Olisiko sinusta oikein? Vieraasta kotonasi

Samaan aikaan kun tauotta kitiset osittain itse keksimistäsi vääryyksistä äitisi osalta sinulla ei ole mitään ongelmaa tehdä vastaavia vääryyksiä omille lapsillesi. Ja tämä on sulle ihan OK, koska sun äitis määki määäki ini ini ini väyväy.

Lakkaa vinkumasta ja tee asialle jotain. Yhteydet katki siihen "hirviö äitiin". Omaan kämppään ja lapset miehelle. 

Eikö sinua yhtään ihmetytä, että kukaan ikinä ei näe sinun kertomiasi esimerkkejä äitisi käytöksestä ja toiminnasta milläänmuotoa hirviömäisenä? Se on selvää, että hänellä ei ole koskaan ole ollut eväitä käsitellä sinun tavallasi mielenterveysongelmaista. Ehkä jos tuo mielenterveysongelma olisi havaittu jo lapsena olisit nyt keski-iän kynnyksellä hieman tasapainoisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Siis millainen empatiakyky sulla oikein on? "Ei kuulukaan olla mukana"? Äitinikö sen yksin saa päättää, en minä? Eri asia olisi, jos olisin jotenkin sanonut, etten halua tai aio tai en voi tai minun ei kuulu olla mukana. Mutta TIETENKÄÄN en ollut sanonut MITÄÄN sellaista. Haluan olla lasteni elämässä mukana ja iloissa varsinkin.

Aiotko päiväkodissakin kytätä seinän vierustalla päivät pitkät, ettei vain jokin ilonhetki mene ohi? 

Lapsilla voi olla ilonhetkiä ihan ilman sinuakin ja tuleekin olla. Käsittämättömän omistava asenne, eivät lapset mitään sinun jatkeitasi ole tai ainakaan saisi olla. Heillä tulee olemaan omatkin juttunsa -- vuosi vuodelta enemmän. 

Mutta toki äitisi olisi voinut kysäistä, että hoidetaanko se munajuttu nyt vai myöhemmin. Se on totta. Kuitenkin mummit joskus ottavat ohjat omiin käsiinsä lastenlastensa kanssa. Siinä on usein hyviäkin puolia. 

Älä nyt tällaisen takia tuhoa lastesi suhdetta mummiin. Mitään pahaa hän ei tarkoittanut ja sinun arvosi laskee vain tuollaisella naurettavalla kiukuttelulla, ei itse tapahtuman johdosta. 

Jos minä vien lapset päiväkotiin on ITSESTÄÄN SELVÄÄ, että hoitajat vastaavat siellä lapsista, miten voit edes verrata sitä tähän??? Miksi minä en merkitse minun äidilleni mitään lasten äitinä??? Saako se snusta olla niin ja onko se oikein? Millä helvetin oikeudella hän alkaa minun kotonani YHTÄÄN mitään? Hän oli minulla VIERAANA!!!!

Tämä juuri. Äitisi ei osaa käyttäytyä kuin vieras. Hän käyttäytyy kuin sinä olisit myös lapsi ja hän jokin matriarkka. Hän jyrää sinun päätökset omillaan. Sinä et ole tärkeä äidillesi. Mitä jos tekisit äidistäsi vähemmän tärkeän itsellesi, vie häneltä hänen arvonsa.

Tämä on oikea kuvaus äidistäni. Haluaisinkin viedä häneltä hänen arvonsa, sen nimenomaan haluaisin tehdä. Mutta mitne? Koska en ole äidilleni oikeasti tärkeä (heti kun pitää ulkopuolisille esittää niin olen) niin miten vin häneltä hänen arvonsa? Haluaisin, että hän tuntisi sen saman, minkä on tehnyt minulle. Arvon poisotto. Hän on täysin turha ihminen maailmanhistoriassa. Jos en olisi syntynyt, miten paljon se harmittaisi mua, hihhih. Eli: täysin turha, koska minunkaan olemassaolollani ei ole sen isompaa merkitystä. Korkeintaan voin muita joiden olemassaololla ei niinikään ole mitään sen itsenäisempää merkitystä, auttaa. Mitä merkitystä sellaisella on? Ei mitään. Elämä täällä maapallolla on täysin turhaa.

No esimerkiksi tämä viesti ja se, että hän ei ole vieläkään päässyt yli pääsiäisen tapahtumista kertoo minulle, että ap todella tarvitsisi ulkopuolista apua äitisuhteensa ja omien tunteidensa käsittelyyn. Uskoisin, että hän voisi saada ammatti-ihmiseltä apua myös siihen, miten jatkossa asettaa omat rajansa ja kommunikoida äitinsä kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan kun tauotta kitiset osittain itse keksimistäsi vääryyksistä äitisi osalta sinulla ei ole mitään ongelmaa tehdä vastaavia vääryyksiä omille lapsillesi. Ja tämä on sulle ihan OK, koska sun äitis määki määäki ini ini ini väyväy.

Lakkaa vinkumasta ja tee asialle jotain. Yhteydet katki siihen "hirviö äitiin". Omaan kämppään ja lapset miehelle. 

Eikö sinua yhtään ihmetytä, että kukaan ikinä ei näe sinun kertomiasi esimerkkejä äitisi käytöksestä ja toiminnasta milläänmuotoa hirviömäisenä? Se on selvää, että hänellä ei ole koskaan ole ollut eväitä käsitellä sinun tavallasi mielenterveysongelmaista. Ehkä jos tuo mielenterveysongelma olisi havaittu jo lapsena olisit nyt keski-iän kynnyksellä hieman tasapainoisempi.

Mitä vääryyksiä mä olen tehnyt lapsilleni, kerrotko?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Lähtisin vaikka ulos lenkille nauttimaan raikkaasta kevätsäästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan kun tauotta kitiset osittain itse keksimistäsi vääryyksistä äitisi osalta sinulla ei ole mitään ongelmaa tehdä vastaavia vääryyksiä omille lapsillesi. Ja tämä on sulle ihan OK, koska sun äitis määki määäki ini ini ini väyväy.

Lakkaa vinkumasta ja tee asialle jotain. Yhteydet katki siihen "hirviö äitiin". Omaan kämppään ja lapset miehelle. 

Eikö sinua yhtään ihmetytä, että kukaan ikinä ei näe sinun kertomiasi esimerkkejä äitisi käytöksestä ja toiminnasta milläänmuotoa hirviömäisenä? Se on selvää, että hänellä ei ole koskaan ole ollut eväitä käsitellä sinun tavallasi mielenterveysongelmaista. Ehkä jos tuo mielenterveysongelma olisi havaittu jo lapsena olisit nyt keski-iän kynnyksellä hieman tasapainoisempi.

Mitä vääryyksiä mä olen tehnyt lapsilleni, kerrotko?

Ihan oikeastikko sinä kuvittelet, että 24/7 katkeruutta tirisevä äiti ei vaikuta negatiivisesti lapsiinsa?  Tai se, että kaikesta kivasta tulee jotain ihan muuta, koska taas kerran äitiä on "loukattu" tai kohdeltu muuten niiiiiin kovin väärin.  Ja voin hyvin kuvitella miten lasten kaikkia ongelmia vähätellään, koska äidillä on ollut niiiiiin paljon vaikeampaa.

Sairaudentunnoton mielenterveysongelmainen sairastuttaa koko lähipiirinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Siis millainen empatiakyky sulla oikein on? "Ei kuulukaan olla mukana"? Äitinikö sen yksin saa päättää, en minä? Eri asia olisi, jos olisin jotenkin sanonut, etten halua tai aio tai en voi tai minun ei kuulu olla mukana. Mutta TIETENKÄÄN en ollut sanonut MITÄÄN sellaista. Haluan olla lasteni elämässä mukana ja iloissa varsinkin.

Aiotko päiväkodissakin kytätä seinän vierustalla päivät pitkät, ettei vain jokin ilonhetki mene ohi? 

Lapsilla voi olla ilonhetkiä ihan ilman sinuakin ja tuleekin olla. Käsittämättömän omistava asenne, eivät lapset mitään sinun jatkeitasi ole tai ainakaan saisi olla. Heillä tulee olemaan omatkin juttunsa -- vuosi vuodelta enemmän. 

Mutta toki äitisi olisi voinut kysäistä, että hoidetaanko se munajuttu nyt vai myöhemmin. Se on totta. Kuitenkin mummit joskus ottavat ohjat omiin käsiinsä lastenlastensa kanssa. Siinä on usein hyviäkin puolia. 

Älä nyt tällaisen takia tuhoa lastesi suhdetta mummiin. Mitään pahaa hän ei tarkoittanut ja sinun arvosi laskee vain tuollaisella naurettavalla kiukuttelulla, ei itse tapahtuman johdosta. 

Jos minä vien lapset päiväkotiin on ITSESTÄÄN SELVÄÄ, että hoitajat vastaavat siellä lapsista, miten voit edes verrata sitä tähän??? Miksi minä en merkitse minun äidilleni mitään lasten äitinä??? Saako se snusta olla niin ja onko se oikein? Millä helvetin oikeudella hän alkaa minun kotonani YHTÄÄN mitään? Hän oli minulla VIERAANA!!!!

Tämä juuri. Äitisi ei osaa käyttäytyä kuin vieras. Hän käyttäytyy kuin sinä olisit myös lapsi ja hän jokin matriarkka. Hän jyrää sinun päätökset omillaan. Sinä et ole tärkeä äidillesi. Mitä jos tekisit äidistäsi vähemmän tärkeän itsellesi, vie häneltä hänen arvonsa.

Tämä on oikea kuvaus äidistäni. Haluaisinkin viedä häneltä hänen arvonsa, sen nimenomaan haluaisin tehdä. Mutta mitne? Koska en ole äidilleni oikeasti tärkeä (heti kun pitää ulkopuolisille esittää niin olen) niin miten vin häneltä hänen arvonsa? Haluaisin, että hän tuntisi sen saman, minkä on tehnyt minulle. Arvon poisotto. Hän on täysin turha ihminen maailmanhistoriassa. Jos en olisi syntynyt, miten paljon se harmittaisi mua, hihhih. Eli: täysin turha, koska minunkaan olemassaolollani ei ole sen isompaa merkitystä. Korkeintaan voin muita joiden olemassaololla ei niinikään ole mitään sen itsenäisempää merkitystä, auttaa. Mitä merkitystä sellaisella on? Ei mitään. Elämä täällä maapallolla on täysin turhaa.

No esimerkiksi tämä viesti ja se, että hän ei ole vieläkään päässyt yli pääsiäisen tapahtumista kertoo minulle, että ap todella tarvitsisi ulkopuolista apua äitisuhteensa ja omien tunteidensa käsittelyyn. Uskoisin, että hän voisi saada ammatti-ihmiseltä apua myös siihen, miten jatkossa asettaa omat rajansa ja kommunikoida äitinsä kanssa.  

Meninkin tätä varten terapiaan, joka kesti 6 vuotta, mutta terapeutti ei tuntenut narsismia tarpeeksi hyvin ja itse en siihen aikaan tajunnut, että narsistihan käyttäytyy tuollalailla. Nyt olen uudessa terapiassa, jossa narsistisen käytöksen manipuloiva vaikutus lapseen on terapeutille tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Lähtisin vaikka ulos lenkille nauttimaan raikkaasta kevätsäästä.

Mitä tekisit sille tunteellee, että suunnittelemasi asiat vain viedään sinulta?

Vierailija kirjoitti:

Tasapainoisen ihmisen erottaa siitä millaisia merkityksiä hän antaa asioille. Meille kaikille sattuu kaikenlaista mutta joillekin se on aina draamaa. Joku toteaa että oli mukavaa, kun mummo sai pitää lasten kanssa hauskaa. Voisi vaikka kaivaa kameran esille ja kuvata mummoa ja lapsia.

Illalla voisi jutella asiasta ja iloita lasten kanssa

Joku suuttuu. Pilaa hetken lapsilta ja mummolta. Kaivaa asiaa vielä pitkänkin ajan päästä.

Tällaisia valintoja me voidaan tehdä. Miten suhtaudun asioihin säätää minun elämäni suunnan. Ei muiden teot vaan oma tulkinta

Voi kun ihmiset oikeasti ymmärtäisivät tämän. Ja sitten on tietenkin niitä tapauksia joissa on oikeasti tärkeää suojella omia rajojaan, mutta senkin voi ainakin alkuun tehdä ilman täydellistä epäluottamusta toisiin ihmisiin. Jos asia on itselle tärkeä on hyvä ilmoittaa siitä ääneen syyttelemättä toisia. Rauhallisuus ja hyvä tahto ovat useammin vahvan kuin epävarman ja heikon ihmisen tunnuspiirteitä. Kiukkuun on niin helppoa vastata kiukulla tai väheksynnällä ja näin lisätään negatiivisia tunteita...

Mutta todellakin on tärkeää tiedostaa miten suhtautuu tilanteisiin ja hieman analysoida voisiko sitä suhtautumistaan muuttaa rakentavammaksi ja sellaiseksi joka tuottaa hyvää (mieltä) muillekin (kuin vain itselleen).

Tästä vääryydestä on 6 vuotta aikaa. Yhtä kamalia asioita kuin lapsuuden traumat. Äiti käski siivota, osti nukensängyn ja lainasi heppalehden serkulle. Sellaisia -70 luvun karmeita kasvukokemuksia äitihullulla.

Ihan mukava kyllä ettei hampaissa ole tänään mies tai lapset. Äiti ei ole paikalla saamassa kuraa niskaansa. Kuten lapset ja mies. Vaikka he tästäkin kärsivät. Kiukkuinen tyranni lietsoo vihaa koko päivän palstalla

Muista äitihullu että tämäkin aloitus kertoo vain sinusta, ei äidistäsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Siis millainen empatiakyky sulla oikein on? "Ei kuulukaan olla mukana"? Äitinikö sen yksin saa päättää, en minä? Eri asia olisi, jos olisin jotenkin sanonut, etten halua tai aio tai en voi tai minun ei kuulu olla mukana. Mutta TIETENKÄÄN en ollut sanonut MITÄÄN sellaista. Haluan olla lasteni elämässä mukana ja iloissa varsinkin.

Aiotko päiväkodissakin kytätä seinän vierustalla päivät pitkät, ettei vain jokin ilonhetki mene ohi? 

Lapsilla voi olla ilonhetkiä ihan ilman sinuakin ja tuleekin olla. Käsittämättömän omistava asenne, eivät lapset mitään sinun jatkeitasi ole tai ainakaan saisi olla. Heillä tulee olemaan omatkin juttunsa -- vuosi vuodelta enemmän. 

Mutta toki äitisi olisi voinut kysäistä, että hoidetaanko se munajuttu nyt vai myöhemmin. Se on totta. Kuitenkin mummit joskus ottavat ohjat omiin käsiinsä lastenlastensa kanssa. Siinä on usein hyviäkin puolia. 

Älä nyt tällaisen takia tuhoa lastesi suhdetta mummiin. Mitään pahaa hän ei tarkoittanut ja sinun arvosi laskee vain tuollaisella naurettavalla kiukuttelulla, ei itse tapahtuman johdosta. 

Jos minä vien lapset päiväkotiin on ITSESTÄÄN SELVÄÄ, että hoitajat vastaavat siellä lapsista, miten voit edes verrata sitä tähän??? Miksi minä en merkitse minun äidilleni mitään lasten äitinä??? Saako se snusta olla niin ja onko se oikein? Millä helvetin oikeudella hän alkaa minun kotonani YHTÄÄN mitään? Hän oli minulla VIERAANA!!!!

Tämä juuri. Äitisi ei osaa käyttäytyä kuin vieras. Hän käyttäytyy kuin sinä olisit myös lapsi ja hän jokin matriarkka. Hän jyrää sinun päätökset omillaan. Sinä et ole tärkeä äidillesi. Mitä jos tekisit äidistäsi vähemmän tärkeän itsellesi, vie häneltä hänen arvonsa.

Tämä on oikea kuvaus äidistäni. Haluaisinkin viedä häneltä hänen arvonsa, sen nimenomaan haluaisin tehdä. Mutta mitne? Koska en ole äidilleni oikeasti tärkeä (heti kun pitää ulkopuolisille esittää niin olen) niin miten vin häneltä hänen arvonsa? Haluaisin, että hän tuntisi sen saman, minkä on tehnyt minulle. Arvon poisotto. Hän on täysin turha ihminen maailmanhistoriassa. Jos en olisi syntynyt, miten paljon se harmittaisi mua, hihhih. Eli: täysin turha, koska minunkaan olemassaolollani ei ole sen isompaa merkitystä. Korkeintaan voin muita joiden olemassaololla ei niinikään ole mitään sen itsenäisempää merkitystä, auttaa. Mitä merkitystä sellaisella on? Ei mitään. Elämä täällä maapallolla on täysin turhaa.

No esimerkiksi tämä viesti ja se, että hän ei ole vieläkään päässyt yli pääsiäisen tapahtumista kertoo minulle, että ap todella tarvitsisi ulkopuolista apua äitisuhteensa ja omien tunteidensa käsittelyyn. Uskoisin, että hän voisi saada ammatti-ihmiseltä apua myös siihen, miten jatkossa asettaa omat rajansa ja kommunikoida äitinsä kanssa.  

Olisikin tämä pääsiäinen. Tästä on kuusi vuotta aikaa. Ja tänään trauma tuli mieleen....

On kyllä mukava että olet edes joskus halunnut nähdä iloa lasten kasvoilla tai tehnyt heidän eteensä jotain

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mukava että olet edes joskus halunnut nähdä iloa lasten kasvoilla tai tehnyt heidän eteensä jotain

Niin, mietipä sitä. Se onkin perusluonteeni, mutta käyttäytymällä noin äiti koittaa senkin vesittää. Ja se käytös ei ole pahinta, vaan se, että kun reagoin siihen terveesti ja alan puolustaa rajojani, äitini leipoo minusta syntipukin ja syyllisen.

Vierailija kirjoitti:

Muista äitihullu että tämäkin aloitus kertoo vain sinusta, ei äidistäsi

Se kertoo minusta sen, että äidilläni on niin mahtava voima yhä minuun, että saa minut antamaan periksi lasteni suhteen, koska minulla on tuollaisen käytäytymisen takia tunne, että minä en kelpaa yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan kun tauotta kitiset osittain itse keksimistäsi vääryyksistä äitisi osalta sinulla ei ole mitään ongelmaa tehdä vastaavia vääryyksiä omille lapsillesi. Ja tämä on sulle ihan OK, koska sun äitis määki määäki ini ini ini väyväy.

Lakkaa vinkumasta ja tee asialle jotain. Yhteydet katki siihen "hirviö äitiin". Omaan kämppään ja lapset miehelle. 

Eikö sinua yhtään ihmetytä, että kukaan ikinä ei näe sinun kertomiasi esimerkkejä äitisi käytöksestä ja toiminnasta milläänmuotoa hirviömäisenä? Se on selvää, että hänellä ei ole koskaan ole ollut eväitä käsitellä sinun tavallasi mielenterveysongelmaista. Ehkä jos tuo mielenterveysongelma olisi havaittu jo lapsena olisit nyt keski-iän kynnyksellä hieman tasapainoisempi.

Mitä vääryyksiä mä olen tehnyt lapsilleni, kerrotko?

Ihan oikeastikko sinä kuvittelet, että 24/7 katkeruutta tirisevä äiti ei vaikuta negatiivisesti lapsiinsa?  Tai se, että kaikesta kivasta tulee jotain ihan muuta, koska taas kerran äitiä on "loukattu" tai kohdeltu muuten niiiiiin kovin väärin.  Ja voin hyvin kuvitella miten lasten kaikkia ongelmia vähätellään, koska äidillä on ollut niiiiiin paljon vaikeampaa.

Sairaudentunnoton mielenterveysongelmainen sairastuttaa koko lähipiirinsä. 

Ei tule yhtään mieleen, että tuo tekstisi kertoo siitä, millaista äidin kohtelu teki minulle? Vai oikeastiko kuvittelet, että paha kohtelu ei aiheuta uhrista johtumattomia ongelmia hänelle? Miksi VAIN minun lapseni ovat niitä, joita tämä voi vahingoittaa, mutta minä en? Vai meinaatko, että lasteni kohdalla se ei voi olla heidän syynsä, jos heille jää traumoja, mutta mun kohdalla se on vain mun syy? Sinun asenteesi kertoo sinusta sen, että olet ymmärtämätön ja kylmä ihminen. Miettisit hetken, miksi minulla on näitä ongelmia.

Ja mitähän lasteni ongelmia mä vähättelen?? Sitäkö, että he ei saa valvoa miten kauan haluavat?

Voi vittu että ap kirjoitit vittumaisesti tuonulkomaailman aloituksen. Oli ihan perseestä lukea. Mikset vaan kirjoittanut että "Oli lapseni eka pääsiäinen jolloin tajusi etsiä munia ja äiti alkoikin etsimään munia lasten kanssa minusta piittaamatta'" jne

Anyways. Ihme kilahtelija.

Tän kirjoittaja on taatusti "sivuääni sydämessä" -tyypin sisko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista äitihullu että tämäkin aloitus kertoo vain sinusta, ei äidistäsi

Se kertoo minusta sen, että äidilläni on niin mahtava voima yhä minuun, että saa minut antamaan periksi lasteni suhteen, koska minulla on tuollaisen käytäytymisen takia tunne, että minä en kelpaa yhtään mihinkään.

Tiiäkkö, mun faija oli psykopaatti, pahoinpiteli ja alisti äitiäni ja minua ja oli sitä mieltä että musta ei tule mitään. Oli myös sitä mieltä että ei halua isoisäksi. Minä laitoin välit poikki ja näin sen seuraavan kerran vuosien kuluttua kalmona ruumishuoneella. Lastenlapsiaan se ei koskaan nähnyt koska ei kerran isoisäksi halunnut .Se on kuule ihan itse päätettävä paljonko sietää.Siksi en käsitä että sä väniset täällä edelleen etkä ole laittanut välejä poikki.Ihan itse olet valinnut pysyä uhrina. Minä en ole uhri - tai jos olin en ole sitä enää vaan otan itse vastuun valinnoistani enkä syytä niistä muita.Suosittelen sulle samaa.

Mieskin olisi tuossa tilanteessa voinut kertoa äidilleni tämän loukanneen minua ja astuneen ylitseni. Ulkopuolisiahan narsistit ovat yleensä kuuntelevinaan, joten äitini olisi joutunut ikään kuin läksytettäväksi minun nenäni edessä voimatta aloittaa tavanomaista kaasuvalotus- eli hämäyskqmpanjaansa. Eli hämätään tilanteessa minut luulemaan, että olin todella törkeä, kun vaadin rajojeni kunnioitusta.