Olisiko sinusta oikein? Vieraasta kotonasi

Odotahan kun lapsesi kasvavat ja saavat maistaa tätä maailmaa, masennusta ja itsetuhoa. Siinä joku munanetsintä unohtuu aika täydellisesti.

Oletko pääsiäisestä asti jahkaillut asiaa ja nyt päätit vielä avautua tänne.  Vai kenties haluat etukäteen jo ennakoida tilanteen. :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista äitihullu että tämäkin aloitus kertoo vain sinusta, ei äidistäsi

Se kertoo minusta sen, että äidilläni on niin mahtava voima yhä minuun, että saa minut antamaan periksi lasteni suhteen, koska minulla on tuollaisen käytäytymisen takia tunne, että minä en kelpaa yhtään mihinkään.

Tiiäkkö, mun faija oli psykopaatti, pahoinpiteli ja alisti äitiäni ja minua ja oli sitä mieltä että musta ei tule mitään. Oli myös sitä mieltä että ei halua isoisäksi. Minä laitoin välit poikki ja näin sen seuraavan kerran vuosien kuluttua kalmona ruumishuoneella. Lastenlapsiaan se ei koskaan nähnyt koska ei kerran isoisäksi halunnut .Se on kuule ihan itse päätettävä paljonko sietää.Siksi en käsitä että sä väniset täällä edelleen etkä ole laittanut välejä poikki.Ihan itse olet valinnut pysyä uhrina. Minä en ole uhri - tai jos olin en ole sitä enää vaan otan itse vastuun valinnoistani enkä syytä niistä muita.Suosittelen sulle samaa.

Sun osäsi ei ole mun äitini. Kehtaatkin verrata heitä toisiinsa ja olettaa, että koska sinä ratkaisit asiasi jollain tavalla, kaikkien muidenkin olisi helppoa tai edes mahdollista toimia samoin. Samoin siinäkin on eroa, keitä muita vaikutti sinuun lapsuudenperheessäsi ja keitä vaikutti minuun, kun olin lapsi. Ulkopuolisten oli vaikea havaita äitini narsistisuutta, joten olin sen kanssa aika yksin. Minun muut läheiseni saattoivat vielä tietämättä että asettuivat kiusaajan puolelle kannustaa minua tekemään niin kuin äiti sanoo, eli tekemään pahaa itsekin itselleni. Sinä et tiedä minusta melkeinpä mitään, sinuna panosin sen moiteläven umpeen, ellei mitään kannustavaa ole sanottavana.

Vierailija kirjoitti:

Odotahan kun lapsesi kasvavat ja saavat maistaa tätä maailmaa, masennusta ja itsetuhoa. Siinä joku munanetsintä unohtuu aika täydellisesti.

Mikä tämän maailman maistamissessa on vikana?

ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko pääsiäisestä asti jahkaillut asiaa ja nyt päätit vielä avautua tänne.  Vai kenties haluat etukäteen jo ennakoida tilanteen. :-)

Ei vaan aloin miettiä lasten merkitystä minulle ja tuo tuli mieleeni kohtana, yhtenä niistä kaikista, jossa minun ei haluttu antaa tuntea lasten merkitystä itselleni.

Että mitä varten äitini ei voi pikemminkin tukea minun ja lasten suhdetta, vaan pitää yritää änkeä siihen väliin kuin osoittaen ja alleviivatn minun paskamaisuuttani äitinä? Mitä äidilleni merkitsi saada olla eka, joka perinnettä (joka on sitäpaitsi aina ollut minun ja isänäitini eli isän puoleisessa suvussa minulle elänyt perinne) lasteni kanssa jatkaa? Kysymättä mitään minulta, miksi? Syyttäen minua hirveäksi, kun suutuin siitä. Sillä lailla hän vahingoittaa minun ja lasteni suhdetta, koska minusta tuntui pahalta hänen takiaan ja en silloin jaksa olla läsnä lapsilleni.

Perinne oli minun isänäitini peruja. Turha kuvitella, että tämä iloinpilaaja olisi koskaan välitänyt sellaisesta minulle, koska se ei ole mitenkään kehittävää.

Vierailija kirjoitti:

Tästä vääryydestä on 6 vuotta aikaa. Yhtä kamalia asioita kuin lapsuuden traumat. Äiti käski siivota, osti nukensängyn ja lainasi heppalehden serkulle. Sellaisia -70 luvun karmeita kasvukokemuksia äitihullulla.

Ihan mukava kyllä ettei hampaissa ole tänään mies tai lapset. Äiti ei ole paikalla saamassa kuraa niskaansa. Kuten lapset ja mies. Vaikka he tästäkin kärsivät. Kiukkuinen tyranni lietsoo vihaa koko päivän palstalla

Oletko sinä aivan tahallaan miettimättä hetkeäkään, mikä noissa mainitsemissasi tapauksissa satutti? Haluatko sinä profiloitua ihmiseksi, jolle toisten surut ja mielipahat eivät merkitse mitään? Pystytkö sä tuntemaan itse mitään? Ja jos et niin käytät aikasi palstalla mollaamalla niitä, joilla oli joskus tunteet, mutta jotka tapettiin ja ilkut ja irvit sitä. Itse ehkä olet hukannut ne kokonaan, koska kuvittelet, että sinulla on varaa ilkkua minua. Kuvittelet, ettei itseesi olisi sattunut. Luet nukensänky-tilanteen aivan väärin. Et edes halua tietää, miksi se satutti minua. Kuvittelet, että olet itse joku empaattinen ihminen suomimassa jotakuta kylmää ja itsekästä lasta. Et voisi olla enempää väärässä. Sinulle kaikenlainen vääryyden ylläpitäminen on ainakin sen perusteella, mitä minulle kirjoitat oikein sydämen asia. Lasten sortaminen, huonoiksi itsensä tunteminen, alistaminen, määräily ja mitätöiminen.

Jos miehesi pettäisi sinua, niin seuraavana aamuna tiedon saatuasi loistaisihan naamasi toki kuin naantalin aurinko ja hymyilisit ihanaa kiitollisuutta, kun miehesi antaisi sinulle jotain lahjaksi. Tätähän sä minulta vaadit äitini suhteen. Teet siis varmasti itsekin niin kuin vaadit? Ei mitään tarvetta selvittää ensin, miksi miehesi loukkasi sinua?

Kuka ne munat antoi äidillesi?

En enää muista, miten se tarkalleen ottaen meni, olinko jo piilottanut ne, vai oliko se niin, että äiti piilotti ne. Mutta siis muistan sen syrjäytymisen tunteen omassa kodissani omien lasteni juhlasta jos niin voidaan sanoa. Lasten juhlaahan se pääsiäisenä on kun munia etsitään. En ole jättänyt munien piilottamista tavaksi, vaikka lapset varmaan niitä vielä etsisivät, koska loukkaannuin niin syvästi siitä, ettei minua ja yritystäni lasten hyväksi arvostettu niin, että minä olisin saanut nauttia siitä myös.

Tein sen siis tavallaan varmaan itselleni, mutta en näe siinä mitään pahaa, koska olisin saanut iloni lasten ilon seuraamisesta.

Eli on äitini vika, ettei meillä piiloteta pääsiäsimunia. Eihän millään ole mitään väliä tässä elämässä. Minä ja lapset voimme aivan hyvin elää myös ilman tätä perinnettä. Äitini halusi niin. Koska ei kuunnellut, mitä minä sanoin. Äidin olisi pitänyt kuulla, että HÄN pahoitti minun mieleni, HÄN on syypää siihen. HÄN korjaa sen pyytämällä anteeksi, mutta ei koskaan ole pyytänyt.

Vierailija kirjoitti:

En enää muista, miten se tarkalleen ottaen meni, olinko jo piilottanut ne, vai oliko se niin, että äiti piilotti ne. Mutta siis muistan sen syrjäytymisen tunteen omassa kodissani omien lasteni juhlasta jos niin voidaan sanoa. Lasten juhlaahan se pääsiäisenä on kun munia etsitään. En ole jättänyt munien piilottamista tavaksi, vaikka lapset varmaan niitä vielä etsisivät, koska loukkaannuin niin syvästi siitä, ettei minua ja yritystäni lasten hyväksi arvostettu niin, että minä olisin saanut nauttia siitä myös.

Muistat kaikki muut yksityiskohdat, paitsi et sitä, miten äitisi sen leikin pystyi toteuttamaan ja aloittamaan. Et ollut koskaan lapsille piilottanut munia, mutta nyt et muista, että piilotitko ne itse? Jep jep.

Eli taisit itse antaa munat äidillesi ja sitä kautta hän oletti, että leikki lasten kanssa on ok. Kasva aikuiseksi.

Mutta mä luulen, että jos äitini on narsisti niin hän teki tuon jollain tasolla tiedostamatta tai tiedostaen tahallaan. Hän ajattelee, että jos haluan olla hyvä äiti mun on selvittävä siitäkin, että oma äiti kiusaa.

Ehkä taustalla oli myös kateutta siitä, että se munienetsintä oli isoäitini ja minun välinen juttu ja hän ei ollut eronneena enää myöhemmin aina edes mukana isoäidilläni pääsiäisenä. Niin piti nyt minun munani käyttää sitten meilllä isoäiti-lapsisuhteessa hyväkseen. Aivan kuin minun isoäitini olisi tullut meille ja piilottanut äitini varaamat munat kun äiti häärää keittiössä ja naureskellut ja pitänyt hauskaa minun kanssani. Ei, isoäiti järjesti suhteensa lapsenlapseensa omasa kodissaan.

Päivitys

Vierailija kirjoitti:

Eli taisit itse antaa munat äidillesi ja sitä kautta hän oletti, että leikki lasten kanssa on ok. Kasva aikuiseksi.

No en varmasti antanut niitä hänelle . Totta kai oli tarkoitus, että minä nyt etunenässä saan nauttia lapsistani, koska olen itse varannut ne munat, eikä niin, ettei siitä olenko paikalla edes välitetä.

Kehitä itsellesi jostain hyvä itsetunto

Vierailija kirjoitti:

En enää muista, miten se tarkalleen ottaen meni, olinko jo piilottanut ne, vai oliko se niin, että äiti piilotti ne. Mutta siis muistan sen syrjäytymisen tunteen omassa kodissani omien lasteni juhlasta jos niin voidaan sanoa. Lasten juhlaahan se pääsiäisenä on kun munia etsitään. En ole jättänyt munien piilottamista tavaksi, vaikka lapset varmaan niitä vielä etsisivät, koska loukkaannuin niin syvästi siitä, ettei minua ja yritystäni lasten hyväksi arvostettu niin, että minä olisin saanut nauttia siitä myös.

Loogista sinulta. Kuutena seuraavana vuonna et piilottanut munia, koska äiti teki sen ensimmäisenä vuonna

Samasta syystä et siivoa, et rakasta, et huolehdi. Koska äiti kerran käski siivota. 40 vuotta sitten. Ja osti sen nukensängyn

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itsellesi jostain hyvä itsetunto

Luuletko että tuo auttaa sen kehittämisessä? Ei todellakaan auta. Tuohan on vain tokaisu.