En kestä kun mies osoittaa fyysistä hellyyttää tyttärelleen

Tässä näkyy hyvin millaisia hulluja mammoja tänne kirjoittaa.

Taitaa olla kolmasosa  nuorista naisista mielenterveydeltään nyrjähtäneitä.

Kannattaa pitää mielessä, kun lukee näitä juttuja!

Minun isälläni tuli riitaa minusta uuden kumppaninsa kanssa. Isä itse kertoi, että vaimo alkaa marttyyriksi ja haastaa riitaa, jos isäni jatkoi suhtautumistaan minuun kuten silloin ennenkin uuden naisen kuvaan mukaan tuloa. Aika säälittävää, että minun, aikuisen naisen on täytynyt luovuttaa isästäni, jotta toinen aikuinen nainen saa kiehnätä isäni kainalossa.

Ne panee.

Hyvä että tiedostat tunteesi ja niiden vääryyden. Frii kanavalla sarjassa naismurhaajat on ollut pitkin vuotta esimerkkejä siitä mitä tapahtuu kun epävakaa persoonallisuus antaa vallan mustasukkaisuudelleen. Jos mustasukkaisuus on jatkuvasti pinnalla niin kannattaa hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan.  Olo on silloin jotenkin tosi vaivaantunut. Se näyttää jotenkin tosi luonnottomalta ja teennäiseltä. Mutta sen sijaan kun mies osoittaa hellyyttä meidän yhteisille lapsille (kaksi tytärtä ja poika) niin sitä on ihana kattoa :) 

Mitä mies näkee sinussa?

Minä olin kuitenkin isän elämässä ensin, se nainen tuli isäni elämään vasta minun jälkeeni. No, minä sain muistot isästäni hänen voimallisina elinvuosinaan, omaksi nelikymppiseksi saakka ja isä aina piti minusta vaimosta huolimatta, vaikkakin syrjintä alkoi pahentua vuosien myötä. Vaimo taas on katsellut isän juomista ja siellä se nytkin vaihtaa vaippoja ja ei pysty juttelemaan isäni kanssa, jolla on dementiaa. Mulla on vain hyviä muistoja isän elinvoimaiselta ajalta :) Niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan.  Olo on silloin jotenkin tosi vaivaantunut. Se näyttää jotenkin tosi luonnottomalta ja teennäiseltä. Mutta sen sijaan kun mies osoittaa hellyyttä meidän yhteisille lapsille (kaksi tytärtä ja poika) niin sitä on ihana kattoa :) 

Teennäiseltä? Voi jeesus, ne on miehen ihan omia lapsia nekin. Oksettavaa että edes kehtaa myöntää ajattelevansa noin.

Vierailija kirjoitti:

Ne panee.

Tuskin on mitään seisokkia ollut 15-20 vuoteen. Tietyt perussairaudet jne. Ja aivan kuin mä sitä kadehtisin.

Harmittaako ap kun sä jaat sen kurppasi hänen elämänsä ehtoopuolella? Ne lapset silloin kun miehesi vielä oli nuori ja vitaali.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Mun isän uudesta vaimosta varmaan tuntuu tuolta. Ja se on näkynyt. Tiedätkö mitä ap, perinnönjaossa mä kynin sen kyrpähaukan. Se ehkä vei isän, mut mä vien rahat.

Tuo on sairasta. Kuvittelitko olevasi ikuisesti ainoa nainen isäsi elämässä? Miksi muuten vanhempasi eivät ole yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Mun isän uudesta vaimosta varmaan tuntuu tuolta. Ja se on näkynyt. Tiedätkö mitä ap, perinnönjaossa mä kynin sen kyrpähaukan. Se ehkä vei isän, mut mä vien rahat.

Tuo on sairasta. Kuvittelitko olevasi ikuisesti ainoa nainen isäsi elämässä? Miksi muuten vanhempasi eivät ole yhdessä?

Ei ole sairasta, vaan meidän suvussa rahat kulkevat suvussa. Ei niitä uuden vaimon aikaisemman liiton äpärille jaeta (jäivät isälleen). Ja mitä vanhempieni eron syyt tähän kuuluvat?

Kuulostaa kyllä jotenkin erikoiselta. Miehelläni on lapsia, tyttöjä, edellisestä suhteesta, ja meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ei minulla kyllä koskaan ole tullut tuollaista ap:n kuvailemaa tunnetta. Minulle tulee vain ja ainoastaan hyvä mieli kun näen että mies viettää aikaansa lasten kanssa, leikkii tai halailee. Aivan turhaa on märehtiä mitään. Minä ainakin viihdyn mieheni lasten seurassa ja meillä on kivaa. Emme kilpaile mistään, vaan olemme perhe. Aivan normaali perhe jossa on ihmisiä, aikuisia ja lapsia, ja kaikilla on hyvä olla.

Älä ap ajattele asiaa kieroutuneesti. Lapset ovat lapsia ja sinä olet puoliso. Edellinen suhde ja lasten äiti ei millään lailla liity teidän tämänhetkiseen elämäänne ja teidän kotiinne, tai suhteeseenne. Lasten äidillä on oma elämä ja perhe, ja teillä on omanne. Lapsilla on äiti ja isä. En ymmärrä ollenkaan miksi tunnet noin kun tunnet. Tunteilleen ei mitään voi, mutta tuo tekee pidemmän päälle hallaa sinulle ja teidän perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä jotenkin erikoiselta. Miehelläni on lapsia, tyttöjä, edellisestä suhteesta, ja meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ei minulla kyllä koskaan ole tullut tuollaista ap:n kuvailemaa tunnetta. Minulle tulee vain ja ainoastaan hyvä mieli kun näen että mies viettää aikaansa lasten kanssa, leikkii tai halailee. Aivan turhaa on märehtiä mitään. Minä ainakin viihdyn mieheni lasten seurassa ja meillä on kivaa. Emme kilpaile mistään, vaan olemme perhe. Aivan normaali perhe jossa on ihmisiä, aikuisia ja lapsia, ja kaikilla on hyvä olla.

Älä ap ajattele asiaa kieroutuneesti. Lapset ovat lapsia ja sinä olet puoliso. Edellinen suhde ja lasten äiti ei millään lailla liity teidän tämänhetkiseen elämäänne ja teidän kotiinne, tai suhteeseenne. Lasten äidillä on oma elämä ja perhe, ja teillä on omanne. Lapsilla on äiti ja isä. En ymmärrä ollenkaan miksi tunnet noin kun tunnet. Tunteilleen ei mitään voi, mutta tuo tekee pidemmän päälle hallaa sinulle ja teidän perheelle.

Osaatko syrjäytyä miehesi elämästä jos lapset sitä tarvitsevat, vai pitääkö lasten vain sopeutua sinuun kaikessa ja siihen miten sinä haluat, että asiat ovat? Tietysti jos lapset ovat pieniä, heillä harvoin on sellaisia tarpeita, joihin sinä et mahtuisi mukaan, mutta jos lapset ovat sanotaan 12-vuotiaita tai vanhempia? Se näyttää olevan "äitipuolille" asia, mihin ei kovin yleisesti kyetä. Kuvitellaan menneen yhteen sinkun kanssa.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä jotenkin erikoiselta. Miehelläni on lapsia, tyttöjä, edellisestä suhteesta, ja meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ei minulla kyllä koskaan ole tullut tuollaista ap:n kuvailemaa tunnetta. Minulle tulee vain ja ainoastaan hyvä mieli kun näen että mies viettää aikaansa lasten kanssa, leikkii tai halailee. Aivan turhaa on märehtiä mitään. Minä ainakin viihdyn mieheni lasten seurassa ja meillä on kivaa. Emme kilpaile mistään, vaan olemme perhe. Aivan normaali perhe jossa on ihmisiä, aikuisia ja lapsia, ja kaikilla on hyvä olla.

Älä ap ajattele asiaa kieroutuneesti. Lapset ovat lapsia ja sinä olet puoliso. Edellinen suhde ja lasten äiti ei millään lailla liity teidän tämänhetkiseen elämäänne ja teidän kotiinne, tai suhteeseenne. Lasten äidillä on oma elämä ja perhe, ja teillä on omanne. Lapsilla on äiti ja isä. En ymmärrä ollenkaan miksi tunnet noin kun tunnet. Tunteilleen ei mitään voi, mutta tuo tekee pidemmän päälle hallaa sinulle ja teidän perheelle.

Osaatko syrjäytyä miehesi elämästä jos lapset sitä tarvitsevat, vai pitääkö lasten vain sopeutua sinuun kaikessa ja siihen miten sinä haluat, että asiat ovat? Tietysti jos lapset ovat pieniä, heillä harvoin on sellaisia tarpeita, joihin sinä et mahtuisi mukaan, mutta jos lapset ovat sanotaan 12-vuotiaita tai vanhempia? Se näyttää olevan "äitipuolille" asia, mihin ei kovin yleisesti kyetä. Kuvitellaan menneen yhteen sinkun kanssa.

Mitä tarkoitat, minkälaisessa tilanteessa minun tulisi syrjäytyä? Tarkoitatko että minun pitäisi antaa omaa aikaa lapsille ja isälle, vai mitä? Lapset itse pyytävät minut aina mukaan, jos johonkin ovat menossa. Tai teemme oikeastaan kaikki asiat yhdessä, perheenä. Sori en siis oikeasti ymmärtänyt miten minun pitäisi syrjäytyä :) Eivät ole vielä yli 12v.

Jotkut on perverssejä. Eilenkin tuli tv:stä siitä venäläisestä yh:sta ja aikuisesta autistisesta pojasta. Hyi hitsi, miten se muija laittoi poikansa hieroon itseensä.

Meidän varhaisteiniä tyttöä kuvottaa kun isän naikkonen lääppii isää. Ja paljon. Siksi naikkonen sitä tekeekin että tyttö ei enää tulisi isän luo. Muutenkin nainen keksii kaikkea kiusaa tytölle rahallisesti varsinkin. Kamala tilanne mutta minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui ja tuntuu! Mutta kun näin tapahtuu yhteisen tyttäremme kohdalla, tunnen onnea ja tyytyväisyyttä. Täällä siis kohtalontoverisi ♥️

Oikeasti ihana kuulla etten ole ainut!

Olen kuitenkin ihan täyspäinen, mutta helvetin vaikeita tunteita pitää sisällään tämä uusperhe elämä. Tätäkin on jatkunut jo vuosia, eli ei mikään uusi juttu.

Usein mietin, että uusperheet on todella epäluonnollisia ratkaisuja. Ei kenellekkään helppoja tai edes kovin hyviä. Ap

Et ole mitenkään täyspäinen. Minullakin oli lyhyen aikaa sinun kaltainen seko naisystävä aikanaan. Oli erittäin mustasukkainen tyttäristäni ja ilmaisia asian selkeästi. No se suhde loppui lyhyeen. En ymmärrä miten naiset kuvittelevat missään tilanteessa menevänsä lasten edelle. Tai kai tällaisiakin miehiä on, mutta minulla lapset ovat tärkeimmät ja sitten tulee muut.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä jotenkin erikoiselta. Miehelläni on lapsia, tyttöjä, edellisestä suhteesta, ja meillä ei ole yhteisiä lapsia. Ei minulla kyllä koskaan ole tullut tuollaista ap:n kuvailemaa tunnetta. Minulle tulee vain ja ainoastaan hyvä mieli kun näen että mies viettää aikaansa lasten kanssa, leikkii tai halailee. Aivan turhaa on märehtiä mitään. Minä ainakin viihdyn mieheni lasten seurassa ja meillä on kivaa. Emme kilpaile mistään, vaan olemme perhe. Aivan normaali perhe jossa on ihmisiä, aikuisia ja lapsia, ja kaikilla on hyvä olla.

Älä ap ajattele asiaa kieroutuneesti. Lapset ovat lapsia ja sinä olet puoliso. Edellinen suhde ja lasten äiti ei millään lailla liity teidän tämänhetkiseen elämäänne ja teidän kotiinne, tai suhteeseenne. Lasten äidillä on oma elämä ja perhe, ja teillä on omanne. Lapsilla on äiti ja isä. En ymmärrä ollenkaan miksi tunnet noin kun tunnet. Tunteilleen ei mitään voi, mutta tuo tekee pidemmän päälle hallaa sinulle ja teidän perheelle.

Osaatko syrjäytyä miehesi elämästä jos lapset sitä tarvitsevat, vai pitääkö lasten vain sopeutua sinuun kaikessa ja siihen miten sinä haluat, että asiat ovat? Tietysti jos lapset ovat pieniä, heillä harvoin on sellaisia tarpeita, joihin sinä et mahtuisi mukaan, mutta jos lapset ovat sanotaan 12-vuotiaita tai vanhempia? Se näyttää olevan "äitipuolille" asia, mihin ei kovin yleisesti kyetä. Kuvitellaan menneen yhteen sinkun kanssa.

Mitä tarkoitat, minkälaisessa tilanteessa minun tulisi syrjäytyä? Tarkoitatko että minun pitäisi antaa omaa aikaa lapsille ja isälle, vai mitä? Lapset itse pyytävät minut aina mukaan, jos johonkin ovat menossa. Tai teemme oikeastaan kaikki asiat yhdessä, perheenä. Sori en siis oikeasti ymmärtänyt miten minun pitäisi syrjäytyä :) Eivät ole vielä yli 12v.

No tuota juuri tarkoitin, mutta ei sellaista tarvetta useinkaan olekaan pienemmillä lapsilla. Ehkei teineilläkään, jos tilanne on "aina ollut tuo". Mutta auta armias, kun nainen tulee kuvioon kun lapset jo ovat sellaisia 15-vuotiaita ja sitten käyttäytyy lapsellisesti miehen omien niin silloin loukkaa kyllä lapsia pahasti. En siis tarkoita, ettei vaimolla saisi olla yhtään aikaa miehensä kanssa (naurettava ajatus ja miten edes toteutuisikaan, että ei ole), vaan että lapsille ei sitä suoda ja astuta sivuun lainkaan. Vaikka siinä joutuukin nainen ihan omista eduistaan luopumaan muiden takia.

Täällä ap taas hei.

Vaivaamtunut olo on juurikin se mitä tunnen, joku sen täällä mainitsi.

Huomaatteko muuten miten nämä isin tytöt täälläkin käyttäytyvät ja miten puhuvat isänsä vaimoista? Kurppa jne.

Miksi negatiiviset tunteet on sallittu vain näille tyttärille?

Ja miksi tunteiden ääneen myöntäminen on pha asia? Eihän ne tunteet ja orimitiiviset tunnereaktiot häviä mihinkään sillä että niiden olemassa olon kieltää..

Eikö niistä puhuminen ja niiden käsitteleminen yleensäkkin elämässä vie eteenpäin?

Tuntuu että monet ajattelevat asiaa vain ja ainoastaa omalta kannaltaan ja ajattelevat heti että nyt puhutaan niistä omista tyttäristä joita puolustetaan laput silmillä ja äitipuolet ovat saatanasta?

Huh huh mitä sekoja taas av pullollaan. Tajusin just miten onnekas olen, kun tyttäreni kiehnää sekä isänsä että tämän uuden avovaimon sylissä niin paljon kuin jaksaa (minä olen töistä ja kotitöistä aika väsynyt tällä hetkellä, enkä jaksa jo melko ison tytön jatkuvaa roikkumista loputtomasti). Mutta heillä se sylissä olo on luontevaa.