2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
kirjoitti
Mut kannattaa vähän silti miettiä pitääkö sen kullannupun kärsiä saituutesi takia joissakin tavisvaatteissa? Mitä se tekee lapsen itsetunnolle ja minäkuvalle, jonka varaan hänen menestys tulevaisuudessa rakentuu! Olisiko silti viisaampaa käyttää lainarahaa, koska sitä on enemmän kuin omaa! Välillä säälittää (oksettaa), kun jotkut äidit tunkevat kahvilaan lapsineen jossain Cittarin lookissa. :( Nykyään on lapsillekin ihan kunnollisiakin vaatteita, kun vain uskaltaa ostaa!
Keskustele pankkisi kanssa lainajärjestelyistä. Monet lastenvaatekaupat tarjoavat lisäksi hyviä osamaksuratkaisuja pitkällä maksuajalla. Lapsesi on pieni nyt, laskut voit kuitenkin maksaa myöhemminkin. :
Viisasta on ostaa näitä merkkejä kierrätettynä eikä kaikkea uutena.
Tuon ikäinen tuskin tuntee luokkaerot.
Ap, oot kuitenkin jo hyvin siinä mielessä selvinnyt, että silmäsi aukesivat, ja aloit ajatella omilla aivoilla omia ajatuksia sen merkkivaatemassahysterian sijaan. Jos luottokort(e)illa/osamaksusopimuksissa on vielä velkaa, maksat niitä vaan pois niin nopeasti kuin ikinä pystyt, niin kaikki menee ihan hyvin.
Näiden merkkivaatteiden hinnat ovat vielä kirpparillakin aivan järkyttäviä, vaikka ne olisivat jo todella kuluneessa kunnossa. Itse olen ostanut lähes ainoastaan kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta vaatteet kaikille neljälle lapselle. Suurin koskaan maksamani kirpparihinta oli 25e laadukkaista talvihaalareista 6-vuotiaalle. Bodyt, housut, puserot jne ostan 0,5-3e hintaan. Kengistä olen saattanut maksaa 8€. Uutena ostetaan vain alushousuja, sukkia, talvihanskoja ja kenkiä. Eikä nekään ole mitään merkkivaatteita. Hyvä lapsuus ja hyvännäköisiä vaatteita on kaikilla silti ollut.
Enkä tarkoita sitä, ettei merkkivaatteita saisi ostaa, vaan että ostakaa niitä vain jos on oikeasti varaa, eli EI VELAKSI!
Minä olen jo vähän vanhempi äiti, joten nuo merkit on outoja.
Mutta kaverini piti paljon kirpputori pöytiä ja kehui aina, kuinka hyvin tienaavat, kun saavat satoja markkoja ( oli vielä markka-aikaa) viikossa.
Ihmettelin kyllä aina mielessäni, että onhan hänen ollut ostettava tuo tavara itse ensin. Mutta vaikuttivat hyvin toimeentulevilta.
Kunnes totuus paljastui, kun piti lapselle ostaa kinttaat kirpparilta. Olimme yhdessä siellä käymässä. Halusi lainata minusta 10 Mk, koska oli itse ihan rahaton ja ei ollut varaa ostaa lapselle kirppari lapasia.
Joten taisi olla vähän tätä samaa vikaa. Ostettiin luotolla kauheasti ja sitten muka tieattiin kirpparilla ja oikeasti ei ollut muuta kuin velkaa
Vierailija kirjoitti:
Ei jösses, olet laittanut sijoitusyksiön (pk-seudulla) käsirahan verran lastenvaatteisiin :D Kummasta on jälkikasvulle enemmän iloa 20 vuoden päästä, velattomasta yksiöstä vai siitä että oli ylihintaisia trikoorättejä päällä pikkulapsiaikana?
Ei välttämättä kummastakaan. Kolme sijoitusasuntoa pk:n keskustassa ja olen kysynyt lapsiltani, kiinnistaako, niin ei tod.
Asunnot ovat nyt hiljaisessa myynnissä ja rahat kulutan itse. Lapsesi tekee useimmiten ihan erilaisen elämän kuin olet ajatellut.
Ainoa lohtu lienee että ehkä noista myydessä saa edes jotain rahaa takaisin, jos ovat myyntikuntoisia. Jotkuthan voi juoda vaikka viinaa kymppitonnilla tai poltella tupakkia ja niistä ei kyllä saa kerrassaan mitään takaisin.
Itsellä on ollut harrastuksena pienoismallien keräily, pahimpana vuonna rahaa paloi yli 800 euroa, mutta kaikki olen hankkinut velattomasti. Nyt keräilyvimma on laimentunut jonnekin 100-200 euron välille, jotain "turhempia" hankintoja olen välillä poiskin myynyt jos on sattunut menemään kaupaksi.
Tilanpuutekin alkaa vaivata, ja alkaa tuntua järjettömältä jo näiden määrä.
Keräily- ja shoppailuaddiktio on aika paha, helposti lähtee käsistä koko homma, joko taloudellisesti ja/tai määrällisesti.
Maksaako ap yksin lasten vaatteet kun hänen pitää yksinään maksaa osamaksut pois. Kai mies nyt osallistuu lapsen kuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaikana hukuttaa helposti itsensä. Minun puolisolleni tuli hoitovapaalla peliriippuvuus. Vielä kalliimpi harrastus kuin lastenvaatteet.
Puolisoni on kuivilla, ja sinunkin laskusi tästä vielä lyhenevät. Pidä huoli itsestäsi, ja yritä löytää elämään jotakin omaa.
Minä näkisin tuon asian vähän eri tavalla.
Oikeastihan tuossa käytetään lapsia keppihevosena omalle shoppailuhalulle. "Mutta kun tämä tulee lapsile...".
On ihmisiä joilla on paljon rahaa.
Ei rikkaus tee ihmisestä tyhmää
Yleensä ne on fiksuja jotka rikastuu
Raha kannattaa laittaa kiertämään
Kun ostaa kalliilla saa laatua
ja luo töitä muille..
Ihme ininää???