Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

En ole itse haluton, päin vastoin olen haluavampi osapuoli, mutta kerran olen harrastanut seksiä silloin kun ei itseäni ei tehnyt mieli, koska ajattelin että uhraudutaan sitten kun mies kerran on niin kiimassa. En tee näin toista kertaa, sattui nimittäin ihan saamarin paljon, vaikka olikin liukkaria. Sattui myös pari päivää paikat sen jälkeen. Se tunne kun penis osuu kohdunkaulaan, ai hitto. Normaalisti näin ei tapahdu, kai naisenkin värkki pitenee kiihotuksen seurauksena.

Itse aiheeseen, kyllähän parisuhteessa saa olla haluton, jos kumppanille se on okei. Mä en varmaan kestäisi kyllä kovin kauaa sitä että seksiä on vähän, joten jos avoin suhde ei kävisi niin haluaisin erota. Vastentahtoinen seksi on kamalaa, tulin sen itsekin huomanneeksi, joten sitä on kohtuutonta kenenkään vaatia. Vähän kyllä oma syy silloinkin jos jää itse kärvistelemään seksittömään suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

En ole itse haluton, päin vastoin olen haluavampi osapuoli, mutta kerran olen harrastanut seksiä silloin kun ei itseäni ei tehnyt mieli, koska ajattelin että uhraudutaan sitten kun mies kerran on niin kiimassa. En tee näin toista kertaa, sattui nimittäin ihan saamarin paljon, vaikka olikin liukkaria. Sattui myös pari päivää paikat sen jälkeen. Se tunne kun penis osuu kohdunkaulaan, ai hitto. Normaalisti näin ei tapahdu, kai naisenkin värkki pitenee kiihotuksen seurauksena.

Itse aiheeseen, kyllähän parisuhteessa saa olla haluton, jos kumppanille se on okei. Mä en varmaan kestäisi kyllä kovin kauaa sitä että seksiä on vähän, joten jos avoin suhde ei kävisi niin haluaisin erota. Vastentahtoinen seksi on kamalaa, tulin sen itsekin huomanneeksi, joten sitä on kohtuutonta kenenkään vaatia. Vähän kyllä oma syy silloinkin jos jää itse kärvistelemään seksittömään suhteeseen. 

Ota pyyllyyn sitten. Tai suuhun. Jos perinteinen sattuu niin kamalasti, etkä pysty innostumaan edes vähäsen.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse haluton, päin vastoin olen haluavampi osapuoli, mutta kerran olen harrastanut seksiä silloin kun ei itseäni ei tehnyt mieli, koska ajattelin että uhraudutaan sitten kun mies kerran on niin kiimassa. En tee näin toista kertaa, sattui nimittäin ihan saamarin paljon, vaikka olikin liukkaria. Sattui myös pari päivää paikat sen jälkeen. Se tunne kun penis osuu kohdunkaulaan, ai hitto. Normaalisti näin ei tapahdu, kai naisenkin värkki pitenee kiihotuksen seurauksena.

Itse aiheeseen, kyllähän parisuhteessa saa olla haluton, jos kumppanille se on okei. Mä en varmaan kestäisi kyllä kovin kauaa sitä että seksiä on vähän, joten jos avoin suhde ei kävisi niin haluaisin erota. Vastentahtoinen seksi on kamalaa, tulin sen itsekin huomanneeksi, joten sitä on kohtuutonta kenenkään vaatia. Vähän kyllä oma syy silloinkin jos jää itse kärvistelemään seksittömään suhteeseen. 

Ei se välttämättä noin ole. Kyllä mulla ainakin paikat toimii aina samalla tavalla, mielentilasta riippumatta. Ei voi yleistää. Ihmiset on yksilöitä. Miksi ette hyvät ihmiset lopettaneet ku tajusitte että sua sattuu? Eihän tuo ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itse haluton, päin vastoin olen haluavampi osapuoli, mutta kerran olen harrastanut seksiä silloin kun ei itseäni ei tehnyt mieli, koska ajattelin että uhraudutaan sitten kun mies kerran on niin kiimassa. En tee näin toista kertaa, sattui nimittäin ihan saamarin paljon, vaikka olikin liukkaria. Sattui myös pari päivää paikat sen jälkeen. Se tunne kun penis osuu kohdunkaulaan, ai hitto. Normaalisti näin ei tapahdu, kai naisenkin värkki pitenee kiihotuksen seurauksena.

Itse aiheeseen, kyllähän parisuhteessa saa olla haluton, jos kumppanille se on okei. Mä en varmaan kestäisi kyllä kovin kauaa sitä että seksiä on vähän, joten jos avoin suhde ei kävisi niin haluaisin erota. Vastentahtoinen seksi on kamalaa, tulin sen itsekin huomanneeksi, joten sitä on kohtuutonta kenenkään vaatia. Vähän kyllä oma syy silloinkin jos jää itse kärvistelemään seksittömään suhteeseen. 

Ei se välttämättä noin ole. Kyllä mulla ainakin paikat toimii aina samalla tavalla, mielentilasta riippumatta. Ei voi yleistää. Ihmiset on yksilöitä. Miksi ette hyvät ihmiset lopettaneet ku tajusitte että sua sattuu? Eihän tuo ole normaalia.

Sama homma, mulla kyllä paikat toimii vaikka pää ei toimisikaan. Nyt kun haluttomuus on selätetty välillä ihan rassaa kun jalkoväli olisi ihan valmiina toimintaan, mutta pää on jossain aivan muualla. Tosin koska meitä on moneen junaan, ei me kaikki toimita samalla tavalla, ja koskaan ei pidä tehdä mitään mikä tekee kipeää (paitsi jos siitä tykkää).

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto siinä on että suhteessa ihmisiä tuntuu kiinnostavan vaan seksi. Siksikö sitä on alettu yhteistä elämää viettää että on vaikituinen pano varmana aina vieressä. On teillä tyhjä elämä.

Jos tosiaan pitkään aikaan (6kk ->) ei kumppania panemiset kiinnosta, niin voi olla ihan tervettä lähteä selvittämään syitä. Niin terveydellisesti kuin parisuhteessakin. Jos suhde ei kestä lyhyempää seksittömyytyä niin aika hajalla koko roska jo valmiiksi.

Jos taas kyse vaan siitä omaan napaan tuijottamisesta, siitä että toisen tarpeet on pakko hoitaa tai nyyh nyyh pitää päästä vieraisiin niin ei kannata kenekään kaulaan edes yhtä yötä pidemmäksi aikaa ripustautua. Seksi ei edelleenkään ole ihmisoikeus, sitä ei kuulu saada niin että tekeen toiselle vahinkoa, tai pelkästään säälistä. Suhteessa haluton osapuoli voi ottaa toisen huomioon, mutta sillon kyseessä tulisi olla näemmä hiton harvinainen rakkaus, ei mikään säälipano.

Mikään ei ole vähemmän seksikästä kun itsekäs, seksiä kinuava kumppani, suhteessa jossa muutenkin ongelmia ( ei muuta läheisyyttä esim) tai haluttomuuteen on muita syitä elämäntilanteen takia. Ja sit päälle vielä itkee että vieraisiin pitäisi päästä. Noh miksi sen toisen pitäisi hoitaa sitten kaikki muut suhteen sovitut asiat joita avioliitossa on miljoona lapsien hoidosto siivoamiseen, raha-asioista työelämään, jos kerran voi vaan vaatia asioita joita ei ekslusiiviseen suhteeseen kuulu. Eri asia jos alusta asti avoin suhde. Ja sitten parutaan kun jätti kun menin vieraisiin. En minäkään tämmösen vitisjän pimppiä tai munaa kovin hepolla lähtis hinkkaamaan, varsinkaan säälistä.

Silloin kun seksi on molempia tyydyttävällä tasolla, se ei olekaan suhteen tärkein asia. Mutta sitten kun toinen ei halua ja toinen ei, se nousee väkisinkin isoksi ongelmaksi, ymmärrätkö tämän? Vähän sama juttu kuin että rahasta ei tarvitse puhua silloin kun sitä riittää, mutta rahapulassa sitä on pakko miettiä jatkuvasti.

gfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuudesta kärsivien puolisot. Todellako ajattelette, että vika on yksin haluttomassa osapuolessa? Kohteletko kumppaniasi arvostaen ja kunnioittaen, kun hänen kieltäydyttyään seksistä kitiset "eikö pliis kuitenkin voitais?"? Annatko väsyneelle/kiireiselle/stressaavalle/surevalle kumppanillesi tilaa vai vonkaatko vain omaa mielihyvääsi ajatellen?

Kyllä. Kaikki on tehty jo alusta saakka tasapuolisesti, siitä ei voi ainakaan valittaa. Eikä tosiaankaan seksin toivossa vaan koska perhe ja parisuhde on kahden kauppa. Tai pitäisi olla, nyt on vain antavana osapuolena ja kotiorjana. On passattu, paapottu, annettu tilaa, pidetty itsestä huolta, annettu aikaa tehdä uraa, annettu olla rauhassa synnytysten jälkeen, yövalvomisten jälkeen, ruuhkavuosien aikana ja vieläkin vaikka nuorempi on jo teini, koskaan ei olla vongattu eikä kerjätty vaan yritetty rakastamalla saada toinen nauttimaan mutta ei. Toki jos joskus saa vaimon ihan vaan nukkumaan lusikassa tulee stondis ja taas on vaimo yökkimässä! Minkä mies fysiikalleen voi kun ikävöi läheisyyttä?  Koskakohan olisi sen parisuhteen vuoro?

Siinä vaiheessa jos minun halujani alkaisi emäntä yökkiä, saisi pakata kamppeensa saman tien. Tuossa mennään jo niin yli normaalista, hyvästä parisuhteesta että ei voi kun ihmetellä kaverin kärsivällisyyttä. mitä tuo vaimokaan enää suhteessa roikkuu, jos toinen vain yököttää? Kaikkeen te ainoan elämänne tuhlaattekin.

Vaimolle on kuitenkin ollut yli 20v tarjolla huoleton ja turvallinen (taloudellisesti ja muutenkin) elämä jossa toinen kannattelee että vaimo saa toteuttaa itseään. Eihän sellaisesta liitosta kukaan eroa, yksin joutuisi huolehtimaan kaikesta ja 45+ ikäisenä ei enää ehkä löytäisikään vastaavaa tilalle (varsinkaan jos ei läheisyys kiinnosta). Toki miehestä pitää kynsin hampain kiinni ja tarvittaessa vetoaa velvollisuuksiin jotka vihkivalassa vannottiin! Ja omalta kohdalta taas velvollisuus lapsia kohtaan pitää tiukassa otteessa vielä 3-4 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse varmaan tällainen haluton puoliso. Seksiä kerran viikossa, joskus usemmin ja joskus harvemmin. Välillä saattaa mennä kolmekin viikkoa ilman, jos on kiirettä ja huolia.

Se mikä itseäni ärsyttää tässä seksiasiassa, on juuri se VELVOLLISUUDEN TUNNE. Olen velvollinen antamaan miehelleni seksiä, koska hän haluaa yhdyntää. Todella epäkiihottavaa. Meillä on parhaimmillaan erittäin hyvää seksiä, mutta tykkään myös itsetyydytyksestä. Koska seksihaluni eivät kuitenkaan ole päivittäisiä (panettaa 1-3x viikko), tuntuu että en saisi masturboida koska silloin ei tee niin usein yhdyntää mieli. Olen oikeastaan jopa aika seksuaalinen ihminen, mutta haluan ilmaista tätä myös "omalla kivalla" ja se tuntuu usein olevan parisuhteissa väärin tehty. Mieheni ei ole näin suoraan sanonut, mutta usein saan tällaisen mielikuvan miesten puheista. Puhun siis myös ihan yleisellä tasolla asiasta.

Mielestäni itsetyydytys tuntuu tosi hyvältä ja on ihan hyvin verrattavissa seksiin. Miehet ei näin taida kuitenkaan ajatella, ja jostain syystä tämä miesten mentaliteetti asian suhteen on se "oikea tapa". Se, että haluan 3x viikossa orgasmin joista 2x on omassa rauhassa, tekeekö se minusta jotenkin huonomman kuin miehestä, joka haluaa laueta sen 3x viikossa naisen sisään?

No onhan masturbointi ongelma, jos se on pois yhteisestä seksistä. Seksissä on kuitenkin kyse myös yhteydestä toiseen ihmiseen ja hellyydestä, se on kokonaisvaltainen ja myös henkinen kokemus. Jos kumpikin vain hinkkaa itseään eri huoneissa ja sen takia jää yhteinen seksielämä sivuun, eikö se ole vähän kummallista? Vai etkö saa tyydytystä miehesi kanssa?

Muistan kun joskus 12- 13 v luin kotiin tulleita naistenlehtiä. Lääkäripalstoilla oli usein naisten kysymyksiä tyyliin mies haluaa seksiä kolme kertaa viikossa minusta kerta kuukaudessa on ihan tarpeeksi.

Juuri tästä on kyse. Jos nainen ihan oikeasti on sitä mieltä että 1 kerta kk on tarpeeksi ei pidä valittaa että mies pettää. Ja mitä seksi vaatii naiselta ? Ei yhtään mitään muuta kun haarojen levittämisen. Yksi syy parisuhteessa oloon on todellakin säännöllinen seksin saanti.

Tottakai sitten on aikoja kun on ihan normaalia ettei huvita kuten työpaineet  / läheisen kuolema mutta se on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä siihen, miksi olen haluton:

1. En saa O:ta

2. Mies ei auta yhtään kotitöissä (300m2 okt) eikä lasten hoidossa (enemmän kuin 2 lasta), olen fyysisesti todella väsynyt

3. Ei minkäänlaista muuta hellyyttä, haluaisin lähtöpusut, hyvänyönsuukot, soitot työmatkoilta Joka Päivä

4. Jatkuva mitätöinti ja alistaminen sekä henkisen tuen täydellinen puute, joka tappaa sen pienenkin halun mitä minulla voisi olla

5. Kuukautiseni ovat pyllyllään, vuodan n 2 vk kuukaudesta ja olen hypännyt asian takia 20 v lääkärissä, ei apuja mistään

Ja mies kehtaa ihmetellä, miksi irtoo vaan muutaman kerran kuussa.

Tämä on hyvä, että voit selkeästi kertoa mistä kiikastaa. Tämän listan avulla voi alkaa purkamaan ongelmia ja tehdä asialle jotain. Useimmillahan tilanne ei ole tuo, vaan haluton "nyt vaan on haluton". Selkeät syyt ovat jo iso askel ognelman korjaamiseen. Oletko miehellesi tehnyt selväksi nämä asiat? Jopa kirjoittanut paperille nämä syyt?

Monestihan seksittömyys on oire siitä, että suhteessa on muita ongelmia, kuten tässäkin tapauksessa. Pahoja ongelmia onkin, seksin puute on tuossa tilanteessa se viimeinen murhe. Tulee väkisinkin mieleen, että kannattaako noidenm ihmisten olla yhdessä , oli seksiä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle seksi on hellyyden osoitus, rakkauden teko, joka hoitaa parisuhdetta. Itse olen paljon hellempi ja haluan enemmän läheisyyttä (ilman seksiä siis) jos seksiä on lähiaikoina ollut. Vaimo tuntuu toimivan juuri päinvastoin - ensin pitää olla paljon läheisyyttä ja hellimistä ja kaikki asiat hyvin, ennen kuin seksiä voi ajatella. Lisäksi seksiin pitää ryhtyä ikään kuin varkain, niin, että hän pääsee jonkin näkymättömän kynnyksen yli. (Seksi on kuulemma kivaa ja tuntuu hyvältä, mutta ennen kuin ollaan itse asiassa, se on likaista ja luotaan työntävää, tätä ollaan koetettu avata ja paljon.)

Omien sanojensa mukaan vaimo myös saa orgasmin lähestulkoon aina. Harvoin jos koskaan pelkällä yhdynnällä, mutta olen valmis melkein mihin tahansa, mikä hänelle toimii.

Näistä syistä johtuen meillä vaimo on torjunut paljon, ja minä taas olen etsinyt vikaa itsestäni - mikä on kun en kelpaa. Olenko huono rakastaja, enkö ymmärrä mitä vaimoni kaipaa, onko vaimoni luonnollinen rytmi erilainen kuin omani, onko naisen ja miehen seksuaalisuus niin eri planeetalta, ettei se kohtaa vai olemmeko me parina vain epäyhteensopivia. Vai jättääkö hän kuitenkin kertomatta jotakin, onko minussa jokin ominaisuus, joka etoo?

Lisäksi annan hänelle läheisyyttä ja sohvahetkiä, hierontoja jne niin paljon kuin lapsiarjelta pystyn, vaikka itse en sitä tarvitse läheskään niin paljon kuin hän. Osallistun kotitöihin. Paljon. Järjestän myös vapaa-aikaa hänelle joka viikko. Hänellä on tällä hetkellä enemmän harrastuksia kuin minulla, usein olen myös viikonloppu yh.

Joskus koenkin hänen torjuntansa loukkaavana, sillä selkeästi hän ei koe minua samalla tavalla tärkeäksi, siis minun tavallani ja tule vastaan, vaan minun on sopeuduttava tuottamaan hyvä avioliitto hänelle sopivalla tavalla.

Tällä hetkellä olen jo varma, etten kelpaa kenellekään seksissä, ja tästä syystä olen tässä suhteessa ollut jo yli 10v. Toisaalta kaikki muu on hyvin ja rakastan vaimoani. Ja haluan. Ja yritän vietellä seksiin viikoittain. Toivottavasti vaimo ei siis ole tällä palstalla valittamassa äijän ärsyttävästä vonkaamisesta :/ tai jos on niin olen epäonnistunut totaalisesti.

Ja toki tiedostan, että hänellä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa, ja olemmekin sopineet (ja hän myös testannut, jotta kokisi olonsa turvalliseksi), että kieltäytyä voi myös kesken seksin tai juuri ennen sitä.

Harmi, että seksi minun kanssa tuntuu välillä siltä ikävältä pakkopullalta, koska minä olen se henkilö, jonka valitsit kulkemaan kanssasi koko elämän polun, ja minä olen se, jonka kanssa haluat vanhentua. Ei pitäisi tulla yllärinä, että parisuhteeseen kuuluu seksiäkin.

Sekava ja pitkä teksti, vähän avauduin ajatuksen virtaa kun koskettaa minuakin.

No musta on alkanut tuntua siltä, että usein se haluton on myös se, joka ei ole elämäänsä muutenkaan tyytyväinen muihinkaan elämän osa-alueisiin ja odottaa että toinen panostaa ja itse ei tarvitse tehdä mitään. Eli flegmaattisuus kuvastaa halutonta usein. Kyllä siinä pitää haluavan päättää niistä rajoista sitten, että kuinka pitkälle sitä jaksaa olla itse panostamassa kun toinen ei tee mitään.

Aivan järkyttävän tarkkanäköinen kommentti. Näinhän se meilläkin oli. Mies aktivoitui vain silloin jos oli jotain häntä kiinostavaa tekemistä. Perheen tai parisuhteen eteen ei laittanut rikkaakaan ristiin. Seksuaalinen haluttomuus oli vain kaiken haluttomuuden jäävuorenhuippu. Vein lapsia uimaan ja lintsille, yritin keksiä perheen kesken tekemistä. Järjestin joulut ja synttärit. Olin sitoutunut perheeseen ja parisuhteeseen ja molemmista kannoin vastuun. Toinen vain vältteli seuraa, torjui ja teki itsekseen mitä nyt teki (kävi esim. vieraissa).

Sen sijaan että ensi treffeillä kyselette haluttomuuden ja halukkuuden perään, kyselkää mielummin onko treffikumppani puhekykyinen vielä silloin kun arki alkaa tai elämässä tulee jokin kriisi vastaan.

Maksalaatikkovertauksen kirjoittaja ilmoittaa olevansa äärimmäisen halukas, mutta on myös sitä mieltä, ettei jättäisi miestään, elämänsä suurinta rakkautta, pelkän seksin takia -tämä kun on todellakin vain yksi osa-alue siinä hellyyden ja välittämisen ja yhdessäelämisen kirjossa, jota osoitamme toisillemme ja jonka jaamme. N26.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt jos vähän nauran näille viikko ilman seksiä tai kuukausi ilman seksiä on haluttomuutta kommenteille, mutta sanonpa vaan että älkää tehkö tavallisesta elämästä ongelmaa.

Olen halukas e-pillerinainen, pillerikin hankin siinä toivossa että halut katoaa, ei kadonneet. Mies siis torjuu kaiken läheisyyden ja valittaa miksi pitäisi halailla tai suukotella. Itse pidän halailusta ja pusuista, enkä oleta niiden johtavan mihinkään panopuuhiin, pussailen ja halailen koska haluan osoittaa miehelleni että rakastan ja välitän hänestä.

Vuosia kuitenkin meni, ettei mitään läheisyyttä ollut. Nukkumaan mennessä mies kääntyy minuun selin ja nukkuu aivan sängyn toisessa reunassa, jos kosketan olkapäätä ja toivotan hyvää yötä, hän säpsähtää ja heilauttaa olkapäätään merkiksi lopettaa koskettaminen. Kaikki siis jäi, hajurakoa metri etten edes keittiössä ohittaessa pääse häntä vaikka selästä sipaisemaan.

Joskus otin puheeksi miksei meillä ole mitään läheisyyttä ja mies vastasi ettei sellaista kaipaa pätkääkään. Sopeuduin tilanteeseen, vuodet vieri. Yhtenä päivänä mies ilmoitti löytäneensä uuden naisen jolta saa seksiä, että hänen elämänsä on ollut vuosia aivan kamalaa kanssani kun pihtaan, mutta nyt on kaikki ihanaa kun on normaali nainen. Ne tunteet mitkä tästä informaatiosta puski päähän....todella vaikeita kuvailla. Iskun henkinen voimakkuus voisi olla 200:aa kaahavan sorarekan kanssa yhteentörmääminen.

Ero oli väistämätön vaihtoehto. Oma julma väitteeni on, että haluton osapuoli on itsekkäämpi tapaus suhteessa. Pää on todella syvällä omassa perseessä jos oma haluttomuus käännetään kumppanin pihtaamiseksi. Haluton on todellakin haluton selvittämään syitä miksi on haluton koska kaikesta kurjuudesta on niin kätevää syyttää kumppania.

Tälläkin palstalla käytetään sanaa vonkaaminen yms. halukkaammasta kumppanista. Pidetään itsestäänselvyytenä että kumppani tekee lähentymisyrityksiä. Mitä nautintoa ja riemua se teille pitkäaikaishaluttomille tuo? Mitä mietteissänne tapahtuu kun toinen lopettaa lähestymästä? Mies teki päässään minusta pihtarin siinä vaiheessa. Ilahduttavaa on ollut kuitenkin lukea, että jotkut ovat omatoimisesti lähteneet selvittämään haluttomuuttaan, väittäisin tätä rakkaudeksi kumppania kohtaan. Muille haluttomille terkkuja, että menkää itseenne, mieheni ei löytänyt onnea uuden naisensa kanssa ja miksi olisi kun ongelma on hänen päänsä sisällä.

Tsemppiä sinulle. Olen samaa mieltä kanssasi.

Joku tässä ei kuitenkaan täsmää. Oliko teillä kenties sinun toimesta pitkä seksitön kausi, ehkä synnytyksen aikaan jos teillä on lapsia? Jonka jälkeen mies ei halunnut läheisyyttäkään, vai miten hän on voinut kääntää asian niin että sinä olet se pihtari? Se ainakin selittäisi asian.

Lopetin lähentely-yritykset kokonaan, torjuminen murjoi liikaa itsetuntoa. Lapsi ns. siitettiin kun jälkeenpäin mietin, luulin silloin että mies halusi minua, mutta halusi vain lisääntyä, se valkeni myöhemmin kun jälleen yritin lähestyä. Esikoinen putkahti maailmaan aikakaudella jolloin seksiä ja muutakin läheisyyttä oli, toinen lapsi "huijattiin" maailmaan jos nyt näin hullusti asiaa voi kuvailla, halusin itsekin lisää lapsia, joten mikään järkytys se ei minulle ollut että seksin jälkeen voi tulla lapsia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?

Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.

Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.

Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.

Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla  painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.

Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).

Viikon tai parin tauko nyt on niin vähän, ettei sitä oikein voi edes laskea haluttomuudeksi. Mieskumppanisi ovat väärässä. Sinulla on mietittynäkin, mitä tekisit, jos olisit vuosia haluton. Mutta kroonisesti haluttomilla ei ole, juuri heidän vastauksiaan kaipaisin. Haluttomuus kun näyttää yhdistyvän kontrollinhaluun ja omistuksenhaluun. Vähättelet myös seksittömyyttä vertaamalla seksiä itsetyydytykseen, joka ei todellakaan ole sama asia, sekä asettamalla vapauden toteuttaa seksuaalisuuttaan kokemuksenvaraiseksi subjektiiviseksi asiaksi ja vähäpätöisemmäksi seksuaalioikeudeksi kuin oikeuden pidättäytyä seksistä, mitä se ei kuitenkaan ole.

Traumatisoitumiseen se liittyy ja siihen, että haluttoman kumppanin itsetunto on virheellisesti kiinni siitä, että häntä halutaan koko ajan seksuaalisesti. Kaikissa näissä tarinoissa on sama kaava: elämässään helpolla päässyt fyysisesti terve ja mieleltään lapsellinen tai narsistinen mies/nainen vaatimassa kumppaniltaan seksiä "rakkauden" osoituksena, koska tämä käsittää seksin rakkaudeksi, ts. eivät osaa oikeasti rakastaa.

Jatkuva syyllistäminen haluttomuudesta tappaa halut todella nopeasti ja kierre on valmis. Kaikissa tietämissäni tilanteissa haluttomuus on alun perin alkanut jostain ihan normaalista syystä kuten sairaudesta. Vonkaaminen siinä tilanteessa on kuitenkin pilannut suhteen pysyvästi. Ja onko se ihme? Se, ettei kumppani kestä ilman seksiä edes suhteellisen lyhyttä aikaa kertoo karusti sen, ettei puoliso kiinnosta häntä ihmisenä, joka voi esimerkiksi sairastua vakavasti, jolloin seksi voi loppua vuosiksi. Toinen ihminen on näille "halukkaille" vain oman tyydytyksen ja onnen väline, joka ei saa mennä rikki tai se heitetään pois.

Jos on traumoja, mistä siis en ole lainkaan tietoinen saatika itse ollut aiheuttamassa, niin niihin auttaisi traumaterapia. Olenkin ehdottanut haluttomalle terapiaa, mutta sehän ei tietenkään kelpaa. Itse olen kyllä hakenut ja saanut keskusteluapua itselleni muiden muassa juuri parisuhdeongelmiin, enkä näe siinä mitään hävettävää. Fyysisestä terveydestä (puolison) en osaa sanoa, kun lääkärillekään ei tietenkään sitten voida mennä, sitäkin olen ehdottanut. En ota kantaa omaan terveyteen ja helpolla pääsemiseen, riippuu näkökulmasta. Narsistiksi syytteleminen on kuitenkin aika paksua. Ei, minua ei tarvitse haluta koko ajan, mutta käyhän se kieltämättä itsetunnon päälle, kun kertojen välit olivat kuukausia silloinkin, kun seksiä vielä oli. Alan tässä jo miettimään, voitko ylipäätään tuntea ketään puolisoni kaltaista, kun ei sitä omat kaveritkaan kiinnosta.

Ja ei, en vonkaa, mutta aloitteita aikanaan tein, kun puoliso pyysi, että olisin aloitteellinen, turhaanhan minä niitä tein. Nyt on yli kaksi vuotta mennyt kokonaan ilman. Suhteellisen lyhyt aika mielestäsi? Ja ennenkuin tulet syyttelemään raivareista, mykkäkoulusta ja kiristyksestä, niin ei tarvitse, nämäkin asiat meillä tekee se haluton puoliso.

Meillä haluton ei myöskään halua nähdä ystäviään ja raivareita sekä kiristämistä tapahtuu lähes päivittäin. Jos ehdotan terapiaa pidän häntä kuulema hulluna. Jos ehdotan lääkärillä käyntiä, olen ahdisteleva paska. Kun puhun, aiheutan ahdistusta kun en puhu kysellään miksi olen hiljaa. Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä, se on ihan paskaa ja kysellään miksi mitään pitäisi tehdä yhdessä kun harrastaa voi yksinäänkin. Jos lähtee yksinään harrastuksiin, maristaan etten ole seurana. Kun kyseenalaistan em. asiat saan vastaukseksi vain, "no lähe sit meneen jos en kerta kelpaa".

Olipas harvinaisen hyvä kuvaus. Melkein luulisi, että ollaan sama ihmisen kanssa naimisissa, paitsi ettei se käy missään. Ja "lähe sit meneen" sisältää meillä uhkailuja lasten huoltajuusasioilla, mutta enhän mä niitä voi keskenään sen kanssa asumaan jättää.

Tästä keskusteluketjusta rohkaistuneena kysyin puolisoltani ymmärtääkö hän omaa parastaan, kun tuntuu ja näyttää siltä ettei ymmärrä ja pitääkö minun päättää mikä hänelle on parasta jos ei itse ymmärrä tai halua tehdä millekään mitään? Sanoin ettei ole mitään järkeä haaskata elämäänsä väärän ihmisen seurassa kun voi saada paremman. Väitti kaikkeen näistä vastaan, totesi että hyvin menee ja häipyi nettiin. No sain ottaa päiväunet ilman, että tultiin kysymään mikä mua vaivaa.

En tunnista tuota pakoilua ja jatkuvaa kieltämistä narsismiksi mitä tarjotaan kaikkialla diaknoosiksi, mutta kummallista haluttomuutta tuo on.

On kummallista, on. Meilläkin kysyttäessä kaikki hyvin, eikä haluta muutosta, mutta muulloin valitetaan vähän kaikesta. Meillä on myös suuruufantasioita ja oikeutuksentuntemuksia, joten jossain määrin se narsismikin voisi sopia, mutta onhan sitä muitakin häiriöitä siellä B-ryhmässäkin. Keskustellessa ei olla yhtään samalla kartalla ja narratiivia pukkaa, ei haittaa yhtään menoa, vaikka puhuisi itsensä kanssa ristiin. Tämän takia menee puhumalla asiat vaan pahempaan solmuun, että eipä saada tästä seksiasiastakaan puhuttua.

Sama juttu, esim. lähetetyt viestit saattaa olla täydessä ristiriidassa kuukauden päästä, jos sitä erehtyy ääneen ihmettelemään ja näyttää viestiä saa vastaukseksi "kai sitä saa mieltään muuttaa". Joo saa jos kyse on iltapalasta, mutta jos koko avioliitto on pelkkää paskaa ja minä pilannut toisen elämän ja seuraavana päivänä en olekaan ja olenkin paras ihminen maailmassa eikä eroa halua, saati puhua kuitenkaan mikä ahdistaa, niin alkaa vähitellen vaan vituttaan ja sitten taas ihmetellään mikä mua vaivaa.

Ei tuo puolisosi touhu ihan normaalilta kuulosta. Googletapa "epävakaa persoonallisuus".

Haluttomat voisivat miettiä omalta osaltaan, mikä on se juttu mikä teillä parisuhteessa toimii? Onko joku asia, mikä on alusta asti ollut suhteen liima, jos seksi ei sitä ole ollut.

Nyt, kuvittele että se loppuu kokonaan.

- Aiemmin yhdessä tehdyt lomasuunnitelmat muuttuvat siihen, että sinulla on lomaa viikko 11 etelässä, toinen on mitään sopimatta päättänyt olla lomalla viikon 12 pohjoisessa.

- Olette keskustelleet todella paljon ja kaikesta, mutta nyt puoliso sanookin, ettei jaksa jutella. Kaikki keskusteluyrityksesi päättyvät selän kääntämiseen ja hiljaisuuteen. Ei nyt. Ei huvita.

- Yhteinen harrastus useita kertoja viikossa. Yhtäkkiä puoliso sanookin, ettei viitsi enää lähteä. Ei vain kiinnosta. Mene sinä yksin, kun kerran kiinnostaa.

- Asioiden jakaminen. Olette kertoneet toisillenne kaiken. KAIKEN. Nyt se toinen ei puhu yhtään mistään. Sanoo vain, ettei ole mitään kerrottavaa. Ikinä.

- Sama huumorintaju. Tai oli, ei ole enää. Toista ei enää nauratakaan se juttu, mikä ennen toi vedet silmiin ja taisipa pari tippaakin lirahtaa. Ei enää, nyt ei ilme värähdäkään.

jne.

Eikö tulisi lainkaan pettynyt ja petetty olo? Että tämä ei nyt olekaan sitä, mitä oltiin yhdessä haaveiltu?

Alba kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Minusta on outoa, että olisin parisuhteessa ihmisen takia, joka ei haluaisi minun voivan hyvin. Miksi minäkään olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka en haluaisi elävän mahdollisimman ihanaa elämää? Ymmärrän, että joka suhteessa on niitä joka haluavat enemmän ja niitä jotka haluavat vähemmän. En minäkään jaksa niin usein kuin mieheni, mutta mielestäni suhteessa tulee tehdä kompromisseja - mies ei vonkaa, vaan uskoo jos sanon ei ja jos minua ei aina kiinnosta, niin pyrin useammin antamaan jotain (käsihoidon tai suuhoidon), koska haluan tyydyttää miestäni. Nautin siitä, että hän nauttii. En voi käsittää suhdetta jossa ei nauttisi sen rakkaimpansa nautinnosta? Ei tarvitse varmasti joka päivä varata aikaa siihen, mutta tasapainoisessa suhteessa luulisi että pyrkisi toteuttamaan puolisonsa toiveet useammin kuin tyrmäämään? Tämä toki menee myös toisinpäin, haluttomammalla on varmasti muita tarpeita ja toiveita, jotka halukkaampi osapuoli varmasti haluaa tyydyttää. Siitähän tässä on kyse, että haluaa rakkaalleen hyvää. 

Tiivistää sitoutuneen, avioituneen naisen elämän täydellisesti. Yksinkertaisesti olette alistuvia jota sitten nimitätte naiselle tyypillisesti tunteelliseksi "välittämiseksi". Yleensä naista paheksutaan jos hän suostuu vain miehen tavaraksi, mutta suhteessa se onkin näköjään hyvä asia.

Miksi miehen seksuaalisuus voittaisi naisen seksuaalisuuden? Miehille pitää aina olla mitä he haluavat naisen halujen ja vaistojen kustannuksella. Nainen ottaa ehkäisyn, riskin raskaudesta. Naiselle seksi on yksinkertaisesti suurempi taakka. Turha siinä on mitään loruja väsäillä kun se on täysin luonnollista, biologista ja evolutiivisista vaistoista johtuvaa. Turha lääkäreidenkään on lässyttää rakkaudesta kun nisäkäsnaaraiden vaistot ovat nämä.

Miehille on vaikka mitä pakoväyliä tähän naisen haluttomuuden aiheuttamaan "kärsimykseen". Seksiä voi ostaa (sitä tekevätkin useimmat avioituneet miehet), pornoa on internetin täydeltä. Miksi suhteessa oleva mies ei voi masturboida jos halut ovat yksipuoliset?

Kuten sanoin, nämä asenteet tiivistävät vaimoihmisten henkisen kapasiteetin. Nainen tyydyttää miehen, ottaa nimen, hoitaa kodin, lapset, palvelee. Mies vain istuu passattavana. Yritätte selittää tätä rakkaudella, mutta seksinukkena olo ei ole rakkautta. Miehelle seksi ei ole rakkautta, vaan fyysinen päästö.

Se on jännä miten naiset uskottelevat etteivät ole säälittävän alistuneita. Koko kulttuuri tahtoo vain miehen valtaa, suhteessakin naisen muka kuuluisi luopua biologisista vaistoistaan. Ainaista miehen palvelemista.

Eli nainenko ei itse nauti seksistä lainkaan? Se on kuitenkin yhteinen kokemus. Jos sinulla on ongelmia seksistä nauttimisessa, älä kuvittele puhuvasi kaikkien naisten suulla.

Vierailija kirjoitti:

"Minä haluan maksalaatikkoa."

"Minä en."

"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."

"No mikset syö yksin?"

"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."

"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."

"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"

"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."

"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."

"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."

"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"

"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"

"Ei se ole sama asia."

"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"

"No olishan se kiva."

"No en silti."

"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"

"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."

"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."

......just.

Ontuva vertaus. Seksi kun ei ole mikään ruokalaji muiden joukossa, vaan oma kokonaisuutensa, joto joko on tai ei ole, mutta jota jokainen normaali ihminen kaipaa.

Vaihda vertaukseen maksalaatikon tilalle vaikkapa matkustelu, jos se on sinulle tärkeää, niin ehkä ymmärrät jotain asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun nainen on se joka käyttää hormonaalista ehkäisyä niin mun mielestä miehen turha valittaa. Mulla ainakin on halut nolla enkä väkisin harrasta seksiä. Ja saa mennä vieraisiin mun puolesta.

Kuulostatpa tosi unelmapuolisolta! :D

Joo, ja tuo on kyllä ironian huippu, että se, jonka pitäisi mahdollistaa vapaan seksistä nauttimisen, viekin naiselta halut täysin. Olisiko mitään ideaa tutkia muita ehkäisyvaihtoehtoja, mitä järkeä tuossa on?

Vierailija kirjoitti:

"Minä haluan maksalaatikkoa."

"Minä en."

"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."

"No mikset syö yksin?"

"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."

"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."

"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"

"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."

"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."

"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."

"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"

"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"

"Ei se ole sama asia."

"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"

"No olishan se kiva."

"No en silti."

"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"

"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."

"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."

......just.

Muuten hyvä analogia, mutta tästä puuttuu se vaihtoehto, että maksalaatikkohirmu kutsuu kaverin kotiin syömään sitä kanssaan. Voisi tarjoilla sen oikein kauniilta astioilta, lämmiittää huolisesti uunista, että on varmasti kuumaa myös sisältä. Jokin kitkerä juoma voisi sopia hyvin maksalaatikon kylkeen, mutta ihan tavallinen maitokin tekee tehtävänsä. Puolukoita täytyy ripotella päälle koristeeksi. Avot!

fdfdfsf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minä haluan maksalaatikkoa."

"Minä en."

"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."

"No mikset syö yksin?"

"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."

"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."

"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"

"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."

"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."

"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."

"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"

"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"

"Ei se ole sama asia."

"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"

"No olishan se kiva."

"No en silti."

"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"

"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."

"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."

......just.

Ontuva vertaus. Seksi kun ei ole mikään ruokalaji muiden joukossa, vaan oma kokonaisuutensa, joto joko on tai ei ole, mutta jota jokainen normaali ihminen kaipaa.

Vaihda vertaukseen maksalaatikon tilalle vaikkapa matkustelu, jos se on sinulle tärkeää, niin ehkä ymmärrät jotain asiasta.

Matkustellakin voi yksin jos toinen ei ole kiinnostunut. Lisää?

Vierailija kirjoitti:

fdfdfsf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minä haluan maksalaatikkoa."

"Minä en."

"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."

"No mikset syö yksin?"

"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."

"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."

"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"

"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."

"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."

"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."

"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"

"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"

"Ei se ole sama asia."

"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"

"No olishan se kiva."

"No en silti."

"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"

"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."

"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."

......just.

Ontuva vertaus. Seksi kun ei ole mikään ruokalaji muiden joukossa, vaan oma kokonaisuutensa, joto joko on tai ei ole, mutta jota jokainen normaali ihminen kaipaa.

Vaihda vertaukseen maksalaatikon tilalle vaikkapa matkustelu, jos se on sinulle tärkeää, niin ehkä ymmärrät jotain asiasta.

Matkustellakin voi yksin jos toinen ei ole kiinnostunut. Lisää?

Toki voi, jos se yhdessä asioiden kokeminen ei muutenkaan ole ollut se juttu ja erikseen matkoilla käynti ihan normaalia. Tosin jos ei halua jakaa mitään kumppaninsa kanssa, mihin tarvitsee koko parisuhdetta? Palataan taas siihen kämppiskeskusteluun.

No joo, eipä seksiä voi oikein matkustelunkaan kanssa verrata, se on kuitenkin perustarve ja se oli se pointti tässä kun alettiin maksalaatikoita vetämään mukaan keskusteluun. Tuskinpa olet niin tyhmä, ettet ymmärtänyt mitä tässä haetaan. Et vain haluakaan ymmärtää asiaa toiselta puolelta, mikä kertoo kaiken oleellisen sinusta ja suhdeongelmistasi.