Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille

Vierailija
18.01.2017 |

Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.

Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.

Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.

Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.

Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.

Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?

Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.

Kommentit (468)

Vierailija
261/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kylläpä nauratti kun itsekin muutin uudelle paikkakunnalle ja tutustuin juuri näihin lastenvaate hörhöihin. Kerroin heille että mielestäni on verrattavissa nukke leikkeihin kun puetaan penskoja mitä ihmeellisimpiin ryysyihin. Ja sitten ei ole varaa esim. Kerran kuussa palkata muutamaksi tunniksi lastenhoitajaa kun ollaan kokoajan peeaa.

Jännä juttu kun en ollut kovinkaan suosittu näissä piireissä.

Vierailija
262/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme keskituloisia. Olemme pukeneet lapset edullisiin vaatteisiin. Ostin nuorimmalle cittarista toppapuvun. Tuttavani kommentoi minulle, että hän rakastaa lapsiaan ja haluaa, että niillä on parasta ja ostaa vain reimateciä ja 100 euron kypärämyssyjä ( en muista merkkiä). Koska haluaa heille parasta.

Minä en siis rakastanut lapsia, koska minusta pihaleikkeihin jelpasi cittarin toppapuku.

Joten ymmärrän, jos heikompi luonne noihin hurahtaa ja ostaa velaksi kaikkea

Tää varmaan tapahtui joskus 10 vuotta sitten? Eihän Reimatec ole enää vuosikausiin ollut mikään kovin trendikäs juttu. Ja ei kai noita kypärämyssyjäkään kukaan enää käytä.

Musta Reima on varsinkin omien lasten mittasuhteille tosi hyvä mutta ei se kyllä millään lailla muotia tai hieno ole. ainakin täällä varakkaiden asuinalueella todella monilla Moloa, joillain Poppia mutta Didriksson yllättävän suosittu. ja Helly hansenia kouluikäisillä. toki en näitä kaikkia mini rodineja ym tunnista edes, mutta ainakaan suoraan en ole muiden päällä Reimaa huomannut. Hintaerot ei välttämättä ole kuitenkaan niin suuria kuin kuvittelisi. mä ostin molon talvihaalarin alesta 59e, ovh n. 150e. ei ollut erityisen hyvä ja kun lapsi pukee paljon itse en tykkää tuplavetskareista. ei myöskään ollut kovin lämmin puku, ehkä heillä olisi joku paksumpikin sitten ollut. reimatkin olen hankkinut alesta, 70-80e per talvihaalari. nyt kallein 100e, ovh 159€. Ja joo, meillä käytetään kypärämyssyjäkin. :D

Reimoissa tosi hyvä mitoitus, Molossa meidän lapsille liian pitkät jalat ja se ärsyttävä tuplavetskari. PoPilla on hyvä kevyttoppatakki, Reiman softshell tosi kiva +15 asteeseen jos tuulista. Merkeissä ob sekin hyvä että oppii, mikä omalle lapselle sopii ja osaa arvioida heti mitä kokoa ottaa. Olen silloin tällöin kokeillut joitakin vieraita merkkejä, mm. Småfolkia (-50%) jonka vasta nyt opin olevan ns. merkkivaate. Meille liian kireä kaula-aukko elio lähes pitämättä jäi. Yleensä sitä rahantuhlausta tulee, kun ostaa tuntemattomia merkkejä ja tulee hutiostoja, piano nkin ostettava parempi vaate joka oikeasti toimii käytössä jne. Nykyään mä en osta juurikaan hyviä löytöjä koska riski ettei sovi on niin iso. Esikoisen pää n. 5v kokoa vaikka hän 2,5v. Jo kun hän oli vauva huomasin, että yksi tosi mieluisa ja sopiva vaate voi olla parempi kuin viisi halpaa joita ei koskaan pue mielellään. Nykyään hänellä voi olla muutama kalliimpi paita minkä jatkeeksi Name it:in pitkähihaisia kymmenkunta. Pitävät istuvuutensa tosi hyvin ja ihanan helppoja pukea. Summa summarum, vaatteisiin ja kenkiin menee kyllä rahaa kun ulkovaatteistakin oltava melkein ne varakappaleet. Viime talvena menin yksillä hanskoilla kunnes toinen katosi ja olinkin samantien pulassa. Sittemmin opin, että vaatteita myös pestävä ja puhdistettava jne eli kyllä melkein kahdet kappaleet kaikkea saa olla. Sisävaatteita sitten enmmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
263/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä minimalismi tulee joskus muotiin ja aletaan hävetä kerskakulutusta.

Kun tekee mieli ostaa ylimääräisiä lastenvaatteita, kannattaa muistaa, että luultavasti jonkun toisen lapsi ompelee niitä järkyttävissä oloissa tehtaissa, joissa ympäristönsuojelu ei ole minkäänlainen arvo. Kallis hinta ei ole tae siitä, että kyseessä olisi reilu kauppa ja ympäristöystävällinen tuotanto.

Ne on teidän lapset, jotka joutuvat elämään tällä pallolla viellä kymmeniä vuosia.

Aloittajalle iso peukku ongelmansa tiedostamisesta ja jakamisesta. Toivottavasti moni muukin havahtuu.

Vierailija
264/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asutaan aika pienellä paikkakunnalla, jossa paljon maaseutua ympärillä. Ei ikinä uskoisi miten täälläkin on tämä merkkitietoisuus lisääntynyt. Lasten harrastuksetkin on jumalatonta muotinäytöstä alle kouluikäisillä. Jos olet pukenut lapsesi perus verkkareihin, niin katsotaan kieroon. Eipä ihme, että ihmiset velkaantuvat.

Vierailija
265/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pehmeneekö pää tuoreilla äideillä sen lapsen myötä, vai miten ovat niin vietävissä tällaisiin kusetuksiin, moni ei edes missään vaiheessa ymmärrä koko asiaa. 🤔 Onko yksikään mies ikinä haksahtanut hamstraamaan tuhansilla euroilla ylihintaista lastenkrääsää?

Vierailija
266/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omaehtoinen luottokielto

20e 2v etkä voi ostaa/tilata mitään osamaksulla/laskulla etkä pysty ottamaan kulutusluottoja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
267/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Omaehtoinen luottokielto

20e 2v etkä voi ostaa/tilata mitään osamaksulla/laskulla etkä pysty ottamaan kulutusluottoja

Tai sitten vain päättää, että en enää tilaa kallista turhaa rojua.

Vierailija
268/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan älytöntä. Lapsethan kasvaakin niin nopeasti, etteivät ne ehdi pitkään olla samoissa vaatteissa.

Olen jo päättänyt, että jos joskus erehdyn lapsen tekemään, niin siistit käytetytkin vaatteet ovat ihan ok, merkkiä tai ei. Enkä aio ottaa edes selvää jostain muotimerkeistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
269/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Työssäni käsittelen ihmisten raha-asioita. Olen havainnut, että jos lapsi on puettu kiireestä kantapäähän merkkivaatteisiin, auto on uudehko --> vanhemmat ovat todennäköisemmin matalasti koulutettuja ja huonotuloisia. Mikä tässä huolettaa, on se, että nämä taloudet eivät kestä minkäänlaisia muutoksia tuloissa: mitään ei ole säästössä ja kaikki menee lainanlyhennyksiin vaatteista ja ylikalliista autosta.

Miten me sitten? Molemmat korkeakoulutettuja ja ihan hyvissä työpaikoissa, tulot yht. n. 12500/kk. Molemmilla parin vuoden ikäiset saksalaiset autot. Lapsilla molemmilla merkkiä suuri osa vaatteista Rodinin haalareineen ja Gugguun pipoineen.

Velkaa on ainoastaan asuntolaina ja toisesta autosta vähän autolainaa, toinen työsuhdeauto. Ostan lähes kaikki lastenvaatteet alella tai käytettynä, pidän hyvää huolta ja myyn eteenpäin. Lastenvaatteet ovat minulle ilo ja harrastus. Nautin siitä, että koko perhe on kivasti pukeutunut, koti siisti ja kauniisti sisustettu, autot hyvä ajaa, vakaita ja turvallisia.

Viime talvena toisella lapsista esim. oli kaksi haalaria, ostettu käytettynä 60 ja 20 eurolla, ja myin eteenpäin 55 ja 25 eurolla. Hyvälaatuinen merkkihaalari kestää, siitä Cittarin haalarista tuskin kovin moni on valmis maksamaan kymppiäkään. En tiedä edes, mitä siellä maksaa haalarit, mutta sanoisin, että minun tyylilläni tulee halvemmaksi. Vastaavasti ostan itselleni mielummin satasen nahkakengät, jotka kestävät huollettuina vuosikausia, kuin neljänkympin kengät, mitkä saa heittää roskiin kauden jälkeen. Lisänä vielä se, että lähes poikkeuksetta siinä merkkihaalarissa on hyvät ominaisuudet, kestää hyvin kulutusta ja pitää lapsen kuivana ja lämpimänä.

Vähän siis järkeä tuohon ”fiksut ja hyvätuloiset, jotka ostavat lapsilleen halpaa p*skaa” vs. ”Köyhät, joiden pakko shopata velaksi merkkiä” ajatteluun.

Vierailija
270/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni käsittelen ihmisten raha-asioita. Olen havainnut, että jos lapsi on puettu kiireestä kantapäähän merkkivaatteisiin, auto on uudehko --> vanhemmat ovat todennäköisemmin matalasti koulutettuja ja huonotuloisia. Mikä tässä huolettaa, on se, että nämä taloudet eivät kestä minkäänlaisia muutoksia tuloissa: mitään ei ole säästössä ja kaikki menee lainanlyhennyksiin vaatteista ja ylikalliista autosta.

Miten me sitten? Molemmat korkeakoulutettuja ja ihan hyvissä työpaikoissa, tulot yht. n. 12500/kk. Molemmilla parin vuoden ikäiset saksalaiset autot. Lapsilla molemmilla merkkiä suuri osa vaatteista Rodinin haalareineen ja Gugguun pipoineen.

Velkaa on ainoastaan asuntolaina ja toisesta autosta vähän autolainaa, toinen työsuhdeauto. Ostan lähes kaikki lastenvaatteet alella tai käytettynä, pidän hyvää huolta ja myyn eteenpäin. Lastenvaatteet ovat minulle ilo ja harrastus. Nautin siitä, että koko perhe on kivasti pukeutunut, koti siisti ja kauniisti sisustettu, autot hyvä ajaa, vakaita ja turvallisia.

Viime talvena toisella lapsista esim. oli kaksi haalaria, ostettu käytettynä 60 ja 20 eurolla, ja myin eteenpäin 55 ja 25 eurolla. Hyvälaatuinen merkkihaalari kestää, siitä Cittarin haalarista tuskin kovin moni on valmis maksamaan kymppiäkään. En tiedä edes, mitä siellä maksaa haalarit, mutta sanoisin, että minun tyylilläni tulee halvemmaksi. Vastaavasti ostan itselleni mielummin satasen nahkakengät, jotka kestävät huollettuina vuosikausia, kuin neljänkympin kengät, mitkä saa heittää roskiin kauden jälkeen. Lisänä vielä se, että lähes poikkeuksetta siinä merkkihaalarissa on hyvät ominaisuudet, kestää hyvin kulutusta ja pitää lapsen kuivana ja lämpimänä.

Vähän siis järkeä tuohon ”fiksut ja hyvätuloiset, jotka ostavat lapsilleen halpaa p*skaa” vs. ”Köyhät, joiden pakko shopata velaksi merkkiä” ajatteluun.

Kuka tulee brassailemaan vauvapalstalle kovilla tuloillaan ja saksalaisilla autoillaan? Hohhoijaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
271/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni käsittelen ihmisten raha-asioita. Olen havainnut, että jos lapsi on puettu kiireestä kantapäähän merkkivaatteisiin, auto on uudehko --> vanhemmat ovat todennäköisemmin matalasti koulutettuja ja huonotuloisia. Mikä tässä huolettaa, on se, että nämä taloudet eivät kestä minkäänlaisia muutoksia tuloissa: mitään ei ole säästössä ja kaikki menee lainanlyhennyksiin vaatteista ja ylikalliista autosta.

Miten me sitten? Molemmat korkeakoulutettuja ja ihan hyvissä työpaikoissa, tulot yht. n. 12500/kk. Molemmilla parin vuoden ikäiset saksalaiset autot. Lapsilla molemmilla merkkiä suuri osa vaatteista Rodinin haalareineen ja Gugguun pipoineen.

Velkaa on ainoastaan asuntolaina ja toisesta autosta vähän autolainaa, toinen työsuhdeauto. Ostan lähes kaikki lastenvaatteet alella tai käytettynä, pidän hyvää huolta ja myyn eteenpäin. Lastenvaatteet ovat minulle ilo ja harrastus. Nautin siitä, että koko perhe on kivasti pukeutunut, koti siisti ja kauniisti sisustettu, autot hyvä ajaa, vakaita ja turvallisia.

Viime talvena toisella lapsista esim. oli kaksi haalaria, ostettu käytettynä 60 ja 20 eurolla, ja myin eteenpäin 55 ja 25 eurolla. Hyvälaatuinen merkkihaalari kestää, siitä Cittarin haalarista tuskin kovin moni on valmis maksamaan kymppiäkään. En tiedä edes, mitä siellä maksaa haalarit, mutta sanoisin, että minun tyylilläni tulee halvemmaksi. Vastaavasti ostan itselleni mielummin satasen nahkakengät, jotka kestävät huollettuina vuosikausia, kuin neljänkympin kengät, mitkä saa heittää roskiin kauden jälkeen. Lisänä vielä se, että lähes poikkeuksetta siinä merkkihaalarissa on hyvät ominaisuudet, kestää hyvin kulutusta ja pitää lapsen kuivana ja lämpimänä.

Vähän siis järkeä tuohon ”fiksut ja hyvätuloiset, jotka ostavat lapsilleen halpaa p*skaa” vs. ”Köyhät, joiden pakko shopata velaksi merkkiä” ajatteluun.

Kuka tulee brassailemaan vauvapalstalle kovilla tuloillaan ja saksalaisilla autoillaan? Hohhoijaa...

En brassaile, ärsytti vaan lainatun viestin, ja muissakin kommenteissa ollut ihme oletus siitä, että kaikki merkkivaatteita ostavat ja uusilla autoilla ajavat ovat matalasti koulutettuja, pienituloisia ja velkaantuneita. Ihan meillä on korkeakoulutetuiksi pk-seudulla normitulot ja olemme harkitsevia ja fiksuja rahankäyttäjiä.

Vierailija
272/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi vähän samalla tavalla, mutta omien vaatteideni kanssa. Ei ole lapsia siis. Osamaksut ovat aika petollisia, kun tuosta noin vain saa mitä vain tavaraa haluaa. Kun annat pikkurillin niin se voi viedä hiljalleen koko käden. Varsinkin jos on elämässä jotain ongelmaa, yksinäisyyttä tai masennusta esimerkiksi, jota paetakseen alkaa ostelemaan liikaa. Sitä kuvittelee maksavansa ne nopeasti pois, mutta oikeasti siihen meneekin yllättävän pitkä aika. Pari kolme vuotta, ja sitten olen vapaa tästä. Sitten en tasan ota enää ikinä yhtäkään osamaksua.

Pystyn samaistumaan. Osarit on niiiiiiiiiiiin helppoja. Vähän tuolta ja vähän täältä, tonne maksetaan kuukaudessa 50, tonne 35, tonne 55 jne jne. Pieniä summia mutta niistäkin kertyy iso summa kun laskee yhteen. Ja mitä iloa ne tavarat ja vaatteet toivat elämääni? Eivät oikeastaan mitään. Oikein ärsyttää kun ajattelee asiaa, ihan turhaa roinaa jota ilmankin olisin pärjännyt mainiosti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
273/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni käsittelen ihmisten raha-asioita. Olen havainnut, että jos lapsi on puettu kiireestä kantapäähän merkkivaatteisiin, auto on uudehko --> vanhemmat ovat todennäköisemmin matalasti koulutettuja ja huonotuloisia. Mikä tässä huolettaa, on se, että nämä taloudet eivät kestä minkäänlaisia muutoksia tuloissa: mitään ei ole säästössä ja kaikki menee lainanlyhennyksiin vaatteista ja ylikalliista autosta.

Miten me sitten? Molemmat korkeakoulutettuja ja ihan hyvissä työpaikoissa, tulot yht. n. 12500/kk. Molemmilla parin vuoden ikäiset saksalaiset autot. Lapsilla molemmilla merkkiä suuri osa vaatteista Rodinin haalareineen ja Gugguun pipoineen.

Velkaa on ainoastaan asuntolaina ja toisesta autosta vähän autolainaa, toinen työsuhdeauto. Ostan lähes kaikki lastenvaatteet alella tai käytettynä, pidän hyvää huolta ja myyn eteenpäin. Lastenvaatteet ovat minulle ilo ja harrastus. Nautin siitä, että koko perhe on kivasti pukeutunut, koti siisti ja kauniisti sisustettu, autot hyvä ajaa, vakaita ja turvallisia.

Viime talvena toisella lapsista esim. oli kaksi haalaria, ostettu käytettynä 60 ja 20 eurolla, ja myin eteenpäin 55 ja 25 eurolla. Hyvälaatuinen merkkihaalari kestää, siitä Cittarin haalarista tuskin kovin moni on valmis maksamaan kymppiäkään. En tiedä edes, mitä siellä maksaa haalarit, mutta sanoisin, että minun tyylilläni tulee halvemmaksi. Vastaavasti ostan itselleni mielummin satasen nahkakengät, jotka kestävät huollettuina vuosikausia, kuin neljänkympin kengät, mitkä saa heittää roskiin kauden jälkeen. Lisänä vielä se, että lähes poikkeuksetta siinä merkkihaalarissa on hyvät ominaisuudet, kestää hyvin kulutusta ja pitää lapsen kuivana ja lämpimänä.

Vähän siis järkeä tuohon ”fiksut ja hyvätuloiset, jotka ostavat lapsilleen halpaa p*skaa” vs. ”Köyhät, joiden pakko shopata velaksi merkkiä” ajatteluun.

Korkeasti koulutettuna ymmärrät varmasti, ettei havaintojen perusteella tehty oletus voi millään koskea kaikkia. Todennäköisesti sinun Gugguusi ovat aina vanhaa sesonkia, eli järkevästi alennuksesta hankittuja, kuten monilla hyvätuloisilla tuppaa empiriani mukaan olemaan. Sen sijaan ostoholisti hankkii aina viimeisimmät uutuudet, vaikka varaa ei olisikaan. Mutta tosiasia on, että hyvä- ja huonotuloisia ei useimmiten pysty erottamaan Suomessa toisistaan, koska kulutusluotot ja tulonsiirrot mahdollistavat törsäämisen lähes kaikille sosiaaliluokille.

Vierailija
274/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kun jaoit. Voin hyvin kuvitella että haksahtaisin samaan. Pitääpä muistaa tämä tarina kun esikoisen syntyy... Ehkä vain pysyn poissa kaikista mamma-ryhmistä ja kerhoista. Olen hyvätuloinen mieheni kanssa, mutta en kyllä halua tuhlata tuollaisia summia turhuuksiin ja trendipelleilyyn kun rahat voisi säästää esim. lasten kehittäviin harrastuksiin tai omaan hyvinvointiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
275/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkä minimalismi tulee joskus muotiin ja aletaan hävetä kerskakulutusta.

Kun tekee mieli ostaa ylimääräisiä lastenvaatteita, kannattaa muistaa, että luultavasti jonkun toisen lapsi ompelee niitä järkyttävissä oloissa tehtaissa, joissa ympäristönsuojelu ei ole minkäänlainen arvo. Kallis hinta ei ole tae siitä, että kyseessä olisi reilu kauppa ja ympäristöystävällinen tuotanto.

Ne on teidän lapset, jotka joutuvat elämään tällä pallolla viellä kymmeniä vuosia.

Aloittajalle iso peukku ongelmansa tiedostamisesta ja jakamisesta. Toivottavasti moni muukin havahtuu.

Niinpä.

Myös ketjuvaatteita voi ostella holtittomasti ja merkkiä vain tarpeeseen. On totta, että vaatteen korkea hinta ei takaa eettisyyttä, mutta sen sijaan on aivan varmaa, että parin euron hintainen uusi vaate ei voi olla vastuullisesti tuotettu missään vaiheessa ketjua. Näissä asioissa on ilmeisen vaikea saavuttaa täydellisyyttä, mutta monet kotimaiset lastenvaatebrändit ainakin pyrkivät vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen.

Joka tapauksessa eettiseltä, ekologiselta ja taloudelliselta kannalta viisasta on ostaa vain tarpeellinen ja huoltaa niitä vaatteita, joita jo on. Lasten sisävaatteita on myös varsin helppo hankkia sillä ajatuksella, että ne ovat käytettävissä useamman koon yli, jolloin ei tarvitse joka kuukausi kantaa uutta riepua, vaikka kasvu olisi miten kovaa.

Vierailija
276/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyntää hakevat ihmiset syytävät rahansa ja velkaantuvat merkkivaatteisiin. Turha puhua että ne ovat sijoituksia. Sijoitukset tuottavat eivät tuo lisää rahaa.

Ikipäivänä en ostaisi esim Gugguun vaatteita koska ovat rumia ja ylihinnoiteltuja.

Saanko kysyä mikä gugguun vaatteista tekee rumia? Suurin osahan on yksivärisiä trikoovaatteita, joissa osassa sitten tehosteena frillaa tmv. Mitä nyt on aika monessa muussakin vaatteessa. Gugguulla on aika vähän vaatteita joissa joku kuosi, joten ihmetyttää miten joku voi kokea hyvinkin simppelit vaatteet rumina. Ylihinnoittelu nyt on helpompi ymmärtää, käytettävän rahan määrä on niin subjektiivinen asia.

Vierailija
277/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pistät ne kuteen myyntiin kun eivät enää sovi teidän muksuille.

Niin varmaan pistääkin, mutta ei siinä omiaan saa pois. Käytettyä ei voi myydä uuden hinnalla.

Vierailija
278/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En mahda sille mitään, mutta aina kun näen Gugguun tuplatupsupipon, Molon haalarin tai Mini Rodinin kuosin (muita merkkivaatteita en tunnista), koen aina vähän sääliä äitiä kohtaan. Että hän on mennyt mukaan massahysteriaan ja että lastenvaatteista on tullut liian tärkeitä. Varsinkin jos näitä merkkivaatteita on useita yhtä aikaa päällä, tämä tunne tulee vahvasti. Olen pahoillani. Omilla lapsillanikin on ollut pari Molon haalaria, kun näyttivät kivoilta ja ajattelin, että ehkä ovat erityisen laadukkaita, mutta ei ne mitään huippuja olleet. Oikeastaan vähän nolottaa koko haalarit. Että sitä itsekin meni sopulina... onneksi ostin puoleen hintaan, ei tehnyt liian suurta lovea kukkaroon.

Tää ketju on niin huvittavaa luettavaa, mikä on muka mini rodinin kuosi, jonka nähdessä voi sääliä lapsen äitiä? Jos tarkoitetaan leopardikuviota niin sitä löytyy ihan lindexiltäkin, muuten mini rodinilla on niin vaihtuvia kuoseja ja kuvioita että täytyy olla aika perehtynyt lastenvaatteisiin että tunnistaa ne.

Enkä ymmärrä miksi on jotenkin poissuljettua etteikö voisi esimerkiksi säästää lapselle rahaa ja samalla ostaa merkkivaatteita. Ostan pääasiassa itsellenikin merkkivaatteita, ja suosin esimerkiksi suomalaisia kuten r/h:ta, uhanaa, Katri Niskasta ym. Ja mukava on myös ostaa lapsellekin kivoja vaatteita. Päiväkodissa käytetään sitten lindexiä ym. Jotka nekin ostan kyllä estetiikka edellä, mutta ne on sen verta halvempia ettei haittaa jos kaatuu mustikkakeitto syliin.

Vierailija
279/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"Ei kyse ole veloista, en minä niistä oletakaan että mies tietäisi. Mutta kieltämättä jälkikäteen kyllä toivoisin, että hän olisi vähän kyseenalaistanut, miksi joka ainoalla kauppareissulla piti käydä joko noutamassa tai palauttamassa joku paketti ja miksi vaatehuoneessamme oli varattu kokonainen hyllyllinen tuollaiselle postipakettirumballe. Mutta tietysti olen itse syyllinen, en minä tätä miehelle yritä sen suuremmin vierittää. 

Halusi suoda sinulle tuon ilon, kun ajatteli että nautit siitä ja että edes jotain kivaa saat harrastaa lapsiarjessa? Siksi ei puuttunut tai kyseenalaistanut, kun rakastaa sinua.

t. Mies

Oi miten kauniisti ajateltu :)

Totuus lienee kuitenkin se, että mies ei ole tiennyt, kuinka kalliita vaatteita rouva on hankkinut, ei ole edes kysynyt hintaa tai on saanut epämääräisen vastauksen "tää oli huikeessa alennuksessa!" tarkan euromäärän sijaan.

Eniten ihmettelen niitä miehiä, jotka tieten tahtoen antavat lastensa äidin joutua velkakierteeseen ja vararikkoon, tai jotka ainoana talouden työssäkäyvänä avokätisesti avustavat tätä rahallisesti, vaikka tietävät, että harrastuksessa jää todella pahasti tappiolle, ja vaikka maksavat jo ennestään kaikki perheen laskut.

Varmaankin näin, että ei mitenkään osannut ajatella että lastenvaatteet (johon maalaisjärjellä kangastakin kuluu vähemmän kuin aikuisten) voisivat olla haute couture-hintaluokassa.

Vauvahormoneissa ja lapsikupla-höyryissä eläviä äitejä kyllä helppo narrata ajattelemaan : etkö sinäkin rakasta lastasi niin paljon että haluat heille vaan parasta.

Tällaisetkin ongelmat olisivat vältettävissä jos pariskunnat keskustelisivat raha-asioistaan avoimesti ja säännöllisesti ja pitäisivät avioliitossa kaikkia rahoja perheen rahoina riippumatta siitä kenen tilillä ne sattuvat olemaan. Ei tulisi yllätyksiä ja kamalia "yllättäviä" velkaantumisia toiselle puolisolle niin paljon. Kun on sinun ja minun rahat niin toinen ei välttämättä tiedä mitään siitä että perheen toimeentulo on vaarannettu viimeistä huutoa olevien muotirytkyjen tai elektroniikan takia. Jos tilitapahtumat olisi kummallakin tiedossa, niin kun tavaraa olisi ostettu kaksin käsin jo muutaman kuukauden ajan, toisella olisi mahdollisuus viheltää peli poikki ja sanoa että nyt sulla on kyllä ongelma -ja meillä molemmilla kohta ongelma jos et lopeta heti.

Kutsuisin tuollaista tuhlaamista jopa taloudelliseksi uskottomuudeksi. Vedetään toinenkin kuseen sotkemalla perheen talous ilman että hänellä on ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Vierailija
280/468 |
04.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rätei ja lumpui...