Lue keskustelun säännöt.
Olisiko sinusta oikein? Vieraasta kotonasi
09.12.2016 |
Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää muista, miten se tarkalleen ottaen meni, olinko jo piilottanut ne, vai oliko se niin, että äiti piilotti ne. Mutta siis muistan sen syrjäytymisen tunteen omassa kodissani omien lasteni juhlasta jos niin voidaan sanoa. Lasten juhlaahan se pääsiäisenä on kun munia etsitään. En ole jättänyt munien piilottamista tavaksi, vaikka lapset varmaan niitä vielä etsisivät, koska loukkaannuin niin syvästi siitä, ettei minua ja yritystäni lasten hyväksi arvostettu niin, että minä olisin saanut nauttia siitä myös.
Loogista sinulta. Kuutena seuraavana vuonna et piilottanut munia, koska äiti teki sen ensimmäisenä vuonna
Samasta syystä et siivoa, et rakasta, et huolehdi. Koska äiti kerran käski siivota. 40 vuotta sitten. Ja osti sen nukensängyn
Jos näin onkin, niin kaikki on äitini syytä. Kaikki, mikä johtuu siitä, että hän kohtelee minua noin kuin tuona pääsiäisenä. Ja se, että sivuutti minut ei ollut paha yksin, vaan SE, että SEN LISÄKSI hän syytti minua kun se loukkasi minua. Siksi en kai rakastakaan lapsiani, mutta ei sille mitään voi. Äiti kohtelee minua noin, niin siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hulluus!
Ei ole yhtään hullua, vaan täysin loogista. Äitini olisi kuulunut havaita että loukkasi minua ja suostua pyytämään anteeksi. Silloin minullakin olisi arvo.
Ja siis sen lisäksi, että olisi kuulunut huomioida tunteeni, niin vaikka ei edes sitä olisi tehnyt, niin hänen ei olisi kuulunut olla vihainen minulle kun minusta tuntui tuolta ja vaadin sitä ymmärrystä. Hän haukkuu minut kun vaadin ymmärrystä.
Tämä ketju äitihullun elämän tragedioista on ihan samaa tasoa kuin aiemmatkin. Yhtään esimerkkiä äidin kammottavuudesta ei ole koskaan tullut. Ihan tavallinen -70 luvun alussa syntyneen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää muista, miten se tarkalleen ottaen meni, olinko jo piilottanut ne, vai oliko se niin, että äiti piilotti ne. Mutta siis muistan sen syrjäytymisen tunteen omassa kodissani omien lasteni juhlasta jos niin voidaan sanoa. Lasten juhlaahan se pääsiäisenä on kun munia etsitään. En ole jättänyt munien piilottamista tavaksi, vaikka lapset varmaan niitä vielä etsisivät, koska loukkaannuin niin syvästi siitä, ettei minua ja yritystäni lasten hyväksi arvostettu niin, että minä olisin saanut nauttia siitä myös.
Loogista sinulta. Kuutena seuraavana vuonna et piilottanut munia, koska äiti teki sen ensimmäisenä vuonna
Samasta syystä et siivoa, et rakasta, et huolehdi. Koska äiti kerran käski siivota. 40 vuotta sitten. Ja osti sen nukensängyn
Mites se miehes pettämisen jälkeinen aamu? Ilahduitko koruista?
Saitko järjestettyä molemmille lapsille syntymäpäivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein voisi kuvitella tilannetta kotonani. Sen verran yleensä tiedän mitä vieraat puuhaa silloin kun olen itsekin kotona että olisin huomannut hänen/heidän aloittaneen leikin lasten kanssa. Jos olisin halunnut olla mukana itse olisin sanonut "Hei odottakaa hetken niin minäkin ehdin mukaan kun olen saanut tämän jutun valmiiksi".
On kyllä kammottava muisto. Suosittelen yhteydenottoa vaikka kriisikeskukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju äitihullun elämän tragedioista on ihan samaa tasoa kuin aiemmatkin. Yhtään esimerkkiä äidin kammottavuudesta ei ole koskaan tullut. Ihan tavallinen -70 luvun alussa syntyneen äiti
Onko muka normaalia? Että äitinne tulee teille, loukkaa teitä käyttäytymällä kuin omistaisi paikan, sanoessanne siitä huutaa teille, että ette osaa käyttäytyä, koska hän ei tarkoittanut pahaa. Entä minun tunteeni?! Miksi minun pitää surra sitä, että minä huudan hänelle ja loukkaan, kun häntä ei vähääkään kiinnosta se, että tuli meille ja loukkasi minua? Minä en tajua, miten niin on kyllä minulta huonoa käytöstä huutaa äidille, mutta ei häneltä huonoa käytöstä varastaa minun järjestämäni ohjelmanumero EIKÄ EDES VAIVAUTUA SANOMAAN MULLE, ETTÄ TÄÄLLÄ ON TÄTÄ!?? Oliko teidänkin äidit todella tuollaisia? Haukkuivat teidät kun ITSE käytös on kuin sialla ilmeisesti?
Vierailija kirjoitti:
Saitko järjestettyä molemmille lapsille syntymäpäivät?
Sain. Äitiä en ole kutsunut enää 3-4 vuoteen niille, koska en halua kuulla yhtään sanaa nurkissa tai keskeisimmilläkäön paikoilla olevista pölyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon pahempaa olisi jos havahtuisin siihen, että tiskatessani mieheni leikkii äitini kanssa olohuoneessa munanpiilotusta.
Vierailija kirjoitti:
En oikein voisi kuvitella tilannetta kotonani. Sen verran yleensä tiedän mitä vieraat puuhaa silloin kun olen itsekin kotona että olisin huomannut hänen/heidän aloittaneen leikin lasten kanssa. Jos olisin halunnut olla mukana itse olisin sanonut "Hei odottakaa hetken niin minäkin ehdin mukaan kun olen saanut tämän jutun valmiiksi".
No, teillä on tolleen. Meillä ei aloiteta tuollaista leikkiä ilman, että minulle tiedotetaan siitä, jos minä olen muualla juuri sillä hetkellä. Ei todellakaan. Äitini ei ole minulle niin rakas, että soisin sen hänelle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoisen ihmisen erottaa siitä millaisia merkityksiä hän antaa asioille. Meille kaikille sattuu kaikenlaista mutta joillekin se on aina draamaa. Joku toteaa että oli mukavaa, kun mummo sai pitää lasten kanssa hauskaa. Voisi vaikka kaivaa kameran esille ja kuvata mummoa ja lapsia.
Illalla voisi jutella asiasta ja iloita lasten kanssa
Joku suuttuu. Pilaa hetken lapsilta ja mummolta. Kaivaa asiaa vielä pitkänkin ajan päästä.
Tällaisia valintoja me voidaan tehdä. Miten suhtaudun asioihin säätää minun elämäni suunnan. Ei muiden teot vaan oma tulkinta
Tässä hyvä vastaus myös viimeisimpiin vuodatuksiin
Vierailija kirjoitti:
Paljon pahempaa olisi jos havahtuisin siihen, että tiskatessani mieheni leikkii äitini kanssa olohuoneessa munanpiilotusta.
Ei mun äitiä kiinnostais.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoisen ihmisen erottaa siitä millaisia merkityksiä hän antaa asioille. Meille kaikille sattuu kaikenlaista mutta joillekin se on aina draamaa. Joku toteaa että oli mukavaa, kun mummo sai pitää lasten kanssa hauskaa. Voisi vaikka kaivaa kameran esille ja kuvata mummoa ja lapsia.
Illalla voisi jutella asiasta ja iloita lasten kanssa
Joku suuttuu. Pilaa hetken lapsilta ja mummolta. Kaivaa asiaa vielä pitkänkin ajan päästä.
Tällaisia valintoja me voidaan tehdä. Miten suhtaudun asioihin säätää minun elämäni suunnan. Ei muiden teot vaan oma tulkintaTässä hyvä vastaus myös viimeisimpiin vuodatuksiin
Ei ole, koska siinä ei nähty edes mikä on ongelma.
ap
Siis lisään että joo muuten oli ihan hyvä vastaus, mutta en tiedä, millaiselle kysyjälle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoisen ihmisen erottaa siitä millaisia merkityksiä hän antaa asioille. Meille kaikille sattuu kaikenlaista mutta joillekin se on aina draamaa. Joku toteaa että oli mukavaa, kun mummo sai pitää lasten kanssa hauskaa. Voisi vaikka kaivaa kameran esille ja kuvata mummoa ja lapsia.
Illalla voisi jutella asiasta ja iloita lasten kanssa
Joku suuttuu. Pilaa hetken lapsilta ja mummolta. Kaivaa asiaa vielä pitkänkin ajan päästä.
Tällaisia valintoja me voidaan tehdä. Miten suhtaudun asioihin säätää minun elämäni suunnan. Ei muiden teot vaan oma tulkintaTässä hyvä vastaus myös viimeisimpiin vuodatuksiin
Ei ole, koska siinä ei nähty edes mikä on ongelma.
ap
Ongelmana on sinun tulkintasi. Sinun valintasi ja tasapainottomuus. Niin tässä kuin muissakin ongelmissasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein voisi kuvitella tilannetta kotonani. Sen verran yleensä tiedän mitä vieraat puuhaa silloin kun olen itsekin kotona että olisin huomannut hänen/heidän aloittaneen leikin lasten kanssa. Jos olisin halunnut olla mukana itse olisin sanonut "Hei odottakaa hetken niin minäkin ehdin mukaan kun olen saanut tämän jutun valmiiksi".
No, teillä on tolleen. Meillä ei aloiteta tuollaista leikkiä ilman, että minulle tiedotetaan siitä, jos minä olen muualla juuri sillä hetkellä. Ei todellakaan. Äitini ei ole minulle niin rakas, että soisin sen hänelle.
ap
Miksi teillä on ei rakkaita vieraita joiden et soisi olevan lastesi kanssa ilman seuraasi ja miksi et ole sitten koko ajan paikalla jos et sitä soisi? Käske vieraat vain silloin kun voit toimia itse sen mukaan kuin haluat.
Äitihullu, sulla on sielun sisko tossa perhe-elämän ja työn pilaamassa elämä ketjussa.