Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä satsaan ulkovaatteisiin/väliasuihin (merino). Sisävaatteita lapsilla on PALJON, mutta niissä merkki ei ole niin tärkeä. En tiedä onko se jotain traumaa lapsuudesta, kun itse olin paskoissa ulkovaatteissa ja palelin. Sisävaatteetki oli yleensä halvinta rytkyä mitä vaan sai.
En ole mikään suurituloinen, mutta tuhlaan rahani lapsiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Ihan järkyttävät summat on mennyt tässä syksyn aikana jo vaatteisiin. En nimittäin löytänyt alesta keväällä mitään, niin nyt oli kaikki hankinnat syksyllä. Pienempi päiväkoti-ikäinen, niin tarvitsee siis ihan kaikkea. Koska olen hyvin ronkeli käytettyjen vaatteiden kunnosta, niin koitappa löytää pojalle 122 senttisiä hyväkuntoisia vaatteita käytettynä (ei löydy meidän pitäjästä). Tyttö taasen teini, joten pitää olla tiettyä tyyliä/merkkiä ettei syrjitä. Kallista touhua ja eipä ihme et tässä vähän velkaantuukin välillä.Pojille ei löydy kirpparilta, on nähty ja kuultu monet kerrat. Tytöille on.
Höpsis. Meillä on lapsen kaikki vaatteet alushousuja lukuunottamatta ostettu aina kirppiksiltä. Lapsi käyttää nyt kokoa 128cm ja meillä on jo varastossa seuraavaa kokoa myös.
Ilmeisesti sulla on aikaa kiertää kirppiksiä viikottain? Itse huomasin aikanaan, että koon 92 cm jälkeen ei pojalle enää löytynyt kirppiksiltä juuri mitään (enkä kyllä ihmettele, ei meiltäkään juuri koskaan jää esim. housuja pieneksi ilman, että ne olisi paikattu ja usein moneen kertaan). Jotain yksittäistä joskus, mutta tämä tosiaan vaatisi sen, että pitäisi jatkuvasti käydä ja ostaa koko ajan varastoon, jos jotain on. En jaksanut tätä, joten siirryin kauppoihin. Kierrätän sitten sen mitä meiltä jäljelle jää lähinnä Hopeen.
Minä kyllä löytäisin kirpparilta reilusti enemmänkin kuin on tarpeen. Enkä käy edes mitenkään kovin usein kirppiksellä nykyään, fb kirppareita seurailen kyllä säännöllisesti ja sieltä tulee ostettua enimmäkseen. Koosta 92 eteenpäin ne vaatteet alkaa mahtua päälle huomattavasti pidempään, niin ei ihan koko ajan tarvitse olla ostelemassa uusia. Itse ostan aina jemmaan seuraavaa kokoa kun sattuu sopivia vastaan, niin ei kerralla tarvi ostella koko vaatekaapillista :) Ehjiä koon 110-116 housuja tosin näyttäisi olevan aika vähän saatavilla, siinä iässä huomasin että meidänkin lapset kuluttaa housuista polvet puhki ihan hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä asia, jota en ymmärrä ollenkaan.
Pieni lapsi tarvitsee mukavat ja sään mukaiset vaatteet, mun mielestä ihmiset, jotka pukevat lapset jonkun muiden mielipiteen mukaisesti on oikeasti vajaita. Rakastakaa ja puuhakatkaa lastenne kanssa, antakaa heidän olla lapsia, tulla kuraisiksi ja tutkia maailmaa, vai istutteko te guuguut päällä jossain kahviloissa nätteinä. Sairasta touhua!!!!
Minä en ymmärrä ollenkaan, miten kalliit vaatteet eivät muka olisi mukavia ja säänmukaisia ja estäisivät vanhempia puuhaamasta lastensa kanssa? Useimmiten juuri nimenomaan niihin säänmukaisiin, hyviin ja touhuamista kestäviin ulkovaatteisiin saa upotettua ihan kohtuuttomat summat rahaa, jos ostaa kaiken uutena. Halvemmallakin saa, mutta kyllä kalliimmissa on paremmat ominaisuudetkin. Tämä on jotenkin outo harhaluulo, että ne kalliit vaatteet olisi jotenkin epämukavia lapselle tai estäisi touhuamasta. Väitän, että kalliiseen vedenpitävään ja hengittävään haalariin ja merinovillakerrastoihin puetulla lapsella on talvipakkasessa mukavampi olo kuin halvassa raskaassa, vettä pitämättömässä haalarissa sähköistävään fleeceen (eli muoviin) käärittynä.
Minä taas väitän, että vain merkkihysteerikot luulee, että halpa haalari on raskas ja ei pidä vettä. Käyttömukavuus voi olla vähintään samaa tai jopa parempaa siinä halpishaalarissa kuin siinä 200 euron haalarissa. Fakta on kuitenkin se, että se 200 euronkin haalari on tehty ulkomailla, joten merkkiä maksat reilu 100 euroa ja haalarin todellinen hinta on samaa luokkaa sen halppishaalarin kanssa, joka on myös tehty ulkomailla. Aikuisten vaatteissahan eri merkkejä tehdään jopa samoilla tehtailla Intiassa, eli ostit hilfigeria tai h&mää niin saattavat olla peräti saman tekijän samalla tehtaalla tekemää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä kirjoituksesta, olen lapseton ja sivusta seurannut tätä ilmiötä. Yksin äidiksi tullut kaverikin hurahti noihin merkkivaatteisiin. Itse jännitän mahdollista tulevaa äitiyttä ett syrjitäänkö koska yritän pysyä poissa materialistisista arvoista. Inhoan sellaista kilpavarustelua ja nokka pystyssä katsomista jos ei ole päällä merkkivaatetta, muuten toki mun puolesta saa kaikki ostaa mitä haluaa.
No, tuskinpa äitiys saa sinua etsimään sellaisten ihmisten seuraa, joiden seurassa et ole tähänkään asti viihtynyt. Eiköhän ne "mammakaverit" useimmilla muodostu suht samaan aikaan lapsen saavien, jo valmiiksi toisensa tuntevien / ystävien porukasta. Mulla on muutama vain lapsen kautta saatu ystävä, mutta he ovat sellaisia, joiden kanssa on paljon muutakin yhteistä, ja näemme nykyään myös ilman lapsia. Naapureita ja hyvänpäiväntuttuja puistosta on tietysti enemmän. Puolikasta sekuntiakaan ei ole kenenkään näistä kanssa puhuttu lastenvaatteista enkä ainakaan minä edes tunnista muita vaatekappaleita kuin sen Gugguun tupsupipon. Omat lapseni alkoivat valita omat vaatteensa joskus kolmevuotiaina, onneksi kotoa löytyvät pinot kavereilta saatuja kelpasivat. Muutaman haalarin olen ostanut hyväkuntoisina kirppariryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on kyllä niin erikoinen. ”Rumat (köyhät) ne vaatteilla koreilee” -ajattelu on edelleen nähtävästi todella tiukassa.
Erityisesti jaksan ihmetellä tätä sheimaamista kotimaisten lastenvaatemerkkien ympärillä. Jos et tykkää niistä vaatteista, sulla ei ole niihin varaa, tai haluat priorisoida elämässä muita asioita, niin jätä kaikin mokomin Gugguut, Mainiot ja Metsolat ostamatta. Mutta miksi niitä vaatteita ja niitä ostavia äitejä pitää haukkua (tai vielä älyttömämpää, sääliä)?
Noihin kulutettu raha kuitenkin menee suomalaiseen työhön: sillä maksetaan suunnittelijoiden, kuvaajien yms palkkoja, osa kamppeista valmistetaan Suomessa ja lisäksi katteita menee Suomalaisille jälleenmyyjille. Onko niin paha? Ruotsalaisten ketjuliikkeiden kassaanko kaikkien pitäis ne eurot kantaa?
No tämä!
Meillä lasten vaatteet on peräisin kirpparilta ja serkuilta (näihin ne myös meiltä käytön jälkeen päätyy), teen paljon myös itse. Mutta joka ikinen uutena ostettu vaate on kotimaisilta lastenvaatemerkeiltä. Tiedän kyllä, että kankaan valmistus ja ompelu ei tapahdu Suomessa, mutta vastuullisesti Euroopassa, joka on Aasian hikipajoja huomattavasti parempi vaihtoehto. Se, että se vaate on kuluttajan ostettavissa vaatii paljon muutakin kuin kankaan valmistuksen ja ompelun ja nämä muut työvaiheet ovat niitä Suomessa työllistäviä vaiheita. Ihan vaikka jo se viimeinen vaihe eli myynti.
Tosin myös Suomessa ommellaan lapsille vaatteita, esimerkkeinä PaaPii ja Ommellinen. Noiden isompien merkkien villavaatteet valmistetaan Suomessa. Kun itse ompelen käytän paljon Suomessa valmistettua trikoota, collegea, neulosta ja merinovillaa. Noh, tämä jo ohi aiheen.
Ap:n edustaa ihan ÄÄRIPÄÄTÄ. Tuo on valitettavaa, että homma karkaa noin lapasesta eikä hän taatusti ole yksin. Mutta en taatusti ole myöskään ainoa äiti, jolla on talous ja elämänhallinta kunnossa ja jonka lapsilta löytyy kotimaisia merkkivaatteita. On täyteen hintaan ostettua ja on alennuksella edelliseltä kaudelta. En ole hurahtanut, en ole friikki, en ole pinnallinen, en ole laumasielu, en ole tyhmä ja mitä muuta täällä nyt on yleistetty. On kyllä surku, jos tällaiseksi tulee leimattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.
Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.
Onko noihin mammakerhoihin liittyminen jotenkin pakollista? Koulussahan oli jotakuinkin pakko käydä mutta luulin että johonkin mammakerhoon liittyminen on ihan vapaaehtoista. Miksi mennä mukaan toimintaan sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin vauva ja saa vielä pelätä joutuvansa kiusatuksi?
Voithan perustaa ihan oman mammakerhon jossa ihan muut jutut on keskiössä kuin se minkä merkin vaatteisiin vauvat ja pikkulapset on puettu. Vaikka joku luontokerho, jossa tehdään yhdessä retkiä puistoihin ja lähimetsiin.
Minulla ei siis ole paljon kavereita ja nykyisetkin eri elämäntilanteessa, eli jos haluaisi samanlaista seuraa olisi nuo mammakerhot. Mutta joo, ehkä en niitä kavereita edes tarvitse tai sitten joku luontokerho olisi kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse laskutusyrityksessä töissä ja todella kauhuissani seuraillut, kuinka ihmiset ostaa velaksi kalliita lastenvaatteita ja sitten lyhentävät velkoja naurettavan pienillä osamaksuilla, joista velan pääoma ei juurikaan lyhene. Yritän siitä sitten hienovaraisesti aina sanoa, että yrittäisitkö vähän enemmän maksaa kuin tuota 10 euroa kuukaudessa, kun pelkät laskutuskulut on sen 4euroa tuosta summasta.
Pahimpia on tilanteet, joissa vaimo on ensin ostanut omat luottotiedot vituiksi ja sen jälkeen jatkavat shoppailua miehensä luottotietojen varassa, joko ihan luvalla tai ilman lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaat tehdä lapsia pitäsi myös osata käyttää rahaa. Olet ihan kakara vielä.
Leikkipuiston hauskin leikki on tunnetusti lyö lyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein näkee, että miehellä on päällä jotku vaatimattomat, vanhat rytkyt ja äiti ja lapsi on puettuna merkkivaatteisiin. Miehen pukeutumisesta voi hyvin päätellä perheen varallisuustason!
Miehen pukeutumisesta ei voi kyllä päätellä yhtään mitään, ainakaan perheen varallisuudesta. Nimittäin kovinkaan monia miehiä pukeutuminen ei kiinnosta, vaikka rahaa olisi kuinka ;-) Munkin miehen mielestä farkut saa maksaa max 50 euroa, mutta sitten mennäänkin eri summiin kun on kyseessä erilaiset tekniset vempaimet. Ja tulot on meillä suuret, vaikka sitä tuskin moni uskoo.
Mutta ymmärrän sua ap! Itsekin olen riippuvuuksiin taipuvainen, mutta pistän itselleni tarkat rajat joita en ylitä. Rahasta ei ole puute, mutta en siltikään halua shoppailla älyttömästi, koska siitä tulee niin huono ja ahdistunut olo ja kun ne kassit on kotona niin ei enää tee mieli edes irroittaa hintalappuja :(
Tsemppiä!
Haha, totta. Miehelläni on hyvä palkka ja paljon rahaa säästössä. Kulkee välillä reikäisissä nukkaisissa vaatteissa ja vanhoissa rikkinäisissä lenkkareissa. Naurettiin ulkomailla kun siellä kerjäläisillä oli paremmat kengät kuin miehellä. Töihin ja juhliin toki pukeutuu normaalin siististi.
Itse odotan juuri vauvaa ja seurailen jotain Facebookin vauvaryhmiä. Välillä ihmettelen kun ihmiset ostavat vauvalle hirveästi sävy sävyyn vaatteita, koristeita, sisustusjuttuja, vauvakuvauksia... Monet asiat tuntuvat mielestäni aika turhilta. Mutta harrastuksensa kullakin kai?
Itse ollaan ostettu kallis turvakaukalo ja vaunut. Muuten yritän säästellä. Ja myös katsoa etten osta liikaa tavaraa. Ilmaiseksi on jotain saatu ja vähän kirppareilta. Äitiyspakkauksessa oli kaikki kivoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.
Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.
Onko noihin mammakerhoihin liittyminen jotenkin pakollista? Koulussahan oli jotakuinkin pakko käydä mutta luulin että johonkin mammakerhoon liittyminen on ihan vapaaehtoista. Miksi mennä mukaan toimintaan sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin vauva ja saa vielä pelätä joutuvansa kiusatuksi?
Voithan perustaa ihan oman mammakerhon jossa ihan muut jutut on keskiössä kuin se minkä merkin vaatteisiin vauvat ja pikkulapset on puettu. Vaikka joku luontokerho, jossa tehdään yhdessä retkiä puistoihin ja lähimetsiin.
Minulla ei siis ole paljon kavereita ja nykyisetkin eri elämäntilanteessa, eli jos haluaisi samanlaista seuraa olisi nuo mammakerhot. Mutta joo, ehkä en niitä kavereita edes tarvitse tai sitten joku luontokerho olisi kiva.
Älä nyt ole höpsö. Sähän suhtaudut tuohon kuin johonkin tartuntatautiin. 😄 Olin 6 v lasten kanssa kotona ja lastenvaatekeskuskelut mitä kävin per vuosi noissa kerhoissa pystyi laskemaan varmaan yhden käden sormilla. Minäkään en tuntenut yhtään ketään ennestään, vaan menin uutena joukkoon.
Noissa kerhoissa muodostuu enemmän ja vähemmän kuppikuntia ja sieltä voi sitten valita mieleistään seuraa tai seilailla vähän siellä sun täällä tilanteen mukaan. Enimmäkseen ne puheet kuitenkin pyöri ihan vain niissä lapsissa ja arjessa. Nukkumisesta ruuanlaittoon ja kaikkea siltä väliltä. Vähän aina tilanteesta riippuen ja ketä oli paikalla. Jos joku oli palaamassa töihin, niin keskustelua syntyi aiheen ympärille, jos joku oli ollut matkoilla tai käynyt viikonloppuna perheen kanssa kansallispuistossa retkellä ja oli vieläkin ihan fiiliksissä jne. Ja aiheet tietysti vaihtui ihan lennosta, seuraavaksi puhuttiin jo vaikka S-marketin remontista. Hyvin harvoin puhe oli vaatteista, vaikka osa oli puettu päästä varpaisiin merkkivaatteisiin. Tai jos vaatteista puhuttiin, niin se oli jotain yleistä vaatteiden pesusta, vuodenaikaan pukeutumisesta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ostaa puhtaasti eettisistä syistä samalla kun toiset haluaa vain näyttää että rahaa kyllä on. Tai ei välttämättä edes ole omaa rahaa mutta väliäkös sillä.
Itse muistan, kun käytin lapsiani jumpissa, niin äidit puhuivat jotain molon haalareista. Minä että mitä ihmettä täh? Mikä ihmeen molo (josse nyt ees oli tommonen, aikaa siis on!). Ei voisi vähempää kiinnostaa, kaikki penikathan ne ovat samannäköisiä samannäköisissä vaatteissa. Olen nänhyt joskus prismalla jotain hienoja retrokuoseja.
Ei voisi enempää ampua ohi kiinnostuksesta jotkut haalari-aiheet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hyvätuloisena nauran näille lähiömammoille joiden 3v lapset kulkee 100e kollaritakissa. Tietenkin sosiaalista statusta voi koittaa nostaa niin, mutta tosi asiassa se ei toimi siltikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.
Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.
Onko noihin mammakerhoihin liittyminen jotenkin pakollista? Koulussahan oli jotakuinkin pakko käydä mutta luulin että johonkin mammakerhoon liittyminen on ihan vapaaehtoista. Miksi mennä mukaan toimintaan sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin vauva ja saa vielä pelätä joutuvansa kiusatuksi?
Voithan perustaa ihan oman mammakerhon jossa ihan muut jutut on keskiössä kuin se minkä merkin vaatteisiin vauvat ja pikkulapset on puettu. Vaikka joku luontokerho, jossa tehdään yhdessä retkiä puistoihin ja lähimetsiin.
Minulla ei siis ole paljon kavereita ja nykyisetkin eri elämäntilanteessa, eli jos haluaisi samanlaista seuraa olisi nuo mammakerhot. Mutta joo, ehkä en niitä kavereita edes tarvitse tai sitten joku luontokerho olisi kiva.
Älä nyt ole höpsö. Sähän suhtaudut tuohon kuin johonkin tartuntatautiin. 😄 Olin 6 v lasten kanssa kotona ja lastenvaatekeskuskelut mitä kävin per vuosi noissa kerhoissa pystyi laskemaan varmaan yhden käden sormilla. Minäkään en tuntenut yhtään ketään ennestään, vaan menin uutena joukkoon.
Noissa kerhoissa muodostuu enemmän ja vähemmän kuppikuntia ja sieltä voi sitten valita mieleistään seuraa tai seilailla vähän siellä sun täällä tilanteen mukaan. Enimmäkseen ne puheet kuitenkin pyöri ihan vain niissä lapsissa ja arjessa. Nukkumisesta ruuanlaittoon ja kaikkea siltä väliltä. Vähän aina tilanteesta riippuen ja ketä oli paikalla. Jos joku oli palaamassa töihin, niin keskustelua syntyi aiheen ympärille, jos joku oli ollut matkoilla tai käynyt viikonloppuna perheen kanssa kansallispuistossa retkellä ja oli vieläkin ihan fiiliksissä jne. Ja aiheet tietysti vaihtui ihan lennosta, seuraavaksi puhuttiin jo vaikka S-marketin remontista. Hyvin harvoin puhe oli vaatteista, vaikka osa oli puettu päästä varpaisiin merkkivaatteisiin. Tai jos vaatteista puhuttiin, niin se oli jotain yleistä vaatteiden pesusta, vuodenaikaan pukeutumisesta tms.
Kiitos vastauksesta. En tosiaan vielä oikein tiedä millaisia äitipiirit on. Enemmänkin pelkään siis sitä että syrjitään ja katsotaan kieroon kun ei ole merkkivaatetta päällä, eikä että puheenaiheet olisi niistä vaatteista vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin gugguun kaikki frillavaatteet on myös rumia, vaikka ovatkin yksivärisiä. Jotenkin kasaria, kun on paksua hörselöä olkapäissä tai ylävartalon yläosassa muutoin. Ja kytkökset rouva räikköseen ei myöskään edesauta ostohalua 😂 sen lisäksi gugguuta ei valmisteta suomessa. On eettisempiäkin merkkejä, jotka oikeasti valmistavat vaatteet ja jopa kankaita suomessa. Gugguuta vain mainostetaan jotenkin suomalaisena ja eettisenä, mutta ei ole parhaasta päästä ollenkaan. Tietysti, kun lukee vain mainostekstit, on helppo ”oikeuttaa oma ostohimo selvästi tunnistettaviin merkkivaatteisiin” sillä eettisyys näkökulmalla 😂 oikeaoppinen markkinointipäällikkö siellä tyytyväisenä työssään
On varmasti eettisempiä ja kotimaisempia merkkejä, mutta onhan esim se Gugguu silti näillä mittareilla parempi kuin joku H&M ja kotimaisempi kuin vaikka Mini Rodini, jos samasta hintaluokasta haetaan. Itsellä ei ainakaan tarvitse etsiä oikeutusta millekään ostohimolle, ostan niin harvoin mitään ylimääräistä, että niillä kerroilla voin ihan myöntää, että ostan vain siksi että haluan. Mutta sen muutaman kerran vuodessa kun lapsille oikeasti täytyy hankkia jotain, niin kyllä eettisyys ja kotimaisuus siinä vaakakupissa jotain painaa, vaikka toki meidän lapsilta muutakin löytyy. Viidenkympin verkkarit silloin tällöin ei myöskään omaan talouteen tee minkäänlaista lovea, eikä niitä todellakaan tarvitse miettiä sijoituksena tai käyttää säästellen.
Monet noista Suomessa ommelluista pienemmistä vaatemerkeistä tekee tyyliltään hyvin erilaista vaatetta kuin ”mainstreamimmat” valmistajat, ja hyvä että niitäkin vaihtoehtoja on. Itse en kuitenkaan tykkää esimerkiksi PaaPiin kuoseista. Jos on vinkata jotain simppeliä, yksiväristä perusvaatetta tekevää merkkiä, niin kiinnostaa.
Ap:n tilanne on toki surullinen ja varmasti liiankin tavallinen, mutta ei siltikään yleistettävissä kaikkiin äiteihin, joiden lapsia puetaan johonkin tunnettuun merkkiin.
Onhan laatu ja kotimaisuus hyvä poitti. Mutta välillä aika kallista...eikä se Paapii ja Gugguu kestä sen paremmin kulutusta kuin henkkamaukka, siis oikeaa käyttöä...Ja meillä kuitenkin saa leikkiä varomatta vaatteita joten silloin se valinta on se henkkamaukka tai vastaava. Ja jo 3 vuotias osaa valita suosikkeja, nyt se on Ninjago...hetki sitten Ryhmähau...Ei kelvannyt yli kuudenkympin hieno Gugguu merkkihuppari jonka mummo toi....
Aloitus on melko varmasti keksitty! Tuskin kukaan ostaa noin kalliita lastenvaatteita ja velkaannuttaa perheensä lastenvaatteiden takia! Jos vanhempi on järkevä rahankäyttäjä, niin hän hankkii ilmaisia lastenvaatteita, kenkiä, harrastusvälineitä ja huonekaluja. Niitä löytää ilmaiseksi Torista, Facebookin Roskalavoilta, sukulaisilta, naapurustosta, kierrätyskeskuksista jne.
Aina löytyy myös härskejä tekoköyhiä. He ovat äitejä ja isiä, jotka käyttävät taloudellisesti hyväksi sukulaisia ja järjestöjä kuten Mannerheimin Lastensuojeluliittoa, Hopea ja seurakunnan diakoniatoimea. Jos perheen tuloja ja varallisuutta ei selvitetä, niin nämä köyhiä leikkivät vääntävät tekoitkua ja hakevat ilmaista tavaraa ja ilmaista ruoka-apua. Nämä loiset asuvat ilmaiseksi sukulaisten omistamissa asunnoissa ja isovanhemmat hoitavat lapsia 24/7 ilmaiseksi. Ja meillä on niin kurjaa ja ollaan niin köyhiä! Todella röyhkeää toimintaa!
Tähän liittyen, tunsin vanhempainlomalla ollessani äidin, joka oli täysin haksahtanut merkkivaatteisiin. Hänellä toki pysyi järki sikäli päässä, että hän metsästi vaatteita fb-kirppareilta jatkuvasti. Aika meni oikeasti siihen tietyn merkkisten mallien löytämiseen, pieneksi käyneiden vaatteiden myyntiin ja postissa rajaamiseen. Lapsen piti sitten olla varovainen, ettei tyllihame likaantunut. Oudoin kokemus oli, kun törmäsimme sattumalta leikkipuistossa. Lapsella oli tuolloin mekko, joka oli kiipeämisen tiellä, ja äiti tunki mekon helmat pikkuhousuihin ja lapsi jatkoi kiipeilyä sitten alusvaatteet näkyen. Tämä äiti oli liikuntaan erikoistunut lastentarhanopettaja.
No huh. Onneksi mulla ei ole tuota. Evvk mitkään brändit sisävaatteissa ainakaan. Ulkovaatteet hyvä olla jotain luotettavaa merkkiä, mutta ei brändin ja muiden äitien takia vaan että lapsi pysyy kuivana ja lämpimänä.
Itse en edes tykkää joulukorteista joissa lapsilla on popin raitaa, pahin on se "tonttulakki" (toki aloitus on muutaman vuoden takaa, voi olla ettei aloittajakaan enää raitoja valitsisi). En tiedä mikä siinä on, mutta se saa aikaan sellaisen kylmän ja persoonattoman vaikutelman.
Aloittaja kuulostaa samanlaiselta kuin entinen ystäväni, hänen lapsensa ovat toki jo isompia. Jossain vaiheessa havahduin siihen että esim. aina kun tapasimme pyörähdimme samalla lastenvaateliikkeessä josta aina tarttui hänelle jotain pientä mukaan. Hän on työelämässä, käsittääkseni ihan ok palkalla, mutta oli silti aina lainaamassa rahaa, enkä ymmärtääkseni ollut ainoa jolta lainattiin. Mm. anoppilassa hän sanoi käyttävänsä lapsia usein, koska anoppi antoi pyydettäessä rahaa uusiin vaatteisiin. Jonkunlainen stoppi tuli kun miehensä sattui näkemään hänen Visa-laskunsa, ilmeisesti luonton puoli oli vedetty ihan tappiin saakka näiden ostosten takia. Sen jälkeen hän alkoi piilottelemaan ostoksiaan autonsa takakontissa ja ainakin kerran valehteli läsnäollessani miehelleen että hänen ostamansa uusi mekko oli "tosi halpa kirpparilöytö". Hän oli ilmeisesti ehtinyt poistaa jossain käänteessä hintalaput...
Meillä menivät lopulta välit poikki sen jatkuvan vippaamisen ja vaatekaupoissa kiertelyn takia. Hän aina lupasi maksaa velkojaan pois seuraavasta tilistä, mutta kun kyselin asian perään, hänellä oli aina joku (teko)syy olla maksamatta siinä kuussa. Mutta rahaa oli silti joka kuussa lastenvaatteisiin. (Enkä tarkoita etteikö lapsilla saisi olla kivoja vaatteita, mutta kukaan ei tarvitse sellaista määrää prinsessamekkoja.)
Tuo kilpavarustelu on itselle tuttua myös omien lasten ollessa pieniä, niistä ajoista on yli 10 vuotta. Se on sinänsä hassua, kun juuri pienille lapsille on helppoa löytää hyviä käytettyjä vaatteita. Omalla kohdallani mietin millaisen mallin annan lapsille. Myöhemmällä iällä ymmärtävät merkkien perään yms. Enkä halua lasteni kokevan merkkivaatteiden olevan tae mistään paremmuudesta.