Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Minulla ei ole (Vielä) lapsia mutta kulutushysteria on todella mielenkiintoinen ilmiö.
Tuomitsevatko muut vanhemmat jos lapsilla ei ole merkkivaatteita? Vai onko tämä paine tuoreiden vanhempien omaa epävarmuutta, jota paikataan kuluttamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.
Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.
Ei niitä äitikavereita välttämättä saa. Itse lopetin wa-ryhmät ja miitit mammojen kanssa kun siellä sai lähinnä arvostelua ja suurinosa oli näitä ketkä halusi hoitaa 10 vuotta lapsia kotona ja tuhlata rahat ryysyihin. Ig täynnä lapsen kuvia hienoissa vaatteissa eikä mitään muuta. Itse tapailen vanhoja kavereitani ja matkustan eri kaupunkeihin heitä tapaamaan. Juttuseuraa saa esim. Hevoshommissa. Turhaa hengata mammakerhossa jos niistä ei löydy oman tyylistä kavereita. Mielummin olen yksin kuin huonossa seurassa.
En oikein näin lapsiperheellisenä tajua niitä tupsumyssyjä. Eihän siihen mahdu edes huppu päähän jos vaikka alkaa hieman sadella. Vai onko ne karvahatut vedenpitäviä? Joskus lapsella oli Kivatin huppuhattu ja siinä pienet pampulat, ne mahtui vielä hupun alle mutta ne pään kokoiset tupsut niin luulisi olevan epämukavatkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.
Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.
Ei niitä äitikavereita välttämättä saa. Itse lopetin wa-ryhmät ja miitit mammojen kanssa kun siellä sai lähinnä arvostelua ja suurinosa oli näitä ketkä halusi hoitaa 10 vuotta lapsia kotona ja tuhlata rahat ryysyihin. Ig täynnä lapsen kuvia hienoissa vaatteissa eikä mitään muuta. Itse tapailen vanhoja kavereitani ja matkustan eri kaupunkeihin heitä tapaamaan. Juttuseuraa saa esim. Hevoshommissa. Turhaa hengata mammakerhossa jos niistä ei löydy oman tyylistä kavereita. Mielummin olen yksin kuin huonossa seurassa.
No juu, täytyy varautua että noin voi käydä. Itsellä jäänyt monet vanhat kaverisuhteet vaikka olen yrittänyt pitää niitä yllä, mutta kun asutaan niin kaukana ei ilmeisesti monella ole enää kiinnostusta, ja sitten jos noissa äitikerhoissakin sattuu olemaan ihan erihenkisiä ihmisiä niin yksinhän siinä jää. Kunhan ei tuleviin lapsiini sitten vaikuttaisi. Haluaisin että heillä olisi kavereita vaikkei merkkivaatetta löydy, koska se ei minua kiinnosta.
Oli pakko kattoa Mini Rodinin, Molon ja Gugguun nettisivut kun en ollut koskaan kyseisten merkkien vaatteita nähnyt. Mulle hyppäsi ekoista kahdesta heti silmään miten totisina niitten lapsimallit poseerasivat! En voi ymmärtää miksi lastenvaatteita mainostetaan kuvilla joissa lapset näyttää ihan maansa myyneiltä... Gugguulla sentään oli hymyileviäkin naamoja... Vaatteista huomasin vain sen verran että H&M:llä on mun silmään kivempia. Makuasia kaiketikin mutta etenkin noita Mini Rodineja en ottais edes ilmaiseksi (tai siis joo ottaisin mutta myyntiin menisivät suoraan;)) ja Gugguun 40€ pipot ei kyllä millään näytä sen arvoisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.
Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.
Ei niitä äitikavereita välttämättä saa. Itse lopetin wa-ryhmät ja miitit mammojen kanssa kun siellä sai lähinnä arvostelua ja suurinosa oli näitä ketkä halusi hoitaa 10 vuotta lapsia kotona ja tuhlata rahat ryysyihin. Ig täynnä lapsen kuvia hienoissa vaatteissa eikä mitään muuta. Itse tapailen vanhoja kavereitani ja matkustan eri kaupunkeihin heitä tapaamaan. Juttuseuraa saa esim. Hevoshommissa. Turhaa hengata mammakerhossa jos niistä ei löydy oman tyylistä kavereita. Mielummin olen yksin kuin huonossa seurassa.
Sama, kukaan ei ikinä jutellut mulle vaikka ei merkkihulluja olleet muutkaan, kai. Onneksi on vanhat ystävät muualla 👍 lapset on saaneet täällä ystäviä, minä en.
Ja lapselle on ihan sama, ovatko vaatteet Gugguuta vai Kökköötä tai PaaPiita vai PiiPaata. Ei se ole tyhmä, joka pyytää vaan se, joka maksaa! Ylivelkaantuminen on tyhmää. Perintätoimistojen asiakkuus on tyhmää. Ja ulosottovelallisuus se vasta tyhmää onkin!
Jos ihmisellä on ostosriippuvuus, yli varojen elämistä ja ongelmia raha-asioissa, niin hänellä on paljon ongelmia muillakin elämänalueilla. Ihmettelen, miten aikuinen ihminen elää yli varojensa, ei maksa laskujaan ajoissa ja eikä hallitse omaa rahankäyttöään! Onko sinulle opetettu rahankäyttöä ja säästäväisyyttä lapsuudenkodissa? Elävätkö vanhempasi yli varojen? Tuleeko kotiisi perintätoimiston kirjeitä? Käykö ulosottomies koputtelemassa ovellasi?
Nuuka kirjoitti:
Aloitus on melko varmasti keksitty! Tuskin kukaan ostaa noin kalliita lastenvaatteita ja velkaannuttaa perheensä lastenvaatteiden takia! Jos vanhempi on järkevä rahankäyttäjä, niin hän hankkii ilmaisia lastenvaatteita, kenkiä, harrastusvälineitä ja huonekaluja. Niitä löytää ilmaiseksi Torista, Facebookin Roskalavoilta, sukulaisilta, naapurustosta, kierrätyskeskuksista jne.
Aina löytyy myös härskejä tekoköyhiä. He ovat äitejä ja isiä, jotka käyttävät taloudellisesti hyväksi sukulaisia ja järjestöjä kuten Mannerheimin Lastensuojeluliittoa, Hopea ja seurakunnan diakoniatoimea. Jos perheen tuloja ja varallisuutta ei selvitetä, niin nämä köyhiä leikkivät vääntävät tekoitkua ja hakevat ilmaista tavaraa ja ilmaista ruoka-apua. Nämä loiset asuvat ilmaiseksi sukulaisten omistamissa asunnoissa ja isovanhemmat hoitavat lapsia 24/7 ilmaiseksi. Ja meillä on niin kurjaa ja ollaan niin köyhiä! Todella röyhkeää toimintaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks nää ylikalliit rätit kuitenkin tehty jossain lapsityövoimalla?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole (Vielä) lapsia mutta kulutushysteria on todella mielenkiintoinen ilmiö.
Tuomitsevatko muut vanhemmat jos lapsilla ei ole merkkivaatteita? Vai onko tämä paine tuoreiden vanhempien omaa epävarmuutta, jota paikataan kuluttamalla?
Ei kukaan tuomitse, jos et käytä merkkivaatteita, päinvastoin merkkivaatteiden käyttäjää haukutaan vaikka millä nimillä. Lasten merkkivaatteet on semmoinen harrastus joihin jotkut höpsähtää, lapset on söpöjä ja niille on helppo ostaa vaatteita. Harvalla se menee yli, suurin osa ostaa ihan järkevästi ja tulojensa mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onks nää ylikalliit rätit kuitenkin tehty jossain lapsityövoimalla?
Ei, sillähän ne myy että ne on tehty Euroopassa vastuullisesti tuotetuista kankaista. Osa jopa ommellaan Suomessa. Monet on myös melko pieniä yrityksiä, ei mitään isoja maailmanlaajuisia konserneja. Se selittää hinnan ainakin osittain, kun työntekijöille maksetaan oikea palkka ja verotkin maksetaan Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.
Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.
Ei niitä äitikavereita välttämättä saa. Itse lopetin wa-ryhmät ja miitit mammojen kanssa kun siellä sai lähinnä arvostelua ja suurinosa oli näitä ketkä halusi hoitaa 10 vuotta lapsia kotona ja tuhlata rahat ryysyihin. Ig täynnä lapsen kuvia hienoissa vaatteissa eikä mitään muuta. Itse tapailen vanhoja kavereitani ja matkustan eri kaupunkeihin heitä tapaamaan. Juttuseuraa saa esim. Hevoshommissa. Turhaa hengata mammakerhossa jos niistä ei löydy oman tyylistä kavereita. Mielummin olen yksin kuin huonossa seurassa.
No juu, täytyy varautua että noin voi käydä. Itsellä jäänyt monet vanhat kaverisuhteet vaikka olen yrittänyt pitää niitä yllä, mutta kun asutaan niin kaukana ei ilmeisesti monella ole enää kiinnostusta, ja sitten jos noissa äitikerhoissakin sattuu olemaan ihan erihenkisiä ihmisiä niin yksinhän siinä jää. Kunhan ei tuleviin lapsiini sitten vaikuttaisi. Haluaisin että heillä olisi kavereita vaikkei merkkivaatetta löydy, koska se ei minua kiinnosta.
Minua ei kiinnostanut merkkivaatteet eikä ollut rahaakaan, kun sain esikoisen opiskeluaikana. Jännitin hirveästi mammakerhoja, kun olin vieläpä aika nuori äiti enkä tuntenut oikein ketään samassa elämäntilanteessa olevaa. Lopulta uskaltauduin mukaan ja se todellakin muutti koko vauvavuoden, parempaan. Tutustuin muutamaan äitiin ja sitten me melkein joka päivä nähtiin jossain. Nyt 5 vuotta myöhemmin ollaan hyviä ystäviä ja nähdään usein ilman lapsiakin! Yhteenkään nenänvarttaan pitkin katsovaan hienostelijaan en yhteensä kolmen kotiäitivuoden aikana törmännyt, vaikka paljon kävin eri kerhoissa, tai sitten en vaan kiinnitänyt semmoiseen huomiota. Merkkivaatteita kyllä oli osalla, suurimmalla osalla ei. Suurin osa tuoreista äideistä on kuitenkin samassa tilanteessa: uuden elämäntilanteen edessä vailla vertaistukea. Tämä vaan tsemppaavana tarinana siitä, että kannattaa antaa mammakerhoille mahdollisuus! Uusia kavereita ei takuulla saa, jos ei edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein näin lapsiperheellisenä tajua niitä tupsumyssyjä. Eihän siihen mahdu edes huppu päähän jos vaikka alkaa hieman sadella. Vai onko ne karvahatut vedenpitäviä? Joskus lapsella oli Kivatin huppuhattu ja siinä pienet pampulat, ne mahtui vielä hupun alle mutta ne pään kokoiset tupsut niin luulisi olevan epämukavatkin?
sama. ostan aina tupsuttomia myssyjä, että tarvittaessa saa hupun helposti päähän sateella tai viimalla.
Itse kuuluin kuopuksen syntymän aikaan noihin minirodini jne kirppisryhmiin ja sit oli Facebookissa joku samperin minirodini jutustelut tms, jossa jauhettiin ... märkänä vaatteista ja bugiksen kärryistä yms. Olin silloin mukana menossa osittain ja pisti silmääni, että näitä ihailtuja "yliguruja" olivat lähes aina ne nuoret, kouluttamattomat kotiäidit, joilla oli ehtymättömät vaatevarastot ja aina uusimmat dropit. Me työssäkäyvinä ja suht hyvin tienaavia sitten mietittiin, että millä ihmeellä ne ostaa, mutta monet taitavat harrastaa tuota ylivelkaantumista. Tai sitten tilataan, otetaan kuvat ja palautetaan. En tiedä, mutta täysin älytöntä touhua kaikenkaikkiaan. Nyt en enää vuosiin ole facessa ollut, niin en tiedä vieläkö nää samat tyypit siellä hehkuttaa, vai joko on uusi sukupolvi vallannut alan 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onks nää ylikalliit rätit kuitenkin tehty jossain lapsityövoimalla?
Suurimmassa osassa tekstiiliteollisuutta tehdään räikeitä rikkomuksia ihmisiä, ympäristöä tai kuluttajaa kohtaan. Tai kaikkia noita yhdessä.
Myssyfarmi saattais olla sellainen, joka ei riistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks nää ylikalliit rätit kuitenkin tehty jossain lapsityövoimalla?
Ei, sillähän ne myy että ne on tehty Euroopassa vastuullisesti tuotetuista kankaista. Osa jopa ommellaan Suomessa. Monet on myös melko pieniä yrityksiä, ei mitään isoja maailmanlaajuisia konserneja. Se selittää hinnan ainakin osittain, kun työntekijöille maksetaan oikea palkka ja verotkin maksetaan Suomeen.
Kannattaa myös muistaa, että zarat ja muut isot tilaajat pystyy polkemaan hintoja hurjasti, kun tilaukset niin isoja. Paita parilla sentillä ja kenkäpari eurolla. Ja heidän tilauksensa menee tehtailla etusijalle ja sitten kun ne on tehty, niin sitten vasta tehdään pienempien tilaajien tilaukset. Jos ehditään.
Kuljetukset muualta on myös halvempia, kun laitetaan yhteen merikonttiin 25 000 paria kenkiä.
Yritä siinä sitten tilailla muutaman sadan tai tuhannen kappaleen eriä.
En sano tätä pahalla, mutta ei kai oikeasti kenenkään talous ole 2500€ kiinni?
Minulle tulisi paniikki, jos velkaa olisi tullut 25.000€ ja loppupelissä ruokaan ei iso summa ole ( mutten ikinä sitä vaatteisiin sijoittaisi)
Vierailija kirjoitti:
Onks nää ylikalliit rätit kuitenkin tehty jossain lapsityövoimalla?
Ei tehdä, Räikkösen minttu ompelee ne itse.
Tuottamisen eettisyys no ok, mut kenen etu se on että ostajat velkaantuu? Ei mee siinäkään ihan palikat tasan. Kun kävin katsomassa niin oikeestikko ihmiset maksaa jostain 86cm takista melkein 200e? Järki käteen ihmiset. Tavarat pitää tuottaa siellä missä hinta-laatu on kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli, miten Gugguun perustrikoot voi olla jonkun mielestä rumia. Kyllä ihan helposti voi. Monissa jotain ihme saumoja ja vetskareita vinossa ym. Ja varsinkin ne yksi/kaksi-pallurapipot ja lippikset, ei ei ei. Kyl niitä kuteita ostellaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että tiedetään, että ne tunnistetaan merkkikuteiksi, eli kalliiksi.
Koska kaikilla ihmisillä on sama maku ja jos joku on sinusta rumaa niin se on varmasti kaikista rumaa? Minusta gugguun vaatteet ovat kivan näköisiä, omat lapset on jo teinejä eli päättävät itse omista vaatteistaan.
Mulla ei ole lapsia, mutta pakko sanoa että vähän huvittaa ja hävettää, kun tosi monella vastaantulevalla muksulla on sellaiset samanlaiset tupsumyssyt. En tiedä mitä merkkiä ne on, mutta näin ulkopuolisen silminjotenkin outoa massakäyttäytymistä. :-D
En kuitenkaan liikaa tuomitse äitien/isien ostokäyttäytymistä. Jos se tuo iloa ja ei aiheuta taloudellisia ongelmia, niin mikäs siinä. Pysyypähän talouden rattaat pyörimässä.