Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen haluaa parisuhteen? Moni juuri siksi, että saa jakaa arjen, saa seksiä, saa hellyyttä ja läheisyyttä ja saa tukea vaikeina hetkinä. Jos osa noista tippuu pidemmäksi aikaa pois (seksi ja läheisyys), niin helposti kokee, että parisuhde ei enää anna sitä mitä siltä kaipaan. Suhde alkaa tuntumaan huonolta ja ei-toimivalta. Ihan samoin kuin jos joku (ilman järkevää syytä esim vakava sairaus) jättää pitkäksi aikaa osallistumatta mihinkään yhteisen arjen asioihin. 

Seksi=\=läheisyys. Miksi läheisyyden pitäisi kadota vaikkei suhteessa hetkeen olisi seksiä? Pitsi tietty jos sen läheisyyden tarkoitus on aina johtaa seksiin...

Ei läheisyyden ole pakko kadota vaikkei seksiä olisikaan. Mutta usein se haluton torjuu sen läheisyydenkin, kun pelkää sen johtavan seksiin. Ja toisaalta sille halukkaalle voi olla melkein kidusta halailla ja pussailla rakastaan, jota pitkittyneessä puutteessaan himoitsee koko ajan enemmän. Vähän kun kutsuisi alkoholistin viininmaistajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Näitä haluttomuudesta syyllistäviä kommentteja lukiessa tulee olo, etten halua parisuhteeseen enää koskaan. Mieluummin olen yksin ja teen itseni onnelliseksi kuin katson, kuinka kumppani luulee oman onnensa ja seksuaalisen hyvinvointinsa olevan minun vastuullani ja minun olevan olemassa vain hänen seksuaalisuuden toteuttamista varten.

T. Teininä raiskattu

Yleistäen sanoisin, että parisuhteessa molemmat osapuolet ovat olemassa (myös) toisen seksuaalisuuden toteuttamista varten. Yhtä lailla kuin hänella on oikeus olettaa saavansa toteuttaa seksuaalisuuttaan puolisonsa kanssa, sinulla on oikeus olettaa saada toteuttaa seksuaalisuuttasi puolisosi kanssa. Jos teidän seksuaalisuudet ovat voimakkaasti toisistaan poikkeavat, kannattaa harkita onko parisuhde muutenkaan jatkamisen arvoinen. Minä olen tässä parisuhteessa miestäni varten, ja oletan hänen olevan minua varten. Parisuhteen ei pitäisi olla mikään yksisuuntainen tie, vaan kaistat vievät molempiin suuntiin. Parisuhteessa molempien tulee saada (enkä nyt tarkoita seksiä), eikä vain antaa. Jos kumppani ei halua antaa sinulle sitä, mitä sinä tarvitset, hän on väärä sinulle. Jos sinä et halua antaa kumppanillesi sitä, mitä hän tarvitsee, sinä olet väärä hänelle. Tämä siis yleisenä asenteena, en nyt tarkoita että aina pitää panna kun toinen vähän kulmiaan kohottaa, riippumatta siitä miltä itsestä tuntuu.. Tuo saaminen ja antaminen pätee kuitenkin muissakin asioissa. Saatko tukea ja rohkaisua, lohtua, tsemppausta, omaa aikaa jne jne. ja annatko niitä?

En lainkaan ymmärrä ajatusta siitä, että puoliso ei saa vaatia/pyytää/toivoa mitään toiselta, koska itsemääräämisoikeus. Parisuhteeseen mennään yleensä olettaen tiettyjä asioita; uskollisuutta, kumppanuutta, elämän ilojen ja surujen jakamista, apua... Mielestäni näitä asioita voi puolisolta vaatia, ne ovat jopa oletuksia. Samoin seksi parisuhteessa on oletus. Jos oletuksesta haluaa poiketa, tulee siitä sopia yhdessä, eikä toinen voi vain diktaattorimaisesti sanella miten meillä tästä eteenpäin eletään. Parisuhde on sopimus, eikä sopimusta lähdetä muuttamaan ilman toisen hyväksyntää.

Olen sinkkunainen ja menin pari viikkoa sitten deittipalstalle. Varatuilta miehiltä tulee valtavasti yhteydenottoja, siis satoja tämän ajan sisään (olen nelikymppinen). Ehkä yhdellä on ollut avoin suhde. Selityksiä tulvii: miten on lapset ja omakotitalo ja mökki, mutta kotona ei ole seksiä ja salasuhde on ainoa vaihtoehto. Täytyy sanoa, etten pysty lainkaan käsittämään. Jos vaimo ei kertakaikkiaan halua seksiä ja tätä on jatkunut vuosia, miksei voisi sopia, että mies saa "käydä vieraissa" luvalla? Minulle kävisi ihan hyvin tällainenkin suhde, mutta salailuun en lähde mukaan. En saa mitään kiksejä siitä, että tapaillaan salaa, eikä ikinä voi näyttäytyä julkisella paikalla. Miksi vaimojen on niin mahdotonta antaa lupaa tällaiseen? En ole mikään nuori onnenonkija, elätän itseni ja omistan asuntoni. Ei ole suunnitelmissa varastaa kenenkään puolisoa tai lapsilta isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa olla haluton (vaikka itse haluan joka päivä). Mutta jos on haluton yli pari kuukautta, niin alkaa olla ongelma. Koska minun mielestä uskollisuus on äärimmäisen tärkeää. Eli varattu ei saa hakea seksiä muualta. Mutta entä jos ei saa sitä kotonaankaan? On pakotettu siis selibaattiin. Se ei ole oikein. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta, 

Sanoisin, että saa olla haluton, mutta on parisuhteen takia velvollinen panostamaan siihen, että haluttomuus menisi ohi. Jos on haluton eikä tee mitään haluttomuudelleen pariin kuukauteen niin se tarkoittaa, ettei panosta siihen parisuhteeseensa. 

Esim synnytyksen jälkeen tuo pari kuukautta on aivan normaali ajanjakso naiselle olla haluton. Synnytyksestä toipuminen, hormoneiden jylläys, imetys ja yövalvominen vie tehokkaasti seksihalut jopa yli puoleksi vuodeksi ja tämä on aivan luonnollista.

Pari kuukautta ja hyvästä syystä, itsekin olen ollut 4 synnytyksen jälkeen selibaatissa jälkitarkastukseen saakka (siihen aikaan 8 vkoa) vaikka mieli olisikin tehnyt.

Toisessa ketjussa pidettiin itsestään selvänä että vähintään vuosi!! pitää saada olla ilman "painostusta seksiin" lasten synnyttyä. Monella vaan tuntuu venyvän siitäkin...

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Seksi kuuluu oleellisena osana parisuhteeseen. Siksi. On oletusarvo, että parisuhteessa sitä seksiä myös on. On myös itsekästä haluttomasti ryhtyä parisuhteeseen tai vaatia toista roikkumaan parisuhteessa, jossa seksiä ei ole, tai sitä on niukalti. Sitten pitää päästää toinen pois. Miksi haluton on parisuhteessa, mitä hän siitä sitten saa jos toisen ei tule vastata mihinkään toisen tarpeeseen millään tavalla? Miksi se toinen saa arvottaa seksin merkityksen molempien puolesta?

Seksittömyys ei poissulje läheisyyttä. Minäkin olen tällä hetkellä haluton, en halua yhdyntää enkä oraaliseksiä. Silti kumppanini kanssa nukumme lusikassa, pussailemme, käymme monta kertaa viikossa yhdessä suihkussa jossa halailemme toisiamme lämpimän veden alla jne.

Päivittäin kerromme toisillemme rakkaudentunnustuksen ja suudellaan aina erotessa kun toinen lähtee kotoa johonkin.

En tekisi kyseisiä asioita kämppiksen, sisaruksen tai ystävän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun exän mielestä haluttomuus ei ollu ok, sillä seksi kuului joka paikkaan. Aina olisi pitänyt olla valmis, mitään syytä kieltäytyä ei koskaan ollut.

"Ai sua väsyttää 16 h työputken jälkeen? Seksi piristää!"

"Etkö saa unta? Seksi nukuttaa!"

"Ai ukkisi kuoli? No, seksi lohduttaa!"

"Onnea työpaikasta! Juhlitaan seksillä!"

"Meinaatko lähteä lenkille? Ei sun tarvi lähteä ulos, saat liikuntaa seksistä!"

Syystäkin ex.

Mun 40v aviomies on just tällainen. Seksi ratkaisee kaiken ja siksi sitä täytyy harrastaa joka päivä. Kuulemma yksi pano vastaa 5 km lenkkiä ja kun panee kerran niin välttää yhden juoksulenkin. Mies on akateeminen.

Ja voinet arvata, että mies on jo pettänyt ja tälläkin hetkellä sillä on deitti-ilmoituksia netissä. Pettämistä perusteli sillä, että seksiä on meidän avioliitossa liian vähän ja hänestä oltiin kerrankin kiinnostuneita. Aha. Kun laitoin avioeropaperit vetämään niin ääni muuttui kellossa ja aneli anteeksiantoa. Lasten vuoksi jäin, mutta eroan kun kuopus menee lukioon.

Onko kaikki miehet tällaisia?

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkkunainen ja menin pari viikkoa sitten deittipalstalle. Varatuilta miehiltä tulee valtavasti yhteydenottoja, siis satoja tämän ajan sisään (olen nelikymppinen). Ehkä yhdellä on ollut avoin suhde. Selityksiä tulvii: miten on lapset ja omakotitalo ja mökki, mutta kotona ei ole seksiä ja salasuhde on ainoa vaihtoehto. Täytyy sanoa, etten pysty lainkaan käsittämään. Jos vaimo ei kertakaikkiaan halua seksiä ja tätä on jatkunut vuosia, miksei voisi sopia, että mies saa "käydä vieraissa" luvalla? Minulle kävisi ihan hyvin tällainenkin suhde, mutta salailuun en lähde mukaan. En saa mitään kiksejä siitä, että tapaillaan salaa, eikä ikinä voi näyttäytyä julkisella paikalla. Miksi vaimojen on niin mahdotonta antaa lupaa tällaiseen? En ole mikään nuori onnenonkija, elätän itseni ja omistan asuntoni. Ei ole suunnitelmissa varastaa kenenkään puolisoa tai lapsilta isää.

No se on just sitä vallankäyttöä: kun en saa minäkään, ni ei varmana se toinenkaan! Äärimmäisen itsekästähän se on kieltää toiselta seksiä, mutta pihtari ei tätä ikinä tajua. Aina syypää on se, joka toimii kuten aiemmin on toimittu: eli haluaa seksiä. Minä en yhtään ihmettele että haluava tuntee olonsa petetyksi ja turhautuneeksi.

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuudesta kärsivien puolisot. Todellako ajattelette, että vika on yksin haluttomassa osapuolessa? Kohteletko kumppaniasi arvostaen ja kunnioittaen, kun hänen kieltäydyttyään seksistä kitiset "eikö pliis kuitenkin voitais?"? Annatko väsyneelle/kiireiselle/stressaavalle/surevalle kumppanillesi tilaa vai vonkaatko vain omaa mielihyvääsi ajatellen?

Kyllä. Kaikki on tehty jo alusta saakka tasapuolisesti, siitä ei voi ainakaan valittaa. Eikä tosiaankaan seksin toivossa vaan koska perhe ja parisuhde on kahden kauppa. Tai pitäisi olla, nyt on vain antavana osapuolena ja kotiorjana. On passattu, paapottu, annettu tilaa, pidetty itsestä huolta, annettu aikaa tehdä uraa, annettu olla rauhassa synnytysten jälkeen, yövalvomisten jälkeen, ruuhkavuosien aikana ja vieläkin vaikka nuorempi on jo teini, koskaan ei olla vongattu eikä kerjätty vaan yritetty rakastamalla saada toinen nauttimaan mutta ei. Toki jos joskus saa vaimon ihan vaan nukkumaan lusikassa tulee stondis ja taas on vaimo yökkimässä! Minkä mies fysiikalleen voi kun ikävöi läheisyyttä?  Koskakohan olisi sen parisuhteen vuoro?

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyys ei poissulje läheisyyttä. Minäkin olen tällä hetkellä haluton, en halua yhdyntää enkä oraaliseksiä. Silti kumppanini kanssa nukumme lusikassa, pussailemme, käymme monta kertaa viikossa yhdessä suihkussa jossa halailemme toisiamme lämpimän veden alla jne.

Päivittäin kerromme toisillemme rakkaudentunnustuksen ja suudellaan aina erotessa kun toinen lähtee kotoa johonkin.

En tekisi kyseisiä asioita kämppiksen, sisaruksen tai ystävän kanssa.

Eli sä saat mitä haluat ni kaikki on hyvin. Mitä luulet et tuollainen tekee seksiä haluavalle?! Lusikassa nukkuminen? Ei elämä. Ette te tosiaan toisen asemaan asetu pätkääkään.

Saa minusta kieltäytyä ja pitääkin, jossei tee mieli. Mutta jos ei pitkiin aikoihin seksi huvita, on tällöin minusta kohtuutonta vaatia kumppanilta uskollisuutta, jos kumppanin kuitenkin tekee mieli seksiä. Itse ainakin, jossen esim. pariin viikkoon saa mieheltä munaa niin alkaa tehdä mieli panna suurinpiirtein jokaista vastaantulijaa, eikä se pettäminen ole enää kaukana.

Eli ihan ok kieltäytyä, jos on sillä hetkellä paha olo tai ei tee mieli, mutta jos pitkään pihtaa niin sitten pitää hyväksyä, että jossei kotoa saa, haetaan kodin ulkopuolella.

Jos minun ei tekisi viikkokausiin mieli seksiä mieheni kanssa alkaisin vakavasti pohtia, miksi ylipäätään haluan olla parisuhteessa tämän kanssa. Mielestäni rakkaussuhteen ja ystävyyssuhteen oleellisin ero on seksi.

Meillä on erittäin rankka elämänvaihe, on vakavia sairauksia lähipiirissä jne. aivan hillitöntä stressiä. Ja itse olen ahdistunut kaikista tilanteista, joihin en edes itse voi vaikuttaa. Miehestä en edes saa henkistä tukea, kun hän ei jaksa vatvoa mitään asioita, koen olevani yksin kaiken kuorman alla. Sitten kuitenkin pitäis olla heti valmiina seksiin illalla, kun lapset ovat viimein nukahtaneet. Jos en jaksa, olen kipeä, ahdistunut, stressissä, alkaa mieletön mykkäkoulu, tavaroiden paiskiminen yms. Seksi on vain sitä panemista, ei muuta, kun mies on saanut, se oli siinä.  Kaiken tämän kriisin keskellä on normaalit kosketukset ja pussaukset jääneet arjessa pois. Ja sit jos antaa pusun ja huomioi jotenkin, niin sit heti pitäis olla valmiina tai muuten herra suuttuu. Ja sitten on todella vittumainen viikkotolkulla ja kiukuttelee jopa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuudesta kärsivien puolisot. Todellako ajattelette, että vika on yksin haluttomassa osapuolessa? Kohteletko kumppaniasi arvostaen ja kunnioittaen, kun hänen kieltäydyttyään seksistä kitiset "eikö pliis kuitenkin voitais?"? Annatko väsyneelle/kiireiselle/stressaavalle/surevalle kumppanillesi tilaa vai vonkaatko vain omaa mielihyvääsi ajatellen?

Kyllä. Kaikki on tehty jo alusta saakka tasapuolisesti, siitä ei voi ainakaan valittaa. Eikä tosiaankaan seksin toivossa vaan koska perhe ja parisuhde on kahden kauppa. Tai pitäisi olla, nyt on vain antavana osapuolena ja kotiorjana. On passattu, paapottu, annettu tilaa, pidetty itsestä huolta, annettu aikaa tehdä uraa, annettu olla rauhassa synnytysten jälkeen, yövalvomisten jälkeen, ruuhkavuosien aikana ja vieläkin vaikka nuorempi on jo teini, koskaan ei olla vongattu eikä kerjätty vaan yritetty rakastamalla saada toinen nauttimaan mutta ei. Toki jos joskus saa vaimon ihan vaan nukkumaan lusikassa tulee stondis ja taas on vaimo yökkimässä! Minkä mies fysiikalleen voi kun ikävöi läheisyyttä?  Koskakohan olisi sen parisuhteen vuoro?

Just näin! T.110-viestin kirjoittaja, nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen haluaa parisuhteen? Moni juuri siksi, että saa jakaa arjen, saa seksiä, saa hellyyttä ja läheisyyttä ja saa tukea vaikeina hetkinä. Jos osa noista tippuu pidemmäksi aikaa pois (seksi ja läheisyys), niin helposti kokee, että parisuhde ei enää anna sitä mitä siltä kaipaan. Suhde alkaa tuntumaan huonolta ja ei-toimivalta. Ihan samoin kuin jos joku (ilman järkevää syytä esim vakava sairaus) jättää pitkäksi aikaa osallistumatta mihinkään yhteisen arjen asioihin. 

Seksi=\=läheisyys. Miksi läheisyyden pitäisi kadota vaikkei suhteessa hetkeen olisi seksiä? Pitsi tietty jos sen läheisyyden tarkoitus on aina johtaa seksiin...

Kyllä se halukkuus läheisyyteen kaikkoaa kun toinen ei halua rakastella, mitä järkeä on olla lähellä ihmistä joka ei rakasta? Pahimmassa tapauksessa läheisyys vaan lisää mielitekoa ja turhautumista. Jos seksiä on, niin läheisyyttäkin on.

Mun mielestä on vähän pitkälle viety ajatus että rakkaus = seksi, ja ilman seksiä ei ole rakkautta. On monia vanhoja pariskuntia joissa ei enää ole iän tuomana kykyä seksiin, mutta rakkautta löytyy silti paljonkin. Parisuhde on seksin lisäksi kumppanuutta, elämän jakamista. Toki seksi kuuluu yleensä parisuhteeseen, mutta ei voi yleistää että ilman seksiä ei ole rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyys ei poissulje läheisyyttä. Minäkin olen tällä hetkellä haluton, en halua yhdyntää enkä oraaliseksiä. Silti kumppanini kanssa nukumme lusikassa, pussailemme, käymme monta kertaa viikossa yhdessä suihkussa jossa halailemme toisiamme lämpimän veden alla jne.

Päivittäin kerromme toisillemme rakkaudentunnustuksen ja suudellaan aina erotessa kun toinen lähtee kotoa johonkin.

En tekisi kyseisiä asioita kämppiksen, sisaruksen tai ystävän kanssa.

Eli sä saat mitä haluat ni kaikki on hyvin. Mitä luulet et tuollainen tekee seksiä haluavalle?! Lusikassa nukkuminen? Ei elämä. Ette te tosiaan toisen asemaan asetu pätkääkään.

Vittu sinä olet lapsellinen. Olemme kumppanini kanssa toki keskustelleet haluttomuudestani ja tästä tilanteesta. Toki hän on itse halukas seksiin, mutta vannottanut että tämänhetkinen kuvio kyllä kelpaa juuri nyt ja että ymmärtää haluttomuusjaksojen joskus kuuluvan elämään. Hän on itse sanonut, että totta kai yhdessä kestetään tämän kauden läpi, sillä olemme kumppaneita. Hän jaksaa odottaa. Tietenkään kumpikaan emme oleta että hän odottelisi ikuisuutta. Kaipaan itsekin seksiä, mutta kroppani vaan ei nyt halua toimia yhteistyössä.

Harmi, että sinä olet noin katkera jos jonkun muun parisuhteessa löytyy läheisyyttä seksittömyydestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt tajuta että jos parisuhteessa ei ole seksiä, ollaan vaan kämppiksiä!

Mä en halaile, pussaile, nuku sylissä, tee ruokaa toiselle vaikka itseä väsyttää, viikkaa toisen pyykkejä, vie toisen autoa huoltoon, läpsi pyllylle nauraen, soita perään huolissani jos ei tulekaan samaan aikaan kotiin kuin yleensä tai kerro rakastavani, jos kyseessä on kämppis.

Seksi on minusta osa parisuhdetta, ja aika tärkeäkin osa, ja jos sitä ei olisi vuosiin eikä asiaa voisi korjata, harkitsisin itsekin varmasti eroa jossain vaiheessa. Mutta minusta on vähän surullista tämä, että ihmiset eivät todella näe sitä, mitä kaikkea muutakin se puoliso on kuin genitaalit. Että ilman seksiä ollaan kämppiksiä! No kaikki tyylillään, mutta en ihmettele, että haluttomuutta on, jos puoliso nähdään noin. Arvostus tuntuu olevan aika vähissä.

Jos ainoa ero kämppiksen ja tyttöystävän välillä on seksi, niin silloin et ole etsimässä tyttöystävää vaan jotain friends with benefits- tai fuckbuddy-tyylistä ratkaisua.

Mä voisin noita paksunnettuja tehdä hyvälle ystävälle, enkä kokisi pettäväni puolisoani. Rakkauden ilmaisen sanoin "olet todella rakas ystävä". Teen tuota niin nais- kuin miespuolistenkin kavereideni kanssa, enkä koe, että sillä olisi mitään tekemistä seksin tai parisuhteen kanssa.

Pahimpina pihtauskausina kyllä koen, että minulla on mieheni kanssa joku friends without benefits -kämppissuhde. Noina hetkinä pohdin hyvin vakavasti, olisiko mun oikeesti parempi sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen haluaa parisuhteen? Moni juuri siksi, että saa jakaa arjen, saa seksiä, saa hellyyttä ja läheisyyttä ja saa tukea vaikeina hetkinä. Jos osa noista tippuu pidemmäksi aikaa pois (seksi ja läheisyys), niin helposti kokee, että parisuhde ei enää anna sitä mitä siltä kaipaan. Suhde alkaa tuntumaan huonolta ja ei-toimivalta. Ihan samoin kuin jos joku (ilman järkevää syytä esim vakava sairaus) jättää pitkäksi aikaa osallistumatta mihinkään yhteisen arjen asioihin. 

Seksi=\=läheisyys. Miksi läheisyyden pitäisi kadota vaikkei suhteessa hetkeen olisi seksiä? Pitsi tietty jos sen läheisyyden tarkoitus on aina johtaa seksiin...

Kyllä se halukkuus läheisyyteen kaikkoaa kun toinen ei halua rakastella, mitä järkeä on olla lähellä ihmistä joka ei rakasta? Pahimmassa tapauksessa läheisyys vaan lisää mielitekoa ja turhautumista. Jos seksiä on, niin läheisyyttäkin on.

Mun mielestä on vähän pitkälle viety ajatus että rakkaus = seksi, ja ilman seksiä ei ole rakkautta. On monia vanhoja pariskuntia joissa ei enää ole iän tuomana kykyä seksiin, mutta rakkautta löytyy silti paljonkin. Parisuhde on seksin lisäksi kumppanuutta, elämän jakamista. Toki seksi kuuluu yleensä parisuhteeseen, mutta ei voi yleistää että ilman seksiä ei ole rakkautta.

Seksitön rakkaus = hyvä ystävyys vankalla kiintymyksellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyys ei poissulje läheisyyttä. Minäkin olen tällä hetkellä haluton, en halua yhdyntää enkä oraaliseksiä. Silti kumppanini kanssa nukumme lusikassa, pussailemme, käymme monta kertaa viikossa yhdessä suihkussa jossa halailemme toisiamme lämpimän veden alla jne.

Päivittäin kerromme toisillemme rakkaudentunnustuksen ja suudellaan aina erotessa kun toinen lähtee kotoa johonkin.

En tekisi kyseisiä asioita kämppiksen, sisaruksen tai ystävän kanssa.

Eli sä saat mitä haluat ni kaikki on hyvin. Mitä luulet et tuollainen tekee seksiä haluavalle?! Lusikassa nukkuminen? Ei elämä. Ette te tosiaan toisen asemaan asetu pätkääkään.

Vittu sinä olet lapsellinen. Olemme kumppanini kanssa toki keskustelleet haluttomuudestani ja tästä tilanteesta. Toki hän on itse halukas seksiin, mutta vannottanut että tämänhetkinen kuvio kyllä kelpaa juuri nyt ja että ymmärtää haluttomuusjaksojen joskus kuuluvan elämään. Hän on itse sanonut, että totta kai yhdessä kestetään tämän kauden läpi, sillä olemme kumppaneita. Hän jaksaa odottaa. Tietenkään kumpikaan emme oleta että hän odottelisi ikuisuutta. Kaipaan itsekin seksiä, mutta kroppani vaan ei nyt halua toimia yhteistyössä.

Harmi, että sinä olet noin katkera jos jonkun muun parisuhteessa löytyy läheisyyttä seksittömyydestä huolimatta.

Mistäs sinä tiedät yhtään mitään minun parisuhteestani? No joo, minusta suhteessa pitää olla tasapuolinen, mutta jos tuo miehellesi oikeasti riittää ni eihän siinä mitään sitten. Ongelmathan alkaa silloin kun se halaaminen ei aina riitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta näkee hyvin sen, miksi parisuhteet kaatuvat. Naiset ovat parinvalinnassa paljon nirsompia ja etsivät itselleen täydellistä kumppania kun monet miehet taas etsivät vain jotakuta, jolta saa pillua silloin tällöin. Koko parisuhde ymmäretään ihan eri tavalla.

Nii'in itsekin miettinyt onko minäkuvan lisäksi koko parisuhde käsitteenä itseltäni täysin hukassa. Kävimme kerran pariterapiassa missä puolisoni sai kertoa kaikki huolensa ja odotuksensa parisuhteesta. Itse pysyttelin omien halujeni puolesta hiljaa ja vastasin vain kysyttäessä etten vahingossakaan tukahduttaisi puolisoni puheita tai loukkaisi puhumalla päälle.

Lopputuloksena terapeutti ehdotti puolisolleni koiraa kumppaniksi kun kuuli puolisoni odotukset parisuhteesta. Ymmärsin ettei toiveeni läheisyydestä voi olla kohtuuttomia. Koiraa parempi kuitenkin olen, koira ei tee kotitöitä eikä hoida lapsia, joten iloitaan nyt sitten vaikka siitä että olen sentään oikeutettu imuroimaan yhteistä lattiaa. Muuhun en kelpaa.

Ja näitä haluttomuuskeskusteluja lukeneena voi vain todeta ettei mikään vaihtamalla parane. Kaikki tuntuu olevan haluttomia ja parisuhde on vain yhteisen asuntolainan lyhentämistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on erittäin rankka elämänvaihe, on vakavia sairauksia lähipiirissä jne. aivan hillitöntä stressiä. Ja itse olen ahdistunut kaikista tilanteista, joihin en edes itse voi vaikuttaa. Miehestä en edes saa henkistä tukea, kun hän ei jaksa vatvoa mitään asioita, koen olevani yksin kaiken kuorman alla. Sitten kuitenkin pitäis olla heti valmiina seksiin illalla, kun lapset ovat viimein nukahtaneet. Jos en jaksa, olen kipeä, ahdistunut, stressissä, alkaa mieletön mykkäkoulu, tavaroiden paiskiminen yms. Seksi on vain sitä panemista, ei muuta, kun mies on saanut, se oli siinä.  Kaiken tämän kriisin keskellä on normaalit kosketukset ja pussaukset jääneet arjessa pois. Ja sit jos antaa pusun ja huomioi jotenkin, niin sit heti pitäis olla valmiina tai muuten herra suuttuu. Ja sitten on todella vittumainen viikkotolkulla ja kiukuttelee jopa lapsille.

Tässäpä varmaan loistava esimerkki siitä, miksi stressin, hormonien tms. aiheuttama väliaikainen haluttomuus muuttuu pysyväksi tilaksi. Kuka tuolla tavalla käyttäytyvän miehen kanssa seksiä haluaisi? Harmi ettei miehellä ole osaamista käsitellä tunteitaan rakentavammin, vaan on jäänyt täysin lapsen tasolle.