Taas Hesarin sivuilla juttu alle 30v. naisesta, joka ei löydä miestä

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa näissä ketjuissa, kuin (samat??) mansplainaajat ilmestyvät aina viskomaan vakkarikommenttinsa ja selostamaan, miten naiset o i k e a s t i  ajattelevat. Olen toki hyvin kiitollinen siitä, että viisaat miehet kertovat minulle, mitä ajattelen, kun en näköjään itse sitä tiedä.

Me molemmat tiedämme miten ajattelet, mutta vain minulla on munaa sanoa se suoraan.

- määnspleinaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Summasummarum kaikki yksineläjät, riippumattomat, itsenäiset ja muut yksinäiset:

Suomalaiset naiset ovat lopulta saamassa sen mitä halusivat. Korkean aseman ja täydellisen riippumattomuuden muista ihmisistä. Sen seurauksena valtaosa naisista tulee elämään koko elämänsä yksin, ilman miestä, koska he eivät enää tarvitse miestä yhtään mihinkään.

Väittely voidaan lopettaa tähän, kiitos.

Luultavasti näin. Naiset viettävät hyvää aikaa ystävättäriensä kanssa, harrastuksissa, reissaten ja itseään toteuttaen. Käyvät urheilemassa, teatterissa, maalauskurssilla. Lienevät onnellisia.

Ja elävät pitkään: Avioliitosta eroavat naiset elävät pidempään kuin avioliitossa pysyvät naiset.

Miehillä se on tietenkin päinvastoin. Kun akka menee, menee kaikki.

Ehkä miestenkin kannattaisi muodostaa ystäväpiirejä ja alkaa harrastaa muutakin kuin elämää lyhentäviä asioita?

Ilman muuta miesten kannattaisi ja olen sitä mieltä että yhteiskunnan tasa-arvoistuessa näin tulee käymäänkin. Kysehän on pohjimmiltaan vain luutuneesta sukupuoliroolista, miehestä elättäjänä, joka ei enää nyky-yhteiskuntaan istu. Toisaalta varmasti kannattaisi pohtia myös miesten syrjäytymistä ehkäiseviä tukitoimia, jotta murrosvaiheesta päästään mahdollisimman kivuttomasti ohi. 

Saritan ulkonäössä ei todellakaan ole mitään vikaa. Ainoataan tyyli on jotain sanoinkuvaamatonta. Jos tarkoituksena on etsiä seuraa, niin miksi rajata itsensä mahdollisuuksien ulkopuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Sarita + "Erkki" = match made in heaven! Ei muuta kuin treffailemaan, Saritakin on sopivassa lapsentekoiässä. Toimikoon tuo artikkeli molempien soidinkutsuna.

Mutta anna mä arvaan....eivät kelpaa toisilleen? ;)

Sama tuli kieltämättä mieleen. Eli sopisivat hyvin toisilleen ja jakavat saman kokemusmaailman seurustelemattomuudesta, ovat kenties yhtä kokemattomiakin esim. seksuaalisesti.

Mutta tuskinpa kelpuuttaisivat toisiaan. Jos ihan lehdessä asti itketään yksinäisyyttä ja parisuhteen puutetta, voisi sitä vaatimustasoaan pikkuisen laskea ja tyytyä siihen mitä saa. Tai sitten ei kannata valittaa.

Sama juttu jos olisi nälkäinen ja valittaisi haastattelussa nälkäänsä. Silti tarjottava ruoka ei kelpaisikaan, se olisi nälkäisen makuun jotenkin vääränlaista. Siinä tilanteessa ei kannata julkisesti valittaa nälkäänsä jos tarjottu ruoka ei kelpaa. Tai sitten ei ole tarpeeksi nälkä, vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa ystäväpiirissäni on pari tällaista tahtonsa vastaisesti ikisinkkua, jotka ovat avautuneet siitä, miten suurin osa miehistä on paskoja, eikä hyviä tunnu olevan vapaana. Tilanteita on tietysti monia, samaten syitä sinkkuuteen, mutta ainakin heidän kohdallaan peräänkuuluttaisin kärsivällisyyttä. Heillä on korkeat kriteerit miehille, mutta ei ns. perinteisessä mielessä - ei ole pakko olla rikas ja mielettömän komea, kunhan on jollain lailla kunnollinen ja katseenkestävä. Heille ei kuitenkaan kelpaa kukaan, koska "ei synkkaa" tai "eivät kohtaa tunnetasolla". No, siihenhän on aika paha sanoa mitään, jos ei ole fiilistä, ei vaan sytytä. Miehen pitäisi olla valloittavan hurmaava, hauska, rento, mukava, ja yhteyden syntyä heti, tai muuten "ei vaan ole oikea fiilis". Ja he tekevät päätöksen tuosta miehen luonteen soveltuvuudesta todella nopeasti, jo ensi tapaamisella. Kaikki, jotka täyttävät heidän kriteerinsä heti, paljastuvat yleensä monia naisia pyörittäviksi pleijereiksi tai yhden illan juttujen perässä juokseviksi. Kaikki muut miehet ovat heistä jäykkiä ja kankeita, ankean oloisia ihmisiä. Aivan kuin he eivät käsittäisi, että valtaosa ihmisistä on aluksi enemmän tai vähemmän varautuneita, ja niin luonteen parhaat kuin huonoimmatkin puolet selviävät  vasta tutustuessa. Etenkin, jos mies on kiinnostunut naisesta, voi raavastakin miestä vähän ujostuttaa. Eikä moni muutenkaan heittele niitä ronskimpia ja hulluimpia vitsejään heti ensi kättelyssä, ennen kuin on vähän tutustuttu, että ovatko huumorintajut samalla aallonpituudella.  

Heitä molempia yhdistää se, että he ovat töissä naisvaltaisilla aloilla, eivätkä harrastuksissaankaan juuri tapaa miehiä. Miehiin he tutustuvat pääasiassa baareissa tai Tinderissä. Jos he esimerkiksi tapaavat baarissa mukavan ja hauskan miehen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan, ja jonka kanssa he sopivat treffit lähipäivinä, niin mies paljastuu aina pettymykseksi, on kylmä ja jäykkä tai muuten vaan eri henkisen oloinen ihminen. Aivan kuin olisi yllätys, että pienessä hiprakassa juhlatuulella oleva mies on erilainen arkena selvinpäin, kun tapaa naisen, johon ehkä ehti jo vähän ihastua, ja yrittää parhaansa vakuuttaakseen olevansa poikaystävämatskua. Minusta pitäisi hetken aikaa tutustua, että saisi paremman käsityksen miehen luonteesta, mutta nämä ystäväni julistavat vain yksien treffien perusteella, että mies ei ole tarpeeksi aito ja lämminhenkinen. Toivoisin heille rohkeutta uskaltaa vähän heittäytyä - se nyt vaan on niin, että täysin uusi ihminen ei yleensä aluksi tunnu täysin tutulta ja turvalliselta, vaan uuteen kumppaniehdokkaaseen tutustuessa on otettava riski ja oltava vähän poissa omalta epämukavuusalueeltaan. 

En oikein tiedä, miksi tuo "oikea tunne" on heille niin mielettömän tärkeä. Vertaavatkohan he ensitapaamista uuden Tinder-miehen kanssa siihen tunteeseen, mikä heillä oli lukioikäisinä, kun pääsi pitkäaikaisen ihastuksen pariksi ruotsin tunnilla? Mikäli tuollaista kutkuttavaa hiljalleen suhteeksi etenevää ihastusta vaatii, niin väitän, että on harvinaista, että sellainen löytyy sattumalta baarista tai Tinderistä. Kannattaa ennemmin hakeutua miesten pariin muissa merkeissä, kuten töissä tai harrastuksissa, tutustua miehiin ja katsoa rauhassa, herättääkö joku itsessä tunteita. Sillä lailla noita jalat alta vieviä ihastuksia parhaiten syntyy. Jos miehiä etsii tositarkoituksella treffipalstoilta, on hyväksyttävä se, että ihastumiselle on annettava aikaa, kun vastassa on tuntematon. Ei kannata vain teilata suoralta kädeltä joka miestä ensitreffien jälkeen, että ei oo mun tyyppiä. Ties vaikka olisivatkin, kun kunnolla tutustuisi, ja molemmat osapuolet rentoutuvat. 

Valitettavalta kuulostaa. Ikäänkuin nuo sinunkin ystäväsi haluaisivat ns. valmiiseen pöytään. Miehen pitää jo heti valmiiksi olla naiselle hurmaava, hauska, rento ja mukava. Kaikki heti. Voisiko nainen yrittää itse johdatella asiaa siihen suuntaan kuin haluaa, ja näin saada luotua sitä yhteyttä? Se alussa nähty vaiva, muutaman tapaamisen aikana, voi lopulta maksaa itsensä takaisin, kun tosiaan molemmat osapuolet alkavat kunnolla rentoutumaan.

Se on ajan henki, kaikki pitäisi saada heti ja valmiina. Ei rajoitu pelkästään parisuhteen etsintään eikä pelkästään naisiin. Pitkäjänteisyys ja asioiden eteen vaivan näkeminen ei ole oikein muotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla näistä yhtyy en ole koskaan seurustellut -ihmisillä on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset. Mies voi olla fiksu ja luotettava ilman korkeakoulutustakin. Ja nainen voi olla vaimomatskua vaikka olisikin pullukka tai ns tavallisen näköinen.

Voi kuule... olen treffaillut vaikka kuinka montaa korkeakoulutettua ja fiksua miestä, mutta yksikään heistä ei ole napannut. Olen treffaillut myös montaa duunarimiestä, mutta yksikään heistäkään ei ole napannut. Olen ihastunut elämässäni vain muutaman kerran, ja ne miehet ovat olleet vähän hipsterimäisiä ja erikoisia tyyppejä, jotka eivät puolestaan ole olleet minusta kiinnostuneita. Että voisitte jo lopettaa nuo "liian kovat vaatimukset" -juttunne. En mä voi pakottaa tunteita, jos niitä ei ole. Siksi olen mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa mulla ei ole tunteita.

Ei ole korkeat vaatimukset, mutta etsit kaikista harvinaisinta miestyyppiä, eli jotain marginaaliin kuuluvaa oman tiensä kulkijaa. Silti varmaan pitäisi kuitenkin tehdä rahaa, eikä olla hukassa itsensä kanssa? 

*sigh*

Onko teillä rahasta jankkaajilla jotain patoumia? Ettekö ole itse kelvanneet omana itsenänne kenellekään, joten kuvittelette että rahalla saa ja hevosella pääsee?

Newsflash: elätän itseni. Toki se on ihan kiva, jos miehelläkin on sen verran rahaa, että se pääsee mun reissuille mukaan, mutta kyllä mä voin tyttökavereidenkin kanssa reissata :) Jos mies taas on rahaton mutta sille on silti ok, että mä reissaan ja käyn ulkona syömässä ja teatterissa tyttökavereiden kanssa, niin saa mun puolestani olla vaikka miten "hukassa" itsensä kanssa ja työttömänä etsiä itseään. Jos mulla on tunteita kyseistä tyyppiä kohtaan, niin ei siihen vaikuta sen rahatilanne suuntaan tai toiseen :) Aattele!

Oletkohan rehellinen? Epäilen aika vahvasti tuollaisten naisten olemassaoloa. Sain kuitenkin vähän toivoa nyt tyttöystävän etsimiseen. Olen elämääni tyytyväinen pitkäaikaistyötön.

Vinkki: moni nainen ei kavahda rahattomutta tai itsensä etsimistä, vaan sitä, että ei edes etsi töitä vaan jättäytyy yhteiskunnan elätiksi. Tiedän monia mukavia työttömiä miehiä, jotka ovat työttömänä saaneet parisuhteen, mutta he etsivät aktiivisesti töitä/kouluttautuvat uudelleen. Siinä ei ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa, että ei edes yritä elättää itseään.

-eri jolle vastasit

Elä nyt taas jaksa alkaa jankkaamaan paskaa. Kyllä teidän selitykset on jo niin moneen kertaan kuultu.

Muttei ymmärretty. Siksihän sinä täällä olet jo toista vuotta jankannut samaa paskaa.

Hyvin on ymmäretty. Raha on kaikista tärkeintä, voitte lopettaa jo todistelemasta toisin.

Raha ei ole tärkeää. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin? Mitä luulet, että tapahtuisi jos kaikki ihmiset jäisivät kotiin työttömyystuen/toimeentulotuen turvin? Koko talous kaatuisi sekunnissa. Työttömyys- ja toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi kunnes saa elämänsä taas kasaan. Miksi luulet, että kukaan työssäkäyvä ihminen pitäisi sinua tavoittelemisen arvoisena ihmisenä, jos olet niin laiska/kunnianhimoton sohvalla makaava luuseri, joka ei edes yritä saada töitä?

Jos oikeasti ajattelet, että olet todellinen saalis, niin lopeta edes työssäkäyvistä naisista haaveilu ja heidän lompakollaan loisiminen. Suuntaa tarmosi naisiin, jotka ovat omasta halustaan pitkäaikaistyöttömiä.

Seli seli.

Kertoisitko mikä tässä on "seli seli"? Ei mua kiinnosta seurustella miehen kanssa joka makaa kaikki päivät kotona koko loppuelämänsä.

Ja kerrotko myös samalla sen, että miksi sinä haluat työsskäyvän naisen, vaikka et itse halua töihin? Eikö pitkäaikaistyöttömät naiset kelpaa?

Ei minua kiinnosta kuunnella sinun selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa näissä ketjuissa, kuin (samat??) mansplainaajat ilmestyvät aina viskomaan vakkarikommenttinsa ja selostamaan, miten naiset o i k e a s t i  ajattelevat. Olen toki hyvin kiitollinen siitä, että viisaat miehet kertovat minulle, mitä ajattelen, kun en näköjään itse sitä tiedä.

Mitäs puhutte niin paljon paskaa. Olisitte joskus rehellisiä ja sanoisitte asiat suoraan niin kuin ne ovat.

Ompas tätimäinen tyyli näyttää joltain 35+ vuotiaalta. Enmpä ihmettele miksi seurustelukumppania ei löydy jos vaatimuksetkin korkeella.

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla näistä yhtyy en ole koskaan seurustellut -ihmisillä on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset. Mies voi olla fiksu ja luotettava ilman korkeakoulutustakin. Ja nainen voi olla vaimomatskua vaikka olisikin pullukka tai ns tavallisen näköinen.

Voi kuule... olen treffaillut vaikka kuinka montaa korkeakoulutettua ja fiksua miestä, mutta yksikään heistä ei ole napannut. Olen treffaillut myös montaa duunarimiestä, mutta yksikään heistäkään ei ole napannut. Olen ihastunut elämässäni vain muutaman kerran, ja ne miehet ovat olleet vähän hipsterimäisiä ja erikoisia tyyppejä, jotka eivät puolestaan ole olleet minusta kiinnostuneita. Että voisitte jo lopettaa nuo "liian kovat vaatimukset" -juttunne. En mä voi pakottaa tunteita, jos niitä ei ole. Siksi olen mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa mulla ei ole tunteita.

Ei ole korkeat vaatimukset, mutta etsit kaikista harvinaisinta miestyyppiä, eli jotain marginaaliin kuuluvaa oman tiensä kulkijaa. Silti varmaan pitäisi kuitenkin tehdä rahaa, eikä olla hukassa itsensä kanssa? 

*sigh*

Onko teillä rahasta jankkaajilla jotain patoumia? Ettekö ole itse kelvanneet omana itsenänne kenellekään, joten kuvittelette että rahalla saa ja hevosella pääsee?

Newsflash: elätän itseni. Toki se on ihan kiva, jos miehelläkin on sen verran rahaa, että se pääsee mun reissuille mukaan, mutta kyllä mä voin tyttökavereidenkin kanssa reissata :) Jos mies taas on rahaton mutta sille on silti ok, että mä reissaan ja käyn ulkona syömässä ja teatterissa tyttökavereiden kanssa, niin saa mun puolestani olla vaikka miten "hukassa" itsensä kanssa ja työttömänä etsiä itseään. Jos mulla on tunteita kyseistä tyyppiä kohtaan, niin ei siihen vaikuta sen rahatilanne suuntaan tai toiseen :) Aattele!

Oletkohan rehellinen? Epäilen aika vahvasti tuollaisten naisten olemassaoloa. Sain kuitenkin vähän toivoa nyt tyttöystävän etsimiseen. Olen elämääni tyytyväinen pitkäaikaistyötön.

Vinkki: moni nainen ei kavahda rahattomutta tai itsensä etsimistä, vaan sitä, että ei edes etsi töitä vaan jättäytyy yhteiskunnan elätiksi. Tiedän monia mukavia työttömiä miehiä, jotka ovat työttömänä saaneet parisuhteen, mutta he etsivät aktiivisesti töitä/kouluttautuvat uudelleen. Siinä ei ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa, että ei edes yritä elättää itseään.

-eri jolle vastasit

Elä nyt taas jaksa alkaa jankkaamaan paskaa. Kyllä teidän selitykset on jo niin moneen kertaan kuultu.

Muttei ymmärretty. Siksihän sinä täällä olet jo toista vuotta jankannut samaa paskaa.

Hyvin on ymmäretty. Raha on kaikista tärkeintä, voitte lopettaa jo todistelemasta toisin.

Raha ei ole tärkeää. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin? Mitä luulet, että tapahtuisi jos kaikki ihmiset jäisivät kotiin työttömyystuen/toimeentulotuen turvin? Koko talous kaatuisi sekunnissa. Työttömyys- ja toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi kunnes saa elämänsä taas kasaan. Miksi luulet, että kukaan työssäkäyvä ihminen pitäisi sinua tavoittelemisen arvoisena ihmisenä, jos olet niin laiska/kunnianhimoton sohvalla makaava luuseri, joka ei edes yritä saada töitä?

Jos oikeasti ajattelet, että olet todellinen saalis, niin lopeta edes työssäkäyvistä naisista haaveilu ja heidän lompakollaan loisiminen. Suuntaa tarmosi naisiin, jotka ovat omasta halustaan pitkäaikaistyöttömiä.

Seli seli.

Kertoisitko mikä tässä on "seli seli"? Ei mua kiinnosta seurustella miehen kanssa joka makaa kaikki päivät kotona koko loppuelämänsä.

Ja kerrotko myös samalla sen, että miksi sinä haluat työsskäyvän naisen, vaikka et itse halua töihin? Eikö pitkäaikaistyöttömät naiset kelpaa?

Ei minua kiinnosta kuunnella sinun selityksiä.

Eli et osaa vastata kysymyksiin. Ei yllätä :)

Ruma muija en panisi ees kännissä.

Vierailija kirjoitti:

Ruma muija en panisi ees kännissä.

Minä ottasin vaikka vaimoks, mutta oon just niitä miehiä, jotka ei herätä hänessä kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Olen 26-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut. Tähän on monia syitä, ja tiedostan niitä vuosi vuodelta paremmin.

Ensinnäkin elämäni on ollut melko rankkaa, ja kotoa olen saanut todella huonot eväät rakkauselämään. Vanhempieni suhde oli hyvin kaverillinen, ja äiti jaksoi varoitella miehistä ja heidän seksinnälästään. Ulkonäköäni väheksyttiin jatkuvasti, ja luulinkin vuosia olevani todella ruma, vaikka todellisuudessa olen ihan normaalinnäköinen. Näitä ongelmia on työstetty terapiassa vuosia, mutta ei se helppoa ole ollut.

Kotoa saatujen vaikutteiden seurauksena tiedostamattani kuljin pitkään muurit ylhäällä ja pelkäsin kaikkia miehiä. En uskaltanut antaa kenellekään mahdollisuutta ja häpesin itseäni suuresti. Pahimmat tuskat ovat onneksi helpottaneet, mutta ihastun edelleenkin melko harvoin, koska kaipaan niin paljon turvallisuutta elämässäni ja voimakas ihastuminen heiluttaa paattia aika paljon.

Kuten huomaatte, kohdallani kyse on ollut lähinnä omista sisäisistä kamppailuistani, ei tukan pituudesta, painosta tai jääkiekkoilijamiehistä haaveilemisesta. On siis turha vetää mutkat suoriksi -tyyppisiä ratkaisuja ja vaikka väittää, että kaikki naiset ovat nirsoja, kun todellisuus on paljon monisyisempi.

Ihan ymmärrettävästi on myös paljon muitakin syitä kuin nirsous, joka silti on lisääntynyt. Sinun tapauksesi on kuitenkin sympaattinen, eikä varmaan estä parisuhdetta tulevaisuudessa, kun sisäinen kamppailusi hellittää. Olet vielä nuorikin, joten aikaa on.

Ihan varmasti löytäisi, mutta kun ei vain halua miestä. Sellaista ämmää Suomessa ei olekaan joka ei jostain miestä saisi. Tarvii vaan tehdä deitti-ilmo niin tulee varmaan spämmiä 100 eri mieheltä jo parissa päivässä.  Ilmeisesti kriteerit ovat erittäin korkealla tai sitten ei ole tullut sellaista persoonaa vastaan, jonka kanssa kiinnostaisi olla suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu jotkut olettavan, että pitää tyytyä tai olla hiljaa. Minulla on oikeus haluta sitä bodattua, koulutettua ja komeaa unelmien prinssiä, vaikka olisin ruumiinrakenteeltani näitä, jotka mahtuvat pöydän alle seisomaan muttei makaamaan, naama olisi syyliä ja näppylöitä täynnä ja tukka ja hampaat pudonnut pois. Miksi minun pitäisi tyytyä mieheen, jota en halua ja jonka kanssa en ole onnellinen? Miksi en saisi toivoa mahdotonta? Toivoohan monet sairaatkin ihmeparantumista, eikä kukaan siitä heitä moiti. Ihanko oikeasti te luulette että elämäni olisi parempaa miehen kanssa jonka koen lähinnä rasittavana riippakivenä, ihan vain koska olisi mies elämässä? Mieluummin olisin yksin, kuin ottaisin jonkun elämänlaatuani huonontavan miehen vain, koska en sitä parantavaakaan saa. Silti minulla olisi oikeus toivoa. Kaikilla on oikeus toivoa, olkoon se toive sitten lottovoitto, unelmien puoliso, terveys, lapsi tai vaikka uusi polkupyörä!

Ei vittu mitä lassukkaläppää. Olet ihan kuin tuo Hesarin jutun kalju 45v neitsytinsinööri, joka ei halua mitään mummoja.

Eli olet oikeasti sitä mieltä, että jos ei saa haluamaansa, täytyy ottaa joku jonka kanssa olisi onnettomampi kuin yksin? Miksi, siis kerro nyt miksi minun pitäisi ottaa mies jota en halua? Vai oletko sitä mieltä, että jos ei voi saada sitä mitä haluaa, pitää lopettaa myös toivominen? Koska on hyvin epätodennäköistä, että ikinä voitan lotossa, en saa edes toivoa sitä?

Olen tänä vuonna 27 täyttävä ja en ole koskaan seurustellut.

Ottajia ei suhteeseen ole ollut ja kaipa minua voi nirsoksi haukkua koska olen raa'asti rankannut kaikki pelkkää irtoseksiä etsivät miehet pois. Huomaan sen etten kerro taustastani uusille tuttavuuksille (naissinkkuja kohtaan on omakohtaisesti koettuna hirvittäviä stereotypioita), mutta muutoin vuosi vuodelta tunnen kaipaavani vähemmän suhdetta. En usko, että kykenisin enää suhteen vaatimiin kompromisseihin ja toisaalta pelkään, että ikäiseni ikisinkkumiehet ovat katkeroituneita naisvihaajia. En toki varmuudelta tiedä kun en ole vuosiin enää ollut ns. markkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu jotkut olettavan, että pitää tyytyä tai olla hiljaa. Minulla on oikeus haluta sitä bodattua, koulutettua ja komeaa unelmien prinssiä, vaikka olisin ruumiinrakenteeltani näitä, jotka mahtuvat pöydän alle seisomaan muttei makaamaan, naama olisi syyliä ja näppylöitä täynnä ja tukka ja hampaat pudonnut pois. Miksi minun pitäisi tyytyä mieheen, jota en halua ja jonka kanssa en ole onnellinen? Miksi en saisi toivoa mahdotonta? Toivoohan monet sairaatkin ihmeparantumista, eikä kukaan siitä heitä moiti. Ihanko oikeasti te luulette että elämäni olisi parempaa miehen kanssa jonka koen lähinnä rasittavana riippakivenä, ihan vain koska olisi mies elämässä? Mieluummin olisin yksin, kuin ottaisin jonkun elämänlaatuani huonontavan miehen vain, koska en sitä parantavaakaan saa. Silti minulla olisi oikeus toivoa. Kaikilla on oikeus toivoa, olkoon se toive sitten lottovoitto, unelmien puoliso, terveys, lapsi tai vaikka uusi polkupyörä!

Niin, minulla on oikeus! Minulla on oikeus elää sossun rahoilla, maata kotisohvalla ja toivoa lottovoittoa. Minulla on oikeus haaveilla pornotähdistä ja vetää hanskaan 10 kertaa päivässä.

Kuinka fiksua tämä on, ja pääsenkö näin koskaan tavoitteeseeni, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Niin, sulla on oikeus tosiaan tehdä näin. Kukaan ei kai sano, että se on fiksua, vai sanoiko? Kukin elää täällä sen mukaan mihin omat rahkeet riittävät. Jos ei ihmisestä jonkin luonteenheikkouden takia tuon parempaan ole, niin ampuako hänet pitäisi? Kamalaa ajatella, että niin moni täällä haluaa ottaa ihmisiltä pois oikeuden toivoa ja haaveilla paremmasta. Siinähän voi vaikka käydä niin, että ne toiveet saavat ihmisen tekemäänkin asioille jotakin, voi hirvitys!

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna 27 täyttävä ja en ole koskaan seurustellut.

Ottajia ei suhteeseen ole ollut ja kaipa minua voi nirsoksi haukkua koska olen raa'asti rankannut kaikki pelkkää irtoseksiä etsivät miehet pois. Huomaan sen etten kerro taustastani uusille tuttavuuksille (naissinkkuja kohtaan on omakohtaisesti koettuna hirvittäviä stereotypioita), mutta muutoin vuosi vuodelta tunnen kaipaavani vähemmän suhdetta. En usko, että kykenisin enää suhteen vaatimiin kompromisseihin ja toisaalta pelkään, että ikäiseni ikisinkkumiehet ovat katkeroituneita naisvihaajia. En toki varmuudelta tiedä kun en ole vuosiin enää ollut ns. markkinoilla.

Olet oikeassa, niin me olemmekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarita + "Erkki" = match made in heaven! Ei muuta kuin treffailemaan, Saritakin on sopivassa lapsentekoiässä. Toimikoon tuo artikkeli molempien soidinkutsuna.

Mutta anna mä arvaan....eivät kelpaa toisilleen? ;)

Sama tuli kieltämättä mieleen. Eli sopisivat hyvin toisilleen ja jakavat saman kokemusmaailman seurustelemattomuudesta, ovat kenties yhtä kokemattomiakin esim. seksuaalisesti.

Mutta tuskinpa kelpuuttaisivat toisiaan. Jos ihan lehdessä asti itketään yksinäisyyttä ja parisuhteen puutetta, voisi sitä vaatimustasoaan pikkuisen laskea ja tyytyä siihen mitä saa. Tai sitten ei kannata valittaa.

Sama juttu jos olisi nälkäinen ja valittaisi haastattelussa nälkäänsä. Silti tarjottava ruoka ei kelpaisikaan, se olisi nälkäisen makuun jotenkin vääränlaista. Siinä tilanteessa ei kannata julkisesti valittaa nälkäänsä jos tarjottu ruoka ei kelpaa. Tai sitten ei ole tarpeeksi nälkä, vielä.

Riippuu vähän syystä miksi se ruoka ei kelpaa. Keliaakikkona helposti kieltäydyn nälkäisenäkin ruuasta, jonka tiedän tekevän minut sairaaksi. Samoin kieltäytyisin esimerkiksi narsistimiehestä, vaikka en parempaakaan saisi, koska hän tekisi minut vain sairaammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfdgdgd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Niinpä, :D Miehiltä vaaditaan monesti esim. tiettyä pituutta, pikkuisen hankalampi toteuttaa jos ei ole geenilotossa sitä suotu. Nainen voisi nostaa omaa viehättävyyttään noinkin helpolla asialla, mutta ei.

Mun hiuslaatu on perisuomalainen liru hiirenhäntä. Ei kasva kovin helposti pitkäksi ja jos sattuu kasvamaan, niin hiirenhäntäletti ei ole kovin nätin näköinen. Pitäisikö minun siis sinun mielestäsi hankkia pidennykset?

Vai olisiko sittenkin niin että hiukset ei ole se tärkein ominaisuus ihmisessä? Kuka sitä paitsi haluaa olla ihmisen kanssa, joka vaatii minua olemaan toisennäköinen kuin olen eli toisin sanoen, minua ei hyväksytä omana itsenäni. Kuulostaapa unelmien parisuhteelta.

http://www.paparazzi.fi/women

Tuolla on lirua vaikka muille jakaa ja silti näyttää hyvältä.

Mallien kuvissa on naisia, jotka näyttävät hyvältä. Surprise!

Pointtini oli se, että jos liru näyttäisi oikeasti huonolta pitkänä, niin noilla malleillakin olisi kaikilla lyhyt tukka.

Paitsi että noista malleista hyvin harvalla on lirutukka, joka ei ensinnäkään kunnolla kasva pitkäksi ja kun kasvaa, niin ei todellakaan näytä miltään. Noilla malleilla näyttäisi olevan suht normaalipaksuiset hiukset, tosin kun kampaus on mallia jakaus keskellä päätä ja suoristusraudalla suoritettu, jotta hiusten todellinen pituus näkyy paremmin, niin saattaahan se miesten silmiin lirulta näyttää. Vähän sama ilmiö kuin se, että miesten mielestä luonnonkaunis meikkaamaton nainen on yleensä nainen, jolla on kasvoillaan hyvin huolellisesti tehty ns. natural-tyylinen meikki, jonka aikaansaamiseksi on hyvin voitu käyttää yhtä paljon eri tuotteita ja aikaa kuin ns. smoky eye-lookiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Miksi miehet sitten kaljuuntuvat, vaikka tukan kasvattamiseen ei vaadita yhtään mitään?

Herran jestas tätä naisten logiikka! :DD

Auttakaa minua, muuten pidän 90% naisista idiootteina.

Herran jestas tuota tosikkouttasi ja kyvyttömyyttäsi ymmärtää äärimmäisen selkeää sarkasmia!

Pidän sinua ja kommenttiasi yläpeukuttaneita  100% idiootteina.