Lue keskustelun säännöt.
Aion puhua totta sateenkaariperheen lapselle!
22.01.2017 |
Minä tein jokin aika sitten "radikaalin" päätöksen. Minulla on suvussa sateenkaariperhe, kaksi naista joilla ns. yhteisiä lapsia. Vanhempi lapsista puhuu välillä siitä kun ei ole isää ja hänelle sitten vastataan, että "mutta sulla on kaksi äitiä, jotka rakastaa sua" ja "perheet on erilaisia" ym...
Lapsesta on vähitellen kouluun menon jälkeen alkanut tulla jotenkin vihainen ja turhautunut. Vika ei ole varsinaisesti siinä että on kaksi äitiä. On muitakin perheistä, joissa lapsi ei asu äidin ja isän kanssa, yleensä eron takia. Mutta näissä muissa perheissä lapsi TIETÄÄ kuka hänen isänsä on. Ja tämä lapsi ei tiedä. Mutta ilmeisesti hän tietää, että isän voi saada myöhemmin selville, mutta kuitenkin vasta myöhemmin aikuisena! Sitä ennen ei voi muuta kuin arvailla, että millainen se isä mahtaa olla!
Tätä tilannetta olen kovasti miettinyt ja tämä "radikaali" päätökseni on se, että aion olla lapsen puolella ja rehellinen hänelle. Murrosiässä viimeistään lapset muutenkin kyseenalaistaa asioita eikä riidoilta voi välttyä. Tulen taatusti olemaan epäsuosittu tämän valinnan takia (voin arvata että tämä kommentti saa aika paljon miinusta täällä AV-palstallakin), mutta näin aion tehdä. Aion siis ihan suoraan sanoa lapselle, että on ihan OK olla asiasta vihainen. Se mitä äitisi ovat sulle tehneet ei ole sun parhaaksi. Sulla on oikeus isään ja oikeus tuntea muutkin sukulaisesi. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä lapselleen niin, että lapsi joutuu 18-vuotiaaksi pähkäilemään että kukahan mun isi on ja sitten vielä jännittämään tämän isän tapaamista myöhemmin! Ihan tosissaanko tuollainen on lapsen edun mukaista?!
Kommentit (234)
Luulis lapsen äiti itse kertovan lapselle miten saanut alkunsa. Sillä spermaa siihen tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "on oikeus tuntea vihaa... " ei ole totuus vaan itsestäänselvyys. Kaikilla on oikeus tunteisiinsa.
Totuus olisi, jos AP tietäisi lapsen isän ja kertoisi sen hänelle ja sitä luulinkin aloittaja tarkoittavan.
naturalforcebest kirjoitti:
Minusta myös sinkkunainen, joka tekee itselleen tarkoituksellisesti lapsen ilman isää, vaikkapa satunnaisen baarituttavuuden avulla tai muumimukilla, toimii itsekkäästi.
Jos nimittäin naisen luonne on niin hankala, että ei saa parisuhdetta toimimaan, tai hän on niin vaativa miesten suhteen tai häellä on niin epärealistiset odotukset, että kukaan ei kelpaa, niin mitenkähän lapsenkasvatus onnistuu, varsinkin kun lapsi kasvaa siitä ihanasta pyöriteltävästä nyytistä omatahtoiseksi ihmisenaluksi. Entä millaisen mieskuvan tällainen äiti pystyy lapselle miehistä antamaan, kun itsellä on niin huono kuva miehistä, että kukaan ei kelpaa isäksi kuin välikäsien (lääkärien) kautta ja anonyymina.
Jokainen lukija voi tehdä ajatuskokeen ja kuvitella, että omaa isää ei olisi koskaan ollutkaan, et tietäisi hänestä mitään. Ainakin itse koen ison tyhjyyden tunteen siinä kohtaa, kun teen tämän ajatuskokeen, vaikka isäni ei ole mikään läheinen pehmoisä, turvallinen kuitenkin. Miten naiset voivat tieten tahtoen viedä isän lapselta? Isättömiä lapsia syntyy ihan luonnostaan, kun isiä kuolee tai lähtee hatkaan, pitääkö niitä ihan tarkoituksella lisää tehdä?
Kiitos huolestuneisuudestasi, mutta mieskuvani on erittäin hyvä :) On olemassa ihania ja hyväsydämisiä miehiä, sekä niitä huonompia miehiä. Ihan niinkuin naisissakin, löyty loistoyksilöitä ja mätiä omenia. Synnyin yksinhuoltajaäidille, joka antoi minulle rakastavan ja turvallisen lapsuuden. Läsnä olivat myös mummo ja pappa. En koskaan tuntenut olevani mitenkään vajavainen tai että elämästäni olisi puuttunut jotakin. Muut lapset kyllä ihmettelivät missä isäni on, mutta en siltikään alkanut tuntemaan elämääni huonoksi.
Lähinnä tämän "itsekkään, miehiä huonona pitävän kylmän ämmän," jota äidikseni voin kutsua, ansiosta olen oppinut, että se biologisuus ei ole mikään maailman tärkein asia, vaan perhe voi syntyä myös muista rakastavista ihmisistä. Minun elämäni aikuiset, joiden kanssa vieläkin olen lämpimissä väleissä, ovat äitini vanhemmat, lapsuudenkotini naapurissa asunut pariskunta, äitini veli ja tämän vaimo sekä äidin lapsuudenystävä, joka on minun kummini. He ovat minulle rakkaita, sanoisin että he ovat perheeni. Äitini ansiosta olen saanut tämän ihanan perheen pitämään minusta huolta.
Olen minäkin törmännyt muutamaan lapseen, jolla on ollut tosi kova isänkaipuu. Vaikka äiti/äidit olisivat kuinka hyviä vanhempia. Ja ihan vain siksi, että kavereilla ja naapurien lapsillakin on isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko edelleen olemassa ihmisiä, joiden mielestä pelkkä munasolu tai siittiö riittää tekemään jostakusta äidin ja isän? Sillä siittiön luovuttajalla ei ole lapsiin mitään tunnesidosta. Lapset eivät menetä siinä mitään, etteivät häntä tunne. Se, miksi lapsi tuntee vihaa, on juuri ap:n kaltaiset tyypit, jotka antavat ymmärtää, että hänen perheessään on jotain väärää, ja että lasta on kohdeltu jotenkin väärin. Perheitä on erilaisia. Kaikissa ei ole äitejä. Kaikissa ei ole isiä. Joissakin perheissä on kaksi äitiä ja joissakin perheissä on kaksi isää.
Se, että ap ei tällaisia perheitä pidä oikeanlaisina, ei tee niistä yhtään sen väärempiä ja ap:n sanomisista totta, jota pitäisi ääneen julistaa. Se on vain ap:n henkilökohtainen mielipide. Aika raukkamaista ap:lta mennä manipuloimaan lasta omiin uskomuksiinsa. Mitä jos antaisit hänen omien vanhempiensa kasvattaa hänet ja lohduttaa häntä? He varmaan tekevät sen niin, että oikeasti huolehtivat lapsen hyvinvoinnista, toisin kuin sinä, joka haluat vain omia henkilökohtaisia uskomuksiasi "oikeanlaisista perheistä" ryntätä lapsen mieleen.
Mitä sitten pitäisi sanoa hedelmöityshoidoilla syntyneille ja sateenkaariperheissä kasvaville lapsille, jos nämä lapset kaipaavat isää ja/tai eivät vartuttuaan hyväksy sateenkaariperhemallia? Pitäisikö vain hokea että "perheet ovat erilaisia" tai "tilastojen mukaan sateenkaariperheissä kasvavat lapset ovat jopa terveempiä..." tai "et voi oikeasti kaivata isää, kuvittelet vain"?
Kun tällaisia lapsia ihan oikeasti on. Onko väärin asettua heidän puolelleen?
Haluaisiko joku vastata tähän kysymykseen? Jotainhan sille lapselle kai pitää vastata, jos hän avautuu asiasta sukulaiselle tai muulle aikuiselle.
Kyse on ihan oikeista lapsista, kuten tuo ketjussa mainittu Millie joka nyt aikuisena on puhunut sen puolesta että lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin. Ei ole mahdollista piiloutua joidenkin suvaitsevaisuusihanteiden taakse ja kuvitella että "lapsi ei kaipaa isää jos ei sellaista ole koskaan ollut". Eikä se ole konservatiivien tai uskovaisten vika, jos ideologia ei käytännössä toimikaan.
Minä sanoisin, että sinulla on oikeus tunteisiisi ja sinulla on oikeus kyseenalaistaa vanhempiesi valinnat. Mutta toimivat he aikanaan, ennen kuin sinä synnyit oikein taikka väärin, niin ainakin yksi hyvä asia heidän ratkaisustaan seurasi ja se hyvä asia olet sinä.
Jos he olisivat valinneet toisin, juuri sinua ei olisi. Ja minä olen niin iloinen, että minulla, äideilläsi, Taimi-tädillä ja Kari-enolla on juuri sinut elämämme valona. Joten sinulla on oikeus tuntea mitä tunnet ja minä haluan auttaa sinua käsittelemään tunteitasi, mutta oikein tai väärin, minä olen niin iloinen, että juuri sinä olet olemassa, että minä olen saanut tuntea juuri sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi menettää isän mukana paljon: tädit,sedät, serkut, ukit,mummit - 50% verisukulaisistaan. Mut hei, on äippä tilalla!
No nyt ymmärrän, kyllä minun nyt pitää olla katkera kun isäni meni lisääntymään vaikka on täys orpo. Olen menettänyt tädit, sedät jne. Eikä edes ketään ole tilalla. Jotenkin en vaan ole osannut kaivata tätä "menetettyä" sukua koskaan ennen.
Lapselle täytyy kertoa totuus isästä aikanaan. Tai siitä miten saanut alkunsa ja "isä" on vaan pelkkä sperman luovuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa jahtaa vanhempiaan kuten ohjelmassa kadonneen jäljillä.
Niin se vaan on. Ihmisellä on tarve tietää joka voimistuu iän myötä.
Veri on veri. Kun ikää on tarpeeksi mikään ei kiinnosta kun se oma suku.
Vaikka olis ollut miten hyviä ystäviä tahansa niin sukulaisille ne perinnöt halutaan antaa olkoot kuinka kaukaiset tahansa.
Tainnut kiinnostaa oma suku liikaa sinun sukulaisia lapsia tehdessä kun pää on noin pehemeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap jaksa. Sulla ei ole muuta ongelmaa kuin se, että et hyväksy homoja. Kannatti sitten vetäistä lapset mukaan peliin?
Miksi pitäisi antaa lapsen tulla aivopestyksi? Sehän olisi julmaa.
Lasta ei saakaan aivopestä ja siksi pakkojäsenyys uskonnollisessa yhteisössä on julmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se totuusosio tässä missiossasi siis onkaan?
Eiköhän tämä "totuusosio" ole suurin piirtein tässä: "Aion siis ihan suoraan sanoa lapselle, että on ihan OK olla asiasta vihainen. Se mitä äitisi ovat sulle tehneet ei ole sun parhaaksi. Sulla on oikeus isään ja oikeus tuntea muutkin sukulaisesi. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä lapselleen niin, että lapsi joutuu 18-vuotiaaksi pähkäilemään että kukahan mun isi on ja sitten vielä jännittämään tämän isän tapaamista..."
Ja ehkä voisi lisätä: "Ei, sulla ei oikeasti ole kahta äitiä. Kun äitisi hankki sinut toisen naisen kanssa hedelmöityshoidoilla, niin he eivät ajatelleet sinun parastasi vaan omaa parastaan. He päättivät, ettet saa tuntea isääsi, koska niin oli heille helpompi ja nyt sinä kärsit siitä. Ja siitä saa olla vihainen."
Sinulla on nyt mennyt totuus ja mielipide sekaisin.
Jos tuo ei ole totuus vaan pelkkä mielipide, niin sitten sateenkaarivanhemmilla ei ole mitään huolta. Heidän lapsensa eivät ikinä tule miettimään, kuka on isäni, isovanhempani, onkohan sisarpuolia... Lapsi ei ikinä kyseenalaista äitiensä valintaa ja tällaisille "totuudenpuhujille" voidaan vain nauraa makeasti yhdessä (teini-ikäisen) lapsen kanssa.
Eihän nykyäänkään ole yhtään sellaista lasta, joka kasvettuaan olisi alkanut etsiä juuriaan, vaikka ei olisi ikinä tavannut isäänsä? Vai onko sittenkin?
Varmasti on, johtuen ap:n kaltaisista riidankylväjistä. Heille on tärkeämpää todistaa omaa pointti kuin antaa ihmisten olla onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP oletko varma, että tiedät kaiken, mitä tuossa perheessä tapahtuu? Mitä vanhemmat ovat lapselle isästä kertoneet? Voiko taustalla olla esim. koulukiusaamista, josta lapsen tunteet johtuvat, eivät niinkään 'isättömyydestä'? Onko järkevää sotkeutua toisen perheen asioihin, joista et välttämättä tiedä muuta kuin kuoren? Voit saada pahaa jälkeä aikaan.
Jos haluat vaikuttaa, niin keskustele vanhempien kanssa, älä sekoita lapsen päätä enempää. Aika erikoista ajatella, että ulkopuolinen aikuinen tarvittaisiin lapsen 'puolelle' pahoja, itsekkäisä äitejä 'vastaan'...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ajattelee: Taas tuo Ap tulee jauhamaan paskaa. Jättäis rauhaan. Hihhuli.
Jos ajattelee, niin sitten tämän lapsen äideillä ei ole mitään huolta.
Jotenkin luulen, ettei tämä aihe herättäisi tunteita eikä keskustelua, ellei aika monella olisi pelko siitä, että hedelmöityshoidoilla hankitut lapset kiinnostuvat myöhemmin juuristaan ja jopa kyseenalaistavat äitiensä valinnat. Lehtijutuissa esitellään iloisia naispareja vauvojen tai ehkä parivuotiaiden lasten kanssa. Onko silti varmaa, etteivät nämä lapset täysi-ikäisenä halua vaikkapa perheensisäisen adoption purkamista ja isyyden vahvistamista? Jos katsotaan miten asiat on mennyt niissä maissa, joissa hedelmöityshoitoja ja sateenkaariperheitä on ollut kauemmin kuin Suomessa, niin eiköhän näitä oikeustaisteluita voi Suomessakin odottaa muutaman vuoden sisällä.
Sinä et näemmä tiedä sukusolujen luovuttamisesta yhtään mitään. Suomessa sellaisesta alkunsa saaneella on kyllä oikeus täysi-ikäisenä saada luovuttajan henkilöllisyys tietoonsa, mutta yhtään mitään muuta juridista velvoitetta luovuttajalla ei ole. Harvaa varmaan edes kiinnostaa se luovuttaja, kun oikeat vanhemmat ovat ne, jotka hänet kasvattivat.
Minä olen luovuttanut munasoluja ja todellakaan en ole luovutussolusta syntyneen lapsen "oikea äiti". Kyllä se oikea äiti on nainen, joka kohdussaan kantoi lasta 9kk, imetti, hoiti ja kasvatti lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Jokaista järjissään olevaa ihmistä vituttaa lasten puolesta nykyinen keinotekoinen ihmistehtailu aikuisten "ihmisolikeuksien" nimissä. Lapsista viis.
Allegra kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allegra kirjoitti:
Siittiö tai munasolu ei tee ihmisestä äitiä tai isää.
Joku 20v opiskelijapoika, hyvällä tuurilla tanskalainen, on rahapulas runkannu purkkiin ja 18vuiden pääst ovel kolkuttaa lapsi joka on ain kaivannut isäänsä!?
Eikö olisi vain helpompi tukea lapsen kasvua elämässä sellaisena kuin se on. Miksi jauhaa jostain isästä. Sellaista ei vain kaikilla ole.
Ennen aikaan isättömyys oli häpeä. Ja lapset syntyivät suhteista, tietoisesta seksistä. Ja tämä sai ihmiset etsimään sitä bioisäänsä. Halu tietää miksi jätit, hylkäsit. Tiesitkö että olin olenassa.
Sateenkaariperheiden lapset syntyvät suunnitellusti isättöminä. Eikä se ole mikään erikoisuus enään.Se suunniteltu isättömyys ei ole lapsen valinta, vaan äidin. Ei se poista lapsen isän kaipuuta.
Lapsi joutuu oppimaan ettei kaikkea voi saada. On moniaasioita joista se aikuinen hänen puolestaan valitsee. Onko isää/äitiä, sisaruksia, missä asutaan, onko lemmikkejä. Näistä kaikista voi olla vihainen ja katkera. Vai olisiko parempi oppia elämään asian kanssa? Autetaan lasta hyväksymään se kaipuu isää/äitiä/sisarusta/isovanhempaa kohtaan jos sellaista ei ole. Ymmärtämään et elämä on jokaisella erilainen. Onko väliä onko se mies elämäs isä vai naapurin Jari. Löytää lapsen elämään tärkeitä ja rakastavia aikuisia. Biologiasta välittämättä.
Se, onko lapsella sisarusta tai koiraa, on valinta. Se onko lapsella ISÄÄ ei ole valinta. Lapsella on aina isä. Valinta on se, saako lapsi tuntea isänsä vai ei. Tämän valinnan isä tekee luovuttamalla siittiösolujaan ja äiti/äidit hankkimalla tahallaan näiden siittiösolujen avulla lapsen, joka joutuu kasvamaan ilman isää. Voi olla, ettei isä halua olla lapsen kanssa tekemisissä, jos lapsi 18-vuotiaana ilmaantuu ovelle. Lapsella on oikeus olla tästä vihainen tälle isälle, mutta lisäksi on täysin ymmärrettävää olla vihainen äidille.
Lapsi joutuu maksamaan hinnan (isättömyys, juurettomuus) siitä, että äiti saa elää lesbona tai sinkkuna.
Todella toivon, ettet ainakaan kenenkään lapsen kuullen mene sanomaan tuota "lapsi joutuu oppimaan ETTEI KAIKKEA VOI SAADA", jos on kyse lapsen isästä tai äidistä! Isä ja äiti ei ole mikään lemmieläin, jollaisen voi saada tai olla saamatta!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole trolli. Kirjoitin tämän aika ex-tempore. Tuli vain mitta täyteen, kun olen tätä asiaa ajatellut. Googlettelinkin aihetta ja huomasin että monissa muissa maissa (esim USA) on jo ihan normaalia, että nämä sateenkaariperheisiin hankitut lapset asettuvat vastustamaan tällaista perhemallia. Ymmärrettävää. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos äitisi LGBT-oikeuksien takia sinä joutuisit jännittämään sitä hetkeä kun vihdoin ja viimein saat 18-vuotiaana tutustua isääsi, ehkä isovanhempiisi, sisaruksiisi jne? Onko se muka oikein? Todella suututtaa kun katselen noita sukulaislapsia, jotka tämän joutuvat kokemaan.
ap
Me elämme heteroperheessä ja meillä on 2 lasta jotka ovat saaneet alkunsa Virossa luovutetuilla munasoluilla. He eivät Viron lakien mukaan saa ikinä selville munasolun luovuttajaa. Tutkin asiaa ennen tähän hoitomuotoon lähtemistä ja selvisi, että lapset eivät koe juurettomuutta asian vuoksi. Että ovat jopa hyvillään siitä miten ison "vaivan" vanhemmat ovat käyneet läpi saadakseen heidät, ovat erityisiä ja toivottuja.
Mutta ehkä sinä tiedät paremmin kuin nämä luovutetuilla sukusoluilla syntyneet aikuisiksi kasvaneet ihmiset.
Jos ap nyt kaikesta järkipuheesta huolimatta aikoo sekaantua lähimmäistensä perheen sisäisiin asioihin, älköön TOTUUDEN nimessä unohtako kertoa lapselle myös sitä, miten toivottu ja haluttu tämä on äideilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos heteropariskunta hankkii lapsen hedelmöityshoitojen avulla siten, että käytetään ulkopuolista spermanluovuttajaa, koska pariskunnan mies ei ole hedelmällinen? Onko tämäkin mielestäsi väärin ja vihastuttavaa? Pitäisikö siis käytännössä spermanluovutus kieltää kokonaan?
ap vastaa
Minä voin vastata.
Olisikohan niin, että heteropariskunnan lapsella on jonkin verran vähemmän olemassaolevia syitä, joiden johdosta elämän jossakin vaiheessa asiat alkavat mietityttää ja muodostua ehkä ongelmaksi.
Tarkoitatko siis, että heteroparin luovutetuista siittiöistä alkunsa saaneelle lapselle ei tarvitse kertoa hänen biologista alkuperäänsä? Asia voidaan salata, ja lapsi ei koskaan ala kaipaamaan isäänsä, koska ei tiedä ettei hänen isänsä olekaan hänen biologinen isänsä.
Toisin sanoen vanhemmuudessa biologia ei ratkaisekaan silloin kun kyse on heteroista. Toisin sanoen heteroparien lapsilla ei olekaan yhtä luovuttamatonta oikeutta saada tietää totuutta ja todellista alkuperäänsä, kuin sateenkaariperheen lapsilla on. Tätäkö halusit sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ajattelee: Taas tuo Ap tulee jauhamaan paskaa. Jättäis rauhaan. Hihhuli.
Jos ajattelee, niin sitten tämän lapsen äideillä ei ole mitään huolta.
Jotenkin luulen, ettei tämä aihe herättäisi tunteita eikä keskustelua, ellei aika monella olisi pelko siitä, että hedelmöityshoidoilla hankitut lapset kiinnostuvat myöhemmin juuristaan ja jopa kyseenalaistavat äitiensä valinnat. Lehtijutuissa esitellään iloisia naispareja vauvojen tai ehkä parivuotiaiden lasten kanssa. Onko silti varmaa, etteivät nämä lapset täysi-ikäisenä halua vaikkapa perheensisäisen adoption purkamista ja isyyden vahvistamista? Jos katsotaan miten asiat on mennyt niissä maissa, joissa hedelmöityshoitoja ja sateenkaariperheitä on ollut kauemmin kuin Suomessa, niin eiköhän näitä oikeustaisteluita voi Suomessakin odottaa muutaman vuoden sisällä.
Sinä et näemmä tiedä sukusolujen luovuttamisesta yhtään mitään. Suomessa sellaisesta alkunsa saaneella on kyllä oikeus täysi-ikäisenä saada luovuttajan henkilöllisyys tietoonsa, mutta yhtään mitään muuta juridista velvoitetta luovuttajalla ei ole.
Lapsella on oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys ja isyys voidaan vahvistaa, jos lapsi ja isä näin haluavat. Ongelma tässä on se, että jos uusi äitiyslaki tulee voimaan, ei isyyttä voida vahvistaa.
Jos luette sen äitiyslakialoitteen tarkkaan, niin siinäkin kyllä mainitaan tämä. Lapsi ja isä joutuvat siis käymään oikeutta naisparia vastaan, jos he haluavat että isyys vahvistetaan. Toinen kysymys on se voidaanko perheensisäinen adoptio (tai äitiyslajin hyväksymisen jälkeen automaattinen "toinen äitiys") purkaa, jos lapsi tätä haluaa.
Vielä ongelmallisemmaksi tilanne muodostuu, kun ihmiset tuppaavat eroamaan. Homo- ja lesboparit eroavat vieläpä heteropareja useammin.
Tässä muuten yksi ihan tosielämän tapaus:
- kaksi naista hankkii lapsen hedelmöityshoidoilla
- pariskunta eroaa vuoden sisällä
- lapsi jää biologisen äidin luokse (jostain syystä se menee aina näin, että erotilanteessa sillä biologialla yhtäkkiä onkin väliä)
- biologinen äiti aloittaa uuden suhteen
- kun lapsi on 5-vuotias, niin hän on elänyt 1-vuotiaaksi äitinsä ja "toisen äitinsä" kanssa, mutta sen jälkeen seuraavat 4 vuotta äitinsä ja "äitipuolensa" kanssa
- lapsi näkee "toista äitiään" pari kertaa kuukaudessa, "äitipuolen" kanssa hän elää joka päivä
- kysymys: millä perusteella "toinen äiti" ylipäätään on niin tärkeä että lapsen pitää häntä tavata, lapsellahan ei olisi mitään biologista eikä sosiaalista suhdetta tähän naiseen ilman keinotekoista tapaamisoikeusjärjestelyä? Jos kyseessä olisi biologinen isä, niin tapaamisoikeus on perusteltua, koska lasta kiinnostaa tietää kuka hänen isänsä on. Kiinnostaako lasta tietää kuka hänen "toinen äitinsä" on?
Suurin osa jahtaa vanhempiaan kuten ohjelmassa kadonneen jäljillä.
Niin se vaan on. Ihmisellä on tarve tietää joka voimistuu iän myötä.
Veri on veri. Kun ikää on tarpeeksi mikään ei kiinnosta kun se oma suku.
Vaikka olis ollut miten hyviä ystäviä tahansa niin sukulaisille ne perinnöt halutaan antaa olkoot kuinka kaukaiset tahansa.