Sain tietää että miesystävä on nuorena kiusannut yhden tytön itsemurhaan saakka
Mies oli humalassa ja sanoi että haluaa tunnustaa minulle jotain mikä saattaa muuttaa kaiken suhteessamme.
Mies ja hänen kaksi koulukaveriaan ottivat yhden tytön heti seiskaluokan alusta silmätikukseen. Tällä tytöllä oli eräs epämuodostuma josta keksittiin aivan järkyttävän törkeitä "lempinimiä"
He seurasivat tyttöä aina kotimatkalla, heittelivät kivillä tai lumipalloilla ja tönivät. Kerran tönäisivät tytön ojaan jossa oli nokkosia eivätkä päästäneet tätä nousemaan ylös vaan potkaisivat maahan aina kun yritti nousta. Myös koskettelivat tätä tyttöä paidan alta ja housujen sisältä.
Tuota samaa jatkui 8lk loppuun kunnes tämä tyttö ei enää jaksanut. Mies ja kaverinsa olivat ennen tytön kuolinpäivää vielä kehottaneet tätä tappamaan itsensä. Niin tämä tyttö oli sitten tehnyt itsemurhan lääkkeillä.
En yhtään nyt tiedä mitä teen ja olen luonnollisesti järkyttynyt ja helvetin vihainen miehelle. En tiedä voinko enää jatkaa suhdetta. Tämä tapahtui yli 10 vuotta sitten.
Kommentit (204)
Vuhgf kirjoitti:
Itsariin saakka? Olisiko voinut vielä pidemmälle kiusata? Miten se itsariin liittyy tähän
? Kuinka kukaan voi uskoa, että joku tekisi itsariin koulukiusaamisen takia? Ootte sairaita! Yritätte vierittää oman vastuunsa vanhempina jonkun keskellä uuden pojan harteille? Hävetkää!
Onko teillä äideillä ja isillä mitään tulosvastuuta?
Antakaa lapsen jäädä kotiin jos häntä kiusataan! Vai eikö kotona olekaan hyvä olla?
Voidellaan kiusaaja jos pystytte, jos ette pysty, hankkiutua eroon!
Ja nimenomaan äidit se on teidän tehtävänne! Onko mitään surkeampaa ja säälittävämpää kuin nuoren elämän päättyminen tuolla tavalla? Taas näitä rikoksia, joista ei saa syyttää ketään, koska me ollaan nyyh nyyh naisia! Minä ainakin olen ylpeä, että olen nainen, vaikka koko muu naisväestö haluaakin miehiä olla ja jättää lapset ilman äitiä..
Juu syytin vaan naisia, kun eihän täällä miehiä taida kauhistelemassa olla.
Naiset, ne (me miinus minä) on aina pelastamassa maailmaa niin kuin tässäkin nyt sitten rankaisemassa tätä teinipoikaa, mutta mitä niiden omissa kotona tapahtuu? No jotain mikä johtaa peräti itsemurhaan! Miettikää sitä!
Te ette tuomitse tämän tytön äitiä, johtuuko se siitä että joutuisitte itsenne tuomitsemaan?
Aamulääkkeet?
Eihän tuossa kirjoituksessa ollut päätä eikä häntää.
Ei mulla ole kyllä mitään lääkitystä.
Pari kirjoitusvirhettä toki: voidellaan =hoidellaan jne
Etkö todella ymmärtänyt mitä kirjoitin, siis pointtia?
Ymmärrän tietty, jos ei tykätä mun mielipiteestä, näkeehän sen alustavasti jo alapeukutuksistakin.
Ja en muuta edes odota, koska haukuinhan koko sukupuoleni maan rakoon, mutta mielelläni kuuntelen, millä perusteella olen väärässä?
-Sama
Äänestys: oliko poika osasyyllinen/syyllinen tytön itsariin?
Väite : ei ollut lainkaan syyllinen!
Peukku alas=olipas!
Peukku ylös= ei ollutkaan..
Itse voisin antaa anteeksi (sen verran, mitä se nyt on omalta osalta anteeksiannettavissa), mutta 10 vuotta on melko lyhyt aika. Jos kyseessä olisi vaikka 20 vuotta vanha tapahtuma, niin asia olisi eri.
Tosin eihän suorasta tapostakaan istuta keskimäärin kuin kolme ja puoli vuotta, että kyllä 10 vuotta siihen verrattuna on pitkä aika asiasta, joka ei kuitenkaan suora tappo ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä juttu miten olisi provo, niin tarina meni tunteisiin, koska itseäni kiusattiin juuri tuohon tyyliin. Ei tosin kosketeltu, hakattiin kylläkin. Olen joskus miettinyt, millainen vaimo pääkiusaajalla on (kuvan olen kauan sitten nähnyt, tiedän että on kaunis) ja haittaisiko vaimoa yhtään tieto siitä, millainen mies oli kouluaikoina. Hän kiusasi muitakin, mutta minulla oli huono tuuri siksi, että asuimme lähellä ja koulumatkat olivat usein varsinaisia kauhun paikkoja. Hakkaaminen, väijyminen, ojaan paiskaaminen jne eivät häviä mielestä.
Olen joskus jutellut tästä muiden naisten kanssa, tosin kaarrellen, koska on vaikea myöntää olleensa itse kiusattu. Siis jutellut siitä, miten suhtautua ex-kiusaajaan esimerkiksi puolisona. Melkoista hajontaa mielipiteissä.
Mene käymään kylässä. Odotat kunnes perhe tulee töistä ja menet sitten soittamaan ovikelloa. Esittäydyt ja kysyt, voisitko pistäytyä tai sovitaanko toinen aika. Kerro, että haluat keskustella vanhat vaikeat asiat auki.
Jos mies on kasvanut ihmisenä, häntä hävettää ja hän pyytää anteeksi.
Tuli aika hyytävä olo kun luin ja aloin kuvitella. Ensinnäkin noista tapahtumista on paljon aikaa, olemme kaikki jo keski-ikäisiä. Isompi juttu on kuitenkin se, että en oikeasti haluaisi ajatella, saati nähdä tuota miestä. Kiusaaminen kesti vuosia, ja vaikka ei ollut jokapäiväistä (olimme lopulta eri luokilla, mutta koulumatkat maalla olivat yhteisiä edelleen), se oli niin intensiivistä että edelleenkin ikään kuin porautuu läpi. Vaikka se usein oli fyysistä väkivaltaa, hänessä oli sellainen vihan tunne minua kohtaan, että se tuntuu pahalta edelleen. Kaikki ne puheet ja solvaukset olivat niin täynnä tunnetta. Lisäksi haukkuminen kohdistui myös vanhempiini, ja kerran esimerkiksi hän änkesi meille kotiin. Oli jokin sen kulmakunnan tilaisuus, johon ikimaailmassa en olisi odottanut häntä, mutta hän tuli, ja selvästi aivan piruuttaan. Myöhemmin hän sitten haukkui ja selitti muille, millaista oli ollut.
Mielenkiintoinen ehdotus ja jonkun kohdalla voisi toimia, mutta taidan jättää väliin.
Kyllä tuo on niin paha asia että en voisi olla ihmisen kanssa joka on ollut noin paha ja säälimätön. Kertoo perusluonteesta paljon ja kotikasvatuksesta.
Pojat on poikia. Ja olisiko tytön vanhempien kannattanut pistää tyttö epämuodostuneitten kouluun sen sijaan että pistivät kiusattaviksi normaalien lasten seuraan?
Sosiopaatit ovat jännämiesten kermaa!
Koska tämän ylläolevan tekstin (pojat on poikia jne. ) voi varmaan laskea kauhistelukommenttien kanssa samaan osastoon, niin sanonpa nyt vaan vielä:
-teot ja kiusaaminen on tietysti tuomittavaa eli väärin teki, senhän hän kai itsekin tietää
-itsari ei liity asiaan
-en jättäisi, enkä "rankaisisi", mitä se mulle kuuluu? Osaa kai hän itsekin hoitaa asiansa?
-synnitön heittäköön ensimmäisen kiven
-miksi mun pitäisi antaa anteeksi? Ikäänkuin hän olisi mua loukannut?!
-jos asiassa olisi poliisilla sanomista, tukisin miestäni tietysti asian selvittelyn ajan
Vierailija kirjoitti:
Pojat on poikia. Ja olisiko tytön vanhempien kannattanut pistää tyttö epämuodostuneitten kouluun sen sijaan että pistivät kiusattaviksi normaalien lasten seuraan?
-Läskien koulu
-Rillipäiden koulu
-Ujojen koulu
-Kesken lukukautta aloittaneiden koulu
-Alkoholistien lasten koulu
-Pienirintaisten teinityttöjen koulu
-Vakavien koulu
-Sosiaalisesti hitaasti kypsyvien koulu
-Harvinaisia harrastuksia harrastavien koulu
-Murrekohtaiset koulut
-Maahanmuuttajakoulu
jne.
Tai:
1. Koulu
2. Kiusaajien apukoulu
Vierailija kirjoitti:
-itsari ei liity asiaan
-synnitön heittäköön ensimmäisen kiven
Lasten itsemurhat johtuvat aina konkreettisista syistä.
Syntejä on eriasteisia, pitkäkestoinen sadistinen fyysinen ja henkinen kidutus on omaa luokkaansa.
Tietty jokainen saa seurustella kenen kanssa haluaa. Vankilastakin löytyy hyviä kirjekavereita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satuja ja tarinoitahan voi kehitellä tälle palstalle mielin määrin ja täydestä menee useimpiin.
Pää kiinni, et sinä ole muita fiksumpi, muut nyt vain haluaa keskustella tästä asiasta oli se totta tai ei, se on skenaario joka voisi olla totta.
Voi rähmä mikä logiikka.
Tuolla sinun logiikallasi esimerkiksi fiktiivisten kirjojen analysointi on turhuutta? Koska ne eivät ole totta? Voi rähmä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-itsari ei liity asiaan
-synnitön heittäköön ensimmäisen kivenLasten itsemurhat johtuvat aina konkreettisista syistä.
Syntejä on eriasteisia, pitkäkestoinen sadistinen fyysinen ja henkinen kidutus on omaa luokkaansa.
Tietty jokainen saa seurustella kenen kanssa haluaa. Vankilastakin löytyy hyviä kirjekavereita :D
Kiitos vinkeistä, olen jo omani löytänyt (kilttimies). Ja kun meillä nyt on lapsiakin jo muutama niin kysyn vaan, että kuka on se vanhempi, joka antaisi lastaan sadistisesti kiduttaa pitkäkestoisesti henkisesti ja fyysisesti ? Vai olisiko sen synti suurempi, joka kiusaajalle antoi vallan kiusattuun?
Käsitin, että kiusaaja oli kuitenkin myös alaikäinen.
Ihmiset, ihmislapsetkin selviytyvät aivan valtavista ja hirvittävistä koettelemuksista läheistensä tuella ja rakkaudella.
Mistä mies tiesi, että tyttö oli tehnyt itsemurhan (eikä kuollut esim. johonkin sairauteen)?
Ja tiesi vielä lääkkeistä?
Julmeliini Pulmeliini tilanne.
-Korson Antti
Tossa kojo stoorissa on kaksi sellaista asiaa, jotka saavat minut aivan sokeaksi raivosta. Koulukiusaaminen ja seksuaalinen ahdistelu. Ja molemmat ovat asoista jotka olen kokenyt, koulukiusaaminen ja han raiskauksen kautta tuo nk. Seksuaalinen ahdistelu.
Minua myös usein kehoitettiin tappamaan itseni, sain oikein monenkymmenen ihmisen allekirjoittaman kirjeen asiasta. Mitään ei tehty, mihinkään ei puututtu. Joten kaipa nuo kokemukseni ivat tehneet minusta täysin kieron ihmisen. Koska tuossa tilanteessa kuin sinä olet ap. pistäisin tyypin ensin niin kärsimään, roikottaisin oikein urakalla löyhässä hirressä, sen jälkeen dumppaisin kun räkäisen hanskan ja pitäisin kyllä huolen että koko hiton kylä tuttavapiiriä myöten tietäisi tekosesta. Enkä kantaisi minkään sortin huonoa omaatuntoa. Joku voi ajatella että vajoan samalle asteelle kun entinen koulukiusaaja, minä kutsun sitä karmaksi, joka puree takaisin. Jos noin julmasti joku on toista kiusannut, että toinen on päätynyt noin radikaaliin ratkaisuun, ansaitsee itsekkin joutua helvettiin.
Yäk, yäk ja.yäk!!! Mä en pystyis tollasen niljakkeen kanssa oleen. Hyi stana!
Palstamammathan ovat varmoja, että itsemurha oli AP:n miehen vika. Ei asiaa edes tarvitse tutkia, riittää kun nainen on miestä vastaan niin toki mies on syyllinen.
No puolison ollessa kyseessä erotkaa vaan. Ei sillä ole mitään merkitystä miten on sinun kanssa ollut vaan sillä mitä on tuolloin tehnyt. Nyt voit kostaa tämän kiusatun tytön puolesta. Yritä olla mahdollisimman julma.
Kyllä tuollainen tieto muuttaisi aivan peruuttamattomasti omaa suhtautumistani keneen tahansa ihmiseen. Saati sitten seurustelukumppaniin tai hyvään ystävään. Vaikka olisi kuinka ollut minua kohtaan kiva, en vain kerta kaikkiaan pystyisi enää suhtautumaan samalla tavalla tähän ihmiseen. Näin on itse asiassa käynytkin minulle erään sukulaisen kohdalla, kun minulle on selvinnyt miten julmasti hän on kohdellut seurustelukumppaneitaan/avopuolisoitaan. Valehtelua, haukkumista, kyttäämistä, fyysistä väkivaltaa jne. Muiden ihmisten seurassa on mitä mainioin seuramies, mutta neljän seinän sisällä aivan mielenvikainen. En voi millään tavalla kunnioittaa sellaista ihmistä, enkä halua sellaista ihmistä lähelleni.
Joten vaikka kuinka olisi teini-iässä tapahtunutta, niin nuo tapahtumat ovat kyllä niin pahjoa, ja jatkuneet pitkään että tuollainen ihminen saisi poistua minun elämästäni.
Eroaisin välittömästi.
Mies, joka noin intensiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti kiusaa jotakuta noin naurettavalla perusteella vieläpä, ei olisi kumppanini. Myöskään raiskaaja ei olisi kumppanini. Nuo kaksi yhdistettynä, ei TODELLAKAAN olisi kumppanini enkä ikinä voisi kuvitella lisääntyväni tuollaisen kanssa. Tai mitään muutakaan. Hyi h*lvetti.