Hei terapiassa käyneet! Kuvittelitteko tekin koko ajan, että terapeutti miettii, mistä ongelmanne ovat syntyneet?

Vierailija kirjoitti:

 Kyllä minäkin alan kallistua sille kannalle, että ap on provo. Onhan sitä kaikenlaista hiihtäjää tässä maailmassa(eli periaatteessa voisi olla tottakin) mutta nuo jutut menee jo niin yli. Jos ei ole provo, niin vähintäänkin alkoholisti/päihdeongelmainen tai jotenkin älyllisesti jälkeenjäänyt, niin sekavaa ja järjetöntä tekstiä tulee.

En ole alkoholisti enkä päihdeongelmainen. Myönnän kirjoittavani välillä tajunnanvirtaa ja että välillä kirjoitan provosoivasti.

ap

Ja välillä kirjoitan hiukan kieli poskessa. Esim. kysymys laudatureista.

ap

Terapian kuluessa tulee vaiheita, kun potilas kokee, että terapeutti syyllistää ja on ilkeämielinen, vaikkei näin todellisuudessa olisikaan. Se on osa terapiaprosessia, koska terapeuttiin potilas heijastaa sen, mitä näkee muussa maailmassa. Jos hän kokee kaikkien vihaavan häntä ja kieroilevan häntä vastaan, todennäköisesti hoitosuhteen syvetessä hän "huomaa" terapeutinkin olevan yksi näistä kieroista vihaajista.

Tietysti, jos terapian alusta asti on ollut kokemus, ettei ymmärrys toimi puoleen eikä toiseen, voi olla syytä suosiolla vaihtaa terapeuttia tai pistää terapia hetkeksi jäähylle.

Vierailija kirjoitti:

Ja välillä kirjoitan hiukan kieli poskessa. Esim. kysymys laudatureista.

ap

Tai siis totta siinäkin kysymyksessä toinen puoli, siis minkälaisia kielellisiä vaikeuksia voisi olla, niin ettei voi käydä terapiassa, jos on kirjoittanut 4 ällää kielistä? Siis silti voi olla jotain, en ole kielellisen ilmaisunkaan ammattilainen, vaikka epäilen vahvasti. Haluaisin kuulla ja ehkä oppia uutta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Terapian kuluessa tulee vaiheita, kun potilas kokee, että terapeutti syyllistää ja on ilkeämielinen, vaikkei näin todellisuudessa olisikaan. Se on osa terapiaprosessia, koska terapeuttiin potilas heijastaa sen, mitä näkee muussa maailmassa. Jos hän kokee kaikkien vihaavan häntä ja kieroilevan häntä vastaan, todennäköisesti hoitosuhteen syvetessä hän "huomaa" terapeutinkin olevan yksi näistä kieroista vihaajista.

Tietysti, jos terapian alusta asti on ollut kokemus, ettei ymmärrys toimi puoleen eikä toiseen, voi olla syytä suosiolla vaihtaa terapeuttia tai pistää terapia hetkeksi jäähylle.

Niin :(

En tiedä miten selviän siitä tunteesta, jos alkaa tuntua sille, ettei terapeuttiinkaan voi luottaa. Että sekin vihaa minua.

ap

Tuksuko siellä kirjottelee

Itsensä rakastaminen ja anteeksi antaminen on todella vaikeaa, varsinkin jos on voimakkaita tunnepuolen klikkejä jotka ovat syntyneet lapsuudessa.   Joillekin näiden asioiden ymmärtäminen on huomattavasti paljon vaikeampaa kuin muille (esim. minulle). Joskus tunteet ovat hyvin voimakkaita, eivätkä reagoi järjen ääneen. Tunteet elävät omaa elämäänsä ja järki omaa. On pakottava  tarve purkaa pahaa oloaan, mutta se olo ei helpota esim. puhumalla terapiassa. Tulee vain entistä huonompi  fiilis. Olen kuullut, että  psykofyysinen fysioterapia voisi auttaa sellaisissa tilanteissa jossain määrin http://yle.fi/uutiset/3-6942187

Olen ajatellut, että voisin itsekin tuota kokeilla ns. tavallisen terapian rinnalle tai tilalle.

Aloittajalle toivon että löytää tien. Sitä itsekin etsimässä.

Joo, tunteet ja järki ei kauheasti kohtaa. Olin ennen järki-ihminen, jota tiedostamaton tunnepuoli ohjaili. Nykyään tiedostan, että tunnepuoli ohjailee liikaa. Se ei silti tarkoita, että sen osaisi samantien ratkaista. En enää myöskään toimi niin järjen pohjalta vaan koitan kuunnella sitä miltä tuntuu.

ap

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja välillä kirjoitan hiukan kieli poskessa. Esim. kysymys laudatureista.

ap

Tai siis totta siinäkin kysymyksessä toinen puoli, siis minkälaisia kielellisiä vaikeuksia voisi olla, niin ettei voi käydä terapiassa, jos on kirjoittanut 4 ällää kielistä? Siis silti voi olla jotain, en ole kielellisen ilmaisunkaan ammattilainen, vaikka epäilen vahvasti. Haluaisin kuulla ja ehkä oppia uutta.

ap

Tarvitaan ainakin kykyä sanoittaa tunteita ja kokemuksia, jonkinlaista kielellistä luovuutta, sillä se auttaa hahmottamaan asioiden yhteyksiä. Luovuutta ei ylioppilaskirjoituksissa yleensä mitata vaan pysytellään fiksussa asiatekstissä. Mutta itse uskoisin kyllä tuollaisella kielimenestyksellä sinultakin löytyvän sitä luovaa hahmottamiskykyä, jota tarkoitan.

Sitä ei muuten välttämättä löydy kaikilta terapeuteiltakaan. Heitäkin on moneen junaan, kuten minkä tahansa ammatin edustajia. Kirjaviisaita, jotka eivät osaa lainkaan soveltaa ja niitä, joilla on enemmän käytännön nokkeluutta. Myös niitä, jotka ovat fiksoituneet johonkin omaan juttuunsa ja mielenkiinnonkohteeseensa ja koettavat väkisin tuputtaa sitä ratkaisuksi potilaan ongelmiin. Jos Yle Areenasta vielä löytyy Inhimillinen tekijä -ohjelman jakso "Muisto vai valemuisto?", löytyy muistaakseni ohjelman lopusta kokemuksia tästä ilmiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.

ap

I rest my case. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja välillä kirjoitan hiukan kieli poskessa. Esim. kysymys laudatureista.

ap

Tai siis totta siinäkin kysymyksessä toinen puoli, siis minkälaisia kielellisiä vaikeuksia voisi olla, niin ettei voi käydä terapiassa, jos on kirjoittanut 4 ällää kielistä? Siis silti voi olla jotain, en ole kielellisen ilmaisunkaan ammattilainen, vaikka epäilen vahvasti. Haluaisin kuulla ja ehkä oppia uutta.

ap

Tarvitaan ainakin kykyä sanoittaa tunteita ja kokemuksia, jonkinlaista kielellistä luovuutta, sillä se auttaa hahmottamaan asioiden yhteyksiä. Luovuutta ei ylioppilaskirjoituksissa yleensä mitata vaan pysytellään fiksussa asiatekstissä. Mutta itse uskoisin kyllä tuollaisella kielimenestyksellä sinultakin löytyvän sitä luovaa hahmottamiskykyä, jota tarkoitan.

Sitä ei muuten välttämättä löydy kaikilta terapeuteiltakaan. Heitäkin on moneen junaan, kuten minkä tahansa ammatin edustajia. Kirjaviisaita, jotka eivät osaa lainkaan soveltaa ja niitä, joilla on enemmän käytännön nokkeluutta. Myös niitä, jotka ovat fiksoituneet johonkin omaan juttuunsa ja mielenkiinnonkohteeseensa ja koettavat väkisin tuputtaa sitä ratkaisuksi potilaan ongelmiin. Jos Yle Areenasta vielä löytyy Inhimillinen tekijä -ohjelman jakso "Muisto vai valemuisto?", löytyy muistaakseni ohjelman lopusta kokemuksia tästä ilmiöstä.

Olen kirjoittanut niin kauan sitten, ettei ylppäreissä ollut mitään asiatekstiä aineessa. Lisäksi millähän mandaatilla nyt oikein arvioit asiaa? Aika naurettavaa yrittää rajata terapiasta avun saaminen vain kielellisesti lahjakkaille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.

ap

Terapeutti auttaa potilasta nimenomaan tarjoamalla niitä uusia näkökulmia. Hän ei voi poistaa kärsimystä, ei perua muiden ihmisten tai potilaan itsensä tekemiä asioita. Hänen tehtävänsä on auttaa potilasta näkemään kokemuksensa ja tunteensa sellaisesta vinkkelistä, että syyt, seuraukset, ihmiset, teot ja tunteet alkavat käydä järkeen, eivätkä ole enää suuri musta möykky täynnä pahaa oloa. Hän voi vain auttaa potilasta oivaltamaan, terapeutti ei voi oivaltaa potilaan puolesta.

Voi olla, että sulla on huono terapeutti tai teillä ei muuten vaan synkkaa. On myös mahdollista, että sulla on paska mutsi ja rasittavia ystäviä, mutta ihan oikeasti sun kirjoitukset tähän ketjuun ne vasta raskaita ovat. Koita hankkia elämä ja vietä aikaasi mukavien ihmisten kanssa ja vaihda terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.

ap

Joskus pelkästää toisen läsnäolo josta välittyy se, että toinen oikeasti välittää ja kuuntelee auttaa paljon enemmän kuin sanallisen palautteen antaminen. Sellaisia terapiamuotoja on esim. kuvataideterapia ja musiikkiterapia. Tai hyvän ystävän olkapäähän nojaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Aika naurettavaa yrittää rajata terapiasta avun saaminen vain kielellisesti lahjakkaille.

ap

Ei missään nimessä noin, mutta kielellisesti lahjakkailla on dialogiin pohjautuvassa terapiassa paremmat lähtökohdat. Esimerkiksi erilaiset kuvataideterapiat taas soveltuvat paremmin henkilöille, jotka hahmottavat maailmaa ennemmin visuaalisesti kuin kielellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.

ap

Et tule pääsemään pahasta olostasi ikinä eroon jos et suostu ajattelemaan muulla kuin omalla tavallasi. Jos sinun tapasi toimisi, luuletko, että olotilasi olisi jo helpottanut? Eikö olisi aika antaa muiden auttaa ja ottaa toisenlainen asenne tätä paranemista kohtaan, eikö olettaa, että vain sinä tiedät miten sinut voi parantaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.

ap

Et tule pääsemään pahasta olostasi ikinä eroon jos et suostu ajattelemaan muulla kuin omalla tavallasi. Jos sinun tapasi toimisi, luuletko, että olotilasi olisi jo helpottanut? Eikö olisi aika antaa muiden auttaa ja ottaa toisenlainen asenne tätä paranemista kohtaan, eikö olettaa, että vain sinä tiedät miten sinut voi parantaa?

Ap:n toive terapeutin parantavasta "kosketuksesta" on ymmärrettävä siinä kontekstissa, että terapeutti edustaa hänelle äitiä. Äidilläkin on parantava kosketus, kun äiti puhaltaa pipiä niin pipi katoaa, kun äiti ottaa syliin niin itku häviää. Ap:n toive tulee ymmärrettäväksi juuri sen vaille jäämisen kokemuksen kautta. Mutta ap ei vielä oivalla, että hänen toiveensa on täysin mahdoton (reaalimaailmassa toteutuvaksi). Kellään terapeutilla, vaikka olisi maailman paras terapeutti, ei ole olemassa sellaista parantavaa "kosketusta", joka ap:n pahan olon poistaisi ja vaille jäämisen tunteen poistaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.

ap

Terapeutti auttaa potilasta nimenomaan tarjoamalla niitä uusia näkökulmia. Hän ei voi poistaa kärsimystä, ei perua muiden ihmisten tai potilaan itsensä tekemiä asioita. Hänen tehtävänsä on auttaa potilasta näkemään kokemuksensa ja tunteensa sellaisesta vinkkelistä, että syyt, seuraukset, ihmiset, teot ja tunteet alkavat käydä järkeen, eivätkä ole enää suuri musta möykky täynnä pahaa oloa. Hän voi vain auttaa potilasta oivaltamaan, terapeutti ei voi oivaltaa potilaan puolesta.

Minä en koe noin. Ainakaan sitä vaihetta missä olen nyt terapiassa. En todellakaan mennyt sinne kuulemaan kenenkään muun kuvitelmia siitä, mikä on minulle hyväksi, vaan saadakseni apua oman ääneni kuulemiselle. Minusta ajatuksesi terapiasta ovat täysin paskoja ja olet loukkaava kun luulet, että etsin sieltä terapeutin mielipiteitä siitä miten minun tulee elää.

ap