Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?
Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?
Kommentit (430)
fasdadfas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdfdfsf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä haluan maksalaatikkoa."
"Minä en."
"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."
"No mikset syö yksin?"
"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."
"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."
"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"
"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."
"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."
"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."
"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"
"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"
"Ei se ole sama asia."
"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"
"No olishan se kiva."
"No en silti."
"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"
"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."
"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."
......just.Ontuva vertaus. Seksi kun ei ole mikään ruokalaji muiden joukossa, vaan oma kokonaisuutensa, joto joko on tai ei ole, mutta jota jokainen normaali ihminen kaipaa.
Vaihda vertaukseen maksalaatikon tilalle vaikkapa matkustelu, jos se on sinulle tärkeää, niin ehkä ymmärrät jotain asiasta.
Matkustellakin voi yksin jos toinen ei ole kiinnostunut. Lisää?
Toki voi, jos se yhdessä asioiden kokeminen ei muutenkaan ole ollut se juttu ja erikseen matkoilla käynti ihan normaalia. Tosin jos ei halua jakaa mitään kumppaninsa kanssa, mihin tarvitsee koko parisuhdetta? Palataan taas siihen kämppiskeskusteluun.
No joo, eipä seksiä voi oikein matkustelunkaan kanssa verrata, se on kuitenkin perustarve ja se oli se pointti tässä kun alettiin maksalaatikoita vetämään mukaan keskusteluun. Tuskinpa olet niin tyhmä, ettet ymmärtänyt mitä tässä haetaan. Et vain haluakaan ymmärtää asiaa toiselta puolelta, mikä kertoo kaiken oleellisen sinusta ja suhdeongelmistasi.
Niin, yhdessä voi kokea niin paljon muutakin kuin vain toisen osapuolen tarpeiden täyttöjä toisen osapuolen määrittämällä tavalla.
Olen itse hyvin halukas, hyvin seksuaalisesti aktiivinen nainen, enkä SILTI vaihtaisi vierelleni löytämääni mahtavaa miesihmistä pois vain siksi, että hän ei halua samaan tahtiin kuin minä. Miksi vaihtaisin: elämä on hienoa hänen kanssaan, enkä osaa kuvitella ketään muuta rinnalleni. Seksinpuute olisi pieni hinta verrattuna siihen, että joutuisin elämään ilman häntä.
Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?
Vierailija kirjoitti:
fasdadfas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdfdfsf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä haluan maksalaatikkoa."
"Minä en."
"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."
"No mikset syö yksin?"
"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."
"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."
"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"
"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."
"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."
"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."
"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"
"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"
"Ei se ole sama asia."
"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"
"No olishan se kiva."
"No en silti."
"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"
"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."
"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."
......just.Ontuva vertaus. Seksi kun ei ole mikään ruokalaji muiden joukossa, vaan oma kokonaisuutensa, joto joko on tai ei ole, mutta jota jokainen normaali ihminen kaipaa.
Vaihda vertaukseen maksalaatikon tilalle vaikkapa matkustelu, jos se on sinulle tärkeää, niin ehkä ymmärrät jotain asiasta.
Matkustellakin voi yksin jos toinen ei ole kiinnostunut. Lisää?
Toki voi, jos se yhdessä asioiden kokeminen ei muutenkaan ole ollut se juttu ja erikseen matkoilla käynti ihan normaalia. Tosin jos ei halua jakaa mitään kumppaninsa kanssa, mihin tarvitsee koko parisuhdetta? Palataan taas siihen kämppiskeskusteluun.
No joo, eipä seksiä voi oikein matkustelunkaan kanssa verrata, se on kuitenkin perustarve ja se oli se pointti tässä kun alettiin maksalaatikoita vetämään mukaan keskusteluun. Tuskinpa olet niin tyhmä, ettet ymmärtänyt mitä tässä haetaan. Et vain haluakaan ymmärtää asiaa toiselta puolelta, mikä kertoo kaiken oleellisen sinusta ja suhdeongelmistasi.
Niin, yhdessä voi kokea niin paljon muutakin kuin vain toisen osapuolen tarpeiden täyttöjä toisen osapuolen määrittämällä tavalla.
Olen itse hyvin halukas, hyvin seksuaalisesti aktiivinen nainen, enkä SILTI vaihtaisi vierelleni löytämääni mahtavaa miesihmistä pois vain siksi, että hän ei halua samaan tahtiin kuin minä. Miksi vaihtaisin: elämä on hienoa hänen kanssaan, enkä osaa kuvitella ketään muuta rinnalleni. Seksinpuute olisi pieni hinta verrattuna siihen, että joutuisin elämään ilman häntä.
Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?
Sä oot aivan väärässä keskustelussa jos voit vielä puhua jostain seksitahdeista. Silloinhan sitä seksiä on jos on joku tahti. Palaa takaisin kun ei ole enää mitään tahtia ja miehesi ei enää edes tunnista sanaa seksi.
Ehkä ennemminkin kysyisin, että voiko haluunsa edes vaikuttaa..? Olisihan se kiva haluta, mutta jos ei vaan haluta niin..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasdadfas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdfdfsf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä haluan maksalaatikkoa."
"Minä en."
"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."
"No mikset syö yksin?"
"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."
"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."
"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"
"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."
"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."
"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."
"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"
"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"
"Ei se ole sama asia."
"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"
"No olishan se kiva."
"No en silti."
"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"
"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."
"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."
......just.Ontuva vertaus. Seksi kun ei ole mikään ruokalaji muiden joukossa, vaan oma kokonaisuutensa, joto joko on tai ei ole, mutta jota jokainen normaali ihminen kaipaa.
Vaihda vertaukseen maksalaatikon tilalle vaikkapa matkustelu, jos se on sinulle tärkeää, niin ehkä ymmärrät jotain asiasta.
Matkustellakin voi yksin jos toinen ei ole kiinnostunut. Lisää?
Toki voi, jos se yhdessä asioiden kokeminen ei muutenkaan ole ollut se juttu ja erikseen matkoilla käynti ihan normaalia. Tosin jos ei halua jakaa mitään kumppaninsa kanssa, mihin tarvitsee koko parisuhdetta? Palataan taas siihen kämppiskeskusteluun.
No joo, eipä seksiä voi oikein matkustelunkaan kanssa verrata, se on kuitenkin perustarve ja se oli se pointti tässä kun alettiin maksalaatikoita vetämään mukaan keskusteluun. Tuskinpa olet niin tyhmä, ettet ymmärtänyt mitä tässä haetaan. Et vain haluakaan ymmärtää asiaa toiselta puolelta, mikä kertoo kaiken oleellisen sinusta ja suhdeongelmistasi.
Niin, yhdessä voi kokea niin paljon muutakin kuin vain toisen osapuolen tarpeiden täyttöjä toisen osapuolen määrittämällä tavalla.
Olen itse hyvin halukas, hyvin seksuaalisesti aktiivinen nainen, enkä SILTI vaihtaisi vierelleni löytämääni mahtavaa miesihmistä pois vain siksi, että hän ei halua samaan tahtiin kuin minä. Miksi vaihtaisin: elämä on hienoa hänen kanssaan, enkä osaa kuvitella ketään muuta rinnalleni. Seksinpuute olisi pieni hinta verrattuna siihen, että joutuisin elämään ilman häntä.
Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?
Sä oot aivan väärässä keskustelussa jos voit vielä puhua jostain seksitahdeista. Silloinhan sitä seksiä on jos on joku tahti. Palaa takaisin kun ei ole enää mitään tahtia ja miehesi ei enää edes tunnista sanaa seksi.
:D tahti se on kerran vuodessakin, joten käypä kieltämässä aika monelta muultakin keskusteluun osallistuneelta kannan ottaminen, arvon suuri moderaattori, joka näin asetat rajat sille, kenen tulee vaieta seurakunnassa :D
Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?
Koska tiedän ettei hän välitä minunsta eikä todellakaan rakasta, jos seksiä ei ole. *Tiedän*, en luule. Sanoilla ei ole mitään merkitystä jos teot eivät vastaa sanoja, päinvastoin, ne ovat silloin valheita, ja siksi erityisen loukkaavia vielä kaiken muun päälle.
-eri, Mies
Vierailija kirjoitti:
fasdadfas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdfdfsf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä haluan maksalaatikkoa."
"Minä en."
"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."
"No mikset syö yksin?"
"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."
"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."
"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"
"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."
"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."
"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."
"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"
"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"
"Ei se ole sama asia."
"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"
"No olishan se kiva."
"No en silti."
"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"
"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."
"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."
......just.Ontuva vertaus. Seksi kun ei ole mikään ruokalaji muiden joukossa, vaan oma kokonaisuutensa, joto joko on tai ei ole, mutta jota jokainen normaali ihminen kaipaa.
Vaihda vertaukseen maksalaatikon tilalle vaikkapa matkustelu, jos se on sinulle tärkeää, niin ehkä ymmärrät jotain asiasta.
Matkustellakin voi yksin jos toinen ei ole kiinnostunut. Lisää?
Toki voi, jos se yhdessä asioiden kokeminen ei muutenkaan ole ollut se juttu ja erikseen matkoilla käynti ihan normaalia. Tosin jos ei halua jakaa mitään kumppaninsa kanssa, mihin tarvitsee koko parisuhdetta? Palataan taas siihen kämppiskeskusteluun.
No joo, eipä seksiä voi oikein matkustelunkaan kanssa verrata, se on kuitenkin perustarve ja se oli se pointti tässä kun alettiin maksalaatikoita vetämään mukaan keskusteluun. Tuskinpa olet niin tyhmä, ettet ymmärtänyt mitä tässä haetaan. Et vain haluakaan ymmärtää asiaa toiselta puolelta, mikä kertoo kaiken oleellisen sinusta ja suhdeongelmistasi.
Niin, yhdessä voi kokea niin paljon muutakin kuin vain toisen osapuolen tarpeiden täyttöjä toisen osapuolen määrittämällä tavalla.
Olen itse hyvin halukas, hyvin seksuaalisesti aktiivinen nainen, enkä SILTI vaihtaisi vierelleni löytämääni mahtavaa miesihmistä pois vain siksi, että hän ei halua samaan tahtiin kuin minä. Miksi vaihtaisin: elämä on hienoa hänen kanssaan, enkä osaa kuvitella ketään muuta rinnalleni. Seksinpuute olisi pieni hinta verrattuna siihen, että joutuisin elämään ilman häntä.
Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?
Lapsetkin on vain yksi elämän osa-alue. Toisilla on siihen kovempi tarve kuin toisilla. Tällä osa-alueella olevat tarpeet ovat kuitenkin riittävä syy useimmille heivata puoliso jonka tarpeet eivät mene yksiin omien kanssa. Kommunikointi ja yhteinen aika ovat myös näitä osa-alueita. Harva sosiaalinen ja menevä ihminen jaksaa pitkään katsella kotona tuppisuuna jöröttävää tyyppiä. Minä en käsitä miten tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennemminkin kysyisin, että voiko haluunsa edes vaikuttaa..? Olisihan se kiva haluta, mutta jos ei vaan haluta niin..?
Yhden amerikkalaisen naisen kirjan luin kymmenisen vuotta sitten, en löytänyt sitä nyt. Siinä hän kertoi parantaneensa haluttomuutensa harrastamalla seksiä miehensä kanssa joka päivä vuoden ajan. Oli päättänyt että näin hän tekee ja jossain vaiheessa tätä "projektia" hän löysi uudelleen seksuaalisuutensa ja halunsa, jopa rakkautensa mieheen.
Nyt löytyi netistä vain tämä, eri nainen joka kirjoitti seksi-joka-päivä aiheesta.
http://www.goodhousekeeping.com/life/relationships/a40163/sex-with-my-h…
Pikkasen erilainen asenne kuin joillakin.
Vierailija kirjoitti:
Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ohis
Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fasdadfas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdfdfsf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä haluan maksalaatikkoa."
"Minä en."
"Sinun on syötävä, koska minä haluan maksalaatikkoa."
"No mikset syö yksin?"
"Se on parempaa kun on kaveri, kenen kanssa syödä."
"Jaaha. Mutta minun ei vaan kertakaikkiaan tee mieli maksalaatikkoa."
"Kyllä sinä suhteen alkuaikoina rakastit maksalaatikkoa!"
"Niin, mutta en nyt halua sitä. Mennyt maku. Ehkä joskus toiste."
"Sanot noin aina! Sinun kannattaisi hankkiutua lääkäriin, kun et haluakaan enää maksalaatikkoa."
"No onko se nyt niin vakavaa. Syömmehän me kaikkea muuta ruokaa yhdessä."
"Niin mutta emme maksalaatikkoa!"
"No jos sinä syöt sitä ja minä pidän seuraa kun syöt?"
"Ei se ole sama asia."
"Pitääkö minun siis syödä sitä vain sinun mieliksesi?"
"No olishan se kiva."
"No en silti."
"Pakotatko sinä minut elämään loppuikäni ilman maksalaatikkoa?"
"En, kun voithan sinä syödä sitä yksin. Tai minä pidän seuraa kun syöt. Tai peräti syötän sinua jos haluat."
"Se on parempaa kaksin. Minulla on oikeus etsiä joku, joka syö maksalaatikkoa kanssani."
......just.Ontuva vertaus. Seksi kun ei ole mikään ruokalaji muiden joukossa, vaan oma kokonaisuutensa, joto joko on tai ei ole, mutta jota jokainen normaali ihminen kaipaa.
Vaihda vertaukseen maksalaatikon tilalle vaikkapa matkustelu, jos se on sinulle tärkeää, niin ehkä ymmärrät jotain asiasta.
Matkustellakin voi yksin jos toinen ei ole kiinnostunut. Lisää?
Toki voi, jos se yhdessä asioiden kokeminen ei muutenkaan ole ollut se juttu ja erikseen matkoilla käynti ihan normaalia. Tosin jos ei halua jakaa mitään kumppaninsa kanssa, mihin tarvitsee koko parisuhdetta? Palataan taas siihen kämppiskeskusteluun.
No joo, eipä seksiä voi oikein matkustelunkaan kanssa verrata, se on kuitenkin perustarve ja se oli se pointti tässä kun alettiin maksalaatikoita vetämään mukaan keskusteluun. Tuskinpa olet niin tyhmä, ettet ymmärtänyt mitä tässä haetaan. Et vain haluakaan ymmärtää asiaa toiselta puolelta, mikä kertoo kaiken oleellisen sinusta ja suhdeongelmistasi.
Niin, yhdessä voi kokea niin paljon muutakin kuin vain toisen osapuolen tarpeiden täyttöjä toisen osapuolen määrittämällä tavalla.
Olen itse hyvin halukas, hyvin seksuaalisesti aktiivinen nainen, enkä SILTI vaihtaisi vierelleni löytämääni mahtavaa miesihmistä pois vain siksi, että hän ei halua samaan tahtiin kuin minä. Miksi vaihtaisin: elämä on hienoa hänen kanssaan, enkä osaa kuvitella ketään muuta rinnalleni. Seksinpuute olisi pieni hinta verrattuna siihen, että joutuisin elämään ilman häntä.
Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?
Lapsetkin on vain yksi elämän osa-alue. Toisilla on siihen kovempi tarve kuin toisilla. Tällä osa-alueella olevat tarpeet ovat kuitenkin riittävä syy useimmille heivata puoliso jonka tarpeet eivät mene yksiin omien kanssa. Kommunikointi ja yhteinen aika ovat myös näitä osa-alueita. Harva sosiaalinen ja menevä ihminen jaksaa pitkään katsella kotona tuppisuuna jöröttävää tyyppiä. Minä en käsitä miten tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää.
Tosiaan, jos useampi yhteiselon osa-alue kusee, tilanne on täysin eri. Yleensä se toimiva seksielämäkään ei lopulta pelasta tilannetta. Tai se, onko/eikö seksiä ole -sen toimivuushan tuntuu useille kirjoittajille olevan toissijainen asia.
Käyttäjä1923 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?
Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.
Kumppanilla voi olla erilainen käsitys siitä, mikä on normaalia. Kumppani voi myös olla ylirasittunut vastuunjaon takia tai saanut tarpeekseen vonkauksesta.
Seksuaalisuuden toteuttaminen ei ole itsestään selvä ihmisoikeus niin kauan kuin siihen vaaditaan toinen ihminen mukaan. On olemassa sellaista kuin raiskaus, myös avioliitossa.
Kumppanin voi jättää elleivät halut kohtaa.
Jos kumppani on siemmin aktiivisesti halunnut seksiä, ei se seksin lopettaminen ole normaalia, vaikka kumppani määrittelisi mitä. Seksuaalisuuden toteuttaminen on itsestäänselvä oikeus, aivan yhtä suuri kuin pidättäytyminen, eikä siihen tarvita sitä puolisoa, riittää kun joku ihminen suostuu.
Mites lerppamunan edes pystyy raiskaamaan? Ei sitä voi kotityöt rasittaa, ei se niitä niin paljoa tee. Ja ei, koskaan ei ole vongattu. Jättäisin ihan mielelläni, mutta nyt ei kyllä oikein keskustelu onnistu, ei kumppanille ole ihan uponnut, ettei enää sitten pääse asumaan lastensa kanssa, meidän jälkikasvu ei sovellu vuoroviikkoasumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ohis
Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.
Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta seksi on aika yksinkertaisesti parisuhteen mittari. Mitä on seurustelu, missä ei ole seksiä? Minusta se on kaveruutta.
Juuri näin. Kysymys siitä, että miksei parisuhteessa "saa olla" haluton, on yhtä järkevä kuin miksei avoimeksi julistamattomassa parisuhteessa ollessaan saa nussia muita. "Minkä takia pidät puolisoasi objektina etkä anna toteuttaa omia halujaan upottaa vehjettään ja vannoa rakkautta tuntemattomaan joka toinen arkipäivä? Minkä takia et salli hänelle kahta perhettä?"
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennemminkin kysyisin, että voiko haluunsa edes vaikuttaa..? Olisihan se kiva haluta, mutta jos ei vaan haluta niin..?
Mutta toiseen ihmiseen kuitenkin pitää päästä vaikuttamaan ja päättämään sen puolesta, vai kuinka? Sanot vaan, että tästedes *meillä* ei sitten ole seksiä ja asiasta ei puhuta. Sillä hetkellä kumppaninkin halujen on hävittävä, kun sä vaan haluut niin. Näin juuri monet haluttomat tekevät, paitsi ettei ole sen verran rehellisyyttä, että viitsisi pitää toisen ajantasalla siitä, että seksi on nyt tosiaankin loppu.
Minä olin se haluton edellisessä suhteessani, joka kesti melkein neljä vuotta. Halut lähtivät hiipumaan jo jokusen kuukauden jälkeen. Harrastin silti seksiä vastoin haluani 2,5 vuotta, vain pitääkseni mieheni tyytyväisenä. Eihän se ollut mistään kotoisin. Siinä tekee vain itseään vastaan.
Kyllä ainakin omalta puoleltani alkoi tuntumaan ettemme olleet seksuaalinen match mieheni kanssa. Tästä opin että miehen ja minun välillä on oltava alusta lähtien seksuaalista kemiaa - voimakasta sellaista. Uskon vahvasti sen olevan asia, joka pitää naisen halukkaana vielä pitkään myöhemminkin suhteessa. Eli älkää turhaan syyllistäkö miehet naisia siitä, että naiset etsivät miestä joka saa "perhoset vatsaan" ja pikkarit märiksi, sillä me naiset tarvitsemme sitä kemiaa voidaksemme tuntea halua kumppania kohtaan.
Jostain syystä haluttomasta tehdään automaattisesti se kusipää. Puhun nimenomaan haluttomuudesta, en pihtaamisesta, mitkä ovat kaksi eria asiaa. Haluttomuus johtuu joko seksuaalikemian puutteesta tai alitajuisista asioista, kuten suhteen ongelmista. Pihtaaminen on vallankäyttöä, jonka takana on myös parisuhteen ongelmia. Jokainen tietää itse kumpaa harrastaa, itse en koskaan käyttäisi seksiä vallan välineenä.
Minulla haluttomana ainakin oli ihan kauhea olo kumppanin puolesta, tyydytin häntä toki muilla tavoin aina välillä mutta tuntui ettei mikään riittänyt.
1. Voitte olla molemmat rupsahtaneita, joka ei herätä haluja. Aloita lenkkeily miehesi kanssa ja hanki hänelle tiukka V-kroppa.
2. Rauhallinen ympäristö vapaa lapsista.
3. Pyydä miestäsi paijaamaan/silittämään/hieromaan sinua aina pitkän tovin ennen seksiä.
4. Jos kuivuusongelmia, niin käytä liukastetta.
Jos et sviitissä, urheilullisen miehesi sensuaalisen paijauksen ja öljytyn koneistosi kera ole kiinnostunut seksistä; niin ota yhteys lääkäriisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin se haluton edellisessä suhteessani, joka kesti melkein neljä vuotta. Halut lähtivät hiipumaan jo jokusen kuukauden jälkeen. Harrastin silti seksiä vastoin haluani 2,5 vuotta, vain pitääkseni mieheni tyytyväisenä. Eihän se ollut mistään kotoisin. Siinä tekee vain itseään vastaan.
Kyllä ainakin omalta puoleltani alkoi tuntumaan ettemme olleet seksuaalinen match mieheni kanssa. Tästä opin että miehen ja minun välillä on oltava alusta lähtien seksuaalista kemiaa - voimakasta sellaista. Uskon vahvasti sen olevan asia, joka pitää naisen halukkaana vielä pitkään myöhemminkin suhteessa. Eli älkää turhaan syyllistäkö miehet naisia siitä, että naiset etsivät miestä joka saa "perhoset vatsaan" ja pikkarit märiksi, sillä me naiset tarvitsemme sitä kemiaa voidaksemme tuntea halua kumppania kohtaan.
Jostain syystä haluttomasta tehdään automaattisesti se kusipää. Puhun nimenomaan haluttomuudesta, en pihtaamisesta, mitkä ovat kaksi eria asiaa. Haluttomuus johtuu joko seksuaalikemian puutteesta tai alitajuisista asioista, kuten suhteen ongelmista. Pihtaaminen on vallankäyttöä, jonka takana on myös parisuhteen ongelmia. Jokainen tietää itse kumpaa harrastaa, itse en koskaan käyttäisi seksiä vallan välineenä.
Minulla haluttomana ainakin oli ihan kauhea olo kumppanin puolesta, tyydytin häntä toki muilla tavoin aina välillä mutta tuntui ettei mikään riittänyt.
Olet ihan oikeassa siinä, että pihtaajat ja haluttomat ovat eri asioita, ainakin joskus. Täällä keskustellessa vaan tuntuu siltä, että haluttomuus aiheuttaa sitä pihtaamista. Siis sitä haluttomuutta, josta ei haluta edes keskustella tai sen syitä selvittää. Ollaan vaan ja kuvitellaan että puoliso tyytyy osaansa onnellisena. Eri asia on, jos sitä haluuttomuuttaan on valmis käsittelemään. Se saattaa aiheuttaa eron, kun toteaa että kemiaa ei ole, mutta ainakin silloin on reilu sitä puolisoaankin kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?
Koska tiedän ettei hän välitä minunsta eikä todellakaan rakasta, jos seksiä ei ole. *Tiedän*, en luule. Sanoilla ei ole mitään merkitystä jos teot eivät vastaa sanoja, päinvastoin, ne ovat silloin valheita, ja siksi erityisen loukkaavia vielä kaiken muun päälle.
-eri, Mies
Välisessänne kanssakäynnissä on siis tehty selväksi, että nimenomaan seksi on sen merkki, että rakastaa? Vai onko tämä omaa koodikieltäsi?
Voi olla, että puolisosi _näyttää_ rakastavansa tuhansin muin tavoin: huolehtii, keskustelee, hakee kontaktia, pitää yllä sosiaalisia verkostojanne, tekee lempiruokiasi, opettaa lapsenne arvostamaan isäänsä, käpertyy illalla kainaloon katsomaan televisiota, nauttii yhteisistä hiljaisista hetkistä, puolustaa sinua, kuuntelee, on kiinnostunut elämästäsi jne.
Itse lukisin nuo merkit rakkautena.
Toivottavasti teillä löytyy kyseisenlaisia rakkaudenosoituksia.
Seksi on paljon muutakin kuin laukeamista ja laukeamaan auttamista. Se on sitä, millaiseksi kukin sen tulkitsee. Toisille se on rakkaudenosoitus. Toisille se on tilaisuus tuntea itsensä halutuksi. Toisille se on kutkuttava leikki. Toisille se on voimasuhteiden mittailua, kokemus toisen hallinnasta, toisen omistamisesta, toiseen vaikuttamisesta.
Jos seksin merkitys korostuu yli toisen ihmisen, voikin miettiä, mikä seksissä on se _juttu_. Miksi se on niin tärkeää, että mahdollinen puuttuva tyydytys pitää (kuten monet tässä ketjussa sanovat) saada hakea muualta? Mitä syvempää tarvetta se tietynlainen yhdyntä palvelee?
Moni kuvaa tässä keskustelussa seksiä tarpeena, joka on saatava täytettyä. Jano, nälkä, lepo, hengittäminen ovat tarpeita, joita ilman ihminen ei voi elää. Läheisyys ja hellyys ovat asioita, joita ilman lapsen kasvu tasapainoiseksi ihmiseksi häiriintyy.
Seksi on hieno asia. Se ei kuitenkaan ole välttämättömyys hengissä pysymiselle tai henkiselle kehitykselle. Se on nautinto, ei muuta.
Jos nautinnon tarve on suurempi kuin halu rakastaa ja kunnioittaa ihmistä vierellään, ja jos elämä ilman tätä yhtä tietyntyyppistä nautintoa on sietämättömämpi kuin ajatus elämästä ilman tätä vieressä olevaa ihmistä, onko silloin edes rakastanut alunperinkään?
Rakkaus on sitä, että toisella ihmisellä on itseisarvo. Hän ei ole väline. Ei edes nautinnontavoittelun väline. Häntä ei rakasteta siksi, mitä häneltä saa, vaan siksi, mitä hän on.
Seksi on juuri sitä, minkä merkityksen kukin sille itse antaa. Mikään laki ei vaadi parisuhteessa olevan seksiä. Se on aina sopimus kahden ihmisen välillä, mitä heidän suhteeseensa kuuluu, mitä ei. Kukin pari sen itse määrittäköön. Ja jos seksi merkitsee toiselle osapuolelle eri asiaa kuin toiselle (toiselle satunnainen nautinto, toiselle rakkaudentunnustus), kannattanee kommunikoida siitä, miksi lopulta se on toiselle niin ylitsepääsemättömän tärkeää.
Syitä haluttomuuteen: välinpitämättömyys, puhumattomuus ja vetäytyminen vuorovaikutuksesta, haluttomuus tehdä mitään yhdessä, vastuun välttely, laiskuus ja oman edun tavoittelu sekä pihiys joista kolme viimeistä näkyvät suoraan seksin laadussa. Huonoa seksiä vieraan ja etäisen miehen kanssa. En vaan pysty näkemään miksi pitäisi. Olen todella yksinäinen ja uskallan jopa väittää että minä kärsin tässä suhteessa enemmän, on myös todella loukkaavaa ja haavoittavaa tulla torjutuksi henkisellä tasolla.
Voi olla ettet huomaisi eroa vaikka olisit eronnut. Itselleni kävi niin. Olin kauan aikaa jo elänyt kuin yh-äiti täysin huomaamatta. Eron myötä elämänlaatu oikeastaan vain parani, samoin itseluottamus kun kukaan ei ollut enää osoittamassa kuinka huono olin. Ja vaikka seksiä ja läheisyyttä ei heti eron jälkeen ole, ei sitä osaa edes kaivata, silti pelkkä mahdollisuus ihmiskosketukseen pitää mielen paljon virkeämpänä ja tietous siitä, että omilla teoillaan voi omaan elämään vaikuttaa. Haluttoman kumppanin kanssa taas tietää ettei läheisyyttä tule eikä ole vaikka tekisi millaisia palveluksia ja temppuja. Sen elinkautisen tiedostaminen lannistaa lopulta niin paljon ettei jaksa oikeastaan tehdä mitään hyvin tai suhtautua mihinkään intohimoisesti. Joutuu siis elämään kuin jossain kuplassa, mutta kun kupla puhkeaa, näkee kaiken kirkkaammin eikä pysty edes käsittämään kuinka lannistunut on ollut. Suurin kiukku lopulta kohdistuu itseensä kun miettii miksi on kiduttanut itseään huonossa suhteessa vuosia, silloin täytyy olla itselleen armollinen ja antaa anteeksi, kukaan ei ole täydellinen.