Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Myönnän, että olen ostanut liikaa vaatteita uutena, mutta tämä alkoi vasta, kun menin takaisin töihin. Sitä ennen ei ollut edes varaa ja koin vauvanvaatteiden ostelun täysin typeränä, sillä vauvat kasvavat niin pian ja likaavat kaikki vaatteet joka tapauksessa heti kun ne on saatu päälle. Mutta nyt kun lapsi on alkanut kasvaa ja yksi koko menee jopa 1,5 vuoden ajan, on lähtenyt vähän lapasesta.
Kirpparilta olen löytänyt toki jotain, mutta olen kamalan ronkeli, eikä minulle (vaikka lapsi ei välittäisikään) kelpaa
a) tahraiset
b) huonolaatuiset (muotonsa menettäneet ja virttyneet
c) väärän väristen kanssa sekaisin pestyt
d) pahanhajuiset (hajusteelliset pyykinpesuaine, home, joku muu ällö haju)
e) pahasti nyppyyntyneet
vaatteet, jos joudun maksamaan sellaisesta saman verran kuin alennusmyynnistä uutena ostetusta. Harmittavan moni mamma yrittää kusettaa kirppareilla myymällä ylihintaista PASK... Mm. edellämainituista syistä pidän enemmän alennusmyynneissä shoppailusta. Ilman mitään alennusta en yleensä osta mitään.
Mutta palataanpa aiheeseen. En ole itse siis veloissa lapsen vaatteiden takia. Pidän vaatteet ja kengät niin hyvinä, että saan niistä myymällä kivasti rahaa myös takaisin. Kertaakaan en ole vielä käyttänyt luottokorttia laskuihin, enkä ole saanut maksumuistutuksia. Mulla vain sattuu olemaan pakkomielle ostaa tiettyjä vaatekappaleita, joita on siis vain muutamaa sorttia, parilta korkeintaan keskihintaiselta vaatemerkiltä. Ostan niitä, sillä ne ovat ainoita vaatteita, jotka olen hyväksynyt omien tarkkojen laatustandardieni läpi. Olen suorastaan neuroottinen vaatteiden suhteen, sillä nykyään ketjuliikkeiden valikoimiin kuuluu erittäin harvoin enää mitään napakkaa ja kestävää kangasta olevaa vaatetta. Mutta onneksi olen löytänyt esimerkiksi yhdet tietyt housut ja yhden paidan, jotka täyttävät vaatimukseni. Näiden lisäksi ostan lapselle aina vain saman merkin pikkuhousuja, sukkia ja yöpukuja. Myönnän silti, että ehkä 4-vuotiaalla ei tarvitsisi olla yhdeksää eriväristä paitaa kaapissaan ja että kaikki värit oli mielestäni yhtä kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvätuloinen lapsirakas vela ja ostan kummilapsille ja siskonlapsille lahjaksi merkkivaatteita, koska tykkään panostaa omienkin vaatteisiin ja lahjojen saajat ovat yleensä olleet lahjoista mielissään. Onhan se tietenkin myös kätevä että näillä lahjoilla on jälleenmyyntiarvoakin enemmän kuin marketin tuotteilla. Ihmetyttää ajatella että jotkut nyt katsovat ystäviäni/siskojani halveksien että he ovat tyhjäpäisiä velkaantuneiksi tyhjätaskuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kertomus heräämisestä, ap.
Muistan omasta nuoruudestani, että merkkivaatteilla sai nostettua statustaan lauman edessä.
Kiitän luojaani, että omat alakouluikäiset lapseni menevät aivan tyytyväisinä kouluun ja harrastuksiin viiteen kertaan kierrätetyissä / halpiskauppa- / kirpparivaatteissa. Kovin montaa satasta en ole tähän mennessä joutunut maksamaan lasten vaatteista. Tämä on suuri onni, sillä olen vähävarainen.
Jos maailma on samanlainen kuin omassa yläasteen koulussani, vaatteista tulee todellinen "issue" teineille. Toivoa sopii, että omat lapseni olisivat silloin kirppishenkisiä ja suhtautuisivat vaatteisiin enemmän järkevästi ja toisarvoisena asiana kuin jonain ihmisarvoaan määrittelevänä tekijänä.
Sama juttu mulla teininä. Oli oltava edes jotain juttuja, edes ne yhdet tietyt farkut ettei ollut ihan sosiaalista pohjasakkaa. En ostaisi pikkulapsille merkkivaatteita, en ainakaan montaa, säästäisin ne rahat niin että voisin myöhemmin ostaa teineille sitten jotain sellaista jota he todella haluavat. Murkkuiässä ne nuoret todella alkaa välittämään siiitä millaiset vaatteet on päällä, joku 2-vuotias ei paljon piittaa.
Sama täällä.
Olin ystäväpiirini vanhin äiti. Kun olin raskaana, ystävät tyhjensi nurkat ja varastot. En edes muista paljonko, tai vähän meni rahaa vaatteisiin. Eipä juuri mitään.
Lapsilisät menivät suoraan sijoitusasuntoon ja esikoisen asunto on maksettu 3,5 v päästä. Jokaiselle otettiin 15 v laina.
Sitten tulee vuokratuloja, kun teinisgstit ovat pahimmillaan, on rahaa, mitä käyttää.
Ensimmäisen lapsen kohdalla hurahdin kalliimpiin lastenvaatebrändeihin. Pieni vauvamme oli puettu Mini Rodiniin, Gugguuseen, Metsolaan, Papuun jne. Siihen aikaan muutama tunnettu bloggaaja sai samaan aikaan vauvan ja imin ilmeisesti heiltäkin vaikutteita. Jonotin aamuisin puhelin kourassa, kun uudet mallistot ilmestyivät sivuille ja ostelin mitä sattuu.
Sitten menin töihin, mies jäi hoitovapaalle ja en jaksanut enää kiinnostua touhusta. Nyt puen esikoisen käyttämiä hienoja vaatteita pikkusisarelle ja mietin kauhuissani, miten paljon vaatteisiin on mennyt rahaa. Nykyisin ostan enimmäkseen edullisimpia merkkejä (yleensä alesta) ja käyn paljon kirppareilla. Talvihaalareihin saatan laittaa enemmän rahaa. Esikoiselle ei muutenkaan enää Mini Rodinit kelpaisi. Vaatteissa pitää ilmeisesti olla pinkkiä, lilaa, rimpsuja, Frozen-hahmoja ja mielellään myös glitteriä/paljetteja.🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa mietin joskus milloin nousee esiin, että taviskotimammat elävät luotolla, kun tuhlaavat rahaa Mini Rodiniin ja Gugguuseen ilman esim. blogien tuomia ilmaisvaatteita.
Bloggarithan tuovat mukanaan muotivillityksiä niin aikuisille kuin lapsillekin.
Itse näin Mini Rodinin ekaa kertaa blogista, olivat saaneet haalarin ilmaiseksi samalla kun esittivät haalarin ominaisuudet houkuttelevin kuvin.
Itse en ole hurahtanut noihin merkkeihin, mutta ostan laatua alesta; esim. Molon toppatakki 34,95 (ovh. 89,90 e), Molon toppahousut 32,90 e (Ovh. 69,90) ja Racoon 189,90 toppatakki 47,90 eurolla.
Elän vaatelistojen kanssa ja saatan ostaa ajattoman lasten "kalliin" toppahaalarin kaappiin odottamaan 1-2 v päähän, koska olen perillä mitä tarvitaan ja mitä ei ja milloin.
Toinen esim. ostin yhden takin 24,90 e (ovh. 89,90) ja myin käytettynä 30 eurolla..
Teen näin, joskus jään paljonkin voitolle, jonkun 20-30 e, voisin jäädä enemmänkin voitolle, mutta kohtuus kaikessa.
Tienaan kuussa 2500 e, rahasta ei ole kiinni, vaan halutaan säästää lapsien tileille ja omille säästötileille, kuitenkaan laadusta tinkimättä.
Ihmisten kannattaakin miettiä, mikä on järkevää ja mikä kannattaa kulutuksessa kuin kulutuksessa pidemmän päälle.
Säästin kotihoidontuellakin 200-500 e kuussa säästötilille, koska en osta mitään turhaa.
Järkevää joo, mutta miten kotihoidontuesta saa säästöön 500 e, jos koko tuki on n. 340 e?
Pakko myöntää, että itselläkin menee tuo vaatevouhotus yli kovaa ja korkealta. Ja vielä enemmän ihmettelen, miten näitä merkkivaatteita yritetään myydä kirpulla ihan hurjilla hinnoilla, kunnosta viis. Kuka oikeasti ostaa tahraisen ja pahimmillaan jopa rikkinäisen vaatteen?
Omat tenavat olen pyrkinyt pukemaan silmää miellyttävästi ja käytännöllisesti, on ollut merkkiä ja merkitöntä. En koe, että mun pitäisi hakea lastenvaatteilla statusta, se riittää että vaatteet on ehjiä, siistejä, sopivia ja toki sille lapsellekin mieleisiä. 4-vuotiaalla alkaa olla jo sen verran omaa makua, että ihan kaikki äidin ehdotukset ei enää mene läpi. Ja saa toki ollakin, toki huomioiden sen, että vaatteet on säähän sopivat. Ostan usein alennusmyynneistä ja kirppareilta. Viimeksi tarttui mukaan vk- ja talvikenkiä kun viime vuoden värejä oli hyvässä alessa, säästöä tuli yli 100e.
Yleensä vaate kuin vaate pysyy hyvänä, kun se pestään ohjeen mukaan, ja tekisi mieleni lisätä, kuivataan mieluummin narulla kuin rummussa. Mulla on ollut tapana ottaa kirppispöytä kerran tai pari vuodessa ja myydä tarpeettomaksi jääneet kamppeet, joita ei lähipiirissäkään tarvita. Hyvin on mennyt merkitönkin tavara kaupaksi, hinnoittelustahan se on kiinni. Ja myyntiin tietysti vain sellaista vaatetta, mitä itsekin ostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen lapsirakas vela ja ostan kummilapsille ja siskonlapsille lahjaksi merkkivaatteita, koska tykkään panostaa omienkin vaatteisiin ja lahjojen saajat ovat yleensä olleet lahjoista mielissään. Onhan se tietenkin myös kätevä että näillä lahjoilla on jälleenmyyntiarvoakin enemmän kuin marketin tuotteilla. Ihmetyttää ajatella että jotkut nyt katsovat ystäviäni/siskojani halveksien että he ovat tyhjäpäisiä velkaantuneiksi tyhjätaskuja...
Niin mekin ostimme lapsenlapsille mutta koskaan ei ollut riittävän viimeisestä dropista ja koskaan ei ole ollut lasten päällä, vaan kannettu suoraan jonnekin myyntiin. Ei osteta enää, eikä anneta rahaakaan. Annetaan sitten suoraan lapsille ettei mene kaikki äidin vaateharrastuksiin ja kauniisiin blogikuviin.
Kun ostaa piraattituotteita, niin voi kuulua "rikkaiden" kerhoon halvalla. Aina nuorena oli Virosta tuodut "aidot" Levikset jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kolunnut kirppareita aikoinaan vaan ostin uudet vaatteet ja ei mitään merkki vaatteita siis lapselle ei itselle. Menot tulojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En kolunnut kirppareita aikoinaan vaan ostin uudet vaatteet ja ei mitään merkki vaatteita siis lapselle ei itselle. Menot tulojen mukaan.
Ei vaan ja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ihmetteli, miten Gugguun perustrikoot voi olla jonkun mielestä rumia. Kyllä ihan helposti voi. Monissa jotain ihme saumoja ja vetskareita vinossa ym. Ja varsinkin ne yksi/kaksi-pallurapipot ja lippikset, ei ei ei. Kyl niitä kuteita ostellaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että tiedetään, että ne tunnistetaan merkkikuteiksi, eli kalliiksi.
Tää keskustelu on kyllä niin erikoinen. ”Rumat (köyhät) ne vaatteilla koreilee” -ajattelu on edelleen nähtävästi todella tiukassa.
Erityisesti jaksan ihmetellä tätä sheimaamista kotimaisten lastenvaatemerkkien ympärillä. Jos et tykkää niistä vaatteista, sulla ei ole niihin varaa, tai haluat priorisoida elämässä muita asioita, niin jätä kaikin mokomin Gugguut, Mainiot ja Metsolat ostamatta. Mutta miksi niitä vaatteita ja niitä ostavia äitejä pitää haukkua (tai vielä älyttömämpää, sääliä)?
Noihin kulutettu raha kuitenkin menee suomalaiseen työhön: sillä maksetaan suunnittelijoiden, kuvaajien yms palkkoja, osa kamppeista valmistetaan Suomessa ja lisäksi katteita menee Suomalaisille jälleenmyyjille. Onko niin paha? Ruotsalaisten ketjuliikkeiden kassaanko kaikkien pitäis ne eurot kantaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin gugguun kaikki frillavaatteet on myös rumia, vaikka ovatkin yksivärisiä. Jotenkin kasaria, kun on paksua hörselöä olkapäissä tai ylävartalon yläosassa muutoin. Ja kytkökset rouva räikköseen ei myöskään edesauta ostohalua 😂 sen lisäksi gugguuta ei valmisteta suomessa. On eettisempiäkin merkkejä, jotka oikeasti valmistavat vaatteet ja jopa kankaita suomessa. Gugguuta vain mainostetaan jotenkin suomalaisena ja eettisenä, mutta ei ole parhaasta päästä ollenkaan. Tietysti, kun lukee vain mainostekstit, on helppo ”oikeuttaa oma ostohimo selvästi tunnistettaviin merkkivaatteisiin” sillä eettisyys näkökulmalla 😂 oikeaoppinen markkinointipäällikkö siellä tyytyväisenä työssään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen lapsirakas vela ja ostan kummilapsille ja siskonlapsille lahjaksi merkkivaatteita, koska tykkään panostaa omienkin vaatteisiin ja lahjojen saajat ovat yleensä olleet lahjoista mielissään. Onhan se tietenkin myös kätevä että näillä lahjoilla on jälleenmyyntiarvoakin enemmän kuin marketin tuotteilla. Ihmetyttää ajatella että jotkut nyt katsovat ystäviäni/siskojani halveksien että he ovat tyhjäpäisiä velkaantuneiksi tyhjätaskuja...
Niin mekin ostimme lapsenlapsille mutta koskaan ei ollut riittävän viimeisestä dropista ja koskaan ei ole ollut lasten päällä, vaan kannettu suoraan jonnekin myyntiin. Ei osteta enää, eikä anneta rahaakaan. Annetaan sitten suoraan lapsille ettei mene kaikki äidin vaateharrastuksiin ja kauniisiin blogikuviin.
No tämä nyt vaan kertoo huonosta kasvatuksesta. Olette ilmeisesti kasvattaneet lapsenne liian materiakeskeiseksi ja kiittämättömäksi, jos ei ymmärrä lahjoista kiittää. Aika katsoa siis peiliin. Voi tulla lapsenlapsistakin vielä samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa mietin joskus milloin nousee esiin, että taviskotimammat elävät luotolla, kun tuhlaavat rahaa Mini Rodiniin ja Gugguuseen ilman esim. blogien tuomia ilmaisvaatteita.
Bloggarithan tuovat mukanaan muotivillityksiä niin aikuisille kuin lapsillekin.
Itse näin Mini Rodinin ekaa kertaa blogista, olivat saaneet haalarin ilmaiseksi samalla kun esittivät haalarin ominaisuudet houkuttelevin kuvin.
Itse en ole hurahtanut noihin merkkeihin, mutta ostan laatua alesta; esim. Molon toppatakki 34,95 (ovh. 89,90 e), Molon toppahousut 32,90 e (Ovh. 69,90) ja Racoon 189,90 toppatakki 47,90 eurolla.
Elän vaatelistojen kanssa ja saatan ostaa ajattoman lasten "kalliin" toppahaalarin kaappiin odottamaan 1-2 v päähän, koska olen perillä mitä tarvitaan ja mitä ei ja milloin.
Toinen esim. ostin yhden takin 24,90 e (ovh. 89,90) ja myin käytettynä 30 eurolla..
Teen näin, joskus jään paljonkin voitolle, jonkun 20-30 e, voisin jäädä enemmänkin voitolle, mutta kohtuus kaikessa.
Tienaan kuussa 2500 e, rahasta ei ole kiinni, vaan halutaan säästää lapsien tileille ja omille säästötileille, kuitenkaan laadusta tinkimättä.
Ihmisten kannattaakin miettiä, mikä on järkevää ja mikä kannattaa kulutuksessa kuin kulutuksessa pidemmän päälle.
Säästin kotihoidontuellakin 200-500 e kuussa säästötilille, koska en osta mitään turhaa.Järkevää joo, mutta miten kotihoidontuesta saa säästöön 500 e, jos koko tuki on n. 340 e?
Helsinki-lisä. Kotihoidontuki on meillä yli 500e. Vaikka jos noin paljon jäi säästöön niin puoliso maksoi käytännössä kaiken, myös ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä satsaan ulkovaatteisiin/väliasuihin (merino). Sisävaatteita lapsilla on PALJON, mutta niissä merkki ei ole niin tärkeä. En tiedä onko se jotain traumaa lapsuudesta, kun itse olin paskoissa ulkovaatteissa ja palelin. Sisävaatteetki oli yleensä halvinta rytkyä mitä vaan sai.
En ole mikään suurituloinen, mutta tuhlaan rahani lapsiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Ihan järkyttävät summat on mennyt tässä syksyn aikana jo vaatteisiin. En nimittäin löytänyt alesta keväällä mitään, niin nyt oli kaikki hankinnat syksyllä. Pienempi päiväkoti-ikäinen, niin tarvitsee siis ihan kaikkea. Koska olen hyvin ronkeli käytettyjen vaatteiden kunnosta, niin koitappa löytää pojalle 122 senttisiä hyväkuntoisia vaatteita käytettynä (ei löydy meidän pitäjästä). Tyttö taasen teini, joten pitää olla tiettyä tyyliä/merkkiä ettei syrjitä. Kallista touhua ja eipä ihme et tässä vähän velkaantuukin välillä.Pojille ei löydy kirpparilta, on nähty ja kuultu monet kerrat. Tytöille on.
Höpsis. Meillä on lapsen kaikki vaatteet alushousuja lukuunottamatta ostettu aina kirppiksiltä. Lapsi käyttää nyt kokoa 128cm ja meillä on jo varastossa seuraavaa kokoa myös.
Ilmeisesti sulla on aikaa kiertää kirppiksiä viikottain? Itse huomasin aikanaan, että koon 92 cm jälkeen ei pojalle enää löytynyt kirppiksiltä juuri mitään (enkä kyllä ihmettele, ei meiltäkään juuri koskaan jää esim. housuja pieneksi ilman, että ne olisi paikattu ja usein moneen kertaan). Jotain yksittäistä joskus, mutta tämä tosiaan vaatisi sen, että pitäisi jatkuvasti käydä ja ostaa koko ajan varastoon, jos jotain on. En jaksanut tätä, joten siirryin kauppoihin. Kierrätän sitten sen mitä meiltä jäljelle jää lähinnä Hopeen.
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on kyllä niin erikoinen. ”Rumat (köyhät) ne vaatteilla koreilee” -ajattelu on edelleen nähtävästi todella tiukassa.
Erityisesti jaksan ihmetellä tätä sheimaamista kotimaisten lastenvaatemerkkien ympärillä. Jos et tykkää niistä vaatteista, sulla ei ole niihin varaa, tai haluat priorisoida elämässä muita asioita, niin jätä kaikin mokomin Gugguut, Mainiot ja Metsolat ostamatta. Mutta miksi niitä vaatteita ja niitä ostavia äitejä pitää haukkua (tai vielä älyttömämpää, sääliä)?
Noihin kulutettu raha kuitenkin menee suomalaiseen työhön: sillä maksetaan suunnittelijoiden, kuvaajien yms palkkoja, osa kamppeista valmistetaan Suomessa ja lisäksi katteita menee Suomalaisille jälleenmyyjille. Onko niin paha? Ruotsalaisten ketjuliikkeiden kassaanko kaikkien pitäis ne eurot kantaa?
Tätä minäkään en ymmärrä. Käsittämätöntä vetää jotain oletuksia vanhemman mielenterveydestä, vanhemmuustaidoista tai tulotasosta lapsen vaatteiden merkin perusteella. Koskee siis molempia, sekä merkkivaateuskollisia että niitä vihaavia. Mitä se oikeasti kenellekään kuuluu mitä toisten lapsilla on päällä, sehän on ihan makuasia mihin haluaa rahansa käyttää. Ääripäät nyt on tietysti vähän eri asia, siis jos lapsi on aina ihan surkeissa vaatteissa tai sitten tämä, että otetaan lainaa merkkivaatteita varten, mutta sitä on aika vaikea päällepäin päätellä miten ne hankinnat rahoitetaan. Ja niin kauan kuin ei tiedä, niin fiksu pitää mölyt mahassaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on kyllä niin erikoinen. ”Rumat (köyhät) ne vaatteilla koreilee” -ajattelu on edelleen nähtävästi todella tiukassa.
Erityisesti jaksan ihmetellä tätä sheimaamista kotimaisten lastenvaatemerkkien ympärillä. Jos et tykkää niistä vaatteista, sulla ei ole niihin varaa, tai haluat priorisoida elämässä muita asioita, niin jätä kaikin mokomin Gugguut, Mainiot ja Metsolat ostamatta. Mutta miksi niitä vaatteita ja niitä ostavia äitejä pitää haukkua (tai vielä älyttömämpää, sääliä)?
Noihin kulutettu raha kuitenkin menee suomalaiseen työhön: sillä maksetaan suunnittelijoiden, kuvaajien yms palkkoja, osa kamppeista valmistetaan Suomessa ja lisäksi katteita menee Suomalaisille jälleenmyyjille. Onko niin paha? Ruotsalaisten ketjuliikkeiden kassaanko kaikkien pitäis ne eurot kantaa?
No minä ainakin ostan oikein mielelläni lapsille uusina nimen omaan niitä Suomessa ommeltuja vaatteita. Nyt on ollut sattuneesta syystä aika naftisti mitään messuja tms. mutta silloin, kun niitä vielä oli, ostin monesti esim. sellaisilta merkeiltä kuin Vekarat (housujen mitoitus tosi hyvä pitkille ja hoikille lapsille), Napikas, Sampsukka, mitä kaikkia näitä nyt on. Eihän ne ole tietenkään sillä tavalla hypetettyjä ja trendikkäitä kuin Gugguut sun muut, mutta mielestäni oikein käypäisiä. Jotain Gugguuta on tullut kirppisryhmästä ostamassani vaatepaketissa, eikä ne nyt sieltä mitenkään erityisen laadukkaina ole erottuneet. Ainakin musta paita on kauhtunut tosi nopsaan, vaikka pesty ohjeen mukaan ja vielä nurin päin.
Enkä minä ainakaan mitenkään sääli vaatemerkkien fanittajia, saahan sitä jokainen rahansa käyttää, miten haluaa. Ja jos jostain tietystä tykkää, kannattaa sitä toki hankkia. Tämän ketjun aloituksessahan ongelmana oli se, että niitä vaatteita tulee ostettua todella pahasti yli omien varojen, ja monesti siihen vaikuttaa sosiaalinen paine. Itse olen aina vältellyt kaiken maailman vaatekutsuja sun muita, koska niissä tulee helposti se fiilis, että on "pakko" ostaa jotain, vaikka ei mitään niin erityisen mieleistä olisikaan. Ja onhan tuo vaateporukka oma viiteryhmänsä, ja me ihmset laumaeläiminä tykätään usein johonkin ryhmään kuulua. Oli se sitten niitä vaatteita hamstraavat, tai vaatteiden hamstraajia ihmettelevät :)
Alue: Aihe vapaa
Höpsis. Meillä on lapsen kaikki vaatteet alushousuja lukuunottamatta ostettu aina kirppiksiltä. Lapsi käyttää nyt kokoa 128cm ja meillä on jo varastossa seuraavaa kokoa myös.