onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsiani (valmiita teoksia) on jo maailmalla seikkailemassa. Hartaasti heitä kasvatin, kunnes piti päästää irti. Nyt ovat omillaan.

Teokset ovat eläviä olentoja, se on totta.

Taiteentekemisen lahja annetaan ylhäältä, taiteilijaksi synnytään. Kouluissa opitaan tekniikka (on myös paljon itseoppineita)  ja luodaan verkostot. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

--------Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron.-------

Toi ylläoleva on typerää puhetta ihmiseltä, joka ei taida tuntea ammattilaistaiteilijoita.

Ei taiteilija ole mikään luonnetyyppi, se on ihan oikea ammatti. Tosin kaikkihan me tiedetään ne erikoisuudentavoittelijat, jotka kutsuvat itseään vaikka maalareiksi olematta sitä oikeasti. Tekevät ihan muita töitä ja vapaa-ajallaan tuntevat jotain taiteen paloa (mikäs siinä, se on toki ihan ok).

Nimenomaan Sibelius-Akatemia ja muut taideyliopiston koulut tekevät ihmisestä taiteilijan. Kaikki heistä eivät kuitenkaan lopulta elätä itseään taiteella,

Olen itse kuvataiteilija, 80% tuttavapiiristäni on ammattitaiteilijoita. Luovuus, ystäväiseni, on vain pieni osa sitä työtä. Ihan sama osa kuin se on muissakin töissä. Luovuutta tarvitsee vaikkapa kampaaja, ei hän silti taiteilija ole. Luovuutta tarvitsee myös lääkäri luoviessaan erilaisten ihmisten asioiden kanssa. Luovuus on yksi älykkyyden osa-alue, teemme luovia eli ei-valmiita ratkaisuja erilaisissa tilanteissa, toiset enemmän kuin toiset.

Ammattiataiteilijat eivät myyttien mukaisesti kiehu luovuuspäissään, vaan duuni on duunia. Moni meistä on kymppejä saanut, ei kukaan pääse taidekouluihin olematta lahjakas ja harva on lahjakas pelkästään taiteellisesti. Että anteksi ne kympit. Joku meistä suhtautuu taiteeseen intohimoisesti, joku virkamiesmäisesti, joku milloin mitenkin. Mutta se on työ, eikä mikään identiteetti. Emme luule olevamme muita parempia ihmisiä, mutta koemme esimerkiksi, että meidän työtä on ajatella ja työstää vaikkapa ajan kriisejä muotoon, joka herättelee ihmisiä tai auttaa ihmisiä tai asettaa kysymyksiä näkyville, tarjoaa vastauksia tms. Itsensä toteuttaminen luovuutena ei oikeastaan ole se juttu. Myös joku oikuttelu ja diivailu kuuluu enemmänkin wanna-be-taiteilijoille. Herkkiä moni meistä on, muttei se välttämättä mitenkään missään muille näy.

Ne, joille on hirveän tärkeää julistaa olevansa taiteilija, erityisesti humalassa, eivät aina koulutuksesta huolimatta jaksa tätä ammattia. Tulee kateus ja katkeruus jne.

Vanhempina ja puolisoina ollaan ihmisiä siinä missä muutkin, on ärsyttäviä ja on ihania, siistejä ja epäsiistejä. Ei ole yhdenlaista taiteilijaa. Tiettyjä eroja on vaikka näyttämötaiteen tai kuvataiteen tai musiikin alan tyypeissä, mutta ne liittyy usein duunin aikatauluihin ja rakenteeseen ja siihen, että vaikkapa näyttelijät lähtökohtaisesti diggaavat ja osaavat olla esillä, kun taas kuvataiteilijoista moni antaisi teoksensa puhua, ei tykkää välttämättä tehdä itsestään numeroa.

Mainostoimistoissa työskentelevät eivät ole taiteilijoita. He ovat mainosalan tyyppejä. Monella paljon taiteellista lahjakkuutta ja juuri sitä luovuutta, mutta työ työnä ei ole missään tekemisissä taiteen kanssa. Taide ja design ovat ihan eri asioita. Design tehdään maksavalle asiakkaalle, design on arjen esineitä ja palveluita. Taide tehdään taiteelle ja välillä sillä tienaa, välillä ei. Taide vaatii suurtakin filosofista ja akateemista tietoa ja osaamista toimiakseen, mainostyö ei. Se vaatii kyllä älyä, osaamista ja pitkäjänteisyyttä, mutta taidetta se ei ole. Harva AD niin myöskään kuvittelee. Moni haaveillut nuorena taiteijan ammatista, mutta tullut sikäli järkiinsä, että valinnut varmat tulot,

Ehkä arkikielessä taiteilijasta puhutaan nimenomaan enemmän identiteettinä tai luovan alan harjoittajana, kuin että henkilöstä kuoriutuu heti taiteilija päästyään Sibelius-Akatemiaan sisälle. Kuinka taiteellista tai luovaa työtä esim. Sibelius-Akatemiasta valmistuneen kuoronjohtajan työ lopulta on. (Jollei itse sävellä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...tavallisia ihmisiä ovat. Todella tunnollisia ja ahkeria, toki tarvitaan lahjakkuutta huipulle pääsyyn myös. Samantapaisia puurtajia kuin vaikka lääkärit, juristit ja vaikka tekniikan alan yliopistokoulutuksessa olevat. Kova työ tulee ensimmäisenä mieleen.

Ei se ole "kovaa työtä", jos sitä tekee mielellään, eikä toisaalta rutiinityyppisiin töihin pysty. Siksi en arvosta.

Sitä tekee tietysti mielelläänkin, mutta pääosa on kovaa työtä ja paljon rutiineja joukossa. Kelloon ei katsota jos on vaiheessa.

Vaimo on muusikko, usein iltoja töissä. Kurinalainen ihminen, näkyy harjoittelussa ja siinä että menee AINA ajoissa duuniin. Alalla ei katsella myöhästymistä.

Muuloin rento, tekee kyllä mielellän taloustöitä ja kokkaa, ja kun minäkin yritän tehdä osuuteni niin onhan täällä siistiä.

porukat on taiteilijoita ja ne oli aina tosi tarkkoja siisteydestä. Teki töitä ihan helvetisti. Vapaapäivinä nautti ja kuluttu paljon kulttuuria.

Taide ja taiteilijuus ovat kutsumusammatteja, joita kukaan ei rahan tai muun etuisuuden takia tee! Aniharva taiteilija kykenee elättämään itsensä tai perheensä työllään, eikä täällä takapajulassa ymmärretä arvostaa uniikkia käsityötä, millä on suora vaikutus taiteilijan itsetuntoon vaikka taidot olisikin. AMMATTITAITEILIJOISTA JOILLA ON KOULUTUS, vain 7% kykenee edes osittaiseen itsensä työllistämiseen ja myytit on nähtävästi edelleen erittäin juurtuneita ihmisten päähän laiskuudesta ja sottaisuudesta.. Moniko olisi valmis tekemään duunia yötä päivää saamatta mitään aineellista hyvää työstään?

Kutsumus tehdä taidetta ja luoda uutta, ajatella ja prosessoida kysyy rohkeutta, älykkyyttä, omistautumista, kunnianhimoa ja raudan lujaa uskoa itseensä ja tekemisiinsä (mikä heittelee sen mukaan mikä vaihe on menossa). Taiteilija on samalla myös yrittäjä, graafikko, tutkimustyöläinen, roudari, sisällöntuottaja, myyjä ja kirjanpitäjä(itse tehdään suurin osa koska rahaa ei ole). Taiteilijoiden luonteenlaatu on enemmänkin empaatikko kuin narsisti, narsisti varastaa muiden ideat ja sisällön (narsisti on tyhjä arpa) ja luulee sitten itse keksineensä. Taiteilijan työ on intohimoista vaikka palkka ja työnmäärä ei millään tasolla korreloi... vaan taiteilija kokee silti saavansa sisältöä elämäänsä ja tekevänsä sitä mitä kuuluukin. Taiteilija saattaa usein olla sosiaalinen erakko kuten itsekin olen..

Terhana kirjoitti:

Taiteilija/taiteilijaluonne. Välillä luulen että olen ihan tavallinen ja käyttäydyn niinku muutki mut sit taas kerrotaan et ei..et ole. Mä olen ihan enkeli kunnes kilahdan.

Projekteja on ollu aina monenlaisia ja "tavallisessa" työssä pian tylsistyn. Maalarintöitä, myyntitöitä ja mitä nyt milloinki. Onnellisimmillani olen aina ollut kun oon saanu laulaa, kirjoittaa kaikenlaista visioista lauluteksteihin ja maalata joko tauluja tai muita erikoisempia juttuja lavasteita tai erikoismaalauksia.

Valkosia seiniä en jaksa kaukaa vääntää. Baarihommat sopii kun on iltapainotteisia mut en mä jaksa asiakaspalvelua jatkuvasti.

Taidekoulu jäi kesken, luontaishoitajankoulu myös, oppisopimuksella sain suorittua teatterialan ammattiin itseni, laulu ja musiikkiteatterikoulutuksia on suoritettu. Nyt opiskelen pintakäsittelijäksi mutta valinnaisina kaikki spessut joita en ois saanu valita työssäoppimispaikan puutteen takia mutta väkisin halusin. Koristemaalaus, mukailumaalaus, erikoismaalaus. Koska mä voin.

Arki..niin no..mä en ole siivousihminen. Onneks mies osaa imuroida ja luututa ni mä koitan hoitaa niitä muita. Pyykit toki on vähä kausiluontosia. Nytkin tos oottaa useempi koneellinen viikkausta ja uutta pitäs pestä.

Mut tykkään tehä ruokaa. Kokeilen nyt vegaanihaastetta ja tuntuu sopivan. Lakto-ovo oon ollu jonkuaikaa. Eli lihansyöjät on.....! 😂

Luomuilut, lääkevastaisuus, ei myrkkyjä meidän kotiin, rasisminvastaisuus, seksuaalinen avoimuus, alkoholin ajoittainen liikakäyttö, raha-asioiden impulssiivinen hoitaminen ja hoitamatta jättäminen ja velkaantuminen, valvominen ja pitkään nukkuminen kuuluu asiaan. Ja se et mä oon adhd. Se on ylpeyteni. 👍🐒

Kai tämä oli kirjoitettu vitsillä? Toivon ainakin niin. Muuten olet nimittäin aito wannabe-taitelija, jolle oman erityislaatuisuuden ja "kapinallisuuden" korostaminen on tärkeämpää kuin itse taiteen tekeminen.

Kahden taitelijan kanssa olen ollut naimisissa ja he ovat aivan erilaisia ihmisiä. Kummankin kanssa elämisessä on ollut omat hyvät ja huonot puolensa.

Jos nyt jotain yhteismitallista löytyy, se on kyky ihmetellä asioita ja ilmiöitä. Katso ja nähdä. Tehdä oma tulkinta ja tiettyyn rajaan asti ainakin olla välittämättä muiden mielipiteistä.

Itse olen opiskellut aikanaan Taideteollisessa korkeakoulussa, mutta ei minusta ollut taitelijaksi. Vaihdoin alaa ja olen ihan tyytyväinen valintaani.

tatelan kanssa elamnen on helppoa vmesn asa onka opn on se etta attaa psteet sot alkukramet plkut yms pos krotusasusta talla tavon tekst alkaa elamaan omaa elamaansa a se muuttuu hankalammaks hahmottaa en myoskaan kauta krama ossa tsessaan on psteta nnkun luultavast huomaatte

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...tavallisia ihmisiä ovat. Todella tunnollisia ja ahkeria, toki tarvitaan lahjakkuutta huipulle pääsyyn myös. Samantapaisia puurtajia kuin vaikka lääkärit, juristit ja vaikka tekniikan alan yliopistokoulutuksessa olevat. Kova työ tulee ensimmäisenä mieleen.

Ei se ole "kovaa työtä", jos sitä tekee mielellään, eikä toisaalta rutiinityyppisiin töihin pysty. Siksi en arvosta.

Miksi kuvittelet, että taiteilijat tekee työtään koska se on kivaa ja vain silloin kun se on kivaa?

En minä mene kovinkaan usein työhuoneelle mielelläni. Menen sinne usein peloissani ja hermostuneena. Minun työhuoneella kiroillaan paljon ja yritetään uudestaan, ei koskaan luovuteta. Ei siksi kun se on kivaa, vaan siksi kun on tahto tehdä jotain merkittävää.

Kuvataiteilijan työ voi olla myös fyysisesti raskasta. Jos maalaan isokokoista työtä 6-10 tuntia päivässä, niin voit olla varma, että jossain päin hieman kolottaa.

Ne tuttavani, jotka halusivat taiteilijoiksi lopettivat siinä vaiheessa kun työ ei ollut miellyttävää. Me joista tuli ihan oikeasti jotain jatkoimme siitä huolimatta.

Siis monet tuttavani halusivat taiteilijoiksi mutta epäonnistuivat, koska lopettivat silloin kun työskentely ei ollut miellyttävää

Minulla on perhe säveltäjän kanssa.

Isoimmat erot kavereiden perhe-elämään verrattuna ovat miehen työajat ja meidän taloudellinen tilanne.

Mies työskentelee kun inspiraatio iskee, yleensä öisin. Lapsiperheellisenä aamulla on tietysti myös herättävä ja vietävä lapsi hoitoon. Kai hän nukkuu sitten päivisin. Tarvitsee myös toisinaan kokonaisia viikonloppuja yksin kotona voidakseen työskennellä, mitkään ennaltamääritellyt "työtunnit" eivät tule kyseeseen. Vastapainoksi sitten viettää myös meidän kanssa paljon aikaa ja Vauva-aikana oltiin usein koko perhe kotona.

Taloudellinen tilanne on epävakaa. Palkasta harvoin on varmuutta. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten vietti pari kuukautta kaikki yöt yhden biisin parissa ja sai siitä ensimmäisen kerran rahaa tämän vuoden teostoissa. Mitään tukia ei saada, joten on pitänyt opetella säännöstelemään epäsäännölliset tuloja.

Ajatteletko, että Michelangelo ei ollut perfektionisti? Tai joku musiikin huipputulkitsija - vain siksi, että on myös virtuoosi - tai vaikka joku suurimmista säveltäjistä tai kirjoittajista? Kummasti ovat hioneet teoksiaan perfektioon asti kehenkään toiseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron.

Päivien nukkuminen ja yöt töitä tehden ei automaattisesti tee taiteiijaa. Mutta ei sitä myöskään tee 8-16 päivittäinen mahdollisimman oikein soittaminen ja laulaminen.

Niin ja mielestäni perfektionistit ovat taiteilijoiden vastakohtia. Vaikea luoda mitään uutta, jos pelkää virheitä.

Edellinen viesti oli vastaus tälle.

Koulutetun ja 14 v. ammatissa toimineen kuvataiteilijan kanssa oon naimisissa. Nousee aamulla 6-7 aikoihin, laittaa joskus aamupalaa lapsille ja vie ne päiväkotiin. Työhuoneelle 8 paikkeilla ja tekee mitä siellä nyt milloinkin tekee - suunnittelee, luonnostelee, veistää, käy kokouksissa, rakentaa näyttelyä, kirjoittaa hakemuksia ... kaikkea sellasta. tekee veroilmoitusta kerran vuodessa, ihan normi yrittäjän arkea se taiteilijuus usein on. 16-18 aikoihin kotiin, joskus illalla pitää mennä avajaisiin tms. tapahtumiin, yhdistysten kokouksiin... Joskus on apurahoja (huom kaikille tästä epätietoisille, verovaroista ei mitään apurahoja oteta. Sen sijaan Veikkauksen rahapelejä pelaamalla voi ilmeisesti taiteilijoita elättää), jos ei apurahaa ole saattaa tehdä osa-aikaduunia opettajana, siivoojana, mitä milloinkin.

... mitäs muuta... viihtyy lasten kanssa, keksii hauskoja leikkejä, lukee iltasadut, käy talvisin lasten kanssa hiihtämässä, kesäisin patikoimassa. Tuntuu viihtyvän luonnossa. Saattaa jäädä ihmettelemään arkisia asioita pitkäksi aikaa. Seksi maistuu mutta välillä näyttäisi liiallinen ajatusten juoksu tulla nautinnon tielle. Alkoholi maistuu myös mutta jää useimmiten siihen yhteen lasilliseen ruokapöydässä - pitäähän aamulla nousta töihin. Viikonloppuna aina kavereita kyläilemässä. Lähes tylsän arkista tää taiteilijan kanssa eläminen :)

Ei minkäänlaista. Taiteilijan kanssa ei kannata elää, eikä taiteilijan kannata elää kenenkään kanssa. Hirveitä nämä pakkomielteet ihmisillä: arki, elää yhdessä, millaista on se, millaista on tuo, mitä on tämä. Kaikki on mitään!

Minkälaista on arki itsensä työllistävän taidealan sekatyöläisen kanssa?

Niinku sen ekan ison burnoutin jälkeen vai toisen vai kolmannen...? :D

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijat ovat laiskoja, kaikessa.

No sääli, että sulla on tommonen kokemus. Ei kannata yleistää kuitenkaan: mun tuntemissani löytyy kaikkia maan ja taivaan väliltä ja mukavuudenhalu on monelle yhteistä, mutta on myös taiteilijoita jotka työskentelevät päässään koko ajan silloinkin, kun eivät "pensseliä heiluta työhuoneessaan", tms...

Vierailija kirjoitti:

Siis monet tuttavani halusivat taiteilijoiksi mutta epäonnistuivat, koska lopettivat silloin kun työskentely ei ollut miellyttävää

- tässä on amatöörin (amatore =rakastaja, it.) ja ammattilaisen ero.

Ammattilaisen pitää pystyä työstämään

Teosta silloinkin, kun ei yhtään huvita tai nauti. Ja on töitä, missä tuota osuutta - eli ihan normaalia DUUNIA on suurin osa. Inspiraatio ja näky on ihan kiva joskus olla lähtökohtana työlle, kuitenkin.