onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Taiteilijat kai on samanlaisia kuin kaikki muutkin, eli niitä on joka lähtöön. Yhteistä tuntemilleni taiteilijoille on, että ne ovat periaatteessa koko ajan töissä. Se saattaa käydä lähipiirin hermoille. Sama koskee kyllä tuntemiani yrittäjiäkin, joten ei mitenkään poikkeuksellinen ominaisuus. Mutta jos haluaa puolison, joka hoitaa esimerkiksi kotityöt suunnilleen säntillisesti, kannattaa valita joku sellainen, jonka työt jäävät työpaikalle ja kotona ollaan sitten ihan kotiasiat mielessä.

Mieheni on kuvataiteilija. Hänellä on aina ns. monta rautaa tulessa ja uusia projekteja kaiken aikaa. Yhteisistä lapsistamme hän kyllä huolehtii mallikkaasti, mutta kodinhoito on välillä vähän sinne päin. Hän saakin yleensä viikottaisia siivouspuuskia, jolloin siivoaa taloa sitten isommalla kädellä.

Hänen mielialansa vaihtelevat paljon riippuen siitä, onnistuuko luomistyö vai ei. Se on välillä raskasta, sillä tunteet näytetään isosti eikä niitä osata tai haluta peitellä. Ilo on riemua ja vastoinkäymiset syöksevät hänet hetkelliseen epätoivoon. Tähän olemme lasten kanssa kuitenkin tottuneet, emmekä ota enää miehen draamailua kovinkaan vakavasti. Totta kai pyrin auttamaan tarpeen mukaan ja kuuntelen hänen huoliaan - nykyään osaan vain tunnistaa tilanteet, jotka eivät huomiotani niinkään vaadi, vaan hänen täytyy vain päästää höyryjään pois. Usein esimerkiksi yksinäinen metsäkävely auttaakin tähän hyvin, ja asiat ovat taas omissa mittasuhteissaan.

Taloudellista epävarmuutta siedän hyvin, sillä itselläni on kuitenkin hyväpalkkainen työ ja säännöllinen toimeentulo. Mies saa kerralla teosmyynneistä paljon rahaa, mutta ikinä ei voi tietää, koska seuraavan teoksen saa myytyä. Apurahat turvaavat tietenkin ison osan toimeentulosta.

Miehelläni on kodissamme ateljee, jonne muilla ei ole asiaa kuin kutsuttuna. Hänellä on myös työhuone vuokralla, missä hän viettää myös aikaa. Usein hän tekee paria teosta samaan aikaan. Pihassamme on myös paja, jossa hän voi tehdä sotkuisempia hommia, kuten valaa metallia, työstää puuta ja hitsata.

Ihmisenä mieheni on intohimoinen ja omistautuva. Hänellä on voimakkaat mielipiteet ja pysyvät, varmaan vähän omituiset kiinnostuksenkohteet joiden ympärillä hänen maailmansa pitkälti pyörii. Hän tutkii jopa fanaattisesti aiheita, jotka kiinnostavat häntä ja imee itseensä lisää tietoa. Jos hän taas ei ole jostain asiasta kiinnostunut, hänen on hyvin vaikeaa pakottaa itsensä työskentelemään asian parissa. Sama pätee jossain määrin myös ihmisiin. Minä olen kuulemma hänen suosikkinsa, ja hänen rakkautensa onkin pitkän yhteiselon jälkeen edelleen intohimoista. Lapsilleen hän on hyvä isä, joka ei pelkää puhua vakavistakin aiheista ja keksii aina parhaat mielikuvitusleikit. Hän soittaa lasten kanssa yhdessä musiikkia ja varsinkin nuoremman kanssa piirtävät yhdessä.

Yhtenä, hieman rasittavana erityispiirteenä voisin mainita, ettei mieheni ole millään tasolla kiinnostunut ruoasta. Hän saattaa syödä nälkäänsä vaikkapa purkin tölkkiananasta ja kiireessä myös unohtaa usein syödä kun teos on kesken tai näyttely on tulossa. Minun kontolleni jääkin perheen ruokkiminen ja aterioiden suunnittelu - hänelle on ihan sama, mitä syödään eikä hän mielellään käy myöskään kaupassa. Usein hän syökin eri aikaan kuin minä ja lapset, mutta se ei ole mielestäni muodostunut juurikaan ongelmaksi.

Olemme molemmat yliopistokoulutettuja, mies luovalta alalta. Asumme yhdessä, mukava ja rauhallinen tyyppi. Kokkaamme yhdessä ja harrastamme kulttuuria. Molemmilla omiakin kiinnostuksen kohteita.

Tuntuu vähän siltä että jotkut elävät niinkuin taiteilijan oletetaan elävän, tai kertovat kuvitellusta elämästä jollaista olettavat taiteilijan elämän olevan.

MInä olen kirjoittaja ja puolisoni on muusikko. Pärjäämme ihan kivasti ja kotona on siistiä ja lapsilla järkevät ja kivan näköiset vaatteet.

Ystäväperheessä toinen on käsityöläinen ja toinen kuvataiteilija. Kotona on jonkin verran käsityön tai taiteen tekemiseen liittyvää materiaalia ja puolivalmiita projekteja, mutta ei siellä mitenkään sottaista ole.

Joo! Taivaanrannan maalarin kanssa:D Melko raskasta oli.

Päihdeongelma yleensä laukaisee sen että koti on sottainen ja nukutaan puolille päiville.

Normaalisti terve taiteilija omaa ihan normaalin ihmisen rytmin ja syö terveellisesti sekä siisteyden.

Taiteilijat voivat olla terveitäkin ilman päihde - tai mt-ongelmia.

Oma mieheni on lihaksikas hyväkuntoinen taiteilija.

Jos hän haastaisi taiteilijoita tappeluun tai kaksintaisteluun, niin vastaisi neljää tavallista taiteilijaa.

Helposti.

Exäni oli laiska alkoholisti ja eksentrinen, liikaa tieteenvastaista maailmankuvaa omaan makuuni. Narsistisia piirteitä ja väkivaltainen. Yhteistä arkea ei em. syistä kestänyt kauaa, en viihtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia elämää se on. Mutta millaista on elää jonkun insinöörin tai talousalan ihmisen kanssa?

Insinöörin kanssa on mukava elää. Töissämme on yllättävän paljon samoja elementtejä, sillä insinööri-mieheni on omalla alallaan luova ja kekseliäs, loputtoman kiinnostunut alan uusista virtauksista ja helposti omiin töihinsä uppoutuva. Olemme molemmat herkästi innostuvia ja uteliaita kaikkea uutta kohtaan.

Elämää myös helpottaa se, että hänen työnsä tarjoaa vakaammat tulot kuin minun työni, jossa tulot jakautuvat vuodelle hyvin epäsäännöllisesti.

T. DI-miehen taiteilijavaimo

Taivaanrannan maalari on sellainen, joka haluaisi olla taiteilija, mutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Taivaanrannan maalari on sellainen, joka haluaisi olla taiteilija, mutta ei ole.

No kyllä "rahkeita" riittäisi, mutta kun hänen taidettaan ei ymmärretä=D

kyllä on taitelijoita nyt linjoilla.

vähän taitaa mammat keksiä juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Hih, mun käsitys Siban taiteilijoista onkin juuri tuollainen täsmällisyyden perikuva, t: kuvataiteilija (nousen klo 5.45)

Elän itseni kanssa. Olen myös yksinhuoltaja. Maalaan.

Arkipäivä alkaa siitä, kun herätään, lapsi yleensä ennen minua. Laitan aamupalaa ja autan lapsen kouluun.

Sen jälkeen juon vielä kupin kahvia ja virkistyn ja rentoudun tulevaan maalaushetkeen. Lähden työhuoneelle. Maalaan lounasaikaan asti. Sen jälkeen pesen siveltimet ja siivoan sotkut. Sitten menen kaupan kautta kotiin. Kaupasta ostan lounasta itselleni ja muut ruokatarpeet. Menen kotiin syömään. Levähdän hetken.

Sitten menen vaihtoehtoisesti kuntoilemaan tai toiselle työhuoneelle. Täällä teen suunnittelutyötä, päivitän somea, paperitöitä, hakemuksia tai sitten valmistan maalauspohjia. Siihen menee pari tuntia.

Yhteensä tehokasta työaikaa minulla on neljä tuntia päivässä.

Kun kello on neljä, on aika lähteä kotiin laittamaan ruokaa ja odottamaan lasta kotiin. Illalla olen lapsen kanssa ja teen kotitöitä.

Viikonloput menee lapsen ehdoilla. Jos tulee ylimääräistä aikaa, menen kuntosalille tai työhuoneelle.

Nuorempana oli kiirettä ja stressiä tekemisestä. Nyt olen oppinut rutiinin. Hyväksyn myös, että aina ei voi onnistua.

Näyttelyihin valmistaudun hyvissä ajoin, niin ei tule kiirettä.

Aika rentoa on elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Elän itseni kanssa. Olen myös yksinhuoltaja. Maalaan.

Arkipäivä alkaa siitä, kun herätään, lapsi yleensä ennen minua. Laitan aamupalaa ja autan lapsen kouluun.

Sen jälkeen juon vielä kupin kahvia ja virkistyn ja rentoudun tulevaan maalaushetkeen. Lähden työhuoneelle. Maalaan lounasaikaan asti. Sen jälkeen pesen siveltimet ja siivoan sotkut. Sitten menen kaupan kautta kotiin. Kaupasta ostan lounasta itselleni ja muut ruokatarpeet. Menen kotiin syömään. Levähdän hetken.

Sitten menen vaihtoehtoisesti kuntoilemaan tai toiselle työhuoneelle. Täällä teen suunnittelutyötä, päivitän somea, paperitöitä, hakemuksia tai sitten valmistan maalauspohjia. Siihen menee pari tuntia.

Yhteensä tehokasta työaikaa minulla on neljä tuntia päivässä.

Kun kello on neljä, on aika lähteä kotiin laittamaan ruokaa ja odottamaan lasta kotiin. Illalla olen lapsen kanssa ja teen kotitöitä.

Viikonloput menee lapsen ehdoilla. Jos tulee ylimääräistä aikaa, menen kuntosalille tai työhuoneelle.

Nuorempana oli kiirettä ja stressiä tekemisestä. Nyt olen oppinut rutiinin. Hyväksyn myös, että aina ei voi onnistua.

Näyttelyihin valmistaudun hyvissä ajoin, niin ei tule kiirettä.

Aika rentoa on elämäni.

Tekstistä päätellen olen säntillinen ja työskentelen virastoaikana.

Perheettömänä saatoin hillua työhuoneella puoleenyöhön, nyt perheellisenä taiteilen päivällä. Juhlimassa käyn aika harvoin, alkoholi sotkee luomisinnon. Eli taidan olla aika kaukana boheemista taiteilijasta.

Ole varovainen Bolognassa asuvien brasilialaisten "taiteilijoiden" kanssa - Beatriz Grimaldi asuu Bolognassa ja sanoo olevansa "taiteilija". Hän ei ole taiteilija. Hän metsästää suomalaisia ​​miehiä maksamaan hänen puolestaan.

Taitelijaa kiinnostaa tasan yksi asia maailmassa: taiteilija itse. Kaikki muu elämässä on alisteista sille. Jos sellaiseen elämä kiinnostaa, antaa palaa. 

Vierailija kirjoitti:

Taivaanrannan maalari on sellainen, joka haluaisi olla taiteilija, mutta ei ole.

Mutta ken päättäisikään kuka taiteilija saa olla / on.

Juokse jo kirjoitti:

Taitelijaa kiinnostaa tasan yksi asia maailmassa: taiteilija itse. Kaikki muu elämässä on alisteista sille. Jos sellaiseen elämä kiinnostaa, antaa palaa. 

Osoita minulle yksikin ihminen kuka ei enemmän tai vähemmän olisi itsekäs - kaikki ovat.

Vierailija kirjoitti:

Elän itseni kanssa. Olen myös yksinhuoltaja. Maalaan.

Arkipäivä alkaa siitä, kun herätään, lapsi yleensä ennen minua. Laitan aamupalaa ja autan lapsen kouluun.

Sen jälkeen juon vielä kupin kahvia ja virkistyn ja rentoudun tulevaan maalaushetkeen. Lähden työhuoneelle. Maalaan lounasaikaan asti. Sen jälkeen pesen siveltimet ja siivoan sotkut. Sitten menen kaupan kautta kotiin. Kaupasta ostan lounasta itselleni ja muut ruokatarpeet. Menen kotiin syömään. Levähdän hetken.

Sitten menen vaihtoehtoisesti kuntoilemaan tai toiselle työhuoneelle. Täällä teen suunnittelutyötä, päivitän somea, paperitöitä, hakemuksia tai sitten valmistan maalauspohjia. Siihen menee pari tuntia.

Yhteensä tehokasta työaikaa minulla on neljä tuntia päivässä.

Kun kello on neljä, on aika lähteä kotiin laittamaan ruokaa ja odottamaan lasta kotiin. Illalla olen lapsen kanssa ja teen kotitöitä.

Viikonloput menee lapsen ehdoilla. Jos tulee ylimääräistä aikaa, menen kuntosalille tai työhuoneelle.

Nuorempana oli kiirettä ja stressiä tekemisestä. Nyt olen oppinut rutiinin. Hyväksyn myös, että aina ei voi onnistua.

Näyttelyihin valmistaudun hyvissä ajoin, niin ei tule kiirettä.

Aika rentoa on elämäni.

Montako maalausta saat valmiiksi vuodessa, jos maalaat keskimäärin vain pari tuntia päivässä?

Olen nelikymppinen taiteilija. Kärsin masennuksesta, ahdistuksesta, pelkotiloista, insomniasta ja todennäköisesti diagnosoimattomasta autismista. Nukun silloin kun nukuttaa, koska muulloin ei pysty. En pidä ihmisten seurasta, enkä ole koskaan oikein ymmärtänyt miten ihmisten kanssa tulisi kommunikoida. Olen erittäin aisti- ja stressiherkkä, ja häiriinnyn pienestäkin metelistä enkä voi sietää konflikteja. Harrastan kotikuntosalilla käyntiä ja luonnossa kävelyä ja lenkkeilyä. Laitan yleensä hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta on päiviä jolloin elän näkkärillä. Koti on yleensä sotkuinen ja tiskit tiskaamatta. Koko asunto on ateljee. Roskia on vaikea viedä ulos koska pelkään naapureita. Teen töitä ympäri vuorokauden, taukoja pitäen, sitten on kausia etten saa mitään aikaiseksi. Saatan kiinnostua yllättäen oudoista aiheista tai yksityiskohdista, joista etsin tietoa lähes pakkomielteisesti päivien tai viikkojenkin ajan. Olin nuorempana dramaattinen ja aggressiivinenkin, nykyään hyvinkin rauhallinen ja hyväntahtoinen. Olen kokeillut yhteiseloa partnerin kanssa kahdesti. Heillä ei ollut ongelmia elämäntapojeni suhteen. En ole koskaan kokenut ammatinvalinnallani olevan yhteyttä ongelmiini.