Hei terapiassa käyneet! Kuvittelitteko tekin koko ajan, että terapeutti miettii, mistä ongelmanne ovat syntyneet?

Äiti koitti yhä toistaa sen minun itseäni suojaavan toiminnan estämisen. Liittyen tosiaan isäni edunvalvontaan ja setääni, joka oli tuhota ymmärtämättömyyttään erään minulle tarkoitetun isoäitini minun suojakseni laatiman asiakirjan.

Kun setä ei suostunut korjaamaan selvää virhettään joka olisi ollut minulle vahingollinen raivostuin sedälle. Niin äitini haukkui minut siitä. Vaikka minä suutuin täysin syystä.

ap

Mitä apua tarkalleen halusit? Onko terapiasta apua, jos jäädään vatvomaan, kuka on syyllinen kaikkeen elämässä? Terapeutin pitäisi saada ihmiselle parempi tulevaisuus. Että ihminen tietäisi, kuinka voi jatkossa toimia.

Jouduin käyttämään jaaste,iestä apunani, niin sain sen asiakirjan sitten. Äitini ei olisi tätä toimintaani hyväksynyt. Nyt olisin ilman ko siakirjaa ja setäni olisi äitini mukaan ystäväni, jos olisin toiminut kuten äiti esitti. Nyt setä ei sitten kuulemma pidä minusta, kun vaadin oikeiksiani. Olen kuulemma äidin ajatuksen juoksulla siis aivan kamala ihminen.

ap

siis haastemiestä

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua tarkalleen halusit? Onko terapiasta apua, jos jäädään vatvomaan, kuka on syyllinen kaikkeen elämässä? Terapeutin pitäisi saada ihmiselle parempi tulevaisuus. Että ihminen tietäisi, kuinka voi jatkossa toimia.

No kun juuri siihen ei neuvoja tullut. Esim. se ripustautuvan ystävän aiheuttama trauma. Hoitamatta yhä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se silloin aikoinaankin ollut ihan kiva kuulla, että äitini on narsistinen ja ettei minussa kertakaikkiaan ole syytä äitini ajatusvääristymiin. Että tiedä nyt sitten siitä vaiheesta, ettei sitä tietää saanut, tuskinpa se niin hirveän huono uutinen olisi ollut, ettei sen kanssa olisi voinut elää. Lähteä vaikka pikkuisen aikaisemmin rakentamaan minää.

ap

Kun edelleen jumitat vuosikausien jälkeenkin näissä ongelmissa etkä ole edistynyt mihinkään, luulisi sen jo kertovan sinulle ettei syypää kaikkeen ole äitisi vaan itsessäsikin on vikaa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, et sinäkään.

Varmasti olet perinyt narsistisia piirteitä äidiltäsi, kun et voi nähdä tai myöntää vikoja omassa toiminnassasi tai ajattelussasi.

Ei, vaan hän on elänyt ympäristössä, jossa hän on joutunut olemaan toisen sylkykuppina ja nimenomaan kokemaan, että häntä pidetään syyllisenä kaikkeen. Se terve osa hänessä kapinoi tätä vastaan. Ny täällä vain pyritään jankuttamaan, että kyllä sinun pitää nähdä itsensäkin vikaa. Se ei johda mihinkään, pahentaa vain asioita. On tärkeää tunnustaa ja tunnistaa kaltoinkohtelu todella tapahtuneeksi asiaksi. Nyt ei olla vielä edes siinä.

Kuulostat aivan eräältä tuttavalta, jolla on arkea ja sosiaalisia suhteita vakavasti haittaava autismin kirjon oireyhtymä ja psykoottisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se silloin aikoinaankin ollut ihan kiva kuulla, että äitini on narsistinen ja ettei minussa kertakaikkiaan ole syytä äitini ajatusvääristymiin. Että tiedä nyt sitten siitä vaiheesta, ettei sitä tietää saanut, tuskinpa se niin hirveän huono uutinen olisi ollut, ettei sen kanssa olisi voinut elää. Lähteä vaikka pikkuisen aikaisemmin rakentamaan minää.

ap

Kun edelleen jumitat vuosikausien jälkeenkin näissä ongelmissa etkä ole edistynyt mihinkään, luulisi sen jo kertovan sinulle ettei syypää kaikkeen ole äitisi vaan itsessäsikin on vikaa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, et sinäkään.

Varmasti olet perinyt narsistisia piirteitä äidiltäsi, kun et voi nähdä tai myöntää vikoja omassa toiminnassasi tai ajattelussasi.

Ei, vaan hän on elänyt ympäristössä, jossa hän on joutunut olemaan toisen sylkykuppina ja nimenomaan kokemaan, että häntä pidetään syyllisenä kaikkeen. Se terve osa hänessä kapinoi tätä vastaan. Ny täällä vain pyritään jankuttamaan, että kyllä sinun pitää nähdä itsensäkin vikaa. Se ei johda mihinkään, pahentaa vain asioita. On tärkeää tunnustaa ja tunnistaa kaltoinkohtelu todella tapahtuneeksi asiaksi. Nyt ei olla vielä edes siinä.

Näin juuri. Minun piti hakea henkistä tukea uskallukselleni ahdistella setää asiakirjasta, vaikkei se mukavalle tuntunutkaan, koska äitini yritti opettaa minulle, että sedän tunteet menevät edelle ja uskoi jopa sedän olevan asiakirja-asiassa enemmän oikeassa kuin minun, vaan ihan sillä perusteella, että setä nyt sattui olemaan ei-minä. Äiti ei usko minua missään jos olen alakynnessä, se on kuulemma aina oma syyni. Tai siis ei myönnä, että hän ei usko minua, vaan alkaa huutaa, että olen ihan ihmeellinen eikä minun kanssani voi kuulemma keskustella.

Jos saisin itse päättää, niin minua ei sedän tunteet tuossa liikauttaneet, mutta en tiennyt onko se vain minulta hitlerismiä, eli väärin vai onko niin, että kuka tahansa älykäs ihminen vaatisi oikeuksiaan kun niitä epäilyksettä on loukattu. Uskalsin päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon mieheni isän siskon ja terapeuttini tuilla. Enkä kadu.

ap

Nyt minulla on se asiakirja ja olen jo pystynyt hyödyntämään sitä isäni edunvalvonta-asiassakin, vaikka sitä halutessani ajattelin lähinnä myöhempää aikaa, perinnönjakoa ja muuta. Oikeudellista arvoa paperilla on vain vähän mutta henkistä ja moraalistakin tukiarvoa sitäkin enemmän.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aivan eräältä tuttavalta, jolla on arkea ja sosiaalisia suhteita vakavasti haittaava autismin kirjon oireyhtymä ja psykoottisuutta.

Niin varmaan kuulostankin, minullakin on tuollainen tuttava ja meissä on paljon samaa, vaikka minulta ei voitu diagnosoida edes add:tä. Ystäväni on asperger.

ap

Vierailija kirjoitti:

Elsa kirjoitti:

Mulla kognitiivista vuosi takana ja ollaan pidetty väliarvioita terapeutin kans ja avoimesti mietitty onko tää oikee hoito mulle. Terapeutin kans sellanen suhde että voidaan sanoa ajatukset ääneen vaikka oiskin ns kriittistä palautetta.

On ehkä potilaita, jotka eivät osaa kritisoida omaa hoitoaan, koska ovat tottuneet etsimään vikaa itsestään. Silloin olisi terapeutin suorastaan kysyttävä kritiikki ulos asiakkaasta, tai ihmeteltävä, jos sitä ei ole lainkaan ja silti homma ei etene. Ja en minä halunnut asettua vastarannalle terapeuttini kanssa, enpä usko, etä hän siltikään olisi osannut minua auttaa. Se, että mun ois tarvinnut, olisi jo ollut merkki siitä, että hän ei näe metsää puilta. Ja varmaan oli pelkoa tulla hylätyksi siinäkin suhteessa, vaikka en sellaista tiedostanutkaan. Mutta harvoin sitä varmaan kukaan toivoo terapeutin suuttuvan itselleen.

ap

Ensin terapeutti haukkuu potilaan ja sitten kysyy, onko terapiassa sinusta jotain vikaa. A) terapeutti haluaa uuvuttaa potilaan riitelemällä ja haastaa potilaan riitaantumaan b) potilas ei uskalla sanoa enään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen? 

Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.

Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.

ap

Terapeutti auttaa potilasta nimenomaan tarjoamalla niitä uusia näkökulmia. Hän ei voi poistaa kärsimystä, ei perua muiden ihmisten tai potilaan itsensä tekemiä asioita. Hänen tehtävänsä on auttaa potilasta näkemään kokemuksensa ja tunteensa sellaisesta vinkkelistä, että syyt, seuraukset, ihmiset, teot ja tunteet alkavat käydä järkeen, eivätkä ole enää suuri musta möykky täynnä pahaa oloa. Hän voi vain auttaa potilasta oivaltamaan, terapeutti ei voi oivaltaa potilaan puolesta.

Minä en koe noin. Ainakaan sitä vaihetta missä olen nyt terapiassa. En todellakaan mennyt sinne kuulemaan kenenkään muun kuvitelmia siitä, mikä on minulle hyväksi, vaan saadakseni apua oman ääneni kuulemiselle. Minusta ajatuksesi terapiasta ovat täysin paskoja ja olet loukkaava kun luulet, että etsin sieltä terapeutin mielipiteitä siitä miten minun tulee elää.

ap

Trollaa vain, antaa mennä niin paljon kuin sielu sietää. Mutta tässä sekoitat käsitteet "mielipide" ja "näkökulma". Terapeutti ei yleensä esitä mielipiteitä eikä kerro, kuinka potilaan pitäisi elää. Hän etsii tämän kanssa erilaisia inhimillisiä vaihtoehtoja, miten asiat ehkä ovat tai ovat olleet, entäpäs jos olikin näin, olisiko tämä sinun mielestäsi mahdollista ja hyväksyy asian, mikäli potilas on eri mieltä.

Mulle nimenomaan terapeutti tuputti mitä mun pitää käytännössä tehdä ja samalla syllisti mut miten minun vikani kun terapiasta ei tule mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun kyse on kognitiivisesta terapiasta, eli oletan, että psykoterapiasta, terapeutti ei voi olla ihan kuka tahansa vaan on pitänyt käydä pidemmän päälle koulutuksia läpi. Tälläiset terapeutit EIVÄT saa omia mielipiteitä käyttää, vaan heidän toimi perustuu objektiiviseen näkökulmaan. Eli siihen itse koulutukseen.

Ärsyttää tälläiset potilaat, jotka luulevat tietävänsä paremmin mikä heille on parasta Jos asia olisi niin, niin eivät he mitään apua tarvitse. AP tuntuu haluavan vain, että terapeutti tukee hänen näkökulmiaan jotta hän voi tuntea, että hän on oikeassa kaikessa. Ajatus on siis minä minä muut väärässä, tälläinen vähän narsistinen puoli näkyy jo kirjoituksissa. 

Typerys. Haluat antaa apua, joka ei auta vai? Sinä olet surkea, oletpa sitten maallikko tai joku fuckin' terppa.

ap

En nyt ihan ymmärrä mitä yrität tässä sanoa? Väittämä, että jos terapia ei auta on kyseessä huono terapeutti ei ole ihan oikein. On myös hyvin jääräpäisiä asiakkaita, jotka eivät suostu tekemään terapiaa muulla tavalla, kuin heidän haluamallaan tavallaan ja jos terapeutti sanoo jotain väärin tai sillä tavalla, millä asiakas ei tykkää, syyttävät he terapeuttia ja hoitoa sen sijaan että alkaisivat huomata, että heidänkin käyttäytymisessä on vikaa. 

Terapian idea on hakea apua, kognitiivinen terapia on juuri sellaista terapiaa, jossa sinua yritetään auttaa muuttamaan ajatusmalliasi ja käyttäytymistäsi, mitä vastaan olet selkeästi jääräpäisesti ollut. Ehkä sinun kuuluu mennä terapeutille, jolle voit puhua, mutta joka ei puhu mitään takaisin. Kognitiivinen terapiamuoto ei siis sinulle sovi, koska et ole halukas muuttumaan ja tällöin itse terapia ei ole syypää hoitomuodon epäonnistumiseen. 

Minä sanoin koko ajan, että jos asiakas on motivoitunut. Miksi sinä väität, ettei syy ole muka toimimattomassa terapiassa? Miten se ettei saa apua avusta voisi olla avuntarvitsijan vika? Jos jokin ei auta, niin se ei auta. Silloin jos terapeutti on niin tollo, että luulee "hoidon" jatkaminen hänen kanssaan jotenkin kannattaa niin onpa typerä. Miksei tajua, ettei osaa auttaa? Siinä tuhlataan molempien aikaa.

ap

Ehkä terapeutti haluaa vielä yrittää saada sinut ymmärtämään missä hoidossa on kyse, mutta olen kanssasi samaa mieltä. Mitä turhaa yrittää auttaa asiakasta, joka ei halua apua. 

Aika itsekeskeinen näkökulma - mitä turhaan auttaa asikasta joka ei sitä halua. Kannattaisi katsoa peiliin.. jos potilas ei halua apua, niin ehkä se apu on silloin väärä. Varsinkin jos tylytetään, valitetaan ja nostetaan (itsensä) jalustalle potilaan kuatannuksella

En. Kuvittelin, että he kysyisi sellaisia kysymyksiä joidenka avulla heille selviäisi miten analysoida tilannetta ja kertoa sitten minulle miten voisi tilannetta parantaa ja mitä siitä.ajattelevat. Minulle olisi voinut sanoa ihan suoraan asiat, jotta olisin voinut miettiä pitääkö paikkansa ja se olisi saanut minut havahtumaan tai sitten ei, jos olettamus olisi liian kaukaa haettu.

En ole sellaista löytänyt ja tajunnut, että osa heistäkin tuomitsee oman suppean ajatusmaailmansa kautta...

Vierailija kirjoitti:

 Terapeutin tarkoitus ei ole mennä mukaan potilaan ajatusmaailmaan, vaan auttaa hänet sieltä ulos. Kokemukseni mukaan hän tekee sen usein sellaisella tavalla, jota potilas ei sillä hetkellä käsitä. 

Täytyy mennä mukaan jotta voi auttaa uloskin enemmän. Täytyyhän terapeutin ymmärtää asiakasta ensiksi myöskin.