HS:"Koulu lannisti lahjakkaan mutta villin lapseni – syrjäytyminen alkoi jo tarhaiässä"

Resurssit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Sitten oitää vanhempien hommata sitä haastetta. Laittaa kielikouluun, painotukseen, ottaa enemmän kieliä, puytää ylöspäin eriyttämistä tai siirtämistä ylemmälle luokalle. Ei se ns lahjakkuus ole mikään syy terrorisoida muita.

Eipä olisi tullut mieleenkään vanhemmilleni maalla. Mutta kolmannen luokan opettajani oli viisas, hän luetutti minulla isot kasat ylimääräisiä kirjoja.

Niin. Myös maalla voi olla huonoa vanhemmuutta.

Ilmiselvä ADHD

Kuka pelastaisi pojat? No kuka tahansa järkevä vanhempi olisi kuunnellut muiden kasvattajien kertomaa ja hankkinut pojille ja koko perheelle apua kasvatusneuvolasta ja/tai lääkäriltä.

Se on jännä, miten säännöllisin välein tulee samansisältöisiä itsesääliin verhoutuvia kouluvihamielisiä kirjoituksia jonkin Jani-Pedderin äidiltä. Onko kyse samasta tapauksesta, kun kaava toistuu: koulu ja opettajat on surkeita ymmärtämään oman lapsen erityislaatuisiutta ja päiväkodin niuhot tädit valittavat vilkkaan pojan käytöksestä = on riehiunut ja häirinnyt muita päiväkoidista kouluun asti ja kotona ollaan aina mussukan puolella. Vituttaa raskaasti tuollaiset, jotka eivät suostu ymmärtämään muiden tilannetta ja ryhmätoimintaa muuta kuin tuijottavat omaa napaansa ja neropattilapsensa napaa. Muiden oiikeus työrauhaan ei ole minkään arvoinen vaan lapsella on aivan kodusta annettu oikeus käyttäytyä huonosti. Koululta on viety kaikki mahdollisuus potkaista tällaiset häiriköt kotikouluun tai tarkkailuluokalle sen helvetin integraation vuoksi = oikeus häiriköidä vuosikaupalla muiden kustannuksella!!!

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Nynny poikani - siis se, joka oli luokassa rauhallinen, teki läksynsä, ei kiusannut muita, kuunteli ohjeita - on nyt erikoistumassa silmäsairauksiin. Hänestä tuli lääkäri, ei elämästä selviytyjä lainkaan.

Luokkakaverinsa, se älykäs ja villi, ei ole vieläkään saanut itselleen ammattia, elää toimeentulotuella ja edelleen etsii haasteita. Varmasti hän on selviytyjä, koska on onnistunut moneen kertaan välttämään vankilan.

Toisaalta kumpikin on onnellinen valitsemallaan tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös lahjakkaan lapsen tulisi osata käyttäytyä. Helpottaa nimittäin elämää kummasti. 

Valitettavasti käyttäytyminen on tarkoittanut Suomen kouluissa aina vain mykkyyttä ja alistumista.

Käyttäytyminen suurissa ryhmissä usein tosiaan tarkoittaa sitä, että aina ei voi olla yksin äänessä ja johtaa toimintaa. Miten koulussa sitten mielestäsi pitäisi luotsata näitä 25 oppilaan ryhmiä, jos hiljaisuutta tai ohjeiden noudattamista ei saa odottaa? Oletan siis, että kärjistit. Tuskin on yleistä, että opettaja odottaa laumallisen ekaluokkalaisia istuvan vuoden ajan täysin hiljaa ja olevan täysin kuuliaisia. Jos sinulla on tällainen kokemus, ole ystävällinen ja kerro siitä lisää. Itse tekisin kantelun.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, miten säännöllisin välein tulee samansisältöisiä itsesääliin verhoutuvia kouluvihamielisiä kirjoituksia jonkin Jani-Pedderin äidiltä. Onko kyse samasta tapauksesta, kun kaava toistuu: koulu ja opettajat on surkeita ymmärtämään oman lapsen erityislaatuisiutta ja päiväkodin niuhot tädit valittavat vilkkaan pojan käytöksestä = on riehiunut ja häirinnyt muita päiväkoidista kouluun asti ja kotona ollaan aina mussukan puolella. Vituttaa raskaasti tuollaiset, jotka eivät suostu ymmärtämään muiden tilannetta ja ryhmätoimintaa muuta kuin tuijottavat omaa napaansa ja neropattilapsensa napaa. Muiden oiikeus työrauhaan ei ole minkään arvoinen vaan lapsella on aivan kodusta annettu oikeus käyttäytyä huonosti. Koululta on viety kaikki mahdollisuus potkaista tällaiset häiriköt kotikouluun tai tarkkailuluokalle sen helvetin integraation vuoksi = oikeus häiriköidä vuosikaupalla muiden kustannuksella!!!

Joskus tapaa näitä kuvaamasi kaltaisia perheitä. Ja tosiaan osalla kyse on pitkäkestoisesta minäkuvasta, jota iskostetaan sitten myös lapsiin. Oli hämmentävä hetki, kun tällaisen vanhemman kanssa käytiin keskustelu lapsen kouluvuoden sujumisesta. Vanhempi oli sitä mieltä, että lapsi ei osaa eikä opi matikkaa, koska heidän suvussaan ei ole matikkapäätä ja matikkakin (kuten opiskelu muutenkin) on ihan turhaa ja lasta kiinnostaa tärkemmät asiat x, ö ja k paljon enemmän. Kun sitten kerroin, että oikeastaan lapsi on nyt innostunut matikasta todenteolla ja on aika lailla ikätasoinen taidoiltaan vanhempi sulkeutui loppukeskustelun ajaksi lähes täysin. Hankala paikkahan se oli, sekä vanhemmalle että lapselle.

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

En tarkoita Hesarin esimerkkiä, mutta rasistiksi leimautumisen uhallakin sanon, että omakohtaisesti eniten ongelmia olen tavannut lapsilla, joiden äidit ovat tehneet lapsia ulkomaalaisen kanssa, suhde päätyy ja lapsi asuu yh:n kanssa, joka tekee lisää lapsia jollekin toiselle jne. Myös itärajan takaa tulijoilla on murrosiässä vaikeuksia paljon: kotona ei puhuta suomea eikä kavereiden kanssa. Asenne usein ylimielinen eikä haluta edes oppia suomea koulussa. Muista mamuista ei tule senkään vertaan jatko-opintokelpoisia mutta kyllähän muutamalla suomen sanalla pärjää...? Kaikki nuo maustettuna muilla diagnoosin saaneilla ja muutamalla raukalla, jotka haluaa opiskella on sillisalaatti, jota pitäisi jotenkin opettaa?! t.yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Mitä siellä koulussa pitäis konkreettisesti tehdä että se ois ollut teille sopiva paikka? Vastauksessa voit yrittää huomioida myös sitä että koulussa muitakin oppilaita. 

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

No näinhän juuri nykykoulussa toimitaankin.

Huoh. Ihanko oikeasti joku ajattelee, että se oma kokemus koulusta on sama, mitä nykyään tehdään???

Vierailija kirjoitti:

Haistakaa jo ...

Minä ja lapseni olemme olleet villejä mutta älykkäitä lapsina.

Olimme hankaluuksissa koulussa, jälki-istunnoissa ym, vaikka hyvät todistukset.

Koulu ei tarjonnut meille tarpeeksi haasteita. Turhauduimme.

Koulu ihailee hiljaisia nynnyjä, koska heitä on helppo hallita. Mutta koulu ei kasvata elämässä selviytyjiä.

Oletteko nyt sossutapauksia?

Tyttöni tarharyhmässä on tämmöinen "lahjakas ja väärinymmärretty" häirikkö. Sitoo käytännössä jatkuvasti yhden aikuisen, loput yrittävät sitten pitää muuta ryhmää kasassa. Hei, ihan oikeasti, ei tässä ole mitään järkeä ja tilanne jatkuu vuodesta toiseen. Nyt muut vanhemmat kädet ristissä toivovat että tulevana koulusyksynä tämä häirikkö ei päädy oman oman lapsen luokalle..

Itse sain kymppejä koulussa tekemättä yhtään mitään ja tylsistyin tunneilla. Kuitenkin käytöstavat opittiin kotona. Terveisin, DI

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

Meidän luokassa oli sellainen toimimistapa että ne jotka hiffasivat nopeasti homman jujun ja saivat tehtävät tehtyä, auttoivat niitä joilla oli hankalaa. Toimi ainakin omalla kohdallani, ei ollut tylsää, sai jopa jaloitella ja kaveritkin hyötyivät, kun saivat toisen lapsen näkökulman ja asia aukeni sitä kautta paremmin. Muutama luokassa oleva vilkas ei-lahjakas ipanakin oppi ennemmin toisen lapsen kautta, kuin yleisessä opetuksessa liitutaulua seuraamalla. Myös itse hyötyi siitä aika tavalla, oppi toisen opettamisen kautta myös opiskelemaan itsenäisesti uusia asioita, kun tajusi, miten kannattaa uutta asiaa tarkastella.

En usko, että tämä toimii kaikilla, ja tietenkään lapsia ei saa velvoittaa opettamaan toisiaan tai vastuuta mukulan oppimisesta ei saa ulkoistaa toiselle mukulalle. Oman yliopisto-oppiaineen haastavimmissa ja työläimmissä kursseissa yhteistyötä, toisen opettamista ja keskenään pähkäilyä hyödynnetään jatkuvasti, ja se tuottaa todella hyviä tuloksia ainakin aikuisilla. Ehkä hyvin yksinkertainen muoto siitä toimisi myös ala-astetasolla, kunhan touhu on pääsääntöisesti kuitenkin opettajajohtoista.

Suosittelen: osallistukaa lastenne koulupäiviin aina kun mahdollista, käykää avoimissa ovissa ja kodin ja koulun päivissä. Silmiä avaavaa.

Ihmettelin monta kuukautta kun oman lapsen matematiikan osaaminen laski kuin lehmän häntä. Sitten tuli avoimet ovet ja matematiikan tunti. Minä ja muut paikalle tulleet vanhemmat oltiin luokan takaosassa silmät ja suut ymmyrkäisinä. Väsyneen oloinen opettaja teki parhaansa, ja luokan jessepetteri käytti oppitunnin ympäriinsä kuljeskeluun, toisten oppilaiden pulpettien tönimiseen, tavaroiden viemiseen. Opettaja yritti puuttua. Opettaja joutui toistamaan asiat monta kertaa, jotta jessepetterikin kuuli.

Jessepetterin vanhemmat eivät osallistuneet koulupäivään. Juttelin myöhemmin hänen äitinsä kanssa. Silmät ylpeydestä loistaen hän puhui poikansa erinomaisuudesta.

Mä olen ihan varma, että kirjoittaja on isä.

Liian usein lahjakkaiden lätkäjätkien isät kimmastuvat, kun heidän lapsensa ainutlaatuisuutta ei ymmärretä. Ja ovathan he itsekin olleet koulussa villejä, ja heitäkään ei opettajatar ymmärtänyt.

Opettajaparat. En muista että meidän kouluajoilla olisi ollut yhtään oppilasta joka ei olisi ainakin osannut istua tuolilla muita häiritsemättä sen tylsän oppitunnin vaikkei ehkä mitään oppinutkaan. Sen muistan että jälki-istuntoa pukkasi jos ei tehnyt kuten opettaja käski ja siinä ei neuvoteltu, pahimmillaan siitä lähdettiin rehtorin puhutteluun samantien. Vanhemmillekin oli pikemminkin häpeä että kakara ei osaa istua häiritsemättä tunnilla joten suurin osa opetti kakaransa käyttäytymään jo kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä mielipidekirjoittajan kanssa siinä, että nopeasti oppiville pitäisi järjestää motivoivaa tekemistä siksi aikaa, kun hitaampia vielä opastetaan. Itsekin tylsistyin todella pahasti, ja alisuoriuduin koko kouluaikani (tulokset vähän päälle keskiverron tekemättä "mitään"), koska opin nopeasti mutta mitään muuta puuhaa ei järjestetty lopputuntien ajaksi kuin ikuisia lisätehtäviä. En ollut niin tunnollinen tai kunnianhimoinen, että olisin jaksanut niihin liiemmin keskittyä ilman mitään välitöntä "palkkiota", ja niinpä mielestäni koulussa oli tylsää. En kylläkään ollut häiriköivää sorttia, mutta tylsistyin itsekseni istuen. Uskon, että jos olisin motivoitunut koulunkäyntiin, tulokset olisivat voineet olla erinomaiset keskinkertaisen sijasta - ja olisin oppinut myös tekemään töitä tulosten eteen, minkä olen vasta aikuisiällä joutunut opettelemaan työelämässä.

Tässäpä haastetta koulujärjestelmän kehittämiseksi - kun opittava asia on opittu, voisi loppuajaksi järjestää jotakin oppilaalle oikeasti mielekästä puuhaa - esim. opettavaisia tietokonepelejä aiheeseen liittyen, tms. (Ja sitten vielä huolehtia siitä, että hitaammatkin pääsisivät joskus nauttimaan näistä etuoikeuksista). Tämä opettaisi siihen, että oppiminen kannattaa. Tähän voisi lisätä vaikka sellaisen elementin, että nopeat oppijat voisivat yrittää selittää luokan edessä yksitellen, kuinka he ovat jonkin asian oppineet/hoksanneet. Tästä voisivat hyötyä myös hitaammat, ja oppia uusia oppimistekniikoita - lisäksi nopeat oppijat joutuisivat hieman miettimään oppimisprosessiaan ja ilmaisemaan asioita suullisesti.

Mutta eri mieltä olen siinä, että olisi jotenkin hyväksyttävää juoksennella tai häiriköidä luokassa. Pitkäjännitteisyyden ja käytöstapojen opettaminen on enemmän vanhempien tehtävä, kuten joku oli kommentoinutkin.

No näinhän juuri nykykoulussa toimitaankin.

Huoh. Ihanko oikeasti joku ajattelee, että se oma kokemus koulusta on sama, mitä nykyään tehdään???

Tuntuu olevan monen muunkin kokemus kuin minun, että edelleenkään nopeille oppijoille ei järjestetä riittävästi mielekkäistä haasteita. Ihan hienoa, jos edistystä on tapahtunut, mutta miksi asia sitten on edelleen tapetilla, jos nykykoulussa kerran jo toimitaan näin?

Mä toivoisin kaikille teille, joiden mielestä tarhaikäinen lapsi on häirikkö ja yhteen ääneen toivotte näiden lasten syrjäyttämistä yhteiskunnasta, että saisitte itse lapsen, joka poikkeaa massasta ja on ominaisuuksiltaan huomiotaherättävä.

Olisi kiva nähdä teitä itkemässä tarhan pihalla kun olisitte kuulleet omasta lapsesta puhuttavan "toivottavasti toi häirikkö ei tule meidän lapsen luokalle" ym.

Opettajan/vanhempien silmissä joku lapsi saattaa olla aivan hurmaava, mutta kun simä välttää, niin ollaan kuin itse piruja. Oletteko ajatelleet, että oma lapsin onkin yksi heistä.