että kyllä kunta olis järjestänyt laitospaikan ja blaa blaa blaa. Ei, miehiä vaan säälittiin ja ymmärrettiin. Eivät halunneet jättää vammaisia lapsiaan/sairasta vaimoa heitteille.

Miehelle tuossa tilanteessa saa osoittaa ymmärrystä, naiselle ei. Nainen on hirviö, mies epätoivoiseen tilanteeseen joutunut reppana, jolla ei muuta vaihtoehtoa ollut. Ei heru naiselle ymmärrystä vaikka olis todistetusti mielisairas. Sittenkin tämä on hirviö jolle pitää antaa mahdollisimman raskas rangaistus. Miestä voi vähän silittää päästä ja ymmärtää. Kun ei se katsokaas vaan jaksanut. Naisen pitää jaksaa, ei ole muuta vaihtoehtoa.

Minä ajattelen niin, että äiti, joka pystyy sellaiseen hirvittävään tekoon, että murhaa oman lapsensa...lapsen, jonka on itse sisällään kasvattanut ja sitten synnyttänyt, hellinyt, hoivannut, syöttänyt, paijannut... yms, yms, on Hirviö.  Kammottava ihminen. Miksei hän tappanut itseään mieluummin, vaan puolustuskyvyttämän lapsen. Itsekäs teko tosiaan. Hän on siis jotenkin arvokkaampi elämään, kuin lapsi.

ps. äidin tehtävä on synnyttää ja hoivata, ei tappaa.

Mitä merkitystä sukupuolella muka on? Jokainen ihminen on ennenkaikkea yksilö, jokainen myös vastaa ihan itse tekemistään. Yksi asia on selvä lapsi on murhattu ja syyllinen vastaa tekemistään, lieventä asianhaara ei ole se onko tekijällä emätin.

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen tekee rikoksen, niin vika löytyy aina muista.

Muistatteko sen tapauksen, kun se yksi hullu ajoi tahallisen kolarin ja tappoi siinä samassa lapsetkin, niin heti löytyi ymmärtäjiä täältä.

Miehen tehdessä rikoksen vika löytyy aina naisesta. Muistan tältä palstalta kuinka Tyrnävän murhapolttajaisä sai sympatiaa ja ymmärrystä. Kauhisteltiin sitä kuinka äiti oli pikkujouluissa. Siis oli kehdannut jättää lapset isälleen ja mennä pikkujouluihin. Lisäksi oli mukana politiikassa. Ja oli pakottanut miehen remontoimaan kodin ja nyt suunnitteli avioeroakin jne. Kyllähän silloin saa lapset tappaa ja syy on äidin. 

Miehen tappaessa lapset kysytään aina ensimmäisenä, että missä oli äiti. Äidin tappaessa lapset ei kysytä isän olinpaikkaa. Sillä ei ole merkitystä, sillä äiti on yksin syyllinen. Miehen tapauksessa äiti on osasyyllinen vaikka olis tuhannen kilomertin päässä rikospaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen tekee rikoksen, niin vika löytyy aina muista.

Muistatteko sen tapauksen, kun se yksi hullu ajoi tahallisen kolarin ja tappoi siinä samassa lapsetkin, niin heti löytyi ymmärtäjiä täältä.

Miehen tehdessä rikoksen vika löytyy aina naisesta. Muistan tältä palstalta kuinka Tyrnävän murhapolttajaisä sai sympatiaa ja ymmärrystä. Kauhisteltiin sitä kuinka äiti oli pikkujouluissa. Siis oli kehdannut jättää lapset isälleen ja mennä pikkujouluihin. Lisäksi oli mukana politiikassa. Ja oli pakottanut miehen remontoimaan kodin ja nyt suunnitteli avioeroakin jne. Kyllähän silloin saa lapset tappaa ja syy on äidin. 

Miehen tappaessa lapset kysytään aina ensimmäisenä, että missä oli äiti. Äidin tappaessa lapset ei kysytä isän olinpaikkaa. Sillä ei ole merkitystä, sillä äiti on yksin syyllinen. Miehen tapauksessa äiti on osasyyllinen vaikka olis tuhannen kilomertin päässä rikospaikasta.

Mutta ei AV-mammojen palstalla. Täällä silotellaan naisten tekemät, mitä hirvittävimmätkin rikokset, olosuhteilla, sairaudella, vammaisuudella, ukolla, joka ei välitä, sosiaalihuollolla, kelan virkailijalla, yms naurettavuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.

Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.

Nykypäivänä täysi-ikäistä aspergeria ei voi pakottaa hoitoon, asuntolaan tms. ellei tyyppi itse halua. Vaikka ei olisi kykenevä hoitamaan omia asioitaan, kela, työkkäri, psykologit ym... vanhemmille ei anneta tietoja, jos lapsi itse kieltää tai ei ota hoitoa vastaan.

Eli voi olla pahoja ongelmia joista äiti hakenut apua, mutta apua ei saa. Turha syyllistää ja tuomita, jos ette tiedä. Itse vastaavaa läheltä vuosia seuranneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen tekee rikoksen, niin vika löytyy aina muista.

Muistatteko sen tapauksen, kun se yksi hullu ajoi tahallisen kolarin ja tappoi siinä samassa lapsetkin, niin heti löytyi ymmärtäjiä täältä.

Täytyy sanoa, että on tämä ihme paikka. Oman lapsen murha ymmärretään inhimilliseksi teoksi. Naisen tekemä. Siinä se. Entä jos teon olisikin tehnyt pojan isä? Miten täällä sitten ymmärrettäis ? Ei taitais ukkoparalle sympatiaa ja empatiaa herua, veikkaan.

No jos on palstalla pitempään viihtynyt, niin muistaa kyllä Tyrnävän ja Pomarkun perhesurmatapaukset. Kyllä niissä miehiä ymmärrettiin. Ja voit vaikka käydä murha.infossa lukemassa näiden tapausten ketjuja. Huomaat että sympatiaa löytyy ja kaikissa niissä mietitään hartaasti sitä mikä oli lasten äidin osuus tapahtumissa. Mitä äiti oli mahdollisesti tehnyt jotta isä päätyi ratkaisuunsa. Aika karua luettavaa. Äiti on vähintään osasyyllinen, vaikka ei kotona edes ollut tapahtumaaikaan. Jotainhan sen naisen on ollut pakko tehdä, että miehen on pakko tappaa lapset. Äidin vika.

En tiedä mitään tästä tapauksesta, mutta aina välillä näkee lehdissä tapauksia, joissa vanhempi uuvuttaa itsensä hoitamalla kotona aikuista vammaista lasta, koska vanhempi kuvittelee, että elämä laitoksessa olisi lapselle kärsimystä.

Oikeasti Suomessa on paljon hyviä ryhmäkoteja ja vammaisten palvelutaloja, joissa vammainen aikuinen voi elää paljon rikkaampaa ja monipuolisempaa elämää kuin vanhenevan vanhemman kanssa kotona. Sanon näin ihan kokemuksesta vaikeasti vammaisen aikuisen sisarena.

Vammaisten lasten vanhemmat: uskaltakaa päästää myös vammaisesta lapsesta irti, kun hän aikuistuu. Hänen muuttamisensa muualle ei sulje pois sitä etteikö hän voisi tulla aina välillä lomalle lapsuudenkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.

Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.

Nykypäivänä täysi-ikäistä aspergeria ei voi pakottaa hoitoon, asuntolaan tms. ellei tyyppi itse halua. Vaikka ei olisi kykenevä hoitamaan omia asioitaan, kela, työkkäri, psykologit ym... vanhemmille ei anneta tietoja, jos lapsi itse kieltää tai ei ota hoitoa vastaan.

Eli voi olla pahoja ongelmia joista äiti hakenut apua, mutta apua ei saa. Turha syyllistää ja tuomita, jos ette tiedä. Itse vastaavaa läheltä vuosia seuranneena.

Sinäkö sitten tiedät tämän Pattijoen tapauksen, että äiti haki apua ja se evättiin, niinkö?

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kummempi.

Perheen yhteisessä itsemurhassa muut perheen jäsenet ovat oletettavasti terveitä, nuoria ja heillä on elämä edessä.

Tässä tapauksessa emme tiedä pojan vammaisuuden tasoa mutta oletan että hän olisi joutunut laitokseen. Ehkä äidillä oli tietoa miten vammaisia kohdellaan kun kukaan ei ole pitämässä puolia.

Ei ole suoraan verrannolisia tapauksia keskenään.

Vammaisille on ihan kivoja laitoksia olemassa. On kavereita ja itsenäisyyttä tarjolla. 

On tosi kivaa. Hoitajat vetelee turpiin.

Olen kuullut, että äidillä oli syöpä, joka oli juuri uusinut ja ennuste ei ollut hyvä. Takana oli ero lasten isästä sekä joku läheisen kuolema, mitkä olivat saaneet naisen mielen järkkymään. Nainen koki olebansa yksin vastuussa pojasta.

Poika oli vakavasti ongelmallinen asperger, ei mikään kevyt tapaus. Hän pystyi hyllyttämään kaupassa, mutta ei ollut kassalla. Poika oli hyvin juurtunut tiettyihin rutiineihin ja saattoi mennä tolaltaan helposti.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, että surmatulla oli poika?

"Asianomistajina olevat perheenjäsenet, kuolleen pojan Äänekoskella asuva isä ja Oulussa asuva poika, yhtyvät syyttäjän vaatimuksiin. Lisäksi he vaativat muun muassa korvausta henkisistä kärsimyksistä 11 000 euroa ja 8 000 euroa."

Jos äiti oli yksin vastuussa vammaisesta lapsestaan, niin kovastipa nämä "asianomistajat" haluavat hyötyä rahallisesti pojan kuolemasta... Ilmeisesti järin kiinnostuneita autistisesta sukulaisestaan eivät olleet tämän elinaikana.

Mistä sinä tiedät yhtään kuinka paljon ovat olleet tekemisissä ja kuinka kiinnostuneita ovat olleet?! Missä se tieto lukee?! Ja miten pienen lapsen vastuulla ihmissuhteiden ylläpito muutenkaan? (Puhut monikossa ja toinen noista on surmatun lapsi)

Asun vammaistentalon läheisyydessä ja ihan onnellisilta he ainakin vaikuttaa kun näen heitä. Eli ei se vammaisuus ole joku automaatio surkealle elämälle ja parempi vaihtoehto on mukamas kuolla kuin elää vammaisena.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että äidillä oli syöpä, joka oli juuri uusinut ja ennuste ei ollut hyvä. Takana oli ero lasten isästä sekä joku läheisen kuolema, mitkä olivat saaneet naisen mielen järkkymään. Nainen koki olebansa yksin vastuussa pojasta.

Poika oli vakavasti ongelmallinen asperger, ei mikään kevyt tapaus. Hän pystyi hyllyttämään kaupassa, mutta ei ollut kassalla. Poika oli hyvin juurtunut tiettyihin rutiineihin ja saattoi mennä tolaltaan helposti.

"Olet kuullut", eli oliko luotettavakin tietolähde?

Vierailija kirjoitti:

Äidin henkinen puoli on sellainen ettei pystynyt oikeuteen osallistumaan, eli pitäisikö miettiä mikä äitiä vaivasi? Äidit usein tappavat lapsiaan, nyt kaikki täällä hakevat oikeutuksen asialle pojan sairauden kautta, mitä jos se ei vaikuttanut motiiviin ollenkaan? Pojalla oli siis muitakin omaisia kantamassa vastuuta, äiti ei vaan näihin luottanut.

Eikö äiti ole mielentilatutkimuksessa, joten siksi osallistui sitä kautta. Saa nähdä mitä sieltä löytyy. Yleensä näissä on perhesurmissa on tekijöinä persoonallisuushäiriöisiä, jotka on ymmärtänyt tekonsa täysin seurauksineen. Suunitelmallisuus puhuu sen puolesta, että on ollut ymmärrystä..

poikaha halus ite mennä järve pohjaa ja jos ei olis halunnu kuolla ni olis voinu tapella vastaa ja selviytyä