Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
äiti tappoi autistisen pojan pattijoella
Kommentit (244)
Raahe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.
Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.
Ei 20v enää kouluja käy, edes vammainen.
Vammaisille on kaikenlaista päivätoimintaa, kerhoja ym. Asuntolat, joissa hoitajat yötä päivää...siellä on mm kavereita. nimim. läheltä seurannut
Et tiedä asiasta selvästi mitään.
Laitospaikkoja ja asuntoloita on erittäin vähän, ja niihin pääseminen on lottovoiton tasoa. Pitää olla hyvin vaikeasti vammainen tai esim. vanhemmat joutuvat perustamaan sen asuntolan itse, mikä ei vähävaraisilta onnistu.
Jos tuo poika ei ollut syvästi autistinen, hänellä ei ole mitään asiaa vammaishoitolaitokseen.
Sittenkin sinne joutuu odottamaan, ja voi olla, että asuntola sijaitsee kaukana ja sinne pääsee vasta vuosien jonotuksen jälkeen.En usko tuota väitettä alkuunkaan! Jos vammaisen pojan huoltaja sairastuu, etteikö hänelle tarjota apua, eli laitospaikkaa, tai tukiasuntoa, jos hän ei kykene itsenäiseen elämään. Juurikin läheiseni dawn-tyttö, 27, sai tällaisen paikan.
Mutta varmasti ei saa, jos ei edes kysele, eikä yritä. Vie pojan jokeen ja istuu päälle. Thats it.
No älä usko, mutta pliis, voisit sentään vähän perehtyä asiaan.
Tässä faktoja:
- eri kunnissa on hyvin eri tilanne. Jossain on asuntolapaikkoja tarjolla, toisaalla taas ei ollenkaan.
- vammaisuutta on monenasteista ja vain osa autismikirjolaisista saa kehitysvammadiagnoosin. Down-aikuisilla ymmärtääkseni on aina kehitysvammadiagnoosi.
- kehitysvammaisuuden puuttumisesta huolimatta autismikirjolaisilla voi olla äärimmäisiä vaikeuksia selvitä itsenäisesti. Monilöa heistä ei ole taitoja soveltaa sääntöjä laisinkaan. Jos he ovat - kuten tuon uutisen nuori mies - esimerkiksi tottuneita kävelemään prikulleen tiettyä reittiä kävelyn joka arkipäivä, he saattavat eksyä, jos syystä tai toisesta tulevat puhutelluksi kävelyn aikana ja kävelevät vaikka vain 50 metriä sivuun normireitiltään. Tai jos sataa ja myrskyää, he tunkevat väkisin sille lenkilleen, koska se on "pakko" tehdä tietyllä kellonlyömällä - ja pukevat ylleen riittämättömästi. Tällaista, saati sitten jos tarvitsisi vaikka muuttuvassa elämäntilanteessa hankkia jotakin tukea tai palvelua viranomaisilta.
- toisin sanoen kaikkein vaikeinta saattaa olla juurikin niillä erityisillä, jotka ovat diagnoosimielessä liian hyvätasoisia saadakseen tukea, vaikka todellisuudessa eivät pärjääkään itsenäisesti. He ovat väliinputoajia. Ja heille EI ole asuntoloita, eikä tuettua asumista olemassakaan.Ok. Mutta puhuin tilanteesta, jossa vammaisella, tässä tapauksessa autistilla, ei ole enää holhoojaa, jos hän on "pois pelistä" sairauden takia. Ei tällaista avutonta nuorta voi kadullekaan heittää, vai mitä meinaat? Miten hänelle sinun mielestäsi olisi käynyt, jollei äiti olis tappanut poikaa?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta onpa sulla ihme kuvitelmat. Kenen luulet ottavan hoitaakseen aikuisen ihmisen elämän kaikkine tarpeineen, jos hän ei ole jo valmiiksi asuntolassa ja holhouksen alaisena? Kuka jossain Pattijoella näkee kristallipallostaan heti, että hei, Möttösen Matti on nyt avuttomassa tilassa ilman hoitoa ja ruokaa, tarve on tämä ja tämä, nyt heti kriisiryhmä paikalle panemaan miehen asiat kuntoon.
Eli jo pelkkä asioiden tietoon saaminen viranomaisille voi viedä tosi pitkän ajan, saati että viranomaisista joku ottaa oikean kokonaisvastuun.No mutta Möttösen Matillahan oli äiti, joka kaikki siihen asti, eiks vaan? MIKSI äiti ei näitä asioita järkännyt, kun muuten pystyi pojasta huolehtimaan??? Äiti olisi voinut sosiaaliviranomaisille todistaa olevansa sairas ja kyvytön enää huolehtimaan pojastaan. Varmasti olisi jonkinlaista apua Matille saatu, mutta ei, äiti meni, vei Matin jokeen ja istui päälle, jolloin Matti hukkui. Teki tämän suunnitelmallisesti, ei siis missään hetken mielijohteessa. Karsea juttu kaikenkaikkiaan.
Täällä vallitsee sellainen henki, että ei tuo nyt niin paha ollut, vaikka tappoikin poikansa. Eihän tällä mitään elämää enää olis kumminkaan ollut. Pöyristyttävää.
Sitä paitsi, Pattijoki on pieni paikkakunta. Siellä naapurit tunnetaan, koko kylä lähestulkoon tuntee toisensa. Matti EI OLIS JÄÄNYT SIELLÄ HEITTEILLE. Joku olisi puuttunut ennen pitkää ja järkännyt asiat, jos äiti ei sitä älynnytkään tehdä.
Pieni paikkakunta ei takaa mitään. Olen omin silmin pikkupaikkakunnalla nähnyt ja kuullut heittellle jääneistä. Noiden kuntien talouskin on usein niin kuralla, että kaikesta säästetään eikä mitään tukiasuntoja ole. Terveydenhuoltokin on kaukana. Sitäpaitsi eikö joku tuossa ylempänä jo kertonut, että "Matti" pyöräili kylillä ja kävi töissä. Eli "Matti" olis pärjännyt yksikseen kyläläisten mukaan (olettaisin että kirjoittaja on paikkakuntalainen tai saanut tietonsa paikkakuntalaiselta). Ei kukaan olis välttämättä "Mattia" auttanut, olisivat olettaneet että tämä pärjäilee kun kerran käy töissä ja pyöräileekin. Aika harvalla loppujen lopuksi on tietoa toisten elämästä kotiseinien sisällä, edes pikkupaikkakunnalla. Oletukset tehdään sen mukaan mitä kylillä nähdään. Ja jos "Matin" nähdään pyöräilevän ja käyvän tukitöissä, niin oletetaan että kyllä tää osaa ja pärjää. Ei tiedetä, kuinka paljon "Matin" äiti sitä pärjäämistä tukee. Eivätkä tiedä, että tukemisen loputtua myös "Matin" pärjääminen loppuu.
Niinkö sinä tosiaan kuvittelet, että ihmiset Pattijoella eivät tienneet, että Matti on ns. erityisnuori?
Tiesivät tasan tarkkaan. Ja kun pikkukylällä asuu tällainen, hänen elämäänsä tietyllä tapaa seurataan.
Olen satavarma, että jos kyläläiset, naapurit, Matin työnantaja ja työkaverit huomaisivat, että Matin äiti joutuu vaikkapa sairaalaan, kaikilla olisi suuri huoli Matin pärjäämisestä. Auttavia käsia ja sitä kautta viranomaisia löytyisi.
Ihan turhaan eukko tappoi lapsensa, ihan turhaan.
On tässä muutkin pikkupaikkakunnilla asuneet. Itse en olis ollenkaan satavarma, että Matti olis apua saanut. Voihan sitä näin jälkikäteen hurskastella, että olis saanut ja kaikki olis ollut jonossa auttamassa. Totuus on usein karumpi. Tässä maassa on nytkin tuhansia Matteja heitteillä, pärjäävät miten pärjäävät. Ei heru apua, kun ihmisillä on omakin elämä elettävänään. Omat ongelmat hoidettavinaan. Apu on korkeintaan se, että soitetaan paikkakunnan sossulle että tee jotain. Harvoin tekevät, kun ei aika ja raha riitä. Ei saanut Haapajärven sotainvalidi apua, ei vaikka oli Mattia kehnommassa kunnossa. Pattijoen sossut olis todenneet että kyllä Matti pärjää kun kerran pyöräilee ja käy töissäkin.
Sun tekstis on ihan pelkkää haihattelua, kuvitelmaa siitä miten asioiden olis pitänyt mennä. Todellisuus on ihan toinen.
Pattijokia ei edes ole ollut sitten vuoden 2003 kuntana. itse asiassa pattijoki on kuin mikä tahansa nukkumalähiö, maalaismainen reunaalueilla kuten tuolla, missä hukuttaminen tapahtui, mutta pattijoella ei todellakaan ikinä ole ollut tuota teidän "kylämäistä" huolenpitoa naapurista, kaikki ovat hoitaneet omia asioita, ei perehtyneet naapureiden asiohin, siksi tuo todistajan lausunto lähes naapurista, että ei tiennyt heidän perhe elämästä pitää oikeasta paikkaansa.
Olet siis itse Pattijoelta, ymmärrän...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään tästä tapauksesta, mutta aina välillä näkee lehdissä tapauksia, joissa vanhempi uuvuttaa itsensä hoitamalla kotona aikuista vammaista lasta, koska vanhempi kuvittelee, että elämä laitoksessa olisi lapselle kärsimystä.
Oikeasti Suomessa on paljon hyviä ryhmäkoteja ja vammaisten palvelutaloja, joissa vammainen aikuinen voi elää paljon rikkaampaa ja monipuolisempaa elämää kuin vanhenevan vanhemman kanssa kotona. Sanon näin ihan kokemuksesta vaikeasti vammaisen aikuisen sisarena.
Vammaisten lasten vanhemmat: uskaltakaa päästää myös vammaisesta lapsesta irti, kun hän aikuistuu. Hänen muuttamisensa muualle ei sulje pois sitä etteikö hän voisi tulla aina välillä lomalle lapsuudenkotiin.
Tämä todellakin pitää paikkaansa. Mutta entä tapauksissa, jossa lapsi (täysi-ikäinen) ei päästä vanhemmasta irti. Kärsii myös persoonallisuushäiriöistä eikä koe tarvitsevansa apua. Ei kuitenkaan pärjää itsenäisesti, vaikka näin luulee. Lääkkeitä ei suostu syömään eikä käy hoidossa. Pakottaa ei voi. Ulkopuoliselle vaikuttaa normaalilta ja mukavalta, mutta lähipiiri tietää, että on tikittävä aikapommi. Näin myös viranomaiset. Pakkohoitoon ei kuitenkaan laiteta ennen kuin on myöhäistä eli tekee itselleen tai läheisilleen jotain. Tässä tapauksessa nuori ei suostu tuettuun asumiseen tms. Kuormittaa läheisiä todella paljon.
Tuo on tekemällä tehty tarina, jonka tehtävänä on vahvistaa Pattijoen tapaisten tapahtumien puolustelu ja
inhimillistäminen. Ajat omaa agendaasi tuolla sepustuksella.
Vanhemman tehtävä on irrottaa nuori kotoa, pikkuhiljaa totuttaa häntä ajatukseen, että oma asunto olis kiva jne. Jos nuori on kyvytön päättämään, mikä hänelle on parempi, sen tekevät vanhemmat, jos heitä ei ole, viranomaiset.
Höpö höpö, tässä ei ole mitään tekaistua. Tällaisia tikittäviä aikapommeja avohuollon potilaita on Suomi pullollaan, joille on lähipiiri kyllä vuosia yrittänyt saada apua, mutta niin kauan kuin ei tee jollekin jotain, niin suljetulle ei joudu. On kyllä yritetty ja tuttu poliisille ja psykiatriselle polille ihan vuosien ajan. Päällisin puolin näyttää norminuorelta. Vanhemmat normaaleja fiksuja ihmisiä.
Olisi äiti laittanut pojan tukiasuntoon jos niin raskasta on että pitää hukuttaa oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi äiti laittanut pojan tukiasuntoon jos niin raskasta on että pitää hukuttaa oma lapsi.
Juurikin näin, tai palvelutaloon tms... Ajatteliko äiti, että jos sitä hän ei pysty enää huolehtimaan, niin ei sitä kyllä kukaan muukaan huolehdi ??? Liian ylihuolehtiva ja omistushaluinen. ???
Vierailija kirjoitti:
Raahe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.
Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.
Ei 20v enää kouluja käy, edes vammainen.
Vammaisille on kaikenlaista päivätoimintaa, kerhoja ym. Asuntolat, joissa hoitajat yötä päivää...siellä on mm kavereita. nimim. läheltä seurannut
Et tiedä asiasta selvästi mitään.
Laitospaikkoja ja asuntoloita on erittäin vähän, ja niihin pääseminen on lottovoiton tasoa. Pitää olla hyvin vaikeasti vammainen tai esim. vanhemmat joutuvat perustamaan sen asuntolan itse, mikä ei vähävaraisilta onnistu.
Jos tuo poika ei ollut syvästi autistinen, hänellä ei ole mitään asiaa vammaishoitolaitokseen.
Sittenkin sinne joutuu odottamaan, ja voi olla, että asuntola sijaitsee kaukana ja sinne pääsee vasta vuosien jonotuksen jälkeen.En usko tuota väitettä alkuunkaan! Jos vammaisen pojan huoltaja sairastuu, etteikö hänelle tarjota apua, eli laitospaikkaa, tai tukiasuntoa, jos hän ei kykene itsenäiseen elämään. Juurikin läheiseni dawn-tyttö, 27, sai tällaisen paikan.
Mutta varmasti ei saa, jos ei edes kysele, eikä yritä. Vie pojan jokeen ja istuu päälle. Thats it.
No älä usko, mutta pliis, voisit sentään vähän perehtyä asiaan.
Tässä faktoja:
- eri kunnissa on hyvin eri tilanne. Jossain on asuntolapaikkoja tarjolla, toisaalla taas ei ollenkaan.
- vammaisuutta on monenasteista ja vain osa autismikirjolaisista saa kehitysvammadiagnoosin. Down-aikuisilla ymmärtääkseni on aina kehitysvammadiagnoosi.
- kehitysvammaisuuden puuttumisesta huolimatta autismikirjolaisilla voi olla äärimmäisiä vaikeuksia selvitä itsenäisesti. Monilöa heistä ei ole taitoja soveltaa sääntöjä laisinkaan. Jos he ovat - kuten tuon uutisen nuori mies - esimerkiksi tottuneita kävelemään prikulleen tiettyä reittiä kävelyn joka arkipäivä, he saattavat eksyä, jos syystä tai toisesta tulevat puhutelluksi kävelyn aikana ja kävelevät vaikka vain 50 metriä sivuun normireitiltään. Tai jos sataa ja myrskyää, he tunkevat väkisin sille lenkilleen, koska se on "pakko" tehdä tietyllä kellonlyömällä - ja pukevat ylleen riittämättömästi. Tällaista, saati sitten jos tarvitsisi vaikka muuttuvassa elämäntilanteessa hankkia jotakin tukea tai palvelua viranomaisilta.
- toisin sanoen kaikkein vaikeinta saattaa olla juurikin niillä erityisillä, jotka ovat diagnoosimielessä liian hyvätasoisia saadakseen tukea, vaikka todellisuudessa eivät pärjääkään itsenäisesti. He ovat väliinputoajia. Ja heille EI ole asuntoloita, eikä tuettua asumista olemassakaan.Ok. Mutta puhuin tilanteesta, jossa vammaisella, tässä tapauksessa autistilla, ei ole enää holhoojaa, jos hän on "pois pelistä" sairauden takia. Ei tällaista avutonta nuorta voi kadullekaan heittää, vai mitä meinaat? Miten hänelle sinun mielestäsi olisi käynyt, jollei äiti olis tappanut poikaa?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta onpa sulla ihme kuvitelmat. Kenen luulet ottavan hoitaakseen aikuisen ihmisen elämän kaikkine tarpeineen, jos hän ei ole jo valmiiksi asuntolassa ja holhouksen alaisena? Kuka jossain Pattijoella näkee kristallipallostaan heti, että hei, Möttösen Matti on nyt avuttomassa tilassa ilman hoitoa ja ruokaa, tarve on tämä ja tämä, nyt heti kriisiryhmä paikalle panemaan miehen asiat kuntoon.
Eli jo pelkkä asioiden tietoon saaminen viranomaisille voi viedä tosi pitkän ajan, saati että viranomaisista joku ottaa oikean kokonaisvastuun.No mutta Möttösen Matillahan oli äiti, joka kaikki siihen asti, eiks vaan? MIKSI äiti ei näitä asioita järkännyt, kun muuten pystyi pojasta huolehtimaan??? Äiti olisi voinut sosiaaliviranomaisille todistaa olevansa sairas ja kyvytön enää huolehtimaan pojastaan. Varmasti olisi jonkinlaista apua Matille saatu, mutta ei, äiti meni, vei Matin jokeen ja istui päälle, jolloin Matti hukkui. Teki tämän suunnitelmallisesti, ei siis missään hetken mielijohteessa. Karsea juttu kaikenkaikkiaan.
Täällä vallitsee sellainen henki, että ei tuo nyt niin paha ollut, vaikka tappoikin poikansa. Eihän tällä mitään elämää enää olis kumminkaan ollut. Pöyristyttävää.
Sitä paitsi, Pattijoki on pieni paikkakunta. Siellä naapurit tunnetaan, koko kylä lähestulkoon tuntee toisensa. Matti EI OLIS JÄÄNYT SIELLÄ HEITTEILLE. Joku olisi puuttunut ennen pitkää ja järkännyt asiat, jos äiti ei sitä älynnytkään tehdä.
Pieni paikkakunta ei takaa mitään. Olen omin silmin pikkupaikkakunnalla nähnyt ja kuullut heittellle jääneistä. Noiden kuntien talouskin on usein niin kuralla, että kaikesta säästetään eikä mitään tukiasuntoja ole. Terveydenhuoltokin on kaukana. Sitäpaitsi eikö joku tuossa ylempänä jo kertonut, että "Matti" pyöräili kylillä ja kävi töissä. Eli "Matti" olis pärjännyt yksikseen kyläläisten mukaan (olettaisin että kirjoittaja on paikkakuntalainen tai saanut tietonsa paikkakuntalaiselta). Ei kukaan olis välttämättä "Mattia" auttanut, olisivat olettaneet että tämä pärjäilee kun kerran käy töissä ja pyöräileekin. Aika harvalla loppujen lopuksi on tietoa toisten elämästä kotiseinien sisällä, edes pikkupaikkakunnalla. Oletukset tehdään sen mukaan mitä kylillä nähdään. Ja jos "Matin" nähdään pyöräilevän ja käyvän tukitöissä, niin oletetaan että kyllä tää osaa ja pärjää. Ei tiedetä, kuinka paljon "Matin" äiti sitä pärjäämistä tukee. Eivätkä tiedä, että tukemisen loputtua myös "Matin" pärjääminen loppuu.
Niinkö sinä tosiaan kuvittelet, että ihmiset Pattijoella eivät tienneet, että Matti on ns. erityisnuori?
Tiesivät tasan tarkkaan. Ja kun pikkukylällä asuu tällainen, hänen elämäänsä tietyllä tapaa seurataan.
Olen satavarma, että jos kyläläiset, naapurit, Matin työnantaja ja työkaverit huomaisivat, että Matin äiti joutuu vaikkapa sairaalaan, kaikilla olisi suuri huoli Matin pärjäämisestä. Auttavia käsia ja sitä kautta viranomaisia löytyisi.
Ihan turhaan eukko tappoi lapsensa, ihan turhaan.
On tässä muutkin pikkupaikkakunnilla asuneet. Itse en olis ollenkaan satavarma, että Matti olis apua saanut. Voihan sitä näin jälkikäteen hurskastella, että olis saanut ja kaikki olis ollut jonossa auttamassa. Totuus on usein karumpi. Tässä maassa on nytkin tuhansia Matteja heitteillä, pärjäävät miten pärjäävät. Ei heru apua, kun ihmisillä on omakin elämä elettävänään. Omat ongelmat hoidettavinaan. Apu on korkeintaan se, että soitetaan paikkakunnan sossulle että tee jotain. Harvoin tekevät, kun ei aika ja raha riitä. Ei saanut Haapajärven sotainvalidi apua, ei vaikka oli Mattia kehnommassa kunnossa. Pattijoen sossut olis todenneet että kyllä Matti pärjää kun kerran pyöräilee ja käy töissäkin.
Sun tekstis on ihan pelkkää haihattelua, kuvitelmaa siitä miten asioiden olis pitänyt mennä. Todellisuus on ihan toinen.
Pattijokia ei edes ole ollut sitten vuoden 2003 kuntana. itse asiassa pattijoki on kuin mikä tahansa nukkumalähiö, maalaismainen reunaalueilla kuten tuolla, missä hukuttaminen tapahtui, mutta pattijoella ei todellakaan ikinä ole ollut tuota teidän "kylämäistä" huolenpitoa naapurista, kaikki ovat hoitaneet omia asioita, ei perehtyneet naapureiden asiohin, siksi tuo todistajan lausunto lähes naapurista, että ei tiennyt heidän perhe elämästä pitää oikeasta paikkaansa.
Olet siis itse Pattijoelta, ymmärrän...?
Nuoruudessa olen siellä asunut, miks niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen työni puolesta tavannut Asperger-pojan joka oli jo päälle parikymppinen ja yritetty monta vuotta puhua ympäri muuttamaan tukiasuntoon mitta kieltäytyi jyrkästi. Äiti olisi kyllä ollut valmis, oli uupunut. Ei sitä kuitenkaan pakotettu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen työni puolesta tavannut Asperger-pojan joka oli jo päälle parikymppinen ja yritetty monta vuotta puhua ympäri muuttamaan tukiasuntoon mitta kieltäytyi jyrkästi. Äiti olisi kyllä ollut valmis, oli uupunut. Ei sitä kuitenkaan pakotettu.
Mutta, jos äiti sairastuu ja kuolee, ei taida olla paljon vaihtoehtoja ? Niin olisi ollut tilanne tällä Pattijoen pojallakin, jos olis saanut elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä mitään asiasta. Laitospaikkoja on karsittu erittäin kovalla kädellä, ja voi olla, että jos lapsi on "hyvätasoinen autisti", mitään tukea ei ole saatavilla, ja silti hän on kykenemätön elämään itsenäisesti.
Tähän on menty "hyvinvointi-Suomessa".
En tiedä vai? Mistäs sinä taas sen tiedät?
Minulla on vammainen lähiomainen, joten älä viitti!
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että äidillä oli syöpä, joka oli juuri uusinut ja ennuste ei ollut hyvä. Takana oli ero lasten isästä sekä joku läheisen kuolema, mitkä olivat saaneet naisen mielen järkkymään. Nainen koki olebansa yksin vastuussa pojasta.
Poika oli vakavasti ongelmallinen asperger, ei mikään kevyt tapaus. Hän pystyi hyllyttämään kaupassa, mutta ei ollut kassalla. Poika oli hyvin juurtunut tiettyihin rutiineihin ja saattoi mennä tolaltaan helposti.
Pojan vanhemmat olivat eronneet jo vuosia sitten. Molemmat pojat jäivät äidille ja heillä molemmilla oli jonkinnäköisiä terveydellisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä on sanottu, ettei poika olisi voinut elää itsekseen?
Toisekseen totta kai kärsimyskorvauksia isälle ja veljelle. Jääminen äidillekö oikeuttaa tapaamaan lapsen? Nyt hiukan valoja päälle sydämettömät julmurit. Täysin sairas äiti joka saa toivottavasti aidon elinkautisen ja istuu päivästä päivään.
Vierailija kirjoitti:
Missä on sanottu, ettei poika olisi voinut elää itsekseen?
Toisekseen totta kai kärsimyskorvauksia isälle ja veljelle. Jääminen äidillekö oikeuttaa tapaamaan lapsen? Nyt hiukan valoja päälle sydämettömät julmurit. Täysin sairas äiti joka saa toivottavasti aidon elinkautisen ja istuu päivästä päivään.
Äiti itsekään ei tule todennäköisesti elämään enää muutamaa vuotta kauempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.
Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.
Ei 20v enää kouluja käy, edes vammainen.
Vammaisille on kaikenlaista päivätoimintaa, kerhoja ym. Asuntolat, joissa hoitajat yötä päivää...siellä on mm kavereita. nimim. läheltä seurannut
Et tiedä asiasta selvästi mitään.
Laitospaikkoja ja asuntoloita on erittäin vähän, ja niihin pääseminen on lottovoiton tasoa. Pitää olla hyvin vaikeasti vammainen tai esim. vanhemmat joutuvat perustamaan sen asuntolan itse, mikä ei vähävaraisilta onnistu.
Jos tuo poika ei ollut syvästi autistinen, hänellä ei ole mitään asiaa vammaishoitolaitokseen.
Sittenkin sinne joutuu odottamaan, ja voi olla, että asuntola sijaitsee kaukana ja sinne pääsee vasta vuosien jonotuksen jälkeen.En usko tuota väitettä alkuunkaan! Jos vammaisen pojan huoltaja sairastuu, etteikö hänelle tarjota apua, eli laitospaikkaa, tai tukiasuntoa, jos hän ei kykene itsenäiseen elämään. Juurikin läheiseni dawn-tyttö, 27, sai tällaisen paikan.
Mutta varmasti ei saa, jos ei edes kysele, eikä yritä. Vie pojan jokeen ja istuu päälle. Thats it.
No älä usko, mutta pliis, voisit sentään vähän perehtyä asiaan.
Tässä faktoja:
- eri kunnissa on hyvin eri tilanne. Jossain on asuntolapaikkoja tarjolla, toisaalla taas ei ollenkaan.
- vammaisuutta on monenasteista ja vain osa autismikirjolaisista saa kehitysvammadiagnoosin. Down-aikuisilla ymmärtääkseni on aina kehitysvammadiagnoosi.
- kehitysvammaisuuden puuttumisesta huolimatta autismikirjolaisilla voi olla äärimmäisiä vaikeuksia selvitä itsenäisesti. Monilöa heistä ei ole taitoja soveltaa sääntöjä laisinkaan. Jos he ovat - kuten tuon uutisen nuori mies - esimerkiksi tottuneita kävelemään prikulleen tiettyä reittiä kävelyn joka arkipäivä, he saattavat eksyä, jos syystä tai toisesta tulevat puhutelluksi kävelyn aikana ja kävelevät vaikka vain 50 metriä sivuun normireitiltään. Tai jos sataa ja myrskyää, he tunkevat väkisin sille lenkilleen, koska se on "pakko" tehdä tietyllä kellonlyömällä - ja pukevat ylleen riittämättömästi. Tällaista, saati sitten jos tarvitsisi vaikka muuttuvassa elämäntilanteessa hankkia jotakin tukea tai palvelua viranomaisilta.
- toisin sanoen kaikkein vaikeinta saattaa olla juurikin niillä erityisillä, jotka ovat diagnoosimielessä liian hyvätasoisia saadakseen tukea, vaikka todellisuudessa eivät pärjääkään itsenäisesti. He ovat väliinputoajia. Ja heille EI ole asuntoloita, eikä tuettua asumista olemassakaan.Ok. Mutta puhuin tilanteesta, jossa vammaisella, tässä tapauksessa autistilla, ei ole enää holhoojaa, jos hän on "pois pelistä" sairauden takia. Ei tällaista avutonta nuorta voi kadullekaan heittää, vai mitä meinaat? Miten hänelle sinun mielestäsi olisi käynyt, jollei äiti olis tappanut poikaa?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta onpa sulla ihme kuvitelmat. Kenen luulet ottavan hoitaakseen aikuisen ihmisen elämän kaikkine tarpeineen, jos hän ei ole jo valmiiksi asuntolassa ja holhouksen alaisena? Kuka jossain Pattijoella näkee kristallipallostaan heti, että hei, Möttösen Matti on nyt avuttomassa tilassa ilman hoitoa ja ruokaa, tarve on tämä ja tämä, nyt heti kriisiryhmä paikalle panemaan miehen asiat kuntoon.
Eli jo pelkkä asioiden tietoon saaminen viranomaisille voi viedä tosi pitkän ajan, saati että viranomaisista joku ottaa oikean kokonaisvastuun.No mutta Möttösen Matillahan oli äiti, joka kaikki siihen asti, eiks vaan? MIKSI äiti ei näitä asioita järkännyt, kun muuten pystyi pojasta huolehtimaan??? Äiti olisi voinut sosiaaliviranomaisille todistaa olevansa sairas ja kyvytön enää huolehtimaan pojastaan. Varmasti olisi jonkinlaista apua Matille saatu, mutta ei, äiti meni, vei Matin jokeen ja istui päälle, jolloin Matti hukkui. Teki tämän suunnitelmallisesti, ei siis missään hetken mielijohteessa. Karsea juttu kaikenkaikkiaan.
Täällä vallitsee sellainen henki, että ei tuo nyt niin paha ollut, vaikka tappoikin poikansa. Eihän tällä mitään elämää enää olis kumminkaan ollut. Pöyristyttävää.
Sitä paitsi, Pattijoki on pieni paikkakunta. Siellä naapurit tunnetaan, koko kylä lähestulkoon tuntee toisensa. Matti EI OLIS JÄÄNYT SIELLÄ HEITTEILLE. Joku olisi puuttunut ennen pitkää ja järkännyt asiat, jos äiti ei sitä älynnytkään tehdä.
Ennen pitkää ei riitä, kun on kyse jokapäiväisestä hengissä selviämisestä tyyppiä "syö, peseydy, älä kävele auton alle tai eksy kauppamatkalla".
Kukaan naapuri ei ota 24/7 vastuulleen ihmisen elämää. Laitospaikkaa taas ei lievästi autisiselle saa.
Kyse vieläpä on autismista, joka ikävä kyllä on niitä kaikkein vähiten "symppiksiä" erityisyyksiä. Ihmisestä, joka voi saada yllättäväiä raivareita ihan mistä tahansa tavanomaisuudesta poikkeavasta, ei ota katsekontaktia, ei puhu vieraille jne.
Aika pitkälle menevä usko siis sinulla maaseudun ihmisten auttamisenhaluun ja -kykyyn.
Mietin vain, että missä ovat ne kerrat kun heitteillejätetyistä autisteista uutisoidaan?
Äiti tappoi täysin elämään kykenevän pojan. Kakkua istumaan vaan.
Voihan sitä spekuloida maailman tappiin asti motiiveista ja yrittää keksiä syitä murhaamiselle. Tosiasia nyt on vain se, että murhaaminen on rikos, yksi pahimmista ja tulet joutumaan siitä vastuuseen olipa ne motiivit mitä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi helvetti teitä kylmän murhaajan puolustelijoita. Äiti on itse kertomansa mukaan käskyttänyt ja maanitellut vastaan laittaneen pojan jokeen, ihmiset ovat kuulleet kurlaavia apua-huutoja ja tulleet paikalle. Nähneet naisen joessa teutaroimassa, tajunneet että jokin on pielessä, ja huutaneet, että soittavat hätäkeskukseen. Eukko lähtenyt tässä kohtaa karkuun ja hukkunut nuorimies pulpahtanut pintaan kaikkien järkytykseksi. Ihminen huutaa apua sekopään tappajan hukuttaessa tätä, ja teistä se on ihan ok? Että aikuisen lapsen viimeiset hetket ovat sen tajuamista, että äiti tappaa mut? Ja murhaaja jatkaa huolimatta lapsensa/kenen tahansa ihmisen avunhuudoista ja vastaan taistelusta?
Tosi ymmärrettävää hei.....samalla logiikalla kenen tahansa hukuttaminen on jees, se nyt vähän huutaa apua ja tappelee vastaan, mutta mä nyt tapan sen. Vaikka kuin se kokoomusnuori joka murhasi naapurinsa Laajasalossa, se nainen vaan oli vähän vähemmän tajuissaan hukutushetkellä, mutta onhan se ihan ymmärrettävää, kun saattoi olla väsynyt ja mielisairas se murhaaja. Kyllä saa tappaa kanssaihmisiä, pitää ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli sairastunut joo, ja tiesi ettei kukaan muu pysty tai halua pitää pojasta huolta.
Nykypäivänä on asuntolat, koulut ja kaikki mahdollinen apu käytettävissä vammaisille. Tuo on kyllä niin tekosyy, kuin olla ja voi. Halusipahan vain tappaa.
Ei 20v enää kouluja käy, edes vammainen.
Vammaisille on kaikenlaista päivätoimintaa, kerhoja ym. Asuntolat, joissa hoitajat yötä päivää...siellä on mm kavereita. nimim. läheltä seurannut
Et tiedä asiasta selvästi mitään.
Laitospaikkoja ja asuntoloita on erittäin vähän, ja niihin pääseminen on lottovoiton tasoa. Pitää olla hyvin vaikeasti vammainen tai esim. vanhemmat joutuvat perustamaan sen asuntolan itse, mikä ei vähävaraisilta onnistu.
Jos tuo poika ei ollut syvästi autistinen, hänellä ei ole mitään asiaa vammaishoitolaitokseen.
Sittenkin sinne joutuu odottamaan, ja voi olla, että asuntola sijaitsee kaukana ja sinne pääsee vasta vuosien jonotuksen jälkeen.En usko tuota väitettä alkuunkaan! Jos vammaisen pojan huoltaja sairastuu, etteikö hänelle tarjota apua, eli laitospaikkaa, tai tukiasuntoa, jos hän ei kykene itsenäiseen elämään. Juurikin läheiseni dawn-tyttö, 27, sai tällaisen paikan.
Mutta varmasti ei saa, jos ei edes kysele, eikä yritä. Vie pojan jokeen ja istuu päälle. Thats it.
No älä usko, mutta pliis, voisit sentään vähän perehtyä asiaan.
Tässä faktoja:
- eri kunnissa on hyvin eri tilanne. Jossain on asuntolapaikkoja tarjolla, toisaalla taas ei ollenkaan.
- vammaisuutta on monenasteista ja vain osa autismikirjolaisista saa kehitysvammadiagnoosin. Down-aikuisilla ymmärtääkseni on aina kehitysvammadiagnoosi.
- kehitysvammaisuuden puuttumisesta huolimatta autismikirjolaisilla voi olla äärimmäisiä vaikeuksia selvitä itsenäisesti. Monilöa heistä ei ole taitoja soveltaa sääntöjä laisinkaan. Jos he ovat - kuten tuon uutisen nuori mies - esimerkiksi tottuneita kävelemään prikulleen tiettyä reittiä kävelyn joka arkipäivä, he saattavat eksyä, jos syystä tai toisesta tulevat puhutelluksi kävelyn aikana ja kävelevät vaikka vain 50 metriä sivuun normireitiltään. Tai jos sataa ja myrskyää, he tunkevat väkisin sille lenkilleen, koska se on "pakko" tehdä tietyllä kellonlyömällä - ja pukevat ylleen riittämättömästi. Tällaista, saati sitten jos tarvitsisi vaikka muuttuvassa elämäntilanteessa hankkia jotakin tukea tai palvelua viranomaisilta.
- toisin sanoen kaikkein vaikeinta saattaa olla juurikin niillä erityisillä, jotka ovat diagnoosimielessä liian hyvätasoisia saadakseen tukea, vaikka todellisuudessa eivät pärjääkään itsenäisesti. He ovat väliinputoajia. Ja heille EI ole asuntoloita, eikä tuettua asumista olemassakaan.Ok. Mutta puhuin tilanteesta, jossa vammaisella, tässä tapauksessa autistilla, ei ole enää holhoojaa, jos hän on "pois pelistä" sairauden takia. Ei tällaista avutonta nuorta voi kadullekaan heittää, vai mitä meinaat? Miten hänelle sinun mielestäsi olisi käynyt, jollei äiti olis tappanut poikaa?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta onpa sulla ihme kuvitelmat. Kenen luulet ottavan hoitaakseen aikuisen ihmisen elämän kaikkine tarpeineen, jos hän ei ole jo valmiiksi asuntolassa ja holhouksen alaisena? Kuka jossain Pattijoella näkee kristallipallostaan heti, että hei, Möttösen Matti on nyt avuttomassa tilassa ilman hoitoa ja ruokaa, tarve on tämä ja tämä, nyt heti kriisiryhmä paikalle panemaan miehen asiat kuntoon.
Eli jo pelkkä asioiden tietoon saaminen viranomaisille voi viedä tosi pitkän ajan, saati että viranomaisista joku ottaa oikean kokonaisvastuun.No mutta Möttösen Matillahan oli äiti, joka kaikki siihen asti, eiks vaan? MIKSI äiti ei näitä asioita järkännyt, kun muuten pystyi pojasta huolehtimaan??? Äiti olisi voinut sosiaaliviranomaisille todistaa olevansa sairas ja kyvytön enää huolehtimaan pojastaan. Varmasti olisi jonkinlaista apua Matille saatu, mutta ei, äiti meni, vei Matin jokeen ja istui päälle, jolloin Matti hukkui. Teki tämän suunnitelmallisesti, ei siis missään hetken mielijohteessa. Karsea juttu kaikenkaikkiaan.
Täällä vallitsee sellainen henki, että ei tuo nyt niin paha ollut, vaikka tappoikin poikansa. Eihän tällä mitään elämää enää olis kumminkaan ollut. Pöyristyttävää.
Sitä paitsi, Pattijoki on pieni paikkakunta. Siellä naapurit tunnetaan, koko kylä lähestulkoon tuntee toisensa. Matti EI OLIS JÄÄNYT SIELLÄ HEITTEILLE. Joku olisi puuttunut ennen pitkää ja järkännyt asiat, jos äiti ei sitä älynnytkään tehdä.
Ennen pitkää ei riitä, kun on kyse jokapäiväisestä hengissä selviämisestä tyyppiä "syö, peseydy, älä kävele auton alle tai eksy kauppamatkalla".
Kukaan naapuri ei ota 24/7 vastuulleen ihmisen elämää. Laitospaikkaa taas ei lievästi autisiselle saa.
Kyse vieläpä on autismista, joka ikävä kyllä on niitä kaikkein vähiten "symppiksiä" erityisyyksiä. Ihmisestä, joka voi saada yllättäväiä raivareita ihan mistä tahansa tavanomaisuudesta poikkeavasta, ei ota katsekontaktia, ei puhu vieraille jne.
Aika pitkälle menevä usko siis sinulla maaseudun ihmisten auttamisenhaluun ja -kykyyn.
Mietin vain, että missä ovat ne kerrat kun heitteillejätetyistä autisteista uutisoidaan?
Äiti tappoi täysin elämään kykenevän pojan. Kakkua istumaan vaan.
En ole minäkään tavannut elämässäni autistista heitteille jätettyä. Kyllä heistä on yhteiskunta huolehtinut, jos vanhemmat eivät kykene, tai ovat kuolleet. Nämä tappaja-äidin puolustelijat ilmeisesti tuntevat henk.koht. tällaisia ihmisiä. Kuulostaa niin hirveiltä nämä asberger-lapset, että ennenpitkää vanhemmat joutuvat ainakin tappoajatuksiin, jollei itse tappoon. Huh huh...
En halua vähätellä autistisen lapsen tuomaa lisähuolta ja vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti rakasti lastaan enemmän kuin mitään ja siksi koki että tuo on oaras ratkaisu vaihtoehtoina olevista. Eli jos ei itse enää jaksanut.
Tuo ei ole rakkautta, vaan sairaan ihmisen toimintaa.
Harkittu ja suunniteltu murha. Äiti saa elinkautisen kuten kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti teitä kylmän murhaajan puolustelijoita. Äiti on itse kertomansa mukaan käskyttänyt ja maanitellut vastaan laittaneen pojan jokeen, ihmiset ovat kuulleet kurlaavia apua-huutoja ja tulleet paikalle. Nähneet naisen joessa teutaroimassa, tajunneet että jokin on pielessä, ja huutaneet, että soittavat hätäkeskukseen. Eukko lähtenyt tässä kohtaa karkuun ja hukkunut nuorimies pulpahtanut pintaan kaikkien järkytykseksi. Ihminen huutaa apua sekopään tappajan hukuttaessa tätä, ja teistä se on ihan ok? Että aikuisen lapsen viimeiset hetket ovat sen tajuamista, että äiti tappaa mut? Ja murhaaja jatkaa huolimatta lapsensa/kenen tahansa ihmisen avunhuudoista ja vastaan taistelusta?
Tosi ymmärrettävää hei.....samalla logiikalla kenen tahansa hukuttaminen on jees, se nyt vähän huutaa apua ja tappelee vastaan, mutta mä nyt tapan sen. Vaikka kuin se kokoomusnuori joka murhasi naapurinsa Laajasalossa, se nainen vaan oli vähän vähemmän tajuissaan hukutushetkellä, mutta onhan se ihan ymmärrettävää, kun saattoi olla väsynyt ja mielisairas se murhaaja. Kyllä saa tappaa kanssaihmisiä, pitää ymmärtää.
Niin mut kato ku tuo on sitä äidinrakkautta vaan puhtoisimmillaan.. Maailman epäitsekkäintä ja ihaninta mitä voi olla, eikös av-mammat?
Alue: Aihe vapaa
Pattijokia ei edes ole ollut sitten vuoden 2003 kuntana. itse asiassa pattijoki on kuin mikä tahansa nukkumalähiö, maalaismainen reunaalueilla kuten tuolla, missä hukuttaminen tapahtui, mutta pattijoella ei todellakaan ikinä ole ollut tuota teidän "kylämäistä" huolenpitoa naapurista, kaikki ovat hoitaneet omia asioita, ei perehtyneet naapureiden asiohin, siksi tuo todistajan lausunto lähes naapurista, että ei tiennyt heidän perhe elämästä pitää oikeasta paikkaansa.