Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa
09.01.2017 |
Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.
Kommentit (590)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..
Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.
Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..
Vauva kaipaa yöllä viereen..
Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..
Laittaa koululaisen kouluun..
Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.
Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.
En voi muuta sanoa...Ai mies on hirmu ylpeä lapsista kun nainen vain uskoo olevan.
Ei, kyllä me keskustellaan asiasta melkein päivittäin. Meistä on hienoa kummastakin seurata meidän lasten kasvua ja kehitystä. Meistä on ihanaa, että meillä on lapsia.
Mutta toisen ihmisen haluttu lapsettomuus on niin helvetin väärin? Huoh.
Miten niin? Koskas minä olen niin sanonut?
Tuollainen passiivis-aggressiivisuus on merkki pelkuruudesta. Minua sitten ärsyttävät tuollaiset vikisijät. -eri
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Hieno ja kunnioittava asenne sinulla muita ihmisiä kohtaan. Kasvatat ne lapsesi koulukiusaajiksi tuolla esimerkilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..
Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.
Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..
Vauva kaipaa yöllä viereen..
Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..
Laittaa koululaisen kouluun..
Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.
Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.
En voi muuta sanoa...
Mä olen tosi onnellinen sun puolesta (ihan oikeasti, ei ole sarkasmia), kun olet saanut ihanat lapset joita rakastat.
Voimakas introverttiys, lähes erakkomaisuus on varmaan minulla se suurin yksittäinen syy, miksi en voi kuvitellakaan lasta itselleni. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi, että joku muu voi nauttia noista lainaamani kirjoittajan listaamista asioista, vaikka minun korvaani ne kuulostavat ahdistavilta asioilta. Lähinnä toivoisin, että lapsia tehneet ymmärtäisivät, että jotkut tiedostavat sen, että olisivat huonoja vanhempia, ja siksi päättävät olla lapsia tekemättä. Emme me kaipaa kenenkään saarnaa siitä kuinka ihania omat lapset ovat, ja kuinka mieli muuttuu kun niitä omia tulee. Omien lasten ihanuus ei muuta perusluonnettani yhtään sen sopivammaksi niitä lapsia tekemään. Minun kanssani heillä olisi etäinen äiti, joka rakastaa heitä omilla ehdoillaan, silloin kun jaksaa. Hoitaisin heidät toki, minulla on voimakas velvollisuudentunne. Lapset saisivat ruokaa ja vaatetta ja kasvatuksen, mutta kun se ei riitä. Sitä muuta en minä pysty heille antamaan, ja lapset olisivat ne, ketkä eniten kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..
Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.
Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..
Vauva kaipaa yöllä viereen..
Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..
Laittaa koululaisen kouluun..
Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.
Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.
En voi muuta sanoa...Ai mies on hirmu ylpeä lapsista kun nainen vain uskoo olevan.
Ei, kyllä me keskustellaan asiasta melkein päivittäin. Meistä on hienoa kummastakin seurata meidän lasten kasvua ja kehitystä. Meistä on ihanaa, että meillä on lapsia.
Mutta toisen ihmisen haluttu lapsettomuus on niin helvetin väärin? Huoh.
Miten niin? Koskas minä olen niin sanonut?
Tuollainen passiivis-aggressiivisuus on merkki pelkuruudesta. Minua sitten ärsyttävät tuollaiset vikisijät. -eri
Missä kohtaa olen ollut passiivis- agressiivinen sinua kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä anoppi on ihan oikeassa. Kannattaa hankkia lapsi, kun siihen vielä pystyt. Toden näköisesti miehesi löytää myöhemmin toisen, nuoremman naisen, jonka kanssa niitä lapsia tekee ja saatat jäädä yksin. Ps. Uraa voi tehdä myös lapsen kanssa! Ei kyllä ole mikään este.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas. Minä näen lasten myötä aivan uusin silmin kevään, vihreyden, kukat, ötökät.. Lapsen riemu uusista asioista, pulkkamäestä, uintireissuista, veneilystä, kalastamisesta, joulusta, saunasta..
Kun seuraa sen lapsen elämän riemua, saa siitä itselleenkin palasen.
Kun pieni ihminen ottaa kaulasta kiinni ja halaa ja suukottaa..
Vauva kaipaa yöllä viereen..
Kun katselee noita pieniä ihmisiä keskustelemassa keskenään..
Laittaa koululaisen kouluun..
Kaikki on aivan ihania tapahtumia. Tykkään arjesta lasten kanssa hirveästi, ja olen ylpeä siitä, että olen noiden äiti.
Ja mun mies on hirmu ylpeä ollessaan noiden isä.
En voi muuta sanoa...Mä olen tosi onnellinen sun puolesta (ihan oikeasti, ei ole sarkasmia), kun olet saanut ihanat lapset joita rakastat.
Voimakas introverttiys, lähes erakkomaisuus on varmaan minulla se suurin yksittäinen syy, miksi en voi kuvitellakaan lasta itselleni. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi, että joku muu voi nauttia noista lainaamani kirjoittajan listaamista asioista, vaikka minun korvaani ne kuulostavat ahdistavilta asioilta. Lähinnä toivoisin, että lapsia tehneet ymmärtäisivät, että jotkut tiedostavat sen, että olisivat huonoja vanhempia, ja siksi päättävät olla lapsia tekemättä. Emme me kaipaa kenenkään saarnaa siitä kuinka ihania omat lapset ovat, ja kuinka mieli muuttuu kun niitä omia tulee. Omien lasten ihanuus ei muuta perusluonnettani yhtään sen sopivammaksi niitä lapsia tekemään. Minun kanssani heillä olisi etäinen äiti, joka rakastaa heitä omilla ehdoillaan, silloin kun jaksaa. Hoitaisin heidät toki, minulla on voimakas velvollisuudentunne. Lapset saisivat ruokaa ja vaatetta ja kasvatuksen, mutta kun se ei riitä. Sitä muuta en minä pysty heille antamaan, ja lapset olisivat ne, ketkä eniten kärsivät.
No se on tietty sinun oma valinta. Mut en minäkään kaipaa perheellisenä ja äitinä kommentteja vajavaisesta älystäni tai kommentteja lapsettomilta alapääni tilanteesta tai tuntemattomilta parisuhteeni tilanteesta.
Kyllä lapsiperheissä oikeasti ollaan todella onnellisia noin yleensä. Ihmisillä on oikeasti vähän vääristynyt kuva perheistä ja lapsista, vaikka minusta ( kuten valtaosasta ihmisiä) se on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Tällä hetkellä se tärkein on mieheni. Niin ja elämä itsessään. Haluan nyt opiskella loppuun, päästä unelma-ammattiini, tulla siinä hyväksi, matkustella, elää... Ei mitään sen ihmeempää, mutta en vaan näe itseäni äitinä ja lapsiperhe-elämä näyttää omasta näkökulmasta ankealta ja kamalalta.
En halua kokea raskautta enkä varsinkaan synnytystä. Edes ne asiat, joita lapselliset kokevat ihanina ja hienoina, eivät itseeni kolahda milläänlailla. Ei minua kiinnosta vaihtaa vaippoja, imettää, syöttää, pukea, hyssytellä, nukuttaa, leikittää, kehua asioista jotka eivät edes ole ihmeempiä, kasvattaa jne.
En ymmärrä miksi lapsellisten on niin vaikeaa tajuta, että jokainen ei vaan halua lasta ja kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Hyvän ja tyydyttävän elämän voi ihan hyvin elää ilmankin.
Miehesi? Varaudu siihen, että hän putoaa pois hommista ennemmin tai myöhemmin. Todella paljon todennäköisemmin kuin lapsesi. Varsinainen vastaus taisi tulla sinulta vikasta kappaleesta: et halua sitä, että jokin rajoittaa elämääsi ja aiheuttaa sinulle vaivaa. Olisi hauska tietää, että onko sinusta ok, että sitten kun olet vanha, niin sinua ei juuri tulla katsomaan kotiisi tai hoitolaitokseen? Kukapa sinua tulisi, koska eihän sinulla ole lapsia tai heidän puolisoitaan tai lastenlapsia.
Kuinka iso(pieni) osa lapsista käy katsomassa niissä laitoksissa?
Hieman isompi osa kuin ystävien lapset tai kollegat/fanit tiede- ja taidemaailmasta.
On ihmisen elämä surkeaa ja tyhjää, jos ei saa elämästä muuta iloa kuin sen, kuka käy sinua katsomassa velvollisuudesta puoli tuntia kaksi kertaa vuodessa. Ei kannata elää, jos elämän sisältö on tuo. Ei kannata itse asiassa elää nytkään, jos lasten läsnäolo on se ainut juttu mikä on tärkeää. Eivät ne lapset halua siinä olla. Ne haluavat oman elämän ja hankkivat sen myös - pian.
???
Velat ovat aivan uskomattomia tosikoita ja heidän logiikkansa jotain ihan omaa settiä. Mistä ihmeestä sinäkin olet tuon kaiken leuka väpättäen viritellyt pikku päässäsi ja millä perusteella?
Esimerkiksi minun lapset ovat jo 22 - 25-vuotiaita ja meillä on erinomaiset välit, pidämme yhteyttä päivittäin, tapaamme säännöllisesti, teemme yhteisiä juttuja, matkailemme ja mökkeilemme yhdessä siitä huolimatta, että meillä kaikilla on omat elämät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä anoppi on ihan oikeassa. Kannattaa hankkia lapsi, kun siihen vielä pystyt. Toden näköisesti miehesi löytää myöhemmin toisen, nuoremman naisen, jonka kanssa niitä lapsia tekee ja saatat jäädä yksin. Ps. Uraa voi tehdä myös lapsen kanssa! Ei kyllä ole mikään este.
Totuuden siemeniä tässäkin, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä anoppi on ihan oikeassa. Kannattaa hankkia lapsi, kun siihen vielä pystyt. Toden näköisesti miehesi löytää myöhemmin toisen, nuoremman naisen, jonka kanssa niitä lapsia tekee ja saatat jäädä yksin. Ps. Uraa voi tehdä myös lapsen kanssa! Ei kyllä ole mikään este.
Eikö sulla ole elämässä mitään muuta kiintopistettä kuin mies ja lapset? Jos mies lähtee, mies lähtee. Ei se ole maailmanloppu vaikka tietty se kirpaiseekin kovin. Yksinkin on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vela valaista mulle, mikä on se sinun elämäsi tärkein asia? Mihin haluat elämäsi käyttää, kos et lapsiisi?
T. Maija
Tällä hetkellä se tärkein on mieheni. Niin ja elämä itsessään. Haluan nyt opiskella loppuun, päästä unelma-ammattiini, tulla siinä hyväksi, matkustella, elää... Ei mitään sen ihmeempää, mutta en vaan näe itseäni äitinä ja lapsiperhe-elämä näyttää omasta näkökulmasta ankealta ja kamalalta.
En halua kokea raskautta enkä varsinkaan synnytystä. Edes ne asiat, joita lapselliset kokevat ihanina ja hienoina, eivät itseeni kolahda milläänlailla. Ei minua kiinnosta vaihtaa vaippoja, imettää, syöttää, pukea, hyssytellä, nukuttaa, leikittää, kehua asioista jotka eivät edes ole ihmeempiä, kasvattaa jne.
En ymmärrä miksi lapsellisten on niin vaikeaa tajuta, että jokainen ei vaan halua lasta ja kaikkea sitä, mitä se tuo mukanaan. Hyvän ja tyydyttävän elämän voi ihan hyvin elää ilmankin.
Miehesi? Varaudu siihen, että hän putoaa pois hommista ennemmin tai myöhemmin. Todella paljon todennäköisemmin kuin lapsesi. Varsinainen vastaus taisi tulla sinulta vikasta kappaleesta: et halua sitä, että jokin rajoittaa elämääsi ja aiheuttaa sinulle vaivaa. Olisi hauska tietää, että onko sinusta ok, että sitten kun olet vanha, niin sinua ei juuri tulla katsomaan kotiisi tai hoitolaitokseen? Kukapa sinua tulisi, koska eihän sinulla ole lapsia tai heidän puolisoitaan tai lastenlapsia.
Kuinka iso(pieni) osa lapsista käy katsomassa niissä laitoksissa?
Hieman isompi osa kuin ystävien lapset tai kollegat/fanit tiede- ja taidemaailmasta.
On ihmisen elämä surkeaa ja tyhjää, jos ei saa elämästä muuta iloa kuin sen, kuka käy sinua katsomassa velvollisuudesta puoli tuntia kaksi kertaa vuodessa. Ei kannata elää, jos elämän sisältö on tuo. Ei kannata itse asiassa elää nytkään, jos lasten läsnäolo on se ainut juttu mikä on tärkeää. Eivät ne lapset halua siinä olla. Ne haluavat oman elämän ja hankkivat sen myös - pian.
???
Velat ovat aivan uskomattomia tosikoita ja heidän logiikkansa jotain ihan omaa settiä. Mistä ihmeestä sinäkin olet tuon kaiken leuka väpättäen viritellyt pikku päässäsi ja millä perusteella?
Esimerkiksi minun lapset ovat jo 22 - 25-vuotiaita ja meillä on erinomaiset välit, pidämme yhteyttä päivittäin, tapaamme säännöllisesti, teemme yhteisiä juttuja, matkailemme ja mökkeilemme yhdessä siitä huolimatta, että meillä kaikilla on omat elämät.
No tästä juuri päättelin, että täällä täytyy olla keskustelussa mukana uskomattoman nuoria ja naiveja ihmisiä, joilla ei vain hahmotus oikein vielä toimi, et mikä on sellaista ihan normaalia elämää.
Ei kai tuolla kommentin kirjoittajalla sitten ole vanhempia tai normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.
Hassu juttu, kun minä koen tarkalleen ylläolevalla tavalla velana monien tässä ketjussa kirjoittaneiden äitien sanomiset. Pata kattilaa soimaa, muta kylki kummallakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.
No ei kyllä todellakaan ole. Kyllä ne on äiti-ihmiset jotka täällä syyllistävät ja mollaavat lapsettomia kuin se olisi heidän perusoikeutensa. Jos ette tajua, että lapsi ei ole mikään elämänehto eikä edes sen tarkoitus niin olkaa vaan hiljaa. Nauttikaa niistä lapsistanne, mutta älkää tuputtako sitä lapsiperhearkea ainoana oikeana. Ja sen "tee se lapsi tai se mies jättää"-renkutus on vain lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "33 vuotiaat" lapsettomat, jotka täällä kommentoivat, vaikuttavat näin 33 vuotiaan äidin mielestä vaan todella lapsellisilta. Tiedä sitten mistä johtuu.
Olet itseäsi täynnä ja pidät itseäsi muita parempana?
No en pidä. Jotenkin tuo rähiseminen ja ruma kielenkäyttö yhdistää teitä.
Kai tässä alkaa vähemmästäkin tuohtumaan ja pinna palamaan. On todella turhauttavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen (et siis välttämättä sinä) tulla tuomitsemaan ja määrittelemään epänormaaleiksi ja jollain tavalla "vääriksi" muiden ihmisten elämänvalintoja, jotka eivät kosketa heitä millään tavalla.
Minun puolestani jokainen saa hankkia lapsia ihan vapaasti omista preferensseistäni huolimatta, ja minusta on pelkästään ihanaa, jos nämä lapsia hankkineet todella rakastavat lapsiaan ja ovat onnellisia perhe-elämästään. Kellään tällaisella ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että minun valintani tai mielipiteeni hyvästä elämästä olisi yhtään sen huonompi, vähäpätöisempi tai kypsymättömämpi. Kukaan ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, mikä tekee hänet onnelliseksi.
No ei voi ei. Mutta tätä ketjua kun selaa, tulee noi härskeimmät kommentit ketjun " lapsettomilta"
Ei teitä kukaan käy heti haukkumaan henkilökohtaisesti, ulkomuotoa tai älyä.
Te taas hyökkäätte hyvinkin lapsellisilla sanankäänteillä ja räkyttämällä vastaan.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että perheellisellä ja äideillä ei ole oikeutta sanoa mitään.
Ollaanko me luettu samaa ketjua? Minä olen ollut mukana sivusta 1. asti, ja kyllä ne härskeimmät kommentit on tulleet juuri niiltä lapsia hankkineilta.
Etenkin siltä yhdeltä, joka usean sivun ajan jaksoi jankata, että lapseton nainen ei voi koskaan tuntea ketään tai mitään kohtaan yhtä syvää rakkautta kuin hän, koska hän on äiti, että lapseton nainen on aina äitejä älyllisesti heikompi, koska naisen älykkyys kasvaa huippuunsa äitiyden myötä, ja että äidit ovat aina kokemuksiltaan lapsettomia moninverroin rikkaampia, koska oikeastaan ainoa elämän arvoa mittaava kokemus on äidiksi tuleminen.
Toinen totesi, että velat eivät vain TIEDÄ haluavansa lapsia, mutta jos he hankkisivat lapsia, he ymmärtäisivät olleensa koko ajan väärässä.
Kolmas väitti kaikkien normaalien naisten hankkivan lapsia: vain mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset jättävät suvun jatkamisen väliin.
Puhumattakaan niistä useista kommenteista, joissa Ap on tylytetty miehensä kuohinneeksi tyranniksi, joka kieltää tältä oikeuden isyyteen, sillä anonyymi palstamammahan toki tuntee Ap:n miehen tahdon ja sielunmaiseman omaa miestään koskevan kokemuksensa perusteella huomattavasti paremmin, kuin kyseessä olevan tapauksen kanssa useita vuosia yhdessä elänyt Ap!
Perheellisellä ja äideillä on oikeus sanoa paljonkin, mutta ei mitään edellä kuvaamaani.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä anoppi on ihan oikeassa. Kannattaa hankkia lapsi, kun siihen vielä pystyt. Toden näköisesti miehesi löytää myöhemmin toisen, nuoremman naisen, jonka kanssa niitä lapsia tekee ja saatat jäädä yksin. Ps. Uraa voi tehdä myös lapsen kanssa! Ei kyllä ole mikään este.
Ap ei halua lapsia. Mikä siinä on hankalaa ymmärtää?
Tulevien eläkkeiden maksuun tarvitaan aina seuraava sukupolvi ja siksi eläkkeiden maksussa lapsimäärä pitäisi ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Tulevien eläkkeiden maksuun tarvitaan aina seuraava sukupolvi ja siksi eläkkeiden maksussa lapsimäärä pitäisi ottaa huomioon.
Voi luoja jos joku tämän takia vaan puksuttaa pentua pihalle.
Alue: Aihe vapaa
Eipä kestä. Laita vielä tilinumerosi niin kerätään kolehti lastesi terapiaa varten. He tulevat sitä tarvitsemaan.