Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?

Koska tiedän ettei hän välitä minunsta eikä todellakaan rakasta, jos seksiä ei ole. *Tiedän*, en luule. Sanoilla ei ole mitään merkitystä jos teot eivät vastaa sanoja, päinvastoin, ne ovat silloin valheita, ja siksi erityisen loukkaavia vielä kaiken muun päälle.

-eri, Mies

Välisessänne kanssakäynnissä on siis tehty selväksi, että nimenomaan seksi on sen merkki, että rakastaa? Vai onko tämä omaa koodikieltäsi?

Voi olla, että puolisosi _näyttää_ rakastavansa tuhansin muin tavoin: huolehtii, keskustelee, hakee kontaktia, pitää yllä sosiaalisia verkostojanne, tekee lempiruokiasi, opettaa lapsenne arvostamaan isäänsä, käpertyy illalla kainaloon katsomaan televisiota, nauttii yhteisistä hiljaisista hetkistä, puolustaa sinua, kuuntelee, on kiinnostunut elämästäsi jne.

Itse lukisin nuo merkit rakkautena.

Toivottavasti teillä löytyy kyseisenlaisia rakkaudenosoituksia.

Seksi on paljon muutakin kuin laukeamista ja laukeamaan auttamista. Se on sitä, millaiseksi kukin sen tulkitsee. Toisille se on rakkaudenosoitus. Toisille se on tilaisuus tuntea itsensä halutuksi. Toisille se on kutkuttava leikki. Toisille se on voimasuhteiden mittailua, kokemus toisen hallinnasta, toisen omistamisesta, toiseen vaikuttamisesta.

Jos seksin merkitys korostuu yli toisen ihmisen, voikin miettiä, mikä seksissä on se _juttu_. Miksi se on niin tärkeää, että mahdollinen puuttuva tyydytys pitää (kuten monet tässä ketjussa sanovat) saada hakea muualta? Mitä syvempää tarvetta se tietynlainen yhdyntä palvelee?

Moni kuvaa tässä keskustelussa seksiä tarpeena, joka on saatava täytettyä. Jano, nälkä, lepo, hengittäminen ovat tarpeita, joita ilman ihminen ei voi elää. Läheisyys ja hellyys ovat asioita, joita ilman lapsen kasvu tasapainoiseksi ihmiseksi häiriintyy.

Seksi on hieno asia. Se ei kuitenkaan ole välttämättömyys hengissä pysymiselle tai henkiselle kehitykselle. Se on nautinto, ei muuta.

Jos nautinnon tarve on suurempi kuin halu rakastaa ja kunnioittaa ihmistä vierellään, ja jos elämä ilman tätä yhtä tietyntyyppistä nautintoa on sietämättömämpi kuin ajatus elämästä ilman tätä vieressä olevaa ihmistä, onko silloin edes rakastanut alunperinkään?

Rakkaus on sitä, että toisella ihmisellä on itseisarvo. Hän ei ole väline. Ei edes nautinnontavoittelun väline. Häntä ei rakasteta siksi, mitä häneltä saa, vaan siksi, mitä hän on.

Seksi on juuri sitä, minkä merkityksen kukin sille itse antaa. Mikään laki ei vaadi parisuhteessa olevan seksiä. Se on aina sopimus kahden ihmisen välillä, mitä heidän suhteeseensa kuuluu, mitä ei. Kukin pari sen itse määrittäköön. Ja jos seksi merkitsee toiselle osapuolelle eri asiaa kuin toiselle (toiselle satunnainen nautinto, toiselle rakkaudentunnustus), kannattanee kommunikoida siitä, miksi lopulta se on toiselle niin ylitsepääsemättömän tärkeää.

Erittäin hyvin kirjoitettu.

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?

Koska tiedän ettei hän välitä minunsta eikä todellakaan rakasta, jos seksiä ei ole. *Tiedän*, en luule. Sanoilla ei ole mitään merkitystä jos teot eivät vastaa sanoja, päinvastoin, ne ovat silloin valheita, ja siksi erityisen loukkaavia vielä kaiken muun päälle.

-eri, Mies

Välisessänne kanssakäynnissä on siis tehty selväksi, että nimenomaan seksi on sen merkki, että rakastaa? Vai onko tämä omaa koodikieltäsi?

Voi olla, että puolisosi _näyttää_ rakastavansa tuhansin muin tavoin: huolehtii, keskustelee, hakee kontaktia, pitää yllä sosiaalisia verkostojanne, tekee lempiruokiasi, opettaa lapsenne arvostamaan isäänsä, käpertyy illalla kainaloon katsomaan televisiota, nauttii yhteisistä hiljaisista hetkistä, puolustaa sinua, kuuntelee, on kiinnostunut elämästäsi jne.

Itse lukisin nuo merkit rakkautena.

Toivottavasti teillä löytyy kyseisenlaisia rakkaudenosoituksia.

Seksi on paljon muutakin kuin laukeamista ja laukeamaan auttamista. Se on sitä, millaiseksi kukin sen tulkitsee. Toisille se on rakkaudenosoitus. Toisille se on tilaisuus tuntea itsensä halutuksi. Toisille se on kutkuttava leikki. Toisille se on voimasuhteiden mittailua, kokemus toisen hallinnasta, toisen omistamisesta, toiseen vaikuttamisesta.

Jos seksin merkitys korostuu yli toisen ihmisen, voikin miettiä, mikä seksissä on se _juttu_. Miksi se on niin tärkeää, että mahdollinen puuttuva tyydytys pitää (kuten monet tässä ketjussa sanovat) saada hakea muualta? Mitä syvempää tarvetta se tietynlainen yhdyntä palvelee?

Moni kuvaa tässä keskustelussa seksiä tarpeena, joka on saatava täytettyä. Jano, nälkä, lepo, hengittäminen ovat tarpeita, joita ilman ihminen ei voi elää. Läheisyys ja hellyys ovat asioita, joita ilman lapsen kasvu tasapainoiseksi ihmiseksi häiriintyy.

Seksi on hieno asia. Se ei kuitenkaan ole välttämättömyys hengissä pysymiselle tai henkiselle kehitykselle. Se on nautinto, ei muuta.

Jos nautinnon tarve on suurempi kuin halu rakastaa ja kunnioittaa ihmistä vierellään, ja jos elämä ilman tätä yhtä tietyntyyppistä nautintoa on sietämättömämpi kuin ajatus elämästä ilman tätä vieressä olevaa ihmistä, onko silloin edes rakastanut alunperinkään?

Rakkaus on sitä, että toisella ihmisellä on itseisarvo. Hän ei ole väline. Ei edes nautinnontavoittelun väline. Häntä ei rakasteta siksi, mitä häneltä saa, vaan siksi, mitä hän on.

Seksi on juuri sitä, minkä merkityksen kukin sille itse antaa. Mikään laki ei vaadi parisuhteessa olevan seksiä. Se on aina sopimus kahden ihmisen välillä, mitä heidän suhteeseensa kuuluu, mitä ei. Kukin pari sen itse määrittäköön. Ja jos seksi merkitsee toiselle osapuolelle eri asiaa kuin toiselle (toiselle satunnainen nautinto, toiselle rakkaudentunnustus), kannattanee kommunikoida siitä, miksi lopulta se on toiselle niin ylitsepääsemättömän tärkeää.

huolehtii, keskustelee, hakee kontaktia, pitää yllä sosiaalisia verkostojanne, tekee lempiruokiasi, opettaa lapsenne arvostamaan isäänsä, käpertyy illalla kainaloon katsomaan televisiota, nauttii yhteisistä hiljaisista hetkistä, puolustaa sinua, kuuntelee, on kiinnostunut elämästäsi jne.

Nämä tehdään yhtä hyvin naisen oman, tai lasten eduksi. Näitä voi tehdä ystävän kanssa, vanhemman, lapsen, tai jopa naapurin. Jos vaimo menehtyisi ja lapseni mummo muuttaisi meille, nuo  toteutuisi silloinkin. Tekeekö se mummosta eli äidistäni kumppanin minulle? Ei todellakaan tee.

Yksiavioinen seksi, sekä sen esiasteet kuten suutelu ja muu sen tapainen lempeily, hellittely, on se mitä tekee suhteesta parisuhteen, on se mikä erottaa parisuhderakkauden muun tyyppisestä rakkaudesta.

Itse en lähtisi ikinä hakemaan muualta seksiä. Joko meillä on parisuhde missä olemme molemmat vannoutuneita toisillemme, tai sitten meillä ei ole ja lusikat menee jakoon. Jos hänen keho on täysin rikki ja ainoastaan yksi käsi toimii enää, hänellä on HALU tuottaa sillä kädellä minulle nautintoa, kuten minulla on vastaavassa tilanteessa halu tuottaa hänelle nautintoa. Eikä sillä halulla tarvitse olla yhtään mitään tekemistä kiiman kanssa, vaikka tietenkin parempi jos on. Jos se halu puuttuu, silloin puuttuu parisuhderakkauskin, eikä kumppani ole enää kumppani. Poikkeuksia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Syitä haluttomuuteen: välinpitämättömyys, puhumattomuus ja vetäytyminen vuorovaikutuksesta, haluttomuus tehdä mitään yhdessä, vastuun välttely, laiskuus ja oman edun tavoittelu sekä pihiys joista kolme viimeistä näkyvät suoraan seksin laadussa. Huonoa seksiä vieraan ja etäisen miehen kanssa. En vaan pysty näkemään miksi pitäisi. Olen todella yksinäinen ja uskallan jopa väittää että minä kärsin tässä suhteessa enemmän, on myös todella loukkaavaa ja haavoittavaa tulla torjutuksi henkisellä tasolla.

Jos et saa korjattua suhdettasi, niin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se toinen ihminen merkitsee teille muille niin vähän, että elämän yhden osa-alueen takia olisitte valmiit heivaamaan hänet?

Koska tiedän ettei hän välitä minunsta eikä todellakaan rakasta, jos seksiä ei ole. *Tiedän*, en luule. Sanoilla ei ole mitään merkitystä jos teot eivät vastaa sanoja, päinvastoin, ne ovat silloin valheita, ja siksi erityisen loukkaavia vielä kaiken muun päälle.

-eri, Mies

Välisessänne kanssakäynnissä on siis tehty selväksi, että nimenomaan seksi on sen merkki, että rakastaa? Vai onko tämä omaa koodikieltäsi?

Voi olla, että puolisosi _näyttää_ rakastavansa tuhansin muin tavoin: huolehtii, keskustelee, hakee kontaktia, pitää yllä sosiaalisia verkostojanne, tekee lempiruokiasi, opettaa lapsenne arvostamaan isäänsä, käpertyy illalla kainaloon katsomaan televisiota, nauttii yhteisistä hiljaisista hetkistä, puolustaa sinua, kuuntelee, on kiinnostunut elämästäsi jne.

Itse lukisin nuo merkit rakkautena.

Toivottavasti teillä löytyy kyseisenlaisia rakkaudenosoituksia.

Seksi on paljon muutakin kuin laukeamista ja laukeamaan auttamista. Se on sitä, millaiseksi kukin sen tulkitsee. Toisille se on rakkaudenosoitus. Toisille se on tilaisuus tuntea itsensä halutuksi. Toisille se on kutkuttava leikki. Toisille se on voimasuhteiden mittailua, kokemus toisen hallinnasta, toisen omistamisesta, toiseen vaikuttamisesta.

Jos seksin merkitys korostuu yli toisen ihmisen, voikin miettiä, mikä seksissä on se _juttu_. Miksi se on niin tärkeää, että mahdollinen puuttuva tyydytys pitää (kuten monet tässä ketjussa sanovat) saada hakea muualta? Mitä syvempää tarvetta se tietynlainen yhdyntä palvelee?

Moni kuvaa tässä keskustelussa seksiä tarpeena, joka on saatava täytettyä. Jano, nälkä, lepo, hengittäminen ovat tarpeita, joita ilman ihminen ei voi elää. Läheisyys ja hellyys ovat asioita, joita ilman lapsen kasvu tasapainoiseksi ihmiseksi häiriintyy.

Seksi on hieno asia. Se ei kuitenkaan ole välttämättömyys hengissä pysymiselle tai henkiselle kehitykselle. Se on nautinto, ei muuta.

Jos nautinnon tarve on suurempi kuin halu rakastaa ja kunnioittaa ihmistä vierellään, ja jos elämä ilman tätä yhtä tietyntyyppistä nautintoa on sietämättömämpi kuin ajatus elämästä ilman tätä vieressä olevaa ihmistä, onko silloin edes rakastanut alunperinkään?

Rakkaus on sitä, että toisella ihmisellä on itseisarvo. Hän ei ole väline. Ei edes nautinnontavoittelun väline. Häntä ei rakasteta siksi, mitä häneltä saa, vaan siksi, mitä hän on.

Seksi on juuri sitä, minkä merkityksen kukin sille itse antaa. Mikään laki ei vaadi parisuhteessa olevan seksiä. Se on aina sopimus kahden ihmisen välillä, mitä heidän suhteeseensa kuuluu, mitä ei. Kukin pari sen itse määrittäköön. Ja jos seksi merkitsee toiselle osapuolelle eri asiaa kuin toiselle (toiselle satunnainen nautinto, toiselle rakkaudentunnustus), kannattanee kommunikoida siitä, miksi lopulta se on toiselle niin ylitsepääsemättömän tärkeää.

huolehtii, keskustelee, hakee kontaktia, pitää yllä sosiaalisia verkostojanne, tekee lempiruokiasi, opettaa lapsenne arvostamaan isäänsä, käpertyy illalla kainaloon katsomaan televisiota, nauttii yhteisistä hiljaisista hetkistä, puolustaa sinua, kuuntelee, on kiinnostunut elämästäsi jne.

Nämä tehdään yhtä hyvin naisen oman, tai lasten eduksi. Näitä voi tehdä ystävän kanssa, vanhemman, lapsen, tai jopa naapurin. Jos vaimo menehtyisi ja lapseni mummo muuttaisi meille, nuo  toteutuisi silloinkin. Tekeekö se mummosta eli äidistäni kumppanin minulle? Ei todellakaan tee.

Yksiavioinen seksi, sekä sen esiasteet kuten suutelu ja muu sen tapainen lempeily, hellittely, on se mitä tekee suhteesta parisuhteen, on se mikä erottaa parisuhderakkauden muun tyyppisestä rakkaudesta.

Itse en lähtisi ikinä hakemaan muualta seksiä. Joko meillä on parisuhde missä olemme molemmat vannoutuneita toisillemme, tai sitten meillä ei ole ja lusikat menee jakoon. Jos hänen keho on täysin rikki ja ainoastaan yksi käsi toimii enää, hänellä on HALU tuottaa sillä kädellä minulle nautintoa, kuten minulla on vastaavassa tilanteessa halu tuottaa hänelle nautintoa. Eikä sillä halulla tarvitse olla yhtään mitään tekemistä kiiman kanssa, vaikka tietenkin parempi jos on. Jos se halu puuttuu, silloin puuttuu parisuhderakkauskin, eikä kumppani ole enää kumppani. Poikkeuksia ei ole.

Miksi nuo mainitut rakkaudenosoitukset ovat siis mielestäsi mitättömiä? Yhtä lailla ne ovat sitä liimaa, mikä pitää suhteen kasassa: vaihda ne päittäin seksin kanssa, ja sinulle jää käteen... mitä? Ei ainakaan välittävää ihmissuhdetta, parisuhdetta, kokemusta siitä, että arvostetaan ja välitetään.

Itse en haluaisi mummon käpertyvän kainalooni, sivukaneettina mainittakoon.

Parisuhde on kahden ihmisen yhteys ja yhteinen sopimus. Sitä ei tarvitse määritellä sen kautta, miten sen ilmenemismuodot eroavat muiden ihmissuhteiden ilmenemismuodoista. Se määritellään ainoastaan siten, miten näiden kahden ihmisen dynamiikat ja persoonat sen muodostavat.

Jos seksi määrittää suhteen parisuhteeksi, niin, saivarrellen, parisuhde voi muodostua kenen tahansa kanssa, jonka kanssa on sallittua ja moraalisesti oikein harrastaa seksiä. Paino sanaparilla kenen tahansa.

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse. Jos naapurin Leenalla on aktiivisempi seksielämä oman Mikkonsa kanssa, ovatko Leena ja Mikko enemmän parisuhteessa kuin Liisa ja Matti? Eivät ole.

Sen sijaan, jos Laura ja Mikael harrastavat ainoastaan seksiä, mutta eivät ole muuten kiinnostuneita toisistaan, kyse ei ole niinkään pari- vaan seksisuhteesta.

Oma kumppani täyttää ideaaleimmillaan kaikki odotuksemme, kaikki halumme, kaikki toiveemme. Joskus, syystä tai toisesta, jäämme jotain ilman. Siloin on syytä miettiä, onko saamatta jäänyt asia omalle hyvänolontunteelle niin tärkeä, että toisen on luovuttava omista rajoistaan tuottaakseen sille kumppanilleen sen hyvänolontunteen.

Asia voi olla lapsi, seksi, muutto ulkomaille jne. Nämä ovat aina kriisejä parisuhteille, toiset selviävät niistä, toiset eivät

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

On luonnollista haluta tuntea näitä asioita sen kaikkein rakkaimman taholta. Mutta jos tilanne tulee, että toinen ei pysty rakastamistaan fyysisesti esittämään, niin... mikseivät sanat ole tarpeeksi? Tai toisenlaiset teot? Miksi seksin painoarvo on tässä niin suuri?

Uteliaisuuttani kyselen. Ja kyllä, olen omassa parisuhteessani se huomattavasti haluavampi osapuoli ja entinen lähes kompulsiivinen viettelijätär. Silti allekirjoitan kaiken sanomani.

Haluttomuus on kai jatke sille muulle läheisyyden puutteelle. Joten se halukas voisi miettiä mikä suhteessa on vialla noin muuten.

Yleensä parisuhteessa se läheisyys, halailu, päällekkäin makailu, koskettelu yms. Johtaa seksiin.

Jos ei sitäkään ole niin turha odottaa enempääkään.

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus on kai jatke sille muulle läheisyyden puutteelle. Joten se halukas voisi miettiä mikä suhteessa on vialla noin muuten.

Yleensä parisuhteessa se läheisyys, halailu, päällekkäin makailu, koskettelu yms. Johtaa seksiin.

Jos ei sitäkään ole niin turha odottaa enempääkään.

Aivan kuin se olisi aina se enemmän seksiä haluava, joka pihtaa läheisyyttä jne. Ettei olisi toisinpäin. Pihtari pihtaa muutakin kuin seksiä. On tottunut elämään yksin. Miespuoliselle pihtarille riittää usein nettiyhteys ja oma käsi. Häntä voidaan kutsua myös runkkariksi. Naispuolinen pihtari taas... En tiedä, en ole tavannut,

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse.

-

Huomasitko edes, kuinka jätit Matin pois laskennasta? Teitkö sen tarkoituksella? Liisan ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin Liisan mielipidettä? Ihan sama onko se Matille ongelma?

Totta helvetissä tarvitsee, Liisa ei ole itsensä kanssa suhteessa, vaan Matin.

-

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

Tärkeä ja rakas juurikin, komeudesta/kauneudesta sen ei tarvitse kertoa mitään. Jos on päättänyt olla suhteessa, ja nyt tarkoitan vakavaa suhdetta, useimmille avioliittoa, silloin ei ole kilpakosijoita. Molemmat ovat päättäneet, että nyt ollaan yhdessä, nyt haluamme olla toisiamme varten.

Rakkaus on valinta.

Lainatakseni bloggaajaa "Pappi ei kysy vihkiseremoniassa: ”onko hyvä fiilis?” Hän kysyy: ”tahdotko?”"

-

PS.

Sanoit aiemmin ettei mikään laki määrää seksiin tms. Näinhän se on, mutta ei siitä ole kauaa kun avioliittovelvollisuuksia oli ihan laissakin. Nykyään se on kumppaneiden moraali ja rakkaus joka määrittää velvollisuudet. Lisään vielä, että "velvollisuus" ei tarvitse ole negatiivissävytteinen sana ollenkaan. Velvollisuus niin isäinmaata kuin kumppania kohtaan, tulee rakkaudesta. Se on kunnia suorittaa velvollisuuksiaan, ei ulkoapäin tuleva pakote, vaan sisältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse.

-

Huomasitko edes, kuinka jätit Matin pois laskennasta? Teitkö sen tarkoituksella? Liisan ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin Liisan mielipidettä? Ihan sama onko se Matille ongelma?

Totta helvetissä tarvitsee, Liisa ei ole itsensä kanssa suhteessa, vaan Matin.

-

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

Tärkeä ja rakas juurikin, komeudesta/kauneudesta sen ei tarvitse kertoa mitään. Jos on päättänyt olla suhteessa, ja nyt tarkoitan vakavaa suhdetta, useimmille avioliittoa, silloin ei ole kilpakosijoita. Molemmat ovat päättäneet, että nyt ollaan yhdessä, nyt haluamme olla toisiamme varten.

Rakkaus on valinta.

Lainatakseni bloggaajaa "Pappi ei kysy vihkiseremoniassa: ”onko hyvä fiilis?” Hän kysyy: ”tahdotko?”"

-

PS.

Sanoit aiemmin ettei mikään laki määrää seksiin tms. Näinhän se on, mutta ei siitä ole kauaa kun avioliittovelvollisuuksia oli ihan laissakin. Nykyään se on kumppaneiden moraali ja rakkaus joka määrittää velvollisuudet. Lisään vielä, että "velvollisuus" ei tarvitse ole negatiivissävytteinen sana ollenkaan. Velvollisuus niin isäinmaata kuin kumppania kohtaan, tulee rakkaudesta. Se on kunnia suorittaa velvollisuuksiaan, ei ulkoapäin tuleva pakote, vaan sisältä.

Oh, Matti jäi pois puhtaasti laiskuuttani ja siksi, että oletin lukijan implisiittisesti mielessään lisäävän Matin tähän yhteyteen. Kyllä, Matinkaan ei tarvitse miettiä ovatko parisuhteessa, yhdyntäkertojen määrästä riippumatta, jos kokee olevansa parisuhteessa.

"Tahdon" on hieno sana, olen itsekin tahtonut. Se kertoo myös siitä, että tahtoo vaalia sitä parisuhdettaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Vaatii tahtoa selvitä toisen rinnalla ja unohtaa omat tarpeensa, jos täytyy. Vaatii tahtoa auttaa toinen alkoholismin yli, kestää sairauden tuomat haasteet, selvitä oman minän kriiseistä syyttämättä niistä sitä toista.

"Tahdon" kertoo valinnasta: kävi miten kävi, tähän suhteeseen minä tahdon panostaa. Tämän ihmisen kanssa minä tahdon olla.

Tahtominen on aktiivista, tietoista, tunnepitoista.

Velvollisuus sen sijaan on yksilöä ohjaava ulkoapäin tuleva pahimmassa tapauksessa pakote, parhaassa tapauksessa, no, en tiedä, tilaisuus? Ei...

Velvollinen ei saa valita, suorittaako jotain vai ei. Suoritettava on (vähintään se sivari). Velvollisuudella ei ole mitään tekemistä puhumasi (oletan, että olet sama) HALUN kanssa.

Asevelvollisuus on toki kunnia-asia niille, jotka sen sellaisena kokevat. Aviovelvollisuus on onneksi taaksejäänyttä elämää. Asiat ovat paljon hauskempia, kun niitä HALUAA tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuo mainitut rakkaudenosoitukset ovat siis mielestäsi mitättömiä? Yhtä lailla ne ovat sitä liimaa, mikä pitää suhteen kasassa: vaihda ne päittäin seksin kanssa, ja sinulle jää käteen... mitä? Ei ainakaan välittävää ihmissuhdetta, parisuhdetta, kokemusta siitä, että arvostetaan ja välitetään.

Itse en haluaisi mummon käpertyvän kainalooni, sivukaneettina mainittakoon.

Parisuhde on kahden ihmisen yhteys ja yhteinen sopimus. Sitä ei tarvitse määritellä sen kautta, miten sen ilmenemismuodot eroavat muiden ihmissuhteiden ilmenemismuodoista. Se määritellään ainoastaan siten, miten näiden kahden ihmisen dynamiikat ja persoonat sen muodostavat.

Jos seksi määrittää suhteen parisuhteeksi, niin, saivarrellen, parisuhde voi muodostua kenen tahansa kanssa, jonka kanssa on sallittua ja moraalisesti oikein harrastaa seksiä. Paino sanaparilla kenen tahansa.

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse. Jos naapurin Leenalla on aktiivisempi seksielämä oman Mikkonsa kanssa, ovatko Leena ja Mikko enemmän parisuhteessa kuin Liisa ja Matti? Eivät ole.

Sen sijaan, jos Laura ja Mikael harrastavat ainoastaan seksiä, mutta eivät ole muuten kiinnostuneita toisistaan, kyse ei ole niinkään pari- vaan seksisuhteesta.

Oma kumppani täyttää ideaaleimmillaan kaikki odotuksemme, kaikki halumme, kaikki toiveemme. Joskus, syystä tai toisesta, jäämme jotain ilman. Siloin on syytä miettiä, onko saamatta jäänyt asia omalle hyvänolontunteelle niin tärkeä, että toisen on luovuttava omista rajoistaan tuottaakseen sille kumppanilleen sen hyvänolontunteen.

Asia voi olla lapsi, seksi, muutto ulkomaille jne. Nämä ovat aina kriisejä parisuhteille, toiset selviävät niistä, toiset eivät

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

On luonnollista haluta tuntea näitä asioita sen kaikkein rakkaimman taholta. Mutta jos tilanne tulee, että toinen ei pysty rakastamistaan fyysisesti esittämään, niin... mikseivät sanat ole tarpeeksi? Tai toisenlaiset teot? Miksi seksin painoarvo on tässä niin suuri?

Uteliaisuuttani kyselen. Ja kyllä, olen omassa parisuhteessani se huomattavasti haluavampi osapuoli ja entinen lähes kompulsiivinen viettelijätär. Silti allekirjoitan kaiken sanomani.

Kukaan ei ole väittänyt, että seksi on ainoa osa parisuhdetta, vaan että se on tärkeä osa. Lisäksi väärinluet termin parisuhde tarkoittamaan mitä tahansa ihmissuhdetta. Tämänkin lisäksi et myös pidä mitään muuta kuin yhdyntää seksinä, vaikka toinen kirjoitti esiasteistakin? Jos aiemmin valitit välineellistämisestä, niin mikset anna miehesi pitää toista perhettä ja kuksia toisia joka päivä? "Hän ei ole sinun omistamasi." Täysin kaahoa argumentointia, jonka tarkoituksena on osoittaa, miten turhaksi sinun määritelmäsi parisuhteesta tekee koko käsitteen. Ei puhuta enää parisuhteesta, jos ei ole minkäänlaista fyysistä läheisyyttä. Se on silloin vain läheinen ystävä... Minulla oli pienenä tosi hyvä ystävä. Oliko meillä parisuhde? Ei, vaan ihmissuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse.

-

Huomasitko edes, kuinka jätit Matin pois laskennasta? Teitkö sen tarkoituksella? Liisan ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin Liisan mielipidettä? Ihan sama onko se Matille ongelma?

Totta helvetissä tarvitsee, Liisa ei ole itsensä kanssa suhteessa, vaan Matin.

-

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

Tärkeä ja rakas juurikin, komeudesta/kauneudesta sen ei tarvitse kertoa mitään. Jos on päättänyt olla suhteessa, ja nyt tarkoitan vakavaa suhdetta, useimmille avioliittoa, silloin ei ole kilpakosijoita. Molemmat ovat päättäneet, että nyt ollaan yhdessä, nyt haluamme olla toisiamme varten.

Rakkaus on valinta.

Lainatakseni bloggaajaa "Pappi ei kysy vihkiseremoniassa: ”onko hyvä fiilis?” Hän kysyy: ”tahdotko?”"

-

PS.

Sanoit aiemmin ettei mikään laki määrää seksiin tms. Näinhän se on, mutta ei siitä ole kauaa kun avioliittovelvollisuuksia oli ihan laissakin. Nykyään se on kumppaneiden moraali ja rakkaus joka määrittää velvollisuudet. Lisään vielä, että "velvollisuus" ei tarvitse ole negatiivissävytteinen sana ollenkaan. Velvollisuus niin isäinmaata kuin kumppania kohtaan, tulee rakkaudesta. Se on kunnia suorittaa velvollisuuksiaan, ei ulkoapäin tuleva pakote, vaan sisältä.

Ja siis, tosi kauniisti kirjoitit velvollisuudesta. Sanana se ikävä kyllä, nonetheless, sulkee ulkopuolelleen mahdollisuuden valita tai olla oman halunsa ohjattavissa. Löytyisikö tähän joku parempi sana? Avio...huomaavaisuus? Aviomahdollisuudet? Avio... autahan nyt vähän. Jokin kuvaamaan sitä, että löydettyään elämänmittaisen kumppaninsa, on etuoikeutettu tuottamaan tälle iloa niin itse halutessaan ja tämän halutessa.

Avioetuoikeus?

Ei ole pakko antaa, silti väitän että haluttomuus ei johda kun pettämiseen joka on seksittömässä parisuhteessa toisen tapa paeta toisen ongelmia. Ikävä totuus mutta jos vaimoltani en saisi niin kyllä silloin alkaisin eroa ja muita katselemaan. Ihan kaikkia asioita ei rakkauskaan pidä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuo mainitut rakkaudenosoitukset ovat siis mielestäsi mitättömiä? Yhtä lailla ne ovat sitä liimaa, mikä pitää suhteen kasassa: vaihda ne päittäin seksin kanssa, ja sinulle jää käteen... mitä? Ei ainakaan välittävää ihmissuhdetta, parisuhdetta, kokemusta siitä, että arvostetaan ja välitetään.

Itse en haluaisi mummon käpertyvän kainalooni, sivukaneettina mainittakoon.

Parisuhde on kahden ihmisen yhteys ja yhteinen sopimus. Sitä ei tarvitse määritellä sen kautta, miten sen ilmenemismuodot eroavat muiden ihmissuhteiden ilmenemismuodoista. Se määritellään ainoastaan siten, miten näiden kahden ihmisen dynamiikat ja persoonat sen muodostavat.

Jos seksi määrittää suhteen parisuhteeksi, niin, saivarrellen, parisuhde voi muodostua kenen tahansa kanssa, jonka kanssa on sallittua ja moraalisesti oikein harrastaa seksiä. Paino sanaparilla kenen tahansa.

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse. Jos naapurin Leenalla on aktiivisempi seksielämä oman Mikkonsa kanssa, ovatko Leena ja Mikko enemmän parisuhteessa kuin Liisa ja Matti? Eivät ole.

Sen sijaan, jos Laura ja Mikael harrastavat ainoastaan seksiä, mutta eivät ole muuten kiinnostuneita toisistaan, kyse ei ole niinkään pari- vaan seksisuhteesta.

Oma kumppani täyttää ideaaleimmillaan kaikki odotuksemme, kaikki halumme, kaikki toiveemme. Joskus, syystä tai toisesta, jäämme jotain ilman. Siloin on syytä miettiä, onko saamatta jäänyt asia omalle hyvänolontunteelle niin tärkeä, että toisen on luovuttava omista rajoistaan tuottaakseen sille kumppanilleen sen hyvänolontunteen.

Asia voi olla lapsi, seksi, muutto ulkomaille jne. Nämä ovat aina kriisejä parisuhteille, toiset selviävät niistä, toiset eivät

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

On luonnollista haluta tuntea näitä asioita sen kaikkein rakkaimman taholta. Mutta jos tilanne tulee, että toinen ei pysty rakastamistaan fyysisesti esittämään, niin... mikseivät sanat ole tarpeeksi? Tai toisenlaiset teot? Miksi seksin painoarvo on tässä niin suuri?

Uteliaisuuttani kyselen. Ja kyllä, olen omassa parisuhteessani se huomattavasti haluavampi osapuoli ja entinen lähes kompulsiivinen viettelijätär. Silti allekirjoitan kaiken sanomani.

Kukaan ei ole väittänyt, että seksi on ainoa osa parisuhdetta, vaan että se on tärkeä osa. Lisäksi väärinluet termin parisuhde tarkoittamaan mitä tahansa ihmissuhdetta. Tämänkin lisäksi et myös pidä mitään muuta kuin yhdyntää seksinä, vaikka toinen kirjoitti esiasteistakin? Jos aiemmin valitit välineellistämisestä, niin mikset anna miehesi pitää toista perhettä ja kuksia toisia joka päivä? "Hän ei ole sinun omistamasi." Täysin kaahoa argumentointia, jonka tarkoituksena on osoittaa, miten turhaksi sinun määritelmäsi parisuhteesta tekee koko käsitteen. Ei puhuta enää parisuhteesta, jos ei ole minkäänlaista fyysistä läheisyyttä. Se on silloin vain läheinen ystävä... Minulla oli pienenä tosi hyvä ystävä. Oliko meillä parisuhde? Ei, vaan ihmissuhde.

Parisuhde on sellainen suhde kahden ihmisen välillä, jonka nämä ihmiset määrittelevät parisuhteeksi. Mikään ei velvoita heitä harrastamaan seksiä elleivät tahdo, saati olla fyysisesti lähekkäin, jos se on heille epäluontevaa. Samoin nämä ihmiset saavat panna kuin puput niin halutessaan. Kukaan ei voi ulkopuolelta tulla lista kädessä sanomaan, ovatko jotkut kaksi ihmistä parisuhteessa vai eivät, vedoten kaikkiin niihin kohtiin jotka listassa eivät täyty.

Vain pari itse määrittelee suhteensa laadun ja tavat kiintymyksensä esittämiseen.

Tunnut sekoittavan useamman kirjoituksen toisiinsa. En ole valittanut välineellistämisestä tai omistamisesta.

Hellyys, läheisyys, fyysinen koskettaminen, suutelu jne ovat arvossaan mittaamattomia. "Yksikätisen puoliso" puhui itse tarpeestaan tulla sen yhden käden tyydyttämäksi. Argumentoin sitä vastaan ja kavensin seksin käsittämään nimenomaan sukupuolielinten koskettelun laukeamismielessä -koska näin tulkitsin hänenkin asian käsittäneen.

Vierailija kirjoitti:

Syitä haluttomuuteen: välinpitämättömyys, puhumattomuus ja vetäytyminen vuorovaikutuksesta, haluttomuus tehdä mitään yhdessä, vastuun välttely, laiskuus ja oman edun tavoittelu sekä pihiys joista kolme viimeistä näkyvät suoraan seksin laadussa. Huonoa seksiä vieraan ja etäisen miehen kanssa. En vaan pysty näkemään miksi pitäisi. Olen todella yksinäinen ja uskallan jopa väittää että minä kärsin tässä suhteessa enemmän, on myös todella loukkaavaa ja haavoittavaa tulla torjutuksi henkisellä tasolla.

Miksi olet mennyt parisuhteeseen tuollaisen miehen kanssa? 

Miksi olet edelleen parisuhteessa tuollaisen miehen kanssa? Kuka siitä hyötyy?

Kaksi onnetonta ihmistä on väkisin yhdessä, kumpikaan ei rakasta toista. Jos sitä kuviota vielä lapset katsoo ja kasvaa kieroon.... Kuka hyötyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse.

-

Huomasitko edes, kuinka jätit Matin pois laskennasta? Teitkö sen tarkoituksella? Liisan ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin Liisan mielipidettä? Ihan sama onko se Matille ongelma?

Totta helvetissä tarvitsee, Liisa ei ole itsensä kanssa suhteessa, vaan Matin.

-

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

Tärkeä ja rakas juurikin, komeudesta/kauneudesta sen ei tarvitse kertoa mitään. Jos on päättänyt olla suhteessa, ja nyt tarkoitan vakavaa suhdetta, useimmille avioliittoa, silloin ei ole kilpakosijoita. Molemmat ovat päättäneet, että nyt ollaan yhdessä, nyt haluamme olla toisiamme varten.

Rakkaus on valinta.

Lainatakseni bloggaajaa "Pappi ei kysy vihkiseremoniassa: ”onko hyvä fiilis?” Hän kysyy: ”tahdotko?”"

-

PS.

Sanoit aiemmin ettei mikään laki määrää seksiin tms. Näinhän se on, mutta ei siitä ole kauaa kun avioliittovelvollisuuksia oli ihan laissakin. Nykyään se on kumppaneiden moraali ja rakkaus joka määrittää velvollisuudet. Lisään vielä, että "velvollisuus" ei tarvitse ole negatiivissävytteinen sana ollenkaan. Velvollisuus niin isäinmaata kuin kumppania kohtaan, tulee rakkaudesta. Se on kunnia suorittaa velvollisuuksiaan, ei ulkoapäin tuleva pakote, vaan sisältä.

Ja siis, tosi kauniisti kirjoitit velvollisuudesta. Sanana se ikävä kyllä, nonetheless, sulkee ulkopuolelleen mahdollisuuden valita tai olla oman halunsa ohjattavissa. Löytyisikö tähän joku parempi sana? Avio...huomaavaisuus? Aviomahdollisuudet? Avio... autahan nyt vähän. Jokin kuvaamaan sitä, että löydettyään elämänmittaisen kumppaninsa, on etuoikeutettu tuottamaan tälle iloa niin itse halutessaan ja tämän halutessa.

Avioetuoikeus?

Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Naimisissa puoliso on etuoikeutettu ruumiiseesi? Jos menet naimisiin, et voi päättää haluatko vai et? En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuo mainitut rakkaudenosoitukset ovat siis mielestäsi mitättömiä? Yhtä lailla ne ovat sitä liimaa, mikä pitää suhteen kasassa: vaihda ne päittäin seksin kanssa, ja sinulle jää käteen... mitä? Ei ainakaan välittävää ihmissuhdetta, parisuhdetta, kokemusta siitä, että arvostetaan ja välitetään.

Itse en haluaisi mummon käpertyvän kainalooni, sivukaneettina mainittakoon.

Parisuhde on kahden ihmisen yhteys ja yhteinen sopimus. Sitä ei tarvitse määritellä sen kautta, miten sen ilmenemismuodot eroavat muiden ihmissuhteiden ilmenemismuodoista. Se määritellään ainoastaan siten, miten näiden kahden ihmisen dynamiikat ja persoonat sen muodostavat.

Jos seksi määrittää suhteen parisuhteeksi, niin, saivarrellen, parisuhde voi muodostua kenen tahansa kanssa, jonka kanssa on sallittua ja moraalisesti oikein harrastaa seksiä. Paino sanaparilla kenen tahansa.

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse. Jos naapurin Leenalla on aktiivisempi seksielämä oman Mikkonsa kanssa, ovatko Leena ja Mikko enemmän parisuhteessa kuin Liisa ja Matti? Eivät ole.

Sen sijaan, jos Laura ja Mikael harrastavat ainoastaan seksiä, mutta eivät ole muuten kiinnostuneita toisistaan, kyse ei ole niinkään pari- vaan seksisuhteesta.

Oma kumppani täyttää ideaaleimmillaan kaikki odotuksemme, kaikki halumme, kaikki toiveemme. Joskus, syystä tai toisesta, jäämme jotain ilman. Siloin on syytä miettiä, onko saamatta jäänyt asia omalle hyvänolontunteelle niin tärkeä, että toisen on luovuttava omista rajoistaan tuottaakseen sille kumppanilleen sen hyvänolontunteen.

Asia voi olla lapsi, seksi, muutto ulkomaille jne. Nämä ovat aina kriisejä parisuhteille, toiset selviävät niistä, toiset eivät

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

On luonnollista haluta tuntea näitä asioita sen kaikkein rakkaimman taholta. Mutta jos tilanne tulee, että toinen ei pysty rakastamistaan fyysisesti esittämään, niin... mikseivät sanat ole tarpeeksi? Tai toisenlaiset teot? Miksi seksin painoarvo on tässä niin suuri?

Uteliaisuuttani kyselen. Ja kyllä, olen omassa parisuhteessani se huomattavasti haluavampi osapuoli ja entinen lähes kompulsiivinen viettelijätär. Silti allekirjoitan kaiken sanomani.

Kukaan ei ole väittänyt, että seksi on ainoa osa parisuhdetta, vaan että se on tärkeä osa. Lisäksi väärinluet termin parisuhde tarkoittamaan mitä tahansa ihmissuhdetta. Tämänkin lisäksi et myös pidä mitään muuta kuin yhdyntää seksinä, vaikka toinen kirjoitti esiasteistakin? Jos aiemmin valitit välineellistämisestä, niin mikset anna miehesi pitää toista perhettä ja kuksia toisia joka päivä? "Hän ei ole sinun omistamasi." Täysin kaahoa argumentointia, jonka tarkoituksena on osoittaa, miten turhaksi sinun määritelmäsi parisuhteesta tekee koko käsitteen. Ei puhuta enää parisuhteesta, jos ei ole minkäänlaista fyysistä läheisyyttä. Se on silloin vain läheinen ystävä... Minulla oli pienenä tosi hyvä ystävä. Oliko meillä parisuhde? Ei, vaan ihmissuhde.

Avaatko vielä hieman tuota kohtaa, missä "välineellistämisvalitukseni" vastateesinä minun pitäisi antaa mieheni pitää toista perhettä ja kuksia toisia joka päivä? En ymmärtänyt lainkaan näiden yhteyttä. Varmasti osaat selittää?

Sitäpaitsi, jos uudelleenluet kirjoitukseni alimman kappaleen, huomannet, ettei minun mieheni tarvitse hakea seksiä muualta, kas, minä kun satun nauttimaan kyseisestä lajista huomattavastikin. Pystyn silti ymmärtämään myös niitä, joiden halut ovat vähäisemmät.

Meillä ei ole ollut seksiä reiluun 1,5 vuoteen. Koen ettei ole enää parisuhdettakaan, ei myöskään mitään läheisyyttä tai hellyyttä. Mies pelkää niiden voivan johtaa seksiin. Lasten takia enää tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse.

-

Huomasitko edes, kuinka jätit Matin pois laskennasta? Teitkö sen tarkoituksella? Liisan ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin Liisan mielipidettä? Ihan sama onko se Matille ongelma?

Totta helvetissä tarvitsee, Liisa ei ole itsensä kanssa suhteessa, vaan Matin.

-

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

Tärkeä ja rakas juurikin, komeudesta/kauneudesta sen ei tarvitse kertoa mitään. Jos on päättänyt olla suhteessa, ja nyt tarkoitan vakavaa suhdetta, useimmille avioliittoa, silloin ei ole kilpakosijoita. Molemmat ovat päättäneet, että nyt ollaan yhdessä, nyt haluamme olla toisiamme varten.

Rakkaus on valinta.

Lainatakseni bloggaajaa "Pappi ei kysy vihkiseremoniassa: ”onko hyvä fiilis?” Hän kysyy: ”tahdotko?”"

-

PS.

Sanoit aiemmin ettei mikään laki määrää seksiin tms. Näinhän se on, mutta ei siitä ole kauaa kun avioliittovelvollisuuksia oli ihan laissakin. Nykyään se on kumppaneiden moraali ja rakkaus joka määrittää velvollisuudet. Lisään vielä, että "velvollisuus" ei tarvitse ole negatiivissävytteinen sana ollenkaan. Velvollisuus niin isäinmaata kuin kumppania kohtaan, tulee rakkaudesta. Se on kunnia suorittaa velvollisuuksiaan, ei ulkoapäin tuleva pakote, vaan sisältä.

Ja siis, tosi kauniisti kirjoitit velvollisuudesta. Sanana se ikävä kyllä, nonetheless, sulkee ulkopuolelleen mahdollisuuden valita tai olla oman halunsa ohjattavissa. Löytyisikö tähän joku parempi sana? Avio...huomaavaisuus? Aviomahdollisuudet? Avio... autahan nyt vähän. Jokin kuvaamaan sitä, että löydettyään elämänmittaisen kumppaninsa, on etuoikeutettu tuottamaan tälle iloa niin itse halutessaan ja tämän halutessa.

Avioetuoikeus?

Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Naimisissa puoliso on etuoikeutettu ruumiiseesi? Jos menet naimisiin, et voi päättää haluatko vai et? En tajua.

"Velvollisuus" olisi se, ettei voi päättää haluaako vai ei. Suoritettava on. Ei kovin hyvä sana.

Avioetuoikeus sen sijaan voisi tarkoittaa esim, että olen etuoikeutettu, kun olen kanssasi suhteessa, jossa saan niin halutessamme (siis kun kumpikin haluaa) tuottaa toisillemme mielihyvää.

Aikaisemmat keskustelunkäänteet avannevat kunkin osapuolen kantoja asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse.

-

Huomasitko edes, kuinka jätit Matin pois laskennasta? Teitkö sen tarkoituksella? Liisan ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin Liisan mielipidettä? Ihan sama onko se Matille ongelma?

Totta helvetissä tarvitsee, Liisa ei ole itsensä kanssa suhteessa, vaan Matin.

-

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

Tärkeä ja rakas juurikin, komeudesta/kauneudesta sen ei tarvitse kertoa mitään. Jos on päättänyt olla suhteessa, ja nyt tarkoitan vakavaa suhdetta, useimmille avioliittoa, silloin ei ole kilpakosijoita. Molemmat ovat päättäneet, että nyt ollaan yhdessä, nyt haluamme olla toisiamme varten.

Rakkaus on valinta.

Lainatakseni bloggaajaa "Pappi ei kysy vihkiseremoniassa: ”onko hyvä fiilis?” Hän kysyy: ”tahdotko?”"

-

PS.

Sanoit aiemmin ettei mikään laki määrää seksiin tms. Näinhän se on, mutta ei siitä ole kauaa kun avioliittovelvollisuuksia oli ihan laissakin. Nykyään se on kumppaneiden moraali ja rakkaus joka määrittää velvollisuudet. Lisään vielä, että "velvollisuus" ei tarvitse ole negatiivissävytteinen sana ollenkaan. Velvollisuus niin isäinmaata kuin kumppania kohtaan, tulee rakkaudesta. Se on kunnia suorittaa velvollisuuksiaan, ei ulkoapäin tuleva pakote, vaan sisältä.

Ja siis, tosi kauniisti kirjoitit velvollisuudesta. Sanana se ikävä kyllä, nonetheless, sulkee ulkopuolelleen mahdollisuuden valita tai olla oman halunsa ohjattavissa. Löytyisikö tähän joku parempi sana? Avio...huomaavaisuus? Aviomahdollisuudet? Avio... autahan nyt vähän. Jokin kuvaamaan sitä, että löydettyään elämänmittaisen kumppaninsa, on etuoikeutettu tuottamaan tälle iloa niin itse halutessaan ja tämän halutessa.

Avioetuoikeus?

Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Naimisissa puoliso on etuoikeutettu ruumiiseesi? Jos menet naimisiin, et voi päättää haluatko vai et? En tajua.

"Velvollisuus" olisi se, ettei voi päättää haluaako vai ei. Suoritettava on. Ei kovin hyvä sana.

Avioetuoikeus sen sijaan voisi tarkoittaa esim, että olen etuoikeutettu, kun olen kanssasi suhteessa, jossa saan niin halutessamme (siis kun kumpikin haluaa) tuottaa toisillemme mielihyvää.

Aikaisemmat keskustelunkäänteet avannevat kunkin osapuolen kantoja asiaan.

On kai aivan samantekevää miksi asiaa kutsutaan ja miten aikaisemmat keskustelunkäänteet "avannevat"mitään, kun kyse on siitä, onko ihmisellä oikeus omaan ruumiiseensa vai onko se luovutettu pois jossain vaiheessa. Emme asu Iranissa.

En käsitä sitä, että jos rakastuu toiseen ihmiseen, että miten voi olla rakastunut parisuhdemielessä niin että minkäänlaista seksuaalista halua ei liity siihen? Ja kuka haluaa tuollaiseen parisuhteeseen ylipäätään?

Ja jos on käynyt niin, että se seksuaalinen halu on kadonnut jossain kohtaa parisuhdetta, niin toisen pitäisi vaan tyytyä siihen, vaikka se että seksuaalisuuden puuttuminen parisuhteessa tarkoittaa yleensä sitä että parisuhderakkautta ei enää ole? Eikö sillä jonka seksuaalinen halu puolisoa kohtaan on hävinnyt ole minkäälaista velvollisuutta selvittää asiaa, jos vielä rakastaa? Ja jos ei rakasta, eikö ole velvollisuus ilmoittaa siitä puolisolle jotta puoliso voi etsiä toisen puolison itselleen jonka kanssa olisi keskinäistä rakkautta, myös fyysistä?

Joku sanoo että pitää olla päätäntävalta omaan kehoon, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että rakastaa puolisoaan ja osoittaa sen fyysisesti. Kun kyse on nimenomaan haluamisesta, se tapahtuu sekä kehollisesti että mielessä, se on ajatus että haluan tehdä puolisolleni hyvää ja samalla minusta tuntuu hyvältä, niin ruumiillisesti kuin henkisestikin.

Miten joku kehtaa väittää että seksin loppuminen ei vaikuta rakkauteen parisuhteessa?

Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.

Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.

En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.

Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.

Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.