Aion puhua totta sateenkaariperheen lapselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt on taas niin vähä-älyistä toimintaa.

Meinaako ap että lapselle ei ole kerrottu, että hän saa tuntea kaikkia tunteita mitä tuntee asiaa kohtaan? Varmasti on kuunneltu ja tuettu lasta, mutta samalla kerrottu että sukusolujaan (spermaa) luovuttanut mies on halunnut vain auttaa semmoisia ihmisiä samaan lapsia jotka siihen ei ilman apua pystyisi.

Itse en ikinä ole hetkeäkään ajatellut että hedelmällisyyshoidossa saatu lapsi olisi oikeasti sukusolujen luovuttajien lapsi. Miten jos käyttää luovutettuja munasoluja mutta nainen synnyttää lapsen itse? Luovuttaja olisi lapsen äiti vai?

Ap, älä mene sekoittamaan lapsen päätä yhtään enempää! Puhu hänen vanhemmilleen ja kerro tunteistasi heille, älä pienelle viattomalle lapselle. Niinkun huomaat kommenteista ja peukuista niin sinun mielipiteesi ei ole mikään TOTUUS niinkuin sinä haluat ajatella.

Suurin syy siihen miksi tuommoisten perheiden lapset halajavat tietää ja tuntea "isän" on juuri ap:n laiset ihmiset jotka saavat lapsen tuntemaan niin että heiltä uupuu jotain.

Lain mukaan lapsi saa tietää täysi-ikäisenä isän henkilöllisyyden. Jos isä ja lapsi haluavat, isä voidaan vahvistaa juridisestikin lapsensa isäksi eli voi ottaa isänsä sukunimen, perii hänet jne. Tietysti voi olla tulossa se äitiyslaki, jonka tavoitteena on estää tämä mahdollisuus.

Mielenkiinnosta: Kuinka moni on sitä mieltä, että isyyttä ei pitäisi voida vahvistaa vaikka sekä lapsi että isä niin haluavat? Miksi äidillä/toisella äidillä olisi oikeus kieltää tämä?

Saa tietenkin vahvistaa! Mutta hedelmöityshoidoissa ei ole ideana se, että lapset on luovuttajien vaan sen perheen johon ne tehdään. Toki jos luovuttaja on lopulta kiinnostunut ja haluaa olla tekemisissä täysi-ikäisen lapaen kanssa niin mikäs siinä. Sehän on vain yksi ihana ihmis-suhde lisää lapsen elämään. Voi olla hyvin tärkeäkin ihmis-suhde. Mutta minusta pienelle lapselle ei vain saa mennä puhumaan ihan mitä sattuu siitä kuinka hänen äiti on tehnyt virheen kun lapselta puuttuu isä. Kun se isän puute oikeasti lähes tulkoon aina tulee sieltä muilta kanssaihmisiltä jotka lasta aiheesta ahdistelee.

Vierailija kirjoitti:

Hieman suuttuneena taisin ekan viestin kirjoittaa, koska yksinkertaisesti suututtaa tilanne, jonka olen nähnyt. Kokeilkaapa itse mielessänne samaistua sellaisen lapsen tilanteeseen. Siis jossakin on joku paperi, jossa lukee isän nimi, mutta sitä ei saa tietää ennen kuin 18-vuotiaana. Kukahan se isä on, olenkohan joskus törmännyt häneen, mitähän hän mahtaa ajatella minusta... Tähän päälle vielä se tosiasia, että tilanteen on aiheuttanut oma äiti, jota lapsi silti ehdoitta rakastaa. 

ap

Onko se äidin vika että hän ei puolisonsa kanssa pysty ilman apuja lasta saamaan? Onko se äidin vika että laki sanoo että tuommoinen paperi on olemassa? Olisihan se niin samperin mukavaa jos jokainen pari joka haluaa lapsia pystysi niitä ilman apuja saamaan mutta voi kun niin ei ole. Ei edes heteropareilla ole asiat niin.

Ihan oikeasti mitä sä ap hyödyt siitä että menisit lapselle asiasta puhumaan? Mitä lapsi siitä hyötyisi? Olen 100% varma että lapsen vanhemmat osaavat puhua nuista asioista lapselle. Sä oikeasti voit vahingoittaa sitä lasta tuommoisella paljon pahemmin kuin itse isättömyys. Mieti nyt vähän. Sen jälkeen lapsi varsinkin ajattelee että hänessä on jotain vikaa. Vaikka vika on teidän ihmisten päässä jotka haluavat lasta koko ajan muistuttaa siitä että muilla onkin äiti ja isä, eikä kahta äitiä. Ne kaksi äitiä on lapselle se normaali asia. On hyvin hämmentävää kun joku tulee lapselle sanomaan että se olisi väärin.

Vierailija kirjoitti:

Hieman suuttuneena taisin ekan viestin kirjoittaa, koska yksinkertaisesti suututtaa tilanne, jonka olen nähnyt. Kokeilkaapa itse mielessänne samaistua sellaisen lapsen tilanteeseen. Siis jossakin on joku paperi, jossa lukee isän nimi, mutta sitä ei saa tietää ennen kuin 18-vuotiaana. Kukahan se isä on, olenkohan joskus törmännyt häneen, mitähän hän mahtaa ajatella minusta... Tähän päälle vielä se tosiasia, että tilanteen on aiheuttanut oma äiti, jota lapsi silti ehdoitta rakastaa. 

ap

Kerro nyt ap minulle, että miksi haluat korostaa lapselle hänen äitinsä väärää tekoa, kun ilman sitä koko lasta ei olisi olemassa? Lapsi rakastaa äitiään ehdoitta, joten miten hän hyötyy siitä, että moitit hänen äitiään ja vähättelet tämän rakkautta lastaan kohtaan?

Löytyykö se lapsen biologinen isä nopeammin äitiä moittimalla? Helpottaako isänkaipuu äitiä moittimalla? Mitä hyötyä lapselle on siitä, että isänkaipuunsa lisäksi hän joutuu miettimään saako enää rakastaa äitiään ehdoitta?

Minä tässä nimenomaan yritän nyt samaistua lapsen tilanteeseen ja ymmärrän kyllä miltä se voi tuntua, että ei ole oikeutettu saamaan omaa isäänsä selville. Mutta edelleenkään en käsitä miten äidin lapselle moittiminen sitä tunnetta helpottaisi. Ei äitikään sen isän henkilöllisyyttä sen enempää tiedä. Vaikka miten äitiä haukkuisit, nykytilanteeseen se ei muutosta tuo. Mikään määrä moitteita tai edes jälkiviisautta ei tässä tilanteessa mitään auta. Moitteet ja jälkiviisastelu voivat ainoastaan vahingoittaa.

Henkilökohtaisesti pidän itsekin hedelmöityshoitoja eettisesti hyvin kyseenalaisina, mutta se on aikuisten asia keskustella keskenään. Lasta ei pidä näin henkilökohtaisella tasolla siihen kysymykseen sotkea. Joten lapsen tähden minä pyydän, tue lasta hänen isänkaipuussaan muilla tavoilla kuin moittimalla äitiään. Älä istuta kaunan siementä pieneen sydämeen, joka rakastaa ehdoitta.

Vierailija kirjoitti:

Hieman suuttuneena taisin ekan viestin kirjoittaa, koska yksinkertaisesti suututtaa tilanne, jonka olen nähnyt. Kokeilkaapa itse mielessänne samaistua sellaisen lapsen tilanteeseen. Siis jossakin on joku paperi, jossa lukee isän nimi, mutta sitä ei saa tietää ennen kuin 18-vuotiaana. Kukahan se isä on, olenkohan joskus törmännyt häneen, mitähän hän mahtaa ajatella minusta... Tähän päälle vielä se tosiasia, että tilanteen on aiheuttanut oma äiti, jota lapsi silti ehdoitta rakastaa. 

ap

Mä en edelleenkään ymmärrä, miten ylimielinen voi ihminen olla, kun kuvittelee, että on hänen asiansa mennä toisen lapselle tuollaisista yksityisistä asioista puhumaan  ja yleensäkin tehdä tuollaisia päätöksiä muiden puolesta. Luuletko oikeasti, etteivät lapsen äidit rakasta omaa lastaan ehdoitta? Eiköhän he kuitenkin tunne oman lapsensa sinua paremmin. Sinä et ole lapselle se kaikkein turvallisin ja tutuin aikuinen, johon hän luottaa ja jonka kanssa hän haluaa kaikkein tärkeimmistä ja yksityisimmistä asioistaan puhua kuten biologisesta isästään. Mieti nyt oikeasti kuinka ylimielinen sinä olet! Hyi hemmetti.

Lapsiparka kaipaa isää ja sitten tulee ap kertomaan, että edes sinun äitisi eivät sinua rakasta ja sinun parastasi tahdo. Kehen isätön lapsi sitten tukeutuu, kun ap on saanut hänet epäilemään ainoiden vanhempiensa rakkautta? :(

Vierailija kirjoitti:

Pappismikes kirjoitti:

homot ja lesbot pitä tuhota seurakunnasta ja yhteiskunnasta

amen

Jeesusken paluu on lähellää, tuhatvuotisessa valtakunnassa ei ole enää lesboja jos on niin tapetaan

Otahan nyt ne määrätyt aamulääkkeesi ja lähde reippaasti lenkille niin aivosikin saavat vähän happea...

olihan muinainen roomakin jotakuinkin tuhatvuotinen, ja miten kävikään.. Loppujen lopuksi pieni aika ihmiskunnan historiassa.  :I

En jaksanut lukea koko ketjua, lapset kyllä reagoivat kaikki tavalla tai toisella, kun aloittavat koulun.

Tiesikö Ap, että lapsi juurikin oireilee isän puutteesta?

Ei taida Ap olla kyllä ylin ystävä äitien kanssa ja lapselle hänestä tuntuu olevan enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Oikean isän tai äidin löytäminen on pakkomielle jokaiselle. Ei siitä pääse mihinkään. Kokainen haluaa tietää

Kyllä näin on. Katsoin juuri Kadonneen etsintä dokumentti sarjaa. Itketti kovasti kun olivat niin onnellisia kun löysivät juurensa. Menetin äitini kahdeksanvuotiaana kuolemalle. Jos isäni olisi ollut keinohedelmöityksellä tullut lesbojen temppu, itkisin nyt. Parempi kuollut vanhempi kuin keinotekoinen sperma vanhempi. Näin ajattelen vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman suuttuneena taisin ekan viestin kirjoittaa, koska yksinkertaisesti suututtaa tilanne, jonka olen nähnyt. Kokeilkaapa itse mielessänne samaistua sellaisen lapsen tilanteeseen. Siis jossakin on joku paperi, jossa lukee isän nimi, mutta sitä ei saa tietää ennen kuin 18-vuotiaana. Kukahan se isä on, olenkohan joskus törmännyt häneen, mitähän hän mahtaa ajatella minusta... Tähän päälle vielä se tosiasia, että tilanteen on aiheuttanut oma äiti, jota lapsi silti ehdoitta rakastaa. 

ap

Onko se äidin vika että hän ei puolisonsa kanssa pysty ilman apuja lasta saamaan? 

Mitä täällä tapahtuu?! Puhutaanko tässä todella naisparista, siis äidistä joka ei voi saada naispuolisen kumppanin kanssa lasta ja kysytään uhriutuvaan sävyyn onko se äidin vika? :D Tosiasioilla ei ole enää mitään sijaa ideologiaan ja toiveisiin perustuvassa liberaalissa maailmankuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko edelleen olemassa ihmisiä, joiden mielestä pelkkä munasolu tai siittiö riittää tekemään jostakusta äidin ja isän? Sillä siittiön luovuttajalla ei ole lapsiin mitään tunnesidosta. Lapset eivät menetä siinä mitään, etteivät häntä tunne. Se, miksi lapsi tuntee vihaa, on juuri ap:n kaltaiset tyypit, jotka antavat ymmärtää, että hänen perheessään on jotain väärää, ja että lasta on kohdeltu jotenkin väärin. Perheitä on erilaisia. Kaikissa ei ole äitejä. Kaikissa ei ole isiä. Joissakin perheissä on kaksi äitiä ja joissakin perheissä on kaksi isää.

Se, että ap ei tällaisia perheitä pidä oikeanlaisina, ei tee niistä yhtään sen väärempiä ja ap:n sanomisista totta, jota pitäisi ääneen julistaa. Se on vain ap:n henkilökohtainen mielipide. Aika raukkamaista ap:lta mennä manipuloimaan lasta omiin uskomuksiinsa. Mitä jos antaisit hänen omien vanhempiensa kasvattaa hänet ja lohduttaa häntä? He varmaan tekevät sen niin, että oikeasti huolehtivat lapsen hyvinvoinnista, toisin kuin sinä, joka haluat vain omia henkilökohtaisia uskomuksiasi "oikeanlaisista perheistä" ryntätä lapsen mieleen.

Se että perheitä on erilaisia ei poista sitä tosiasiaa että ihminen haluaa tietää biologiset vanhempansa ja sukulaisensa.

Onko sinulla tuosta mitään omakohtaista kokemusta? Minulla on.

Niin on minullakin omakohtaista kokemusta, ja minua ei todellakaan kiinnosta tietää siittiöiden luovuttamasta yhtään mitään. Hän ei ole perhettäni, eikä hänen sukunsa ole minun sukuani. T. Se koeputkilapsi tuosta vähän ylempää

 Oli miten oli mutta sun siittäjä on silti sun faijas, vaikka miten potkisit tutkainta vastaan. Faijasi suku on myös sinun sukusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko edelleen olemassa ihmisiä, joiden mielestä pelkkä munasolu tai siittiö riittää tekemään jostakusta äidin ja isän? Sillä siittiön luovuttajalla ei ole lapsiin mitään tunnesidosta. Lapset eivät menetä siinä mitään, etteivät häntä tunne. Se, miksi lapsi tuntee vihaa, on juuri ap:n kaltaiset tyypit, jotka antavat ymmärtää, että hänen perheessään on jotain väärää, ja että lasta on kohdeltu jotenkin väärin. Perheitä on erilaisia. Kaikissa ei ole äitejä. Kaikissa ei ole isiä. Joissakin perheissä on kaksi äitiä ja joissakin perheissä on kaksi isää.

Se, että ap ei tällaisia perheitä pidä oikeanlaisina, ei tee niistä yhtään sen väärempiä ja ap:n sanomisista totta, jota pitäisi ääneen julistaa. Se on vain ap:n henkilökohtainen mielipide. Aika raukkamaista ap:lta mennä manipuloimaan lasta omiin uskomuksiinsa. Mitä jos antaisit hänen omien vanhempiensa kasvattaa hänet ja lohduttaa häntä? He varmaan tekevät sen niin, että oikeasti huolehtivat lapsen hyvinvoinnista, toisin kuin sinä, joka haluat vain omia henkilökohtaisia uskomuksiasi "oikeanlaisista perheistä" ryntätä lapsen mieleen.

Se että perheitä on erilaisia ei poista sitä tosiasiaa että ihminen haluaa tietää biologiset vanhempansa ja sukulaisensa.

Onko sinulla tuosta mitään omakohtaista kokemusta? Minulla on.

Niin on minullakin omakohtaista kokemusta, ja minua ei todellakaan kiinnosta tietää siittiöiden luovuttamasta yhtään mitään. Hän ei ole perhettäni, eikä hänen sukunsa ole minun sukuani. T. Se koeputkilapsi tuosta vähän ylempää

 Oli miten oli mutta sun siittäjä on silti sun faijas, vaikka miten potkisit tutkainta vastaan. Faijasi suku on myös sinun sukusi.

Jos kyseessä on pelkkä siittiön luovuttaja ,niin ei ole vähäisimmässäkään määrin, eli ei siis mitään siihen hänen sukuunsa kuulumista. Sehän  on ihan selvästi  sanottu jo sopimustekstissä luovutuksen yhteydessä ja tottakai sen on joutunut allekirjoittamaan se luovuttajakin ja se on virallinen paperi. Piste..

normi liisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean isän tai äidin löytäminen on pakkomielle jokaiselle. Ei siitä pääse mihinkään. Kokainen haluaa tietää

Kyllä näin on. Katsoin juuri Kadonneen etsintä dokumentti sarjaa. Itketti kovasti kun olivat niin onnellisia kun löysivät juurensa. Menetin äitini kahdeksanvuotiaana kuolemalle. Jos isäni olisi ollut keinohedelmöityksellä tullut lesbojen temppu, itkisin nyt. Parempi kuollut vanhempi kuin keinotekoinen sperma vanhempi. Näin ajattelen vakavasti.

No jos jonkun naisparin toinen osapuoli menehtyy ennenaikojaan  ja vielä kun lapsi on huollettavassa iässä ,niin sittenhän se toinen muuttuu  entistä läheisemmäksi ,eli on siis ainakin se vielä  elossaoleva niistä vanhemmista.

Vaikka nyt olisi se heistä,joka ei sitä lasta ollut itse synnyttänyt,niin epäiletkö etteikö  hän muka kykenisi yhtä lailla välittämään lapsensa parhaasta silloin ? Lapsihan,(jos on vielä alaikäinen ) on silloin täysin hänen vastuullaan. 

Ja vastakysymys (jos epäilet) :entäs sitten ne biologiset äidit,jotka eivät ole eivätkä elä  liitossa naisen kanssa ?

Emmekö ole uutisista saaneet lukea esim. siitä 'Oulun tapaus'-naisesta,joka pistikin lapsensa hillopurkkeihin,pakasti ja vei kellariin säilöön. 

Eikö tietoisuuden omasta biologisesta äitiydestä olisi luullut estävän moisen sairaalloisen  hirmuteon ?

Mitäs siihen sanot ? Ei vain estänyt. Eikä  muuten ollut ainoa tapaus naisen ,biologisen äidin harjoittamasta julmuudesta itse synnyttämäänsä lasta kohtaan.

Ehkä sieltä äärimmäisestä päästä kuitenkin,mutta väliin mahtuu paljon hakkaamista ja väkivaltaa , (henkistä JA fyysistä) vaikkei noita aivan ääritapauksia laskettaisikaan.

Toimivatko rakastavat 'äidinvaistot' siis kaikkien kohdalla aina,ehdottomasti ja joka tapauksessa ?

Vastaus:eivät.

Minusta on lapsen oikeus saada tietää biologiset vanhempansa. Oli sitten tapaus mitenkä hyvänsä. Sitten voi itse päättää miten asiaan suhtautuu. Ja sairauksienkin varalta on hyvä tietää ne oikeat biologiset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme heteropariskunta ja meillä on pohdinnassa lahjasukusolujen käyttö. Olemme olleet asiasta hiljaa sukulaisten suuntaan juuri sen takia, että meillä on näitä suurisuisia sukulaisia, jotka varmasti pitäisivät oikeutenaan möläytellä mahdolliselle lapselle hänen alkuperästä. Lapsettomuus on muutenkin raskas asia eikä törppöjen sukulaisten asenne helpota yhtään asiaa.

Eikö lapsella kuitenkin olisi oikeus tietää asiasta? Toki mieluummin teiltä kuin sukulaisiltaan, mutta aikamoisena järkytyksenä voi tulla, jos aikuisena saa tietää, ettei olekaan molempien vanhempiensa biologinen jälkeläinen. Sateenkaariperheissä ei tätä ongelmaa sinänsä ole, sillä vanhemmat eivät voi salata totuutta ja uskotella lapselle olevansa molemmat tämän biologisia vanhempia.

Toki lapsella on oikeus alkuperästään tietää mutta en halua, että joku sukulainen lipsauttaa asian pienessä hiprakassa jossain sukujuhlissa. Jos nyt asia meidän kohdala toteutuu ja lapsen saamme, haluan että minä ja mieheni voimme yhdessä päättää milloin lapselle hänen alkuperästään kerrotaan. Asia ei todellakaan kuulu kenellekään meidän perheen ulkopuoliselle.