Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Se onkin sitten hauska tilanne kun kumppanin kanssa ei ole seksiä, kumppania ällöttää seisokit ja läheisyys, kumppani kyttää ja järkyttyy siitä jos toinen on katsonut pornoa. Ei siinä tilanteessa ole enää muuta yhteistä kuin asuntolaina tai vuokranmaksu.

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena minäkin haluaisin tietää miksi haluttoman oikeus olla suostumatta seksiin on suurempi, kuin halukkaan oikeus saada seksiä parisuhteessa. Jätän siis tämän ulkopuolelle lassukat ja sinkut.. Miksi haluton osapuoli saa yksinvaltiaana päättää sen toisenkin puolesta? Toki halukas osapuoli ihan vapaaehtoisesti pysyy siinä suhteessa, aina voi lähteä, mutta kuten moni tietää, lähteminen ei aina ole niin helppoa lasten yms. asioiden takia.

Lähtemistä vaikeuttaa vielä usko, toivo ja rakkaus. Pahinta ehkä toivo. Sitä vuodesta toiseen toivoo että puolison kylmän torjuvan panssarin takana sykkii vielä lämmin sydän. Rakkaudesta pystyn toisen jättämään jos näen että seurassani kärsitään täyttä ymmärrystä vailla, en silloin roiku itsekkäästi toisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen haluaa parisuhteen? Moni juuri siksi, että saa jakaa arjen, saa seksiä, saa hellyyttä ja läheisyyttä ja saa tukea vaikeina hetkinä. Jos osa noista tippuu pidemmäksi aikaa pois (seksi ja läheisyys), niin helposti kokee, että parisuhde ei enää anna sitä mitä siltä kaipaan. Suhde alkaa tuntumaan huonolta ja ei-toimivalta. Ihan samoin kuin jos joku (ilman järkevää syytä esim vakava sairaus) jättää pitkäksi aikaa osallistumatta mihinkään yhteisen arjen asioihin. 

Seksi=\=läheisyys. Miksi läheisyyden pitäisi kadota vaikkei suhteessa hetkeen olisi seksiä? Pitsi tietty jos sen läheisyyden tarkoitus on aina johtaa seksiin...

Kyllä se halukkuus läheisyyteen kaikkoaa kun toinen ei halua rakastella, mitä järkeä on olla lähellä ihmistä joka ei rakasta? Pahimmassa tapauksessa läheisyys vaan lisää mielitekoa ja turhautumista. Jos seksiä on, niin läheisyyttäkin on.

Mun mielestä on vähän pitkälle viety ajatus että rakkaus = seksi, ja ilman seksiä ei ole rakkautta. On monia vanhoja pariskuntia joissa ei enää ole iän tuomana kykyä seksiin, mutta rakkautta löytyy silti paljonkin. Parisuhde on seksin lisäksi kumppanuutta, elämän jakamista. Toki seksi kuuluu yleensä parisuhteeseen, mutta ei voi yleistää että ilman seksiä ei ole rakkautta.

Seksitön rakkaus = hyvä ystävyys vankalla kiintymyksellä

Selittäkääpäs alapeukuttajat, mitä eroa itse näette syvää kiintymystä omaavassa ystävyydessä ja seksittömässä rakkaudessa?

Eikö parisuhteen pitäisi perustua ystävyydelle? Juuri siksi, että ystävät ovat toistensa tukena vaikeinakin aikoina, ja sitten kun iän myötä seksi ei enää onnistu, ystävyys kantaa. En minä ainakaan uskalla lähteä halveksimaan kenenkään vanhuksen parisuhdetta "pelkäksi ystävyydeksi" vain sen takia, ettei seksi enää onnistu. Mielestäni elämänkumppanuus on jotain aivan muuta kuin pelkkä seksi.

On vähän eri asia miettiä 70+ ikäisten seksuaalisuutta tai seksittömiä liittoja kuin 25v, 37v, 46v tai vaikka 53v ikäisten parisuhteessa elävien kohdalla! Eipä silti, mun isällä oli ihana parisuhde 74v - kuolemaansa saakka 78v:nä - ja se suhde oli hyvin fyysinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen haluaa parisuhteen? Moni juuri siksi, että saa jakaa arjen, saa seksiä, saa hellyyttä ja läheisyyttä ja saa tukea vaikeina hetkinä. Jos osa noista tippuu pidemmäksi aikaa pois (seksi ja läheisyys), niin helposti kokee, että parisuhde ei enää anna sitä mitä siltä kaipaan. Suhde alkaa tuntumaan huonolta ja ei-toimivalta. Ihan samoin kuin jos joku (ilman järkevää syytä esim vakava sairaus) jättää pitkäksi aikaa osallistumatta mihinkään yhteisen arjen asioihin. 

Seksi=\=läheisyys. Miksi läheisyyden pitäisi kadota vaikkei suhteessa hetkeen olisi seksiä? Pitsi tietty jos sen läheisyyden tarkoitus on aina johtaa seksiin...

Kyllä se halukkuus läheisyyteen kaikkoaa kun toinen ei halua rakastella, mitä järkeä on olla lähellä ihmistä joka ei rakasta? Pahimmassa tapauksessa läheisyys vaan lisää mielitekoa ja turhautumista. Jos seksiä on, niin läheisyyttäkin on.

Mun mielestä on vähän pitkälle viety ajatus että rakkaus = seksi, ja ilman seksiä ei ole rakkautta. On monia vanhoja pariskuntia joissa ei enää ole iän tuomana kykyä seksiin, mutta rakkautta löytyy silti paljonkin. Parisuhde on seksin lisäksi kumppanuutta, elämän jakamista. Toki seksi kuuluu yleensä parisuhteeseen, mutta ei voi yleistää että ilman seksiä ei ole rakkautta.

Seksitön rakkaus = hyvä ystävyys vankalla kiintymyksellä

Selittäkääpäs alapeukuttajat, mitä eroa itse näette syvää kiintymystä omaavassa ystävyydessä ja seksittömässä rakkaudessa?

Eikö parisuhteen pitäisi perustua ystävyydelle? Juuri siksi, että ystävät ovat toistensa tukena vaikeinakin aikoina, ja sitten kun iän myötä seksi ei enää onnistu, ystävyys kantaa. En minä ainakaan uskalla lähteä halveksimaan kenenkään vanhuksen parisuhdetta "pelkäksi ystävyydeksi" vain sen takia, ettei seksi enää onnistu. Mielestäni elämänkumppanuus on jotain aivan muuta kuin pelkkä seksi.

On vähän eri asia miettiä 70+ ikäisten seksuaalisuutta tai seksittömiä liittoja kuin 25v, 37v, 46v tai vaikka 53v ikäisten parisuhteessa elävien kohdalla! Eipä silti, mun isällä oli ihana parisuhde 74v - kuolemaansa saakka 78v:nä - ja se suhde oli hyvin fyysinen!

Toki se on eri asia miettiä vanhojen ihmisten parisuhteita, mutta tuolla joku jo ilmoitti että rakkautta ei ole ilman seksiä. Mielestäni asia oli turhan jyrkästi ilmaistu, ja halusin tuoda toisenlaista näkökulmaa asiaan. Mielestäni toki normaaliin parisuhteeseen jossa asiat on kunnossa seksi kuuluu, niin kauan kuin kykyä siihen riittää.

No seksiä joko on tai ei ole. Ja kun kenelläkään ei ole velvollisuutta harrastaa seksiä, sitä seksiä käytännössä tuppaa olemaan sen vähemmän haluavan tahtiin. Ei ole kyse siitä kenellä on suurempi oikeus, haluta tai olla haluamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on erittäin rankka elämänvaihe, on vakavia sairauksia lähipiirissä jne. aivan hillitöntä stressiä. Ja itse olen ahdistunut kaikista tilanteista, joihin en edes itse voi vaikuttaa. Miehestä en edes saa henkistä tukea, kun hän ei jaksa vatvoa mitään asioita, koen olevani yksin kaiken kuorman alla. Sitten kuitenkin pitäis olla heti valmiina seksiin illalla, kun lapset ovat viimein nukahtaneet. Jos en jaksa, olen kipeä, ahdistunut, stressissä, alkaa mieletön mykkäkoulu, tavaroiden paiskiminen yms. Seksi on vain sitä panemista, ei muuta, kun mies on saanut, se oli siinä.  Kaiken tämän kriisin keskellä on normaalit kosketukset ja pussaukset jääneet arjessa pois. Ja sit jos antaa pusun ja huomioi jotenkin, niin sit heti pitäis olla valmiina tai muuten herra suuttuu. Ja sitten on todella vittumainen viikkotolkulla ja kiukuttelee jopa lapsille.

Tässäpä varmaan loistava esimerkki siitä, miksi stressin, hormonien tms. aiheuttama väliaikainen haluttomuus muuttuu pysyväksi tilaksi. Kuka tuolla tavalla käyttäytyvän miehen kanssa seksiä haluaisi? Harmi ettei miehellä ole osaamista käsitellä tunteitaan rakentavammin, vaan on jäänyt täysin lapsen tasolle.

Ja sinä uskot että tuo tarina on objektiivinen totuus tilanteesta? Minä en pätkän vertaa. Olen niin paljon seurannut eri pariskuntien erimielisyyksiä että en enää ikinä usko yhtäkään yksipuolista kertomusta mistään. Sopivasti joko tahallaan tai muuten vaan unohdetaan ne asiat, jotka ei omasta näkökulmasta ole merkityksellisiä. Miehen näkemys olisi varmasti kovin erilainen.

Tuo esimerkkihän oli niistä selkeimmistä ääritapauksista, et miten suurinpiirtein kaikki asiat menee pieleen. Tuskin on lähelläkään niitä keskimääräisesti esillä tulevia ongelmia, jotka aiheuttavat seksin vähyyttä parisuhteessa.

Seksi ei ole merkityksellistä parisuhteessa haluttoman mielestä. Ilmankin voi elää. Seksi ei määrittele yhtään mitään. Paitsi kun on kyse pettämisestä, jolloin haluton suhtautuukin seksiin eri tavalla! Tässä on ristiriita. Nyt se pelkkä seksi voikin olla parisuhteen tuhoava asia. Eli seksistä tuleekin nyt kun toinen saa sitä muualta, jotain merkityksellistä ja intiimiä mitä se ei ole siinä omassa parisuhteessa ollut pitkään aikaan. Tätä ajattelua en ymmärrä, vaikka missään nimessä en pettämistä hyväksykään. Jos seksillä ei ole väliä, mitä se haittaa että toinen saa sitä muualta?

Vierailija kirjoitti:

No seksiä joko on tai ei ole. Ja kun kenelläkään ei ole velvollisuutta harrastaa seksiä, sitä seksiä käytännössä tuppaa olemaan sen vähemmän haluavan tahtiin. Ei ole kyse siitä kenellä on suurempi oikeus, haluta tai olla haluamatta.

Mä penään oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta tietää syyn loputtomaan haluttomuuteen, en oikeutta saada paneskella kun mieleen juolahtaa. Kun vastaus on: emmää tiiä, ei vaan kiinnosta, tulee olo kuin en merkitsisi toiselle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena minäkin haluaisin tietää miksi haluttoman oikeus olla suostumatta seksiin on suurempi, kuin halukkaan oikeus saada seksiä parisuhteessa. Jätän siis tämän ulkopuolelle lassukat ja sinkut.. Miksi haluton osapuoli saa yksinvaltiaana päättää sen toisenkin puolesta? Toki halukas osapuoli ihan vapaaehtoisesti pysyy siinä suhteessa, aina voi lähteä, mutta kuten moni tietää, lähteminen ei aina ole niin helppoa lasten yms. asioiden takia.

Jokaisella on oikeus omaan kehoonsa. Mitään oikeutta seksiin ei ole, ei parisuhteessa eikä sen ulkopuolella. Muutenhan meillä olisi raiskauskin sallittu, koska oikeus seksiin. Seksi ei kuitenkaan ole mikään perusoikeus. Halukkaampi osapuoli voi masturboida. Siihen hänellä on oikeus, ei toisen kehoon.

Kumpikin osapuoli on nimenomaan yksinvaltias oman kehonsa suhteen. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Kukaan ei ole velvollinen seksiin.

Kukaan ei myöskään ole velvollinen jäämään epätyydyttävään parisuhteeseen. Minusta on täysin asiatonta syyllistää halutonta osapuolta siksi, että lähteminen parisuhteesta on sille toiselle vaikeaa. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos asioita ei voida tyydyttävästi ratkaista puhumalla, terapialla tai käytännön järjestelyillä (esim. avoin suhde), niin sitten vaihtoehtoina on erota tai kärsiä hiljaa. Niistä voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta näkee hyvin sen, miksi parisuhteet kaatuvat. Naiset ovat parinvalinnassa paljon nirsompia ja etsivät itselleen täydellistä kumppania kun monet miehet taas etsivät vain jotakuta, jolta saa pillua silloin tällöin. Koko parisuhde ymmäretään ihan eri tavalla.

Nii'in itsekin miettinyt onko minäkuvan lisäksi koko parisuhde käsitteenä itseltäni täysin hukassa. Kävimme kerran pariterapiassa missä puolisoni sai kertoa kaikki huolensa ja odotuksensa parisuhteesta. Itse pysyttelin omien halujeni puolesta hiljaa ja vastasin vain kysyttäessä etten vahingossakaan tukahduttaisi puolisoni puheita tai loukkaisi puhumalla päälle.

Lopputuloksena terapeutti ehdotti puolisolleni koiraa kumppaniksi kun kuuli puolisoni odotukset parisuhteesta. Ymmärsin ettei toiveeni läheisyydestä voi olla kohtuuttomia. Koiraa parempi kuitenkin olen, koira ei tee kotitöitä eikä hoida lapsia, joten iloitaan nyt sitten vaikka siitä että olen sentään oikeutettu imuroimaan yhteistä lattiaa. Muuhun en kelpaa.

Ja näitä haluttomuuskeskusteluja lukeneena voi vain todeta ettei mikään vaihtamalla parane. Kaikki tuntuu olevan haluttomia ja parisuhde on vain yhteisen asuntolainan lyhentämistä.

Kerro vähän että mitä huolia ja odotuksia hänellä oli?

Saa seuraa silloin kun seuraa kaipaa, saa omaa aikaa kun haluaa, saa tulla ja mennä vapaasti ja läheisyys on saman katon alla olemista, mutta ei alkeellisintakaan kosketusta.

Huolia ei ollut kun kaikki on näin tosi hyvin ja elää kuulema elämänsä parasta aikaa.

Kiitos vastauksesta. Uskon kuitenkin että "ei vaihtamalla parane" on virheellinen arvio tapauksessasi. Toki helposti jää yksinkin. Minulle sopii yksinolo paremmin kuin suhde jossa tunnen ettei minua arvosteta, mutta monelle kokemus on toisenlainen.

Ymmärsin ettei seksi ole pääasiassa sitten kun työttömyyteni loppui. Ei paljon raskaan päivän jälkeen pyöri seksi mielessä kun on muitakin asioita hoidettavana. On ruvennut riittämään toisen huomiointi eri tavalla - mielummin tulen kotiin jossa on tiskattu ja kokattu, kuin muna pystyssä odottavan miehen luokse. :D Viikonloppuna voi sitten pitää kivaa jos siltä tuntuu.

Ap, minullakin on kokemus seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joten ymmärrän ajatuksenjuoksuasi. Minulla on kuitenkin myös kokemus puolison pitkäaikaisesta haluttomuudesta. Itse asiassa, molemmissa tilanteissa olen tuntenut yllättävän samanlaisia tunteita. Arvottomuuden tunnetta, häpeää, likaisuutta, sitä ettei itsemääräämisoikeuttani kunnioiteta, yksinäisyyttä, sitä että minussa on jotain väärää, sitä ettei tarpeillani ole väliä. Se että näitä tunteita kokee oman rakkaimman henkilön toimien takia, osuu todella syvälle henkilön minäkuvaan ja itsetuntoon.

Myötätuntoni on näissä tilanteissa molempien puolella, sekä sen haluttoman että haluavan. Molempien osapuolien pitäisi pyrkiä aktiivisesti kompromissiin, muuten luvassa ei ole muuta kuin katkeruutta ja rikkinäisiä ihmisiä. Jos tarpeet eivät pidemmän päälle kohtaa, on osattava tehdä myös ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Niin tai tuleeko kumppanista ylipäätään toisen omaisuutta? Minusta on jotenkin irvokasta, että juuri nämä samat ihmiset jotka kyselevät tässä asiayhteydessä, että omistaako se vonkaaja kehoni, muuttuukin siinä samassa erittäin omistushaluiseksi, kun paljastuu, että kumppani on käynyt purkamassa paineensa muualla, kun ei kotona ole lohjennut. Kai se oman kehon omistusoikeus koskee myös sitä kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Ap, minullakin on kokemus seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joten ymmärrän ajatuksenjuoksuasi. Minulla on kuitenkin myös kokemus puolison pitkäaikaisesta haluttomuudesta. Itse asiassa, molemmissa tilanteissa olen tuntenut yllättävän samanlaisia tunteita. Arvottomuuden tunnetta, häpeää, likaisuutta, sitä ettei itsemääräämisoikeuttani kunnioiteta, yksinäisyyttä, sitä että minussa on jotain väärää, sitä ettei tarpeillani ole väliä. Se että näitä tunteita kokee oman rakkaimman henkilön toimien takia, osuu todella syvälle henkilön minäkuvaan ja itsetuntoon.

Myötätuntoni on näissä tilanteissa molempien puolella, sekä sen haluttoman että haluavan. Molempien osapuolien pitäisi pyrkiä aktiivisesti kompromissiin, muuten luvassa ei ole muuta kuin katkeruutta ja rikkinäisiä ihmisiä. Jos tarpeet eivät pidemmän päälle kohtaa, on osattava tehdä myös ratkaisuja.

Viisauden sanoja

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan ihmisen oikeudesta seksiin. Ei, kenellekään ei ole oikeutta seksiin, olipa yksin tai parisuhteessa. Sen sijaan jokaisella on oikeus omaan seksuaalisuuteen ja siitä itse huolehtimiseen. Seksuaalisuus on ihmisen perustarve, seksi ei. Kukaan toinen ei ole vastuussa seksuaalisuudestasi. Sehän olisi sama asia, kuin aikuinen väittäisi jonkun toisen olevan vastuussa siitä, että saa ruokaa syödäkseen tai käytyä suihkussa säännöllisesti.

Olen samaa mieltä, että jokaiselle on oikeus omaan seksuaalisuuteensa, myös parisuhteessa ja avioliitossa, mikä tarkoittaa sitä, että seksiin myöskään voi pakottaa. Toisaalta, avioliitossa sitoudutaan elättämään aviopuolisoa. Avioliittoon kuuluu kumppanin elatusvelvoite. Mielestäni avioliitossa luvataan henkisellä tasolla myös tyydyttää kumppanin eroottisia ja seksuaalisia tarpeita, omia rajoja kunnioittaen.

En voi käsittää, miten kukaan järkevä ihminen haluaa kieltää kumppaniltaan seksin harrastamisen, jos itseä ei seksi kiinnosta? Jos ei ole seksuaalista halua, niin miksi siitä pitäisi sitten loukkaantua, että toinen sitä jossakin harrastaa?

Eikö se ole vähän outoa? Miksi edes sitten olla parisuhteessa jos ei halua seksiä kumppaninsa kanssa?

Kaveri voi olla muutenkin, parisuhteeseen kuuluu seksi ja intiimi läheisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.

Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.

Jos on traumoja, mistä siis en ole lainkaan tietoinen saatika itse ollut aiheuttamassa, niin niihin auttaisi traumaterapia. Olenkin ehdottanut haluttomalle terapiaa, mutta sehän ei tietenkään kelpaa. Itse olen kyllä hakenut ja saanut keskusteluapua itselleni muiden muassa juuri parisuhdeongelmiin, enkä näe siinä mitään hävettävää. Fyysisestä terveydestä (puolison) en osaa sanoa, kun lääkärillekään ei tietenkään sitten voida mennä, sitäkin olen ehdottanut. En ota kantaa omaan terveyteen ja helpolla pääsemiseen, riippuu näkökulmasta. Narsistiksi syytteleminen on kuitenkin aika paksua. Ei, minua ei tarvitse haluta koko ajan, mutta käyhän se kieltämättä itsetunnon päälle, kun kertojen välit olivat kuukausia silloinkin, kun seksiä vielä oli. Alan tässä jo miettimään, voitko ylipäätään tuntea ketään puolisoni kaltaista, kun ei sitä omat kaveritkaan kiinnosta.

Ja ei, en vonkaa, mutta aloitteita aikanaan tein, kun puoliso pyysi, että olisin aloitteellinen, turhaanhan minä niitä tein. Nyt on yli kaksi vuotta mennyt kokonaan ilman. Suhteellisen lyhyt aika mielestäsi? Ja ennenkuin tulet syyttelemään raivareista, mykkäkoulusta ja kiristyksestä, niin ei tarvitse, nämäkin asiat meillä tekee se haluton puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt tajuta että jos parisuhteessa ei ole seksiä, ollaan vaan kämppiksiä!

Mä en halaile, pussaile, nuku sylissä, tee ruokaa toiselle vaikka itseä väsyttää, viikkaa toisen pyykkejä, vie toisen autoa huoltoon, läpsi pyllylle nauraen, soita perään huolissani jos ei tulekaan samaan aikaan kotiin kuin yleensä tai kerro rakastavani, jos kyseessä on kämppis.

Seksi on minusta osa parisuhdetta, ja aika tärkeäkin osa, ja jos sitä ei olisi vuosiin eikä asiaa voisi korjata, harkitsisin itsekin varmasti eroa jossain vaiheessa. Mutta minusta on vähän surullista tämä, että ihmiset eivät todella näe sitä, mitä kaikkea muutakin se puoliso on kuin genitaalit. Että ilman seksiä ollaan kämppiksiä! No kaikki tyylillään, mutta en ihmettele, että haluttomuutta on, jos puoliso nähdään noin. Arvostus tuntuu olevan aika vähissä.

Jos ainoa ero kämppiksen ja tyttöystävän välillä on seksi, niin silloin et ole etsimässä tyttöystävää vaan jotain friends with benefits- tai fuckbuddy-tyylistä ratkaisua.

HUIPPUHYVÄ kommentti, kiitos :)!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies haluaa useammin kuin minä. Ollaan sovittu ettei paneskella vain toisen mieliksi, koska siitä jää sit kummallekkin paska fiilis. Mulle riittää kerta viikkoon, mies alkanut tottumaan siihen. Välillä useammin, välillä vähemmän. Kolme vuotta seurusteltu.

Eli sataprosenttisesti sinun ehdoillasi. Ei kompromissiä, ei vastaan tulemista, vaan pelkästään sinun halujen mukaisesti.

En sano miten pitäisi elää, kunhan tietää miten asiat oikeasti on, eikä elä kuvitelmissa.

Aikani paneskelin miehen mieliksi vaikkei itseäni haluttanut lainkaan, ja mies sanoi myöhemmin ettei hän siitä kyennyt nauttimaan kun näki etten ollut täysillä mukana. (Välillä saatoin innostuakin.)vSiksi päätimme ettei vain toisen mieliksi. Ja mies saa mun puolesta vaikka runkkailla jos mielensä tekee, mutta ei kuullemma pidä moisesta.

Ai hänellä on ihan sinulta lupa koskettaa omaa kehoaan, itsekseen. Oletpa antelias ja avarakatsoinen kumppani, kun sallit hänelle tämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?

Niin tai tuleeko kumppanista ylipäätään toisen omaisuutta? Minusta on jotenkin irvokasta, että juuri nämä samat ihmiset jotka kyselevät tässä asiayhteydessä, että omistaako se vonkaaja kehoni, muuttuukin siinä samassa erittäin omistushaluiseksi, kun paljastuu, että kumppani on käynyt purkamassa paineensa muualla, kun ei kotona ole lohjennut. Kai se oman kehon omistusoikeus koskee myös sitä kumppania?

Yleensähän näistä asioista sovitaan kun seurustelu aloitetaan. Että nyt ollaan siinä vaiheessa, ettei käydä panemassa muita. Jos on avoimesta suhteesta sovittu, niin sittenhän tuo muiden kanssa peuhaaminen on ihan ok. Yleensähän tilanne ei kuitenkaan ole näin.

Toisen omistaminen ei ole sama asia kuin uskollisuus parisuhteessa. Ketään ei voi omistaa - jos suhde ei tyydytä, on vapaa lähtemään tai yrittämään sopia jotain muuta järjestelyä kuten vaikka avointa suhdetta. Pettäminen on pettämistä, jos muuta ei ole erikseen sovittu. Jos täytyy käydä salaa toiselta purkamassa paineita niin voi miettiä, olisiko aika päättää suhde.