Lue keskustelun säännöt.
Hei terapiassa käyneet! Kuvittelitteko tekin koko ajan, että terapeutti miettii, mistä ongelmanne ovat syntyneet?
15.01.2017 |
Että mistä ne johtuvat? Tavallaan diagnosoisi teidän terapiaanne tulon syytä ja teitä siinä mielessä? Ei siis psykiatrisin diagnoosein, vaan terapiamaailmallisin. Eli että mikä terapia olisi tälle potilaalle parempaa, jos tämä minun antamani ei ole? Senhän näkee siitä, alkaako se auttaa. Edistyykö terapia.
Minä luulin, ja oma terapiani kyllä edistyi, mutta vain pinnallisesti, koko ongelman ydin jäi terapeutilta kokonaan huomaamatta. Eli se, että minua oli kohdellut narsisti. (Äiti). Kun terapeutti kuuntelee minua ja kuvittelee äidikseni ei-narsistin, niin saadaan lopputulokseksi jotakin aivan muuta, kuin mitä koitin hänelle elämästäni ja minusta kertoa. Saatiin aikaan minun syyllistämistäni. Ei toki hänen puoleltaan, vaan minun päässäni. Koska olen tottunut ottamaan kaikki sellaiset asiat syytöksinä, joihin ihminen päätyy koittaessaan "auttaa" minua.
Kognitiivisesta terapiasta kysymys. Ehkä se on sitten aivan paska terapiasuunta narsismin uhreille.
Jos tätä lukee yksikään terapeutti, niin voit vastata tähän. Suomessa on isoja ongelmia terapiakentällä tähän liittyen, ettei potilaita hoidon aikana diagnosoida taidolla, vaan jurnutetaan siinä omassa viitekehyksessä ja maksatetaan Kelalla isot kustannukset toimimattomist terapioista.
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun kyse on kognitiivisesta terapiasta, eli oletan, että psykoterapiasta, terapeutti ei voi olla ihan kuka tahansa vaan on pitänyt käydä pidemmän päälle koulutuksia läpi. Tälläiset terapeutit EIVÄT saa omia mielipiteitä käyttää, vaan heidän toimi perustuu objektiiviseen näkökulmaan. Eli siihen itse koulutukseen.
Ärsyttää tälläiset potilaat, jotka luulevat tietävänsä paremmin mikä heille on parasta Jos asia olisi niin, niin eivät he mitään apua tarvitse. AP tuntuu haluavan vain, että terapeutti tukee hänen näkökulmiaan jotta hän voi tuntea, että hän on oikeassa kaikessa. Ajatus on siis minä minä muut väärässä, tälläinen vähän narsistinen puoli näkyy jo kirjoituksissa.
Typerys. Haluat antaa apua, joka ei auta vai? Sinä olet surkea, oletpa sitten maallikko tai joku fuckin' terppa.
apEn nyt ihan ymmärrä mitä yrität tässä sanoa? Väittämä, että jos terapia ei auta on kyseessä huono terapeutti ei ole ihan oikein. On myös hyvin jääräpäisiä asiakkaita, jotka eivät suostu tekemään terapiaa muulla tavalla, kuin heidän haluamallaan tavallaan ja jos terapeutti sanoo jotain väärin tai sillä tavalla, millä asiakas ei tykkää, syyttävät he terapeuttia ja hoitoa sen sijaan että alkaisivat huomata, että heidänkin käyttäytymisessä on vikaa.
Terapian idea on hakea apua, kognitiivinen terapia on juuri sellaista terapiaa, jossa sinua yritetään auttaa muuttamaan ajatusmalliasi ja käyttäytymistäsi, mitä vastaan olet selkeästi jääräpäisesti ollut. Ehkä sinun kuuluu mennä terapeutille, jolle voit puhua, mutta joka ei puhu mitään takaisin. Kognitiivinen terapiamuoto ei siis sinulle sovi, koska et ole halukas muuttumaan ja tällöin itse terapia ei ole syypää hoitomuodon epäonnistumiseen.
Minä sanoin koko ajan, että jos asiakas on motivoitunut. Miksi sinä väität, ettei syy ole muka toimimattomassa terapiassa? Miten se ettei saa apua avusta voisi olla avuntarvitsijan vika? Jos jokin ei auta, niin se ei auta. Silloin jos terapeutti on niin tollo, että luulee "hoidon" jatkaminen hänen kanssaan jotenkin kannattaa niin onpa typerä. Miksei tajua, ettei osaa auttaa? Siinä tuhlataan molempien aikaa.
apEhkä terapeutti haluaa vielä yrittää saada sinut ymmärtämään missä hoidossa on kyse, mutta olen kanssasi samaa mieltä. Mitä turhaa yrittää auttaa asiakasta, joka ei halua apua.
No ei kuule yritä enää. Se terapia päättyi vuonna 2004. Kunhan olen ihmetellyt miksei se auttanut sen paremmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeutti tai psykologi ei ole asiantuntevasti perehtynyt narsistiseen persoonallisuushäiriöön, hän voi todellakin olla yhtä tyhjän kanssa. Itselle on käynyt näin. En ole lukenut läheskään koko ketjua, mutta aloituksen perusteella ap:lla on pointti.
Traumaattisen kokemukseni jälkeen sairaalan psykologi oli aivan hakoteillä. Hän ei kerta kaikkiaan nähnyt ongelmien syytä. Kehtasi jopa nauraa, kun varovasti yritin itse kertoa.
Yksityisen puolen terapeutilla nähtiin nopeasti, missä oli ongelman ydin ja minulle tarjottiin sellaista apua, mitä todella tarvitsin. Toipumiseni alkoi vasta silloin.
Ja sinä väität, että sinulla on enemmän tietämystä narsistista kuin psykologilla joka on käynyt väh. 6v kouluja kyseisellä alalla? Muutenkin tätä nykyä ihmiset haluavat nimetä kaikki narsistikseiksi jotka eivät tee asioita niinkuin HE ajattelevat että olisi pitänyt tehdä... muutenkin aika moni narsisti nimeää muut ihmiset narsistiksi
Voi sinua. Minulla ei ole tarvetta tässä lähteä avautumaan tapahtuneista asioista sen enempää. Totean vain edelleen, että on olemassa psykologian alan ihmisiä, jotka eivät ole perehtyneet narsistisen persoonallisuushäiriön aiheuttamiin traumoihin, ja jotka täten jäävät heiltä tunnistamatta.
Todellakin. Psykologit nyt eivät varsinkaan tunnista narsismin uhreja. Psykoterapeuteilla on jo parempi koulutus.
apMutta sinähän käyt psykoterapeutilla, mutta silti väität, etteivät he osaa tehdä mitään?
Niin, minä kysyin terapeutiltani, että millaisen koulutuksen narsismiin erikoistuneet terapeutit saavat. Niin hän sanoi, ettei sellaista ole. Asiaa tunteakseen kunnolla pitää opiskella itse se osuus. Aika surkeaa. Tulppana asiassa on kuulemma psykiatrinen näkemys narsismista, ettei uhreille saa sanoa, että syyllinen heidän vaikeuksiinsa on joku muu.
ap
Se ap miltään narsistilta vaikuta. Lyttyyn lyödyltä, rikotulta ihmiseltä, joka kaipaa hyvin paljon tukea, validointia voidakseen uskoa itseensä ja omaan kokemukseensa. Monesti sairaassa perheessä oireilee joku muu ja hakeutuu hoitoon. Kyllä, narsistien uhrien reagoinnissa on jotain samaa kuin narsisteillakin, mutta mittakaava on ihan eri. Tai miten selitän. Narsisti on ikään kuin vallannut kaiken tilan, normaalit häveliäisyyden rajat eivät päde ja vika kaikkeen on aina uhrissa. Esim. parisuhteessa narsisti voi syyttää uhriaan itsekkääksi ja pettäjäksi, jos uskaltaa ostaa yhteiseltä tililtä itselleen huulirasvan tai jos juttelee liian pitkään jonkun kanssa. Narsistin se oikeuttaa tyhjentämään koko tilin johonkin omaan juttuun ja lähtemään viikonlopuksi teille tietymättömille, myös oikeasti pettämään. Tottakai tämmöisessä tilanteessa se alistettu kaipaa terapeutilta jotakin muuta kuin kritiikkiä validointitoiveille tai pata kattilaa soimaa - asennetta. Se on yhtä järkevää kuin kysyä hakatulta vaimolta, että no mutta mites sinä ärsytit itse?
Kannattaa muistaa, että on myös huonoja terapeutteja. Joilla on omia ongelmia. Vaikkei saisi olla. Oletko ap ajatellut, että olet saattanut alitajuisesti hakeutua / kiinnittyä (jättää vaihtamatta) terapeuttiin, jolla on juuri niitä narsistipiirteitä, joita äidilläsi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen?
Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.
Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.
apTerapeutti auttaa potilasta nimenomaan tarjoamalla niitä uusia näkökulmia. Hän ei voi poistaa kärsimystä, ei perua muiden ihmisten tai potilaan itsensä tekemiä asioita. Hänen tehtävänsä on auttaa potilasta näkemään kokemuksensa ja tunteensa sellaisesta vinkkelistä, että syyt, seuraukset, ihmiset, teot ja tunteet alkavat käydä järkeen, eivätkä ole enää suuri musta möykky täynnä pahaa oloa. Hän voi vain auttaa potilasta oivaltamaan, terapeutti ei voi oivaltaa potilaan puolesta.
Minä en koe noin. Ainakaan sitä vaihetta missä olen nyt terapiassa. En todellakaan mennyt sinne kuulemaan kenenkään muun kuvitelmia siitä, mikä on minulle hyväksi, vaan saadakseni apua oman ääneni kuulemiselle. Minusta ajatuksesi terapiasta ovat täysin paskoja ja olet loukkaava kun luulet, että etsin sieltä terapeutin mielipiteitä siitä miten minun tulee elää.
apTrollaa vain, antaa mennä niin paljon kuin sielu sietää. Mutta tässä sekoitat käsitteet "mielipide" ja "näkökulma". Terapeutti ei yleensä esitä mielipiteitä eikä kerro, kuinka potilaan pitäisi elää. Hän etsii tämän kanssa erilaisia inhimillisiä vaihtoehtoja, miten asiat ehkä ovat tai ovat olleet, entäpäs jos olikin näin, olisiko tämä sinun mielestäsi mahdollista ja hyväksyy asian, mikäli potilas on eri mieltä.
Minä en hee näkökulmiakaan, vaan tukea omalle ajattelulleni. Joka on äidin ajattelun tukehduttamaa.
apTerapeutit eivät tue asiakkaan sairaita/itsetuhoisia näkökulmia. Mene valittamaan ystävällesi, jos haluat sellaista tukea.
En halua tukea millekään sairaille tai tuhoisille näkökulmille. Huoh. Eikä minulla sellaisia olekaan, ne tulevat äidin kautta. Kun vihaa sellaista ihmistä, jonka toiminnalle et voi yhtikäs mitään ja se tekee pahaa sinulle joka ikinen päivä. Saa sinut tuntemaan itsesi alemmaksi kuin muut jne. Kun vanhemman kuuluisi olla tukena tai ei ainakaan heikentäjänä.
apJos sinulla on äidiltäsi opittuja tai äidin käytöksen aiheuttamia, sairaita ajatus-tai käytösmalleja niin kyllä ne ovat ihan sinun omiasi. Sinulla ne ovat, eivät äidilläsi. Ajatuksesi ovat sinun päässäsi. Sinä olet siis autettava, sinä olet potilas joka tarvitsee apua noihin epäterveisiin ajatus-ja käytösmalleihinsa.
Miksi olet edelleen aikuisena riippuvainen äidistäsi? Sinun ei tarvitse nähdä äitiäsi tai olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Kyllä ne ovat äidin. Siinä alun esimerkissä missä oli se ripustautuva ystävä minä yritin irti hänestä mutta äiti esti. Sanoi minulle valheita totena. Mutta en osaisi vieläkään toimia toisin ainakaan kovin rakentavasti. En minä halua itselleni siitä hankaluuksia, että jollain toisella on ajatusvääristymiä.
ap
Sinun täytyy olla provo, tai sitten todella pahasti luonnehäiriöinen. Sinulla on ollut häiriintynyt äiti, joka on toimillaan aiheuttanut myös sinulle häiriintyneet ajatusmallit. Näihin käytösmalleihin siellä terapiassa pyritään puuttumaan ja niitä korjaamaan.
Et voi muuttaa äitiäsi,et äitisi ajatuksia tai käytöstä. Äitisi on erillinen ihminen.
Voit muuttaa ainoastaan omaa käytöstäsi ja omia ajatusmallejasi, jotka ovat selvästi vinoutuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun kyse on kognitiivisesta terapiasta, eli oletan, että psykoterapiasta, terapeutti ei voi olla ihan kuka tahansa vaan on pitänyt käydä pidemmän päälle koulutuksia läpi. Tälläiset terapeutit EIVÄT saa omia mielipiteitä käyttää, vaan heidän toimi perustuu objektiiviseen näkökulmaan. Eli siihen itse koulutukseen.
Ärsyttää tälläiset potilaat, jotka luulevat tietävänsä paremmin mikä heille on parasta Jos asia olisi niin, niin eivät he mitään apua tarvitse. AP tuntuu haluavan vain, että terapeutti tukee hänen näkökulmiaan jotta hän voi tuntea, että hän on oikeassa kaikessa. Ajatus on siis minä minä muut väärässä, tälläinen vähän narsistinen puoli näkyy jo kirjoituksissa.
Typerys. Haluat antaa apua, joka ei auta vai? Sinä olet surkea, oletpa sitten maallikko tai joku fuckin' terppa.
apEn nyt ihan ymmärrä mitä yrität tässä sanoa? Väittämä, että jos terapia ei auta on kyseessä huono terapeutti ei ole ihan oikein. On myös hyvin jääräpäisiä asiakkaita, jotka eivät suostu tekemään terapiaa muulla tavalla, kuin heidän haluamallaan tavallaan ja jos terapeutti sanoo jotain väärin tai sillä tavalla, millä asiakas ei tykkää, syyttävät he terapeuttia ja hoitoa sen sijaan että alkaisivat huomata, että heidänkin käyttäytymisessä on vikaa.
Terapian idea on hakea apua, kognitiivinen terapia on juuri sellaista terapiaa, jossa sinua yritetään auttaa muuttamaan ajatusmalliasi ja käyttäytymistäsi, mitä vastaan olet selkeästi jääräpäisesti ollut. Ehkä sinun kuuluu mennä terapeutille, jolle voit puhua, mutta joka ei puhu mitään takaisin. Kognitiivinen terapiamuoto ei siis sinulle sovi, koska et ole halukas muuttumaan ja tällöin itse terapia ei ole syypää hoitomuodon epäonnistumiseen.
Minä sanoin koko ajan, että jos asiakas on motivoitunut. Miksi sinä väität, ettei syy ole muka toimimattomassa terapiassa? Miten se ettei saa apua avusta voisi olla avuntarvitsijan vika? Jos jokin ei auta, niin se ei auta. Silloin jos terapeutti on niin tollo, että luulee "hoidon" jatkaminen hänen kanssaan jotenkin kannattaa niin onpa typerä. Miksei tajua, ettei osaa auttaa? Siinä tuhlataan molempien aikaa.
apEhkä terapeutti haluaa vielä yrittää saada sinut ymmärtämään missä hoidossa on kyse, mutta olen kanssasi samaa mieltä. Mitä turhaa yrittää auttaa asiakasta, joka ei halua apua.
No ei kuule yritä enää. Se terapia päättyi vuonna 2004. Kunhan olen ihmetellyt miksei se auttanut sen paremmin.
ap
Minä veikkaan että sinulla on jokin neurologinen poikkeama josta johtuen opit ja toivut tietynlaisista kokemuksista hitaammin kuin normaalit ihmiset (tai et ollenkaan). Jos tämä on jo vuodelta 2004. Minulla on ollut hermoromahdus 4 kertaa elämässäni ja jokaisesta toipumisessa on mennyt 3-4 vuotta. Siihen päälle olen elänyt epävakaissa oloissa. Mutta sentään olen aina kehittynyt johonkin suuntaan enkä jäänyt junnaamaan paikoilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ongelmasi tässä se, että sinä haluat olla urhi ja pysyä siinä roolissa ja terapeuttisi taas yrittää saada sinua näkemään asioita eri kantilta, mutta et suostu siihen ja näet ne siinä, että sinua syyllistetään.. eli otat taas uhrin asenteen?
Ja jos äitiäsi ei ole diagnisoitu narsitsiksi, niin et sinä voi väittää, että hän on narsistinen.. Sinäkin voit sen suhteen olla väärässä.
Minä olen uhri niin kauan kunnes saan apua. Ei terapeutin olisi tarvinnut antaa minulle mitään "eri näkökulmia" vaan apua siihen, että tuntui pahalta. Auttaa. Ei hän auta antamalla vääriä näkökulmia.
apTerapeutti auttaa potilasta nimenomaan tarjoamalla niitä uusia näkökulmia. Hän ei voi poistaa kärsimystä, ei perua muiden ihmisten tai potilaan itsensä tekemiä asioita. Hänen tehtävänsä on auttaa potilasta näkemään kokemuksensa ja tunteensa sellaisesta vinkkelistä, että syyt, seuraukset, ihmiset, teot ja tunteet alkavat käydä järkeen, eivätkä ole enää suuri musta möykky täynnä pahaa oloa. Hän voi vain auttaa potilasta oivaltamaan, terapeutti ei voi oivaltaa potilaan puolesta.
Minä en koe noin. Ainakaan sitä vaihetta missä olen nyt terapiassa. En todellakaan mennyt sinne kuulemaan kenenkään muun kuvitelmia siitä, mikä on minulle hyväksi, vaan saadakseni apua oman ääneni kuulemiselle. Minusta ajatuksesi terapiasta ovat täysin paskoja ja olet loukkaava kun luulet, että etsin sieltä terapeutin mielipiteitä siitä miten minun tulee elää.
apTrollaa vain, antaa mennä niin paljon kuin sielu sietää. Mutta tässä sekoitat käsitteet "mielipide" ja "näkökulma". Terapeutti ei yleensä esitä mielipiteitä eikä kerro, kuinka potilaan pitäisi elää. Hän etsii tämän kanssa erilaisia inhimillisiä vaihtoehtoja, miten asiat ehkä ovat tai ovat olleet, entäpäs jos olikin näin, olisiko tämä sinun mielestäsi mahdollista ja hyväksyy asian, mikäli potilas on eri mieltä.
Minä en hee näkökulmiakaan, vaan tukea omalle ajattelulleni. Joka on äidin ajattelun tukehduttamaa.
apTerapeutit eivät tue asiakkaan sairaita/itsetuhoisia näkökulmia. Mene valittamaan ystävällesi, jos haluat sellaista tukea.
En halua tukea millekään sairaille tai tuhoisille näkökulmille. Huoh. Eikä minulla sellaisia olekaan, ne tulevat äidin kautta. Kun vihaa sellaista ihmistä, jonka toiminnalle et voi yhtikäs mitään ja se tekee pahaa sinulle joka ikinen päivä. Saa sinut tuntemaan itsesi alemmaksi kuin muut jne. Kun vanhemman kuuluisi olla tukena tai ei ainakaan heikentäjänä.
apJos sinulla on äidiltäsi opittuja tai äidin käytöksen aiheuttamia, sairaita ajatus-tai käytösmalleja niin kyllä ne ovat ihan sinun omiasi. Sinulla ne ovat, eivät äidilläsi. Ajatuksesi ovat sinun päässäsi. Sinä olet siis autettava, sinä olet potilas joka tarvitsee apua noihin epäterveisiin ajatus-ja käytösmalleihinsa.
Miksi olet edelleen aikuisena riippuvainen äidistäsi? Sinun ei tarvitse nähdä äitiäsi tai olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Kyllä ne ovat äidin. Siinä alun esimerkissä missä oli se ripustautuva ystävä minä yritin irti hänestä mutta äiti esti. Sanoi minulle valheita totena. Mutta en osaisi vieläkään toimia toisin ainakaan kovin rakentavasti. En minä halua itselleni siitä hankaluuksia, että jollain toisella on ajatusvääristymiä.
apSinun täytyy olla provo, tai sitten todella pahasti luonnehäiriöinen. Sinulla on ollut häiriintynyt äiti, joka on toimillaan aiheuttanut myös sinulle häiriintyneet ajatusmallit. Näihin käytösmalleihin siellä terapiassa pyritään puuttumaan ja niitä korjaamaan.
Et voi muuttaa äitiäsi,et äitisi ajatuksia tai käytöstä. Äitisi on erillinen ihminen.
Voit muuttaa ainoastaan omaa käytöstäsi ja omia ajatusmallejasi, jotka ovat selvästi vinoutuneita.
En minä äitiä haluakaan muuttaa, kerroin vain miten toimimalla hän ei olisi aiheuttanut minulle ajatusvääristymiä. Eli olisi tukenut irrottautumista kaverista ja vielä ei vain tukenut vaan jos kaveri olisi hyökännyt kimppuuni niin auttanut heittämään hänet pellolle minua kiusaamasta.
Mielestäni minulla on terveet ajatukset ja kaikki sairas on peräisin äidiltäni. Haluan ne pois ja itseni tilalle. Siihen tarvitsen tukea.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun kyse on kognitiivisesta terapiasta, eli oletan, että psykoterapiasta, terapeutti ei voi olla ihan kuka tahansa vaan on pitänyt käydä pidemmän päälle koulutuksia läpi. Tälläiset terapeutit EIVÄT saa omia mielipiteitä käyttää, vaan heidän toimi perustuu objektiiviseen näkökulmaan. Eli siihen itse koulutukseen.
Ärsyttää tälläiset potilaat, jotka luulevat tietävänsä paremmin mikä heille on parasta Jos asia olisi niin, niin eivät he mitään apua tarvitse. AP tuntuu haluavan vain, että terapeutti tukee hänen näkökulmiaan jotta hän voi tuntea, että hän on oikeassa kaikessa. Ajatus on siis minä minä muut väärässä, tälläinen vähän narsistinen puoli näkyy jo kirjoituksissa.
Typerys. Haluat antaa apua, joka ei auta vai? Sinä olet surkea, oletpa sitten maallikko tai joku fuckin' terppa.
apEn nyt ihan ymmärrä mitä yrität tässä sanoa? Väittämä, että jos terapia ei auta on kyseessä huono terapeutti ei ole ihan oikein. On myös hyvin jääräpäisiä asiakkaita, jotka eivät suostu tekemään terapiaa muulla tavalla, kuin heidän haluamallaan tavallaan ja jos terapeutti sanoo jotain väärin tai sillä tavalla, millä asiakas ei tykkää, syyttävät he terapeuttia ja hoitoa sen sijaan että alkaisivat huomata, että heidänkin käyttäytymisessä on vikaa.
Terapian idea on hakea apua, kognitiivinen terapia on juuri sellaista terapiaa, jossa sinua yritetään auttaa muuttamaan ajatusmalliasi ja käyttäytymistäsi, mitä vastaan olet selkeästi jääräpäisesti ollut. Ehkä sinun kuuluu mennä terapeutille, jolle voit puhua, mutta joka ei puhu mitään takaisin. Kognitiivinen terapiamuoto ei siis sinulle sovi, koska et ole halukas muuttumaan ja tällöin itse terapia ei ole syypää hoitomuodon epäonnistumiseen.
Minä sanoin koko ajan, että jos asiakas on motivoitunut. Miksi sinä väität, ettei syy ole muka toimimattomassa terapiassa? Miten se ettei saa apua avusta voisi olla avuntarvitsijan vika? Jos jokin ei auta, niin se ei auta. Silloin jos terapeutti on niin tollo, että luulee "hoidon" jatkaminen hänen kanssaan jotenkin kannattaa niin onpa typerä. Miksei tajua, ettei osaa auttaa? Siinä tuhlataan molempien aikaa.
apEhkä terapeutti haluaa vielä yrittää saada sinut ymmärtämään missä hoidossa on kyse, mutta olen kanssasi samaa mieltä. Mitä turhaa yrittää auttaa asiakasta, joka ei halua apua.
No ei kuule yritä enää. Se terapia päättyi vuonna 2004. Kunhan olen ihmetellyt miksei se auttanut sen paremmin.
apMinä veikkaan että sinulla on jokin neurologinen poikkeama josta johtuen opit ja toivut tietynlaisista kokemuksista hitaammin kuin normaalit ihmiset (tai et ollenkaan). Jos tämä on jo vuodelta 2004. Minulla on ollut hermoromahdus 4 kertaa elämässäni ja jokaisesta toipumisessa on mennyt 3-4 vuotta. Siihen päälle olen elänyt epävakaissa oloissa. Mutta sentään olen aina kehittynyt johonkin suuntaan enkä jäänyt junnaamaan paikoilleni.
Voi olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun kyse on kognitiivisesta terapiasta, eli oletan, että psykoterapiasta, terapeutti ei voi olla ihan kuka tahansa vaan on pitänyt käydä pidemmän päälle koulutuksia läpi. Tälläiset terapeutit EIVÄT saa omia mielipiteitä käyttää, vaan heidän toimi perustuu objektiiviseen näkökulmaan. Eli siihen itse koulutukseen.
Ärsyttää tälläiset potilaat, jotka luulevat tietävänsä paremmin mikä heille on parasta Jos asia olisi niin, niin eivät he mitään apua tarvitse. AP tuntuu haluavan vain, että terapeutti tukee hänen näkökulmiaan jotta hän voi tuntea, että hän on oikeassa kaikessa. Ajatus on siis minä minä muut väärässä, tälläinen vähän narsistinen puoli näkyy jo kirjoituksissa.
Typerys. Haluat antaa apua, joka ei auta vai? Sinä olet surkea, oletpa sitten maallikko tai joku fuckin' terppa.
apEn nyt ihan ymmärrä mitä yrität tässä sanoa? Väittämä, että jos terapia ei auta on kyseessä huono terapeutti ei ole ihan oikein. On myös hyvin jääräpäisiä asiakkaita, jotka eivät suostu tekemään terapiaa muulla tavalla, kuin heidän haluamallaan tavallaan ja jos terapeutti sanoo jotain väärin tai sillä tavalla, millä asiakas ei tykkää, syyttävät he terapeuttia ja hoitoa sen sijaan että alkaisivat huomata, että heidänkin käyttäytymisessä on vikaa.
Terapian idea on hakea apua, kognitiivinen terapia on juuri sellaista terapiaa, jossa sinua yritetään auttaa muuttamaan ajatusmalliasi ja käyttäytymistäsi, mitä vastaan olet selkeästi jääräpäisesti ollut. Ehkä sinun kuuluu mennä terapeutille, jolle voit puhua, mutta joka ei puhu mitään takaisin. Kognitiivinen terapiamuoto ei siis sinulle sovi, koska et ole halukas muuttumaan ja tällöin itse terapia ei ole syypää hoitomuodon epäonnistumiseen.
Minä sanoin koko ajan, että jos asiakas on motivoitunut. Miksi sinä väität, ettei syy ole muka toimimattomassa terapiassa? Miten se ettei saa apua avusta voisi olla avuntarvitsijan vika? Jos jokin ei auta, niin se ei auta. Silloin jos terapeutti on niin tollo, että luulee "hoidon" jatkaminen hänen kanssaan jotenkin kannattaa niin onpa typerä. Miksei tajua, ettei osaa auttaa? Siinä tuhlataan molempien aikaa.
apEhkä terapeutti haluaa vielä yrittää saada sinut ymmärtämään missä hoidossa on kyse, mutta olen kanssasi samaa mieltä. Mitä turhaa yrittää auttaa asiakasta, joka ei halua apua.
No ei kuule yritä enää. Se terapia päättyi vuonna 2004. Kunhan olen ihmetellyt miksei se auttanut sen paremmin.
apMinä veikkaan että sinulla on jokin neurologinen poikkeama josta johtuen opit ja toivut tietynlaisista kokemuksista hitaammin kuin normaalit ihmiset (tai et ollenkaan). Jos tämä on jo vuodelta 2004. Minulla on ollut hermoromahdus 4 kertaa elämässäni ja jokaisesta toipumisessa on mennyt 3-4 vuotta. Siihen päälle olen elänyt epävakaissa oloissa. Mutta sentään olen aina kehittynyt johonkin suuntaan enkä jäänyt junnaamaan paikoilleni.
Neurologiset poikkeamat eivät käyttäydy samalla tavalla kuin AP käyttäytyy, kyseessä on enemmänkin persoonallisuushäiriöstä.
Olet todellakin terapian tarpeessa, mutta olet niin syvällä traumassasi, ettet näe metsää puilta, tuskin niitä puitakaan. Sinun voisi olla hyvä aloittaa jostakin muusta terapiamuodosta kuin tavanomaisesta psykoterapiasta, jotta oppisit aluksi vaikka rauhoittumaan. Sinuna hakeutuisin ammattilaisen arvioon hoidontarpeestasi, sillä kuka tahansa satunnaislaukauksella valittu terapeutti tuskin on nappivalinta näin syvässä ja elämääsi vahvasti hallitsevassa ajatuslukkiutumassa. Et ehkä ole vielä valmis käsittelemään asioita asioina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis ei se terapian loppuminen sinänsä mitenkään traumaattista ollut, mietin vain, että sekin tyyppi jos luuli olevansa jotain ihmeellistä se terapeutti niin eipä ollut. Toivottavasti ei luule olevansa.
ap
Minä pidin häntä ihmeellisenä silloin, pystyihän hän minua kuitenkin auttamaan. Mutta nyt en niinkään enää pidä! Miksi ihmeessä luulin niin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko se sama palstailija, joka murehtii elossa olevan isän perinnöstä, että äitipuoli vie sen? Ihan samaan tyyliin jumitat ja jankkaat.
Mutta totta kai on huonojakin terapeutteja, ei siinä mitään. Tai sitten olit tuolloin vuosikymmen sitten sellaisessa kohdassa itsesi kanssa, ettet pystynyt terapiasta hyötymään. Toivottavasti nyt on parempi aika, ja saat parempaa (tai sinulle sopivampaa) hoitoa.
Ap, Kimmo Takasen kirja "Tunne lukkosi". Tee harjoituksia yksin sekä yhdessä terapeuttisi kanssa. Auttoi minua vaikean lapsuuteni käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi se silloin aikoinaankin ollut ihan kiva kuulla, että äitini on narsistinen ja ettei minussa kertakaikkiaan ole syytä äitini ajatusvääristymiin. Että tiedä nyt sitten siitä vaiheesta, ettei sitä tietää saanut, tuskinpa se niin hirveän huono uutinen olisi ollut, ettei sen kanssa olisi voinut elää. Lähteä vaikka pikkuisen aikaisemmin rakentamaan minää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, Kimmo Takasen kirja "Tunne lukkosi". Tee harjoituksia yksin sekä yhdessä terapeuttisi kanssa. Auttoi minua vaikean lapsuuteni käsittelyyn.
Kiitos vinkistä, tiedän kirjan, mutta siinä on minusta liian tavoittamattomattomissa olevia juttuja. Voin kyllä lukea, että minulla on nämä ja nuo tunnelukot, mutta sitten siinä se. Ne ois jo auki, jos pääsisin niihin jotenkin käsiksi. Ehkä myöhemmin.
ap
Se asia mitä et ehkä huomannut oli se että olet tod.näk itsekin narsistinen ja ongelmaksi narsistisen vääristymän sivutuotteita.Valitettavasti se siirtyy vahvasti eteenpäin.Syyllisen etsiminen ei ole terapian päätavoite.
Ja kannattaa lukea narsistisuudesta laaja-alaisesti tieteellisiä tekstejä.On paljon asioita joita terapeutti jättää myös sanomatta..
Vierailija kirjoitti:
Olisi se silloin aikoinaankin ollut ihan kiva kuulla, että äitini on narsistinen ja ettei minussa kertakaikkiaan ole syytä äitini ajatusvääristymiin. Että tiedä nyt sitten siitä vaiheesta, ettei sitä tietää saanut, tuskinpa se niin hirveän huono uutinen olisi ollut, ettei sen kanssa olisi voinut elää. Lähteä vaikka pikkuisen aikaisemmin rakentamaan minää.
ap
Kun edelleen jumitat vuosikausien jälkeenkin näissä ongelmissa etkä ole edistynyt mihinkään, luulisi sen jo kertovan sinulle ettei syypää kaikkeen ole äitisi vaan itsessäsikin on vikaa.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, et sinäkään.
Varmasti olet perinyt narsistisia piirteitä äidiltäsi, kun et voi nähdä tai myöntää vikoja omassa toiminnassasi tai ajattelussasi.
Eihän se mun silloinen terapeutti edes tajunnut, että mun äiti syyllistää minut omista ajatusvääristymistään, joilla haittaa mun elämää. Että äiti ei anna mun toimia itseäni suojaten ja järkevästi ja siitä seuraa ongelmia minulle. Äiti kielsi minua toimimasta itseäni suojaavalla keinolla. En ymmärrä miksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se silloin aikoinaankin ollut ihan kiva kuulla, että äitini on narsistinen ja ettei minussa kertakaikkiaan ole syytä äitini ajatusvääristymiin. Että tiedä nyt sitten siitä vaiheesta, ettei sitä tietää saanut, tuskinpa se niin hirveän huono uutinen olisi ollut, ettei sen kanssa olisi voinut elää. Lähteä vaikka pikkuisen aikaisemmin rakentamaan minää.
apKun edelleen jumitat vuosikausien jälkeenkin näissä ongelmissa etkä ole edistynyt mihinkään, luulisi sen jo kertovan sinulle ettei syypää kaikkeen ole äitisi vaan itsessäsikin on vikaa.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, et sinäkään.
Varmasti olet perinyt narsistisia piirteitä äidiltäsi, kun et voi nähdä tai myöntää vikoja omassa toiminnassasi tai ajattelussasi.
Ai etten ole edistynyt? Hehheh. Mistäs sä tiedät mikä mun elämäntilanne oli tuon terapian päätyttyä?
ap
Kyllä ne ovat äidin. Siinä alun esimerkissä missä oli se ripustautuva ystävä minä yritin irti hänestä mutta äiti esti. Sanoi minulle valheita totena. Mutta en osaisi vieläkään toimia toisin ainakaan kovin rakentavasti. En minä halua itselleni siitä hankaluuksia, että jollain toisella on ajatusvääristymiä.
ap