Mitä vanhempana ajattelet kun lapsestasi tuli jotain aivan muuta mitä toivoit
Ainahan sitä toivoo lapselleen hyvää elämää, mutta aina ei käy kuten toivotaan. Mitä ajatuksia herätti, kun lapsesi ei ole lähellekään sitä mitä toivoit?
Kommentit (24)
Lapseni teki itsemurhan. Mitäpä luulet minun ajattelevan?
Kukaan meistä ei ole sitä mitä vanhempamme ovat toivoneet.
Hyvä vaan kun menestyy paremmin mitä ajattelin. Olin jossain vaiheessa huolissani.
Harmittaa, jatkuvat mielenterveyden haasteet ja totaalinen syrjäytyminen. Poika on jo 25 vuotias ja joka päivä saa olla sydän syrjällään, koska se pahin tapahtuu.
Hämmennnyin. Koulukiusattu superujo lähes autistinen lapseni muuttui lukiossa tosiosaajaksi ja tekee nyt kolmekymppisenä kansainvälisessä yrityksessä enemmän rahaa kuin keskituloiset vanhempansa yhteensä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni teki itsemurhan. Mitäpä luulet minun ajattelevan?
Että olit hyvä vanhempi? Eiku...
Vierailija kirjoitti:
Pahalta. Lapseni suistui päihdemaailmaan enkä usko että hän tulee sieltä takaisin vaikka niin toivonkin jatkuvasti.
Älä luovu toivosta, vaikka se välillä ihan varmasti vaikeaa onkin. Minunkin lapseni suistui mutta pääsi sieltä pois. Nyt on päihteetöntä elämää takana muutama vuosi. Koska oma lapseni ja pari muuta tuntemaani ovat päässeet huumehelvetin syvästä kuopasta niin jaksan uskoa että muidenkin selviytymiseen. Voimia ja virtuaalihalaus sinulle ja lapsellesi.
Lapseni on vielä pieni. En toivo muuta kuin että pärjää ja on onnellinen. Nykymaailma on niin raadollinen, että pelkästään se että pää pysyy kasassa on jo paljon!
En tiedä mitä vanhempani toivoivat minusta. Olivat iloisia kun pääsivät eroon siitä julmetun taakasta kun pitää raahata lasta elämässään kaikki ne vuodet. Huokasivat kun kelpasinkin jollekin.
Kyseessä on lapsen oma elämä. Jos lapsi haluaa olla viemärisukeltaja niin se saa mun puolesta kouluttautua semmoiseksi. On muuten hiton hyväpalkkainen duuni, koska niitä ei ole montaa.
Aika ikävä aihe minusta, tarvittaisiin jotain positiivista juttua tällekin palstalle eli parempi olisi, että mistä olet onnellinen lastesi suhteen.
Me annoimme lasten (tietysti) itse valita se ala mikä kiinnostaa. Toinen jätti lukion kesken ja olin aika huolissani hänen elämäntyylistä, mutta sitten hän onneksi muutti toiseen kaupunkiin ja alkoi opiskella matkailualaa ja nykyisin hän on kokki. Toinen taas on aina ollut kiinnostunut tietotekniikasta ja opiskelee nyt yliopistossa.
Olemme erittäin ylpeitä molemmista lapsistamme. Tärkeintä on, että he ovat itse valinnat tehneet ja että he olisivat muutenkin elämässä onnellisia. Sitä hartaasti toivon heille. Kaikille nuorille olisi tärkeää, että on haaveita mitä kohti mennä ja muuttaa suuntaa jos joku ei tunnu sopivalta... ettei jää syrjään yhteiskunnasta ja hakeudu huonoihin porukoihin.
Ajattelen, että on hienoa että lapsi on löytänyt oman tiensä ja intohimonsa. En saanut yhteisiä rentoja ratsastuslenkkejä ja jatkajaa omalle maatilalle vaan voimistelua rakastavan lapsen joka valmentaa tällä hetkellä opiskelujen ohella lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahalta. Lapseni suistui päihdemaailmaan enkä usko että hän tulee sieltä takaisin vaikka niin toivonkin jatkuvasti.
Älä luovu toivosta, vaikka se välillä ihan varmasti vaikeaa onkin. Minunkin lapseni suistui mutta pääsi sieltä pois. Nyt on päihteetöntä elämää takana muutama vuosi. Koska oma lapseni ja pari muuta tuntemaani ovat päässeet huumehelvetin syvästä kuopasta niin jaksan uskoa että muidenkin selviytymiseen. Voimia ja virtuaalihalaus sinulle ja lapsellesi.
Ei pelkkä toivominen riitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni teki itsemurhan. Mitäpä luulet minun ajattelevan?
Lämmin osanotto.
Esikoinen on kehitysvammainen. Karvastelee, mutta sympaattinen nuori mies hän on. Kaksosista toinen on vaikeasti kehitysvammainen. Karvastelee vielä enemmän, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni teki itsemurhan. Mitäpä luulet minun ajattelevan?
Että olit hyvä vanhempi? Eiku...
Sä oot ihan vauva kommentteinees. Mene pois.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni teki itsemurhan. Mitäpä luulet minun ajattelevan?
En ole ajatustenlukija.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan meistä ei ole sitä mitä vanhempamme ovat toivoneet.
Älä viitsi saivarrella...
Toivon että lapseni eivät alkaisi käyttää huumeita ja säilyisivät hengissä minua pidempään. Ja onnellisuus olisi kiva lisä. Ovat vielä nuoria, ehtivät vielä.
Pahalta. Lapseni suistui päihdemaailmaan enkä usko että hän tulee sieltä takaisin vaikka niin toivonkin jatkuvasti.