äiti tappoi autistisen pojan pattijoella

Minutkin olisi saannut lapsena ta paa koska elämä autistisena on täyttä kärsimystä tässä monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Onhan näitä tapauksia, missä lapsi jää vanhempiensa tai toisen vanhempansa hoiviin periaatteessa loppuiäkseen, syystä tai toisesta.  Ei tarvitse olla edes mikään kehitysvammainen.  Jotkut vaan on kykenemättömiä hoitamaan asioitaan tai muuten elämään erillään vanhemmastaan.

Tuossa ihan viereisen kadun varrella asuu n. 70-vuotias mies, joka eli ikänsä äitinsä kanssa.  Äiti kuoli jotain 25 vuotta sitten.  Pojasta ei ole ollut minkäänlaista erityistä apua äidilleen koskaan, vain kaupassa pystyi käymään.  Jollain lailla jäänyt jälkeen kehityksestä.  Näkyy olemuksesta ja käyttäytymisestä tänä päivänäkin.   Edunvalvojan avulla hän pystyy edelleen asumaan talossaan, eli asiat menevät kaikki sen edunvalvojan kautta.  

Tämä mies on ollut aina rauhallinen ja ystävällinen, mutta entä jos hän olisi ollut väkivaltainen ja hankala?  Olen nimittäin kuullut sellaisistakin tapauksista.  Lapsuudestani muistan myös yhden aivovamman saaneen miehen, joka asui äitinsä kanssa.  Hän oli äidilleen hirveän ilkeä.  Äitinsä puhui meilläkin käydessään, että silloin on aina helpompaa elää, kun poika on hoitojaksollaan sairaalassa, usein kuukausiakin yhteen menoon.  Kotona ollessaan poika kiskoi viinaa ja kuljetti kaikenlaista porukkaa sinne kotiinsa, hyväksikäyttäjiä oli paljon, koska hänellä oli kuulemma hyvä eläke.  

Viimein sivullisten oli pakko puuttua asiaan, kun tilanne meni aivan kauheaksi.  Tämä tapahtui 70-luvulla.  Äiti oli yrittänyt monet kerrat saada joko itselleen tai pojalleen asuntoa kunnalta, että olisi saanut elää rauhassa, mutta eipä vaan otettu kuuleviin korviin.  

En tiedä tästä Pattijoen tapauksesta muuta kuin mitä lehdet on kirjoittaneet, mutta kukapa tietää, millaista äidillä tuon pojan kanssa siellä kahdestaan oli.  Saattoihan poika olla hankala ja äidin voimia ja hermoja kuluttava.  Emme tiedä, mutta takana voi olla ahdistavia asioita, äiti ei ehkä nähnyt mitään muuta ulospääsyä asiassa.  Tietysti näin sivusta päin voi ajatella, että äiti olisi voinut vaikkapa hankkia itselleen toisen asunnon ja jättää pojan asumaan siihen entiseen asuntoon yksin.  Silloin hän olisi voinut ilmoittaa viranomaisille, että poika tarvitsee apua ja tukea jokapäiväisiin asioihin.  Kukaan ei olisi voinut vaatia äitiä enää olemaan vastuussa aikamiespojastaan. 

Ne, jotka tänäkin päivänä vielä avustavat  ja tukevat aikuisia lapsiaan ja pitävät huolta heidän asioistaan, ehkä ymmärtävät, miten vaikeaa tuokin on. 

Mutta miten sekaisin äiti itse tuossa tilanteessa oli, sitä voimme vain arvailla.

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Kunnon rangaistus vain. Ei tämä ole sen kummenpi kuin mielessään umpikujaan ajettu isä, jonka mielestä ainut vaihtoehto perheelle on yhteinen itsemurha. 

On kummempi.

Perheen yhteisessä itsemurhassa muut perheen jäsenet ovat oletettavasti terveitä, nuoria ja heillä on elämä edessä.

Tässä tapauksessa emme tiedä pojan vammaisuuden tasoa mutta oletan että hän olisi joutunut laitokseen. Ehkä äidillä oli tietoa miten vammaisia kohdellaan kun kukaan ei ole pitämässä puolia.

Ei ole suoraan verrannolisia tapauksia keskenään.

Sinustako sairaan ihmisen saa tappaa? Ajatusmaailmasi sijoittuu 1930-40 luvun Saksaan.

Sen siitä saa, HAH HAH HAA!!!!!