Lue keskustelun säännöt.
Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa
09.01.2017 |
Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.
Kommentit (590)
Mun tarinani: erosin viiden vuoden suhteesta johon äitini tokaisi: "harmi ettette ehtineet tehdä lapsia". Nyt olen ollut hetken jo sinkku ja teen suht simppeliä duunarin hommaa. Äitini edelleen puhuu jatkuvasti että haluaisi lapsenlapsia, "kun et meinaa enempää koulujakaan käydä niin kannattaisi miettiä sitä omaa perhettä". On myös vihjannut kerran suututtuani että eihän siinä tarvitse ekana vakiintua kenenkään kanssa, lapsia saa ilman parisuhdettakin. Eli pitäisi alkaa yksinhuoltajaksi jonkun yhdenillan panon jälkeen, kunhan hän saa lapsenlapsensa :D
Ikäni: 25v. :D Ei ole käynyt mielessäkään omat lapset. Tavallaan surullista kun tiedän tämän jatkuvan vielä sen parikymmentä vuotta kun olen edes teoreettisesti hedelmällinen. Kyllä nuo lapsenlapsipuheet taitavat olla vain äitini tapa saada elämäänsä jotain sisältöä. Melkein ap:n tilanne kuulostaisi paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..
Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.
Ja ikävä totuus on se, että tässä on tälläinen suvantovaihe, kun parikymppiset ei vielä tee lapsia, mutta ovat äänessä ja suuri ikäpolvi kuolee.
Huutelemalla ja tukemalla perheiden kuritusta, teette itsellenne tulevaisuuteen hallaa.
Se, että syntyvyys on matalalla, johtuu ikärakenteista yhteiskunnassa.
Siksi mua vituttaa, kun nuoret ajaa asioita, ja on tyystin sitä mieltä, etteivät ikinä halua lapsia.
Ja ihan siksi, kommentin perään OIKEA ikä??
Äiti 31.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.
Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Vierailija kirjoitti:
Ja ikävä totuus on se, että tässä on tälläinen suvantovaihe, kun parikymppiset ei vielä tee lapsia, mutta ovat äänessä ja suuri ikäpolvi kuolee.
Huutelemalla ja tukemalla perheiden kuritusta, teette itsellenne tulevaisuuteen hallaa.
Se, että syntyvyys on matalalla, johtuu ikärakenteista yhteiskunnassa.
Siksi mua vituttaa, kun nuoret ajaa asioita, ja on tyystin sitä mieltä, etteivät ikinä halua lapsia.
Ja ihan siksi, kommentin perään OIKEA ikä??
Äiti 31.
Olet oikeassa, syntyvyys on matalalla ikärakenteiden vuoksi, eikä kehitykselle näy loppua. Luultavasti en tule koskaan saamaan eläkettä, tai sen määrä tulee ainakin olemaan täysin olematon. Ratkaisuni tähän ei ole hankkia lapsia, vaan säästää omaisuutta itselleni, jotta voin (turhan kalliilla hinnalla) ostaa itselleni palveluita, kun olen vanha.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Mistä ihmeestä sä voit sen tietää?
No eikä mitä, ole tuota mieltä mutta en mää käsitä, miksi sä ajattelet noin?
Olin " vanha" saadessani ensimmäisen lapseni, eikä oikeasti mikään ole mennyt pilalle, ennemminkin saanut syvyyttä.
Joo ja onhan tää välillä rankkaa, en kiellä, mut kuitenkin asioissa tuntuu olevan enemmän mieltä lapsen myötä.
Miksi sinä olet sitten ottanut sen lapsettomuus kannan niin jyrkästi??
Itse sanoin vielä 25 veenä, ettei IKINÄ!!
Se mieli muuttui, kun näin, kuinka normaalia elämää vauvan/ lapsen kanssa voi elää..
Ne ihanat vaatteet, tossut..( plää plää plää ;) )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ikävä totuus on se, että tässä on tälläinen suvantovaihe, kun parikymppiset ei vielä tee lapsia, mutta ovat äänessä ja suuri ikäpolvi kuolee.
Huutelemalla ja tukemalla perheiden kuritusta, teette itsellenne tulevaisuuteen hallaa.
Se, että syntyvyys on matalalla, johtuu ikärakenteista yhteiskunnassa.
Siksi mua vituttaa, kun nuoret ajaa asioita, ja on tyystin sitä mieltä, etteivät ikinä halua lapsia.
Ja ihan siksi, kommentin perään OIKEA ikä??
Äiti 31.
Olet oikeassa, syntyvyys on matalalla ikärakenteiden vuoksi, eikä kehitykselle näy loppua. Luultavasti en tule koskaan saamaan eläkettä, tai sen määrä tulee ainakin olemaan täysin olematon. Ratkaisuni tähän ei ole hankkia lapsia, vaan säästää omaisuutta itselleni, jotta voin (turhan kalliilla hinnalla) ostaa itselleni palveluita, kun olen vanha.
N27
Anteeksi nyt valmiiksi, mutta kerkeät muuttamaan mielesi. Olet niiin nuori.
Ja ei kato, tässä täytyy perhrellisenkin säästää. Ei kukaan tule mun eläkkeitä maksamaan. Täytyy olla viisas, ja säästää niin itselle kuin lapsilleen, ja koittaa kerätä omaisuutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli kyselyjä kanssa että tuleeko toista kerta toisensa jälkeen... lopulta kyllästyn välttelemään aihetta ja tokaisin, että kaikille se raskautuminen ei vaan ole niin helppoa. Tukki turvat ja aihe on ollut haudattuna jo puoli vuotta... nyt toiveikkaana minä ja mies odotamme tuleeko sykkeitä tällä kertaa, yhtään emme kaipaa stressiä noista kyselijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt työssäkäyvät kustantavat nyt eläkkeellä olevien eläkkeet, eivät omia eläkkeitään, näinhän se menee. Jos seuraavaa sukupolvea ei ole, mistäs sitten eläkkeet maksetaan? jos lapsettomuus lisääntyy ollaan todellakin ongelmissa.
Onneksi ulkomaanvahvistukset pitävät huolen tästä.
Vakavasti ottaen olen miettinyt samaa. Se on yksi syy, miksen hanki myöskään lapsia: sekä omaksi turvakseni että siksi, että näiden lasten tulevaisuus olisi epävarma. Keräämme miehen kanssa omaisuutta mahdollisimman paljon itsellemme. Sillä toivottavasti saa sitten joskus ostettua itselleen palveluita, kun eläkkeet on olemattomat.
Seuraavan sukupolven syntymistä pitäisi kannustaa rahallisesti ja verottaa lapsettomia rankemmin.
Tällä hetkellä verotukseen menee 42%. Mikä olisi mielestäsi tarpeeksi? Omasta mielestäni aletaan olla kipurajoilla, jos veroprosentti kovenee, jättäydyn suosiolla helpomalle. Työaika nolliin, omaisuus myyntiin ja suunta jonnekin lämpimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..
Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.
Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..
Vauva kaipaa yöllä viereen..
Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..
Laittaa koululaisen kouluun..
Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.
Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.
En voi muuta sanoa...Mä olen tosi onnellinen sun puolesta (ihan oikeasti, ei ole sarkasmia), kun olet saanut ihanat lapset joita rakastat.
Voimakas introverttiys, lähes erakkomaisuus on varmaan minulla se suurin yksittäinen syy, miksi en voi kuvitellakaan lasta itselleni. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi, että joku muu voi nauttia noista lainaamani kirjoittajan listaamista asioista, vaikka minun korvaani ne kuulostavat ahdistavilta asioilta. Lähinnä toivoisin, että lapsia tehneet ymmärtäisivät, että jotkut tiedostavat sen, että olisivat huonoja vanhempia, ja siksi päättävät olla lapsia tekemättä. Emme me kaipaa kenenkään saarnaa siitä kuinka ihania omat lapset ovat, ja kuinka mieli muuttuu kun niitä omia tulee. Omien lasten ihanuus ei muuta perusluonnettani yhtään sen sopivammaksi niitä lapsia tekemään. Minun kanssani heillä olisi etäinen äiti, joka rakastaa heitä omilla ehdoillaan, silloin kun jaksaa. Hoitaisin heidät toki, minulla on voimakas velvollisuudentunne. Lapset saisivat ruokaa ja vaatetta ja kasvatuksen, mutta kun se ei riitä. Sitä muuta en minä pysty heille antamaan, ja lapset olisivat ne, ketkä eniten kärsivät.
Mulla sama, paitsi en ole ollenkaan velvollisuudentuntoinen ja sysäisin lapset melkein kokonaan toisen vanhemman vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Mistä ihmeestä sä voit sen tietää?
Et kysynyt minulta, mutta minä tiedän tuon ihan samalla tavalla kuin tiedän, etten pitäisi teurastajan työstä, hevosen omistamisesta, leipomastasi homejuustopiirakasta tai raiskatuksi tulemisesta: itsetuntemuksen avulla. Hyödyllinen taito, kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Mistä ihmeestä sä voit sen tietää?
No eikä mitä, ole tuota mieltä mutta en mää käsitä, miksi sä ajattelet noin?
Olin " vanha" saadessani ensimmäisen lapseni, eikä oikeasti mikään ole mennyt pilalle, ennemminkin saanut syvyyttä.
Joo ja onhan tää välillä rankkaa, en kiellä, mut kuitenkin asioissa tuntuu olevan enemmän mieltä lapsen myötä.
Miksi sinä olet sitten ottanut sen lapsettomuus kannan niin jyrkästi??
Itse sanoin vielä 25 veenä, ettei IKINÄ!!
Se mieli muuttui, kun näin, kuinka normaalia elämää vauvan/ lapsen kanssa voi elää..
Ne ihanat vaatteet, tossut..( plää plää plää ;) )
Sitä on vaikea selittää. "Äitiys" ei ole mulle sellainen asia, jota vastustaisin (omalla kohdallani) vain ajatuksen tasolla. Siis että olisin vain ottanut jonkun kannan johonkin asiaan, ja toistelisin sitä mantrana.
Mua oikeasti ottaa vatsanpohjasta, eikä hyvällä tavalla, kun ajattelen, että olisin äiti. Esimerkiksi yksi kaverini kertoi kokevansa aivan pohjatonta halua ja kaipuuta toisen lapsen hankkimista kohtaan. Uskoisin, että tunnen yhtä voimakkaasti kuin hän, mutta päinvastoin. Silloinkaan, kun näen tämän kaverin hänen oman lapsensa kanssa, ja kuinka onnellisia he on, en tunne mitään. Siis olen iloinen heidän puolestaan, mutta ne hyvätkin hetket näyttää mun silmiin joltakin sellaiselta, joka ei ole mua varten. En halua olla kenenkään äiti.
Ajattelen näin, koska mulla on ensinnäkin kaikki, mitä haluan, ilman sitä lastakin. En koe, että multa puuttuisi mitään. En tunne mitään tarvetta "rikastuttaa" elämääni lapsella. Ei ole mitään motivoivaa tekijää. Ei mitään syytä ryhtyä siihen.
Kyllä, saatan vaatekaupassa ihastella pieniä ja söpöjä vauvanvaatteita, mutta ihastelen niitä vaatteita niiden itsensä vuoksi. Ajatus siitä, mille ne vaatteet pitäisi pukea, herättää mussa ahdistusta ja jonkinlaista pakokauhua. Koko mun kroppa huutaa jokaisella solullaan "älä hanki lapsia". En vain halua kokea siitä mitään. Tietenkin mieli voi muuttua, sillä ainahan se voi. Tällä hetkellä pidän sitä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä, koska tunnen asiaa kohtaan niin voimakkaasti.
No jos ei eläkkeenmaksajia synny, työssäkäyvien pitää maksaa isompi summa, eli eläkemaksuja korotetaan. Ja varmasti näin tullaan tekemään. En tiedä miksi tästä niin vähän puhutaan koska ongelma on oikeasti olemassa. Toinen juttu tuo verotus, sinkkuverohan on ollut olemassa, ei ole vaikea toteuttaa samoin perheverotus. Voisi olla kannustava tekijä. Ja kolmas on se että lapsia ei aina synny vaikka kuinka haluaisi. Ei lapset ole mitään tavaroita joita vain hankitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt työssäkäyvät kustantavat nyt eläkkeellä olevien eläkkeet, eivät omia eläkkeitään, näinhän se menee. Jos seuraavaa sukupolvea ei ole, mistäs sitten eläkkeet maksetaan? jos lapsettomuus lisääntyy ollaan todellakin ongelmissa.
Onneksi ulkomaanvahvistukset pitävät huolen tästä.
Vakavasti ottaen olen miettinyt samaa. Se on yksi syy, miksen hanki myöskään lapsia: sekä omaksi turvakseni että siksi, että näiden lasten tulevaisuus olisi epävarma. Keräämme miehen kanssa omaisuutta mahdollisimman paljon itsellemme. Sillä toivottavasti saa sitten joskus ostettua itselleen palveluita, kun eläkkeet on olemattomat.
Seuraavan sukupolven syntymistä pitäisi kannustaa rahallisesti ja verottaa lapsettomia rankemmin.
Tällä hetkellä verotukseen menee 42%. Mikä olisi mielestäsi tarpeeksi? Omasta mielestäni aletaan olla kipurajoilla, jos veroprosentti kovenee, jättäydyn suosiolla helpomalle. Työaika nolliin, omaisuus myyntiin ja suunta jonnekin lämpimään.
No eläpä eläpä.. Meillä perheellisillä ihan sama, mut vielä perhe ruokittavana.
Luuletko, että täällä perheellinen oikeasti pääsee helpommalla?
Tulot hyvät, ja sen mukaan tehtiin lapset. Verotus kiristyy, ruoka kallistuu, asumiskustannukset älyttömät.
Ja musta ihan turha asetella ketään vastakkain, ei se hyödytä ketään, ettei täällä pysty kohta kukaan elämään haluamallaan tavalla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Mistä ihmeestä sä voit sen tietää?
No eikä mitä, ole tuota mieltä mutta en mää käsitä, miksi sä ajattelet noin?
Olin " vanha" saadessani ensimmäisen lapseni, eikä oikeasti mikään ole mennyt pilalle, ennemminkin saanut syvyyttä.
Joo ja onhan tää välillä rankkaa, en kiellä, mut kuitenkin asioissa tuntuu olevan enemmän mieltä lapsen myötä.
Miksi sinä olet sitten ottanut sen lapsettomuus kannan niin jyrkästi??
Itse sanoin vielä 25 veenä, ettei IKINÄ!!
Se mieli muuttui, kun näin, kuinka normaalia elämää vauvan/ lapsen kanssa voi elää..
Ne ihanat vaatteet, tossut..( plää plää plää ;) )
Voi hyvä luoja nyt sun kanssasi. Mistä ihmeestä SINÄ voit tietää, ettei se lapsi jonkun muun mielestä latista asioita? Se, että sulle niin ei käynyt, ei tarkoita sitä ettei jollekin muulle niin voi käydä. Viestistäsi jälleen oikein huokuu se, kuinka lapsettomat ovat mielestäsi väärässä omissa valinnoissaan. Sinä et tunne lainaamasi tekstin kirjoittajaa, joten sinä et yksinkertaisesti voi sanoa mitään hänen sielunelämästään.
Hankipa kuule koira. Ai et halua? Olet väärässä, kyllä koiran kanssa voi elää ja matkustaa ja luoda uraa ihan samalla tavalla kuin ilman koiraakin. Et voi tietää mitä se elämä koiran kanssa on, ennen kuin hankit sellaisen! Aivan varmasti rakastat elämääsi koirasi kanssa jos vaan kokeilet! Ai olet liikuntavammainen etkä pysty lenkittämään koiraasi? Ei se mitään, kyllä ne asiat ratkeaa kun sellaisen vain tuohon hankkii..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Mistä ihmeestä sä voit sen tietää?
No eikä mitä, ole tuota mieltä mutta en mää käsitä, miksi sä ajattelet noin?
Olin " vanha" saadessani ensimmäisen lapseni, eikä oikeasti mikään ole mennyt pilalle, ennemminkin saanut syvyyttä.
Joo ja onhan tää välillä rankkaa, en kiellä, mut kuitenkin asioissa tuntuu olevan enemmän mieltä lapsen myötä.
Miksi sinä olet sitten ottanut sen lapsettomuus kannan niin jyrkästi??
Itse sanoin vielä 25 veenä, ettei IKINÄ!!
Se mieli muuttui, kun näin, kuinka normaalia elämää vauvan/ lapsen kanssa voi elää..
Ne ihanat vaatteet, tossut..( plää plää plää ;) )Sitä on vaikea selittää. "Äitiys" ei ole mulle sellainen asia, jota vastustaisin (omalla kohdallani) vain ajatuksen tasolla. Siis että olisin vain ottanut jonkun kannan johonkin asiaan, ja toistelisin sitä mantrana.
Mua oikeasti ottaa vatsanpohjasta, eikä hyvällä tavalla, kun ajattelen, että olisin äiti. Esimerkiksi yksi kaverini kertoi kokevansa aivan pohjatonta halua ja kaipuuta toisen lapsen hankkimista kohtaan. Uskoisin, että tunnen yhtä voimakkaasti kuin hän, mutta päinvastoin. Silloinkaan, kun näen tämän kaverin hänen oman lapsensa kanssa, ja kuinka onnellisia he on, en tunne mitään. Siis olen iloinen heidän puolestaan, mutta ne hyvätkin hetket näyttää mun silmiin joltakin sellaiselta, joka ei ole mua varten. En halua olla kenenkään äiti.
Ajattelen näin, koska mulla on ensinnäkin kaikki, mitä haluan, ilman sitä lastakin. En koe, että multa puuttuisi mitään. En tunne mitään tarvetta "rikastuttaa" elämääni lapsella. Ei ole mitään motivoivaa tekijää. Ei mitään syytä ryhtyä siihen.
Kyllä, saatan vaatekaupassa ihastella pieniä ja söpöjä vauvanvaatteita, mutta ihastelen niitä vaatteita niiden itsensä vuoksi. Ajatus siitä, mille ne vaatteet pitäisi pukea, herättää mussa ahdistusta ja jonkinlaista pakokauhua. Koko mun kroppa huutaa jokaisella solullaan "älä hanki lapsia". En vain halua kokea siitä mitään. Tietenkin mieli voi muuttua, sillä ainahan se voi. Tällä hetkellä pidän sitä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä, koska tunnen asiaa kohtaan niin voimakkaasti.
Ei siinä muuta, tunnistan itseni, mut mieli muuttui. En voi sanoa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Mistä ihmeestä sä voit sen tietää?
No eikä mitä, ole tuota mieltä mutta en mää käsitä, miksi sä ajattelet noin?
Olin " vanha" saadessani ensimmäisen lapseni, eikä oikeasti mikään ole mennyt pilalle, ennemminkin saanut syvyyttä.
Joo ja onhan tää välillä rankkaa, en kiellä, mut kuitenkin asioissa tuntuu olevan enemmän mieltä lapsen myötä.
Miksi sinä olet sitten ottanut sen lapsettomuus kannan niin jyrkästi??
Itse sanoin vielä 25 veenä, ettei IKINÄ!!
Se mieli muuttui, kun näin, kuinka normaalia elämää vauvan/ lapsen kanssa voi elää..
Ne ihanat vaatteet, tossut..( plää plää plää ;) )Voi hyvä luoja nyt sun kanssasi. Mistä ihmeestä SINÄ voit tietää, ettei se lapsi jonkun muun mielestä latista asioita? Se, että sulle niin ei käynyt, ei tarkoita sitä ettei jollekin muulle niin voi käydä. Viestistäsi jälleen oikein huokuu se, kuinka lapsettomat ovat mielestäsi väärässä omissa valinnoissaan. Sinä et tunne lainaamasi tekstin kirjoittajaa, joten sinä et yksinkertaisesti voi sanoa mitään hänen sielunelämästään.
Hankipa kuule koira. Ai et halua? Olet väärässä, kyllä koiran kanssa voi elää ja matkustaa ja luoda uraa ihan samalla tavalla kuin ilman koiraakin. Et voi tietää mitä se elämä koiran kanssa on, ennen kuin hankit sellaisen! Aivan varmasti rakastat elämääsi koirasi kanssa jos vaan kokeilet! Ai olet liikuntavammainen etkä pysty lenkittämään koiraasi? Ei se mitään, kyllä ne asiat ratkeaa kun sellaisen vain tuohon hankkii..
Heh, tässä tulee se elämänkokemus. Mulla on ollut koiriakin, ja on nytkin. Se koira on paljon rajoittavampi, kuin nuo lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Mistä ihmeestä sä voit sen tietää?
Et kysynyt minulta, mutta minä tiedän tuon ihan samalla tavalla kuin tiedän, etten pitäisi teurastajan työstä, hevosen omistamisesta, leipomastasi homejuustopiirakasta tai raiskatuksi tulemisesta: itsetuntemuksen avulla. Hyödyllinen taito, kannattaa kokeilla.
Ihan varmasti tykkäisit hevosen omistamisesta! Minä omistan hevosen ja tiedän! Et voi tietää kuinka hienoa se on ennen kuin kokeilet! Raiskatuksi tuleminenkin on ihan kivaa kunhan siihen tottuu, kannattaa kokeilla! Vain jatkuvasti raiskatuksi tulleet hevosen omistajat tietävät oikeasti asioista ja elämästä ja rakkaudesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
No mä perustan mielipiteeni aika pitkälle siihen, millaisia ihmisiä tunnen.
Totta, että jotkut ois voinu jättää pennut hankkimatta.
Ja toisaalta tunnen niin ihania lapsettomia, et ihmettelen todella syvästi, mikseivät ole " yrittäneet".
Kuitenkin, täälläkin parikymppiset " velat", kakaroita itsekin, sekoittuvat keskusteluun huutelemaan ihan aivopieru juttujaan.
Se saa kaikki näyttämään ihan pöljiltä.
Ei siinä, senkun jätätte tekemättä, mut älkää sitten tehtailko niitä hormonihoidoilla nelikymppisinä, yhteiskunnan rahoilla, kun siihen saakka " ura" oli kaikkein tärkein..Eikä tää perhe- elämä ole paha. Oikeasti asioista taitaa saada enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana.
Ja sanon tämän puhtain sydämin, en pahalla.Perhe-elämä ei ole sinulle paha. Oikeasti sinä taidat saada asioista enemmän irti, kun siinä on lapsi mukana. Vaikutat ihan fiksulta muuten, joten voisitko vielä yrittää sisäistää sen, että joidenkin kohdalla se lapsen läsnäolo päinvastoin latistaisi ne asiat?
Mistä ihmeestä sä voit sen tietää?
No eikä mitä, ole tuota mieltä mutta en mää käsitä, miksi sä ajattelet noin?
Olin " vanha" saadessani ensimmäisen lapseni, eikä oikeasti mikään ole mennyt pilalle, ennemminkin saanut syvyyttä.
Joo ja onhan tää välillä rankkaa, en kiellä, mut kuitenkin asioissa tuntuu olevan enemmän mieltä lapsen myötä.
Miksi sinä olet sitten ottanut sen lapsettomuus kannan niin jyrkästi??
Itse sanoin vielä 25 veenä, ettei IKINÄ!!
Se mieli muuttui, kun näin, kuinka normaalia elämää vauvan/ lapsen kanssa voi elää..
Ne ihanat vaatteet, tossut..( plää plää plää ;) )Sitä on vaikea selittää. "Äitiys" ei ole mulle sellainen asia, jota vastustaisin (omalla kohdallani) vain ajatuksen tasolla. Siis että olisin vain ottanut jonkun kannan johonkin asiaan, ja toistelisin sitä mantrana.
Mua oikeasti ottaa vatsanpohjasta, eikä hyvällä tavalla, kun ajattelen, että olisin äiti. Esimerkiksi yksi kaverini kertoi kokevansa aivan pohjatonta halua ja kaipuuta toisen lapsen hankkimista kohtaan. Uskoisin, että tunnen yhtä voimakkaasti kuin hän, mutta päinvastoin. Silloinkaan, kun näen tämän kaverin hänen oman lapsensa kanssa, ja kuinka onnellisia he on, en tunne mitään. Siis olen iloinen heidän puolestaan, mutta ne hyvätkin hetket näyttää mun silmiin joltakin sellaiselta, joka ei ole mua varten. En halua olla kenenkään äiti.
Ajattelen näin, koska mulla on ensinnäkin kaikki, mitä haluan, ilman sitä lastakin. En koe, että multa puuttuisi mitään. En tunne mitään tarvetta "rikastuttaa" elämääni lapsella. Ei ole mitään motivoivaa tekijää. Ei mitään syytä ryhtyä siihen.
Kyllä, saatan vaatekaupassa ihastella pieniä ja söpöjä vauvanvaatteita, mutta ihastelen niitä vaatteita niiden itsensä vuoksi. Ajatus siitä, mille ne vaatteet pitäisi pukea, herättää mussa ahdistusta ja jonkinlaista pakokauhua. Koko mun kroppa huutaa jokaisella solullaan "älä hanki lapsia". En vain halua kokea siitä mitään. Tietenkin mieli voi muuttua, sillä ainahan se voi. Tällä hetkellä pidän sitä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä, koska tunnen asiaa kohtaan niin voimakkaasti.
Ei siinä muuta, tunnistan itseni, mut mieli muuttui. En voi sanoa muuta.
Juu, en sulje pois sitä mahdollisuutta. Mutta jos mieli muuttuu, syy siihen ei tosiaankaan ole kenenkään ulkopuolisen, kaverin, anopin, palstamamman tai edes miehen, mielipide. En siis ymmärrä, mikä pointti "lapsellisten" on jankata tästä asiasta meille lapsettomille. Sen halun pitää herätä sisältä. Ei siinä kenenkään ulkopuolisen todistelut paina.
Melko lyhytnäköistä toimintaa. Toki jos omien jälkipolvien hyvinvointi ei kiinnosta yhtään niin sitten ymmärrän.