Aion puhua totta sateenkaariperheen lapselle!

Onko vanhenpien fyysinen, synnytyssairaalassa todettu yhteiskunnan kapeisiin rajoihin sopiva sukupuoli todella tärkeintä vai se, mitä arvoja kyseinen vanhempi lapselle opettaa?

Se ei ole vastuullista että opettaa millainen sinun tulee sukupuolesi ja vanhempiesi sukupuolien perusteella olla vaan se, millainen ihminen olet itsellesi ja maailmalle. Ja sen opettamiseen ei tarvita testosteronia tai yhteiskunnan hyväksymää nimenomaan "naiselle" sopivaa käyttäytymistä kukallisen mekon kera.

Kaavoihin kangistuneet sukupuoliroolit eivät ole rakkauden, vanhemmuuden eivätkä ihmisyyden mittari.

Mikäli jotkut teistä ovat näin ahdasmielisiä ties mistä syystä, älkää lapsianne kuitenkaan myrkyttäkö vaan antakaa heidän kasvaa ulos tästä vankilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa täällä olevasta pourkasta haluaisi evätä lasten oikeudet kokonaan. Lapsella on oikeus isään ja äitiin. Lapsella on oikeus saada tietää. Vain rikollismielinen pyrkii salaamaan tällainen tieto. Vain rikollinen haluaa lapselleen pahaa. Oksettaa.

Lapsella on oikeus rakkauteen, ymmärrykseen, suojaan, huolenpitoon, kehityksen tukemiseen, koulutukseen, turvallisuuteen... Näiden asioiden takaaminen ei ole kiinni siitä, onko lapsella isä ja äiti, kaksi äitiä, kaksi isää, yksi isä tai yksi äiti tai vaikka vain isovanhemmat. Riittää että ympärillä on joku aikuinen tai aikuisia, jotka haluavat nämä asiat lapselle taata.

Sekä lapsella on oikeus saada se tieto, kuka hänen isä tai äiti taikka molemmat vanhemmat ovat. Vain rikollinen salaa asiat

Lapsen isä tai äiti tai isät ja äidit ovat ne henkilöt, jotka heidät kasvattavat. Sukusolujen luovuttaja voi olla toinen henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Syy miksi tätä ei haluta kertoa on pelko. Pelko siitä että lapsi haluaa löytää ja tavata niitä oikeita vanhempia. Tässä saatetaan tuntea pelkoa siitä että menettävät otteen lapsistaan tai mustasukkaisuutta siitä että jostakin toisesta tulee tärkeitä.

Mitähän sä nyt yrität sanoa? Kyllä se kerrotaan, että lapsi ei ole sateenkaariperheen ainakaan molempien vanhempien biologinen jälkeläinen. Eiköhän lapsi sen itsekin ole ennen 18. syntymäpäiväänsä ymmärtänyt muutenkin. Ap haluaa tälle lapselle kertoa, että siinä on jotain vikaa. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menettää isän mukana paljon: tädit,sedät, serkut, ukit,mummit - 50% verisukulaisistaan. Mut hei, on äippä tilalla!

Sateenkaariperheissä on yhtä lailla kahdet sukulaiset. Montako setää, tätiä ja serkkua olisi riittävä määrä? Mitä, jos heteroperheen vanhemmat ovat ainokaisia lapsia, kai kerrot, että siitä pitää olla katkera ja vihainen? Onhan se epänormaalia, onhan?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa älyttömältä. Koskeeko tämä tosiaan kaikkai heteroperheitä, jossa on jouduttu käyttämään ulkopuolisia sukusoluja? Jos ei, mikään perustelusi ei ole järkevä.

Olen itse yh-äidin lapsi. Hedelmöityin vahingossa, nuorten seurustelusuhteen alkumetreillä. "Isäni" ei halunnut lasta ja jätti äitini, enkä minä ole koskaan tavanut isääni.

Olen elänyt tavattoman rikkaan ja rakastetun lapsuuden ja elämän. En ole tuntenut, että minulta puuttuisi mitään. Minulla on ollut läheinen suku ja monta turvallista miehenmallia. En ole koskaan kaivannut omaa isää. Mitä on tämä isänkaipuu, josta puhut?

Nyt vanhempana ajattelen, että tietysti lapselle on parasta, jos hänellä on ehjä perhe. Mielestäni kahden naisen, jotka ovat hankkineet suunnitellut lapset, perhe on ehdottoman ehjä. Kaiki ovat paikalla.

Kyllä minulle olisi kelvannut toinen rakastava äiti mukaan perheeseeni, jos äitini olisi ollut lesbo. Ei sillä, varmasti isäkin olisi kelvannut, tai rakastava isäpuoli. Mutta minulla ei ole näistä mitään, mutta olen silti kokonainen. :)

Miten sekaisin tai paha on ihminen, joka tätä alapeukuttaa? Kirjoittaja ei saisi olla onnellinen, kun hänen pitäisi olla katkera ja vihainen - sekopäistä!

Jos olisin tuo lapsi ja löytäisin isäni niin ei siitä miehestä ikinä tulisi minulle oikeaa isää/vanhempaa. Tuskin kyseessä oleva äijä edes haluaa isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ap jaksa. Sulla ei ole muuta ongelmaa kuin se, että et hyväksy homoja. Kannatti sitten vetäistä lapset mukaan peliin?

Miksi pitäisi antaa lapsen tulla aivopestyksi? Sehän olisi julmaa. 

Mistä aivopesusta puhut? Et vain kestä, että sateenkaariperheen lapsi on tyytyväinen elämäänsä, koska se ei sun arvojen mukaan ole oikein.

Olen heteroperheen lapsi, ja mulle on ihan sama, onko äitini ja isäni mun biologisia vanhempia vai ei. Jos nyt saisin kuulla, että olen syntynyt jonkun toisen soluista, niin isäni ja äitini eivät koskaan silti lakkaisi olemasta vanhempiani.

Kyllähän ap on oikeassa. Nyt on vain niin muotia olla sateenkaariasialla, että ihan peruspsykologiset asiat unohtuvat. Kaikki ihmiset haluavat tietää biologiset juurensa. Ne adoptiolapset, jotka eivät koskaan syystä tai toisesta saa selville biovanhempiaan, pysyvät aina jollain tavalla ongelman traumatisoimina ja heillä on paljon tehtävää sen kysymyksen kanssa, keitä he ovat.

Minusta on erittäin julmaa ja ymmärtämätöntä olla kertomatta lapselle totuutta. Lapsi ymmärtää kyllä, miksei isää ei voi tavata ja ettei isä ole sosiaalinen isä, mutta teeskentely, ettei isä ole olemassa eikä hän saisi olla lapselle tärkeä edes kuvitelmissa on erittäin tuhoisaa. Ihminen identifioituu aina molempiin vanhempiinsa, ja jos häntä rangaistaan isän kaipuusta, on se sama kuin sanoa hänelle, että hän itse ei kelpaa sellaisena kuin on.

t. yksi jonka äiti yritti kieltää lapsiltaan isän

Vierailija kirjoitti:

Olen heteroperheen lapsi, ja mulle on ihan sama, onko äitini ja isäni mun biologisia vanhempia vai ei. Jos nyt saisin kuulla, että olen syntynyt jonkun toisen soluista, niin isäni ja äitini eivät koskaan silti lakkaisi olemasta vanhempiani.

On todella helppo heittää tuollaista, kun ei itse ole joutunut kokemaan asiaa konkreettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa älyttömältä. Koskeeko tämä tosiaan kaikkai heteroperheitä, jossa on jouduttu käyttämään ulkopuolisia sukusoluja? Jos ei, mikään perustelusi ei ole järkevä.

Olen itse yh-äidin lapsi. Hedelmöityin vahingossa, nuorten seurustelusuhteen alkumetreillä. "Isäni" ei halunnut lasta ja jätti äitini, enkä minä ole koskaan tavanut isääni.

Olen elänyt tavattoman rikkaan ja rakastetun lapsuuden ja elämän. En ole tuntenut, että minulta puuttuisi mitään. Minulla on ollut läheinen suku ja monta turvallista miehenmallia. En ole koskaan kaivannut omaa isää. Mitä on tämä isänkaipuu, josta puhut?

Nyt vanhempana ajattelen, että tietysti lapselle on parasta, jos hänellä on ehjä perhe. Mielestäni kahden naisen, jotka ovat hankkineet suunnitellut lapset, perhe on ehdottoman ehjä. Kaiki ovat paikalla.

Kyllä minulle olisi kelvannut toinen rakastava äiti mukaan perheeseeni, jos äitini olisi ollut lesbo. Ei sillä, varmasti isäkin olisi kelvannut, tai rakastava isäpuoli. Mutta minulla ei ole näistä mitään, mutta olen silti kokonainen. :)

Miten sekaisin tai paha on ihminen, joka tätä alapeukuttaa? Kirjoittaja ei saisi olla onnellinen, kun hänen pitäisi olla katkera ja vihainen - sekopäistä!

Mielenkiintoista, että tulkiset asian noin. Minusta alapeukut kertovat, etteivät kaikki välttämättä koe asiaa siten kuin yo. kirjoittaja, eikä hän voi yleistää omaa kokemustaan koskemaan kaikkia.

Ei ne heteroperheissä syntyneet ja kasvaneet kaikki ole viettäneet normaalia lapsuutta!

Mielummin järjissään olevat vanhemmat.

Taitaa ap olla itsekin oikea ongelmien kieltäjä. Miksi tuollaisia oikeaksi todistettuja mielipiteitä niin kovasti puolustat?

Suuntaisin sinuna vaikka energiani väkivallan ehkäisemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se totuusosio tässä missiossasi siis onkaan?

Eiköhän tämä "totuusosio" ole suurin piirtein tässä: "Aion siis ihan suoraan sanoa lapselle, että on ihan OK olla asiasta vihainen. Se mitä äitisi ovat sulle tehneet ei ole sun parhaaksi. Sulla on oikeus isään ja oikeus tuntea muutkin sukulaisesi. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä lapselleen niin, että lapsi joutuu 18-vuotiaaksi pähkäilemään että kukahan mun isi on ja sitten vielä jännittämään tämän isän tapaamista..."

Ja ehkä voisi lisätä: "Ei, sulla ei oikeasti ole kahta äitiä. Kun äitisi hankki sinut toisen naisen kanssa hedelmöityshoidoilla, niin he eivät ajatelleet sinun parastasi vaan omaa parastaan. He päättivät, ettet saa tuntea isääsi, koska niin oli heille helpompi ja nyt sinä kärsit siitä. Ja siitä saa olla vihainen."

 Sinulla on nyt mennyt totuus ja mielipide sekaisin.

Jos tuo ei ole totuus vaan pelkkä mielipide, niin sitten sateenkaarivanhemmilla ei ole mitään huolta. Heidän lapsensa eivät ikinä tule miettimään, kuka on isäni, isovanhempani, onkohan sisarpuolia... Lapsi ei ikinä kyseenalaista äitiensä valintaa ja tällaisille "totuudenpuhujille" voidaan vain nauraa makeasti yhdessä (teini-ikäisen) lapsen kanssa.

Eihän nykyäänkään ole yhtään sellaista lasta, joka kasvettuaan olisi alkanut etsiä juuriaan, vaikka ei olisi ikinä tavannut isäänsä? Vai onko sittenkin? 

Varmasti on, johtuen ap:n kaltaisista riidankylväjistä. Heille on tärkeämpää todistaa omaa pointti kuin antaa ihmisten olla onnellisia.

Ap:n kertoman mukaan äidit ovat nyt onnellisia, lapsi ei niinkään.

Eikös 10% lapsista ole jonkun muun siittämiä ja joku huijattu isäksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se totuusosio tässä missiossasi siis onkaan?

Eiköhän tämä "totuusosio" ole suurin piirtein tässä: "Aion siis ihan suoraan sanoa lapselle, että on ihan OK olla asiasta vihainen. Se mitä äitisi ovat sulle tehneet ei ole sun parhaaksi. Sulla on oikeus isään ja oikeus tuntea muutkin sukulaisesi. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä lapselleen niin, että lapsi joutuu 18-vuotiaaksi pähkäilemään että kukahan mun isi on ja sitten vielä jännittämään tämän isän tapaamista..."

Eiköhän niille lapsille kerrota pikkuhiljaa totuus ja mikä tilanne vallitsee yhteiskunnassa.

Eikös päivän sana ole rakkaus. Ei hetero.

Ihan hyvin voisi sateenkasrivanhemmat lyödä muita kirjalla päähän ja todeta että tämä on heidän totuus on oikein.

Ja ehkä voisi lisätä: "Ei, sulla ei oikeasti ole kahta äitiä. Kun äitisi hankki sinut toisen naisen kanssa hedelmöityshoidoilla, niin he eivät ajatelleet sinun parastasi vaan omaa parastaan. He päättivät, ettet saa tuntea isääsi, koska niin oli heille helpompi ja nyt sinä kärsit siitä. Ja siitä saa olla vihainen."

 Sinulla on nyt mennyt totuus ja mielipide sekaisin.

Jos tuo ei ole totuus vaan pelkkä mielipide, niin sitten sateenkaarivanhemmilla ei ole mitään huolta. Heidän lapsensa eivät ikinä tule miettimään, kuka on isäni, isovanhempani, onkohan sisarpuolia... Lapsi ei ikinä kyseenalaista äitiensä valintaa ja tällaisille "totuudenpuhujille" voidaan vain nauraa makeasti yhdessä (teini-ikäisen) lapsen kanssa.

Eihän nykyäänkään ole yhtään sellaista lasta, joka kasvettuaan olisi alkanut etsiä juuriaan, vaikka ei olisi ikinä tavannut isäänsä? Vai onko sittenkin? 

Varmasti on, johtuen ap:n kaltaisista riidankylväjistä. Heille on tärkeämpää todistaa omaa pointti kuin antaa ihmisten olla onnellisia.

Ap:n kertoman mukaan äidit ovat nyt onnellisia, lapsi ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lahjoittanut munasolujani, eikä mua kiinnosta, miten niiden on käynyt.  Jos mun ovelle ilmestyisi joku, joka väittäisi olevansa tämän perusteella mun lapseni, niin lähettäisin matkoihinsa. Ei se ole mun, vanhemmuus on muuta kuin biologiaa

Tuolla asenteella olisi parempi, jos et olisi luovuttajaksi ryhtynytkään. Et osaa olla ihminen ihmiselle, äitiyttähän tuollainen vieras ei olisi vaatimassa. Mutta toisaalta, ehkäpä lapsesi on perinyt kusipäisen luonteesi. joten no problem.

Olisko ap:n lapsi joka tarinan toinen sateekasrivanhempi.

Mistä muuten tuollainen viha?

Yritä sopeutua ja nauti lapsesta. Tai jätä heidät rauhaan,

Entä jos lapsi olisi adoptoitu heteroparille? Menisitkö silloinkin laukomaan "totuuksiasi"?

Mua lähinnä kiinnostaa, että mikä sun mielestä oikeuttaa sut puuttumaan toisten perheiden asioihin? Mä ymmärtäisin, jos lasta hakattaisiin tai jotain vastaavaa.

Uskontokin on satu, jota levitellään hämmästyttävän monissa perheissä. Alatko heidänkin lapsilleen laukomaan totuuksia? Joulupukkiinkaan ei saa kersat uskoa, kun eihän sekään ole totta. Tuskin tuosta aiheesta kuitenkaan vetäisit vastaavaa "totuudentorvi" -asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Trolloo. Porvooseen terveisiä.

Kiitos, viedään terveiset perille. Mistä päin lähettelet?

Ap:n kuvaama toiminta on paitsi ideologisesti värittynyt, lapsen kannalta erittäin vahingollinen ja manipulatiivinen. Ap yrittää muodostaa liittouman lapsen kanssa, tämän vanhempia vastaan. Lapsen tunteiden validoiminen, turvallisena ja saatavilla olevana sukulaisena oleminen on aivan jotain muuta kuin lapsen perheidentiteetin kyseenlaistaminen ja hänen altistaminen aikuistasoisille asioille. Ne ovat vanhingollisia hänen kehitykselleen.

Tämän vuoksi adoptiolapsille ei tule huudella naapurista, eikä hyvää tarkoittaen nyt ap:n sateenkaariperheen lasta valistaa tämän kenties haastavista tunteista koskien biologista alkuperäänsä. Näihin asioihin on saatavilla ammattilaisten ohjausta. Mikäli ap menee kertomaan tämän juttunsa tälle lapselle, kyse voi olla jopa lapsen kaltoinkohtelusta. Ei mistään kunnianloukkauksesta, vaan rikoksesta, joka kohdistuu lapseen. Henkinen väkivalta on myös rankaistavaa ja lasten kohdalla ei ole olemassa lievää pahoinpitelyä, joten rangaistusasteikko alkaa ap tavallisesta pahoinpitelystä. On myös mahdollista, että mahdollinen oma vanhemmuutesi joutuu tarkastelunalaiseksi, jos asiat etenevät näin pitkälle.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos onkin niin, että lapselle biologinen isä on kysymys, joka pohdituttaa ja vaikuttaa siltä, että äidit eivät sitä oikein hoksaa? No se asia otetaan esiin vanhemmille. Vanhemmat voivat ajatella, että siittiöiden luovuttaja on luovuttaja. Lapsi voi miettiä, että se onkin isä. Tai se voi olla vaihe, mutta lapsella pitää olla oikeus ja tilaa pohtia ja tuottaa näitä mielikuvia ja niitä tulee tukea, olla kiinnostuneita. Mitä sitten tiedetäänkin, niin sitä ruokitaan. Jos luovuttaja on tanskasta, monet ovat sitten kertoneet Tanskasta, käyneet Legolandiasta. Voi kuulostaa naivilta, mutta näin kuitenkin rakennetaan lapselle pohjaa, että tuolta on puolet perimästäni. 

Sateenkaariperheet ry:llä on tarjolla neuvontaa tällaisiin kysymyksiin. Siellä on sosiaali-, kasvatus, ja hoitopuolen ammattilaisia tarjoamassa neuvontaa niin perheille kuin ammattilaisille juuri tällaisiin kysymyksiin.  Itse asiassa ap voi itsekin ottaa yhteyttä sinne ja kysyä, että miten tämän sukulaislapsen puheisiin ja aloitteisiin voisi vastata. Useimmiten naisparit ovat perusteellisesti miettineet perhemuodon erityiskysymyksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he osaisivat kompuroimatta kohdata niitä lasten kasvaessa. Tai että kaikki olisivat ne kysymykset työstäneet. Kuten kaikilla vanhemmilla, jokaisella voi sokeat kohtansa. Ehkä tällä parilla todella on tässä jonkinlainen haaste. Ja ap näkee tässä lapsen aidon tarpeen saada äänensä kuuluviin, tunteensa vahvistetuksi ja tukea isä-kysymyksen ratkaisemiseksi. Se ratkaisu ei kuitenkaan voi olla lähtökohtaisesti oman perhemuodon kannalta kielteinen, eikä tulla ohi vanhempien.

Ole ap aidosti tämän lapsen puolella. Sinussa selvästi on tunne-elävyyttä, joten en voi uskoa sinun voivan elävän rauhassa niiden seurausten kanssa, joita kuvailemasi toimintasuunnitelma aiheuttaa lapselle. Ristiriita olisi kestämätön.