Lue keskustelun säännöt.
Hei terapiassa käyneet! Kuvittelitteko tekin koko ajan, että terapeutti miettii, mistä ongelmanne ovat syntyneet?
15.01.2017 |
Että mistä ne johtuvat? Tavallaan diagnosoisi teidän terapiaanne tulon syytä ja teitä siinä mielessä? Ei siis psykiatrisin diagnoosein, vaan terapiamaailmallisin. Eli että mikä terapia olisi tälle potilaalle parempaa, jos tämä minun antamani ei ole? Senhän näkee siitä, alkaako se auttaa. Edistyykö terapia.
Minä luulin, ja oma terapiani kyllä edistyi, mutta vain pinnallisesti, koko ongelman ydin jäi terapeutilta kokonaan huomaamatta. Eli se, että minua oli kohdellut narsisti. (Äiti). Kun terapeutti kuuntelee minua ja kuvittelee äidikseni ei-narsistin, niin saadaan lopputulokseksi jotakin aivan muuta, kuin mitä koitin hänelle elämästäni ja minusta kertoa. Saatiin aikaan minun syyllistämistäni. Ei toki hänen puoleltaan, vaan minun päässäni. Koska olen tottunut ottamaan kaikki sellaiset asiat syytöksinä, joihin ihminen päätyy koittaessaan "auttaa" minua.
Kognitiivisesta terapiasta kysymys. Ehkä se on sitten aivan paska terapiasuunta narsismin uhreille.
Jos tätä lukee yksikään terapeutti, niin voit vastata tähän. Suomessa on isoja ongelmia terapiakentällä tähän liittyen, ettei potilaita hoidon aikana diagnosoida taidolla, vaan jurnutetaan siinä omassa viitekehyksessä ja maksatetaan Kelalla isot kustannukset toimimattomist terapioista.
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
ap
Kirjoitinkin että vanhemman rakkautta. Tottakai parisuhteeseen mennään saadakseen puolison rakkautta eli tasavertaisen kumppanin rakkautta. Mutta se vanhemman rakkaus lasta kohtaan on ihan eri asia. Ne on laadullisesti ja sisällöltään ja ilmiasultaan hyvin eri tyyppisiä rakkauden muotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
ap
Puolison tehtävä on olla puoliso eikä korvata sitä puuttunutta rakastavaa vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Myös persoonallisuushäiriöinen voi muuttua, tai oppia elämään itsensä kanssa, ja siihen saattaa auttaa juuri kongnitiivinen terapia tai DKT.
Mutta tuolla ajattelulla oikeutetaan se väärä käytös ja laitetaan se terveesti niihin oloihin reagoinut sairaaksi eli leimataan persoonallisuushäiriöiseksi, vaikka ympäristö oli sairas, ei hän. En ikinä alistu siihen.
Mutta minä muistan vielä vääryydet vaikka en osaa niitä kertoa niin vääryyden kokemisen tunne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
apPuolison tehtävä on olla puoliso eikä korvata sitä puuttunutta rakastavaa vanhempaa.
Olen tästä eri mieltä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
apPuolison tehtävä on olla puoliso eikä korvata sitä puuttunutta rakastavaa vanhempaa.
Olen tästä eri mieltä.
ap
No mitä mieltä sinä olet asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
ap
Eihän ne haavat koskaan katoa lopullisesti minnekään, aina niitä mukanaan kantaa. Ajan kanssa, kun sopivissa määrin asioita käsittelee ja samalla elää myös nykyhetkessä ja katsoo toiveikkaana tulevaisuuteen, ne haalenevat eivätkä käy enää niin kipeää.
Kukaan ei voi muuttua sinulle äidiksi tai antaa sinulle uutta, tervettä ja onnellista lapsuutta. Ei se että on jäänyt vaille jotakin, mikä olisi kuulunut hyvään lapsuuteen, tarkoita että koko loppuelämä on pilalla.
Minunkin äitini oli epävakaa,mt-ongelmainen narsisti. Tottakai se on vaikuttanut minuun ja olen jäänyt vaille monia terveen ja hyvän itsetunnon ja psyyken rakennuspalikoita. Muttakun olen tiedostanut, mitä vaille olen jäänyt ja miksi, olen oppinut antamaan myös äidilleni anteeksi. Nyt kun olen aikuinen, opettelen tietoisesti rakastamaan itseäni ja sitä sisäistä lasta sisälläni. Annan itselleni niitä asioita, joita vaille jäin. Tottakai välillä päässä pyörii äidin puheet ja mitätöinnit, mutta yritän vain kylmän rauhallisesti sivuuttaa ne ja muistuttaa itseäni että ei se niin ole.
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoisin itseäni mieluummin avun hakijaksi kuin potilaaksi. Potilas on äitini.
ap
Jos et itse tunnista että olet itse jotenkin rikki ja siis potilas, kuinka sinua kukaan voi auttaa. Minäkin alan uskoa tuohon nteoriaan että ap on narsisti, niin vahvasti hän uskoo että kaikki muut pitäisi korjata paitsi hän. Ei tuo kuulosta ihmiseltä joka kokee olevansa paska, vaan ihmiseltä jonka mielestä kaikki on jonkun muun vika.
En ole muuten ennen nähnyt että joku aloittaja vastailee itse itselleen sivutolkulla. Aika sekopäistä. Ja tämä on jonkun lapsiraukan äiti? Minä minä minä minua vastaan on rikottu... nyt pitäisi miettiä ennemmin, millä eväillä säästän lapseni samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asioiden käsitteleminen on ainoa tapa parantaa ne haavat mä koen. Ja se eka terapeutti ei osannut auttaa mua käsittelemään niitä asioita ja siksi se oli vitun paska koska mulla on mennyt tässä vielä vuosia sen takia kärsiessä.
ap
No ei sullakaa oo järki paljo päätä pakottanu jos oot vuosia ollut "vtun paskan" terapeutin kanssa. Kai sä nyt ymmärrät et terapian suuntauksiakin on kymmeniä? Ei se tee terapeutista "vtun paskaa" jos metodit on väärät. Just saying.
Ja vuosien työtähän syvät haavat vaatii. Ei terapeutti ole mikää parantaja. Vaan se auttaa sua ymmärtämään asioita. Terapeutti ollut ilmeisesti vääränlainen sulle vaan. Lopeta toi paskuudesta puhuminen. Jos joku ei ole yrittämisestä huolimatta osannu sua auttaa ei se tee ammattitaidosta paskaa. Terapeutithan suuntautuu niin eri asioihin opiskellessaan joten ei voi sylkee päin naamaa tolla tavoin mikäli yks terapeutti ei ole siinä sun kohdalla onnistunut. Se ei tee susta huonoa muttei terapeuttiskaan. Kuka ees sanoo ketään vtun paskaksi, luulis ihmisen ymmärtämän kuinka vaikeaa on löytää sopiva terapeutti yllä olevaan viitaten. Noin vaa joskus käy ja thats it. Seuraava voi olla jo parempi sulle ja ainaki tiedät silloin minkälaista terapiaa et halua, kun on jo "vtun paska" terapianuoto takana.
Mut niin. Koitas ymmärtää ettei terapeutti pelasta sua ja paranna. Sinä itse sen teet ja terapeutti on vain apuna tässä prosessissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
apPuolison tehtävä on olla puoliso eikä korvata sitä puuttunutta rakastavaa vanhempaa.
Olen tästä eri mieltä.
apNo mitä mieltä sinä olet asiasta?
Niin siis sellainen on varmaan hyvä liitto tasapainoisille ja suht haavattomille ihmisille että toinen on puoliso, eikä hen tue lapsuuden traumoissa.
Mutta itselle se, että tapaan kumppanini jotenkin lapsuuden traumatasolla on elinehto suhteelle. Ei toinen voi minua muuten käsittää. Eikä aina siltikään. Silloin koen, että se hoiva astuu kuvaan mukaan automaattisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulta tuntuu puuttuvan kyky antaa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sanoisin itseäni mieluummin avun hakijaksi kuin potilaaksi. Potilas on äitini.
apJos et itse tunnista että olet itse jotenkin rikki ja siis potilas, kuinka sinua kukaan voi auttaa. Minäkin alan uskoa tuohon nteoriaan että ap on narsisti, niin vahvasti hän uskoo että kaikki muut pitäisi korjata paitsi hän. Ei tuo kuulosta ihmiseltä joka kokee olevansa paska, vaan ihmiseltä jonka mielestä kaikki on jonkun muun vika.
En ole muuten ennen nähnyt että joku aloittaja vastailee itse itselleen sivutolkulla. Aika sekopäistä. Ja tämä on jonkun lapsiraukan äiti? Minä minä minä minua vastaan on rikottu... nyt pitäisi miettiä ennemmin, millä eväillä säästän lapseni samalta.
No se on sen taustalla etten luovuta vaan haen apua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turhaan ap kannat kaunaa tätä terapeuttiasi kohtaan. Anna anteeksi sille terapeutillekkin, hän on vain ihminen. Hän ei osannut kohdata sinua parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ei varmasti tarkoittanut pahaa vaan yritti auttaa. Maailma on epäreilu paikka ja ei kukaan täällä saa vain reilua kohtelua.
Ollakseen onnellinen ja terve TÄYTYY hyväksyä se, että muut ihmiset voivat olla ilkeitä,epäreiluja,ennakkoluuloisia tai ymmärtää sanomasi tai kokemasi väärin. Pääasia,että itse tiedät miten asiat ovat ja annat anteeksi niille jotka eivät heti ymmärtäneet. Et sinäkään varmasti aina kohtaa muita ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla tai ymmärrä kaikkea heidän kokemaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
apPuolison tehtävä on olla puoliso eikä korvata sitä puuttunutta rakastavaa vanhempaa.
Juuri näin. Puolisoiden pitää molempien olla kykeneviä antamaan ja tukemaan, ei niin että toisen pitäisi aina yrittää parantaa, korjata, tukea ja auttaa toista. Niin tekee vain vanhempi lapselle. Jos oma vanhempi ei sitä tehnyt, mielestäni sen voi itsessään korjata tekemällä niin silti omille lapsille. Minun kokemuksen mukaan siinä on jotain valtavan tervehdyttävää, kun huomaa kykenevänsä äidinrakkauteen sen pyyteettömässä ja antavassa muodossa. Itse koen siinä jotenkin itsekin saavani, kokemuksen lämpimästä ja luottavaisesta äiti-lapsi suhteesta. Se työntää pois kylmää omasta sisimmästä ja korvaa sen hyvällä ja lämpimällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulta tuntuu puuttuvan kyky antaa anteeksi.
Minä olen tarjonnut äidilleni sovinnon tien kättä (en sano että sovintoa) mutta hän puri tai sylki (eli halveksi) siihen käytännössä. Miksi tuntisin ihanaa anteeksiantoa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
apPuolison tehtävä on olla puoliso eikä korvata sitä puuttunutta rakastavaa vanhempaa.
Olen tästä eri mieltä.
apNo mitä mieltä sinä olet asiasta?
Niin siis sellainen on varmaan hyvä liitto tasapainoisille ja suht haavattomille ihmisille että toinen on puoliso, eikä hen tue lapsuuden traumoissa.
Mutta itselle se, että tapaan kumppanini jotenkin lapsuuden traumatasolla on elinehto suhteelle. Ei toinen voi minua muuten käsittää. Eikä aina siltikään. Silloin koen, että se hoiva astuu kuvaan mukaan automaattisesti.
ap
Suhde joka muuttuu hoivasuhteeksi lakkaa olemasta seksisuhde. Näinhän käy kun toisesta tulee omaishoitaja. Toivottavasti kumppanisi ymmärtää että hän ei kanssasi saa parisuhdetta vaan hoitosuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
apPuolison tehtävä on olla puoliso eikä korvata sitä puuttunutta rakastavaa vanhempaa.
Juuri näin. Puolisoiden pitää molempien olla kykeneviä antamaan ja tukemaan, ei niin että toisen pitäisi aina yrittää parantaa, korjata, tukea ja auttaa toista. Niin tekee vain vanhempi lapselle. Jos oma vanhempi ei sitä tehnyt, mielestäni sen voi itsessään korjata tekemällä niin silti omille lapsille. Minun kokemuksen mukaan siinä on jotain valtavan tervehdyttävää, kun huomaa kykenevänsä äidinrakkauteen sen pyyteettömässä ja antavassa muodossa. Itse koen siinä jotenkin itsekin saavani, kokemuksen lämpimästä ja luottavaisesta äiti-lapsi suhteesta. Se työntää pois kylmää omasta sisimmästä ja korvaa sen hyvällä ja lämpimällä.
Sitä ei voi saada tekemällä omille lapsille, koska sellaista mitä ei ole saanut ei voi antaa. Minun pitäisi ensin saada korjaava kokemus itselleni rakastetuksitulemisesta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
apKirjoitinkin että vanhemman rakkautta. Tottakai parisuhteeseen mennään saadakseen puolison rakkautta eli tasavertaisen kumppanin rakkautta. Mutta se vanhemman rakkaus lasta kohtaan on ihan eri asia. Ne on laadullisesti ja sisällöltään ja ilmiasultaan hyvin eri tyyppisiä rakkauden muotoja.
Kyllä kumppanin rakkaus nimenomaan voi toimia korjaavana kokemuksena rakkautta vaille jääneelle. Ja toimiikin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulta tuntuu puuttuvan kyky antaa anteeksi.
Minä olen tarjonnut äidilleni sovinnon tien kättä (en sano että sovintoa) mutta hän puri tai sylki (eli halveksi) siihen käytännössä. Miksi tuntisin ihanaa anteeksiantoa?
ap
Anteeksiantoa ei tehdä toisen vaan itsen vuoksi. Anteeksi annolla tarkoitetaan, että vapauttaa itsensä kaunan kantamisen taakasta. Siinä armahdetaan oma itse.
Toisen ei tarvitse haluta tai ansaita sitä, anteeksianto tehdään toisesta huolimatta. Joku osaa ottaa sen vastaan vapautuksena, joku ei. Silti vapauttaa itsensä siitä ja voi jatkaa matkaa.
Asiat joita ei anna anteeksi vaan vatvoo ja velloo, on kuin lyijypainoja jotka on taakkana matkalla. On valtavan kevyt olo, kun päättää että tuo ihminen ei vaan pystynyt silloin parempaan, mutta minun ei tarvitse enää jatkaa siitä riitelemistä, hänen puheillaan ja teoillaan ei ole enää minulle painoarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten olisi se apu ja tuki, mitä koet jääneesi vaille, ap?
Miten haluaisit että sinua autetaan?
Minun mielestäni sinä olet nyt vain jäänyt junnaamaan tuohon vihaan äitiäsi kohtaan. Se vaihe on hyvä käydä läpi, mutta ei siihen pidä jäädä ikuisesti.
No vertaistukea varmaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka vain jättävät taakseen heille pahaa tehneet ihmiset. Ei ole ilmeisesti tehty tarpeeksi pitkäkestoisesti tarpeeksi pahaa siinä. Tai entä jos silti tarttisitte itsellenne rakastavaa äitiä? Kukaan ei välitä olla mulle se.
apIhmiset jättävät heidät taakseen, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuus. Jos annat noiden menneiden pilata sinulta tämänkin hetken ja tulevaisuuden, annat vallan edelleen sinua kohtaan väärin tehneille. Ota valta itsellesi.
Niin kauan kuin et hyväksy menneitä, anna anteeksi ja mene eteenpäin, vahingoitat vaan itseäsi.
Hyväksy ne tosiasiat, joita et voi muuttaa ja muuta se minkä voit.
Et voi muuttaa sitä, että sinulla ei ole eikä ollut rakastavaa ja hyvää äitiä. Se on vaan fakta, jonka kanssa täytyy elää. Onneksi hyvää elämää voi elää ilman äitiäkin.
Mutta eihän se menneisyyden taakseen jättäminen paranna niitä haavoja eikä muuta sitä, että on jäänyt vaille asioita.
apAp ne lapsuudessa tulleet haavat ovat olleet vertavuotavia avohaavoja silloin lapsena. Silloin niitä olisi voinut parantaa. Nyt aikuisena ne on arpeutuneita haavoja. Niitä arpia ei voi enää "parantaa" siten että ne poistuisi. Ne arvet pitää hyväksyä ja oppia elämään niiden kanssa. Ja elämään sen vaillejäämisen kokemuksen kanssa. Lapsena meillä oli ne vanhemmat, joiden tehtävä olisi ollut rakastaa. Jotkut vanhemmat eivät rakastaneet, tai "rakastivat" kieroutuneella tavalla. Siitä jää arpia, asialle ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hän ei ole enää lapsi, joka voisi saada ulkopuolelta sitä hoivaa ja vanhemman rakkautta. Aikuisen ihmisen tulee oivaltaa, että hänen tehtävä nyt aikuisena on itse hoivata sitä omaa "sisäistä lastaan" vanhemman tavoin. Ottaa siis omiin käsiinsä itse tehtäväksi se vanhemman tehtävä.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
apPuolison tehtävä on olla puoliso eikä korvata sitä puuttunutta rakastavaa vanhempaa.
Juuri näin. Puolisoiden pitää molempien olla kykeneviä antamaan ja tukemaan, ei niin että toisen pitäisi aina yrittää parantaa, korjata, tukea ja auttaa toista. Niin tekee vain vanhempi lapselle. Jos oma vanhempi ei sitä tehnyt, mielestäni sen voi itsessään korjata tekemällä niin silti omille lapsille. Minun kokemuksen mukaan siinä on jotain valtavan tervehdyttävää, kun huomaa kykenevänsä äidinrakkauteen sen pyyteettömässä ja antavassa muodossa. Itse koen siinä jotenkin itsekin saavani, kokemuksen lämpimästä ja luottavaisesta äiti-lapsi suhteesta. Se työntää pois kylmää omasta sisimmästä ja korvaa sen hyvällä ja lämpimällä.
Sitä ei voi saada tekemällä omille lapsille, koska sellaista mitä ei ole saanut ei voi antaa. Minun pitäisi ensin saada korjaava kokemus itselleni rakastetuksitulemisesta.
ap
Taas sä sysäät jonku muun vastuulle nämä asiat. Opettele rakastamaa eka itseäsi. Ei niin pöin et ihmisten pitäs sut parantaa jollai rakkaudella eka. Ihan turhaahan se ois sua rakastaa ku sä et osaa ees rakastaa itseäsi.
Muutenkaan en ymmärrä yhtään miksi ajattelet, ettei aikuiselle kuuluisi hoivaa ja rakkautta? Siksihän ihmiset juuri menee yhteen kumppnin kanssa tai se on minusta syy miksi ainakin heidän pitäisi. Ihan idioottia joku perheenperustamissyy. Sehän on pelkkä firma. Sen nyt voi perustaa melkein kenen kanssa tahansa.
ap