Lue keskustelun säännöt.
onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijan tytär kirjoitti:
En ole huomannu että kukaan olisi kirjoittanut täällä lapsen näkökulmasya, millaista on elää taiteilijan kanssa. Syventäviä tietoja asiasta saa kirjasta Unennäkijän muistelmat.
Olen nähnyt dokumentin Kööpenhaminan Christianiassa kasvaneista lapsista. Heitteillähän moni niistä oli.
Toisaalta, olivatkohan vanhemmat oikeita taiteilijoita...?
Anteeksi, miksi oletat että he olisivat olleet taiteilijoita?
Tämä on kyllä todella hassu ketju, näin niinkuin taiteilijan kanssa elävän taiteilijan näkökulmasta, jonka tuttavapiiri koostuu enimmäkseen taiteilijoista. Eipä ihme että parikin kaveria oli jakanut tämän fb:ssa esimerkkinä huvittavasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veronmaksaja kirjoitti:
Taiteilijan arvo = hänen töidensä arvo. Voiko niistä saaduilla myyntituloilla elää ja tarvittaessa elättää perheensä? Jos ei ja elää sossun rahoilla, sun muilla apurahoilla, jotka kaikki maksaa suomalainen veronmaksaja, niin on pelkkä laiska taivaanrannan maalari.
Totaalisen typerä ja historiaton kommentti. Taiteen arvo ei ole mitattavissa noin yksinkertaisesti. Ei sen oikea rahallinen arvo, eikä varsinkaan sen kulttuurinen ja historiallinen arvo. Kautta aikojen todella merkittävät taiteilijat ovat usein eläessään joutuneet kokemaan pilkkaa ja halveksuntaa, eivätkä ole kyenneet elättämään itseään kummoisestikaan taiteellaan. Lisäksi suurinta osaa taideapurahoista ei todellakaan maksa veronmaksaja, vaan yksityiset säätiöt. Apurahat ovat hyvin edullista ja paljon generoivaa rahaa yhteiskunnalle, sillä taiteilijat tekevät todella paljon "ilmaista" työtä, jolla on paljon myös taloudellisia vaikutuksia (mm. matkailu jne) yhteiskunnalle. Viestisi välittämä taiteilijaviha on perusteetonta ja lyhytnäköistä. Esimerkiksi Irlanti aikoi talouskurimukseen ajauduttuaan lakkauttaa elokuvasäätiönsä tuon tyyppisen ajattelun vuoksi. Kun asiaa kuitenkin tutkittiin, nähtiin että pelkästään sillä, että Irlannissa tehtiin elokuvia ja tehtiin sitä kautta Irlantia tutuksi maailmalla saatiin suuria tuloja mm. turismin myötä maahan, tajuttiin että elokuvien tekemisen tukeminen ei ollutkaan niin tyhmä juttu. Vaikka kansallinen taide on pienelle valtiolle mittaamattoman arvokas asia monin tavoin, eikä sitä voi pelkästään rahalla koskaan mitata, eivät taloudellisetkaan kerrannaisvaikutukset ole välttämättä pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.
Minusta laulaminen on pitkälti kopiointia ja toistoa, ei kovin luovaa työskentelyä niinkään.[/quo
Minkä kopiointia? Nuottien? Sanojen, melodian? Laulaminen taiteenalana tarkoittaa sitä että sinä luot tulkinnan. Kerrot tarinan. Annat kuulijalle jotakin omalla, persoonallisella tavallasi. Laulu on väline jolla sen teet. Väitätkö ettei se ole luovaa? Ajatteletko myös että näyttelijät kopioivat vaan jotakin? Hehän muuttavat sanat eläväksi, keholliseksi, ihmisten väliseksi tarinankerronnaksi, jossa parhaassa tapauksessa on mieletön energialataus, syntyy paljon uutta mitä kirjailija ei ole kirjoittanut. Osa taiteesta on sitä että luodaan teoksia, osa sitä että tulkitaan teos, kerrotaan tarina. Voit tietysti olla mitä mieltä haluat, mutta tällainen käsitys minulla on, kun olen ikäni seurannut työkaverwitani samalla kun olet luomalla elättänyt perheeni.
7päivääviikossa kirjoitti:
Jos ei elä taiteilijaelämää niin mielestäni silloin on ns. tavis eikä taiteilija.
Eli sinulle taide tarkoittaa epäsosiaalista, alkolisoitunutta, epävakaata tms ihmistä? Ne oikeat taiteilijat jotka saavat jotakin aikaan, ovat kyllä useimmiten riittävän tasapainoisia huolehtiakseen itsestään ja kurinalaisia työssään. Pitää myös olla rohkea ettei piittaa muiden mielipiteistä vaan uskoo omiin juttuihinsa. Alkoholisti ei ole taiteilija. Eikä myöskään epävakaa sekopää.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin viisi vuotta yhdessä itsetuhoisen taiteilijan kanssa.
Näin jälkeenpäin se oli aika raskasta aikaa.
Täysin ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.
Minun mieheni on oikeasti taitelija eikä mikään tusina taiteilija. Mieheni tekee asioita, joita toiset voivat vain kopioida. Saat sitten kutsua itseäsi aidoksi taiteilijaksi, kun teet jotain merkittävää ja omalaatuista.
Nyt mä muistan miksi halusin kauas taidepiireistä. Se on juuri tuo asenne mikä ahdisti liikaa. Näköjään vieläkin voimissaan, jopa niin vahvana että ulottuu puolisoihin saakka.
Onneksi lähdin lukemaan tekniikkaa. Vaikka en tälläkään alalla osaa luovuuttani pois heittää. Ihan yhtä lailla olen taiteilija edelleen, itse asiassa onnellisempi kun ei tarvitse valtavien egojen kanssa toimia.
Aika strereotyyppinen epäjärjestelmällinen iltapäivään nukkuva taiteilija olen vaikkakin ihan vaan pikkuisen taiteilija.
Apuva. Uskoni ihmiskuntaan hiukan nyt horjuu. Terv. Taiteilija ( En tietenkään kaikkien mielestä, mutta olen taiteen maisteri ja elättänyt perheeni luovalla työllä. Alkoholisti en ole, eikä impulssikontrollissanikaan ole vikaa. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu välillä vähän et yh:na joutuu olemaan kuin taiteilija...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elän,
yhtä helvettiän tämä on.Lääkkeet maksaa ja muuta psk.
(Huomijo.
Kysyttiin kokemuksia, millaista on elää taiteilijan kanssa.
Tässä keskustelua ei avattu lainilla a) oletko taiteilija b) millainen taiteilija olet c) millainen on oikea taiteilija d) mitä mieltä olet muiden kokemuksista tai muiden taiteilijaelämänkumppaneista, tai e) kertovatko muiden taiteilijakokemukset sinunkin elämästäsi taiteilijana.
Kokemukset. Niitä kysyttiin ja ne on subjektiivisia, väliin yksittäisinä kerrottuja, todellisuudesta joskus poikkeaviakin, eivätkä arvota taiteilijaa, jonka kanssa eletään, ammattilaisena.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.
Minä en kyllä kutsuisi soittajia ja laulajia taiteilijoiksi. Jos säveltää niin sitten.
Lähisivusussa on paljon klasarimuusikoita.
Vierailija kirjoitti:
Taiteilijoita on yhtä monenlaisia kuin muitakin ihmisiä. Ihme myytinpyörittelyä. Taitavat miehenne olla "taiteilijoita". Sille kehuskelijalle varsinkin sanon, että se, että tekee vaan jotain omaperäistä ei välttämättä ole taidetta. Sen sijaan taiteen tai musiikin maisteri on oikeasti koulutettu ja arvioitu taiteilija. Voi heh sitä, että jollekin peruslusmu =taiteilija. Usein ei ole...
Taitelijaksi synnytään, siihen ei voi kouluttautua. Oliko John Lennon korkeakoulutettu? Taiteen ja musiikin maisterit harvemmin jäävät mieleen ja heidän tekemisiään tuskin muistellaan heidän kuolemansa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse arvostan.kyllä enemmän siistä, sibelius akatemian käynnyttä, varmasti sosiaalisestihyvin oppinutta henkilöä. Miehesi on mitä ilmeisemmin mukamas hauska, vaikka juymutut ei jaksa ketään naurattaa, jakulkee epäsiististi hupparissa, vihaseks vetää! V****n taiteilija!!!
Olen taiteilija itse kai jossain määrin. Siis palkintoja on tipahdellut. Arkisin lasten kanssa skarppaan, mutta sisäinen taapero heittäytyy valloilleen, kun töihin lähden. Erakoidun, en halua syödä (ruumiintoimintojen vuoksi keskeyttäminen vain ärsyttää), äksyilen häirittäessä ja vuorokausirytmi menee sekaisin, kun kahvin voimalla pusken hyperkeskittyneenä jotain 20h luomisvimmaa kunnes fyysinen väsymys on tasoa -näen kahtena. En ole koko elämääni asialle omistanut. En pidä siitä henkilöstä joksi muutun inspiraation iskiessä ja se osa sisälläni olisi dominoivana osana persoonaa liki mahdoton ja täysin sopimaton.
Platonin Valtiossa taiteilija päästettiin portista sisään, sitten häntä kestittiin, kunnes saatettiin takaisin portille ja mieron tielle. Näin NIMBY-ihmiset toimivat nykyäänkin.
Pitää erottaa toisistaan esittävä ja luova taide. Jälkimmäinen on todella yksinäistä.
Olin avioliitossa 14 vuotta taidemaalarin (nainen) kanssa. Hänellä oli kahdet paperit (muuan taidekoulu ja Taideakatemia). On pitänyt toistaiseksi yhden näyttelyn. Varmaan pitää vielä toisenkin, sillä minulla on sellainen käsitys, että muihin taiteisiin verrattuna kuvataiteita voi harrastaa kaikkein korkeimpaan ikään. Hän on nyt yli kuudenkymmenen.
Minusta taiteilijat ovat rehellisempiä kuin ns. tavalliset ihmiset. He myös pettävät, koska juoksevat rehellisesti tunteidensa vietävinä. Perusteluksi riittää: "Minä olen minä."
Kun taiteilija siivoaa, hän heittää ämpärillisen vettä lattialle. Alakerrassa asuvilla mustalaisilla on tietenkin olohuoneen patterilla hevosenloimi kuivumassa, ja sen tärveltyminen maksaa taiteilijalle 50 markkaa. Hänelle ei näytetä tärveltynyttä lointa. Yläkerran hanuristin postiluukusta hän kaataa pimää.
Taiteilija ei käy koskaan toisten taiteilijoiden näyttelyissä. Hän tapailee kurssitovereitaan, jotka ovat luopuneet taiteilijan ammatista. He ovat töissä postissa tai kirjastossa tukityöllistettyinä.
Taiteilija ajaa vanhalla naistenpyörällä, jota ei varasteta, Hän tekee hyvää ruokaa. Hän tykkää punaviinistä ja saunomisesta, leikkelee lehdistä kuvia jääkaapin oveen ja korjaa kaikki kodinkoneet lyömällä niitä napakasti vasaralla. Kauniit ja Rohkeat hän katsoo joka kerta. Taiteilija saa aina orgasmin. Kerran ei saanut. Löi.
9 vuotta elin taiteilijan kanssa. Toivottavasti en enää koskaan haksahda muusikkoon. Aluksi se kyllä oli kivaa, sai itsekin olla boheemisti ja keskittyä kaikenlaiseen vaihtoehtoiseen tekemiseen. Vaikka lopulta erottiin osittain muista syistä niin ainakin nämä asiat rassasivat normaalia arkielämää: Lopetti jokaikisen työnsä jos jonkin tekosyyn varjolla, valitti jatkuvasti siitä kuinka yhteiskunta on paska (muttei kuitenkaan ollut valmis tekemään asialle mitään), siisteys oli aivan vieras käsite (hänen ei myöskään tarvinut omasta mielestään osallistua siivoukseen, koska ei sotkenut), nukkumaanmenoaikoja ei ollut, piti ääntä jatkuvasti, "keskiluokkainen" ei saanut olla eikä elää kuten normaalit ihmiset, puhui jatkuvasti itsestään ja musiikistaan, ei ottanut vastuuta tekemisistään, lokkeili jatkuvasti eikä kokenut siitä mitään huonoa omatuntoa.
Toivottavasti sinulle osui kohdalle mukavampi taiteilija :)
Taiteilija-termiin sisältyy niin vahvoja olettamuksia asioista, joilla ei ole tekemistä varsinaisen työnkuvan kanssa; mentaliteetti, luonne, elämäntapa jne, että keskustelu täällä ei ole kovin hedelmällistä.
Onko taiteilija siis se, joka elää näiden olettamuksien mukaista elämää riippumatta siitä, mitä oikeastaan tekee työkseen?
Ihmisillä on myös selvästi tarve jaotella taiteentekijöitä tekemisen merkityksellisyyden perusteella. Olen itse klassinen muusikko, koulutettu, kuten tällä alalla kaikki. En ole koskaan painiskellut taiteilijakysymyksen kanssa. Tämä ala on ehdottomasti luova, mutta sisältää myös vahvasti traditiota, mekaanista työtä ja käsityöläisyyttä.
Haluaisin ajatella, että kaikki taideammateissa olevat ihmiset ovat taiteilijoita. Voisihan jaotella vaikka luoviin ja esittäviin taiteilijoihin, jos on tarve.
Kysymys on joka tapauksessa monisyinen - esimerkiksi kirjailijoita tai arkkitehteja ei juuri ole täällä sivuttu. Hehän vasta uutta luovatkin. Mutta lasketaanko he, jotka luovat asiakkaan tarpeeseen?
Luulen, että keskustelun aloittaja on kiinnostunut ennemminkin stereotyyppisistä taiteilijamentaliteeteista ja -elämäntavoista. Ei kai sitä tällaisen tavallisen soittajan elämästä kyseltäisi.
Puolisoni on uutta luova ja esittävä muusikko. Hän elättää itsensä esiintymis/levymyyntipalkkio-hanttihomma-apuraha-sosiaalituki -syklillä vaihtelevasti. Minä harrastan monia taiteenlajeja. En tosin työkseni eli en ole taiteilija.
En oikein osaa vastata kysymykseen siitä, millaista hänen kanssaan on elää tuollaisesta "taiteilija"-näkökulmasta. Ystäväpiiriini kuuluu monia eri alojen luovia ammattilaisia (mm. kirjallisuus, kuvataide, erilaiset esittävät taiteet). Varmaan kaikkien kanssa elämä ole ihan omanlaistaan. Ihmisillä on eri rytmejä ja eri tapoja.
Puolisoni elää minua myöhäisemmässä päivärytmiss esiintymisten ja harjoitusten painottuessa ilta/yöaikaan. Hän käyttää ajastaan huomattavan paljon musiikin soittamiseen, tutkimiseen, kuuntelemiseen ja siitä keskustelemiseen. Työaikoja hänellä ei ole, mutta arvioisin aikaa menevän vähintään yhtä paljon kuin minulla kokopäivätyössä. Keikkareissujen ja kiertueiden aikaan on välillä yksinäistä ja ikävöintiä, kun hän on pidempiä rupeamia poissa kerrallaan. Toisaalta olen saanut hyvin tilaa tutustua itseeni ja viettää minulle tarpeellista omaa aikaa.
Kotona ollessaan on hän usein omistautunut kodillemme, minulle ja parisuhteelle. Hän on minua tarkempi ja säntillisempi monissa asioissa. lLitamme molemmat ruokaa ja siivoamme. Katsotaan yhdessä paljon elokuvia ja kuunnellaan musiikkia ja keskustellaan. Harrastamme myös liikuntaa yhdessä. Meillä on paljon yhteisiä ja erillisiä ystäviä. Niiden kanssa vietetään aikaa.
Kyllä sanoisin että elämä on melko rauhallista ja arkista. Jos ei ole lääkitykseltä pois olevan maanisdepressiivisen huomiohullun taiteilijan puoliso niin eiköhän elämä pitkässä juoksussa tunnu arkiselta ja tavalliselta kaikenlaisissa parisuhteissa.
Michelangelohan nimenomaan uhrasi elämänsä taiteelle ja jätti koulut kesken. Pefektionismi ei mielestäni tarkoita sitä etteikö teoksia hiottaisi loppuun asti, eiköhän monet taiteilijat nimenomaan näin tee. Mutta perfektionistilta ei välttämättä synny luovuutta, koska pelätään liikaa virheitä. Taide ja luovuus syntyy kuitenkin siitä, että välillä on epävarmuutta.