Lue keskustelun säännöt.
En kestä kun mies osoittaa fyysistä hellyyttää tyttärelleen
19.12.2016 |
Tästä alkaa paskamyrsky, se on varma.
Mutta onko muita äitipuolia, jotka kyllä tulevat toimeen ja tykkäävätkin lapsipuolistaan, mutta isän tyttärelleen osoittama fyysinen hellyys, joskus sanallinenkin, aiheuttaa alkukantaisen refleksin ja ällöttää ja oksettaa...?
Kommentit (369)
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
On se totta, ja siitä en aloittajaa syytäkään. Mutta en vaan voi helvetti soikoon käsitä, että miten jollekin tuollainen nyt voi olla jokin ongelma!? Siis miksi ap edes sitten väittää rakastavansa miestä, jos kerran asiat, jotka miehelle on tärkeitä, kuvottavat??? Tai siis että tiedosta sitten sekin, ettei rakkautesi ole tuon puhtaampaa!!
Oletko sinä se tytär?
Eikö sinun rakkautesi isääsi kohtaan ole sen puhtaampaa, ettet pysty hallitsemaan kaikkia negatiivisia tunteitasi ja vain puhtaasti iloitsemaan äitipuolestasi ja rakastamaan hetkiä jolloin isäsi osoittaa naiselle fyysistä hellyyttä? Nainenhan tekee isäsi onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
On se totta, ja siitä en aloittajaa syytäkään. Mutta en vaan voi helvetti soikoon käsitä, että miten jollekin tuollainen nyt voi olla jokin ongelma!? Siis miksi ap edes sitten väittää rakastavansa miestä, jos kerran asiat, jotka miehelle on tärkeitä, kuvottavat??? Tai siis että tiedosta sitten sekin, ettei rakkautesi ole tuon puhtaampaa!!
Koska tunteet ovat tunteita. Eihän kukaan mustasukkainen haluaisi olla mustis, ei kateellinen haluaisi olla kade, häpeää tunteva ei haluaisi tuntea häpeää...
Jos voisimme itse vaikuttaa siihen, ettemme tuntisi näitä asioita , niin tässä maassa olisi 80 % vähemmän mt-ongelmia ja viharikoksia. Sanotaan, että masennus on padottua vihaa - eli juuri sitä, että viha kielletään itseltä ja säilötään alitajuntaan.
Ap:n vain pitää oppia hyväksymään omat tunteensa, ne vain ovat sellaiset, ja antaa itselleen anteeksi joka kerta kun tunne nousee.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
On se totta, ja siitä en aloittajaa syytäkään. Mutta en vaan voi helvetti soikoon käsitä, että miten jollekin tuollainen nyt voi olla jokin ongelma!? Siis miksi ap edes sitten väittää rakastavansa miestä, jos kerran asiat, jotka miehelle on tärkeitä, kuvottavat??? Tai siis että tiedosta sitten sekin, ettei rakkautesi ole tuon puhtaampaa!!
Oletko sinä se tytär?
Eikö sinun rakkautesi isääsi kohtaan ole sen puhtaampaa, ettet pysty hallitsemaan kaikkia negatiivisia tunteitasi ja vain puhtaasti iloitsemaan äitipuolestasi ja rakastamaan hetkiä jolloin isäsi osoittaa naiselle fyysistä hellyyttä? Nainenhan tekee isäsi onnelliseksi.
Ei se minua haittaa, eihän tässä nyt SIITÄ keskustella, mulle se on ihan ookoo. Se, mitä en siedä on se, ettei se ole okei minulle. Siis lue aloitus. Olen jo aikuinen jne. mutta en ole aina ollut. Jos tuo on todellakin jotain mitä aikuinen nainen voi tuntea muka rakastamaansa miestä kohtaan niin sääliksi käy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Olo on silloin jotenkin toIvaivaantunut. Se näyttää jotenkin tosi luonnottomalta ja teennäiseltä. Mutta sen sijaan kun mies osoittaa hellyyttä meidän yhteisille lapsille (kaksi tytärtä ja poika) niin sitä on ihana kattoa :)
Ja sit ku mies ottaa seuraavan puolison, jota ällöttää sinun lapsesi..... kasva jo aikuiseksi. Miten voi aikuinen olla mustasukkainen lapselle? Miksi edes lisäännyit, jos tunne-elämä on keskittynyt omaan pe*****seen!? Säälin puolisoasi ja HÄNEN lapsiaan.. äitinä ja äitipuolena vauvapalstalla parkuva kuvotus.
Eihän tuossa sanottu, että itse lapsi ällöttää. Tuossa ja ap:n viestissä kuvailtiin sitä tunnetta, mikä miehen ja hänen lapsensa fyysisistä hellyydenosoituksista tulee. (Ap:han sanoi pitävänsä lapsipuolestaan). Ja kuten ap sanoi ihan alkuperäisessä viestissään, kyseessä on nimenomaan alkukantainen refleksi. Miehen lapsi on kuitenkin vieraan naisen lapsi. Biologiset menee luonnollisesti jokaisen äidin edelle. Sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Aina.
Leikkiminen, painiminen, halaaminen yms. on ihan ok. Mutta jos lapsi kinuaa isältään suukkoa SUULLE niin kuin oman miehen lapsi tekee, niin se menee kyllä jo pahasti yli. Eikä tässä kohtaa ole väliä onko lapsi oma vai ei. Toki meidän omat lapset eivät edes mitään sellaista yritä vaan ovat oppineet pussaamaan poskelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Sanoisin ennemminkin, että tyypillistä lapsipuolen mustasukkaisuutta. Kyllä se äitipuoli on olemassa, aina. Vaikka ei olisi fyysisesti läsnä.
Herätys nyt itsekkäät tyttäret.
Myös äitipuolet ovat ihmisiä ja te ette ole yhtään sen parempia tai tärkeämpiä. Myös äitipuolilla on tunteet ja ne ovat yhtä arvokkaita kuin teidänkin!
Teillä ei ole mitään oikeutta vaatimuksinenne jyrätä näiden naisten yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Sanoisin ennemminkin, että tyypillistä lapsipuolen mustasukkaisuutta. Kyllä se äitipuoli on olemassa, aina. Vaikka ei olisi fyysisesti läsnä.
Herätys nyt itsekkäät tyttäret.
Myös äitipuolet ovat ihmisiä ja te ette ole yhtään sen parempia tai tärkeämpiä. Myös äitipuolilla on tunteet ja ne ovat yhtä arvokkaita kuin teidänkin!Teillä ei ole mitään oikeutta vaatimuksinenne jyrätä näiden naisten yli.
Tässä ei ole millään lailla kysymys teidän ylitsenne jyräävistä lapsista. Voi pikkusieluisius ja keskenkasvuisuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Olo on silloin jotenkin toIvaivaantunut. Se näyttää jotenkin tosi luonnottomalta ja teennäiseltä. Mutta sen sijaan kun mies osoittaa hellyyttä meidän yhteisille lapsille (kaksi tytärtä ja poika) niin sitä on ihana kattoa :)
Ja sit ku mies ottaa seuraavan puolison, jota ällöttää sinun lapsesi..... kasva jo aikuiseksi. Miten voi aikuinen olla mustasukkainen lapselle? Miksi edes lisäännyit, jos tunne-elämä on keskittynyt omaan pe*****seen!? Säälin puolisoasi ja HÄNEN lapsiaan.. äitinä ja äitipuolena vauvapalstalla parkuva kuvotus.
Eihän tuossa sanottu, että itse lapsi ällöttää. Tuossa ja ap:n viestissä kuvailtiin sitä tunnetta, mikä miehen ja hänen lapsensa fyysisistä hellyydenosoituksista tulee. (Ap:han sanoi pitävänsä lapsipuolestaan). Ja kuten ap sanoi ihan alkuperäisessä viestissään, kyseessä on nimenomaan alkukantainen refleksi. Miehen lapsi on kuitenkin vieraan naisen lapsi. Biologiset menee luonnollisesti jokaisen äidin edelle. Sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Aina.
Leikkiminen, painiminen, halaaminen yms. on ihan ok. Mutta jos lapsi kinuaa isältään suukkoa SUULLE niin kuin oman miehen lapsi tekee, niin se menee kyllä jo pahasti yli. Eikä tässä kohtaa ole väliä onko lapsi oma vai ei. Toki meidän omat lapset eivät edes mitään sellaista yritä vaan ovat oppineet pussaamaan poskelle.
Täh? Mitä se sinulle kuuluu, miten mies ja hänen lapsensa ovat tottuneet osoittamaan hellyyttään? Apua mikä mustis sä olet joka ei tajua paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Sanoisin ennemminkin, että tyypillistä lapsipuolen mustasukkaisuutta. Kyllä se äitipuoli on olemassa, aina. Vaikka ei olisi fyysisesti läsnä.
Herätys nyt itsekkäät tyttäret.
Myös äitipuolet ovat ihmisiä ja te ette ole yhtään sen parempia tai tärkeämpiä. Myös äitipuolilla on tunteet ja ne ovat yhtä arvokkaita kuin teidänkin!Teillä ei ole mitään oikeutta vaatimuksinenne jyrätä näiden naisten yli.
Kyllä!
Juurikin näin. Sitä Minä Minä asennetta tuppaa puskemaan juurikin sieltä tyttärien puolelta.
Minä olin eka, minä olen rakkain, minä olen tärkeämpi, minä haluan sitä ja minä haluan tätä. Vielä aikuisenakin..
Toivon teille tulevaisuuteen uusperhettä ja helvetin mustasukkaista tytärpuolta ja sitä että teillä ei enää yhtäkkiä olekkaan oikeutta tunteisiin ja omaan mieheenne ja tasaarvoiseen perheeseen
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Huomaathan, että minullakin on lapsia. Ymmärrän siis hyvin miehen kuvion omien lastensa kanssa, paitsi että luulen, että isillä on yleisesti löyhempi suhde lapsiinsa kuin äideillä. En ikinä olsi ottanut lapsetonta miestä, koska sitten minua ei olisi ymmärretty.
lapsilla on tarpeita ja ne hoidetaan. En minä hoida mieheni lapsia, enkä edes tee heidän kanssaan asioita kuin poikkeustapauksissa. Mies hoitakoon lapsensa - eli heillä on juuri niin paljon yhteistä aikaa kuin suinkin haluavat. Eikä miehen tarvitse hoitaa minun lapsiani.
Ei miehen lasten tarvitse taipua minun tarpeisiinsa. Eikä minun tarvitse taipua heidän tarpeisiinsa. Meidän uusperhe perustuu sille, että kaikki saavat olla omia itsejään. Vaatimukset tappavat rakkauden.
Jotain me teemme oikein, koska kun tapasimme, niin kaikki 2+2 lasta olivat vuoroviikkolapsia. Nykyään kaksi heistä asuu luonamme kokopäiväisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis vähän siltä kun mies halailisi jotain toista naista mutta ei kuitenkaan ihan siltäkään. Avuttomalta. Kun ei saisi tietenkään tuntua miltään, mutta tuntuu omituiselta että mies halua jalailla ja pussailla ja hipsuttaa toisen naisen lasta. Jotenkin todella alkukantaisia fiiliksiä.
(Toki ymmärrän että on tytön isä ja en kieltäisi omiltani samaa jne jne, lähinnä haen että tuntuuko kenestäkään muusta äitipuolesta koskaan samalta)
Kaikki naispuoliset ovat miehelle jonkun toisen naisen lapsia.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.
Niin, TEIDÄN mielestänne, koska ette osaa asettua sen miehen lasten asemaan. Se mies tunteinen ei ole kuitenkaan NIIN tärkeä teille. Saatatte jopa haastaa riitaa kun mies huomioi lapsiaan.
Kyllä, minun mielestäni asia on noin. Kun on rakastava ja hyvä parisuhde, on koko perhe onnellinen, lapsetkin. Kun on epäkunnioittava ja rakkaudeton parisuhde, on koko perhe onneton, lapsetkin. Minä siis olen tätä mieltä :) Kuinka voisin asettua lasten asemaan tässä? Mielestäni on siis tärkeintä, että lasten perheessä/perheissä on äidin ja isän parisuhde tai parisuhteet (olivat äiti ja isä yhdessä tai uusissa suhteissa) hyvällä pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla AP ollut nuorena teininä suhteita reilusti vanhempiin miehiin? Saattavat nyt oireilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Sanoisin ennemminkin, että tyypillistä lapsipuolen mustasukkaisuutta. Kyllä se äitipuoli on olemassa, aina. Vaikka ei olisi fyysisesti läsnä.
Herätys nyt itsekkäät tyttäret.
Myös äitipuolet ovat ihmisiä ja te ette ole yhtään sen parempia tai tärkeämpiä. Myös äitipuolilla on tunteet ja ne ovat yhtä arvokkaita kuin teidänkin!Teillä ei ole mitään oikeutta vaatimuksinenne jyrätä näiden naisten yli.
Kyllä!
Juurikin näin. Sitä Minä Minä asennetta tuppaa puskemaan juurikin sieltä tyttärien puolelta.
Minä olin eka, minä olen rakkain, minä olen tärkeämpi, minä haluan sitä ja minä haluan tätä. Vielä aikuisenakin..
Toivon teille tulevaisuuteen uusperhettä ja helvetin mustasukkaista tytärpuolta ja sitä että teillä ei enää yhtäkkiä olekkaan oikeutta tunteisiin ja omaan mieheenne ja tasaarvoiseen perheeseen
Juuri näin. Näissä tytärpuolten vastauksissa kuuluu se pieni keskenkasvuinen tyttö. Se 5-vuotias.
Ap - onko miehen tytär noin 5-6-vuotias? Sen ikäisellä on oidipus-kompleksi. Hänellä on tarve olla isälleen se ensimmäinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Sanoisin ennemminkin, että tyypillistä lapsipuolen mustasukkaisuutta. Kyllä se äitipuoli on olemassa, aina. Vaikka ei olisi fyysisesti läsnä.
Herätys nyt itsekkäät tyttäret.
Myös äitipuolet ovat ihmisiä ja te ette ole yhtään sen parempia tai tärkeämpiä. Myös äitipuolilla on tunteet ja ne ovat yhtä arvokkaita kuin teidänkin!Teillä ei ole mitään oikeutta vaatimuksinenne jyrätä näiden naisten yli.
Äitipuoli voi olla olemassa jos oikea äiti on kuollut. Isän panokaverit, sutturat, naikkoset ei sellaista arvonimeä ansaitse. Perheenrikkojia olette suurin osa tarkoituksena päästä eroon edellisen liiton lapsista ja miehen omaisuuden perässä silmät kiiluen. Lapsilta vaan kaikki pois hellyydenosoitukset ja mieluiten elaritkin ja MINÄ, MINÄ, tänne kaikki. Munahaukat roikutte naimisissaolevissa miehissä niin että omat lapsennekin edellisestä liitosta teitä häpeävät.
reaktio kertoo enemmän ap:n pään sisällöstä kuin itse tapahtumasta. Sairas mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Sanoisin ennemminkin, että tyypillistä lapsipuolen mustasukkaisuutta. Kyllä se äitipuoli on olemassa, aina. Vaikka ei olisi fyysisesti läsnä.
Herätys nyt itsekkäät tyttäret.
Myös äitipuolet ovat ihmisiä ja te ette ole yhtään sen parempia tai tärkeämpiä. Myös äitipuolilla on tunteet ja ne ovat yhtä arvokkaita kuin teidänkin!Teillä ei ole mitään oikeutta vaatimuksinenne jyrätä näiden naisten yli.
Äitipuoli voi olla olemassa jos oikea äiti on kuollut. Isän panokaverit, sutturat, naikkoset ei sellaista arvonimeä ansaitse. Perheenrikkojia olette suurin osa tarkoituksena päästä eroon edellisen liiton lapsista ja miehen omaisuuden perässä silmät kiiluen. Lapsilta vaan kaikki pois hellyydenosoitukset ja mieluiten elaritkin ja MINÄ, MINÄ, tänne kaikki. Munahaukat roikutte naimisissaolevissa miehissä niin että omat lapsennekin edellisestä liitosta teitä häpeävät.
Käypä jo ottamassa ne aamulääkkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Ja tuo sinun jälkimmäinen kappaleesi. Tyypillistä äitipuolen itsekkyyttä. Sinä menit yhteen miehen kanssa, jolla jo on lapsia. Et sinä voi suhtautua heihin niin kuin SINÄ tulisit ennen heitä ja niin kuin SINÄ olisit se, joiden tarpeisiin ne lapset taipuvat, sen osalta, mitä he tarvitsevat isäänsä ilman sinua. Ei sinulla ole mitään onnellista ydinperhettä, vaan aivan erilainen perhe, ja jos sinä siinä loukkat kumppanisi lapsia, niin kyse ei ole mistään teineilystä, vai kuvitteletteko te, ettei teinin tunteita voi loukata? Lapsellinen, MINÄ MINÄ ihminen, ei tässä kukaan ole sinua ollut syrjäyttämässä, vaan vaatii omalta isältään omaa aikaa itselleen, kuten sinua ei olisi olemassakaan, edes joskus. Haluathan sinäkin elää niin kuin miehelläsi ei olisikaan lapsia, joskus?
Huomaathan, että minullakin on lapsia. Ymmärrän siis hyvin miehen kuvion omien lastensa kanssa, paitsi että luulen, että isillä on yleisesti löyhempi suhde lapsiinsa kuin äideillä. En ikinä olsi ottanut lapsetonta miestä, koska sitten minua ei olisi ymmärretty.
lapsilla on tarpeita ja ne hoidetaan. En minä hoida mieheni lapsia, enkä edes tee heidän kanssaan asioita kuin poikkeustapauksissa. Mies hoitakoon lapsensa - eli heillä on juuri niin paljon yhteistä aikaa kuin suinkin haluavat. Eikä miehen tarvitse hoitaa minun lapsiani.
Ei miehen lasten tarvitse taipua minun tarpeisiinsa. Eikä minun tarvitse taipua heidän tarpeisiinsa. Meidän uusperhe perustuu sille, että kaikki saavat olla omia itsejään. Vaatimukset tappavat rakkauden.
Jotain me teemme oikein, koska kun tapasimme, niin kaikki 2+2 lasta olivat vuoroviikkolapsia. Nykyään kaksi heistä asuu luonamme kokopäiväisesti.
Niin, en epäile, etteikö olisi eronneita isiä, joiden lapset saavat mitä heille kuuluukin, eikä tietty sen enempää, mutta miten teillä toteutuu miehen oma aika lasten kanssa? Jos asutte saman katon alla? Lähtevätkö he siis jonnekin yhdessä? Varmaan jos näin niin se on ihan hyvä.
Komppaan! Asia on juurikin näin :) Kaikissa perheissä parisuhde on tärkein, sille rakentuu koko yhteinen elämä ja perhe, oli kyseessä sitten uusperhe tai ydinperhe.