Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi seksi parisuhteessa ole tärkeä asia, mut sit kun puoliso käy vieraissa, niin se nouseekin syyksi erota?

Jos puoliso käy vieraissa kertomatta siitä minulle, niin kyseessä on luottamuksen menetys. Mielestäni parisuhteen tärkein perusta on tuo luottamus eli en pystyisi jatkamaan suhdetta tuon jälkeen.

Tuollainen asia pitäisi aina sopia avoimesti puolison kanssa, jos sen kokee välttämättömäksi. Tämä voi sitten myös päättää haluaako olla avoimessa suhteessa vai ei.

Ihan samoin kuin haluavampi osapuoli saa päättää pysyykö suhteessa haluttoman kanssa vai ei. 

Eli jos mies ei olekaan imuroinut heti töistä päästyään niin kuin on luvannut, hän on menettänyt luottamuksen ja otat eron? Tämä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi seksi parisuhteessa ole tärkeä asia, mut sit kun puoliso käy vieraissa, niin se nouseekin syyksi erota?

Jos puoliso käy vieraissa kertomatta siitä minulle, niin kyseessä on luottamuksen menetys. Mielestäni parisuhteen tärkein perusta on tuo luottamus eli en pystyisi jatkamaan suhdetta tuon jälkeen.

Tuollainen asia pitäisi aina sopia avoimesti puolison kanssa, jos sen kokee välttämättömäksi. Tämä voi sitten myös päättää haluaako olla avoimessa suhteessa vai ei.

Ihan samoin kuin haluavampi osapuoli saa päättää pysyykö suhteessa haluttoman kanssa vai ei. 

Eli jos mies ei olekaan imuroinut heti töistä päästyään niin kuin on luvannut, hän on menettänyt luottamuksen ja otat eron? Tämä selvä.

Imuroimatta jättäminen ja paneskelu vieraan kanssa ovat hieman eri kaliiperin asioita. Sama kuin vertaisit haimasyöpää ja asfaltti-ihottumaa toisiinsa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi seksi parisuhteessa ole tärkeä asia, mut sit kun puoliso käy vieraissa, niin se nouseekin syyksi erota?

Jos puoliso käy vieraissa kertomatta siitä minulle, niin kyseessä on luottamuksen menetys. Mielestäni parisuhteen tärkein perusta on tuo luottamus eli en pystyisi jatkamaan suhdetta tuon jälkeen.

Tuollainen asia pitäisi aina sopia avoimesti puolison kanssa, jos sen kokee välttämättömäksi. Tämä voi sitten myös päättää haluaako olla avoimessa suhteessa vai ei.

Ihan samoin kuin haluavampi osapuoli saa päättää pysyykö suhteessa haluttoman kanssa vai ei. 

Eli jos mies ei olekaan imuroinut heti töistä päästyään niin kuin on luvannut, hän on menettänyt luottamuksen ja otat eron? Tämä selvä.

Imuroimatta jättäminen ja paneskelu vieraan kanssa ovat hieman eri kaliiperin asioita. Sama kuin vertaisit haimasyöpää ja asfaltti-ihottumaa toisiinsa..

Mutta jos se pointti on luottamuksen menettäminen ja sen takia eroaminen, ei tolla siun vertauksella ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun exän mielestä haluttomuus ei ollu ok, sillä seksi kuului joka paikkaan. Aina olisi pitänyt olla valmis, mitään syytä kieltäytyä ei koskaan ollut.

"Ai sua väsyttää 16 h työputken jälkeen? Seksi piristää!"

"Etkö saa unta? Seksi nukuttaa!"

"Ai ukkisi kuoli? No, seksi lohduttaa!"

"Onnea työpaikasta! Juhlitaan seksillä!"

"Meinaatko lähteä lenkille? Ei sun tarvi lähteä ulos, saat liikuntaa seksistä!"

Syystäkin ex.

Sullahan taisi olla minunkin ex :D Lisään vielä

"Sulla on kuumetta? Seksi parantaa , ja tuntuu siellä niin ihanan kuumalta"

". Seksiä sen kunniaksi!"

"Ai sä sait jo lapset nukkumaan? Hienoa, nyt makkariin!"

Todella syystäkin ex :D

Vielä muutama pala eksää:

"Et voi pilata juhlapäivää/loman alkua/mummon rippijuhlan vuosipäivää. Siihenhän on vaan viisi päivää aikaa ja kaikki menee muuten pilalle. Seksiä!"

"Ei se mitään vaikuta teenkö kotitöitä. Seksi ei ole mikään kauppatavara ja sun on haluttava mua siitä huolimatta että teet kaikki hommat. Seksiä!"

"Et voi olla noin tosikko, kun et vitsiä ymmärrä. Mä kourin vaan vitsillä. Vitsivitsi... mut mennäänkö nyt makkariin?"

"Hiljaisuus" jota kesti ja kesti. Ja kesti. Paras saavutus oli kolme kuukautta sen jälkeen kun tulin punasilmäkoneella työmatkalta, jonne olin lähtenyt aamulennolla klo 6 ja ei jaksanut tervetuloseksiä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Haluttomuus oikeuttaa pettämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.

Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.

Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.

Po. siis "halullisen kumppanin itsetunto on kiinni siitä, että..."

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus oikeuttaa pettämiseen.

Taidan olla liian kiltti tai sitten vain seinähullu, mutta yhdeksän vuotta olen odotellut josko puolisoa alkaisi taas seksi kiinnostamaan. En pysty pettämään, en vain pysty sitä toiselle tekemään. Se on kamala loukkaus.

Ymmärrän halukkaiden hätää jos puoliso on haluton eikä halua edes puhua aiheesta. Kuulema kaikki on tosi hyvin ja paremmaksi muuttuu mitä vähemmän ollaan missään tekemisissä.

Aloin jo miettimään omaanko jotenkin väärän minäkuvan, en näe itseäni sellaisena paskakasana miksi itseni torjuvan puolison seurassa tunnen. Ennen pidin itsestäni, olin sosiaalinen, pidin vartalostani, itsetuntoni oli hyvä. Mutta yhdeksän vuoden totaalinen torjunta laittoi miettimään asioita uusiksi. Ehkä olenkin ruma, ällöttävä kusipää mutta en vain itse sitä huomaa, eikä kukaan tohdi sitä päin naamaa sanoa. Luulen että puolisokin pyörii nurkissa enää vain säälistä. Itsetunto on jo niin maassa, että vaikka omaisin röyhkeän pettäjän luonteen, en pystyisi näin rumana edes pettämään.

Kertokaa haluttomat kumppanillenne, ettei haluttomuutenne kestä vuosia, puhukaa edes miksi olette haluttomia. Ja miksei täälläkään kukaan kerro miksi on haluton?

Täällä puhutaan ihmisen oikeudesta seksiin. Ei, kenellekään ei ole oikeutta seksiin, olipa yksin tai parisuhteessa. Sen sijaan jokaisella on oikeus omaan seksuaalisuuteen ja siitä itse huolehtimiseen. Seksuaalisuus on ihmisen perustarve, seksi ei. Kukaan toinen ei ole vastuussa seksuaalisuudestasi. Sehän olisi sama asia, kuin aikuinen väittäisi jonkun toisen olevan vastuussa siitä, että saa ruokaa syödäkseen tai käytyä suihkussa säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pihtarit tietäisitte:)

Helsinkiläinen erittäin kunnollinen ja perhettään rakastava mies jonka vaimo haluaa n kerran vuodessa pimeässä peiton alla lähärissä (ei tod suuseksiä, yök!!). Vaimo luulee että mies on erittäin tyytyväinen kämppiselämäänsä jota on jatkunut ainakin 15 vuotta eli kuopuksen syntymästä saakka. Todellisuudessa miehellä on ollut sivusuhde jo 6v.

Ei pidä luottaa siihen että mies tyytyy kämppiksen osaansa.

Miksi ihmeessä pysyt tuossa suhteessa? Lähde menemään. Vaimosikin ansaitsee parempaa ja sinä olet ilmeisesti löytänyt jo jotain parempaa.

Vielä sinniteltävä sen verran että kuopus on täysi-ikäinen. Sitten on velvollisuudet hoidettu niin lapsia kuin vaimoakin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus oikeuttaa pettämiseen.

Taidan olla liian kiltti tai sitten vain seinähullu, mutta yhdeksän vuotta olen odotellut josko puolisoa alkaisi taas seksi kiinnostamaan. En pysty pettämään, en vain pysty sitä toiselle tekemään. Se on kamala loukkaus.

Ymmärrän halukkaiden hätää jos puoliso on haluton eikä halua edes puhua aiheesta. Kuulema kaikki on tosi hyvin ja paremmaksi muuttuu mitä vähemmän ollaan missään tekemisissä.

Aloin jo miettimään omaanko jotenkin väärän minäkuvan, en näe itseäni sellaisena paskakasana miksi itseni torjuvan puolison seurassa tunnen. Ennen pidin itsestäni, olin sosiaalinen, pidin vartalostani, itsetuntoni oli hyvä. Mutta yhdeksän vuoden totaalinen torjunta laittoi miettimään asioita uusiksi. Ehkä olenkin ruma, ällöttävä kusipää mutta en vain itse sitä huomaa, eikä kukaan tohdi sitä päin naamaa sanoa. Luulen että puolisokin pyörii nurkissa enää vain säälistä. Itsetunto on jo niin maassa, että vaikka omaisin röyhkeän pettäjän luonteen, en pystyisi näin rumana edes pettämään.

Kertokaa haluttomat kumppanillenne, ettei haluttomuutenne kestä vuosia, puhukaa edes miksi olette haluttomia. Ja miksei täälläkään kukaan kerro miksi on haluton?

Monikaan ei tiedä haluttomuutensa syitä. Minulle selvisi vasta e-pillerit lopetettuani, että ne aiheuttivat haluttomuuteni. Taustalla vaikutti alkuun myös kotoa opittu kieroutunut suhtautuminen seksiin, mutta se on selvästi jäänyt ajan mittaan jo taakse, kun pillereiden loputtua en ole mokomille ajatuksille uhrannut enää sekuntiakaan. Eli ainakin viimeiset vuodet kyse on ollut puhtaasti ehkäisyn vaikutuksista, joista en tosiaan ollut tietoinen. Luulin vain olevani aseksuaali tai jollakin tavalla epäonnistunut ihminen, tai väärän ihmisen kanssa aviossa tai tai tai...

Viestissä 68 puhutaan paljon asiaa siitä, kuinka jatkuva painostaminen rikkoo suhteen. Itse olen onnekas, ja mieheni varhaisessa vaiheessa ymmärsi, että painostus tekee vain hallaa. Näin onnistuimme luomaan kompromissin jossa minä suostuin seksiin säännöllisesti, ja mies ei ruinannut. Ehkäpä tämän takia en mennyt sisältä rikki, koska en kokenut että mies olisi "kiusannut" minua asialla tai painostanut mihinkään. Spontaania seksiä meillä ei tästä syystä ollut, paitsi jos jossain mielenhäiriössä itse satuinkin haluamaan (noin 2 kertaa 10 vuoden aikana), mutta se oli pieni miinus miehellekin, kun kuitenkin seksielämä oli säännöllistä. Hän ymmärsi minua, minä ymmärsin häntä. Tämä molemminpuolinen ymmärrys ja kunnioitus oli ainakin meillä tärkeintä siinä, että suhde säilyi hyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus oikeuttaa pettämiseen.

Taidan olla liian kiltti tai sitten vain seinähullu, mutta yhdeksän vuotta olen odotellut josko puolisoa alkaisi taas seksi kiinnostamaan. En pysty pettämään, en vain pysty sitä toiselle tekemään. Se on kamala loukkaus.

Ymmärrän halukkaiden hätää jos puoliso on haluton eikä halua edes puhua aiheesta. Kuulema kaikki on tosi hyvin ja paremmaksi muuttuu mitä vähemmän ollaan missään tekemisissä.

Aloin jo miettimään omaanko jotenkin väärän minäkuvan, en näe itseäni sellaisena paskakasana miksi itseni torjuvan puolison seurassa tunnen. Ennen pidin itsestäni, olin sosiaalinen, pidin vartalostani, itsetuntoni oli hyvä. Mutta yhdeksän vuoden totaalinen torjunta laittoi miettimään asioita uusiksi. Ehkä olenkin ruma, ällöttävä kusipää mutta en vain itse sitä huomaa, eikä kukaan tohdi sitä päin naamaa sanoa. Luulen että puolisokin pyörii nurkissa enää vain säälistä. Itsetunto on jo niin maassa, että vaikka omaisin röyhkeän pettäjän luonteen, en pystyisi näin rumana edes pettämään.

Kertokaa haluttomat kumppanillenne, ettei haluttomuutenne kestä vuosia, puhukaa edes miksi olette haluttomia. Ja miksei täälläkään kukaan kerro miksi on haluton?

Jaa-a. Jos kerran on sitoutunut ja tehnyt aivan valtavasti töitä parisuhteen eteen ja sitten toinen alkaa pihtaamaan kauan, niin kyllä sitten on ihan normaalia etsiä seuraa muualta. Parasta olisi tietysti ottaa ero jos puoliso pihtaa.

Mä olin entisessä avioliitossani ns. haluton, seksiä oli parin viimeisen vuoden ajan n. 1-2 krt kuussa. Mies kyllästyi tähän, hankki sivusuhteen selkäni takana ja lopulta lähti toisen naisen matkaan.

Mietin itsekin pitkään avioliitossa ollessani, miksi olin haluton miestäni kohtaan. Tuntui, että koko kehoni oli lukossa. Eron tultua ymmärsin, etten ollut kokenut oloani parisuhteessa arvostetuksi ja kunnioitetuksi noina vuosina, kun olin haluton. Jos mies ei uskonut kieltojani ja yritti mankua seksiä siitä huolimatta (sekä mököttää, jos seksiä ei ollut viimeisen vuorokauden aikana ollut) ja satutti minua fyysisesti seksin aikana (vaikka käskin lopettaa kun minuun sattui liikaa), ei tuollaisessa suhteessa halua seksiä.

Koen, että haluttomuuteni johtui omassa tapauksessani kumppanin sopimattomuudesta minulle (enkä itsekään sopinut hänelle, kun seksiä olisi pitänyt olla joka päivä). Eron jälkeen oli hämmentävää kuinka halukkuuteni palasi, kuin kehoni olisi herännyt. Olen kuitenkin pysytellyt erossa parisuhteista eron jälkeen, sillä en halua kenenkään enää rikkovan oikeuttani omaan kehooni ja siitä päättämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan ihmisen oikeudesta seksiin. Ei, kenellekään ei ole oikeutta seksiin, olipa yksin tai parisuhteessa. Sen sijaan jokaisella on oikeus omaan seksuaalisuuteen ja siitä itse huolehtimiseen. Seksuaalisuus on ihmisen perustarve, seksi ei. Kukaan toinen ei ole vastuussa seksuaalisuudestasi. Sehän olisi sama asia, kuin aikuinen väittäisi jonkun toisen olevan vastuussa siitä, että saa ruokaa syödäkseen tai käytyä suihkussa säännöllisesti.

Kyllä - tämäkin on totta. Mutta tämän perusteella pihtarin puolisolla on oikeus omaan seksuaalisuuteen avioliiton ulkopuolella (mikäli oma käsi ei riitä tyydyttämään läheisyydentarvetta) eikä toinen saa siitä suuttua. Hänhän vain toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan eikä halua että pihtari tukahduttaa sen vaatimalla itsekkäästi ja yksipuolisesti pidättäytymistä! Tätä juuri pihtarit ei tajua!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan ihmisen oikeudesta seksiin. Ei, kenellekään ei ole oikeutta seksiin, olipa yksin tai parisuhteessa. Sen sijaan jokaisella on oikeus omaan seksuaalisuuteen ja siitä itse huolehtimiseen. Seksuaalisuus on ihmisen perustarve, seksi ei. Kukaan toinen ei ole vastuussa seksuaalisuudestasi. Sehän olisi sama asia, kuin aikuinen väittäisi jonkun toisen olevan vastuussa siitä, että saa ruokaa syödäkseen tai käytyä suihkussa säännöllisesti.

Kyllä - tämäkin on totta. Mutta tämän perusteella pihtarin puolisolla on oikeus omaan seksuaalisuuteen avioliiton ulkopuolella (mikäli oma käsi ei riitä tyydyttämään läheisyydentarvetta) eikä toinen saa siitä suuttua. Hänhän vain toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan eikä halua että pihtari tukahduttaa sen vaatimalla itsekkäästi ja yksipuolisesti pidättäytymistä! Tätä juuri pihtarit ei tajua!!

Hänellä on oikeus tuohon, mutta ei sen haluttoman selän takana! Myös sillä haluttomalla pitää olla oikeus päättää millaisessa suhteessa on. Keskustelkaa hyvät ihmiset jos tuohon päädytte. Eikä millään kiristämissävyllä " jos et anna niin lähden vieraisiin" vaan neutraalisti ja rehellisesti "en koe saavani riittävästi seksiä enkä ole onnellinen näin. Mitä voitaisiin tehdä? Auttaisiko pariterapia? Hyväksyisitkö avoimen suhteen vai lähdetäänkö eri teille?"

Saa olla haluton mutta jatkuva tarkoituksellinen seksistä kieltäytyminen ei ole terveen parisuhteen merkki. Parisude aloitetaankin sillä ajatuksella, että nyt sitten kumpikin osapuoli saa seksiä ja yhdessä eletään ja ollaan uskollisia.

Vierailija kirjoitti:

Saa olla haluton mutta jatkuva tarkoituksellinen seksistä kieltäytyminen ei ole terveen parisuhteen merkki. Parisude aloitetaankin sillä ajatuksella, että nyt sitten kumpikin osapuoli saa seksiä ja yhdessä eletään ja ollaan uskollisia.

Tämä myös on hyvin totta. Parisuhteessa on jotain pahasti pielessä jos seksiä käytetään vallan välineenä. Ja tätä voi tehdä kumpi tahansa osapuoli, halukas tai haluton, eli pelkkiä pihtareita ei voi syyttää. Mutulla heittäisin, että usein se haluttomuus voi johtua myös sen toisen osapuolen vallankäytöstä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai parisuhteessa saa olla haluton, ja pitkässä parisuhteessa on enemmän kuin todennäköistä että on kausia, kun se oma kumppani ei kiinnosta oikeastaan lainkaan. Itseäni kiinnostaa, että montako kertaa pitää vihjata, kieroilla ja suoraan pyytää ennen kuin kumppanin olisi jo pikkuhiljaa haluttomuudestaan huolimatta suostuttava seksiin - jos mä kinuan joka ilta vaikka vuoden, niin monenako iltana olisi kohtuullista odottaa saavansa? Kerran, kaksi, kymmenen? 

Jos mä haluan 365 iltana vuodessa niin eikö olisi kohtuullista että edes muutaman kerran toinen tulisi vastaan, että vaikka häntä ei kiinnosta?

Mielenkiinnosta kysyn: jos joudut kerta toisensa jälkeen kinuta ja jankata, ja muutaman kerran saat tahtosi läpi, ja "toinen tulee vastaan, vaikka häntä ei kiinnosta", niin oletko silloin tosiaan tyytyväinen? Nautitko seksistä, kun tiedät, että toinen vasten tahtoaan antautuu sinulle hampaat irvessä? Eikö silloin parempi vaihtoehto olisi vain olla ilman?

Kirjoitetaan taas kerran tästä asetelmasta. Puhun nyt miesnäkökulmasta, varmasti joillekin naisille asetelma on tuttu. Ja puhun ns. normaalimiehen näkökulmasta, en koe itseäni luonnevikaisena enkä itsekkäänä narsistina.

Tämä vallitseva oppi eli että "naisten haluttomuus on oikeus" on todella pirullinen asetelma.

Naisella on oikeus olla haluton, koska se on luonnollista, koska hormonit, väsymys, perhe, lapset ja kymmenen muuta hyvää syytä.  Jos mikään noista ei osu, niin pelkästään vaan että jos ei haluta niin ei haluta.

Eli annettuna tosiasiana parisuhteessa on, että nainen määrittelee suhteen intiimiyden ja läheisyyden tason.

Pirullisuus tulee seuraavasta. Jos mies kuitenkin rakastaa, haluaa ja himoitsee vaimoansa seksuaalisesti, niin seurauksena on suurempi haluttomuus. Miehen mielenkiinnosta seuraa suurempi haluttomuus tai pidempi haluttomuuskausi. Astetta suurempi synti on, jos yrittää ehdotella/vietellä/vongata. Lisää karenssipäiviä. Miehen vika. Miehen oma vika. Syytä itseäsi.

Suhteessa (ainakin omassa) paradoksi/pirullisuus on, että miehen pitää kuitenkin tehdä aloitteita. Jotka nainen voi sitten hylätä. Eli mies tarvitsisi jonkin kristallipallon, että milloin aloite on toivottu ja milloin ei. No, monesti tuo ei pätkääkään kiinnosta helppoa muusta oheisviestinnästä, mutta ei aina. Joskus on vihjeitä, että tee aloite, mutta tuokaan ei aina onnistu. Tulkitsee väärin tai sitten se sinänsä oikea mahdollisuus menikin jo ohi.

Sitten kun miehen tilannetaju ja itsetunto on vuosikausien torjunnoilla sekoitettu ja tuhottu, niin ...

En ole tuo aikaisempi kirjoittaja mutta vastaan.

Tuo vastaan tuleminen on tahto/taitokysymys.

Olen tuntenut erittäin suurta rakkautta ja arvostusta puolisoa kohtaan saatuani huomioivaa "haluan tehdä sinulle hyvää vaikkei niin innosta"-seksiä.

Ja kyllä, usein olen miettinyt hyperinnottoman sääliseksin jälkeen, että ahdistaako nyt enemmän vai vähemmän kuin aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt tajuta että jos parisuhteessa ei ole seksiä, ollaan vaan kämppiksiä!

Mä en halaile, pussaile, nuku sylissä, tee ruokaa toiselle vaikka itseä väsyttää, viikkaa toisen pyykkejä, vie toisen autoa huoltoon, läpsi pyllylle nauraen, soita perään huolissani jos ei tulekaan samaan aikaan kotiin kuin yleensä tai kerro rakastavani, jos kyseessä on kämppis.

Seksi on minusta osa parisuhdetta, ja aika tärkeäkin osa, ja jos sitä ei olisi vuosiin eikä asiaa voisi korjata, harkitsisin itsekin varmasti eroa jossain vaiheessa. Mutta minusta on vähän surullista tämä, että ihmiset eivät todella näe sitä, mitä kaikkea muutakin se puoliso on kuin genitaalit. Että ilman seksiä ollaan kämppiksiä! No kaikki tyylillään, mutta en ihmettele, että haluttomuutta on, jos puoliso nähdään noin. Arvostus tuntuu olevan aika vähissä.

Jos ainoa ero kämppiksen ja tyttöystävän välillä on seksi, niin silloin et ole etsimässä tyttöystävää vaan jotain friends with benefits- tai fuckbuddy-tyylistä ratkaisua.