Olisiko sinusta oikein? Vieraasta kotonasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Heittäisin vieraan niska-p*rseotteella ulos, sanoisin että tervetuloa takaisin kun osaa käyttäytyä enkä tulisi tänne valittamaan. Miksi  annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa? Mikä grande katastrof seuraisi jos pitäisit kerrankin puolesi?

Toi asia on niin itsestäänselvä ettei sitä ois tarvinnu edes tänne kirjottaa.Omassa kodissa ei  vieraat pomputa tolla tavalla piste. Se on muuten porttikielto, ihan sama kuka se porttikiellon saanut on.

Päätä että tänä jouluna sun päällä ei  kävellä. Kerran se vaan kirpaisee.

Ei äiti kuuntele. Hän alkaa syyttää minua huonokäytöksiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Tasapainoisen ihmisen erottaa siitä millaisia merkityksiä hän antaa asioille. Meille kaikille sattuu kaikenlaista mutta joillekin se on aina draamaa. Joku toteaa että oli mukavaa, kun mummo sai pitää lasten kanssa hauskaa. Voisi vaikka kaivaa kameran esille ja kuvata mummoa ja lapsia.

Illalla voisi jutella asiasta ja iloita lasten kanssa

Joku suuttuu. Pilaa hetken lapsilta ja mummolta. Kaivaa asiaa vielä pitkänkin ajan päästä.

Tällaisia valintoja me voidaan tehdä. Miten suhtaudun asioihin säätää minun elämäni suunnan. Ei muiden teot vaan oma tulkinta

Eikö tasapainoisen ihmisen erota myös siitä, etää kun hänelle kertoo, että älä tee noin minun kodissani, se loukkasi minua, hän pahoittelisi ja pyytäisi anteeksi ja ottaisi opikseen? Sen sijaan hän syyttää minua loukkaantumisestani! Onko tasapainoinen ihminen, mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Heittäisin vieraan niska-p*rseotteella ulos, sanoisin että tervetuloa takaisin kun osaa käyttäytyä enkä tulisi tänne valittamaan. Miksi  annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa? Mikä grande katastrof seuraisi jos pitäisit kerrankin puolesi?

Toi asia on niin itsestäänselvä ettei sitä ois tarvinnu edes tänne kirjottaa.Omassa kodissa ei  vieraat pomputa tolla tavalla piste. Se on muuten porttikielto, ihan sama kuka se porttikiellon saanut on.

Päätä että tänä jouluna sun päällä ei  kävellä. Kerran se vaan kirpaisee.

Ei äiti kuuntele. Hän alkaa syyttää minua huonokäytöksiseksi!

Sinun ei tarvitse kuunnella sitä ja  sen voi  sanoa äidille eli ihan oma valintasi edelleen. Miksi  pelkäät äitiäsi noin paljon? Oletko  hänestä taloudellisesti  tai jotenkin muuten riippuvainen kun et voi asettaa rajoja, iso ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Siis millainen empatiakyky sulla oikein on? "Ei kuulukaan olla mukana"? Äitinikö sen yksin saa päättää, en minä? Eri asia olisi, jos olisin jotenkin sanonut, etten halua tai aio tai en voi tai minun ei kuulu olla mukana. Mutta TIETENKÄÄN en ollut sanonut MITÄÄN sellaista. Haluan olla lasteni elämässä mukana ja iloissa varsinkin.

Aiotko päiväkodissakin kytätä seinän vierustalla päivät pitkät, ettei vain jokin ilonhetki mene ohi? 

Lapsilla voi olla ilonhetkiä ihan ilman sinuakin ja tuleekin olla. Käsittämättömän omistava asenne, eivät lapset mitään sinun jatkeitasi ole tai ainakaan saisi olla. Heillä tulee olemaan omatkin juttunsa -- vuosi vuodelta enemmän. 

Mutta toki äitisi olisi voinut kysäistä, että hoidetaanko se munajuttu nyt vai myöhemmin. Se on totta. Kuitenkin mummit joskus ottavat ohjat omiin käsiinsä lastenlastensa kanssa. Siinä on usein hyviäkin puolia. 

Älä nyt tällaisen takia tuhoa lastesi suhdetta mummiin. Mitään pahaa hän ei tarkoittanut ja sinun arvosi laskee vain tuollaisella naurettavalla kiukuttelulla, ei itse tapahtuman johdosta. 

Jos minä vien lapset päiväkotiin on ITSESTÄÄN SELVÄÄ, että hoitajat vastaavat siellä lapsista, miten voit edes verrata sitä tähän??? Miksi minä en merkitse minun äidilleni mitään lasten äitinä??? Saako se snusta olla niin ja onko se oikein? Millä helvetin oikeudella hän alkaa minun kotonani YHTÄÄN mitään? Hän oli minulla VIERAANA!!!!

Tämä juuri. Äitisi ei osaa käyttäytyä kuin vieras. Hän käyttäytyy kuin sinä olisit myös lapsi ja hän jokin matriarkka. Hän jyrää sinun päätökset omillaan. Sinä et ole tärkeä äidillesi. Mitä jos tekisit äidistäsi vähemmän tärkeän itsellesi, vie häneltä hänen arvonsa.

Herraihme, olisit menny sinne olkkariin kattomaan touhua!! Onko vaikeeta? Osallistuva mummo, niin siitä valitetaan, jos ei olis osallistunut, valittaisit siitäkin, yhyyy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja vastauksia olet saanut!

Tottakai sinun olisi pitänyt saada olla mukana, seuraamassa lasten riemua ja ehkä antamassa pieniä vinkkejä.

Ketä varten munanetsintä oli? Katsoisin, että se oli lapsille eikä ap:lle. 

Jotain syvempää hiertää nyt äidin ja ap:n suhteissa. Ap katsoi jäävänsä kakkoseksi tilanteessa, jossa äiti huomioikin lapsenlapsensa eikä häntä. Tämä juontaa juurensa todennäköisesti lapsuuden aikaisiin kokemuksiin. 

Jos kerran munanetsintä oli noin tärkeää, niin olisihan ap voinut piilottaa  vaikka seuraavana päivänä uudet munat ja riemuita lastensa kanssa. Sama se tuonikäsille, milloin mitäkin tehdään ja vaikka uudestaan tehtäisiin niin yhtä hauskaa. 

Minulle se oli nimenomaan tärkeää, itsekin viittaat kirjoituksessasi siihen, että lapsille sama, mutta minä olisin halunnut nähdä kun ekaa kertaa ikinä etsivä niitä pääsiäismunia! Ne ilmeet ja kaikki! Miten kellään toisella, (sinullakaan) on oikeus määritellä, ettikö se olisi ollut minulle tärkeää?

Tämä todellakin kertoo äidistäni, hän on HIRVIÖ minua kohtaan, ei siinä muuten mitään, mutta kun vaatii aina MINULTA korrektia käytöstä, niin miten on varaa vaatia, kun on itse tuollainen täysi typerä idiootti MULKKU!!!! Ja syyttää minua siitä, että minä pahoitan mileni, kun hän ei osaa käytöstapoja!!!

Hae ammattiapua, oikeasti. Tarinasi kuulostaa siltä, että tarvitset ulkopuolista apua asian käsittelyyn. 

Sano vieraalle, että: "Hei muuten, älä sitten aloita sitä leikkiä vielä, oon ajatellut että leikin sen lasten kanssa silloin ja silloin."

Jos vieras tuosta loukkaantuisi niin silloin olisi hän olisi ääliö.

Jos taas et ehdi sanoa noin ennenkuin vieras on jo aloittanut leikin, mene paikalle ja kysy: "Hei, mitä täällä oikein tapahtuu?" Ja kun vieras kertoo aloittaneensa leikin, sanot: "Miksi ihmeessä menit niin tekemään? Olin suunnitellut että leikittäisiin vasta silloin ja silloin"

Ymmärrän täysin ap:tä. Kyllä minuakin vi*******, jos olisin vaivalla ja innoissani suunnitellut kivan hetken vietettäväksi lasteni kanssa ja joku vieras varastaisi sen hetken edes sanomatta asiasta mitään. Törkeää.

Minusta olisi vähintäänkin asiallista vieraan edes kysyä, että saako hän etsiä munia lasten kanssa. Itse en edes kehtaisi omin nokkineni vain alkaa sellaista tekemään. Sivistymättömältä kuulostaa tuo ap:n vieras.

47 korjaa. 

Tarvitset apua äitisuhteesi ja itsetuntoon liittyvien asioiden käsittelyyn siis. Tämä kertomasi lienee vain yksi esimerkki näihin teemoihin liittyen

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi vain hauskaa, että äidilläni ja lapsillani on hauskaa. Ei minun tehtävä niitä munia ole etsiäkään. Lapset varmaan tulisivat minulle kertomaan kun ovat löytäneet munansa. 

Meillä olen jo vuosia piilottanut munat ja mies on ne lasten kanssa etsinyt. Ei mitään ongelmaa.

Sinun äitisi tuskin suhtautuukaan sinuun ja sinun loukkaantumisiisi niinkuin häntä olisi loukattu.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nähnyt äitiäni viimeksi kesällä. Sen jälkeen ei olla soiteltu eikä hän ole koskaan ollut kiinnostunut lapsistani. Vanhin lapseni on 15v joten kokemusta on ja yritystä oli lapsen ollessa pieni... Miltä tuntuisi? Mitä tekisit?

Joku hyvin kirjoittikin siitä, että asiat on usein niin kuin niihin suhtautuu. Meillä lapsilla on kyllä muita läheisiä sukulaisia, keskityn niihin, ja itse pidän huolta, että oma suhteeni lapsiini pysyy kunnossa. Olen hyväksynyt sen, että äitini ei halua suhdetta lapsiini niin kai sinä pystyt yhden munien piilotuksen käsittelemään? Mieti miksi jauhat tuommoista asiaa joulukuussa?! Ja unohda sitten koko juttu.

No minulla on tuollainen tilanne isäni kanssa mutta olen sen jo mielessäni käsitellyt. Ja isä oli minulle se tärkeämpi vanhempi aina. Vanhempani ovat eronneet ja isän on erottanut elämästäni mustasukkainen uusi puoliso.

Isä ei kuitenkaan haukkuen syyttänyt minua siitä, ettei osaa käyttäytyä.

Pakko sanoa että ihmettelen näitä vastauksia. Olisiko todella valtaosalle kommentoijista tuollainen tilanne ihan ok? Ehkä teille ei sitten merkitse kovinkaan paljoa jakaa tärkeitä hetkiä lasten kanssa.

Ei tuossa tilanteessa ole minusta kyse siitä että ap olisi mustasukkainen siiitä että äitinsä viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Tuossa on kyse siitä, että ap:n äiti rikkoo yksityisyyden rajoja, tunkeutuu liikaa ja väkisin ap:n elämään ja henkilökohtaiselle alueelle. Ymmärrän täysin että pitkään jatkuessaan ja vastaavien tilanteiden toistuessa usein se voi alkaa tuntumaan henkiseltä väkivallalta, kiusaamiselta.

On siis aika törkeää sanoa ap:lle että hanki apua. Selkäranka kyllä pitäisi hankkia että uskaltaisi suoraan sanoa äidilleen tilanteista, mutta toisaalta, voihan olla että äiti ei sanomisistakaan välitä.

Äitihullun mielensäpahoittamistarina vol. 14578888. Yhyy. Jatkoa seuraa 65 sivun verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Heittäisin vieraan niska-p*rseotteella ulos, sanoisin että tervetuloa takaisin kun osaa käyttäytyä enkä tulisi tänne valittamaan. Miksi  annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa? Mikä grande katastrof seuraisi jos pitäisit kerrankin puolesi?

Toi asia on niin itsestäänselvä ettei sitä ois tarvinnu edes tänne kirjottaa.Omassa kodissa ei  vieraat pomputa tolla tavalla piste. Se on muuten porttikielto, ihan sama kuka se porttikiellon saanut on.

Päätä että tänä jouluna sun päällä ei  kävellä. Kerran se vaan kirpaisee.

Ei äiti kuuntele. Hän alkaa syyttää minua huonokäytöksiseksi!

Sinun ei tarvitse kuunnella sitä ja  sen voi  sanoa äidille eli ihan oma valintasi edelleen. Miksi  pelkäät äitiäsi noin paljon? Oletko  hänestä taloudellisesti  tai jotenkin muuten riippuvainen kun et voi asettaa rajoja, iso ihminen?

Luuletko, ettei hän ole nujertanut minusta jo taaperona uskoa itseeni? Ettei se vaikuta siinä, miten hän yhä kohtelee minua ja pitää omaa käytöstään ja itseään yhä esimerkkinä minulle?!

Ja vielä lisäys:

jokaisella on oikeus päättää miten asiat omassa elämässä tapahtuvat. Jos ap olisi päättänyt, että on ok että lapset etsivät munat mummon, enon tai vaikka naapurin Pertin kanssa, niin mikäs siinä. Mutta hänen vieraansa teki päätöksen hänen ylitseen, edes kysymättä hänen toivettaan. Se on väärin ja luulen että se on se mikä ap:tä eniten ärsyttää. Että joku kävelee hänen ylitseen noin vain.

Minusta tuo vieras on yksinkertaisesti hölmö ja itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Siis millainen empatiakyky sulla oikein on? "Ei kuulukaan olla mukana"? Äitinikö sen yksin saa päättää, en minä? Eri asia olisi, jos olisin jotenkin sanonut, etten halua tai aio tai en voi tai minun ei kuulu olla mukana. Mutta TIETENKÄÄN en ollut sanonut MITÄÄN sellaista. Haluan olla lasteni elämässä mukana ja iloissa varsinkin.

Aiotko päiväkodissakin kytätä seinän vierustalla päivät pitkät, ettei vain jokin ilonhetki mene ohi? 

Lapsilla voi olla ilonhetkiä ihan ilman sinuakin ja tuleekin olla. Käsittämättömän omistava asenne, eivät lapset mitään sinun jatkeitasi ole tai ainakaan saisi olla. Heillä tulee olemaan omatkin juttunsa -- vuosi vuodelta enemmän. 

Mutta toki äitisi olisi voinut kysäistä, että hoidetaanko se munajuttu nyt vai myöhemmin. Se on totta. Kuitenkin mummit joskus ottavat ohjat omiin käsiinsä lastenlastensa kanssa. Siinä on usein hyviäkin puolia. 

Älä nyt tällaisen takia tuhoa lastesi suhdetta mummiin. Mitään pahaa hän ei tarkoittanut ja sinun arvosi laskee vain tuollaisella naurettavalla kiukuttelulla, ei itse tapahtuman johdosta. 

Jos minä vien lapset päiväkotiin on ITSESTÄÄN SELVÄÄ, että hoitajat vastaavat siellä lapsista, miten voit edes verrata sitä tähän??? Miksi minä en merkitse minun äidilleni mitään lasten äitinä??? Saako se snusta olla niin ja onko se oikein? Millä helvetin oikeudella hän alkaa minun kotonani YHTÄÄN mitään? Hän oli minulla VIERAANA!!!!

Tämä juuri. Äitisi ei osaa käyttäytyä kuin vieras. Hän käyttäytyy kuin sinä olisit myös lapsi ja hän jokin matriarkka. Hän jyrää sinun päätökset omillaan. Sinä et ole tärkeä äidillesi. Mitä jos tekisit äidistäsi vähemmän tärkeän itsellesi, vie häneltä hänen arvonsa.

Tämä on oikea kuvaus äidistäni. Haluaisinkin viedä häneltä hänen arvonsa, sen nimenomaan haluaisin tehdä. Mutta mitne? Koska en ole äidilleni oikeasti tärkeä (heti kun pitää ulkopuolisille esittää niin olen) niin miten vin häneltä hänen arvonsa? Haluaisin, että hän tuntisi sen saman, minkä on tehnyt minulle. Arvon poisotto. Hän on täysin turha ihminen maailmanhistoriassa. Jos en olisi syntynyt, miten paljon se harmittaisi mua, hihhih. Eli: täysin turha, koska minunkaan olemassaolollani ei ole sen isompaa merkitystä. Korkeintaan voin muita joiden olemassaololla ei niinikään ole mitään sen itsenäisempää merkitystä, auttaa. Mitä merkitystä sellaisella on? Ei mitään. Elämä täällä maapallolla on täysin turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa että ihmettelen näitä vastauksia. Olisiko todella valtaosalle kommentoijista tuollainen tilanne ihan ok? Ehkä teille ei sitten merkitse kovinkaan paljoa jakaa tärkeitä hetkiä lasten kanssa.

Ei tuossa tilanteessa ole minusta kyse siitä että ap olisi mustasukkainen siiitä että äitinsä viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Tuossa on kyse siitä, että ap:n äiti rikkoo yksityisyyden rajoja, tunkeutuu liikaa ja väkisin ap:n elämään ja henkilökohtaiselle alueelle. Ymmärrän täysin että pitkään jatkuessaan ja vastaavien tilanteiden toistuessa usein se voi alkaa tuntumaan henkiseltä väkivallalta, kiusaamiselta.

On siis aika törkeää sanoa ap:lle että hanki apua. Selkäranka kyllä pitäisi hankkia että uskaltaisi suoraan sanoa äidilleen tilanteista, mutta toisaalta, voihan olla että äiti ei sanomisistakaan välitä.

Nimenomaan. Saa olla lasten kanssa, kunhan kunnioittaa minuakin siinä.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa että ihmettelen näitä vastauksia. Olisiko todella valtaosalle kommentoijista tuollainen tilanne ihan ok? Ehkä teille ei sitten merkitse kovinkaan paljoa jakaa tärkeitä hetkiä lasten kanssa.

Ei tuossa tilanteessa ole minusta kyse siitä että ap olisi mustasukkainen siiitä että äitinsä viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Tuossa on kyse siitä, että ap:n äiti rikkoo yksityisyyden rajoja, tunkeutuu liikaa ja väkisin ap:n elämään ja henkilökohtaiselle alueelle. Ymmärrän täysin että pitkään jatkuessaan ja vastaavien tilanteiden toistuessa usein se voi alkaa tuntumaan henkiseltä väkivallalta, kiusaamiselta.

On siis aika törkeää sanoa ap:lle että hanki apua. Selkäranka kyllä pitäisi hankkia että uskaltaisi suoraan sanoa äidilleen tilanteista, mutta toisaalta, voihan olla että äiti ei sanomisistakaan välitä.

Sitä se nimenomaan on, minua on kiusattu kotona. Ettei se suinkaan vain nyt "ala tuntumaan" vaan on ollut tilanne minulle syntymästäni saakka. Siitä irti ei olekaan ihan helppo homma. Pitäisi olla sellaista mitä ei ole, päästäkseen irti.

Vierailija kirjoitti:

Herraihme, olisit menny sinne olkkariin kattomaan touhua!! Onko vaikeeta? Osallistuva mummo, niin siitä valitetaan, jos ei olis osallistunut, valittaisit siitäkin, yhyyy...

Niin, mikähän olisi vastaavaa, minkä minä voisin viedä äitini suusta, ettei vain saa nauttia jostain, niin kuin itse tahtoo? Koska onhan se nyt toki minulla oikeus päättää. Sun elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä lisäys:

jokaisella on oikeus päättää miten asiat omassa elämässä tapahtuvat. Jos ap olisi päättänyt, että on ok että lapset etsivät munat mummon, enon tai vaikka naapurin Pertin kanssa, niin mikäs siinä. Mutta hänen vieraansa teki päätöksen hänen ylitseen, edes kysymättä hänen toivettaan. Se on väärin ja luulen että se on se mikä ap:tä eniten ärsyttää. Että joku kävelee hänen ylitseen noin vain.

Minusta tuo vieras on yksinkertaisesti hölmö ja itsekäs.

Kiitos! Lisää tätä :) Kunpa te kaikki voisitte mennä huutamaan äidilleni sitä.