Kukaan muu ihmetellyt tätä: samaan aikaan miehet ovat ahtaalla parisuhteissa ja sitten myös sinkkuina syrjäytyvät?

Valitettavasti suomalainen mies on todella juntti keskimääräisesti. Sen huomaa, kun menee Pohjanlahden yli. Joka paikassa siistejä, hyvännäköisiä, hoikkia ja kohteliaita miehiä.

Jotenkin mulle ei ole koskaan avautunut tämä suomalainen mieskuva.  Suomalaisen miehen mielessä miehenä oleminen nähdään edelleenkin jotenkin kamalan alkeellisessa valossa. Suomalainen mies ei osaa olla hurmaava ja viedä naiselta jalkoja alta. Täällä jotenkin ajatellaan edelleen, että miehen kuuluu "kelvata sellaisenaan". Esim. aika monet syrjäytyneet miehet syyttävät naisia siitä, että he vaativat mieheltä vaikkapa töissäkäyntiä, siistiä pukeutumista tai erilaista arvomaailmaa. Sellainen passiivis-aggressiivinen katkeransuloinen puolustautuminen on suomalaiselle miehelle enemmän tyypillistä kuin se, että oikeasti viitsittäisiin tehdä itselle jotain.

Sekin on totta, että naisilla on korkeat standardit. Moni nainen on korkeasti kouluttautunut, omaa harrastuksia ja haluaa elämäänsä nykyisin muitakin kuin niitä vanhoja 90-luvun stereotyyppisiä perhearvoja. Nainen myös kaipaa ripauksen ylellisyyttä elämäänsä. Siihen yhtälöön ei oikeasti sovi joku työtön videopelejä pelaava yhteiskunnalle katkera mies.

Musta jotenkin tuntuu, että sekä mies-että naissukupuolet on molemmat tänä päivänä jotenkin hukassa. Sukupuolineutraalit nuoret tänä päivänä ovat toistensa kanssa ristiin ja rastiin, 16-vuotiaalla tytöllä on ollut seurustelusuhteita tyttöjen kanssa ja pojat nykyisin tuntuvat halailevan herkemmin ja ylipäätään poikien fyysiseen kosketukseen yltävät keskinäiset suhteet ovat nykynuorten parissa ihan normaaleja. Uusi sukupolvi koskettelee toisiaan enemmän, koska heitäkin on kosketeltu lapsena. Iso osa näiden nuorten vanhemmista ovat heitä, jotka ovat itsekin saaneet jo hellyyttä lapsena (ei enää sotatraumoja vaikuttamassa).

Ja jos miettii aikuisia miehiä ja naisia, siis näiden sukupuolineutraalien nuorten vanhempia, niin toisaalta pitää tukea ja ymmärtää sukupuolettomuutta ja olla avarakatseinen, niin samalla haluaisi itse olla selkeästi nainen/mies ja samalla oma minäkäsitys on rakentunut sen varaan, että parisuhteessa pitää olla selkeät sukupuoliroolijaot. Heli Vaarala voisi olla populisoimatta jatkuvasti tieteellisiä tutkimuksia, en oikein älyä, mitä järkeä on jatkuvasti antaa lausuntoja jossa miessukupuoli nostetaan esille modernin ajan "naisena", sorrettuna ja alistettuna. Eihän se tutkimusten mukaan lainkaan ole niin, siis jos verrataan naistutkimukseen!?

Sukupuolentutkimuksessahan on viitattu, että ihmisten käyttäytyminen on ennustettavissa.

Kun omaa identiteettiä uhkaa jokin ulkopuolelta tuleva paine ( = nykyaikana sukupuolettomuus, tasa-arvo), niin voimassa olevat sukupuoliroolit ylikortostuvat, ja naiset alkavat ylipukeutua ja korostaa naiseuttaan ( Susanna Penttilä yms. Barbie-naiset) ja miehistä tulee supermaskuliinisia (kehonrakentajamiehet tai parrakkaat Dressman-miehet).

Meillä on hassu kavalkadi miehiä ja naisia nyt, toisaalta on perinteisen miehen näköisiä naisia, sitten on naisellisia miehiä ja sitten on näitä hyvin voimakkaita karikatyyrejä, jotka korostavat sukupuoltaan ulkoisellahabituksella.

Tutkijalle tämä on oikein herkullinen aikakausi, toivottavasti tätä tutkitaan oikeasti kunnolla, sillä olisi mielenkiintoista kuulla, mitä haastateltavat vastaavat ja millaisia johtopäätöksiä vastauksista voisi vetää. Vaarala kuitenkin voisi yksinkertaisesti joko tasa-arvottaa julkisuuteen suoltamaansa höttöä, tai sitten olla yksinkertaisesti hiljaa. Missään nimessä ei ole kenenkään etu, että miehet nostetaan jalustalle kärsijöinä kun on tilastollista faktaa edelleen, että naiset ovat yhteiskunnassa altavastaavan roolissa. En aidosti käsitä, miksi kukaan itseään kunnioittava tutkija tekisi tuollaisen karhunpalveluksen ihmisille...

Mun mielestä on ihanaa, että sukupuoliroolit ovat höllentyneet. Tämä kehitys lähti liikkeelle jo parikymmentä vuotta sitten. Suomalainen nainen ei ole varsinaisesti mennyt stereotypioihin enää pitkään aikaan. Suomessa on jo kauan totuttu itsenäisiin ja lyhythiuksisiin naisiin, jotka eivät meikkaa kamalan paljon. Tällaisten naisten määrä on paljon suurempi kuin alemman elintason maissa esim. Virossa ja Venäjällä.

Suomalainen mies ei ole valitettavasti vapautunut samalla tavalla. Miehen stereotyyppisestä mallista pidetään edelleen vahvasti kiinni varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska itsenäisiä naisia on paljon ja myös syrjäytyneitä miehiä paljon. Näillä ryhmillähän ei ole todellisuudessa juuri mitään yhteistä.

Sellaiset modernit, urbaania elävät koulutetut naiset ovat usein yksin, mutta he ovat myös ehkä syystä yksin. Eivät kaipaa ympärilleen miestä pelkän sukupuolen vuoksi vaan ovat kehittäneet muuta mielekästä sisältöä elämäänsä.

Koulutetut, kansainväliset, hyvännäköiset ja urbaanin elämäntyylin omaksuneet miehet taas ovat yhteiskunnan voittajia. He kyllä löytävät naisen rinnalleen, jos vain hakevat sellaista. Mutta moni ei hae vaan keskittyy lyhytaikaisiin suhteisiin.

Kysyntä ja tarjota eivät kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihanaa, että sukupuoliroolit ovat höllentyneet. Tämä kehitys lähti liikkeelle jo parikymmentä vuotta sitten. Suomalainen nainen ei ole varsinaisesti mennyt stereotypioihin enää pitkään aikaan. Suomessa on jo kauan totuttu itsenäisiin ja lyhythiuksisiin naisiin, jotka eivät meikkaa kamalan paljon. Tällaisten naisten määrä on paljon suurempi kuin alemman elintason maissa esim. Virossa ja Venäjällä.

Suomalainen mies ei ole valitettavasti vapautunut samalla tavalla. Miehen stereotyyppisestä mallista pidetään edelleen vahvasti kiinni varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska itsenäisiä naisia on paljon ja myös syrjäytyneitä miehiä paljon. Näillä ryhmillähän ei ole todellisuudessa juuri mitään yhteistä.

Sellaiset modernit, urbaania elävät koulutetut naiset ovat usein yksin, mutta he ovat myös ehkä syystä yksin. Eivät kaipaa ympärilleen miestä pelkän sukupuolen vuoksi vaan ovat kehittäneet muuta mielekästä sisältöä elämäänsä.

Koulutetut, kansainväliset, hyvännäköiset ja urbaanin elämäntyylin omaksuneet miehet taas ovat yhteiskunnan voittajia. He kyllä löytävät naisen rinnalleen, jos vain hakevat sellaista. Mutta moni ei hae vaan keskittyy lyhytaikaisiin suhteisiin.

Kysyntä ja tarjota eivät kohtaa.

Kiva, että on lisää pohdintaa. En ehdi nyt pidemmin kommentoida, ja varmaan parempikin niin, ehkä sitten nämä juuri minun viesteihini tarttuvat kykenevät välttymään rölläämisen ja provosoimisyrityksiien kiusaukselta. :) 

ap

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut, kansainväliset, hyvännäköiset ja urbaanin elämäntyylin omaksuneet miehet taas ovat yhteiskunnan voittajia. He kyllä löytävät naisen rinnalleen, jos vain hakevat sellaista. Mutta moni ei hae vaan keskittyy lyhytaikaisiin suhteisiin.

Kysyntä ja tarjota eivät kohtaa.

Väärin. Tutkimusten mukaan juuri korkeimmassa sosiaaliluokassa olevilla miehillä on eniten lapsia ja mm: "Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat miehet solmivat harvemmin parisuhteita kuin korkeassa asemassa olevat miehet."

On legendaa, että menestyneet miehet etsisivät vain yhden illan juttuja tai kevyitä seksisuhteita, koska tarjontaa olisi liikaa. Asia on juuri päinvastoin ja tasokkaimmat miehet haluavat vakisuhteen ja jälkikasvua. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/10/korkea-koulutus-lisaa-miehen-ja…

"Rumuus miehessä ei ole ongelma, jos sen kompensoi tyylikkyydellä ja hyvillä käytöstavoilla"

- Primadonna -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen kyllä, että suurin osa miehistä on ihan tyytyväisiä parisuhteessa. Naiset valittavat yleensä enemmän. Miehet ovat vähempään tyytyväisiä. Eroaloitteetkin tulevat suurimmaksi osaksi naisilta, eivät miehet halua erota. Sinkkuina eron jälkeen miehet eivät tunnu pärjäävän yhtä hyvin kuin naiset (toki poikkeuksiakin on). Useimmiten haluavat etsiä samantien uuden kumppanin itselleen. Jos eivät sellaista saa, niin tosiaan saattavat syrjäytyä, masentua, alkaa ryyppäämään jne... Saattavat kuolla ennnenaikaisesti.

Sitä olen kyllä ihmetellyt, että yksinäiset naiset elävät pidempään kuin perheelliset, kun miehillä tilanne taas on toisinpäin. 

Tuossa on varmasti yhtä paljon syitä kuin on miehiä ja naisiakin. Terveellinen ruokavalio on yksi elinikää pidentävä tekijä. Moni sinkkumies toki syö ihan terveellisesti, mutta parisuhteessa mies syö sitä mitä nainen laittaa ruuaksi ja kun nainen haluaa laittaa terveellistä ruokaa - varsinkin, jos perheessä on lapsia - niin mies tulee syöneeksi automaattisesti terveellisesti. Miehen ei tarvitse edes miettiä ruokavaliotaan, koska nainen tekee sen miehen puolesta. Perheellinen mies joutuu yleensä myös vähentämään alkoholinkäyttöään ja moni lopettamaan tupakoinninkin vaimon vaatimuksesta. Nämä asiat pidentävät miehen elinikää. Sinkkumies voi elää ihan niinkuin itse haluaa eikä kukaan mäkätä, vaikka tissuttelisi pitkin viikkoa ja söisi roiskeläppäpizzoja joka päivä. Sinkkunaisen ruokavalio ja päihteidenkäyttö on yleensä samanlaista kuin hänellä olisi parisuhteessakin, mutta sinkkunaisella ei ole ristinään muita huolehdittavia ja lisäksi hänellä on enemmän aikaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan esim liikunnan ja harrastusten muodossa. Häneltä puuttuu myös uran ja perheen yhteensovittamisen aiheuttama stressi. 

Siis onko se mies suhteessa äitiinsä?

Ei ole. Mutta kun miehen vaimo on äiti lapsille ja haluaa tarjota lapsilleen mahdollisimman terveen kasvuympäristön, mies saa osansa tästä terveellisyydestä vaivaamatta päätään asialla lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihanaa, että sukupuoliroolit ovat höllentyneet. Tämä kehitys lähti liikkeelle jo parikymmentä vuotta sitten. Suomalainen nainen ei ole varsinaisesti mennyt stereotypioihin enää pitkään aikaan. Suomessa on jo kauan totuttu itsenäisiin ja lyhythiuksisiin naisiin, jotka eivät meikkaa kamalan paljon. Tällaisten naisten määrä on paljon suurempi kuin alemman elintason maissa esim. Virossa ja Venäjällä.

Suomalainen mies ei ole valitettavasti vapautunut samalla tavalla. Miehen stereotyyppisestä mallista pidetään edelleen vahvasti kiinni varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska itsenäisiä naisia on paljon ja myös syrjäytyneitä miehiä paljon. Näillä ryhmillähän ei ole todellisuudessa juuri mitään yhteistä.

Sellaiset modernit, urbaania elävät koulutetut naiset ovat usein yksin, mutta he ovat myös ehkä syystä yksin. Eivät kaipaa ympärilleen miestä pelkän sukupuolen vuoksi vaan ovat kehittäneet muuta mielekästä sisältöä elämäänsä.

Koulutetut, kansainväliset, hyvännäköiset ja urbaanin elämäntyylin omaksuneet miehet taas ovat yhteiskunnan voittajia. He kyllä löytävät naisen rinnalleen, jos vain hakevat sellaista. Mutta moni ei hae vaan keskittyy lyhytaikaisiin suhteisiin.

Kysyntä ja tarjota eivät kohtaa.

Kiva, että on lisää pohdintaa. En ehdi nyt pidemmin kommentoida, ja varmaan parempikin niin, ehkä sitten nämä juuri minun viesteihini tarttuvat kykenevät välttymään rölläämisen ja provosoimisyrityksiien kiusaukselta. :) 

ap

Parahin ap, se johtuu vain siitä, ettei vastauksesi yllä samalle tasolle kuin vaikka tämä kommentoimasi viesti. Olen pitkälti samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa mutta sinun kanssasi en.

Mene vaikka nauttimaan raikkaasta talvi-ilmasta ja rapsuta jotain koiraa. Siitä mieli paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut, kansainväliset, hyvännäköiset ja urbaanin elämäntyylin omaksuneet miehet taas ovat yhteiskunnan voittajia. He kyllä löytävät naisen rinnalleen, jos vain hakevat sellaista. Mutta moni ei hae vaan keskittyy lyhytaikaisiin suhteisiin.

Kysyntä ja tarjota eivät kohtaa.

Väärin. Tutkimusten mukaan juuri korkeimmassa sosiaaliluokassa olevilla miehillä on eniten lapsia ja mm: "Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat miehet solmivat harvemmin parisuhteita kuin korkeassa asemassa olevat miehet."

On legendaa, että menestyneet miehet etsisivät vain yhden illan juttuja tai kevyitä seksisuhteita, koska tarjontaa olisi liikaa. Asia on juuri päinvastoin ja tasokkaimmat miehet haluavat vakisuhteen ja jälkikasvua. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/10/korkea-koulutus-lisaa-miehen-ja…

Osin totta mutta tarkemmin sanoen se menee niin että menestyneet miehet hyödyntävät haluttavuutensa ikävuosina 25-35, englanniksi sanoen "play the field". He pääsevät pienellä vaivannäöllä panemaan uutta naista joka viikonloppu. Siinä tulee vuosien saatossa muutama sata naista koeajettua.

Neljänkympin lähestyessä he voivat valita tasokkaista naisista parhaiten itselleen sopivan, jonka kanssa tehdä 2-4 lasta. Molemmat pitävät paikkansa, se että menestyvät miehet keskittyvät nuorempina lyhytaikaisiin suhteisiin sekä se että hankkivat monta lasta.

Miksi tyytyä vähään kun voi saada kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti suomalainen mies on todella juntti keskimääräisesti. Sen huomaa, kun menee Pohjanlahden yli. Joka paikassa siistejä, hyvännäköisiä, hoikkia ja kohteliaita miehiä.

Jotenkin mulle ei ole koskaan avautunut tämä suomalainen mieskuva.  Suomalaisen miehen mielessä miehenä oleminen nähdään edelleenkin jotenkin kamalan alkeellisessa valossa. Suomalainen mies ei osaa olla hurmaava ja viedä naiselta jalkoja alta. Täällä jotenkin ajatellaan edelleen, että miehen kuuluu "kelvata sellaisenaan". Esim. aika monet syrjäytyneet miehet syyttävät naisia siitä, että he vaativat mieheltä vaikkapa töissäkäyntiä, siistiä pukeutumista tai erilaista arvomaailmaa. Sellainen passiivis-aggressiivinen katkeransuloinen puolustautuminen on suomalaiselle miehelle enemmän tyypillistä kuin se, että oikeasti viitsittäisiin tehdä itselle jotain.

Sekin on totta, että naisilla on korkeat standardit. Moni nainen on korkeasti kouluttautunut, omaa harrastuksia ja haluaa elämäänsä nykyisin muitakin kuin niitä vanhoja 90-luvun stereotyyppisiä perhearvoja. Nainen myös kaipaa ripauksen ylellisyyttä elämäänsä. Siihen yhtälöön ei oikeasti sovi joku työtön videopelejä pelaava yhteiskunnalle katkera mies.

Boldatut kohdat pätee kyllä valitettavasti molempiin sukupuoliin, mutta ehkä hyvä niin. Sitten kun löytää jonkun sopivan kumppanin, osaa ehkä arvostaakin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihanaa, että sukupuoliroolit ovat höllentyneet. Tämä kehitys lähti liikkeelle jo parikymmentä vuotta sitten. Suomalainen nainen ei ole varsinaisesti mennyt stereotypioihin enää pitkään aikaan. Suomessa on jo kauan totuttu itsenäisiin ja lyhythiuksisiin naisiin, jotka eivät meikkaa kamalan paljon. Tällaisten naisten määrä on paljon suurempi kuin alemman elintason maissa esim. Virossa ja Venäjällä.

Suomalainen mies ei ole valitettavasti vapautunut samalla tavalla. Miehen stereotyyppisestä mallista pidetään edelleen vahvasti kiinni varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska itsenäisiä naisia on paljon ja myös syrjäytyneitä miehiä paljon. Näillä ryhmillähän ei ole todellisuudessa juuri mitään yhteistä.

Sellaiset modernit, urbaania elävät koulutetut naiset ovat usein yksin, mutta he ovat myös ehkä syystä yksin. Eivät kaipaa ympärilleen miestä pelkän sukupuolen vuoksi vaan ovat kehittäneet muuta mielekästä sisältöä elämäänsä.

Koulutetut, kansainväliset, hyvännäköiset ja urbaanin elämäntyylin omaksuneet miehet taas ovat yhteiskunnan voittajia. He kyllä löytävät naisen rinnalleen, jos vain hakevat sellaista. Mutta moni ei hae vaan keskittyy lyhytaikaisiin suhteisiin.

Kysyntä ja tarjota eivät kohtaa.

On suomalainenkin mies vapautunut. Mutta ei siihen suuntaan kuin naiset haluaisivat, koska yhteiskunta ja naiset eivät "palkitse" tuollaista ulospäin vapautumista ja itsensä kehittämistä järkevällä tavalla ja aikajänteellä. Siinä missä nainen haluaa murtautua pois kodin kahleista ulospäin työelämään, matkusteluun ja hienoihin harrastuksiin niin mies haluaa vetäytyä kodin rauhaan, laittaa hupparin päälle, pelata pleikkaa ja juoda kaljaa. Lihavoin olennaisen osan tekstistäsi.

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä samat miehet eivät ole ahtaalla parisuhteessa ja syrjäytymässä sinkkuina.

Jotenkin käsittäisin tilanteen sellaiseksi, että suomalaisilla miehillä on taas voimakas itsetunnon puutteen kausi menossa.

Suomalaisen kulttuurin kuvasto pitää objektiivisestikin tarkastellen yllä melko vahvaa mieskuvaa. Se ei ole samoille aineksille rakentuva, kuin välimerellinen moraalinvartija-naistenhurmaaja Don Juan, vaan protestanttiseen ankaraan työetiikkaan tukeutuva, työteliäs ja pystyvä, sisukas ja vaivojaan valittamaton Koskelan Jussi.

Tätä entistä huonommin nyky-yhteiskuntaan sopivaa kuvastoa pidetään vielä nykyisin vahvasti yllä. Omakotitalojen tee-se-itse -remontointi, autojen tuunaus ja muut "äijämäiset" harrasteet eivät saa samanlaisia merkityssisältöjä kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa (jossa korostetaan miesten leppoisaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa), vaan täällä moni ymmärtää nämäkin harrastukset "hampaat irvessä" tekemiseksi ja jonkinlaisiksi kansalaisvelvollisuuksiksi. Tässä oman elämän suo-kuokka-ja Jussi -projektissa epäonnistuneet miehet tuntevat häpeää ja ennen kaikkea kehittelevät voimakkaan alemmuuskompleksin.

Tähän kuvaanhan tietenkin liittyy se, että a) elämänsä epäonnistuja ei saa eikä ansaitse vierelleen verratonta emäntähahmoa, "Koskelan Almaa" ja se, että b) oman elämänsä projektissa (tavalla tai toisella) "onnistuneet", ns. "hyvät tyypit" kokevat ansaitsevansa "palkinnoksi" vierelleen sen verrattoman emäntähahmon, vieläpä ilman vaivannäköä seurustelussa tai puolison etsinnässä ylipäätään. Viholliskuva rakennetaan esimerkiksi eteläeurooppalaisen Don Juan -hahmon pohjalle; puidaan nyrkkiä ja hakataan tattia epätoivon vallassa, kun nämä kuvitellut "alfaurokset" tai "ylemmän tason miehet" vievät näiden "hyvien tyyppien" naiset.

Tästä raivosta kumpuaa mm. voimakasta ksenofobiaa, itsetuhoisuutta, väkivaltafantasiointia, pettymystä suomalaisiin naisiin ja ihannointia alistuvammiksi ymmärrettyihin "toisiin" naisiin (thaimaalaiset, venäläiset).

Huono itsetunto estää miehiä myös yrittämästä täysillä - koska kuitenkin "ne toiset" (alfaurokset, ylemmän tason miehet, homot, "akateemiset vihervasemmistoituhipit", ulkomaalaiset SEKÄ heidän kelkkaansa lähtevät naiset) vievät kuitenkin opiskelupaikat, työpaikat, naiset, kunnon asunnot ja yhteiskunnallisen statuksen.

Juuri siksi moni itsensä syrjäyttänyt wannabe-Koskelan Jussi olisi valmis hyppäämään Trumpin tai jonkin muun äärimaskuliinisen, kovaäänisen, rivosuisen öykkärijohtajan kelkkaan saadakseen "asiat kuntoon".

Kirjoituksessa on osa totuutta, mutta suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenien työn tuloksena feministiseksi ja punavihreäksi. Miehiä yksilöinä vähätellään eikä heille anneta mitään itseisarvoa kun taas nainen on sankari oli hänen tilanteesta millainen tahansa. Jos menestyy hyvin työelämässä niin rikkonut lasikatot, jos on yhteiskunnan tuella elävä yksinhuoltaja niin on harmaan arjen sankari jne., esimerkkejä kyllä löytyy. Naisiin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin terveydenhuollon ja erilaisten tukia myöntävien organisaatioiden piirissä.

Yhteiskunta käyttää feministisen doktriinin mukaisesti paljon yhteiskunnan (velka)rahaa erityisesti naisille tärkeiden työalojen ja tukien ylläpitämiseen, jotta naisista tulee taloudellisesti itsenäisiä. Nykytilanteessa naiset eivät tarvitsekaan miestä muuhun kuin lasten siittämiseen ja yhteiskunnan tukitoimintojen (verokertymä, poliisi, pelastuslaitos jne.) ylläpitoon . Tämä näkyy hyvin tavallisen miehen arvostuksen puutteena. Toivon mukaan nyt ollaan kuitenkin lakipisteessä ja yhteiskunta palaa kohti toimivampaa tasapainotilaa jossa kumpikin sukupuoli koetaan tärkeänä.

En väittäisi suomalaista yhteiskuntaa punavihreäksi.

Jos voisit palata kultaiselle 1970-luvulle hetkeksi, verrata sen ajan Suomea nykypäivän Suomeen paljastuisi hyvin nopeasti, että elämme poliittisesti varsin oikeistolaisessa Suomessa. Feminismi - no jaa, onhan tietysti naisliike saanut aikaan mm. naisten koulutustason nousun, tasavertaiset perusoikeudet kaikille jne. mutta tuskin sentään elämme läpifeministisoituneessa yhteiskunnassa. Tässäkin asiassa radikaalein kärki on taittunut tai taittumassa.

Fakta on se, että naiset ovat muuttuneet.

Fakta on mielestäni myös se, että miehet EIVÄT ole muuttuneet. Se, mikä on (näennäisesti) miesten arvostuksen puutetta, on mielestäni ennemminkin paikallaanpysyneen mieskuvan arvostuksen puutetta. Naiskuva on muuttunut radikaalisti 1960-luvulta nykypäivään. Stereotyyppinen suomalainen mieskuva - ja sen mukaisesti toimivat miehet - EI ole muuttunut, korkeintaan rinnalle on tullut hiukan toisenlaisten arvojen mukaan elävä "isämies"; keskiluokkainen, koulutettu, tasa-arvoisuuteen pyrkivä ja perhekeskeistä elämää viettävä mies. Aitoja "pehmomiehiä" Suomessa on hyvin, hyvin harvassa.

Mitään "tasapainotilaa" ei sukupuolten välisen tasa-arvoistumisen myötä pyritä saavuttamaan. Tavoitteena on vain yksinkertaisesti samanlaiset oikeudet molemmille sukupuolille. Itse asiassa feminismin mainstream-linjaan kuuluvat (eivät siis radikaalifeministit, joita Suomessa on hyvin vähän) ovat ylipäätään varsin reiluja myös miehiä kohtaan.

Naiset ovat muuttuneet, aivan oikein. Yhteiskunta tarjoaa lähes pohjattoman tuen, koulutusasioissa ja terveydenhuollossa suositaan eikä sinkkuna elävää naista pidetä enää epäonnistuneena. Käytännössä siis rajattomat mahdollisuudet ilman epäonnistumisen vaaraa. Mitenhän miesten pitäisi tähän vastata? Muuttua punavihreiksi nössöiksi villeniinistöiksi?

Miehet ovat politiikassa pitkään tukeneet naisten aseman parantamista (aivan oikein) koska ovat nähneet sen etuna suomalaiselle yhteiskunnalle, jossa on ollut toimivat työnjako ja tasapaino sukupuolten kesken. On yhdessä rakennettu yhteiskuntaa ja perustettu perheitä. Nyt tämä kehitys on kääntynyt itseään vastaan naisten poimiessa rusinat pullasta eli hyödyntäessä edut, mutta se toisen sukupuolen kunnioittaminen ja yhteiskunnan pitkäjänteinen rakentaminen on unohtunut. Tulevaisuudessa  tulemme näkemään muutoksen tässä asiassa joko rauhanomaisin keinoin politiikan kautta tai sitten yhteiskuntarauhan järkkymisen kautta. Kannattaa miettiä kumpi ratkaisu on mieluisampi.

Tää just on vitun naurettavaa. "Villeniinistöt" on muka jotain nössöjä koska ovat sinut miehuutensa kanssa eivätkä rakenna identiteettiä sen päälle.

Voisin puhua (mutta en kovin syvällisesti nyt jaksa) myös siitä miten unohdat kokonaan kaikki taloudelliset ja tuotannolliset (eli käytännössä kapitalismin kritiikin) seikat, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnan muuttumiseen viimeisten sanotaan nyt viiden vuosikymmenen aikana. Kukaan ei ota sinua todesta eikä sinusta ole viemään tätä yhteiskuntaa eteenpäin koska yrität palata johonkin sellaiseen mitä ei ole enää olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada tähän miehistä näkökulmaa julkisen keskustelun muutamien ulostulojen lisäksi. Mitä yksilötasolla halutaan? Mikä sitten olisi hyvä?

Lyhyesti voisi vastata vaikka seksinäkökulmasta.

Nainen joka vaatii tai edes haluaa mieheltään erektiota, mutta ei itse kostu ja laukea kuin pornonainen, on vaatimassa liikoja.

Asenteet joissa miehen pitää osata tyydyttää nainen ovat perceestä jos ne sisältävät oletuksen, että mies tyydyttyy vain saadessa pillua eli antaessa naiselle yhdyntää.

Sinä päivänä kun nainen laukeaa tasapuolisesti miehen kanssa TAI siitä ei miehelle aseteta velvollisuuksia, olen sinut asian kanssa.

Sinun naisesi ei halua sinua tai sitten olet surkea sängyssä. Pidemmässä suhteessa ei ole kovinkaan merkityksellistä, että molemmat laukeavat. Kunhan seksiä harrastetaan riittävän useasti niin, että vaikka toinen jäisi saamatta, saa sitten vaikka seuraavana päivänä.

Suurin osa naisista ja miehistä ovat väärän kumppanin kanssa. Jos ovat oikean kanssa niin laukeavat. Miksi nainen laukeaa vain 1/10 tapauksessa yhdynnässä JA pitää miestä jopa syyllisenä?

Jos et laukea, miksi vitussa syytät siitä muita?

Mua kiinnostaa miehen nautinto ja oma nautintoni. Masturboida osaan itsekin. Jos miestä ei kiinnosta minun nautintoni, niin enhän minä toki hänen kanssaan seksiä sen enempää viitsi harrastaakaan. Kuten sanottu, masturboimalla saan aina. Miksi mun pitäisi jonkun toisen kanssa masturboida yhdessä toinen toisiimme niin että kiinnostus on vain omassa itsessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihanaa, että sukupuoliroolit ovat höllentyneet. Tämä kehitys lähti liikkeelle jo parikymmentä vuotta sitten. Suomalainen nainen ei ole varsinaisesti mennyt stereotypioihin enää pitkään aikaan. Suomessa on jo kauan totuttu itsenäisiin ja lyhythiuksisiin naisiin, jotka eivät meikkaa kamalan paljon. Tällaisten naisten määrä on paljon suurempi kuin alemman elintason maissa esim. Virossa ja Venäjällä.

Suomalainen mies ei ole valitettavasti vapautunut samalla tavalla. Miehen stereotyyppisestä mallista pidetään edelleen vahvasti kiinni varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska itsenäisiä naisia on paljon ja myös syrjäytyneitä miehiä paljon. Näillä ryhmillähän ei ole todellisuudessa juuri mitään yhteistä.

Sellaiset modernit, urbaania elävät koulutetut naiset ovat usein yksin, mutta he ovat myös ehkä syystä yksin. Eivät kaipaa ympärilleen miestä pelkän sukupuolen vuoksi vaan ovat kehittäneet muuta mielekästä sisältöä elämäänsä.

Koulutetut, kansainväliset, hyvännäköiset ja urbaanin elämäntyylin omaksuneet miehet taas ovat yhteiskunnan voittajia. He kyllä löytävät naisen rinnalleen, jos vain hakevat sellaista. Mutta moni ei hae vaan keskittyy lyhytaikaisiin suhteisiin.

Kysyntä ja tarjota eivät kohtaa.

On suomalainenkin mies vapautunut. Mutta ei siihen suuntaan kuin naiset haluaisivat, koska yhteiskunta ja naiset eivät "palkitse" tuollaista ulospäin vapautumista ja itsensä kehittämistä järkevällä tavalla ja aikajänteellä. Siinä missä nainen haluaa murtautua pois kodin kahleista ulospäin työelämään, matkusteluun ja hienoihin harrastuksiin niin mies haluaa vetäytyä kodin rauhaan, laittaa hupparin päälle, pelata pleikkaa ja juoda kaljaa. Lihavoin olennaisen osan tekstistäsi.

Tämä on varmaan totta monelta osin. Ja jos ja kun on, niin sitä mieluummin olen ah ikisinkku nainen :)

Mullakin mies valitti, kun annan sen tehdä mitä haluaa enkä vaikuta mustasukkaiselta ja omistushaluiselta. Mutta varmasti ei olisi sietänyt sitä jos olisin kieltänyt tekemästä jotain. Mitä helvettiä oikeasti pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Mullakin mies valitti, kun annan sen tehdä mitä haluaa enkä vaikuta mustasukkaiselta ja omistushaluiselta. Mutta varmasti ei olisi sietänyt sitä jos olisin kieltänyt tekemästä jotain. Mitä helvettiä oikeasti pitäisi tehdä?

Näytä että välität

Vierailija kirjoitti:

"Rumuus miehessä ei ole ongelma, jos sen kompensoi tyylikkyydellä ja hyvillä käytöstavoilla"

- Primadonna -

Kuka jaksaa mitään tyylikkyyttä ja käytöstapoja opetella. On helpompi ulista ja syytellä naisia, sekä jättää hygienian hoito kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihanaa, että sukupuoliroolit ovat höllentyneet. Tämä kehitys lähti liikkeelle jo parikymmentä vuotta sitten. Suomalainen nainen ei ole varsinaisesti mennyt stereotypioihin enää pitkään aikaan. Suomessa on jo kauan totuttu itsenäisiin ja lyhythiuksisiin naisiin, jotka eivät meikkaa kamalan paljon. Tällaisten naisten määrä on paljon suurempi kuin alemman elintason maissa esim. Virossa ja Venäjällä.

Suomalainen mies ei ole valitettavasti vapautunut samalla tavalla. Miehen stereotyyppisestä mallista pidetään edelleen vahvasti kiinni varsinkin alemmissa sosiaaliluokissa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska itsenäisiä naisia on paljon ja myös syrjäytyneitä miehiä paljon. Näillä ryhmillähän ei ole todellisuudessa juuri mitään yhteistä.

Sellaiset modernit, urbaania elävät koulutetut naiset ovat usein yksin, mutta he ovat myös ehkä syystä yksin. Eivät kaipaa ympärilleen miestä pelkän sukupuolen vuoksi vaan ovat kehittäneet muuta mielekästä sisältöä elämäänsä.

Koulutetut, kansainväliset, hyvännäköiset ja urbaanin elämäntyylin omaksuneet miehet taas ovat yhteiskunnan voittajia. He kyllä löytävät naisen rinnalleen, jos vain hakevat sellaista. Mutta moni ei hae vaan keskittyy lyhytaikaisiin suhteisiin.

Kysyntä ja tarjota eivät kohtaa.

Kiva, että on lisää pohdintaa. En ehdi nyt pidemmin kommentoida, ja varmaan parempikin niin, ehkä sitten nämä juuri minun viesteihini tarttuvat kykenevät välttymään rölläämisen ja provosoimisyrityksiien kiusaukselta. :) 

ap

Parahin ap, se johtuu vain siitä, ettei vastauksesi yllä samalle tasolle kuin vaikka tämä kommentoimasi viesti. Olen pitkälti samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa mutta sinun kanssasi en.

Mene vaikka nauttimaan raikkaasta talvi-ilmasta ja rapsuta jotain koiraa. Siitä mieli paranee.

Tuliko punaiset posket ja löytykö koira? Itse taidat olla raittiin ilman tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti suomalainen mies on todella juntti keskimääräisesti. Sen huomaa, kun menee Pohjanlahden yli. Joka paikassa siistejä, hyvännäköisiä, hoikkia ja kohteliaita miehiä.

Jotenkin mulle ei ole koskaan avautunut tämä suomalainen mieskuva.  Suomalaisen miehen mielessä miehenä oleminen nähdään edelleenkin jotenkin kamalan alkeellisessa valossa. Suomalainen mies ei osaa olla hurmaava ja viedä naiselta jalkoja alta. Täällä jotenkin ajatellaan edelleen, että miehen kuuluu "kelvata sellaisenaan". Esim. aika monet syrjäytyneet miehet syyttävät naisia siitä, että he vaativat mieheltä vaikkapa töissäkäyntiä, siistiä pukeutumista tai erilaista arvomaailmaa. Sellainen passiivis-aggressiivinen katkeransuloinen puolustautuminen on suomalaiselle miehelle enemmän tyypillistä kuin se, että oikeasti viitsittäisiin tehdä itselle jotain.

Sekin on totta, että naisilla on korkeat standardit. Moni nainen on korkeasti kouluttautunut, omaa harrastuksia ja haluaa elämäänsä nykyisin muitakin kuin niitä vanhoja 90-luvun stereotyyppisiä perhearvoja. Nainen myös kaipaa ripauksen ylellisyyttä elämäänsä. Siihen yhtälöön ei oikeasti sovi joku työtön videopelejä pelaava yhteiskunnalle katkera mies.

Tää on niin totta. Asun itä-Suomessa ja täällä ei ole kyllä miehistä pulaa mutta suurin osa heistä on täysin parisuhteeseen kelpaamattomia/kykenemättömiä. Minulle riittäisi ihan vain se että mies olisi kiltti, siisti, päihteetön, hymyilisi ja tulisi juttelemaan. Vaan sekin taitaa olla liikaa vaadittu. Toivottavasti saan ensivuonna opiskelupaikan jostain suuremmasta kaupungista niin pääsen pois täältä kurjalasta. Ei ole mikään ihme kun kaikki nuoret naiset pakenevat kasvukeskuksiin ja valitsevat ikisinkkuuden. N19

Karmivaa luettavaa näin miehen näkökulmasta, mutta jos nuo on totta niin turha meitä syyllistää. Kuka kasvattaa lapset? Pääosin naiset ja naiset opettavat heidät pieniksi prinsseiksi joiden itseluottamus "prinsseyden" mukana katoaa, mutta on joukossa niitäkin jotka jo lapsena pistää hanttiin äidin opetuksille ja tadaa näin syntyy se agressiivinen mies. Tämäkään ei ole naisten tai miesten vika yksin eikä se paremmaksi muutu toisiamme haukkumalla.