Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille

Vierailija
18.01.2017 |

Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.

Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.

Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.

Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.

Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.

Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?

Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.

Kommentit (468)

Vierailija
281/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.

Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.

Vierailija
282/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mitä huonompituloisemmat vanhemmat, sitä kalliimmat vaatteet lapsilla. Tästä on paljon tutkimuksia, jos ette muuten usko. Hyvätuloisilla on milloin vain varaa ostaa uusimmat kamat ja hienoimmat harrasttusvehkeet, joten sitä ei tarvitse vakuutella ulospäin, kun ei tarvitse pelätä, että lapsia kiusattaisi köyhyydestä. Näin se vain menee.

Joo näin se usein menee.

Joillakin se raha polttelee sormissa ja siitä pitää päästä eroon keinolla millä hyvänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.

Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.

Onko noihin mammakerhoihin liittyminen jotenkin pakollista? Koulussahan oli jotakuinkin pakko käydä mutta luulin että johonkin mammakerhoon liittyminen on ihan vapaaehtoista. Miksi mennä mukaan toimintaan sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin vauva ja saa vielä pelätä joutuvansa kiusatuksi?

Voithan perustaa ihan oman mammakerhon jossa ihan muut jutut on keskiössä kuin se minkä merkin vaatteisiin vauvat ja pikkulapset on puettu. Vaikka joku luontokerho, jossa tehdään yhdessä retkiä puistoihin ja lähimetsiin.

Vierailija
284/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on kyllä asia, jota en ymmärrä ollenkaan.

Pieni lapsi tarvitsee mukavat ja sään mukaiset vaatteet, mun mielestä ihmiset, jotka pukevat lapset jonkun muiden mielipiteen mukaisesti on oikeasti vajaita. Rakastakaa ja puuhakatkaa lastenne kanssa, antakaa heidän olla lapsia, tulla kuraisiksi ja tutkia maailmaa, vai istutteko te guuguut päällä jossain kahviloissa nätteinä. Sairasta touhua!!!!

Vierailija
285/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä kertomus heräämisestä, ap. 

Muistan omasta nuoruudestani, että merkkivaatteilla sai nostettua statustaan lauman edessä.

Kiitän luojaani, että omat alakouluikäiset lapseni menevät aivan tyytyväisinä kouluun ja harrastuksiin viiteen kertaan kierrätetyissä / halpiskauppa- / kirpparivaatteissa. Kovin montaa satasta en ole tähän mennessä joutunut maksamaan lasten vaatteista. Tämä on suuri onni, sillä olen vähävarainen. 

Jos maailma on samanlainen kuin omassa yläasteen koulussani, vaatteista tulee todellinen "issue" teineille. Toivoa sopii, että omat lapseni olisivat silloin kirppishenkisiä ja suhtautuisivat vaatteisiin enemmän järkevästi ja toisarvoisena asiana kuin jonain ihmisarvoaan määrittelevänä tekijänä. 

Vierailija
286/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kertomus heräämisestä, ap. 

Muistan omasta nuoruudestani, että merkkivaatteilla sai nostettua statustaan lauman edessä.

Kiitän luojaani, että omat alakouluikäiset lapseni menevät aivan tyytyväisinä kouluun ja harrastuksiin viiteen kertaan kierrätetyissä / halpiskauppa- / kirpparivaatteissa. Kovin montaa satasta en ole tähän mennessä joutunut maksamaan lasten vaatteista. Tämä on suuri onni, sillä olen vähävarainen. 

Jos maailma on samanlainen kuin omassa yläasteen koulussani, vaatteista tulee todellinen "issue" teineille. Toivoa sopii, että omat lapseni olisivat silloin kirppishenkisiä ja suhtautuisivat vaatteisiin enemmän järkevästi ja toisarvoisena asiana kuin jonain ihmisarvoaan määrittelevänä tekijänä. 

Sama juttu mulla teininä. Oli oltava edes jotain juttuja, edes ne yhdet tietyt farkut ettei ollut ihan sosiaalista pohjasakkaa. En ostaisi pikkulapsille merkkivaatteita, en ainakaan montaa, säästäisin ne rahat niin että voisin myöhemmin ostaa teineille sitten jotain sellaista jota he todella haluavat.  Murkkuiässä ne nuoret todella alkaa välittämään siiitä millaiset vaatteet on päällä, joku 2-vuotias ei paljon piittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua tätä merkkivaate-buumia.

Meillä ostetaan alesta (joskus jopa niitä trendejä), käytettynä ja uusina, mitä ei näistä löydy.

Katsotaan sekä hintaa että laatua. Vaatetta ei tarvitse olla mahdottoman paljon, helpottaa ihan arjessakin, säilytystila riittää ja pyykkiä vähemmän.

Tuohan se on se tilanne mikä sen terveellä tulisi olla. Mutta tässä puhutaan nyt riippuvuuksista, niissä toimii eri mekanismit kuin järkiostoksissa/kohtuullisessa alkoholin käytössä etc

Vierailija
288/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa naisten tyhmyydestä.

Tilastollisesti suurin osa luottotiedottomista on edelleen miehiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on nyt 12v ja 9v lapset, toisen vauva-pikkulapsi aika Espoossa, toisen Vantaalla. Oma kokemus on että mitä "vähemmän" äidillä on, sitä isompi osa elämään näyttää ne vaatteet olevan. Mitä koulutetumpi ja varakkaampi, sitä vähemmän nämä äidit "harrastaa" lasten vaatteita. Mitä pienempi ja vanhempi auto, sitä todennökoisemmin siellä lapsella on kalliimpi haalari kuin turvaistuin.  

Vierailija
290/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä satsaan ulkovaatteisiin/väliasuihin (merino). Sisävaatteita lapsilla on PALJON, mutta niissä merkki ei ole niin tärkeä. En tiedä onko se jotain traumaa lapsuudesta, kun itse olin paskoissa ulkovaatteissa ja palelin. Sisävaatteetki oli yleensä halvinta rytkyä mitä vaan sai.

En ole mikään suurituloinen, mutta tuhlaan rahani lapsiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Ihan järkyttävät summat on mennyt tässä syksyn aikana jo vaatteisiin. En nimittäin löytänyt alesta keväällä mitään, niin nyt oli kaikki hankinnat syksyllä. Pienempi päiväkoti-ikäinen, niin tarvitsee siis ihan kaikkea. Koska olen hyvin ronkeli käytettyjen vaatteiden kunnosta, niin koitappa löytää pojalle 122 senttisiä hyväkuntoisia vaatteita käytettynä (ei löydy meidän pitäjästä). Tyttö taasen teini, joten pitää olla tiettyä tyyliä/merkkiä ettei syrjitä. Kallista touhua ja eipä ihme et tässä vähän velkaantuukin välillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni käsittelen ihmisten raha-asioita. Olen havainnut, että jos lapsi on puettu kiireestä kantapäähän merkkivaatteisiin, auto on uudehko --> vanhemmat ovat todennäköisemmin matalasti koulutettuja ja huonotuloisia. Mikä tässä huolettaa, on se, että nämä taloudet eivät kestä minkäänlaisia muutoksia tuloissa: mitään ei ole säästössä ja kaikki menee lainanlyhennyksiin vaatteista ja ylikalliista autosta.

Miten me sitten? Molemmat korkeakoulutettuja ja ihan hyvissä työpaikoissa, tulot yht. n. 12500/kk. Molemmilla parin vuoden ikäiset saksalaiset autot. Lapsilla molemmilla merkkiä suuri osa vaatteista Rodinin haalareineen ja Gugguun pipoineen.

Velkaa on ainoastaan asuntolaina ja toisesta autosta vähän autolainaa, toinen työsuhdeauto. Ostan lähes kaikki lastenvaatteet alella tai käytettynä, pidän hyvää huolta ja myyn eteenpäin. Lastenvaatteet ovat minulle ilo ja harrastus. Nautin siitä, että koko perhe on kivasti pukeutunut, koti siisti ja kauniisti sisustettu, autot hyvä ajaa, vakaita ja turvallisia.

Viime talvena toisella lapsista esim. oli kaksi haalaria, ostettu käytettynä 60 ja 20 eurolla, ja myin eteenpäin 55 ja 25 eurolla. Hyvälaatuinen merkkihaalari kestää, siitä Cittarin haalarista tuskin kovin moni on valmis maksamaan kymppiäkään. En tiedä edes, mitä siellä maksaa haalarit, mutta sanoisin, että minun tyylilläni tulee halvemmaksi. Vastaavasti ostan itselleni mielummin satasen nahkakengät, jotka kestävät huollettuina vuosikausia, kuin neljänkympin kengät, mitkä saa heittää roskiin kauden jälkeen. Lisänä vielä se, että lähes poikkeuksetta siinä merkkihaalarissa on hyvät ominaisuudet, kestää hyvin kulutusta ja pitää lapsen kuivana ja lämpimänä.

Vähän siis järkeä tuohon ”fiksut ja hyvätuloiset, jotka ostavat lapsilleen halpaa p*skaa” vs. ”Köyhät, joiden pakko shopata velaksi merkkiä” ajatteluun.

Me ollaan myös hyvätuloisia mutta itsellä on ainakin parempaakin tekemistä kuin myydä Ja ostella haalareita netissä niiden av yv sekoilujen seassa. Paljon helpompi ostaa joku markettihaalari tai joku ilmaiseksi saatu käytetty ja heittää se sitten uffin lootaan kun on jäänyt pieneksi. Rahaa tienaan mieluiten omalla työlläni enkä jaksa käyttää aikaa vaatteiden jälleenmyyntiin. Onneksi tuttaville on nyt tuossa vauvoja niin parhaat vaatteet voi lahjoittaa heille.

Meillä lapsi saa merkkivaatteita kunhan osaa niitä haluta. Sitä ennen joutaa kulkea halvemmissa rytkyissä.

Mutta silti vaan naureskelen äideille ketkä somettaa näitä nukkekuvia lapsistaan instaan. Suurinosa tosiaan jotain vuokralla asuvia köyhiä/huonotuloisia. Toivottavasti eivät joudu vaikeuksiin raha-asioissaan.

Vierailija
292/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä satsaan ulkovaatteisiin/väliasuihin (merino). Sisävaatteita lapsilla on PALJON, mutta niissä merkki ei ole niin tärkeä. En tiedä onko se jotain traumaa lapsuudesta, kun itse olin paskoissa ulkovaatteissa ja palelin. Sisävaatteetki oli yleensä halvinta rytkyä mitä vaan sai.

En ole mikään suurituloinen, mutta tuhlaan rahani lapsiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Ihan järkyttävät summat on mennyt tässä syksyn aikana jo vaatteisiin. En nimittäin löytänyt alesta keväällä mitään, niin nyt oli kaikki hankinnat syksyllä. Pienempi päiväkoti-ikäinen, niin tarvitsee siis ihan kaikkea. Koska olen hyvin ronkeli käytettyjen vaatteiden kunnosta, niin koitappa löytää pojalle 122 senttisiä hyväkuntoisia vaatteita käytettynä (ei löydy meidän pitäjästä). Tyttö taasen teini, joten pitää olla tiettyä tyyliä/merkkiä ettei syrjitä. Kallista touhua ja eipä ihme et tässä vähän velkaantuukin välillä.

Pojille ei löydy kirpparilta, on nähty ja kuultu monet kerrat. Tytöille on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä satsaan ulkovaatteisiin/väliasuihin (merino). Sisävaatteita lapsilla on PALJON, mutta niissä merkki ei ole niin tärkeä. En tiedä onko se jotain traumaa lapsuudesta, kun itse olin paskoissa ulkovaatteissa ja palelin. Sisävaatteetki oli yleensä halvinta rytkyä mitä vaan sai.

En ole mikään suurituloinen, mutta tuhlaan rahani lapsiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Ihan järkyttävät summat on mennyt tässä syksyn aikana jo vaatteisiin. En nimittäin löytänyt alesta keväällä mitään, niin nyt oli kaikki hankinnat syksyllä. Pienempi päiväkoti-ikäinen, niin tarvitsee siis ihan kaikkea. Koska olen hyvin ronkeli käytettyjen vaatteiden kunnosta, niin koitappa löytää pojalle 122 senttisiä hyväkuntoisia vaatteita käytettynä (ei löydy meidän pitäjästä). Tyttö taasen teini, joten pitää olla tiettyä tyyliä/merkkiä ettei syrjitä. Kallista touhua ja eipä ihme et tässä vähän velkaantuukin välillä.

Pojille ei löydy kirpparilta, on nähty ja kuultu monet kerrat. Tytöille on.

Pienille pojille ei. Teini-ikäinen löysi kirpparilta jonkun saksan armeijan ylijäämätakin ja "oli myyty".

No poika onkin jo miehen mitoissa.

Vierailija
294/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun lasten ainoat merkkivaatteet on ostettu lastenvaatekirppiksiltä käytettynä.Eikä nekään mitään mini rodinia..Järkkyä touhua...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kävi täysin samankaltainen ilmiö koiratarvikkeiden suhteen. Olin pitkään haaveillut omasta koirasta, joka jäi lapsena saamatta siskoni allergian vuoksi. Viitisen vuotta sitten sain viimein kauan odotetun pennun. Sain runsaasti mielihyvää, kun ostelin pennulle ja vielä myöhemmin aikuiselle koiralle tarvikkeita. Itselleni en ostanut lähes mitään, mutta koiralle senkin edestä. Touhu lähti ihan lapasesta. Ostin kalliita valjaita ja asusteita useissa väreissä, kaikki piti olla ns. "merkkituotteita" (Pomppa, Julius-K9, Rukka jne.) tai mittatilaustuotteita, joista innostuin yhdessä kohtaa. Tuntui, että kaikki vapaa-aikani meni nettikaupoissa shoppaillen ja ostoskoria täytellen. Odotin jatkuvasti uutta pakettia.

"Pienistä" puroista kasvaa suuri joki, ja lopulta tilitietoja tarkastellessa olin itsekin tilaillut kaikkiaan yli 10 000€:n edestä tavaraa, vaikka uskomattomalta kuulostaakin. Leluja oli huushollin täydeltä ja niitä oli pakko hankkia lisää, vaikka koira kiinnostui eniten talouspaperirullista ja peruspalloista. Hankin kalliita petejä, vaikka koira nukkui mieluiten joko minun kanssani sängyllä tai sohvalla. Ostin kallista ruokaa vain näyttääkseni muille, että koiraan panostetaan (todellisuudessa tuo silloin syöttämäni ruoka oli ravintoarvoiltaan paljon heikompaa, kuin yli puolet halvempi ruoka, jota nykyään syötän. Kalleus ei ole aina itsessään laadun tae). Päivitin Facebookin koiraryhmiin kuvia, joihin jätin tahallani kuivaruokasäkin taustalle, jotta porukka näkisi sen merkin. Jokaisessa koirasta ottamassani kuvassa piti olla päällä erilainen kaulapanta tai valjaat.

Menin ihan sekaisin, kunnes jossain vaiheessa aloin itsekin ymmärtää oman järjettömyyteni. Tapasin miehen (koiraihminen hänkin), joka kiinnitti ihmetellen huomiota siihen, että mulla oli yli sadat valjaat yhdelle ainoalle koiralle! Hihnojakin päälle 50, eri väreissä ja pituuksissa, kaulapannoista puhumattakaan. En tuntenutkaan aiheesta enää ylpeyttä, vaan aloin miettiä, mihin muuhun olisin niihin tuhlatut rahat voinut käyttää. Koira pärjäisi ihan hyvin vähemmälläkin. Onneksi merkkitavaroilla on jälleenmyyntiarvoa ja olen saanut vähän tuotteita jo myytyä fb-ryhmissä, mutta nyt makselen velkoja pienistä rahoistani ja kiroan lyhytnäköisyyttäni.

Vierailija
296/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa tähän: miten niitä äitikavereita sitten saa, jos ei ole ns. trenditietoinen? Pelkään että käy kuten koulussa, eli kiusattiin koska en pukeutunut merkkivaatteisiin. Suositut ilkeät tytöt jätti ulkopuolelle ja halveksui. Tää siis jo ala-asteella.

Oon kauhulla odottanut näitä mammakerhoja. Miten saan ikinä kavereita äitinä, kun en noihin humputukseen lähde? Muutenkin vihannut aina materialistista kynttiläkutsu yms painostusta. Onko sattumaa että mulla on tosi vähän kavereita nytkään... Toki pidän mölyt mahassa mutta näkeehän sen ettei kiinnosta gugguut sun muut.

No, kyllähän suurin osa äideistä pitää tuommoista ostoshysteriaa melko outona käytöksenä. Oma kokemukseni mammakerhoista on, että lastenvaatteet kyllä aika monia kiinnostaa, mutta useimmiten siellä esitellään ja ihastellaan parhaita kirppislöytöjä ja jaetaan kirppistelyvinkkejä. Suurimmalla osalla tulot kuitenkin tippuu äitiyslomalla ja varsinkin hoitovapaalle jäädessä, joten erilaiset säästövinkit on suosittu puheenaihe :D

Vierailija
297/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä satsaan ulkovaatteisiin/väliasuihin (merino). Sisävaatteita lapsilla on PALJON, mutta niissä merkki ei ole niin tärkeä. En tiedä onko se jotain traumaa lapsuudesta, kun itse olin paskoissa ulkovaatteissa ja palelin. Sisävaatteetki oli yleensä halvinta rytkyä mitä vaan sai.

En ole mikään suurituloinen, mutta tuhlaan rahani lapsiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Ihan järkyttävät summat on mennyt tässä syksyn aikana jo vaatteisiin. En nimittäin löytänyt alesta keväällä mitään, niin nyt oli kaikki hankinnat syksyllä. Pienempi päiväkoti-ikäinen, niin tarvitsee siis ihan kaikkea. Koska olen hyvin ronkeli käytettyjen vaatteiden kunnosta, niin koitappa löytää pojalle 122 senttisiä hyväkuntoisia vaatteita käytettynä (ei löydy meidän pitäjästä). Tyttö taasen teini, joten pitää olla tiettyä tyyliä/merkkiä ettei syrjitä. Kallista touhua ja eipä ihme et tässä vähän velkaantuukin välillä.

Teinillekin voi opettaa että ihan kaiken ei tarvitse olla kallista merkkiä. Tavallinen t-paita ja sen kanssa ne merkkihousut. Tai "merkittömät" housut ja sen kanssa se merkkitoppi. Olisi varmaan myös hyödyllistä selittää mitä se merkitsisi vanhemmille rahallisesti että teinillä olisi kaikki viimeistä huutoa, ja jotta ette velkaannu, on niitten vaatteitten kanssa pysyteltävä kohtuudessa. Normaali murkku ymmärtää kyllä ja kompromissit onnistuu. Ostakoon sitten vaikka kesätienesteillään niitä rytkyjä itse lisää.

Tuollaista on vanhemmuus, aina ei voi olla eikä pidäkään olla kiva ja antaa lapselleen kaikkea mahdollista materiaa kompensoidakseen omaa niukkaa lapsuuttaan.

Vierailija
298/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet täysin normaali kokoomusäänestäjä. Rahaa käytetään kuin parempikin väki, vaikka sitä ei todellisuudessa ole.

Vierailija
299/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä asia, jota en ymmärrä ollenkaan.

Pieni lapsi tarvitsee mukavat ja sään mukaiset vaatteet, mun mielestä ihmiset, jotka pukevat lapset jonkun muiden mielipiteen mukaisesti on oikeasti vajaita. Rakastakaa ja puuhakatkaa lastenne kanssa, antakaa heidän olla lapsia, tulla kuraisiksi ja tutkia maailmaa, vai istutteko te guuguut päällä jossain kahviloissa nätteinä. Sairasta touhua!!!!

Minä en ymmärrä ollenkaan, miten kalliit vaatteet eivät muka olisi mukavia ja säänmukaisia ja estäisivät vanhempia puuhaamasta lastensa kanssa? Useimmiten juuri nimenomaan niihin säänmukaisiin, hyviin ja touhuamista kestäviin ulkovaatteisiin saa upotettua ihan kohtuuttomat summat rahaa, jos ostaa kaiken uutena. Halvemmallakin saa, mutta kyllä kalliimmissa on paremmat ominaisuudetkin. Tämä on jotenkin outo harhaluulo, että ne kalliit vaatteet olisi jotenkin epämukavia lapselle tai estäisi touhuamasta. Väitän, että kalliiseen vedenpitävään ja hengittävään haalariin ja merinovillakerrastoihin puetulla lapsella on talvipakkasessa mukavampi olo kuin halvassa raskaassa, vettä pitämättömässä haalarissa sähköistävään fleeceen (eli muoviin) käärittynä.

Vierailija
300/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt 12v ja 9v lapset, toisen vauva-pikkulapsi aika Espoossa, toisen Vantaalla. Oma kokemus on että mitä "vähemmän" äidillä on, sitä isompi osa elämään näyttää ne vaatteet olevan. Mitä koulutetumpi ja varakkaampi, sitä vähemmän nämä äidit "harrastaa" lasten vaatteita. Mitä pienempi ja vanhempi auto, sitä todennökoisemmin siellä lapsella on kalliimpi haalari kuin turvaistuin.  

Tää on kyllä totta! Olemme mieheni kanssa molemmat korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia. Asumme Helsingin kantakaupungissa ja meillä on uusi auto. Ostan silti mahdollisimman paljon kierrätettynä ja merkkivaatteet ei juuri kiinnosta. Priorisoimme muita juttuja elämässä ja itsellä on lasten ohella paljon muita elämän merkitystä tuovia, tärkeitä asioita.

Sitten minulla on kotikaupungissa ystäviä, jotka eivät ole töissä tai ovat matalapalkkaisilla aloilla. Heidän lapsillaan kaikki vaatteet on kalliita merkkivaatteita ja ne päällä ei tietenkään saa leikkiä/ niitä ei saa sotkea, koska muuten niitä ei voi myydä eteenpäin.