En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.

Aloittaja ei ole kai vieläkään vastannut että mitä hän oikeastaan haluaisi tehdä, minkälaista työtä eläkeikään saakka olisi mielekästä ja hyvä sinulle.

Minulla on yksi kaveri, joka on koulutukseltaan vähän vastaava kuin sinä, mutta ei ole koskaan oikein tajunnut että hänen täytyisi itse tehdä itsestään merkittävä ja hyvän oloinen työntekijä. Kaverini tekee silloin tällöin siivoustöitä. Ja lähettelee miljoonia hakemuksia. Se on jotenkin päätöntä ja tavoitteetonta. Ehkä olet vähän samanlainen? Varsinkin kun sinulla on perhe ja mukavaa koti-elämää paljon takana, niin jos ajattelet että menet "ihan mihin vaan töihin". Täällä on tullut paljon hyviä vinkkejä, siis todelka käyttökelpoisia. Perusta nyt vaikka ne nettisivut.

Ohi aiheen, omasta mielestäni on turhaa ja typerää ottaa tohtorin tutkintoa tekemään ihmisiä vailla useamman vuoden työkokemusta omalta alalta. Tämmöiset tutkimukset eivät yleensä ole hyödyllisiä ja niistä puuttuu se käytännön realiteettien ja tarpeellisuuden osa. Mieheni on kauppatieteiden maisteri, sekä tekniikan alan maisteri. Tehnyt molempia töitä muutaman vuoden. Nyt tekee väitöskirjaa kauppatieteistä ja rahoitusta jne ei ole mitään ongelmaa saada, kun väitöstutkimuksella on joku oikea idea, käytännössä vaikuttava ja tuloja lisäävä tutkimus. Materiaalin väitöskirjaan keräsi työvuosina ja suunniteli jo silloin väitöskirjan tekoa "joskus tulevaisuudessa". Ja ei takuulla valmistu kortistoon. Töitä suunnittelee tekevänsä vielä pitkään eläkeiän jälkeen, konsultointia varmaan. Ja eläkeikään hänellä siis vielä 30 vuotta tai enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on. No, miehellä on onneksi loistava ura ja sietääkin olla, kun elättää nyt yksinään kuusihenkistä perhettään.

ap

Haluatko sinä oikeasti edes työelämään? Jotenkin tuo valittu ala ja se, ettet edes opintojen aikana hakeutunut töihin (vaikka päiväkodit on keksitty, ei sen miehen olisi kotiin tarvinnut jäädä) viittaa enemmän siihen, että elät ihan tyytyväisenä edustusrouvana. Sinulle voisi löytyä paljonkin sopivaa virikepuuhasteltavaa, josta ei makseta palkkaa. Jos miehelle on ihan ok, että hänellä on kultturelli edustusvaimo joka hoitaa myös kotia, niin missä ongelma? Katsotten vaan, että omaisuus on suurin piirten puoliksi kummankin nimissä ja että mies järjestää sinulle riittävät eläkesäästöt, niin ei tarvitse koko ajan olla pelko persuuksissa että mies lähteeä jonkun nuoren heitukan matkaan.

Kyllä ehdottomasti haluan työelämään, koska tämä yhteiskunta ei arvosta pätkääkään työelämän ulkopuolella eläviä ihmisiä. 

En etsi töitä rahan takia, vaan itseni ja yhteiskunnan takia. Haluan olla hyödyksi, enkä istua kotona. 

En nyt ehdi vastata jokaiseen viestiin erikseen, joten vastaan tässä:

Kyllä, olen lähettänyt avoimia hakemuksia.

Kyllä, olen ollut opiskeluaikana työharjoitteluissa ja vaikka missä projekteissa - ne eivät kuitenkaan olleet työsuhteita, vaan osa opiskelua. 

Kyllä, olen harkinnut yrittäjyyttä ja kokeillut sitä kaksi vuotta. Jos ei julkisella puolella ole töitä, eikä yksityiselläkään, miksi samoille apajille tunkeva yrittäjäkään saisi ketään maksamaan mitään omasta työpanoksestaan?

Kyllä, olen harkinnut uudelleenkouluttautumista, mutta eipä niihin koulutuksiinkaan noin vain mennä. Ei sairaanhoitajaksi mennä, sinnekin on paljon hakijoita. Lastentarhanopettajaksi olen pyrkinyt kolme kertaa, luokanopettajaksi vasta kerran. Muihin koulutuksiin aina, kun on ollut mahdollisuus - eikä todellakaan kaikki ole olleet mitään korkeakouluja! 

Kyllä, olen hakeutunut palkattomiin työharjoitteluihin, mutta nykyään niihinkin on aikamoiset jonot ja usein opintopisteitä kerjäävät opiskelijat menevät minun ohitseni harjoittelupaikkoihin. Minähän en enää pisteitä saisi.

Olen tarjoutunut vetämään jos jonkinlaista kurssia ja taidepajaa ja hakenut starttirahaa materiaalikustannuksiin, jos olisin alkanut tehdä tällaista yrittäjänä. En saanut starttirahaa.

Kyllä, olisin laittanut pienet lapset hoitoon jo silloin 10 vuotta sitten, jos olisi tullut mieleeni, etten ihan oikeasti työllisty. Lapset kuitenkin syntyivät niin peräjälkeen (kaikilla juuri ja juuri alle 2v ikäeroa), että edellinen lapsi olisi pitänyt laittaa tosi tosi pienenä hoitoon, jotta olisin voinut opiskella ja tehdä töitä. Ei tullut mieleen silloin. 

Kyllä, olin alussa nihkeä ja nirso työnhaussa ja sekin oli virhe. Kuvittelin ylpeästi voivani hakea suoraan asiantuntijatöitä tutkinnollani, mutta olisi pitänyt jo silloin katsoa niitä suorittavia töitä. Nyt vain ikää tulee ja tutkinnon suorittamisesta on aikaa ja työnsaanti vaikeutuu.

Neljän lapsen arjen pyörittäminen on muutenkin ihan elämän täyttävää työtä, ei tästä nyt hypätä ulkomaille hakemaan työkokemusta. Varsinkaan, kun miehen työpaikka on täällä. 

Olen ollut todella masentunut tästä ja välillä tehnyt mieli lopettaa koko työnhaku kokonaan, kun ei mitkään ovet aukene millään. Pahimmalta tuntuu hyvää tarkoittavat kommentit, kun tuntuu siltä, ettei kukaan ymmärrä. Miksen hae sinne? Miksen hae tänne? Älä nirsoile. Oletko kokeillut sitä? Kyllä tekevälle töitä löytyy! Mitäs opiskelit jotain tuollaista.. Niin, tiedän, olen hakenut, en missään nimessä ole nirso jne.

Tsemppiä kaikille työnhakijoille. Ehkä se ihmisarvo pitää hakea jostain muualta kuin työelämästä.

ap

Ainakin Helsingin yliopistossa luokanopettajaksi kannattaisi hakeutua jo opiskelujen ollessa kesken. Voi käyttää sisäistä hakua hyväksi. Itse hain aikuisopettaja puolelle aineopettajaksi, koska on helpompi suorittaa täysipäiväisen työn ohessa. 

Ammatinvalinta kannattaa tehdä järjellä, ei tunteella. Ja harrastukset täytyy pitää ominaan, työ omanaan. Karua, mutta totta.

Kun itse olin lukiossa (olin hyvä koulussa) niin isäni sanoi : "on 4 ammattia, joilla tienaat riittävän elannon ja muita sun ei kannata edes miettiä. Opiskele lääkäriksi, juristiksi, diplomi-insinööriksi tai ekonomiksi."

Opiskelun diplomi -insinööriksi ja vaikka olen nainen niin työtä on enemmän kuin ehdin tekemään, konsultit kosiskelevat ja soittelevat koko ajan ja palkka on hyvä. Olen tyytyväinen että opiskelun työllistävän ammatin.

Ap:n asemassa unohtaisin nykyisen tohtorin tutkinnon, ei sillä leivän päälle saa mitään. Opiskele oppisopimuksella vaikka lähihoitajaksi niin saat oikeaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

Teitkö kaikkia mahdollisia hanttihommia koulu- ja opiskeluaikana? (Jälkimmäinen tarkoittaa tässä yliopiston ekoja vuosia.) Jos et, niin miksi?

Kysyn tätä, koska silloin tällöin valitsen ihmisiä määräaikaisiin työsuhteisiin. Toki siis pienimuotoista, oman toimen ohessa tehtävää. Pari vuodessa on näitä..

Vaikeaa tulee olemaan, 4,5v on todella pitkä aika. Väitä että olet ollut hoitovapailla tms ja nyt haet.

No vähän sama täälläkin. Opiskelin sosiologiaa, enkä työllistynyt moneen vuoteen. Lopulta kuitenkin pääsin koulunkäynnin ohjaajaksi. Siihen aikaan heistä oli pula. Olen kyllä todella ylikoulutettu työhön (josta työkaverit aina jaksavat mainita), mutta onnellinen siitä, että sain vihdoin työpaikan :)

Kai Ap olet eded Linkedinissä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

Tervetuloa hyvinvointi-Suomeen 2017. Tätä tämä nyt on, kun valtiota on ajettu kapitalistisempaan suuntaan koko 2000-luku. Ei ole ihan herkkua, ei.

Vierailija kirjoitti:

Kai Ap olet eded Linkedinissä?

Linkedin on vähän sellainen eläköityvien asiantuntijoiden paikka. Sivusto oli jo 2008 vähän wanha, ja 2017 sen merkitys on entistäkin vähäisempi.

Linkedinissä on lähinnä sellaisia tyyppejä, jotka haluavat näyttää tuntevansa paljon henkilöitä, tuntematta heitä kuitenkaan lainkaan, ja koskaan hyödyntämättä näitä tuttavuuksiaan. Niin, ja niitä jotka ovat rekisteröineet tilinsä, jotta kukaan muu ei sitä rekisteröisi.

TJ

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja.

 

Itse olen 46v ja tehnyt asiat toisin päin kuin ap. Lukion jälkeen heti koulun IT-alalle opistoon. IT-alan tiesin olevan hyväpalkkainen ja työlistävän ja olin ohjelmointia kaksi kurssia opiskellut lukiossa ja tykkäsin siitä ja edelleen tykkään. 2,5 koulua, josta puoli vuotta palkatussa harjottelussa. Valmistuin ja sain töitä. No joo tuli 90-luvun lama ja olin 8 kk työttömänä, mutta sen jälkeen yli 20 vuotta jo putkeen töissä.  Olen täysipäiväisen työn ohessa sitten käynyt kouluja AMK, YAMK ja yliopisto (gradua vaille valmis) ja tehnyt yhden lapsen. Lapsen kanssa olin kotona mimin + 2 saldoilla ja lomilla. Sitten lapsi meni tarhaan.

Illalla menossa avoimeen yliopistoon taas kehittämään itseäni omalla alallani toiseen suuntaan. Olen jo kerran vaihtanut alan sisällä suuntaustani. Jos ei kehity ei alalla pärjää. Tosin en usko että eläkeikään asti pärjäisin, mutta olen jo ajatellut käyväni aikuisopettajan pedagogiset opinnut yliopistossa ja sillä voin ehkä työllistää itseäni myöhemmin.

 

Huoh. Olet täysin pihalla. Sinä olet vielä niitä onnekkaita, jotka työllistyivät ennen Suomen hallituksen "Ei koske meitä" -toimia ja nokian "huippujohtajamme-ovat-idiootteja"-romahdusta. 2006 työllistyminen oli vaikeaa, 2008 erittäin vaikeaa, 2010 lähes mahdotonta monilla aloilla.

Mutta ainahan sitä voi ehdottaa, että kävelet sinne työpaikalle ja pyydät töitä. Se on kuulemma toiminut hienosti omien vanhempieni sukupolvella...80-luvulla.

Mieslukija kirjoitti:

Vaikeaa tulee olemaan, 4,5v on todella pitkä aika. Väitä että olet ollut hoitovapailla tms ja nyt haet.

Hoitovapaalla mistä? Kyllähän tuo olemattomista työtodistuksista selviää äkkiä, että ap on ollut kotona työttömänä/ hoitamassa lapsia.

4,5 valmistumisesta ja ilman mitään työkokemusta on sama kuin ei olisi tutkintoa ollenkaan. Jos ap ei ole tähän päivään mennessä onnistunut työllistymään omalle alalleen, ei hän tule työllistymään sille jatkossakaan. Suosittelen uudelleen kouluttautumista jollekin muulle alalle.

Epäilen aloitusta provoksi, koska tässä on liian monta 'herkullista' yksityiskohtaa; neljä lasta, taidehistoria ja tohtorin tutkinto. Varmasti joku tuossa tilanteessa on. On kuitenkin vaikea uskoa, että opiskelisi niinkin hankalasti työllistävää alaa kuin taidehistoria, eikä miettisi asiaa opiskeluaikana perinpohjin.

Taidehistorioitsijoita ehdottomasti tarvitaan, mutta urapolut ovat moninaisia, eikä aina päädy koulutustaan vastaavaan ansiotasoon. Minusta on aivan järjentöntä horista näitä varmasti työllistyvät "DI:t, juristit, lääkärit" -juttuja, koska A. kaikki eivät voi tehdä näitä työkseen (jos tekisivät, palkkataso laskisi jne.) B. diplomi-insinöörejä on paljonkin työttöminä C. tunnen monia em. aloilta valmistuneita ja työskenteleviä, jotka vaihtavat alaa tai ovat onnettomia työssään ja haaveilevat jostain luovasta alasta.

Suurin osa taidehistoriaa opiskelleista, jotka työllistyneet museoihin yms. ovat tehneet aivan hulluna työharjoitteluja, projekteja, kesätöitä, verkottuneet opiskeluaikana tai välittömästi sen jälkeen. Jos olet tosiaan taidehissan tohtori, tiedät tämän. Ei oikeastaan ole mitään alan asiantuntijatyötä, johon vain haetaan hakemuksella ja sitten pääsee. Tämä siis mun tuntuma.

Mitä haluat tehdä? Tutkimusta? osaat rahoituksen haun, jos olet FT. Opetusta? Laadi joku hauska kurssi ja tarjoa työväenopistoihin, eihän siitä paljoa rahaa tule. Vaihtaa kokonaan alaa? Voit ehkä hyödyntää taiteentuntemusta ja lastenkasvatuskokemusta jollain hoiva-alalla.

Koulutus höpinä saa näitä aikaiseksi.  Nuoriso onkin jo valveutumassa tästä akteemisuus kuplasta.

Mä oon omalla alallani (ravintola-ala) huomannut, että töitä löytyy ihan kelle vaan. (Ulkomaalainen/50+ v./erityinen/kouluttamaton )Osaavasta henkilökunnasta on pulaa, joten täytyy turvautua vuokratyövoimaan.

Itsekin aikoinaan työskentelin extrana, kunnes eräästä pitempiaikaisesta paikastani haettiin vakkarityöntekijää. Päätin hakea vakipaikkaa, ja siellä edelleen olen, yli 10 vuoden jälkeen.

Töitä löytyy esim. ravintoloista, vaikkei edes suomea puhuisi. Ja tiettyjä hyviä extra-työntekijöitä jopa pyydetään töihin! Mitä sitten, jos joutuu aloittamaan ns. huonoista hommista, esim. tiskarin hommat (mikä on btw fyysisesti raskasta)? Jos osoittaa kiinnostusta ja näyttää osaamisensa, voi päästä tekemään muutakin vaikka keittiön puolella. Ja kyllä meilläkin asiakaspalveluhommiin pääsee, vaikkei suomen kielen taito olisikaan kunnolla hallussa. Kyse on paljon omasta asenteestaan työtä kohtaan. Palkka on alalla surkea, mutta pääasia on, että on töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan kerro, että olet FT. Siitä on tilanteessasi vain haittaa. 

Olen lähettänyt myös hakemuksia ilman tuota tietoa, myös kirjoitusvirheitä vilistäviä huonoja hakemuksia. Olen yrittänyt kaikilla eri kikoilla, mutta töitä vaan en saa. 

Pääsin jopa McDonald'siin työhaastatteluun, mutta enpä saanut paikkaa. Työhaastatteluun olin pukeutunut rennosti, en todellakaan mikään jakkupuku päällä. Haastatteleva esimies taisi olla 10 vuotta minua nuorempi ja tenttasi, miksi ihmeessä haen McDonald'siin ja miksi ihmeessä minut pitäisi palkata, kun lähtisin kuitenkin salamana pois, jos saisin muita töitä. 

Olen avautunut täällä tästä aiemminkin, monina vuosina. Hyviä neuvoja olen saanut täältä, myös kaikenlaisista CV-klinikoista ja työmessuilta jne. Yksi oli juuri tuo, että jättäisin tittelit ja ansiot luettelematta. Ei ole silti napannut.

ap

Seppo Rätyä mukaillen: "Suomi on paska maa".

Kannattaa hakea töitä vaikka Ruotsista, Norjasta tai Virosta. Näissä maissa talous on kohdillaan ja niissä maissa  arvostetaan koulutusta ja nimenomaan vieläpä suomalaista koulutusta.

Tai vaikka Englannista tai Saksasta, jos haluaa lähteä pidemmälle. Suomessakin voi sitten aueta joku työpaikka, kun on kokemusta edes ulkomailta.

Toinen vaihtoehto on itsensä työllistäminen. Jollet saa mitään työsuhteista paikkaa, kuten vaikka opetuspaikkaa Työväenopiston kursseilta (siellähän riittää taide- ja kulttuurialan kursseja, joihin sinulla on loistava koulutus), niin mieti minkälaisen firman voisit itse pistää pystyyn.

Moni kotiäiti pyörittää esim. verkkokauppaa. Ja sen verkkokauppa kannattaa perustaa jonkun muun sukulaisen nimiin. Alussa ei kannata hankkia itselleen yrittäjän statusta, jottei putoa turvaverkkojen ulkopuolelle. Yrityksen voi sitten siirtää omiin nimiin, jos alkaa menestyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdit opiskeleen tollasia?

Ja vielä tohtoriksi asti? 

Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).

No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.

ap

Esim. Pauliina Laitinen-Laiho on tehnyt loistavan uran taidehistorioitsijana ja sen alan yrittäjänä. Juuri nyt ja myös tulevaisuudessa kuuminta hottia tuolla alalla ovat taideväärennökset.

Jos jatkat niiden parissa tutkimusta ja julkaiset aiheesta jotain, saat varmasti toimeksiantoja. Laitinen-Laihokin on tutkinut nimenomaan taideväärennöksiä. Sillä alalla riittää myös töitä joka maassa, myös suomalaisissa huutokauppataloissa ja museoissa.

Mikset perusta yritystä?

Ota puhelin käteen. Soita yrityksiin. Rakenna oma kotisivu. Ole aktiivinen somessa. Kerro kaikille osaamisestasi. Twiittaa häshtägillä #rekry. Hakeudu taidepiireihin. Tee vapaaehtoistyötä  taidelaitoksissa. Osallistu kissanristiäisiin. Kirjoita paikallislehteen artikkelisarjaa taidehistoriasta. Hakeudu tiskariksi. Tee kotisiivouksia. Laajenna hakuasi niin kauan kunnes tärppää. On tuhat erilaista tapaa onnistua. 

Jos olet käyttänyt 3.5 vuotta tuloksettomasti hakaten päätä seinään, vaihda tekniikkaa. 

Tulipa tässä mieleen, että perhepäivähoitajista on huutava pula.

Voisit tehdä, kuten eräs sukulaiseni keksi tehdä, hän hakeutui perhepäivähoitajaksi ja hoitaa nyt omia ja vieraita lapsia perhepäivähoitajana. :)

Siinä ainakin kertyy työkokemus. Myöhemmin voi vaikka hakeutua taidepainotteiseen päiväkotiin töihin tai perustaa oman taidepainotteisen päiväkodin. Kunnathan subventoi näitä hankkeita.

Jos olet tohtori niin sulla on ilmeisesti aika hyvät verkostot alalla. Voisiko niitä käyttää jotenkin hyväksi? Jatkaa sitä omaa tutkimusta tai avustaa toista tutkijaa? Vaikket saisi edes rahoitusta niin voisithan tehdä sitä ainakin vapaa-ajallasi. Jos taideala on sinun juttusi, niin parempi se on tehdä vaikka ilmaiseksikin niitä töitä kuin valmistautua johonkin mäkkärin työhaastatteluun.