Taas Hesarin sivuilla juttu alle 30v. naisesta, joka ei löydä miestä

Omassa ystäväpiirissäni on pari tällaista tahtonsa vastaisesti ikisinkkua, jotka ovat avautuneet siitä, miten suurin osa miehistä on paskoja, eikä hyviä tunnu olevan vapaana. Tilanteita on tietysti monia, samaten syitä sinkkuuteen, mutta ainakin heidän kohdallaan peräänkuuluttaisin kärsivällisyyttä. Heillä on korkeat kriteerit miehille, mutta ei ns. perinteisessä mielessä - ei ole pakko olla rikas ja mielettömän komea, kunhan on jollain lailla kunnollinen ja katseenkestävä. Heille ei kuitenkaan kelpaa kukaan, koska "ei synkkaa" tai "eivät kohtaa tunnetasolla". No, siihenhän on aika paha sanoa mitään, jos ei ole fiilistä, ei vaan sytytä. Miehen pitäisi olla valloittavan hurmaava, hauska, rento, mukava, ja yhteyden syntyä heti, tai muuten "ei vaan ole oikea fiilis". Ja he tekevät päätöksen tuosta miehen luonteen soveltuvuudesta todella nopeasti, jo ensi tapaamisella. Kaikki, jotka täyttävät heidän kriteerinsä heti, paljastuvat yleensä monia naisia pyörittäviksi pleijereiksi tai yhden illan juttujen perässä juokseviksi. Kaikki muut miehet ovat heistä jäykkiä ja kankeita, ankean oloisia ihmisiä. Aivan kuin he eivät käsittäisi, että valtaosa ihmisistä on aluksi enemmän tai vähemmän varautuneita, ja niin luonteen parhaat kuin huonoimmatkin puolet selviävät  vasta tutustuessa. Etenkin, jos mies on kiinnostunut naisesta, voi raavastakin miestä vähän ujostuttaa. Eikä moni muutenkaan heittele niitä ronskimpia ja hulluimpia vitsejään heti ensi kättelyssä, ennen kuin on vähän tutustuttu, että ovatko huumorintajut samalla aallonpituudella.  

Heitä molempia yhdistää se, että he ovat töissä naisvaltaisilla aloilla, eivätkä harrastuksissaankaan juuri tapaa miehiä. Miehiin he tutustuvat pääasiassa baareissa tai Tinderissä. Jos he esimerkiksi tapaavat baarissa mukavan ja hauskan miehen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan, ja jonka kanssa he sopivat treffit lähipäivinä, niin mies paljastuu aina pettymykseksi, on kylmä ja jäykkä tai muuten vaan eri henkisen oloinen ihminen. Aivan kuin olisi yllätys, että pienessä hiprakassa juhlatuulella oleva mies on erilainen arkena selvinpäin, kun tapaa naisen, johon ehkä ehti jo vähän ihastua, ja yrittää parhaansa vakuuttaakseen olevansa poikaystävämatskua. Minusta pitäisi hetken aikaa tutustua, että saisi paremman käsityksen miehen luonteesta, mutta nämä ystäväni julistavat vain yksien treffien perusteella, että mies ei ole tarpeeksi aito ja lämminhenkinen. Toivoisin heille rohkeutta uskaltaa vähän heittäytyä - se nyt vaan on niin, että täysin uusi ihminen ei yleensä aluksi tunnu täysin tutulta ja turvalliselta, vaan uuteen kumppaniehdokkaaseen tutustuessa on otettava riski ja oltava vähän poissa omalta epämukavuusalueeltaan. 

En oikein tiedä, miksi tuo "oikea tunne" on heille niin mielettömän tärkeä. Vertaavatkohan he ensitapaamista uuden Tinder-miehen kanssa siihen tunteeseen, mikä heillä oli lukioikäisinä, kun pääsi pitkäaikaisen ihastuksen pariksi ruotsin tunnilla? Mikäli tuollaista kutkuttavaa hiljalleen suhteeksi etenevää ihastusta vaatii, niin väitän, että on harvinaista, että sellainen löytyy sattumalta baarista tai Tinderistä. Kannattaa ennemmin hakeutua miesten pariin muissa merkeissä, kuten töissä tai harrastuksissa, tutustua miehiin ja katsoa rauhassa, herättääkö joku itsessä tunteita. Sillä lailla noita jalat alta vieviä ihastuksia parhaiten syntyy. Jos miehiä etsii tositarkoituksella treffipalstoilta, on hyväksyttävä se, että ihastumiselle on annettava aikaa, kun vastassa on tuntematon. Ei kannata vain teilata suoralta kädeltä joka miestä ensitreffien jälkeen, että ei oo mun tyyppiä. Ties vaikka olisivatkin, kun kunnolla tutustuisi, ja molemmat osapuolet rentoutuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini oli se, että jos liru näyttäisi oikeasti huonolta pitkänä, niin noilla malleillakin olisi kaikilla lyhyt tukka.

Ei noissa mallien kuvissa ollut kyllä yhtäkään pitkää lirutukkaa.

Pitkä ja todella ohut oli monessa. En sitten kyllä tiedä, että mitä liru tarkoittaa, joten vetäydyn tästä keskustelusta.

Tässä esimerkki lirusta, jota ei todellakaan kannata kasvattaa pitkäksi:

http://www.thesundaytimes.co.uk/sto/multimedia/dynamic/00219/Hermione-N…

Ja vaikka ei suomalainen olekaan, niin suomalaisilla on samanlainen hiustyyppi varsin yleinen.

Ja vielä Hermione pitkähiuksisena: http://img.dailymail.co.uk/i/pix/2007/10_03/spooksMS2010_468x578.jpg

Arvaan, että tuohon on jo tarvittu melkoinen määrä muotoilutuotteita.

Näyttää 5x paremmalta pidemmällä. Mikäs vika muotoilutuotteissa?

T: Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla näistä yhtyy en ole koskaan seurustellut -ihmisillä on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset. Mies voi olla fiksu ja luotettava ilman korkeakoulutustakin. Ja nainen voi olla vaimomatskua vaikka olisikin pullukka tai ns tavallisen näköinen.

Voi kuule... olen treffaillut vaikka kuinka montaa korkeakoulutettua ja fiksua miestä, mutta yksikään heistä ei ole napannut. Olen treffaillut myös montaa duunarimiestä, mutta yksikään heistäkään ei ole napannut. Olen ihastunut elämässäni vain muutaman kerran, ja ne miehet ovat olleet vähän hipsterimäisiä ja erikoisia tyyppejä, jotka eivät puolestaan ole olleet minusta kiinnostuneita. Että voisitte jo lopettaa nuo "liian kovat vaatimukset" -juttunne. En mä voi pakottaa tunteita, jos niitä ei ole. Siksi olen mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa mulla ei ole tunteita.

Ei ole korkeat vaatimukset, mutta etsit kaikista harvinaisinta miestyyppiä, eli jotain marginaaliin kuuluvaa oman tiensä kulkijaa. Silti varmaan pitäisi kuitenkin tehdä rahaa, eikä olla hukassa itsensä kanssa? 

*sigh*

Onko teillä rahasta jankkaajilla jotain patoumia? Ettekö ole itse kelvanneet omana itsenänne kenellekään, joten kuvittelette että rahalla saa ja hevosella pääsee?

Newsflash: elätän itseni. Toki se on ihan kiva, jos miehelläkin on sen verran rahaa, että se pääsee mun reissuille mukaan, mutta kyllä mä voin tyttökavereidenkin kanssa reissata :) Jos mies taas on rahaton mutta sille on silti ok, että mä reissaan ja käyn ulkona syömässä ja teatterissa tyttökavereiden kanssa, niin saa mun puolestani olla vaikka miten "hukassa" itsensä kanssa ja työttömänä etsiä itseään. Jos mulla on tunteita kyseistä tyyppiä kohtaan, niin ei siihen vaikuta sen rahatilanne suuntaan tai toiseen :) Aattele!

Oletkohan rehellinen? Epäilen aika vahvasti tuollaisten naisten olemassaoloa. Sain kuitenkin vähän toivoa nyt tyttöystävän etsimiseen. Olen elämääni tyytyväinen pitkäaikaistyötön.

Vinkki: moni nainen ei kavahda rahattomutta tai itsensä etsimistä, vaan sitä, että ei edes etsi töitä vaan jättäytyy yhteiskunnan elätiksi. Tiedän monia mukavia työttömiä miehiä, jotka ovat työttömänä saaneet parisuhteen, mutta he etsivät aktiivisesti töitä/kouluttautuvat uudelleen. Siinä ei ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa, että ei edes yritä elättää itseään.

-eri jolle vastasit

Elä nyt taas jaksa alkaa jankkaamaan paskaa. Kyllä teidän selitykset on jo niin moneen kertaan kuultu.

Muttei ymmärretty. Siksihän sinä täällä olet jo toista vuotta jankannut samaa paskaa.

Hyvin on ymmäretty. Raha on kaikista tärkeintä, voitte lopettaa jo todistelemasta toisin.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi arvostella kenenkään ulkonäköä, mutta en olisi kiinnostunu jo pelkän tuon valokuvan perusteella. Muutenkin tulee vaikutelma jostain äärimmäisen tylsästä tyypistä. 

Et haluaisi arvostella, mutta kuitenkin arvostelet ja esität lisäksi omia mielipiteitäsi hänen oletetusta luonteestaan? Tiedätkö mitä? Eipä tuota artikkelin naista olla sinulle tyrkyttämässäkään, eikä hänkään todennäköisesti olisi kiinnostunut sinusta. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini oli se, että jos liru näyttäisi oikeasti huonolta pitkänä, niin noilla malleillakin olisi kaikilla lyhyt tukka.

Ei noissa mallien kuvissa ollut kyllä yhtäkään pitkää lirutukkaa.

Pitkä ja todella ohut oli monessa. En sitten kyllä tiedä, että mitä liru tarkoittaa, joten vetäydyn tästä keskustelusta.

Tässä esimerkki lirusta, jota ei todellakaan kannata kasvattaa pitkäksi:

http://www.thesundaytimes.co.uk/sto/multimedia/dynamic/00219/Hermione-N…

Ja vaikka ei suomalainen olekaan, niin suomalaisilla on samanlainen hiustyyppi varsin yleinen.

Ja vielä Hermione pitkähiuksisena: http://img.dailymail.co.uk/i/pix/2007/10_03/spooksMS2010_468x578.jpg

Arvaan, että tuohon on jo tarvittu melkoinen määrä muotoilutuotteita.

Näyttää 5x paremmalta pidemmällä. Mikäs vika muotoilutuotteissa?

T: Mies

Ei mitään vikaa, jos haluaa käyttää aikaansa jatkuvaan hiusten laittamiseen.Itse arvostan "wash and go" -hiuksia, koska joudun pesemään hiukset lähes joka päivä liikuntaharrastusten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointtini oli se, että jos liru näyttäisi oikeasti huonolta pitkänä, niin noilla malleillakin olisi kaikilla lyhyt tukka.

Ei noissa mallien kuvissa ollut kyllä yhtäkään pitkää lirutukkaa.

Pitkä ja todella ohut oli monessa. En sitten kyllä tiedä, että mitä liru tarkoittaa, joten vetäydyn tästä keskustelusta.

Tässä esimerkki lirusta, jota ei todellakaan kannata kasvattaa pitkäksi:

http://www.thesundaytimes.co.uk/sto/multimedia/dynamic/00219/Hermione-N…

Ja vaikka ei suomalainen olekaan, niin suomalaisilla on samanlainen hiustyyppi varsin yleinen.

Minäkään en tuollaista kasvattaisi pitkäksi, mutta onneksi polkkatukan voi toteuttaa naisellisestikin. Tämä on oikein viehättävä malli verrattuna poikatukkaan (tai sitten johonkin mustapunaiseen graafiseen tanttapolkkaan) https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/5e/b0/54/5eb0544435654f4b3b49…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saman ikäinen kun jutun nainen, ja olen ollut aikuisiälläni sinkkuna vain noin vuoden ensimmäisen avoliittoni päätyttyä. Kosijoista ei ole ollut pulaa ikinä, olen vain hyvin valikoiva.

Mutta en näytäkään 35-vuotiaalta täti-ihmiseltä kuten tuo jutun nainen! Kun on hoikka, pitkähiuksinen, mutta ei muovinen tekokynsitukkaripsibimbo, vaan sopivasti meikkaava naapurintyttömäinen iloinen naisellinen nainen niin seuraa löytyy aika helposti. Ihan vakavasti otettavaa seuraakin siis, yhdenillanjuttuja en ole harrastanut sinkkunakaan.

Entäs jos on kuvailemasi kaltainen mutta seuraa ei löydy? Ei ylemmältä eikä alemmalta tasolta?

Joko luonteessa on joku suuri puute tai sitten ei ole ikinä poistunut kotiovesta ulos.

Ei pidä paikkaansa kumpikaan olettamus.

Sarita + "Erkki" = match made in heaven! Ei muuta kuin treffailemaan, Saritakin on sopivassa lapsentekoiässä. Toimikoon tuo artikkeli molempien soidinkutsuna.

Mutta anna mä arvaan....eivät kelpaa toisilleen? ;)

Vierailija kirjoitti:

Omassa ystäväpiirissäni on pari tällaista tahtonsa vastaisesti ikisinkkua, jotka ovat avautuneet siitä, miten suurin osa miehistä on paskoja, eikä hyviä tunnu olevan vapaana. Tilanteita on tietysti monia, samaten syitä sinkkuuteen, mutta ainakin heidän kohdallaan peräänkuuluttaisin kärsivällisyyttä. Heillä on korkeat kriteerit miehille, mutta ei ns. perinteisessä mielessä - ei ole pakko olla rikas ja mielettömän komea, kunhan on jollain lailla kunnollinen ja katseenkestävä. Heille ei kuitenkaan kelpaa kukaan, koska "ei synkkaa" tai "eivät kohtaa tunnetasolla". No, siihenhän on aika paha sanoa mitään, jos ei ole fiilistä, ei vaan sytytä. Miehen pitäisi olla valloittavan hurmaava, hauska, rento, mukava, ja yhteyden syntyä heti, tai muuten "ei vaan ole oikea fiilis". Ja he tekevät päätöksen tuosta miehen luonteen soveltuvuudesta todella nopeasti, jo ensi tapaamisella. Kaikki, jotka täyttävät heidän kriteerinsä heti, paljastuvat yleensä monia naisia pyörittäviksi pleijereiksi tai yhden illan juttujen perässä juokseviksi. Kaikki muut miehet ovat heistä jäykkiä ja kankeita, ankean oloisia ihmisiä. Aivan kuin he eivät käsittäisi, että valtaosa ihmisistä on aluksi enemmän tai vähemmän varautuneita, ja niin luonteen parhaat kuin huonoimmatkin puolet selviävät  vasta tutustuessa. Etenkin, jos mies on kiinnostunut naisesta, voi raavastakin miestä vähän ujostuttaa. Eikä moni muutenkaan heittele niitä ronskimpia ja hulluimpia vitsejään heti ensi kättelyssä, ennen kuin on vähän tutustuttu, että ovatko huumorintajut samalla aallonpituudella.  

Heitä molempia yhdistää se, että he ovat töissä naisvaltaisilla aloilla, eivätkä harrastuksissaankaan juuri tapaa miehiä. Miehiin he tutustuvat pääasiassa baareissa tai Tinderissä. Jos he esimerkiksi tapaavat baarissa mukavan ja hauskan miehen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan, ja jonka kanssa he sopivat treffit lähipäivinä, niin mies paljastuu aina pettymykseksi, on kylmä ja jäykkä tai muuten vaan eri henkisen oloinen ihminen. Aivan kuin olisi yllätys, että pienessä hiprakassa juhlatuulella oleva mies on erilainen arkena selvinpäin, kun tapaa naisen, johon ehkä ehti jo vähän ihastua, ja yrittää parhaansa vakuuttaakseen olevansa poikaystävämatskua. Minusta pitäisi hetken aikaa tutustua, että saisi paremman käsityksen miehen luonteesta, mutta nämä ystäväni julistavat vain yksien treffien perusteella, että mies ei ole tarpeeksi aito ja lämminhenkinen. Toivoisin heille rohkeutta uskaltaa vähän heittäytyä - se nyt vaan on niin, että täysin uusi ihminen ei yleensä aluksi tunnu täysin tutulta ja turvalliselta, vaan uuteen kumppaniehdokkaaseen tutustuessa on otettava riski ja oltava vähän poissa omalta epämukavuusalueeltaan. 

En oikein tiedä, miksi tuo "oikea tunne" on heille niin mielettömän tärkeä. Vertaavatkohan he ensitapaamista uuden Tinder-miehen kanssa siihen tunteeseen, mikä heillä oli lukioikäisinä, kun pääsi pitkäaikaisen ihastuksen pariksi ruotsin tunnilla? Mikäli tuollaista kutkuttavaa hiljalleen suhteeksi etenevää ihastusta vaatii, niin väitän, että on harvinaista, että sellainen löytyy sattumalta baarista tai Tinderistä. Kannattaa ennemmin hakeutua miesten pariin muissa merkeissä, kuten töissä tai harrastuksissa, tutustua miehiin ja katsoa rauhassa, herättääkö joku itsessä tunteita. Sillä lailla noita jalat alta vieviä ihastuksia parhaiten syntyy. Jos miehiä etsii tositarkoituksella treffipalstoilta, on hyväksyttävä se, että ihastumiselle on annettava aikaa, kun vastassa on tuntematon. Ei kannata vain teilata suoralta kädeltä joka miestä ensitreffien jälkeen, että ei oo mun tyyppiä. Ties vaikka olisivatkin, kun kunnolla tutustuisi, ja molemmat osapuolet rentoutuvat. 

Valitettavalta kuulostaa. Ikäänkuin nuo sinunkin ystäväsi haluaisivat ns. valmiiseen pöytään. Miehen pitää jo heti valmiiksi olla naiselle hurmaava, hauska, rento ja mukava. Kaikki heti. Voisiko nainen yrittää itse johdatella asiaa siihen suuntaan kuin haluaa, ja näin saada luotua sitä yhteyttä? Se alussa nähty vaiva, muutaman tapaamisen aikana, voi lopulta maksaa itsensä takaisin, kun tosiaan molemmat osapuolet alkavat kunnolla rentoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnistin paljon Sarin haastattelusta. Olin sinkku nelikymppiseksi asti, enkä ihan tiedä, mistä se johtui.

Olin laiha pitkätukkainen blondi ja käytin minihameita, kysyttiin jopa useasti malliksi ihan kadulla, eli ulkonäössä ei ollut varmaankaan miesten mielestä vikaa.

Olen kuitenkin erittäin ujo. Minun täytyy saada tutustua mieheen paremmin, ennenkuin vapaudun eli en ole karsimaattinen ulospäonsuuntautunut persoona. Myöskään seksiä en halunnut ns vieraiden kanssa vaan olisi pitänyt tuntea paremmin.

Pääsin usein treffeille kyllä, mutta ne eivät IKINÄ johtaneet mihinkään jatkoon. Koin miesten haluavan vain helppoa seksiä ja koska sitä ei ollut, niin siirtyivät helpompiin naisiin.

Kysyin joiltain, että mikä oli vikana ja vastaus oli, että eivät tunteneet kanssani olevan kemiaa. Eli seksinsaannin vaikeus kai oli syynä.

Lopulta nelikymppisenä tutustuin samanikäisern eronneeseen mieheen, joka jaksoi piirittää eikä lannistunut ujoudestani. Seurusteltiin monta kk ja tutustuttiin ennen kuin oli seksiä. Hän kai jo tiesi, mitä halusi ja oli saanut sen verran paljon seksiä siihen ikään mennessä, että se ei ollut maailman tärkein juttu ja jaksoi odottaa. Nyt naimisissa hänen kanssaan. Olen miettinyt, että mikä tässä erosi aikaisempiin tapailuihin, niin se oli se, että mies jaksoi tutustua vanhanaikaisesti ja hitaasti.

Jutun Erkillekin suosittelisin oman ikäisiä tai jopa hivenen vanhempia naisia, 45-v kokematon mies ei ole kuumaa valuuttaa naisten keskuudessa. Yleensäkin ihmiset pariituvat oman ikäluokkansa puitteissa. Ehkä joku vauvakuumeinen voi hänet huijata isäksi - tai ihan sovitusti toteuttaa yhteisen lapsitoiveen ilman parisuhdetta, jolloin saa biologisen lapsensa, mutta ei kyllä saa siis suhdetta nuoren naisen kanssa. Hän voisi myös miettiä mahdollisuutta lähteä uusperheeseen. Eli Erkin pitäisi miettiä, että kumpi on tärkeämpää nainen vai lapsi ja että täytyykö ne haaveet toteuttaa välttämättä yhden ja saman naisen kanssa. - Lapsi vauvakuumeisen kolmikymppisen kanssa ilman suhdetta ja suhde 40-50- v naisen kanssa?[/

Tuskin kyseessä oli mikään seksinsaannin vaikeus tai helppous. Jos ihminen on niin tunnevammainen, että kestää kuukausia päästä edes lähelle, voi olla aika varma, ettei ainakaan suomalainen mies kiinnostu.

Miehistä 99% on todennäköisesti valmiimpi joustamaan esim ulkonäköasioissa kuin näkemään tolkuttomasti vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Miksi miehet sitten kaljuuntuvat, vaikka tukan kasvattamiseen ei vaadita yhtään mitään?

Herran jestas tätä naisten logiikka! :DD

Auttakaa minua, muuten pidän 90% naisista idiootteina.

Kokoajanhan helsingin sanomissa on joku vanha läski itkemässä. Elämässä on hauskaa se, että naisten biologia ei pysy heidän vaatimuksiensa perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla näistä yhtyy en ole koskaan seurustellut -ihmisillä on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset. Mies voi olla fiksu ja luotettava ilman korkeakoulutustakin. Ja nainen voi olla vaimomatskua vaikka olisikin pullukka tai ns tavallisen näköinen.

Voi kuule... olen treffaillut vaikka kuinka montaa korkeakoulutettua ja fiksua miestä, mutta yksikään heistä ei ole napannut. Olen treffaillut myös montaa duunarimiestä, mutta yksikään heistäkään ei ole napannut. Olen ihastunut elämässäni vain muutaman kerran, ja ne miehet ovat olleet vähän hipsterimäisiä ja erikoisia tyyppejä, jotka eivät puolestaan ole olleet minusta kiinnostuneita. Että voisitte jo lopettaa nuo "liian kovat vaatimukset" -juttunne. En mä voi pakottaa tunteita, jos niitä ei ole. Siksi olen mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa mulla ei ole tunteita.

Ei ole korkeat vaatimukset, mutta etsit kaikista harvinaisinta miestyyppiä, eli jotain marginaaliin kuuluvaa oman tiensä kulkijaa. Silti varmaan pitäisi kuitenkin tehdä rahaa, eikä olla hukassa itsensä kanssa? 

*sigh*

Onko teillä rahasta jankkaajilla jotain patoumia? Ettekö ole itse kelvanneet omana itsenänne kenellekään, joten kuvittelette että rahalla saa ja hevosella pääsee?

Newsflash: elätän itseni. Toki se on ihan kiva, jos miehelläkin on sen verran rahaa, että se pääsee mun reissuille mukaan, mutta kyllä mä voin tyttökavereidenkin kanssa reissata :) Jos mies taas on rahaton mutta sille on silti ok, että mä reissaan ja käyn ulkona syömässä ja teatterissa tyttökavereiden kanssa, niin saa mun puolestani olla vaikka miten "hukassa" itsensä kanssa ja työttömänä etsiä itseään. Jos mulla on tunteita kyseistä tyyppiä kohtaan, niin ei siihen vaikuta sen rahatilanne suuntaan tai toiseen :) Aattele!

Oletkohan rehellinen? Epäilen aika vahvasti tuollaisten naisten olemassaoloa. Sain kuitenkin vähän toivoa nyt tyttöystävän etsimiseen. Olen elämääni tyytyväinen pitkäaikaistyötön.

Vinkki: moni nainen ei kavahda rahattomutta tai itsensä etsimistä, vaan sitä, että ei edes etsi töitä vaan jättäytyy yhteiskunnan elätiksi. Tiedän monia mukavia työttömiä miehiä, jotka ovat työttömänä saaneet parisuhteen, mutta he etsivät aktiivisesti töitä/kouluttautuvat uudelleen. Siinä ei ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa, että ei edes yritä elättää itseään.

-eri jolle vastasit

Elä nyt taas jaksa alkaa jankkaamaan paskaa. Kyllä teidän selitykset on jo niin moneen kertaan kuultu.

Muttei ymmärretty. Siksihän sinä täällä olet jo toista vuotta jankannut samaa paskaa.

Hyvin on ymmäretty. Raha on kaikista tärkeintä, voitte lopettaa jo todistelemasta toisin.

Raha ei ole tärkeää. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin? Mitä luulet, että tapahtuisi jos kaikki ihmiset jäisivät kotiin työttömyystuen/toimeentulotuen turvin? Koko talous kaatuisi sekunnissa. Työttömyys- ja toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi kunnes saa elämänsä taas kasaan. Miksi luulet, että kukaan työssäkäyvä ihminen pitäisi sinua tavoittelemisen arvoisena ihmisenä, jos olet niin laiska/kunnianhimoton sohvalla makaava luuseri, joka ei edes yritä saada töitä?

Jos oikeasti ajattelet, että olet todellinen saalis, niin lopeta edes työssäkäyvistä naisista haaveilu ja heidän lompakollaan loisiminen. Suuntaa tarmosi naisiin, jotka ovat omasta halustaan pitkäaikaistyöttömiä.

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Miksi miehet sitten kaljuuntuvat, vaikka tukan kasvattamiseen ei vaadita yhtään mitään?

Ajattelepa kirjoittamaasi oikein kunnolla ja mieti missä kohdassa logiikkasi ontuu eniten.

Naisen logiikkaa, se on paras ignoorata sellaisenaan, toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Todistaa tosin sen että naisista heikoin 20% on kelvottomia parisuhteeseen tyhmyytensä vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla näistä yhtyy en ole koskaan seurustellut -ihmisillä on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset. Mies voi olla fiksu ja luotettava ilman korkeakoulutustakin. Ja nainen voi olla vaimomatskua vaikka olisikin pullukka tai ns tavallisen näköinen.

Voi kuule... olen treffaillut vaikka kuinka montaa korkeakoulutettua ja fiksua miestä, mutta yksikään heistä ei ole napannut. Olen treffaillut myös montaa duunarimiestä, mutta yksikään heistäkään ei ole napannut. Olen ihastunut elämässäni vain muutaman kerran, ja ne miehet ovat olleet vähän hipsterimäisiä ja erikoisia tyyppejä, jotka eivät puolestaan ole olleet minusta kiinnostuneita. Että voisitte jo lopettaa nuo "liian kovat vaatimukset" -juttunne. En mä voi pakottaa tunteita, jos niitä ei ole. Siksi olen mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa mulla ei ole tunteita.

Ei ole korkeat vaatimukset, mutta etsit kaikista harvinaisinta miestyyppiä, eli jotain marginaaliin kuuluvaa oman tiensä kulkijaa. Silti varmaan pitäisi kuitenkin tehdä rahaa, eikä olla hukassa itsensä kanssa? 

*sigh*

Onko teillä rahasta jankkaajilla jotain patoumia? Ettekö ole itse kelvanneet omana itsenänne kenellekään, joten kuvittelette että rahalla saa ja hevosella pääsee?

Newsflash: elätän itseni. Toki se on ihan kiva, jos miehelläkin on sen verran rahaa, että se pääsee mun reissuille mukaan, mutta kyllä mä voin tyttökavereidenkin kanssa reissata :) Jos mies taas on rahaton mutta sille on silti ok, että mä reissaan ja käyn ulkona syömässä ja teatterissa tyttökavereiden kanssa, niin saa mun puolestani olla vaikka miten "hukassa" itsensä kanssa ja työttömänä etsiä itseään. Jos mulla on tunteita kyseistä tyyppiä kohtaan, niin ei siihen vaikuta sen rahatilanne suuntaan tai toiseen :) Aattele!

Oletkohan rehellinen? Epäilen aika vahvasti tuollaisten naisten olemassaoloa. Sain kuitenkin vähän toivoa nyt tyttöystävän etsimiseen. Olen elämääni tyytyväinen pitkäaikaistyötön.

Vinkki: moni nainen ei kavahda rahattomutta tai itsensä etsimistä, vaan sitä, että ei edes etsi töitä vaan jättäytyy yhteiskunnan elätiksi. Tiedän monia mukavia työttömiä miehiä, jotka ovat työttömänä saaneet parisuhteen, mutta he etsivät aktiivisesti töitä/kouluttautuvat uudelleen. Siinä ei ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa, että ei edes yritä elättää itseään.

-eri jolle vastasit

Elä nyt taas jaksa alkaa jankkaamaan paskaa. Kyllä teidän selitykset on jo niin moneen kertaan kuultu.

Muttei ymmärretty. Siksihän sinä täällä olet jo toista vuotta jankannut samaa paskaa.

Hyvin on ymmäretty. Raha on kaikista tärkeintä, voitte lopettaa jo todistelemasta toisin.

Raha ei ole tärkeää. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin? Mitä luulet, että tapahtuisi jos kaikki ihmiset jäisivät kotiin työttömyystuen/toimeentulotuen turvin? Koko talous kaatuisi sekunnissa. Työttömyys- ja toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi kunnes saa elämänsä taas kasaan. Miksi luulet, että kukaan työssäkäyvä ihminen pitäisi sinua tavoittelemisen arvoisena ihmisenä, jos olet niin laiska/kunnianhimoton sohvalla makaava luuseri, joka ei edes yritä saada töitä?

Jos oikeasti ajattelet, että olet todellinen saalis, niin lopeta edes työssäkäyvistä naisista haaveilu ja heidän lompakollaan loisiminen. Suuntaa tarmosi naisiin, jotka ovat omasta halustaan pitkäaikaistyöttömiä.

Seli seli.

Olen 26-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut. Tähän on monia syitä, ja tiedostan niitä vuosi vuodelta paremmin.

Ensinnäkin elämäni on ollut melko rankkaa, ja kotoa olen saanut todella huonot eväät rakkauselämään. Vanhempieni suhde oli hyvin kaverillinen, ja äiti jaksoi varoitella miehistä ja heidän seksinnälästään. Ulkonäköäni väheksyttiin jatkuvasti, ja luulinkin vuosia olevani todella ruma, vaikka todellisuudessa olen ihan normaalinnäköinen. Näitä ongelmia on työstetty terapiassa vuosia, mutta ei se helppoa ole ollut.

Kotoa saatujen vaikutteiden seurauksena tiedostamattani kuljin pitkään muurit ylhäällä ja pelkäsin kaikkia miehiä. En uskaltanut antaa kenellekään mahdollisuutta ja häpesin itseäni suuresti. Pahimmat tuskat ovat onneksi helpottaneet, mutta ihastun edelleenkin melko harvoin, koska kaipaan niin paljon turvallisuutta elämässäni ja voimakas ihastuminen heiluttaa paattia aika paljon.

Kuten huomaatte, kohdallani kyse on ollut lähinnä omista sisäisistä kamppailuistani, ei tukan pituudesta, painosta tai jääkiekkoilijamiehistä haaveilemisesta. On siis turha vetää mutkat suoriksi -tyyppisiä ratkaisuja ja vaikka väittää, että kaikki naiset ovat nirsoja, kun todellisuus on paljon monisyisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla näistä yhtyy en ole koskaan seurustellut -ihmisillä on yksinkertaisesti liian kovat vaatimukset. Mies voi olla fiksu ja luotettava ilman korkeakoulutustakin. Ja nainen voi olla vaimomatskua vaikka olisikin pullukka tai ns tavallisen näköinen.

Voi kuule... olen treffaillut vaikka kuinka montaa korkeakoulutettua ja fiksua miestä, mutta yksikään heistä ei ole napannut. Olen treffaillut myös montaa duunarimiestä, mutta yksikään heistäkään ei ole napannut. Olen ihastunut elämässäni vain muutaman kerran, ja ne miehet ovat olleet vähän hipsterimäisiä ja erikoisia tyyppejä, jotka eivät puolestaan ole olleet minusta kiinnostuneita. Että voisitte jo lopettaa nuo "liian kovat vaatimukset" -juttunne. En mä voi pakottaa tunteita, jos niitä ei ole. Siksi olen mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa mulla ei ole tunteita.

Ei ole korkeat vaatimukset, mutta etsit kaikista harvinaisinta miestyyppiä, eli jotain marginaaliin kuuluvaa oman tiensä kulkijaa. Silti varmaan pitäisi kuitenkin tehdä rahaa, eikä olla hukassa itsensä kanssa? 

*sigh*

Onko teillä rahasta jankkaajilla jotain patoumia? Ettekö ole itse kelvanneet omana itsenänne kenellekään, joten kuvittelette että rahalla saa ja hevosella pääsee?

Newsflash: elätän itseni. Toki se on ihan kiva, jos miehelläkin on sen verran rahaa, että se pääsee mun reissuille mukaan, mutta kyllä mä voin tyttökavereidenkin kanssa reissata :) Jos mies taas on rahaton mutta sille on silti ok, että mä reissaan ja käyn ulkona syömässä ja teatterissa tyttökavereiden kanssa, niin saa mun puolestani olla vaikka miten "hukassa" itsensä kanssa ja työttömänä etsiä itseään. Jos mulla on tunteita kyseistä tyyppiä kohtaan, niin ei siihen vaikuta sen rahatilanne suuntaan tai toiseen :) Aattele!

Oletkohan rehellinen? Epäilen aika vahvasti tuollaisten naisten olemassaoloa. Sain kuitenkin vähän toivoa nyt tyttöystävän etsimiseen. Olen elämääni tyytyväinen pitkäaikaistyötön.

Vinkki: moni nainen ei kavahda rahattomutta tai itsensä etsimistä, vaan sitä, että ei edes etsi töitä vaan jättäytyy yhteiskunnan elätiksi. Tiedän monia mukavia työttömiä miehiä, jotka ovat työttömänä saaneet parisuhteen, mutta he etsivät aktiivisesti töitä/kouluttautuvat uudelleen. Siinä ei ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa, että ei edes yritä elättää itseään.

-eri jolle vastasit

Elä nyt taas jaksa alkaa jankkaamaan paskaa. Kyllä teidän selitykset on jo niin moneen kertaan kuultu.

Muttei ymmärretty. Siksihän sinä täällä olet jo toista vuotta jankannut samaa paskaa.

Hyvin on ymmäretty. Raha on kaikista tärkeintä, voitte lopettaa jo todistelemasta toisin.

Raha ei ole tärkeää. Miksi haluat ymmärtää tahallaan väärin? Mitä luulet, että tapahtuisi jos kaikki ihmiset jäisivät kotiin työttömyystuen/toimeentulotuen turvin? Koko talous kaatuisi sekunnissa. Työttömyys- ja toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi kunnes saa elämänsä taas kasaan. Miksi luulet, että kukaan työssäkäyvä ihminen pitäisi sinua tavoittelemisen arvoisena ihmisenä, jos olet niin laiska/kunnianhimoton sohvalla makaava luuseri, joka ei edes yritä saada töitä?

Jos oikeasti ajattelet, että olet todellinen saalis, niin lopeta edes työssäkäyvistä naisista haaveilu ja heidän lompakollaan loisiminen. Suuntaa tarmosi naisiin, jotka ovat omasta halustaan pitkäaikaistyöttömiä.

Seli seli.

Kertoisitko mikä tässä on "seli seli"? Ei mua kiinnosta seurustella miehen kanssa joka makaa kaikki päivät kotona koko loppuelämänsä.

Ja kerrotko myös samalla sen, että miksi sinä haluat työsskäyvän naisen, vaikka et itse halua töihin? Eikö pitkäaikaistyöttömät naiset kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksei se erkki havahtunut hankkimaan lapsia aikaisemin? naiset että 45-vuotiaana se lapsijuna alkaa olla pikkuhiljaa ohi vaikka lapwia vielä saisi. lapsi vaatii aikuisen joka jaksaa eikä pappaa. ja vauvavuodet varmaan meneekin mutta lapsi on vielä lapsi 16-vuotiaana.

miehet kuvittelevat saavnsa kaiken. elämä ei vain mene niin..ensin rillutellaa 45-vuotiaaksi ja sitten pitäisi saada 20-kymppinen missi joka hoitaa lapset...

Tai sitten ihan tavallinen, 37-vuotias nainen, jolla ei ole kovin kauheasti mt-ongelmia, mutta se on ilmeisesti artikkelin diplomi-insinööriltä aivan liikaa vaadittu?

Olen 38-vuotias di-nainen ja sinkku, lapsen haluaisin jos se vielä onnistuu. Kuitenkin Erkin vaatimukset rajaavat minut pois, koska olen kärsinyt masennuksesta ja mulla on kissoja, joita pidän tärkeinä perheenjäseninä. Luulen että sama koskee aika montaa muuta lähemmäs nelikymppistä naista. Ei kelvata Erkille :)

Minäkin olen 38-vuotias nainen, lähihoitaja, lapsirakas, normaalipainoinen ja valitettavasti lemmikitön. Olen allerginen kissoille ja koiraa en ole uskaltanut hankkia, koska työni on kolmivuorotyötä johon sisältyy myös satunnaisesti 12 tunnin työvuoroja. Sellaisina aikoina en olisi koiraa ulkoiluttamassa 14 tuntiin yhtäjaksoisesti ja mielestäni se on aika paljon vaadittu koiralta.

Haluaisin toki lapsia, mutta haluan myös ensin tutustua kunnolla mieheen, jonka kanssa lapsia haluaisin. Vaikka tapaisin miehen huomenna, olisin todennäköisesti jo lähes nelikymppinen ennen kuin perheen perustaminen tulisi ajankohtaiseksi. En mitenkään voi enää tässä vaiheessa elämääni luvata kellekään, että pystyn raskaaksi tulemaan ja lasten teko kanssani onnistuu. Tästä syystä katson itse, etten uskaltaisi alkaa seurustelemaan Erkin kanssa. En halua suhdetta, jossa biologisten tosiasioiden vuoksi voin hyvinkin joutua tilanteeseen, että mies leimaa minut mummoksi ja jättää.

Lisäksi mulla on masennusta taustalla, joka johtui lapsettomuuskipuiluista ja siitä, että oli pakko alkaa vakavissaan miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että jäänkin lapsettomaksi. Nyt olen sen vaihtoehdon kanssa sinut ja toivoisin mahdollisen tulevan puolisonikin olevan. En siis kelpaisi Erkille paitsi masennustaustani, myöskään tämän lapsettomuusasian vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 26-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut. Tähän on monia syitä, ja tiedostan niitä vuosi vuodelta paremmin.

Ensinnäkin elämäni on ollut melko rankkaa, ja kotoa olen saanut todella huonot eväät rakkauselämään. Vanhempieni suhde oli hyvin kaverillinen, ja äiti jaksoi varoitella miehistä ja heidän seksinnälästään. Ulkonäköäni väheksyttiin jatkuvasti, ja luulinkin vuosia olevani todella ruma, vaikka todellisuudessa olen ihan normaalinnäköinen. Näitä ongelmia on työstetty terapiassa vuosia, mutta ei se helppoa ole ollut.

Kotoa saatujen vaikutteiden seurauksena tiedostamattani kuljin pitkään muurit ylhäällä ja pelkäsin kaikkia miehiä. En uskaltanut antaa kenellekään mahdollisuutta ja häpesin itseäni suuresti. Pahimmat tuskat ovat onneksi helpottaneet, mutta ihastun edelleenkin melko harvoin, koska kaipaan niin paljon turvallisuutta elämässäni ja voimakas ihastuminen heiluttaa paattia aika paljon.

Kuten huomaatte, kohdallani kyse on ollut lähinnä omista sisäisistä kamppailuistani, ei tukan pituudesta, painosta tai jääkiekkoilijamiehistä haaveilemisesta. On siis turha vetää mutkat suoriksi -tyyppisiä ratkaisuja ja vaikka väittää, että kaikki naiset ovat nirsoja, kun todellisuus on paljon monisyisempi.

Täällä toinen samanlainen :) Mullakin on muurit korkealla. Mua on kiusattu koko mun nuoruus ja vasta aikuisiällä joku on ensimmäistä kertaa sanonut mua kauniiksi. Ei sillä, että kauneus olisi mikään naisena olemisen tärkein asia, mutta koska mun ulkonäköä on haukuttu koko mun lapsuus ja nuoruus (olen pieni, hoikka, lautarintainen, isopäinen ja isonenäinen) ja lisää pontta kiusaamiseen on saatu mun hyvästä koulumenestyksestä, niin olen saanut sellaisen vääristyneen kuvan, että yhteiskunta ei välitä älykkyydestä vaan pelkästään ulkonäöstä (siis naisten kohdalla). Siksi mulla on äärettömän huono itsetunto ja välillä ihmisten silmiin katsominen ja ääneen puhuminenkin on vaikeaa. Olen pikkuhiljaa saanut enemmän rohkeutta, mutta silti jos ihastun edes vähänkin, niin menen ihan lukkoon, enkä saa sanottua mitään järkevää ja häpeän itseäni ja ulkonäköäni ja ajattelen ettei tuo voi koskaan minusta kiinnostua. Siksi annan luultavasti aika torjuvia signaaleja, jolloin kukaan mies ei varsinkaan enää lähesty minua koska ajattelevat että olen ylimielinen enkä ole kiinnostunut. Tinder on auttanut siinä, että pystyn keskustelemaan netin välityksellä luontevasti ja hauskasti jolloin live-tapaaminen on helpompaa, mutta valitettavasti liian moni mies etsii siellä vain seksiseuraa ja häipyvät kun en kolmansienkaan treffien jälkeen "anna".

Naurattaa näissä ketjuissa, kuin (samat??) mansplainaajat ilmestyvät aina viskomaan vakkarikommenttinsa ja selostamaan, miten naiset o i k e a s t i  ajattelevat. Olen toki hyvin kiitollinen siitä, että viisaat miehet kertovat minulle, mitä ajattelen, kun en näköjään itse sitä tiedä.