Aion puhua totta sateenkaariperheen lapselle!

Meidän naapurissa asui perhe, joiden poika on tosi lyhyt, syntyi keskosena.

Viime kesänä poika pääsi ylioppilaaksi ja olin tosi iloinen kun meidät kutsuttiin juhlia vaikka emme olleet naapureita enää olleet pariin vuoteen.

Poika sitten piti puheen, mikä on myös vähän harvinaisempaa ja puheessa kehui ihmisiä ympärillä, jotka ovat häntä tukeneet. Poika myös kertoi kun minä olin kuulemma lukemattomia kertoja kehunut ja kannustanut, kun häntä oli kiusattu lyhyydestä. Puhui kun hänellä tuntui pahalta pituus, hän soitti ovikelloa ja minä aina kutsuin hänet sisälle ja olin kehunut ohimennen vaikka kivaa paitaa. Jossain vaiheessa tajusi aina ensiksi kehun, sitten kuuntelen ja lopuksi tuen. Ja vierailut pystyivät kestää vain 10 minuuttia.

Tämä kehuminen konkretisoi kuinka tärkeää on että lapsen ympärillä on aikuisia, jotka kuuntelevat.

Työkaverini mies kuoli aivokasvaimeen. Lapsilla on vain äiti, ei sitä kahta äitiä.

Kannustamista sinun pitää tehdä eikä mollata. Työkaverin lapset ovat ihan aikuisiksi päässeet , valmistuneet yliopistosta, vaikka isä lähtikin heidän olleensa lapsia.

Jokaisella ihmisellä on oikeus tietää ketkä ovat hänen biologiset vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on sellaisiakin lapsia, joiden isät eivät halua ottaa vastuuta lapsestaan ja häviävät heidän elämästä joskus ennen syntymääkin. Suurin osa hyväksyy, jos lapsi on silloin isälleen katkera. Eikö ole yhtä luonnollista, että lapsi voi olla myös äidille katkera, jos isättömyyden syy on äidin elämäntavassa (lesbous tai sinkkuus)? Voi olla jopa pahempaa, että äiti on tahallaan aiheuttanut tilanteen lapsen tunteista välittämättä eikä "vahingossa".

ap

ap

Mitä sinä sanoisit isänsä hylkäämälle lapselle? Sanoisitko, että sinun isäsi teki väärin siittäessään sinut? Sanoisitko että äitisi teki väärin suostuessaan yhdyntään isäsi kanssa? Kyseenalaistaisitko myös tällaisessa tilanteessa lapsen koko olemassaolon oikeutuksen, kuten tämän naisparin lapsen kohdalla suunnittelet tekeväsi?

Vai sanoisitko isänsä hylkäämälle lapselle kuitenkin, että sinun isäsi teki väärin hylätessään sinut, mutta onneksi sinulla on hyvä äiti ja paljon rakastavia läheisiä ympärilläsi. Isää ei ehkä koskaan takaisin saa, mutta se on menetys, jonka kanssa voi oppia elämään ja elää silti ihan hyvän elämän.

Millä tavalla lapsen olemassaolon oikeutus kyseenalaistuu? Eihän se kyseenalaistu silloinkaan, jos sanoo lapselle että isäsi teki väärin hylätessään sinut (minkä lapsi tietää). Miten tämä eroaa siitä, että sanoo lapselle, että on täysin ymmärrettävää että tilanne on sinulle vaikea, äitisi teki väärin hankkiessaan sinut hedelmöityshoidoilla ja salaten isäsi henkilöllisyyden (minkä lapsi myös tietää, ja aikuinen joka myöntää tämän puhuu lapselle totta ja kunnioittaa häntä).

Ja onhan lapsella edelleen paljon rakastavia läheisiä ympärillään. Eikä sen äidinkään tarvitse huono äiti olla ja saattaa myöhemmin jopa katua tekoaan, kun ymmärtää miten tarpeetonta tuskaa on lapselleen aiheuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kuvaama toiminta on paitsi ideologisesti värittynyt, lapsen kannalta erittäin vahingollinen ja manipulatiivinen. Ap yrittää muodostaa liittouman lapsen kanssa, tämän vanhempia vastaan. Lapsen tunteiden validoiminen, turvallisena ja saatavilla olevana sukulaisena oleminen on aivan jotain muuta kuin lapsen perheidentiteetin kyseenlaistaminen ja hänen altistaminen aikuistasoisille asioille. Ne ovat vanhingollisia hänen kehitykselleen.

Tämän vuoksi adoptiolapsille ei tule huudella naapurista, eikä hyvää tarkoittaen nyt ap:n sateenkaariperheen lasta valistaa tämän kenties haastavista tunteista koskien biologista alkuperäänsä. Näihin asioihin on saatavilla ammattilaisten ohjausta. Mikäli ap menee kertomaan tämän juttunsa tälle lapselle, kyse voi olla jopa lapsen kaltoinkohtelusta. Ei mistään kunnianloukkauksesta, vaan rikoksesta, joka kohdistuu lapseen. Henkinen väkivalta on myös rankaistavaa ja lasten kohdalla ei ole olemassa lievää pahoinpitelyä, joten rangaistusasteikko alkaa ap tavallisesta pahoinpitelystä. On myös mahdollista, että mahdollinen oma vanhemmuutesi joutuu tarkastelunalaiseksi, jos asiat etenevät näin pitkälle.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos onkin niin, että lapselle biologinen isä on kysymys, joka pohdituttaa ja vaikuttaa siltä, että äidit eivät sitä oikein hoksaa? No se asia otetaan esiin vanhemmille. Vanhemmat voivat ajatella, että siittiöiden luovuttaja on luovuttaja. Lapsi voi miettiä, että se onkin isä. Tai se voi olla vaihe, mutta lapsella pitää olla oikeus ja tilaa pohtia ja tuottaa näitä mielikuvia ja niitä tulee tukea, olla kiinnostuneita. Mitä sitten tiedetäänkin, niin sitä ruokitaan. Jos luovuttaja on tanskasta, monet ovat sitten kertoneet Tanskasta, käyneet Legolandiasta. Voi kuulostaa naivilta, mutta näin kuitenkin rakennetaan lapselle pohjaa, että tuolta on puolet perimästäni. 

Sateenkaariperheet ry:llä on tarjolla neuvontaa tällaisiin kysymyksiin. Siellä on sosiaali-, kasvatus, ja hoitopuolen ammattilaisia tarjoamassa neuvontaa niin perheille kuin ammattilaisille juuri tällaisiin kysymyksiin.  Itse asiassa ap voi itsekin ottaa yhteyttä sinne ja kysyä, että miten tämän sukulaislapsen puheisiin ja aloitteisiin voisi vastata. Useimmiten naisparit ovat perusteellisesti miettineet perhemuodon erityiskysymyksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he osaisivat kompuroimatta kohdata niitä lasten kasvaessa. Tai että kaikki olisivat ne kysymykset työstäneet. Kuten kaikilla vanhemmilla, jokaisella voi sokeat kohtansa. Ehkä tällä parilla todella on tässä jonkinlainen haaste. Ja ap näkee tässä lapsen aidon tarpeen saada äänensä kuuluviin, tunteensa vahvistetuksi ja tukea isä-kysymyksen ratkaisemiseksi. Se ratkaisu ei kuitenkaan voi olla lähtökohtaisesti oman perhemuodon kannalta kielteinen, eikä tulla ohi vanhempien.

Ole ap aidosti tämän lapsen puolella. Sinussa selvästi on tunne-elävyyttä, joten en voi uskoa sinun voivan elävän rauhassa niiden seurausten kanssa, joita kuvailemasi toimintasuunnitelma aiheuttaa lapselle. Ristiriita olisi kestämätön.

Tosi hyvä, että on tällainen Sateenkaariperheet ry, joka ei ole "ideologisesti värittynyt". Ja Legolandia <3 Ja tietysti Tanska, josta saa tilattua anonyymia spermaa, jottei lapsi saa selvitettyä isänsä henkilöllisyyttä mitään kautta <3 Niinku lapsen edun takia.

Hyi miten rumaksi ja halpamaiseksi hyökkäykseksi sateenkaariperheitä ja heidän (huom.) -kin täysin viattomia lapsiaan kohtaan tämäkin keskustelu on jo kääntynyt.

Tämän jutun pontimena lie ollut joku provo,tai sitten ei,mutta puhutte ihmisistä on sama oikus yksityisyyteen kuin teilläkin ,eikä teillä oikeasti ole mitään laillista oikeutta (saati 'velvollisuutta' ) puuttua naapurienne yksityisasioihin ja elämään  tuolla tavalla. Se on jo häirintää ja kotirauhan rikkomista pahimmillaan ja nimenomaan lapset (...joista siis sanotte 'välittävänne') kärsivät sellaisesta puuttumisesta ensimmäisinä.

Lapset ja heidän hyvinvointinsa  ovat teille vain ikäänkuin keppihevonen jonka avulla te yritätte änkeä muiden yksityiselämään.

Se on se todellinen syy,eikä mikään muu.

Mutta kuulostaahan se toki jalommalta kun sanotte olevanne oikein 'lasten asialla' !

Ratsastelette siis sillä asialla ja mielellänne varmaan laukkaisitte varmaan täyttä laukkaa muiden elämän päällekin ,jos laki sen teille sallisi.

Teidän kannaltanne valitettavasti laki ei ole omavaltaisesti asiaksi ottamanne muiden ihmisten yksityiselämän häiritsemisen puolella ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen heteroperheen lapsi, ja mulle on ihan sama, onko äitini ja isäni mun biologisia vanhempia vai ei. Jos nyt saisin kuulla, että olen syntynyt jonkun toisen soluista, niin isäni ja äitini eivät koskaan silti lakkaisi olemasta vanhempiani.

Eivät varmaan lakkaisikaan. Mutta jos nyt saisit tietää, että olet todellisuudessa naapurin Pirkon ja Pertin biologinen lapsi ja vanhempasi "tilasivat" sinut heiltä koska eivät itse voineet saada lasta, niin eikö tämä millään tavalla muuttaisi käsitystä vanhemmistasi?

Ehkä ei, ja ehkä jotkut ovat mieluummin tietämättömiä ja onnellisia. Sateenkaariperheen lapsen tilanne on kuitenkin se, että hän ei millään keinoin voi olla tietämätön ja uskoa olevansa virallisten vanhempiensa yhteinen lapsi. Eikä hän ole adoptiolapsi, jolle on etsitty hyvä koti, koska bio-vanhemmat eivät ole voineet häntä pitää. Isättömyys on suunnitellusti, tahallaan aiheutettu tilanne, jotta lapsen äiti voi valita vapaasti parisuhteensa muodon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kuvaama toiminta on paitsi ideologisesti värittynyt, lapsen kannalta erittäin vahingollinen ja manipulatiivinen. Ap yrittää muodostaa liittouman lapsen kanssa, tämän vanhempia vastaan. Lapsen tunteiden validoiminen, turvallisena ja saatavilla olevana sukulaisena oleminen on aivan jotain muuta kuin lapsen perheidentiteetin kyseenlaistaminen ja hänen altistaminen aikuistasoisille asioille. Ne ovat vanhingollisia hänen kehitykselleen.

Tämän vuoksi adoptiolapsille ei tule huudella naapurista, eikä hyvää tarkoittaen nyt ap:n sateenkaariperheen lasta valistaa tämän kenties haastavista tunteista koskien biologista alkuperäänsä. Näihin asioihin on saatavilla ammattilaisten ohjausta. Mikäli ap menee kertomaan tämän juttunsa tälle lapselle, kyse voi olla jopa lapsen kaltoinkohtelusta. Ei mistään kunnianloukkauksesta, vaan rikoksesta, joka kohdistuu lapseen. Henkinen väkivalta on myös rankaistavaa ja lasten kohdalla ei ole olemassa lievää pahoinpitelyä, joten rangaistusasteikko alkaa ap tavallisesta pahoinpitelystä. On myös mahdollista, että mahdollinen oma vanhemmuutesi joutuu tarkastelunalaiseksi, jos asiat etenevät näin pitkälle.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos onkin niin, että lapselle biologinen isä on kysymys, joka pohdituttaa ja vaikuttaa siltä, että äidit eivät sitä oikein hoksaa? No se asia otetaan esiin vanhemmille. Vanhemmat voivat ajatella, että siittiöiden luovuttaja on luovuttaja. Lapsi voi miettiä, että se onkin isä. Tai se voi olla vaihe, mutta lapsella pitää olla oikeus ja tilaa pohtia ja tuottaa näitä mielikuvia ja niitä tulee tukea, olla kiinnostuneita. Mitä sitten tiedetäänkin, niin sitä ruokitaan. Jos luovuttaja on tanskasta, monet ovat sitten kertoneet Tanskasta, käyneet Legolandiasta. Voi kuulostaa naivilta, mutta näin kuitenkin rakennetaan lapselle pohjaa, että tuolta on puolet perimästäni. 

Sateenkaariperheet ry:llä on tarjolla neuvontaa tällaisiin kysymyksiin. Siellä on sosiaali-, kasvatus, ja hoitopuolen ammattilaisia tarjoamassa neuvontaa niin perheille kuin ammattilaisille juuri tällaisiin kysymyksiin.  Itse asiassa ap voi itsekin ottaa yhteyttä sinne ja kysyä, että miten tämän sukulaislapsen puheisiin ja aloitteisiin voisi vastata. Useimmiten naisparit ovat perusteellisesti miettineet perhemuodon erityiskysymyksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he osaisivat kompuroimatta kohdata niitä lasten kasvaessa. Tai että kaikki olisivat ne kysymykset työstäneet. Kuten kaikilla vanhemmilla, jokaisella voi sokeat kohtansa. Ehkä tällä parilla todella on tässä jonkinlainen haaste. Ja ap näkee tässä lapsen aidon tarpeen saada äänensä kuuluviin, tunteensa vahvistetuksi ja tukea isä-kysymyksen ratkaisemiseksi. Se ratkaisu ei kuitenkaan voi olla lähtökohtaisesti oman perhemuodon kannalta kielteinen, eikä tulla ohi vanhempien.

Ole ap aidosti tämän lapsen puolella. Sinussa selvästi on tunne-elävyyttä, joten en voi uskoa sinun voivan elävän rauhassa niiden seurausten kanssa, joita kuvailemasi toimintasuunnitelma aiheuttaa lapselle. Ristiriita olisi kestämätön.

Tosi hyvä, että on tällainen Sateenkaariperheet ry, joka ei ole "ideologisesti värittynyt". Ja Legolandia <3 Ja tietysti Tanska, josta saa tilattua anonyymia spermaa, jottei lapsi saa selvitettyä isänsä henkilöllisyyttä mitään kautta <3 Niinku lapsen edun takia.

Kerroin Sateenkaariperheet ry:ssä työskentelevän näitä ammattilaisia. Yhdistys, sen hallitus ja toiminta palvelee kohderyhmää. Neuvonta- ja tukipalvelut ovat ammatillisia, kuten monen muunkin lapsiperheiden etujärjestön. Sateenkaariperheet ry on lastensuojelun keskusliiton jäsen ja osa esimerkiksi Monimuotoiset perheet verkostoa: http://www.monimuotoisetperheet.fi/

On helppo kirjoittaa muutama rivi ja osoittaa, että lapsiperheiden kolmannen sektorin palvelut eivät ole tuttuja. ps. Hedelmällisyyshoitolaki, joka säädettiin 2006 takaa, että Suomessa jokainen lapsi saa 18-vuotiaana tietää, kenen sukusoluista on saanut alkunsa. Mikäli lapsi osaa kysyä tätä tietoa. Naisparin kohdalla epäilys on toki vahvempi, että ihan omin avuin ei ole lisäännytty.

Vierailija kirjoitti:

Onko vanhenpien fyysinen, synnytyssairaalassa todettu yhteiskunnan kapeisiin rajoihin sopiva sukupuoli todella tärkeintä vai se, mitä arvoja kyseinen vanhempi lapselle opettaa?

Se ei ole vastuullista että opettaa millainen sinun tulee sukupuolesi ja vanhempiesi sukupuolien perusteella olla vaan se, millainen ihminen olet itsellesi ja maailmalle. Ja sen opettamiseen ei tarvita testosteronia tai yhteiskunnan hyväksymää nimenomaan "naiselle" sopivaa käyttäytymistä kukallisen mekon kera.

Kaavoihin kangistuneet sukupuoliroolit eivät ole rakkauden, vanhemmuuden eivätkä ihmisyyden mittari.

Mikäli jotkut teistä ovat näin ahdasmielisiä ties mistä syystä, älkää lapsianne kuitenkaan myrkyttäkö vaan antakaa heidän kasvaa ulos tästä vankilasta.

Sukupuolineutraalilla tai transsukupuolisella lapsellakin on isä ja äiti. Isä on se, joka siittää, vaikka pukeutuisi kukkamekkoon. Äidin naispuolinen kumppani ei ole lapsen isä, vaikka käyttäisi kravattia ja ajelisi sänkitukan. Lapsen isä on joku muu ja lapsella on oikeus tietää kuka hän on. Parasta olisi, että hän saisi tuntea hänet lapsesta asti eikä niin, että 18-vuotiaana saa ottaa selvää.

Lapsi on luultavasti ahdistunut siitä, että vaistoaa oman sukulaisensa paheksuvan hänen olemassaoloaan.

Ap luultavasti vihjailee kokoajan lapselle miten kauheaa on kun ei ole isää. " voivoi kun et voi viettää isäinpäivää, voivoi kyllä isäsi opettaisi lukemista/laskemista" ja lapsi turhautuu jo nähdessään tämän "rakastavan" sukulaisnaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menettää isän mukana paljon: tädit,sedät, serkut, ukit,mummit - 50% verisukulaisistaan. Mut hei, on äippä tilalla!

Sateenkaariperheissä on yhtä lailla kahdet sukulaiset. Montako setää, tätiä ja serkkua olisi riittävä määrä? Mitä, jos heteroperheen vanhemmat ovat ainokaisia lapsia, kai kerrot, että siitä pitää olla katkera ja vihainen? Onhan se epänormaalia, onhan?

Aihetta sivuten, äitini sekä isäni olivat ainoita lapsia. Ja niin olin minäkin. Olin nuorena yhdessä vaiheessa todella katkera kun minulla ei ollut serkkuja tai sisaruksia, mutta älysin lopulta että kaikkien perheet on erilaisia.

Onneksi asun maassa missä homous ja lesbous on ankarasti kielletty. Perhe on isä, äiti ja lapset. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menettää isän mukana paljon: tädit,sedät, serkut, ukit,mummit - 50% verisukulaisistaan. Mut hei, on äippä tilalla!

Sateenkaariperheissä on yhtä lailla kahdet sukulaiset. Montako setää, tätiä ja serkkua olisi riittävä määrä? Mitä, jos heteroperheen vanhemmat ovat ainokaisia lapsia, kai kerrot, että siitä pitää olla katkera ja vihainen? Onhan se epänormaalia, onhan?

Aihetta sivuten, äitini sekä isäni olivat ainoita lapsia. Ja niin olin minäkin. Olin nuorena yhdessä vaiheessa todella katkera kun minulla ei ollut serkkuja tai sisaruksia, mutta älysin lopulta että kaikkien perheet on erilaisia.

Kaikilla ihmisillä ei ole sisaruksia eikä serkkuja. Kaikilla ihmisillä on isä ja äiti.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi asun maassa missä homous ja lesbous on ankarasti kielletty. Perhe on isä, äiti ja lapset. Piste.

Voihan sen kieltää, mutta ei se sitä poista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menettää isän mukana paljon: tädit,sedät, serkut, ukit,mummit - 50% verisukulaisistaan. Mut hei, on äippä tilalla!

Sateenkaariperheissä on yhtä lailla kahdet sukulaiset. Montako setää, tätiä ja serkkua olisi riittävä määrä? Mitä, jos heteroperheen vanhemmat ovat ainokaisia lapsia, kai kerrot, että siitä pitää olla katkera ja vihainen? Onhan se epänormaalia, onhan?

Aihetta sivuten, äitini sekä isäni olivat ainoita lapsia. Ja niin olin minäkin. Olin nuorena yhdessä vaiheessa todella katkera kun minulla ei ollut serkkuja tai sisaruksia, mutta älysin lopulta että kaikkien perheet on erilaisia.

Kaikilla ihmisillä ei ole sisaruksia eikä serkkuja. Kaikilla ihmisillä on isä ja äiti.

Entäs adoptoidut lapset?

Ei lapsille pidä valehdellä. Aikuisikäisinä katkaisevat kaikki välit kasvattivanhempiin jos vasta silloin saavat kuulla totuuden

Mun mielestä on nätisti sanottuna törkeetä että joku naisen kanssa seurusteleva nainen hankkii spermanluovuttajan avulla lapsen ja sitten väittää lapselle että sillä olisi kaksi äitiä. Ei ole. Se äidin naispuolinen kumppani ei ole yhtään sen enempää lapsen äiti kuin kukaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on nätisti sanottuna törkeetä että joku naisen kanssa seurusteleva nainen hankkii spermanluovuttajan avulla lapsen ja sitten väittää lapselle että sillä olisi kaksi äitiä. Ei ole. Se äidin naispuolinen kumppani ei ole yhtään sen enempää lapsen äiti kuin kukaan mukaan.

Niinpä, musta on törkeetä miten adoptiovanhemmatkin valehtelee lapselleen olevansa vanhempia. Pitäisi kertoa suoraan että "ei me oikeasti olla sun vanhempia, me vaan kasvatetaan sua".

Kylläpä Säteenkaari vanhemmat nyt hulluna puolustaa täällä ja uhkailee normaali perheiden vanhempia. Mutta voi voi se kun minun asia miten lapseni kasvatan. Ja mitä mieltä olen asioista. Jos mun mielestä kahden naisen perhe on on outo ja luonnoton niin kyllä saan sitä mieltä olla. Ja voin sen lapselleni myös opettaa ja sanoa. Aivan kun Kuvakit opettaa omille lapsilleen omaa näkemystään.

Sateenkaariperheet ovat luonnottomia. He luulevat että lapset kasvaa taspanoiseksi ja kieltävät lapsen oikeuden isään tai äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla lapsen olemassaolon oikeutus kyseenalaistuu? Eihän se kyseenalaistu silloinkaan, jos sanoo lapselle että isäsi teki väärin hylätessään sinut (minkä lapsi tietää).

Tietenkään lapsen olemassaolon oikeutus ei kyseenalaistu silloin, jos sanoo, että isäsi teki väärin hylätessään sinut, koska se lapsihan on olemassa riippumatta siitä hylkäämisestä. Olisikin ihan eri asia sanoa, että isäsi teki väärin siittäessään snut, koska silloin tulee sanoneeksi, että jos isä olisi toiminut oikein, koko lasta ei olisi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä eroaa siitä, että sanoo lapselle, että on täysin ymmärrettävää että tilanne on sinulle vaikea, äitisi teki väärin hankkiessaan sinut hedelmöityshoidoilla

Jos sanot lapselle, että äitisi teki väärin hankkimalla sinut hedelmöityshoidoilla, tulet sanoneeksi, että jos äitisi olisi toiminut oikein, sinua ei olisi olemassa. Koska jos äiti ei olisi hankkinut lasta hedelmöityshoidoilla, juuri se lapsi, jolle puhut, ei olisi koskaan edes saanut alkuaan.

Joku otti tuolla esimerkiksi raiskauksesta alkunsa saaneet lapset. Tuskin aloittaja sellaiselle lapselle menisi sanomaan, että äitisi teki väärin kun ei tehnyt aborttia. Äitisi teki väärin kun päätti synnyttää vääryydellä alkunsa saaneen lapsen. Joten miksi sanoisit luovutetuista sukusoluista alkunsa saaneelle lapselle, että äitisi teki väärin päättäessään synnyttää vääryydellä alkunsa saaneen lapsen? Samalla tavalla molemmissa tilanteissa lapset voivat oirehtia isättömyyttä, ja aivan samalla tavalla heidän alkuperänsä vääryyden ja oikeudettomuuden korostaminen heille itselleen, voi olla äärimmäisen vahingollista. Lapsi on aina syytön vanhempiensa valintoihin, joten miksi lapselle pitäisi missään olosuhteissa mennä sanomaan, että vanhempasi tekivät väärin, kun päättivät saattaa sinut tähän maailmaan?

Vierailija kirjoitti:

salaten isäsi henkilöllisyyden (minkä lapsi myös tietää, ja aikuinen joka myöntää tämän puhuu lapselle totta ja kunnioittaa häntä).

Miksi syytät äitiä lapsen isän henkilöllisyyden salaamisesta tällaisessa tilanteessa, jossa äiti ei itsekään tiedä lapsen isän henkilöllisyyttä eikä hänellä ole juridista oikeutta sitä selvittääkään? Miten se on salailua, että kertoo rehellisesti lapselle tämän saaneen alkunsa tuntemattoman luovuttajan sukusoluista ja että aikuisena lapsella on mahdollisuus ja oikeus selvittää kuka tuo mies on? Ap:n tarinan mukaanhan lapselle on näin kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Eikä sen äidinkään tarvitse huono äiti olla

Juuri näin! Todennäköisestihän molemmat nämä äidit ovat oikein hyviä ja rakastavia vanhempia. Hehän käyttivät hedelmöityshoitoja juuri siksi, että halusivat olla vanhempia, halusivat sen lapsen. Juuri tämä lapsi on vanhemmilleen äärimmäisen toivottu ja rakastettu jo idussaan. Mitä olet mieltä, eikö tästä kannattaisi puhua ennemmin, kuin korostaa sitä, miten väärin ja itsekkäästi lapsen vanhemmat ovat toimineet? Miten lapsi hyötyy siitä, että lietsotaan hänen mahdollista katkeruuttaan vanhempiaan kohtaan? Tuoko se lapselle isän? Saako hän sillä tavalla nopeammin kuin 18-vuotta täytettyään selvittää biologisen isänsä henkilöllisyyden?

Miksi lapselle pitäisi korostamalla korostaa sellaisen asian vääryyttä, mitä ei enää voi muuttaa millään tavalla? Eikö ylipäätään ihmiselle ole parempi pystyä hyväksymään ne asiat, mitä he eivät pysty muuttamaan kuin tuntea voimatonta katkeruutta niiden johdosta?

>>Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.>>