Lue keskustelun säännöt.
En kestä kun mies osoittaa fyysistä hellyyttää tyttärelleen
19.12.2016 |
Tästä alkaa paskamyrsky, se on varma.
Mutta onko muita äitipuolia, jotka kyllä tulevat toimeen ja tykkäävätkin lapsipuolistaan, mutta isän tyttärelleen osoittama fyysinen hellyys, joskus sanallinenkin, aiheuttaa alkukantaisen refleksin ja ällöttää ja oksettaa...?
Kommentit (369)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui ja tuntuu! Mutta kun näin tapahtuu yhteisen tyttäremme kohdalla, tunnen onnea ja tyytyväisyyttä. Täällä siis kohtalontoverisi ♥️
Oikeasti ihana kuulla etten ole ainut!
Olen kuitenkin ihan täyspäinen, mutta helvetin vaikeita tunteita pitää sisällään tämä uusperhe elämä. Tätäkin on jatkunut jo vuosia, eli ei mikään uusi juttu.
Usein mietin, että uusperheet on todella epäluonnollisia ratkaisuja. Ei kenellekkään helppoja tai edes kovin hyviä. Ap
Et ole mitenkään täyspäinen. Minullakin oli lyhyen aikaa sinun kaltainen seko naisystävä aikanaan. Oli erittäin mustasukkainen tyttäristäni ja ilmaisia asian selkeästi. No se suhde loppui lyhyeen. En ymmärrä miten naiset kuvittelevat missään tilanteessa menevänsä lasten edelle. Tai kai tällaisiakin miehiä on, mutta minulla lapset ovat tärkeimmät ja sitten tulee muut.
Hah, minä sanoin samaa ja tuli 10 alapeukkua, vaikka, hahaa, mä olen miesten kanssa samaa mieltä :) Ei mun isäkään sitä ämmää siinä kohtaa täyspäisenä pidä, mutta oli itsekin sen verran vaurioitunut, että ei osannut ratkaista asiaa noin kypsästi kuin mies tässä osasi. Ilmeisesti suhde piti olla eikä tajunnut mitä mä olisin tarvinnut, minun tunteitani tai miten loukkasi minua. Kymmenen pistettä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap taas hei.
Vaivaamtunut olo on juurikin se mitä tunnen, joku sen täällä mainitsi.
Huomaatteko muuten miten nämä isin tytöt täälläkin käyttäytyvät ja miten puhuvat isänsä vaimoista? Kurppa jne.
Miksi negatiiviset tunteet on sallittu vain näille tyttärille?
Ja miksi tunteiden ääneen myöntäminen on pha asia? Eihän ne tunteet ja orimitiiviset tunnereaktiot häviä mihinkään sillä että niiden olemassa olon kieltää..
Eikö niistä puhuminen ja niiden käsitteleminen yleensäkkin elämässä vie eteenpäin?Tuntuu että monet ajattelevat asiaa vain ja ainoastaa omalta kannaltaan ja ajattelevat heti että nyt puhutaan niistä omista tyttäristä joita puolustetaan laput silmillä ja äitipuolet ovat saatanasta?
No hei haloo, mietipä miten sinä puhut miehesi lapsista? Kurpat puhuu noin. Siis ei tunteiden myöntäminen olekaan paha asia, ei ollenkaan, mutta entä jos et onnistu niiden käsittelyssä, niin miehesi lapset tulevat siitä kärsimään, sano mun sanoneen. Ei nyt oikein tunnu ja kuulosta hyvälle, vaikka arvostankin kykyäsi tunnistaa ja puhua vaikeista tunteista.
Meidän varhaisteini inhoaa isän naikkosta. Facebook tarjosi sitä kaveriksi niin tyttö sanoi hyyyyyyyyyi ja poisti äkkiä. Sanoi myös että ei halua syödä ruokaa johon naikkonen on koskenut.
Mullakin pisti silmään tuo tyyli millä nämä tyttäret (aikuisetkin) puhuvat isiensä puolisoista. Aivan järkyttävää halventamista ja halutaan isän kanssa liittoutua tätä naista vastaan, miksi?
Puhutaan jopa seisokista? Siis oman isänsä.
Tuntuisi ne tyttäret olevan katkeria ja mustasukkaisia huomiohuoria
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap taas hei.
Vaivaamtunut olo on juurikin se mitä tunnen, joku sen täällä mainitsi.
Huomaatteko muuten miten nämä isin tytöt täälläkin käyttäytyvät ja miten puhuvat isänsä vaimoista? Kurppa jne.
Miksi negatiiviset tunteet on sallittu vain näille tyttärille?
Ja miksi tunteiden ääneen myöntäminen on pha asia? Eihän ne tunteet ja orimitiiviset tunnereaktiot häviä mihinkään sillä että niiden olemassa olon kieltää..
Eikö niistä puhuminen ja niiden käsitteleminen yleensäkkin elämässä vie eteenpäin?Tuntuu että monet ajattelevat asiaa vain ja ainoastaa omalta kannaltaan ja ajattelevat heti että nyt puhutaan niistä omista tyttäristä joita puolustetaan laput silmillä ja äitipuolet ovat saatanasta?
No hei haloo, mietipä miten sinä puhut miehesi lapsista? Kurpat puhuu noin. Siis ei tunteiden myöntäminen olekaan paha asia, ei ollenkaan, mutta entä jos et onnistu niiden käsittelyssä, niin miehesi lapset tulevat siitä kärsimään, sano mun sanoneen. Ei nyt oikein tunnu ja kuulosta hyvälle, vaikka arvostankin kykyäsi tunnistaa ja puhua vaikeista tunteista.
No miten minä siitä tytöstä sitten puhun?
En ainakaan rumasti.
Olen puhunut vain omist tunteistani.
Onko teillä tuomitsijoilla muuten kokemusta uusperhe elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua, tästä asiasta on vaikea puhua juurikin tuon paskamyrskyn takia mikä siitä nousee jos asiasta yrittää puhua kenenkään kanssa, varsinkaan miehen.
Mulla nousee suoranainen viha miehen tytärtä kohtaan joka kerta kun mies edes tekstailee tyttärensä kanssa. Tiedostan kyllä että tunteeni on hulluja eikä mitenkään hyväksyttyjä, mutten pysty hallitsemaan sitä pahaa oloa mikä mulle iskee noissa tilanteissa. Oon päättänyt että kaikille parempi mitä vähemmän olen tekemisissä miehen tytön kanssa koska koko ihminen kuvottaa mua niin suuresti.
Avaatko hieman tätä ajatusta/tunnetta?
Osaatko sanoa mistä se johtuu/mikä siinä vituttaa että mies on vanhempi omalle lapselleen?
Johtuuko se siitä että lapsi on tyttö, olisiko pojan kanssa samanlaista ongelmaa?
Nimim. Kiinnostaa
Vierailija kirjoitti:
Meidän varhaisteini inhoaa isän naikkosta. Facebook tarjosi sitä kaveriksi niin tyttö sanoi hyyyyyyyyyi ja poisti äkkiä. Sanoi myös että ei halua syödä ruokaa johon naikkonen on koskenut.
Sitten on tietenkin tämä exien katkeruus jota tarjoillaan lapille siellä äidin kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäpaitsi minä en voi purkaa tuntojani sille kurpalle, isälleni enkä äidillenikään, niin puran niitä av:llä vastaaantuleville kakkosnaisille, joiden miehellä on lapsia. Se nainen ei nimittäin osaa käsitellä itseensä liittyvää kritiikkiä ja isä kuten sanoin on jo puh pah pelistä lähes pois. Äiti vaan jankkaa jotain käytössääntöjä MULLE, vaikka ne ei ole ikinä koskeneet häntä itseään TAI niiden tarkoitus on tehdä minusta hajuton, mauton, muiden ylikävelemä kynnysmatto.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap taas hei.
Vaivaamtunut olo on juurikin se mitä tunnen, joku sen täällä mainitsi.
Huomaatteko muuten miten nämä isin tytöt täälläkin käyttäytyvät ja miten puhuvat isänsä vaimoista? Kurppa jne.
Miksi negatiiviset tunteet on sallittu vain näille tyttärille?
Ja miksi tunteiden ääneen myöntäminen on pha asia? Eihän ne tunteet ja orimitiiviset tunnereaktiot häviä mihinkään sillä että niiden olemassa olon kieltää..
Eikö niistä puhuminen ja niiden käsitteleminen yleensäkkin elämässä vie eteenpäin?Tuntuu että monet ajattelevat asiaa vain ja ainoastaa omalta kannaltaan ja ajattelevat heti että nyt puhutaan niistä omista tyttäristä joita puolustetaan laput silmillä ja äitipuolet ovat saatanasta?
No hei haloo, mietipä miten sinä puhut miehesi lapsista? Kurpat puhuu noin. Siis ei tunteiden myöntäminen olekaan paha asia, ei ollenkaan, mutta entä jos et onnistu niiden käsittelyssä, niin miehesi lapset tulevat siitä kärsimään, sano mun sanoneen. Ei nyt oikein tunnu ja kuulosta hyvälle, vaikka arvostankin kykyäsi tunnistaa ja puhua vaikeista tunteista.
No miten minä siitä tytöstä sitten puhun?
En ainakaan rumasti.
Olen puhunut vain omist tunteistani.Onko teillä tuomitsijoilla muuten kokemusta uusperhe elämästä?
On se aika rumaa jos ajattelee noin, vaikkei sille voisikaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin pisti silmään tuo tyyli millä nämä tyttäret (aikuisetkin) puhuvat isiensä puolisoista. Aivan järkyttävää halventamista ja halutaan isän kanssa liittoutua tätä naista vastaan, miksi?
Puhutaan jopa seisokista? Siis oman isänsä.
Tuntuisi ne tyttäret olevan katkeria ja mustasukkaisia huomiohuoria
Tarkoituskin oli, että tuntuisi pahalta. Sitähän se "äitipuolikin" miehensä lapsille haluaa.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap taas hei.
Vaivaamtunut olo on juurikin se mitä tunnen, joku sen täällä mainitsi.
Huomaatteko muuten miten nämä isin tytöt täälläkin käyttäytyvät ja miten puhuvat isänsä vaimoista? Kurppa jne.
Miksi negatiiviset tunteet on sallittu vain näille tyttärille?
Ja miksi tunteiden ääneen myöntäminen on pha asia? Eihän ne tunteet ja orimitiiviset tunnereaktiot häviä mihinkään sillä että niiden olemassa olon kieltää..
Eikö niistä puhuminen ja niiden käsitteleminen yleensäkkin elämässä vie eteenpäin?Tuntuu että monet ajattelevat asiaa vain ja ainoastaa omalta kannaltaan ja ajattelevat heti että nyt puhutaan niistä omista tyttäristä joita puolustetaan laput silmillä ja äitipuolet ovat saatanasta?
No hei haloo, mietipä miten sinä puhut miehesi lapsista? Kurpat puhuu noin. Siis ei tunteiden myöntäminen olekaan paha asia, ei ollenkaan, mutta entä jos et onnistu niiden käsittelyssä, niin miehesi lapset tulevat siitä kärsimään, sano mun sanoneen. Ei nyt oikein tunnu ja kuulosta hyvälle, vaikka arvostankin kykyäsi tunnistaa ja puhua vaikeista tunteista.
No miten minä siitä tytöstä sitten puhun?
En ainakaan rumasti.
Olen puhunut vain omist tunteistani.Onko teillä tuomitsijoilla muuten kokemusta uusperhe elämästä?
On se aika rumaa jos ajattelee noin, vaikkei sille voisikaan mitään.
Sanoit että puhun tytöstä rumasti. Ja että olen kurppa. Saisinko perusteluja?
Muakin ottaa päähän toi asenne.
Ihan tosi, jos ei ole kokemusta uusperheilystä niin on helvetin helppo huudella.
Sulla itselläsikö ei ole koskaan mitään nagatiivisia tunteita? Sellaisia joita MUIDEN (ei samassa tilanteessa olevien) mielestä ei sisi olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin pisti silmään tuo tyyli millä nämä tyttäret (aikuisetkin) puhuvat isiensä puolisoista. Aivan järkyttävää halventamista ja halutaan isän kanssa liittoutua tätä naista vastaan, miksi?
Puhutaan jopa seisokista? Siis oman isänsä.
Tuntuisi ne tyttäret olevan katkeria ja mustasukkaisia huomiohuoria
Tarkoituskin oli, että tuntuisi pahalta. Sitähän se "äitipuolikin" miehensä lapsille haluaa.
Niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap taas hei.
Vaivaamtunut olo on juurikin se mitä tunnen, joku sen täällä mainitsi.
Huomaatteko muuten miten nämä isin tytöt täälläkin käyttäytyvät ja miten puhuvat isänsä vaimoista? Kurppa jne.
Miksi negatiiviset tunteet on sallittu vain näille tyttärille?
Ja miksi tunteiden ääneen myöntäminen on pha asia? Eihän ne tunteet ja orimitiiviset tunnereaktiot häviä mihinkään sillä että niiden olemassa olon kieltää..
Eikö niistä puhuminen ja niiden käsitteleminen yleensäkkin elämässä vie eteenpäin?Tuntuu että monet ajattelevat asiaa vain ja ainoastaa omalta kannaltaan ja ajattelevat heti että nyt puhutaan niistä omista tyttäristä joita puolustetaan laput silmillä ja äitipuolet ovat saatanasta?
No hei haloo, mietipä miten sinä puhut miehesi lapsista? Kurpat puhuu noin. Siis ei tunteiden myöntäminen olekaan paha asia, ei ollenkaan, mutta entä jos et onnistu niiden käsittelyssä, niin miehesi lapset tulevat siitä kärsimään, sano mun sanoneen. Ei nyt oikein tunnu ja kuulosta hyvälle, vaikka arvostankin kykyäsi tunnistaa ja puhua vaikeista tunteista.
No miten minä siitä tytöstä sitten puhun?
En ainakaan rumasti.
Olen puhunut vain omist tunteistani.Onko teillä tuomitsijoilla muuten kokemusta uusperhe elämästä?
On se aika rumaa jos ajattelee noin, vaikkei sille voisikaan mitään.
Sanoit että puhun tytöstä rumasti. Ja että olen kurppa. Saisinko perusteluja?
Muakin ottaa päähän toi asenne.
Ihan tosi, jos ei ole kokemusta uusperheilystä niin on helvetin helppo huudella.
Sulla itselläsikö ei ole koskaan mitään nagatiivisia tunteita? Sellaisia joita MUIDEN (ei samassa tilanteessa olevien) mielestä ei sisi olla...
No on rumaa ajatella miehensä lapsesta niin, ettei ole IHAN OIKEIN, että lapsi saa isältään hellyyttä ja huomiota. Jos mulla ei muiden mielestä saa olla negatiivisia tunteita jostain, niin mitä sitten? En minäkään niitä haluaisi. Olen niihin syyllinen ja kannan niistä vastuun. Jos jonkun oloa helpottaa sanoa mua sitten *rumasti* niin so what? Ja on kuule kokemusta, ihan sinä tyttärenä olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin pisti silmään tuo tyyli millä nämä tyttäret (aikuisetkin) puhuvat isiensä puolisoista. Aivan järkyttävää halventamista ja halutaan isän kanssa liittoutua tätä naista vastaan, miksi?
Puhutaan jopa seisokista? Siis oman isänsä.
Tuntuisi ne tyttäret olevan katkeria ja mustasukkaisia huomiohuoria
Tarkoituskin oli, että tuntuisi pahalta. Sitähän se "äitipuolikin" miehensä lapsille haluaa.
Niinkö?
No nii-in. Jos ei kykene ajattelemaan, että on ihan oikein, että miehen lapset saavat hellyyttä, eivätkä uhkaa minua, on pahaa tahtova ihminen.
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap taas hei.
Vaivaamtunut olo on juurikin se mitä tunnen, joku sen täällä mainitsi.
Huomaatteko muuten miten nämä isin tytöt täälläkin käyttäytyvät ja miten puhuvat isänsä vaimoista? Kurppa jne.
Miksi negatiiviset tunteet on sallittu vain näille tyttärille?
Ja miksi tunteiden ääneen myöntäminen on pha asia? Eihän ne tunteet ja orimitiiviset tunnereaktiot häviä mihinkään sillä että niiden olemassa olon kieltää..
Eikö niistä puhuminen ja niiden käsitteleminen yleensäkkin elämässä vie eteenpäin?Tuntuu että monet ajattelevat asiaa vain ja ainoastaa omalta kannaltaan ja ajattelevat heti että nyt puhutaan niistä omista tyttäristä joita puolustetaan laput silmillä ja äitipuolet ovat saatanasta?
No hei haloo, mietipä miten sinä puhut miehesi lapsista? Kurpat puhuu noin. Siis ei tunteiden myöntäminen olekaan paha asia, ei ollenkaan, mutta entä jos et onnistu niiden käsittelyssä, niin miehesi lapset tulevat siitä kärsimään, sano mun sanoneen. Ei nyt oikein tunnu ja kuulosta hyvälle, vaikka arvostankin kykyäsi tunnistaa ja puhua vaikeista tunteista.
No miten minä siitä tytöstä sitten puhun?
En ainakaan rumasti.
Olen puhunut vain omist tunteistani.Onko teillä tuomitsijoilla muuten kokemusta uusperhe elämästä?
On se aika rumaa jos ajattelee noin, vaikkei sille voisikaan mitään.
Sanoit että puhun tytöstä rumasti. Ja että olen kurppa. Saisinko perusteluja?
Muakin ottaa päähän toi asenne.
Ihan tosi, jos ei ole kokemusta uusperheilystä niin on helvetin helppo huudella.
Sulla itselläsikö ei ole koskaan mitään nagatiivisia tunteita? Sellaisia joita MUIDEN (ei samassa tilanteessa olevien) mielestä ei sisi olla...
No on rumaa ajatella miehensä lapsesta niin, ettei ole IHAN OIKEIN, että lapsi saa isältään hellyyttä ja huomiota. Jos mulla ei muiden mielestä saa olla negatiivisia tunteita jostain, niin mitä sitten? En minäkään niitä haluaisi. Olen niihin syyllinen ja kannan niistä vastuun. Jos jonkun oloa helpottaa sanoa mua sitten *rumasti* niin so what? Ja on kuule kokemusta, ihan sinä tyttärenä olosta.
en ole ajatellut ettei ole oikein että lapsi saa hellyyttä, vaan että se tuntuu minusta juurikin omituiselta ja vaivaannuttavalta, että minun mieheni hellii jonkun toisen naisen lasta.
Ja siitä lapsesta tietenkin tuntuu väärältä, että oma isää hellii jotain toista naista kuin sitä omaa äitiä.
Tässä juuri koko asian pointti.
Äitipuoli ja lapsi voivat aidosti välittää toisistaan mutta uusperheissä vallitsee tietty luonnonvastaisuus.
Kaikki varmasti haluaisivat, ettei kenelläkäön näitä tunteita olisi vaan että kaikki sujuisi kuin ydinperheissä.
On todella hyvä että asioista puhutaan. Sillä tiedän että myös näillä tyttärillä on paljon negatiivisia tunteita ja keskustelu auttaisi kaikki osapuolia.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä jotenkin erikoiselta. Miehelläni on lapsia, tyttöjä, edellisestä suhteesta, ja meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ei minulla kyllä koskaan ole tullut tuollaista ap:n kuvailemaa tunnetta. Minulle tulee vain ja ainoastaan hyvä mieli kun näen että mies viettää aikaansa lasten kanssa, leikkii tai halailee. Aivan turhaa on märehtiä mitään. Minä ainakin viihdyn mieheni lasten seurassa ja meillä on kivaa. Emme kilpaile mistään, vaan olemme perhe. Aivan normaali perhe jossa on ihmisiä, aikuisia ja lapsia, ja kaikilla on hyvä olla.
Älä ap ajattele asiaa kieroutuneesti. Lapset ovat lapsia ja sinä olet puoliso. Edellinen suhde ja lasten äiti ei millään lailla liity teidän tämänhetkiseen elämäänne ja teidän kotiinne, tai suhteeseenne. Lasten äidillä on oma elämä ja perhe, ja teillä on omanne. Lapsilla on äiti ja isä. En ymmärrä ollenkaan miksi tunnet noin kun tunnet. Tunteilleen ei mitään voi, mutta tuo tekee pidemmän päälle hallaa sinulle ja teidän perheelle.
Osaatko syrjäytyä miehesi elämästä jos lapset sitä tarvitsevat, vai pitääkö lasten vain sopeutua sinuun kaikessa ja siihen miten sinä haluat, että asiat ovat? Tietysti jos lapset ovat pieniä, heillä harvoin on sellaisia tarpeita, joihin sinä et mahtuisi mukaan, mutta jos lapset ovat sanotaan 12-vuotiaita tai vanhempia? Se näyttää olevan "äitipuolille" asia, mihin ei kovin yleisesti kyetä. Kuvitellaan menneen yhteen sinkun kanssa.
Mitä tarkoitat, minkälaisessa tilanteessa minun tulisi syrjäytyä? Tarkoitatko että minun pitäisi antaa omaa aikaa lapsille ja isälle, vai mitä? Lapset itse pyytävät minut aina mukaan, jos johonkin ovat menossa. Tai teemme oikeastaan kaikki asiat yhdessä, perheenä. Sori en siis oikeasti ymmärtänyt miten minun pitäisi syrjäytyä :) Eivät ole vielä yli 12v.
No tuota juuri tarkoitin, mutta ei sellaista tarvetta useinkaan olekaan pienemmillä lapsilla. Ehkei teineilläkään, jos tilanne on "aina ollut tuo". Mutta auta armias, kun nainen tulee kuvioon kun lapset jo ovat sellaisia 15-vuotiaita ja sitten käyttäytyy lapsellisesti miehen omien niin silloin loukkaa kyllä lapsia pahasti. En siis tarkoita, ettei vaimolla saisi olla yhtään aikaa miehensä kanssa (naurettava ajatus ja miten edes toteutuisikaan, että ei ole), vaan että lapsille ei sitä suoda ja astuta sivuun lainkaan. Vaikka siinä joutuukin nainen ihan omista eduistaan luopumaan muiden takia.
Niin, onhan se tilanne erilainen jos uusi puoliso tulee kuvioihin kun lapset ovat teini-ikäisiä, kun että olisivat ihan pieniä. Kyllä minäkin varmaan saan aikanaan kuulla kunniani kun lapset ovat teini-ikäisiä :) Mutta eiköhän silloin osansa saa myös isä ja äiti. Normaalia teini-ikäisen kiukuttelua ja oikuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
Minä elän uusperheessä, molemmilla on lapsia, mutta ei yhteisiä. Lapsemme ovat jo teinejä. Kyllä se parisuhde vain on tärkein. Onnellinen uusperhe rakentuu onnistuneen parisuhteen ympärille, ei lasten ympärille. Sori vaan mammat - se sinun lapsesi ei ole uusperheessä se tärkein. Ei se tarkoita sitä, että hänet jätettäisiin hoitamatta tai huomioimatta, vaan se tarkoittaa sitä, että lapset ovat vanhemmilla vain lainassa.
Kiitos!
Ja halleluja!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todellakin seko palsta.
Ap:lla on tunteita, joita hän ei haluaisi itsellään olevan. Sitten av tulee ja lyttää... tunteet ovat normaaleita, ja kun ne tiedostaa itse, niin ne eivät vaikuta elämään. Pahinta on juuri se, että kieltää omat tunteensa, ja sitten ne alitajuisesti tekevät tuhoa. Mutta av:n mielestä tämä olisi ilmeisesti parempi vaihtoehto.
On se totta, ja siitä en aloittajaa syytäkään. Mutta en vaan voi helvetti soikoon käsitä, että miten jollekin tuollainen nyt voi olla jokin ongelma!? Siis miksi ap edes sitten väittää rakastavansa miestä, jos kerran asiat, jotka miehelle on tärkeitä, kuvottavat??? Tai siis että tiedosta sitten sekin, ettei rakkautesi ole tuon puhtaampaa!!
Ymmärrän sua, tästä asiasta on vaikea puhua juurikin tuon paskamyrskyn takia mikä siitä nousee jos asiasta yrittää puhua kenenkään kanssa, varsinkaan miehen.
Mulla nousee suoranainen viha miehen tytärtä kohtaan joka kerta kun mies edes tekstailee tyttärensä kanssa. Tiedostan kyllä että tunteeni on hulluja eikä mitenkään hyväksyttyjä, mutten pysty hallitsemaan sitä pahaa oloa mikä mulle iskee noissa tilanteissa. Oon päättänyt että kaikille parempi mitä vähemmän olen tekemisissä miehen tytön kanssa koska koko ihminen kuvottaa mua niin suuresti.